Minun mielenhäiriöt

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Olen tullut siihen tulokseen että koulukiusaaminen on edes auttanut minun mielenhäiriöiden puhkeamista.

Minulla kaksi erinlaista mielensairautta, eli häiriötä. Minä olen syntymästäni astin ollut altis tälläisille häiriöille jotka minulla on, ja sitten peruskoulun koulukiusaaminen on pahentanut minun mielenhäiriöitä.

Olen saanut kaksi erinlaista mielensairautta ja ne ovat aika pysyviä olleet vaikka olen niiden eteen yrittäny asioita tehdä, että saisin lannistetutua nämä. Mutta tunnetusti sairauden eivät poistu sormia napsauttamalla. käyn myös jokinnäköisessä hoidossa, mutta siitä ei ole juuri ollut hirveästi mitään apua.

Lääkkeitäkin, syön vaikka ne eivät toimi, en ole ainakaan itse huomannut että toimivat. Kyllä vieroitusoireet huomaan, sitten kuin lopetan lääkeiden syömisen.

Mielenterveyshoidot ja muut, systeemit ovat aika potilaskohtaisia hoitomuotoja. Jollain toimii ja jos ei toimi, niin ei ole hoitoa ongelmaan hirveästi apua.

Kommentit (3)

Vierailija

Lohduttavaa kuulla että täällä joku uskaltaa rohkeasti kertoa mielenongelmistaan. Tämähän ei varsinainen tukipalsta ole mutta on täällä varmasti paljon turhempiakin ketjua joten liityn mukaan omalla tarinallani.

Itse en varsinaisesti koulukiusausta ole kokenut mutta muistan jotenkin aina poikenneeni muista vaikka pystyin niinsanotusti kätkemään sen pinnan alle.

Lukiossa alkoi sitten masennusoireet ja varsinkin paniikkikohtaukset tulla päälle voimakkaasti. Kirjoitettua sain kuitenkin ja todella ihmeen kautta monien erittäin vittumaisten vaiheiden jälkeen valmistuin sitten ammattikorkeakoulustakin. Armeijakin on käyty vaikka se oli yhtä vittua.

Nyt on vajaat kaksi vuotta kun jouduin ensi kertaa Auroran suljetulle josta sitten ajan myötä diagnooseja on vaihdeltu ja nyt on skitsodg. ja eläkepaperit.

Tiedän nyt ettei minusta ikinä tule ns. normaali-ihmisen kelpoista yhteiskunnan osasta. Olen aina tiennyt että lähden oman käden kautta kun sen aika joskus tulee. Lääkkeitä on jos jonkinlaisia. Kyllä ne mulla tällä hetkellä ainakin jonkin verran auttavat, tasaavat pahimpia oloja.(masennus,psykoosi ja rauhoittavat) Mutta eihän ne tietenkään poista sairautta. Nyt on vielä helvetin kova stressi kun on tulossa oikeudenkäynti jossa olen vastaajana psykoosisekoiluista. Pitäisi yrittää ajatella positiivisesti mutta ei ole helppoa. Onneksi ei asiassa kukaan ulkopuolinen kärsinyt vammoja tms.

Käyn arkipäivät psyk.päiväsairaalassa. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Yksi sairauden pahimmista oireista on luonnoton pelko ihmisiä kohtaan. Jos en tunne ihmistä, pidän häntä vain uhkana. Tämän takia olen lähes täysin eristäytynyt ulkomaailmasta ja päiväsairaalaan suostuin menemään vain koska toinen vaihtoehto olisi ollut suljettu osasto.

Vaikeinta on se kun jotkut viisaat sanovat että kyllä se siitä, ota itseäsi vaan niskasta kiinni ja eti joku duuni.

Sitä on kyllä yritetty ja kalliiksi tulee..

Tsemppiä kaikille jotka kamppailevat mielen ongelmien kanssa!
Koitetaan jaksaa kesä jotenkin.

Vierailija

Sairauteen sopeutuminen on usein vaikeaa ja se saattaa viedä vuosia. Skitsofreniassakin on kuitenkin mahdollista saavuttaa tasapaino, jossa psykoosivaiheita on hyvin harvoin tai ei lainkaan, mutta se vaatii usein vuosien työtä itsensä kanssa ja hoitoon sitoutumista. Lisäksi ymmärrys psyykkisistä häiriöistä karttuu jatkuvasti, joka johtaa tehokkaampiin hoitokeinoihin. Muistan lukeneeni pari kuukautta sitten jostain uudesta terapiamuodosta, jonka on todettu tehokkaaksi psykoosivaiheiden ehkäisyssä ja sitäkin suurempi toivo on mielestäni lääketieteen kehittymisessä.

On arvioitu, että yli puolelle ihmisistä saadaan jokin psyykkisen häiriön diagnoosi, jos meidät saadaan vain tutkimuksiin siihen aikaan elämästämme, kun oireet ovat voimakkaimmillaan. Kyseessä on siis varsin arkinen asia ihmiselämässä.

Uusimmat

Suosituimmat