Alipaineesta, vaikutushiukkasista ja protonin rakenteesta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ruuti, sitä käytiin Euroopassa keksimään. Kiinalaisilla ja mongoleilla se oli ollut jo ainakin sata vuotta käytössä, ja valmistus sitä varten myös.

Savor täällä painevoimineen myös yrittää keksiä sitä, mikä on jo keksitty.
Kyseessä on energia eli liikevoima. Newtonin vahvistama kaava nopeusenergialle E= ½mv^2. Einsteinin vahvistmana kaava valon nopeuden energialle E = mc^2. Tällöin voidaan ottaa ihana laskentaan ihan mikä massakoko tahansa, galaksista aina vetovoiman siruhiukkaseen. Voidaan käsittää paineeksikin, jos johonkin osuu, mutta Savorilla ei ole mitään kaavaa voimansa laskemiseen.

Sidokset monimutkaisista molekyyleistä elämän ja ihmisen tuottamiin rakenteisiin. Yksinkertaisista molekyyleistä ihan pienimpiin ainerakenteisiin
niistä ei ole kyse. Vaan kyseessä ovat alipainevoimat. Eli liikevoiman omaavan aineen liike suuntautuu sinne, missä painetta ei ole. Kaasun tai nesteenkin liike vapaaseen tilaan molekyyleinä. Molekyylien atomien painautumien toisiinsa. Protoni vetämässä elektronia. Alipaine protonin sisässä vetämässä vaikutushiukkasia kiinni toisiinsa.

Protoni ja elektroni vaikuttavat toisiinsa vaikutushiukkasten kaartavana
liikkeenä. Tästä teen päätelmän, että myös niiden liike protonin sisässä on kaartava. Tämä johtaa myös päätelmään vaikutushiukkasen muodosta.
- Laitostieteen matemaatikkoja ei kuitenkaan ole käytettävissä, ainakaan tähän hätään. - Muodosta, ynnä epäkeskoisesta pyörimisestä aiheutuisi
kaarron aiheuttava kierre. Vaikutushiukkanen lie ensinnäkin keilamainen, toisesta päästään paksumpi. Toiseksi se lie pituusakselin suunnassa litistynyt ynnä selkäpuoleltaan paksumpi. Se noussee protonista ja palaa elektronista loivassa kaaressa.

Protonin rakenne. Vaikutuspienhiukkaskappaleet ovat limittäin pinnan suuntaisesti. Tästä jo seuraa alipainetta niiden kesken, kun ne jatkuvasti ovat värinätilassa. Tiivein limitys on jonkin matkaa pinnan alapuolella ( vrt. planeetat ja tähdet). Tämän sisäpuolella limitys ei sovi ihan hyvin yhteen. Tästä seuraa alipaine ja pienempi tiheys sisukseen. Tätä täyttämään sopuivatkin ydinenergian gammafotonit. Myös pinnan puolelta limitys on jonkin verran epäeheä ja rosoinen. Tämä mahdollistaa hiukkasvaihdon ympäristön kanssa, lievän alipaineen myös ympäristöön. Joskin protonissa suunnilleen on suunnilleen suurin mahdollinen aineen tiheys, ihan tarkkaan se ei ole tasatiheä, vaan siis keskeltä ja pinnasta hiukan harvempi.

Fotoni. Se ei kiihdy nopeutena lähtönopeuteen, vaan kiihtyy jo ennen
lähtöä ja lähtee valmiiksi nopeuteensa kiihtyneenä. Lähtiessä vaiktushiukkasosat ovat lopettaneet pyörimisensä, nillä on vain valonnopeusnergia. Kun ne siis ovat lämmöltään absoluuttisessa
nollapisteessä, ne vailla nyt mitään sidosvoimaa pääsevät irti.
Fotonin liike sinänsähän on suora.

