Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt10.5.2017

Hei!
Toisen vuoden lukio-opiskelija olisi kipeästi neuvojen tarpeessa tulevaisuuden opiskelupaikkansa kanssa. Ensisijainen kiinnostuksen kohteeni on fysiikka, jonka pariin luonnollisesti opintoni haluaisin keskittää. Kiinnostusta kyllä löytyy toisaallekin ja innostun helposti uusista ajatuksista.

Teoreettista fysiikkaa olen harkinnut, mutta olen saanut mielikuvan että työllistyminen on hankalaa (?). Teknillinen fysiikka puolestaan olisi potentiaalinen vaihtoehto, mutta en ole varma keskittyvätkö tavoitteeni juuri vastaavanlaisen kehityksen edistämiseen. Setelin kuvat silmillä en myöskään juokse, mutta haluan koulutuksen jolla pystyn takaamaan myöhemmän toimeentuloni.

Riittävätkö rahkeet kumpaankaan, jos ei ole superlahjakkuus? Töitä olen aina tehnyt tavoitteideni eteen ja olen valmis tekemään jatkossakin, eli siitä ei todella pitäisi jäädä kiinni.

Kaikenlaiset neuvot, ehdotukset ja mielipiteet ovat siis tervetulleita, sillä en ole sulkenut mitään vaihtoehtoja varsinaisesti pois pelistä. Toivottavasti ajatuksistani saa edes jonkun tolkun, tulevaisuuden näkymät kun ovat kaikkea muuta kuin selkeät... :)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Kyllä varmaan kapasiteetti riittää suurimmalla osalla jos vaan jaksaa opiskella. Mutta jos jokin muukin kiinnostaa kuin fysiikka itse niin kannattaa varmaan yhdistää ne opiskelemalla kyseisen alan fysiikkapuolta. Silloin siinä on jotain konkretiaa ja tuntuu tarkoituksenmukaisemmalta ainakin omasta mielestäni, tietenkin se on ihan makuasia. Jotkut tykkää teoreettisemmista tieteistä enemmän. Paha se on kyllä toisen puolesta sanoa mitään kun en koskaan keksinyt itsellenikään sitä omaa juttua, vaikka kuinka tein itseanalyysiä, netin ammattitestejä yms. 

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
Liittynyt13.3.2008

Fysiikkaa opiskelleet päätyvät todella monenlaisiin työtehtäviin, mutta jos tätä harkitset niin mieluummin teknillinen fysiikka kuin teoreettinen, ellei tähtäimessä ole erityisesti joku tietty nimenomainen asia kuten esimerkiksi opetustyö. Dippainssit päätyvät usein teollisuuteen, mutta mikään ei estä ryhtymästä tutkijaksi jos siis rahkeita riittää eikä valtion maksama surkea palkka pelota. Otaniemestä valmistuneita on lähetyssaarnaajasta yritysjohtajiksi ja poliitikoiksi asti. Tässä 10 vuotta vanha keskustelu samasta ja googlella löytyy näitä lisää:

http://www.tiede.fi/keskustelu/15707/ketju/yliopistofysiikka_vai_teknill...

Fysiikan tai oikeastaan minkään muun kuin taidealojen opiskelu harvemmin vaatii superlahjakkuutta. Sitä paljon tärkeämpi on itsekuri eli kyky suorittaa ikäviksikin koetut kurssit ajallaan ja kaikista tarjolla olevista riennoista huolimatta saada luetuksi tentteihin. Vaikka itse olisikin ollut kuuden ällän ylioppilas niin tuolla yhtäkkiä huomaa olevansa vain yksi monesta ja aiempi koulumenestys on sisään pääsyn jälkeen epäkiinnostavaa. Sosiaalisten taitojen puute voi olla paljon suurempi haitta kuin se, että joutuu puurtamaan vähän muita enemmän harjoitustehtävien parissa saadakseen ne ajoissa palautettua.

Teknillisessä fysiikassa oli vuosikurssillani muistaakseni noin 70 miestä ja 4 naista. Otaniemi on nuoren miehen ja nuoren naisen silmin katsottuna varsin erilainen paikka.

Jos tuttavapiirissäsi on dippainssejä niin haastattele niitä. 

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

ing geolog
Seuraa 
Viestejä6555
Liittynyt28.9.2008

vulpecula kirjoitti:
Hei!
Toisen vuoden lukio-opiskelija olisi kipeästi neuvojen tarpeessa tulevaisuuden opiskelupaikkansa kanssa. Ensisijainen kiinnostuksen kohteeni on fysiikka, jonka pariin luonnollisesti opintoni haluaisin keskittää. Kiinnostusta kyllä löytyy toisaallekin ja innostun helposti uusista ajatuksista.

Teoreettista fysiikkaa olen harkinnut, mutta olen saanut mielikuvan että työllistyminen on hankalaa (?). Teknillinen fysiikka puolestaan olisi potentiaalinen vaihtoehto, mutta en ole varma keskittyvätkö tavoitteeni juuri vastaavanlaisen kehityksen edistämiseen. Setelin kuvat silmillä en myöskään juokse, mutta haluan koulutuksen jolla pystyn takaamaan myöhemmän toimeentuloni.

Riittävätkö rahkeet kumpaankaan, jos ei ole superlahjakkuus? Töitä olen aina tehnyt tavoitteideni eteen ja olen valmis tekemään jatkossakin, eli siitä ei todella pitäisi jäädä kiinni.

Kaikenlaiset neuvot, ehdotukset ja mielipiteet ovat siis tervetulleita, sillä en ole sulkenut mitään vaihtoehtoja varsinaisesti pois pelistä. Toivottavasti ajatuksistani saa edes jonkun tolkun, tulevaisuuden näkymät kun ovat kaikkea muuta kuin selkeät... :)

Oletan, että olet vielä lukiopohjalla. Jos matematiikka ja fysiikka on ollut sinulle helppoa, niin tulet pärjäämään. 

Eikä minulla ole aavistustakaan onko noihin kumpaankaan helppo tai vaikea päästä sisään.

Työllistymisestä, en osaakaan sanoa mitään, eikä Suomen palkkatasosta. Ruotsissa "Fyysikot" eivät ole Insinöörien palkkalistan kärjessä, keskipalkka n 40 000 SEK/m, mikä ei ole huono tuokaan. Setelinkuva silmissä ei siis valita fyysikon uraa.

Mutta minäkin voin tehdä virheitä, kerran nuorena sytytin, Haaparannan kaupunginhotellissa, tupakin väärästä päästä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29581
Liittynyt16.3.2005

Jotakuinkin kaikilta fysiikan ja tekniikan aloilta löytyy hyvin erilaisia hommia hyvin teoreettisista hyvin käytännöllisiin ja kaikenlaisia yhdistelmiä siltä väliltä. Ei sitä kannata liikaa miettiä tässä vaiheessa. Kyllä sitä sitten ajautuu alalle, joka kiinnostaa.

Sen vinkin annan, että mene teollisuuteen hommiin heti kun pystyt. Harjoittelijaksi, dippatyötä/gradua tekemään ja sitten valmistuneena. Työkokemus on paljon tärkeämpää kuin koulun nimi, arvosanat tai mikään muu. Verkostoista on myös hyötyä. Jo sillä perustasolla, että tunnet edes jollain tasolla mahdollisimman paljon porukkaa niin, että kun pomo kysyy tunteeko kukaan mahdollista rekrytoitavaa, joku sanoo, että "joo, opiskelin sen kanssa samaan aikaan, ihan OK tyyppi", päihittää monta hakijaa, jotka ovat laiminlyöneet tuon puolen elämässään ja joita kukaan ei tunne. Opinnoissa pääsee kohtuullisen helpolla, jos on vähän lahjakkuutta ja pystyy tekemään 20 tuntia viikossa töitä niiden eteen. Joskus vertailimme, ja arvioin että käytin DI:n tutkintoon jotakuinkin saman tuntimäärän kuin tyypillinen lääketieteen opiskelija ensimmäiseen opiskeluvuoteen - ja minulle se oli suurimmaksi osaksi mielenkiintoisen nörttitiedon hankintaa ja heillä pakkotahtista ulkolukua.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä10944
Liittynyt13.7.2015

vulpecula kirjoitti:
Teknillinen fysiikka puolestaan olisi potentiaalinen vaihtoehto, mutta en ole varma keskittyvätkö tavoitteeni juuri vastaavanlaisen kehityksen edistämiseen.