Maksimissaan irtoavien yksilöfotonien jakso noudattaa elektronin kierroslukua atomissa 10 mrd/s, niin olen kertonut. Vaan muutan nyt käsitystäni siten, että ne lähtevätkin protonien pinnasta, protonit sinkoavat fotoneja ylijäämäenergian annoksina avaruuteen. Myös
protoni ( vrt. Aurinko ja Jupiter) kiertää rataansa samassa tahdissa kuin elektroni, mutta vain noin 50 - 60 protonin mittaa läpimittaisella, kun elektroni 100 000. Siten aineessa olevalle protonille avautuu maksimissaan kerran kierroksella mahdollisuus sylkäistä fotoni avaruuteen. Vastaavasti fotonin energia siirtyy aineeseen fotonin törmäyksestä protoniin.

Lämmön eli lisääntyneen värinän vaikutus ydinhiukkasessa. Ensinnäkin
limitys jonkin verran harvenee. Ulospäin vaikuttava pintakerros syvenee, eli mm. fotonit lähtevät siitä yhä syvemmältä.

Röntgensäteet, tässäkin muutan selitystäni. Kun siis elektroni tai
toinen ydinhiukkanen törmää suurella nopeudella, se aiheuttaa aineen osallistumisen fotonin lähtöön pintaa paljon syvemmältä.

Gammafotonien irtoaminen fuusiossa. Ne ovat latautuneina protonin keskustaan. Fuusien edellytys on vaikutushiukkasten limityksen huomattava harveneminen pinnan alapuolellakin aina keskustan tuntumiseen saakka. Toiseksi, törmäys suuren lämpötilan nopeudella avaa aukon fotonin lähtöön ihan keskustan tuntumaan saakka. Kolmanneksi, protonin litistyessä mutta pinnan säilyessä samana tilavuus vähenee ja liian on purkauduttava ulos. Avatuu tässäkin siis alipaine.

Minkä kokoinen ja muotoinen on elektroni? Sen varaus on yhtä suuri
kuin protonin. Jos luemme tästä pois napakalotit, jotka litistyessä joutuvat
neutronia vasten, elektronin pinta vastaisi protonin pintaa. Jos elektroni ei olekaan huokoinen, vaan tiheydeltään vastaisi protonin pintaa, sen paksuus sen sijaan olisi vain ehkä 1/1000 protonin paksuudesta, siis sen pinnna paksuus. Siis kuin ohueksi kaulittu leivonnaislevy. Vaikutushiukkanen vaikuttaisi elektroniin koskettaen sen pintaa.

Neutronin syntyessä siis elektroni peittää protonin pinnan lukuunottamatta
napakalotteja.

Elektronin litteä muoto sopii sen liikkumiseen suurillakin nopeuksilla joihdinten pinnoissa ynnä vapaina avaruudessa. Eli kuin liukulaudat mäissä ja hypyissä.

Kommentit (9)

Vierailija

Sähkövirroissa positiivisen viraanosion vaiktushiukkasten ( ynnä myös
+-ionien) ja negatiivisen osion elektronien kulku johtimen pinnassa
noudattaa samaa pariaatetta kuin protonin ja elektronin vuorovaikutus atomissa. Metalleissa pintaan on irronnut elektroneja. Myös positiivinen protonipinta on osallisena. Osa energiasta muuttuu sisäosien liikkeeksi, tästä vastus.

Magnetismi, tässä vaikutushiukkaset kaartavat johtimesta ulos ja takaisin ja magneetissa navalta navalle ja magneetin pintaa.

Huomaa radioajaksot, jotka laitostieteellä on tapan sotkea varsinaiseen magnetismiin. Tässä johtimesta irtoaa yksilöhiukkasia valon nopeudella.
Kun jakson energia on vähäinen, siis yksilökideosien, vaikutus toiseen johtimeen on sähköinen. Siirryttäeessä 3cm jaksovälin tienoilla mikroaaltoihin jako yksilöinä on saavuttanut maksiminsa, ja tiheys kasvaa nyt kunkin fotonin jonotiheytenä. Tällöin energia yleensä on liian
suurta voidaksen enää muuttua suoraan sähkövirraksi.