Tähän ei voi olla tarttumatta, haiskahtaa melkein trollilta. Ja koska olen helppo, niin sitten näin. Eli mitä mahdat tarkoittaa tällä lausahduksella, oletatko nyt kenties että tämä on opintosuunta joka tuottaa jotain "evil professor":eita maailman rikollissyndikaattien luolastoihin pahuuksia pohtimaan vai mistä on kyse? 

Koulutus kuin koulutus on vain koulutusta, eikä se juurikaan sanele sitä, mitä hankkimillaan tiedoilla ja taidoilla sitten loppuelämänsä tekee, vai tekeekö mitään. Toisaalta kuitenkin, jos esimerkiksi haluaa parantaa ympäristön tilaa maailmassa, niin luultavasti luonnontieteellinen ja varsinkin teknillis-luonnontieteellinen koulutus antanee siihen parhaat mahdolliset eväät. Taideakatemiassa pilvipäissään nuoruusvuotensa hörhöillyt kukkahattutäti kyllä voi olla oikealla asialla ja kovasti haluta vaikuttaa, mutta ymmärrys, varsinkin koskien käsillä olevien ongelmien realistisia ratkaisumahdollisuuksia, saattaa olla pahemman kerran kateissa. Ellei peräti hukassa. Ja kaikissa muissakin eläimissä. Sen sijaan DI:n saati sitten tekniikan tohtorin koulutustaustalla pystynee jo ihan lonkalta arvioimaan ongelmaa aika tarkkaan ja jopa sen ratkaisumahdollisuuksia ja niiden realistisia toteutusmahdollisuuksia. Eikä tälllöin tuottane isompia ongelmia perehtyä yksityiskohtiakin myöten asiantuntijalausuntoihin ja vieläpä ymmärtää niiden sisältö suunnilleen oikein. Esimerkiksi Vihreät-puolueessa on kohtuullisen näkyvissä asemissa ollut DI-taustaisia tyyppejä. DI:llä on lähtökohtaisesti valmiudet erottaa magia ja alkemia tieteestä ja teknologiasta ja asettaa esim. maailmanparannustavoitteensa sellaisiksi, että ne voi ainakin teoriassa jopa olla mahdollista olemassaolevalla ihmiskunnan osaamisella toteuttaa. 

Mainitsinko jo, että DI:t ovat ihmiskunnan jaloin kerma mitä tulee yleiseen älyyn, sivistykseen ja kyvykkyyteen? Keskinkertainenkin DI voi vaikuttaa maailmaan ja muuttaa sitä enemmän kuin sata briljanttia teoreettista fyysikkoa. Tietysti parhaimmillaan tarvitaan molempia, mutta pelkät fyysikothan eivät yksin koskaan ole saaneet aikaiseksi kuin loppuunteroitettuja kynänpätkiä ja kasoittain suttupaperia.

MooM
Seuraa 
Viestejä6905
Liittynyt29.6.2012

Teoreettinen fysiikka ei ole sitä, mitä useimmat lukiolaiset kuvittelevat sen olevan. Sitä, mitä se on, ei oikein voi lukiolaiselle kuvata ;). Tämä siis oma kokemukseni opiskeluajalta ja siitä, miten eri suuntautumisvaihtoehdot alkoivat hahmottua. Opiskelin itse fysiikkaa Jyväskylässä 90-luvulla  (suuntauduin siellä kokeelliseen ydinfysikkaan ja sätelyasioihin ja jatkoin jatko-opiskelijaksi toiseen yliopistoon) ja olen ollut sen jälkeenkin töissä yliopistossa ja nähnyt tätä maailmaa aika läheltä.

Fysiikka ei vaadi mitään superälyä, mutta kun ymmärrettävää ja laskettavaa on paljon, homma käy hyvin työlääksi, jos ei ole yhtään sen tyyppistä taipumusta eikä kiinnostusta.

Neutronin kommenttiin verkostoista ja työelämään  kytkeytymisestä yhdyn täysin. Tekniikan puolella erityisesti.

Sukupuoli ei ole ongelma, jos siitä ei tee sellaista. Tietysti jos on tottunut, että naispuolisia kavereita on paljon, sitä näiltä miesvaltaisilta aloilta löytyy vähän rajoitetusti ja välttämättä ihan samanhenkisiä ei löydy helposti. Toisalta miehiä on sitten sitäkin enemmän ja isosta porukasta löytyy yleensä hyviä tyyppejä. Osa löytää puolisonkin ;)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29581
Liittynyt16.3.2005

Ab Surd Oy kirjoitti:
Mainitsinko jo, että DI:t ovat ihmiskunnan jaloin kerma mitä tulee yleiseen älyyn, sivistykseen ja kyvykkyyteen?

Pahoin pelkään että pluttanaosaston porukka ei ymmärrä tätä jumalaista totuutta vaan vääntää siitä taas yhden teekkarivitsin.

asdf
Seuraa 
Viestejä11655
Liittynyt16.3.2005

Inland Empire on ihan törkeän hyvä elokuva. Kun sen ohjaajalta David Lynchiltä kysyttiin, mistä elokuva kertoo, hänen vastauksensa oli "woman in trouble".

Tämä viestini ei mitenkään auta ketään.

vulpecula
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt10.5.2017

Ab Surd Oy kirjoitti:
vulpecula kirjoitti:
Teknillinen fysiikka puolestaan olisi potentiaalinen vaihtoehto, mutta en ole varma keskittyvätkö tavoitteeni juuri vastaavanlaisen kehityksen edistämiseen.

Tähän ei voi olla tarttumatta, haiskahtaa melkein trollilta. Ja koska olen helppo, niin sitten näin. Eli mitä mahdat tarkoittaa tällä lausahduksella, oletatko nyt kenties että tämä on opintosuunta joka tuottaa jotain "evil professor":eita maailman rikollissyndikaattien luolastoihin pahuuksia pohtimaan vai mistä on kyse? 

Koulutus kuin koulutus on vain koulutusta, eikä se juurikaan sanele sitä, mitä hankkimillaan tiedoilla ja taidoilla sitten loppuelämänsä tekee, vai tekeekö mitään. Toisaalta kuitenkin, jos esimerkiksi haluaa parantaa ympäristön tilaa maailmassa, niin luultavasti luonnontieteellinen ja varsinkin teknillis-luonnontieteellinen koulutus antanee siihen parhaat mahdolliset eväät. Taideakatemiassa pilvipäissään nuoruusvuotensa hörhöillyt kukkahattutäti kyllä voi olla oikealla asialla ja kovasti haluta vaikuttaa, mutta ymmärrys, varsinkin koskien käsillä olevien ongelmien realistisia ratkaisumahdollisuuksia, saattaa olla pahemman kerran kateissa. Ellei peräti hukassa. Ja kaikissa muissakin eläimissä. Sen sijaan DI:n saati sitten tekniikan tohtorin koulutustaustalla pystynee jo ihan lonkalta arvioimaan ongelmaa aika tarkkaan ja jopa sen ratkaisumahdollisuuksia ja niiden realistisia toteutusmahdollisuuksia. Eikä tälllöin tuottane isompia ongelmia perehtyä yksityiskohtiakin myöten asiantuntijalausuntoihin ja vieläpä ymmärtää niiden sisältö suunnilleen oikein. Esimerkiksi Vihreät-puolueessa on kohtuullisen näkyvissä asemissa ollut DI-taustaisia tyyppejä. DI:llä on lähtökohtaisesti valmiudet erottaa magia ja alkemia tieteestä ja teknologiasta ja asettaa esim. maailmanparannustavoitteensa sellaisiksi, että ne voi ainakin teoriassa jopa olla mahdollista olemassaolevalla ihmiskunnan osaamisella toteuttaa. 