Vierailija

Protoni. Ainemassa 1.6723*10^-24 g. Ulottuvuus eli läpimitta luokkaa
10^-15 m.

Elektroni. Ainemassa 9.107*10^-28 g. Sitä ei yksilönä ole "nähty".
Radan läpimitta, atomitilan läpimitta, luokkaa 10^-10m, siis noin 100 000
kertaa protonin läpimitta. Kansalle ykleisesti jaettu atomimallikuva on siis varsin virheellinen. Elektronin kierrosluku protonin ympäri lie noin
10 mrd/s, ja tästä matkanopeus luokkaa 10 m/s.Siis verrattuna nopeuksiin johtimissa tai vapaina avaruudessa varsin pieni.

Vaikutushiukkanen. Sen energia valon nopeudessa, Planckin vaikutuskvantti, 6.62*10^-34 J. Tästä laskettava koko massa kaavasta
m=E/c^2 on 7.36*10^-48 g. Kun puolet on energian massaulottuvuutta, perusaineen massa vaikutushiukkasella on 3.68*10^-48 g. Ulottuvuus luokkaa 10^-23 g. Täydessä protonissa on noin 444 000 triljoonaa
vaiktusperushiukkasta, ja noin 10 000 trilijoonaa gammafotonien kideosasta.

Siruosanen, vetovoiman siruhiukkanen. Venezianon mukaan ( 1969)
ulottuvuus luokkaa 10^-35 m. Tästä laskettava massa luokkaa 10^-83 g.
Sirusosasita kootuvat vaikutushiukkaset, ja ilmiesesti kiteisinä siruhiukkasina ne väittävät gravitaatiota, siis veto- ja painovoimaa.

Kun siruhiukaset vetovoimassa vaikuttavat kiteinä, tämä johtaa päätelmään, että nekin ovat koostuneita hiukkasia. Muutapa tuosta seuraavasta ainkeoon portaasta emme tiedäkään. Emme edes sitä, ovatko ne samansuuruisiakaan. Vrt. ydinhiukkaset ja elektronit atomissa.

Vierailija

Vedyn eli täysi protoni sisältää siis 444 000 triljoonaa perusaineen vaikutushiukkasta ja 10 000 triljoonaa gammafotonien kideosaa.
Eli massan sadasta prosentista 97.8 prosenttia perusainetta ja 2.2 prosenttia vapautumiskelpoisia gammafotoneja.

Parin muun aiheen innoittamana tartunpa tässäkin aiheessa alkuräjähdykseen. Että massa olisi yhtäkkiä purkautunut valomassana, johtaa umpikujaan. Jotta olisi päästy alkuvetyyn, valomassan tässäkin 2.2 prosenttia olisi pitänyt kohdata perusaineen 97.8 prosenttia. Jos taas alkumassa olisi noudattanut tuota suhdetta, räjähdys ei olisi voinut tapahtua valon nopeudella, vaan nopeudella lähellä muistaakseni, laskin sitä kerran, 41400 km/s.

Realistisemman näköistä olisi jättiläismäinen alkuvetyprotoni, jonka keksellä massasta tuo 2.2 prosenttia ja ympärillä absoluuttisessa nollapisteessä tuo 97.8 prosenttia. Tuollaista selitystä koskaan en ole nähnyt, niin paljon kuin alkuräjähdysuskoa tälläkin palstalla on julistettu.
Tiedämme miksi. Miten tuollainen jättiläisvetyprotoni olisi voinut muodostua?

Maailman suurporvariston ja sen renkien kalkkiaivot.

Vierailija
ArKos itse

Realistisemman näköistä olisi jättiläismäinen alkuvetyprotoni, jonka keksellä massasta tuo 2.2 prosenttia ja ympärillä absoluuttisessa nollapisteessä tuo 97.8 prosenttia. Tuollaista selitystä koskaan en ole nähnyt, niin paljon kuin alkuräjähdysuskoa tälläkin palstalla on julistettu.
Tiedämme miksi. Miten tuollainen jättiläisvetyprotoni olisi voinut muodostua?