Mainitsinko jo, että DI:t ovat ihmiskunnan jaloin kerma mitä tulee yleiseen älyyn, sivistykseen ja kyvykkyyteen? Keskinkertainenkin DI voi vaikuttaa maailmaan ja muuttaa sitä enemmän kuin sata briljanttia teoreettista fyysikkoa. Tietysti parhaimmillaan tarvitaan molempia, mutta pelkät fyysikothan eivät yksin koskaan ole saaneet aikaiseksi kuin loppuunteroitettuja kynänpätkiä ja kasoittain suttupaperia.

Kyllä täällä ruudun toisella puolella edelleen seistään sanojen takana... Sielunmaisemaa en sen tarkemmin lähde avaamaan, kyse kun on lähinnä mielikuvista. Itselläni juuri ympäristönsuojelu on varsin keskeinen arvo, jonka yhteensopivuutta teknillisen koulutuksen kanssa olen pohtinut, joten varsin hyviä näkökulmia toit asiaan.

Tällä hetkellä haluan lähinnä ymmärtää laajemmin ympäröivää maailmaa ja maailmankaikkeutta, mutta totuushan se kai on, että mitä enemmän oppii, sitä selkeämmin ymmärtää ettei vielä tiedä mitään –alasta riippumatta. Tässä se tuska juuri tuleekin, kun haluaa olla niin hirvittävän hyvä kaikessa mitä tekee.

Mitä DI-puoleen tulee, on se varsin tuttua lähipiiristä, kiitos vain. Opiskelujen painotukset ja tulevaisuuden työtehtävät ovat toki suuresti  itsestä ja omasta kiinnostuksesta kiinni, mutta en ole varma haluanko ajautua vastaaviin työtehtäviin mitä olen lähietäisyydeltä päässyt seurailemaan.

Vierailija

vulpecula kirjoitti:

Tällä hetkellä haluan lähinnä ymmärtää laajemmin ympäröivää maailmaa ja maailmankaikkeutta, mutta totuushan se kai on, että mitä enemmän oppii, sitä selkeämmin ymmärtää ettei vielä tiedä mitään –alasta riippumatta. Tässä se tuska juuri tuleekin, kun haluaa olla niin hirvittävän hyvä kaikessa mitä tekee.

Ainakin itse fysiikka on vähän sellainen aihe, että se ymmärrys vain karkaa sitä kauemmas mitä lähemmäs sitä pyrit. Maailmankaikkeus on ilmeisesti rakentunut niin, ettei sitä voi kunnolla koskaan ymmärtää. Voi vain tietää enemmän, mutta samalla tosiaan tietää enemmän mitä ei ymmärrä, kuten arvelitkin. Sieltä ei tule vastaan mitään ultimate wisdomia jossa olet ratkaissut kaiken ja ymmärrät koko maailmankaikkeuden salat täydellisesti ja kristallin kirkkaasti. Siksi se on niin turhauttavaa omasta mielestäni enkä haluaisi paneutua fysiikkaan nykyistä osaamistasoani syvällisemmin. Se vähä mitä olen esim kvanttifysiikasta kuullut ja tulkinnut, on niin omituista, että ei kiitos. Sehän menee lopulta vain matematiikaksi jossa ei ole mitään järjellä hahmotettavaa konkretiaa. Sellainen se maailmamme on loppupeleissä. Kyllä sama ongelma pätee jossain määrin vähän kaikkeen muuhunkin, mutta ei ehkä niin rajusti. Esim rakennusten lujuuslaskennassa voit tulla helvetin päteväksi laskemaan ihan oikeita käytännön juttuja joilla on käytännön merkitystä ja niiden perusteella rakennetaan siltoja, stadioneita ja tornitaloja. Se sitten näkyy myös palkassa niin että pystyy elämään tässä verohelvetissä ihan kohtuullisesti. Kannattaa tosiaan pohtia mikä muu kiinnostaa kuin fysiikka. 