Mielenkiintoista luettavaa vaikka aika moni seikka olikin minulle liian korkealentoista. Alkuräjähdysselitys on minusta myös hieman vajaa.
Sinä voistkin parempana laskijana ja asioista perilläolevana laskea sitä mahdollisuutta joka on usein syntyjä syviä miettiessäni tullut mieleeni:

Kaiken alussa on yksi ainoa valtava energiakeskittymä, aurinko, musta aukko, jossa on kaikki aine yhdessä. Tämä energiakeskittymä omaan eloonsa kyllästyneenä ryhtyy pyörimään ja synnyttää näin itselleen navat ja magneettikentän. Toisesta navasta pyörimisliikkeen seurauksena purkautuu tyhjyyteen hiukkasia, energia virtausta, valoa, miksi sitä halutaankaan kutsua. Kaikki purkautuva aine on aina alkulähteen kentässä ja lopulta kaartaa takaisin toiseen napaan.
Tämän matkan aikana aine kykenee muodostamaan kaiken sen, minkä me tunnemme ja havaitsemme. Nyt tuntemamme maailma on ehkä lähellä matkansa puoltaväliä, koska yleisesti uskotaan avaruuden laajenevan ja sitä tukevia havaintoja on tehty.
Koska valtaisa keskus synnyttää valtavan kentän, olemme koko fyysisen ajan sellaisen matkan päässä ettemme millään nyt tunnetulla tavalla voi havaita keskusta.

En ole tähän mennessä lukenut mistään havainnosta joka olisi ristiriidassa tämän teoriani kanssa. Hyvän laskutaidon omaavana voisit todistaa minulle teoriani pitävyyttä tai jopa kumota sen.

Vierailija

Hyvän laskutaidon lisäklis tarvitaan käsitys siitä, mikä on tehtävä, mitä on laskettava, mitä kaavoja käytettävä.

Muistan kyllä laskeneeni, likimäääräisesti, kuinka suuri pallo muodostuisi täystiheänä, siis ydinhiukkastiheytenä, havatitun avaruuden, siis 13 miljardin valovuoden säteellä, ainemassasta, joka siis tiedeuskovaisten mukana oli alkuräjähdysmassa. Muistaakseni semmoisen auringon pinta olsi ulottunut Saturnuksen radalle. Runsas valotuntiko se olikaan?
Vaan jatkammepa tuon pallon gammaytimeen, siis 1/45, ja suhteen kuutiojuuri. Säteiden suhde 1/runsaat 3.5, eli ulottuisi viissiin Marsin radan ulkopuolelle, jos oikein muistan.

Jos oletamme, että alkuräjähdysteoria, eistettynä tavalla tai toisella, olsi tosi, kysessähän silloinkin oli vain osa avaruutta. Ei olsi vain yksi alkuräjähtänyt palklo, vaan ääretön määrä.

Ääretön, paitis geometrinen eli intialainen, myös liikkuvan aineen avaruus.
Ei laajene, pura perusainetta ja fotoneja, yjksi suuri pallo, vaan jokainen aktiivinen eli toimiva galaksi, ja siinä ennen muuta sen keskuskvasaari, kiekkogalaksissa jop puolet glaksin koko massasta. Siinä on varsin suuri kierrätys, vain pieni osa aineesta kerrala sinkoutuu ulos. Mutta kuitenkin sinkoutuu, kestäköönpä se kymmeniäkin miljardeja vuosia. Välisessä avaruudessa aine keräytyy uusiin ainemuodostumiin, ja täällä palautumien vedyksi on halliseva prosessi, vaikka hidas. Ja siten katoavien galaksien tilalle syntyy jatkuvasti sama määrä uusia.

Sellainen on minun laskelmani.

Vierailija

Vuosia siten tällä palstalla käytöessä arvostelemaan alkuräjähdystä
joku huomautti, ja sitten myös minä, että tasasuhtainen räjähdyslaajeneminen ei vastaa tuntemaamme tietoa räjähdyksistä.
Räjähtävän pallon yleinen kuva on kierteinen ja pyörivä, tasauhtaiset ovat harvinaisuuksia.