vulpecula
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt10.5.2017

MooM kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka ei ole sitä, mitä useimmat lukiolaiset kuvittelevat sen olevan. Sitä, mitä se on, ei oikein voi lukiolaiselle kuvata ;). Tämä siis oma kokemukseni opiskeluajalta ja siitä, miten eri suuntautumisvaihtoehdot alkoivat hahmottua. Opiskelin itse fysiikkaa Jyväskylässä 90-luvulla  (suuntauduin siellä kokeelliseen ydinfysikkaan ja sätelyasioihin ja jatkoin jatko-opiskelijaksi toiseen yliopistoon) ja olen ollut sen jälkeenkin töissä yliopistossa ja nähnyt tätä maailmaa aika läheltä.

Fysiikka ei vaadi mitään superälyä, mutta kun ymmärrettävää ja laskettavaa on paljon, homma käy hyvin työlääksi, jos ei ole yhtään sen tyyppistä taipumusta eikä kiinnostusta.

Neutronin kommenttiin verkostoista ja työelämään  kytkeytymisestä yhdyn täysin. Tekniikan puolella erityisesti.

Sukupuoli ei ole ongelma, jos siitä ei tee sellaista. Tietysti jos on tottunut, että naispuolisia kavereita on paljon, sitä näiltä miesvaltaisilta aloilta löytyy vähän rajoitetusti ja välttämättä ihan samanhenkisiä ei löydy helposti. Toisalta miehiä on sitten sitäkin enemmän ja isosta porukasta löytyy yleensä hyviä tyyppejä. Osa löytää puolisonkin ;)

Kiitoksia näistä! Taipumuksista en osaa omalla kohdallani sanoa, mutta motivaatiota oppia löytyy. Verkostojen merkityksen olenkin huomannut lähipiirin menoa seuraillessa, varsin tiiviiksi näyttävät piirit muodostuneen :)

Itselleni se on se ja sama mitä paidan alta tai housuista löytyy, mutta haluan työssäni ja opinnoissani tulla kohdelluksi tietojeni ja taitojeni, en sukupuoleni mukaan. Onko tästä edes toivoa, vai onko varauduttava vastaan tulevan misogyniaan taipuvaa asennetta (varsin yksilökohtaista, tiedetään)? Omalla kohdalla tätä on tullut vastaan lähinnä naisopettajilta ihme kyllä, ja varsin positiivisen kuvan olen saanut luonnontieteilijöistä tämän suhteen. Samaa en sitten voi sanoakaan teknillisellä alalla havaitsemastani käytöksestä esim. lähipiirissäni, vanhat koirat kun eivät mitä ilmeisimmin ole oppineet uusia temppuja...

Omalla kohdallani tuntuu että taipumukset painottuvat lähinnä taidepuolelle ja reaaliaineisiin, mutta haluan haastaa itseni ja löytää uusia puolia niin itsestäni kuin ympäristöstä. Kiinnostukseni kohdistuukin tästä johtuen juuri luonnontieteisiin, jotka olen koko pienen ikäni tavallaan mieltänyt "asiaan kuuluviksi", ns. kunnon työksi.

Miten on tähtitieteen opintojen puoli? Onko työllistymismahdollisuuksia Suomessa, vai olisiko seurauksena maailmankiertue? Ala kiinnostaa, mutta lukion opetussuunnitelma kun raapaisee vaan hieman pintaa, enkä tiedä vastaako saamani kuva todellisuutta.

Spanish Inquisitor Jr
Seuraa 
Viestejä2201
Liittynyt24.1.2014

Otsikosta tuli mieleen, että Wikipediastakin löytyy artikkeli nimeltä Neito pulassa, joka kertoo esimerkiksi että:

Neito pulassa (engl. damsel in distress) on arkkityyppinen fiktiivisissä tarinoissa esiintyvä perushahmo. Tyypillinen neito pulassa on nuori naimaton nainen, joka on konnan tai hirviön vallassa ja joka sankarin pitää pelastaa.