Jos olettasimme alkuräjähdyksen todella tapahtuneeksi, gammafotonimassa olisi avannut jostakin kohtaa aukon, purkautuminen alkanut siitä, ja tästä olisi seurannut pyörivä laajeneneminen.

Supernovat, avaruuden ilmiöistä suuruudeltaan lähimpänä alkuräjähdysväittämää. Kiinalaisten 1054 havaitsemasta tunnetusta havaitaan nykyään kaasujen kierteissumu. Ja semmoisa on nähty avaruudessa enemmänkin. Edelleen kvasaarien melko nähdyt "neutronitähdet" eli vajaatiheämassat, ne pyörivät varsin vinhaan, jopa kierros muutamassa kymmenessä sekunnissa. Eli supernovat eivät ole tasauhtaisesti laajenevia, vaan laajenevat pyörivänä kierteenä.

Eli ehdottamasi alkuräjähdystapa on kylä realistisempi.

Vierailija
ArKos itse

Eli ehdottamasi alkuräjähdystapa on kylä realistisempi.

Kiitoksia vaivannäöstäsi pohtiessasi teoriani pitävyyttä. Asia on pohdituttanut minua aika nuoresta lähtien ja tähän mennessä julkistettu varma tieto mielestäni tukee teoriaa (ei suorastaan vahvista sitä, muttei pois-suljekkaan).

Se mikä eniten vaivaa on se, mikä on sen energian (massan) määrä, jolla tämä teoria tulisi todeksi. Massa voi olla niin suuri, että ei vielä ole kehitetty teoriaa tai mallia mitä silloin aineelle tapahtuu.

Vierailija
Valomestari
ArKos itse

Eli ehdottamasi alkuräjähdystapa on kylä realistisempi.



Kiitoksia vaivannäöstäsi pohtiessasi teoriani pitävyyttä. Asia on pohdituttanut minua aika nuoresta lähtien ja tähän mennessä julkistettu varma tieto mielestäni tukee teoriaa (ei suorastaan vahvista sitä, muttei pois-suljekkaan).

Se mikä eniten vaivaa on se, mikä on sen energian (massan) määrä, jolla tämä teoria tulisi todeksi. Massa voi olla niin suuri, että ei vielä ole kehitetty teoriaa tai mallia mitä silloin aineelle tapahtuu.

Huomatuksesi on kiintoisa koko alkuräjähdysteoriauskonsuunnan kannalta. Usko, ensiksi Hubblen julistama, tuli virallisesti voimaan ensiksi USAssa 1950 tienoilla kylmän sodan aikaan. - Suomessa lie vasta 1960-luvun lopulla. Tälle palstalle tullessani voitolla täällä oli voimakkaasti
kaartavan eli munanmuotoisen kaikkeuden teoria. Ja oli niin, että minä tuota suuntaan vastaan 2000 syksystä loppukevääseen 2001 puolustin alkuräjähdystä. Kun sitten vaihdoin alkuräjähdyksen äärettömän avaruuden käsitykseen, munakoulukunta katosi palstalta ja vastustajakseni ihan tähän hetkeen saakka tuli laitostieteen alkuräjähdysusko. - Vaan siis usko on ollut maailmassa vallalla vuosikymmeniä, mutta varsinaista mallia ei ole siitä, miten aine käyttäsytyy tullessaan alkuräjähdystilaan, eikä perusteltua mallia siitäkään, miten alkuräjähdyksen jälkeen. Viime vuosina on lisäksi vajamassoista kvasaareissa todettu ydinhiukkastiheys jokseenkin suurimmaksi tiheydeksi. Tämä kumoaa samalla allkuräjähdysmassan sekä singulariteettitiheyden, että myös oletetun energian kiteytymsien protoneiksi. Protonit nimenomaan eivät ole kiteitä, juuri siksi ne vaihtaen
ainetta ympätristönsä kanssa ovat ikuisia ja aina samankokoisia.