Hahmon varhaisimpia esimerkkejä on kallioon kahlehdittu ja hirviön vartioima Andromeda Kreikan mytologiasta. Perseus tappaa hirviön ja pelastaa Andromedan. Tämä juonikuvio toistuu myöhemmin Pyhästä Yrjöstä kertovissa tarinoissa.

Neito pulassa oli erityisen suosittu hahmo eurooppalaisissa saduissa ja kansantarinoissa sekä viktoriaanisessa melodraamassa. Uljas ritari pelastaa esimerkiksi Persiljaisen, Prinsessa Ruususen ja Lumikin pulasta.

Neutroni ja MooM, kfa ym. vastasivatkin jo hyvin, johon mulla ei ole erityisemmin lisättävää. Plussat hyvästä otsikon valinnasta.

Vanha nimimerkki Spanish Inquisitor uudelleensyntyneenä.

Rasvaperse
Seuraa 
Viestejä600
Liittynyt26.5.2016

vulpecula kirjoitti:
Hei!
Toisen vuoden lukio-opiskelija olisi kipeästi neuvojen tarpeessa tulevaisuuden opiskelupaikkansa kanssa. Ensisijainen kiinnostuksen kohteeni on fysiikka, jonka pariin luonnollisesti opintoni haluaisin keskittää. Kiinnostusta kyllä löytyy toisaallekin ja innostun helposti uusista ajatuksista.

Teoreettista fysiikkaa olen harkinnut, mutta olen saanut mielikuvan että työllistyminen on hankalaa (?). Teknillinen fysiikka puolestaan olisi potentiaalinen vaihtoehto, mutta en ole varma keskittyvätkö tavoitteeni juuri vastaavanlaisen kehityksen edistämiseen. Setelin kuvat silmillä en myöskään juokse, mutta haluan koulutuksen jolla pystyn takaamaan myöhemmän toimeentuloni.

Riittävätkö rahkeet kumpaankaan, jos ei ole superlahjakkuus? Töitä olen aina tehnyt tavoitteideni eteen ja olen valmis tekemään jatkossakin, eli siitä ei todella pitäisi jäädä kiinni.

Kaikenlaiset neuvot, ehdotukset ja mielipiteet ovat siis tervetulleita, sillä en ole sulkenut mitään vaihtoehtoja varsinaisesti pois pelistä. Toivottavasti ajatuksistani saa edes jonkun tolkun, tulevaisuuden näkymät kun ovat kaikkea muuta kuin selkeät... :)

Rupea opiskelemaan C:tä ja C++:lla matematisia ja fysikaalisia olioita (tee fysikaalista tutkimusta fysikaalisilla olioilla).

Kaikenmaailman hömppäkielet ovat nyt muodissa, mutta tulevat tukehtumaan omaan onnettomuuteensa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Sen jälkeen tarvitaan taas C:n taitajia. Ja spesifinen C++ luetaan eduksi.

Jos kerran fysiikkaa osaat, mallinna vaikka sähkömootori. Sen mangetomotorisista voimista syntyy kauniita kuvia. Työnantajat haluavat nähdä jotain konkreettista. Pelkkä teoreettinen pilkun viilaaminen ei välttämättä sytytä työnantajaa. (Itse olen ainakin huomannut, että konkreettisilla työnäytteillä pääsee töihin kuin töihin - saa valita itse.)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29581
Liittynyt16.3.2005

vulpecula kirjoitti:
Itselleni se on se ja sama mitä paidan alta tai housuista löytyy, mutta haluan työssäni ja opinnoissani tulla kohdelluksi tietojeni ja taitojeni, en sukupuoleni mukaan. Onko tästä edes toivoa, vai onko varauduttava vastaan tulevan misogyniaan taipuvaa asennetta (varsin yksilökohtaista, tiedetään)? Omalla kohdalla tätä on tullut vastaan lähinnä naisopettajilta ihme kyllä, ja varsin positiivisen kuvan olen saanut luonnontieteilijöistä tämän suhteen. Samaa en sitten voi sanoakaan teknillisellä alalla havaitsemastani käytöksestä esim. lähipiirissäni, vanhat koirat kun eivät mitä ilmeisimmin ole oppineet uusia temppuja.