Käsitys, että mustat aukot voisivat kerääntyä yhdeksi suureksi, on väärä.
Tietyn koon, ilmeisesti muutaman miljoonan aurinkomassan, ylitettyään
" mustaukko" eli siis tiheämassa jakaantuu. Kehitys johtaakin kvasaareihin, joissa on paljon " mustaukkoja", ainetta, suuriakin tähtiä, supernovia. On tosin aasinsiltasunta laitostieteessä käsitellä kvasaarejakin "mustaukkoina". Joskin tuollaisen kiekon tai pallon vetovoima on suuri, lähes pitämään 26 000 valovuoden pääsätkin aruingon radallaan, yhteinäsiä tiheämasssoja ne eivät ole. On tuollaisella
vaikka sadan miljardin aurinkomassan möykyllä ulottuvuutta sentään
tuhat tai parituhatta valovuotta. Yhtenäisenä ei riittäisi ihan Saturnuksen radalle, jäi alle valotunnin.

Oleellistahan äärettömän aineavaruuden kannalta tuli olemaan regeneraatio eli palautuminen vedyksi. Tämähän oli ongelma, jota Fred Hoylekaan ei kyennyt ratkiasemana, kun hän yritti vaihtoehtoa, kuten hän sanoi, Big Bangille. Minä hain 2001 puolivälissä havaittua avaruuden ilmiötä vedyn regeneraatiolle, ja sain mustat aukot sellaisiksi.
Samoihin aikoihin oli mainintoja amerikkalaisen matemaatikkoryhmän
työstä gravimassoista, vastakohdaksi singulariteetille. Käsitys vastasi muuten omaani, mutta regeneraatiota sen yhteydessä ei mainittu.
En tiedä kenenkään muun esittäneen käsitystä. Mutta onhjan aivan aisaankuuluvaa, että suomlaisten pääoman renkien ja ekonomisesti ajatteleva laitostiede ole lotkauttanut käsitykselleni korvaansakaan. - Noista ajoista kylläkin on tiehämassakäsitystäni pitänyt paljon kehitellä.
Valon pysäyttävä elektroniverho tulee vasta viime vuodenvaihteen tienoilla.

Tämä väinämöisnoitien lemminkäispukarien ja kypäärpääpappien luvattu maa. Innokas toimimaan Euroopan suurpääoman mallirenkeinä alkavalla puheenjohtajakaudellaan.

Onhan niin, että oikeastaan alkuräjähdusmassakin edellyttäsi palauttamista eli regeneraatitoa vedyksi. Tämä kutienkin on kierretty uskonjulistuksella, että energiatilassa oleva massa tiivistyisi eli kiteytyisi vedyksi. Fysiikan mallihan tuo julistus ei ole.

Tämän aiheen otsikkoonkin liittyuen ilmoitan vielä kerran: protonit eivät ole kiteitä, vaan väriseviä vaikutushiukkaskoostumia, jotka vaihtavat
niitä ympätristönsä kanssa siten olen ikuisa ja ikuisesti myös perusaineeltaan samankokoisia. Tämä peruaine ei ole ydinnergiaa, vaan sitä ovat protonien sisään tiheämassoissa latautuneet gammafotonit.

Vierailija

Jättiläisprotonin purkautumisen tapa olisi kierteinen. Se ei voisi alkuräjähdysuskon käsitykseen jokseenkin tasasuhtaisesta eli symmetrisestä laajenemisesta.

Jos oletetaankin jättiläisfotoni, tai -fotonikimppu, joka törmaisi 2.2 priosentillaan tuohon 97.8 prosentin peruasaineeseen, mahdollisuuksien rajoissa olisi tasasuhtainen räjähdys.

Tuollaisen jättiläsifotonikimpun olis voinut saada aikan jättiläislaser.
Miten olisi syntynyt tuollainen jättiläislaserlinssi? Suuri J asensi?
Kysymykset seuraavat toistaan, ja selitykset.

Uusimmat

Suosituimmat