Luulen kyllä, että tekninen tai luonnontieteiden ala on tuossa suhteessa enemmän edelläkävijä kuin takapajula. Asenneongelmaisia yksilöitä on kaikkialla, mutta sanoisin että ainakin akateemisessa maailmassa räikeät sovinismitapaukset ovat harvinaisia. Jossain eläkeikää lähestyvien konedippainssien hallitsemassa savupiipputehtaassa ollaan varmaan vanhakantaisempia, mutta eiköhän sekin ole muuttumassa.

Lainaus:
Miten on tähtitieteen opintojen puoli? Onko työllistymismahdollisuuksia Suomessa, vai olisiko seurauksena maailmankiertue? Ala kiinnostaa, mutta lukion opetussuunnitelma kun raapaisee vaan hieman pintaa, enkä tiedä vastaako saamani kuva todellisuutta.

Ei mikään lukion aine anna kuvaa siitä, mitä sen alan yliopisto-opiskelu tai asiantuntijatyö ovat. Ne ovat niin äärimmäisen pelkistettyjä kursseja perusasioiden perusteista, joiden anti jatkossa on lähinnä se, että on kuullut niitä sanoja joskus ettei tarvitse niin pahasti pelästyä. Ei siitä kannata stressiä ottaa, se on hyvin vanha ja tunnettu asia, että ihminen kokee olevansa ylioppilaana viisaimmillaan. Silloin tietää vähän kaikesta, mutta lukio-opetuksessa on todella taitavasti kätketty se, että todellisuus siellä takana on aivan jäätävän monimutkainen ja kaikilla tieteenaloilla tulee hyvin pian eteen se, että asioista ylipäätään tiedetään vähän. Mutta kyllä siitä selviää, ja valintoja tehdään vähän kerrallaan kun opiskelijat saavat peruskursseilla rakennettua käsitystä siitä mitä ne oikeastaan pitävät sisällään ja mitä niihin erikoistuminen vaatii ja antaa. Ei sitä tarvitse, eikä oikein edes voi, jos ei ole aivan äärimmäinen superlahjakkuus, joka opiskelee sillä tasolla itsekseen, tietää yliopistoon mennessään mitä siellä haluaa opiskella. Tuo, että niitä asioita ei oikein edes voi lukiolaiselle selittää, on hyvin sanottu.

Tähtitiede on hyvin pitkälle eri fysiikan aloja ja sen opiskelu on samantapaista kuin fysiikan.  Työllistyminen on hyvin raa'an kilpailun takana, koska paikkoja on paljon vähemmän kuin halukkaita tähtitieteilijöitä. Yleensä kannattaa miettiä sitä, mitä se homma tuottaa ja kenelle. Jos se ei ole selvästi näkyvää rahaa jonkun budjetissa, sitten se on yleensä valtion tai epämääräisen rahoituksen varassa ja paikkoja on vähän jaossa. Asiantuntijatyö teollisuudessa on ylivoimaisesti varmin valinta, muu on kovin epävarmaa, jos et ole kapealla alallasi maailmanluokan tekijä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29581
Liittynyt16.3.2005

Spanish Inquisitor Jr kirjoitti:
Neito pulassa oli erityisen suosittu hahmo eurooppalaisissa saduissa ja kansantarinoissa sekä viktoriaanisessa melodraamassa. Uljas ritari pelastaa esimerkiksi Persiljaisen, Prinsessa Ruususen ja Lumikin pulasta.

Nuo neidot eivät olleet opiskelleet tekniikkaa tai luonnontieteitä. Niinhän siinä sitten käy. Nykyään ei ole ritareita, joten pelastautuminen hirviöiden kidasta on neidon oman neuvokkuuden varassa. Siinä auttaa suuresti, jos voi rakentaa lohikäärmeen suomuista suurteholaserin ja kärventää sen silmät.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat