Seuraa 
Viestejä45973

Katselin tuossa jokin aika sitten aurinkoa iltapäivällä noin kello 16-17. Jonkin aikaa sitä tiiraillessa auringon ääriviivat tulivat esiin ja totesin mielessäni sen olevan aika mitättömän kokoinen täplä taivaalla. Katseln muuten sitä aurinkoa ihan paljain silmin ja se ei jostain syystä käynyt silmiini.

Tänä aamuna sitten ajaelin töihin ja ihailin kaunista auringon nousua. Aurinko oli punainen iso pallo taivaanrannassa. Mieleeni muistui siinä ajellessa tuo iltapäivän aurinko joka oli vain mitätön täplä taivaalla. Miten on mahdollista, että aurinko näyttää aamulla niinpaljon isommalta kuin iltapäivällä? Onko joku mittaillut tuota eroa aamuauringon ja iltapäivän auringon koossa?

Sivut

Kommentit (53)

Mitäs luulet? Että aurinko välillä kasvaa?

No ei, ilmankehän ylin kerros toimii näköhavainnollesi okuläärinä.

Ootko muuten huomannut, että hellepäivänä maisema väreilee. Miksi? Tota en tiedä enkä oo keksinyt selitystä. Varmaa siis, oletuksia kyllä.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463

Auringon ja kuun koon kasvaminen taivaanrannassa on psykologinen ilmiö, jolle ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa. Tämä on helppo todeta kameralla, koska kamera elottomana objektina ei koe psykologisia ilmiöitä: aurinko ja kuu ovat vuorokaudenajasta riippumatta täsmälleen samankokoisia. Ilmiön testaamista varten voit myös konstruoida yksinkertaisen mittauslaitteen: tee pieni reikä esim. pahvinpalaan ja pidä sitä taskussasi. Tarvittaessa voit ojentaa käsivartesi suoraksi pahvinpalaa pidellen ja katsoa aurinkoa tahikka kuuta reiän lävitse. On helppo havaita, että net todellakin ovat aina täsmälleen saman kokoisia; tällainen apuväline pakottaa aivot näkemään asiat niinkuin ne todellisuudessa ovat. Toinen konsti on kumartua ja katsoa aurinkoa nurinpäin haarojen välistä, sillä saa myös hämättyä aivojaan ja illuusion vaikutus pienenee huomattavasti.

Jos vähän saivarrellaan, niin kuu ja aurinko kyllä litistyvät pystyakselinsa suhteen lähellä horisonttia, eli muuttuvat nimenomaan pienemmiksi!

Syy taivaankappaleiden turpoamiseen horisontin lähellä on vähän kiistanalainen, mutta yleensä sen tulkitaan johtuvan siitä, että aivot kokevat taivaan muodon laakeaksi maljaksi. Esimerkiksi horisontissa olevien pilvien tiedetään olevan paljon kauempana kuin suoraan pään yläpuolella olevien, mikä on ihan oikea tulkinta. Samaa tulkintaa ei voi kuitenkaan soveltaa aurinkoon ja kuuhun, koska ne ovat äärimmäisen kaukana olevia kohteita ja siten aina yhtä "kaukana" katsojasta. Näköjärjestelmä ei kuitenkaan ajattele näin rationaalisesti, vaan soveltaa samaa tulkintasääntöä taivaankappaleisiin kuin esim. pilviinkin, jolloin syntyy virhetilanne. Aivojen mielestä korkealla olevan aurinko on olevinaan paljon lähempänä kuin horisontissa oleva, mutta koskapa ne ovat optisesti saman kokoisia, horisontissa olevan auringon on oltava paljon suurempi kuin korkealla oleva aurinko!

Tämä on siis vain yksi teoria kokoilluusion synnystä, monia muita vastaavia teorioita on myös olemassa. Ongelma on lähinnä siinä, että emme voi varsinaisesti tietää mitä siellä aivoissa tapahtuu mainitun näköhavainnon aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aistinnallinen puoli. Udun, ihan ohuen pilven taivaanrannassa auringon voi nähdä kokonaan, punaisena. Korkealla olevaa ei voi sen voimakkaan valon takia nähdä kokonaan, valovoima ja samalla koko on supistettava
pieneen osaan. Kun tästä on tullut opittu toiminto, tästä seuraa myös kuva, että aurinko korkealla olisi pienempi. Ja voi jostakusta ihan tuntua, että katsoisi aurinkoa ihan suoraan ja kokonaan. Tämä on mahdotonta.

Mahdollisesti valon sironta matkalla johtaa utuisella säällä myös alhaalla nähtävän aurinkopinnan laajenemiseen.

Kuu, Aurinko tai tähtikuviot todellakin
ovat taivaanrannassa n. 1,5% PIENEMPIÄ
kuin keskitaivaalla.

Tämä johtuu siitä, että ne ovat silloin yhden
Maan säteen ( n. 6 000 km ) verran kau-
empana katsojasta.

Teoria vertailukohdista ( puut, talot ) taivaan-
rannassa ei pidä paikkaansa, sillä "Kuuilluusio"
havaitaan myös pilvien päällä lentävässä
lentokoneessa, jossa vertailukohtia ei ole.

Ilmakehä ei suurenna Kuuta / Aurinkoa, valo-
kuva todistaa tämän.

Esineiden mieltäminen suuremmiksi horison-
tissa, koska tiedetään niiden olevan kauem-
pana, nk. "Ponzo"-illuusio ( Italialaisen psyko-
login mukaan ) ei myöskään selitä.

Aivan uudet 2000-luvun teoriat viittavat moni-
mutkaisiin "okulomotorisiin" ilmiöihin silmän
rakenteessa.

Kuuilluusio ( "Aurinkoilluusio" ) on edelleen vailla
yleisesti hyväksyttyä tieteellistä selitystä,
huolimatta siitä, että jo Aristoteles mainitsee sen
350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja jo yli 900
vuotta tähtitieteilijät ovat tienneet, etteivät
taivaankappaleet todellisuudessa suurene hori-
sontissa.

Pieni prosentti ihmistä ei väitteen mukaan koskaan
koe "Kuuilluusioita". Väitetään myös, että ilmiö
katoaa, kun Kuuta katsoo pää alaspäin kumartu-
malla jalkojen välistä.

Jos siis nyt kohta taas tulevan täyskuun aikaan
näette pellon laidoilla pyllisteleviä ihmisiä, he ovat
vain tieteellisen uteliaisuuden riivaamia
tutkijoita

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
BUSHMAN
Kuu, Aurinko tai tähtikuviot todellakin
ovat taivaanrannassa n. 1,5% PIENEMPIÄ
kuin keskitaivaalla.

Tämä johtuu siitä, että ne ovat silloin yhden
Maan säteen ( n. 6 000 km ) verran kau-
empana katsojasta.

Enpä ole tullut ajatelleeksi, mutta näihnän se todellakin on, piti oikein tarkistaa laskemalla. Tämä tosin koskee vain kuuta ja aurinkoa, ei tähtikuvioita! Tähdet ovat käytännössä äärettömän kaukana, joten maan säteen suuruinen liike suuntaan tai toiseen ei vaikuta niiden näennäiseen kokoon.

Kuinka suureksi lämpötila voi nousta? Montako kelviniä on lämpötila jos atomien lämpöliikkeen nopeus lähenee valonnopeutta? Onko se edes teoriassa mahdollista?

Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Kuuta tai aurinkoa on hyvä verrata vaikkapa pikkusormeensa käsi eteen ojennettuna silloin, kun jompi kumpi on eri kohdalla taivaankantta. Suhteessa siihen se on näyttää aina saman kokoiselta, ja harha katoaa.

Heksu
BUSHMAN
Kuu, Aurinko tai tähtikuviot todellakin
ovat taivaanrannassa n. 1,5% PIENEMPIÄ
kuin keskitaivaalla.

Tämä johtuu siitä, että ne ovat silloin yhden
Maan säteen ( n. 6 000 km ) verran kau-
empana katsojasta.




Enpä ole tullut ajatelleeksi, mutta näihnän se todellakin on, piti oikein tarkistaa laskemalla. Tämä tosin koskee vain kuuta ja aurinkoa, ei tähtikuvioita! Tähdet ovat käytännössä äärettömän kaukana, joten maan säteen suuruinen liike suuntaan tai toiseen ei vaikuta niiden näennäiseen kokoon.

Ei yksittäiset tähdet, mutta tähtikonstellaatiot,
kuviot, vaikkapa Orion, myös "suurenevat" horison-
tissa, väittävät

Tuo auringon koon tarkistus onnistunee helposti, mikäli haluaa saada varmistuksen illuusiolleen. Piirtää eri kokoisia ympyröitä tummalle kalvolle ja mallaa sitten aamuauringon ja iltapäiväauringon sopivan ympyrän sisään. Eli auringon tulee mahtua samaan ympyrään ja illuusio on todistettu.

Deus Ex
Kuinka suureksi lämpötila voi nousta? Montako kelviniä on lämpötila jos atomien lämpöliikkeen nopeus lähenee valonnopeutta? Onko se edes teoriassa mahdollista?

Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Mielenkiintoinen kysymys !

Tuosta tuli mieleen eräs toinen spekulaatio:

Ulompien elektronien ratanopeus atomissa ratkaistaan
tunnetulla kaavalla. Teoreettisen alkuaineen 137 kohdalla
tulos on, että elektonit kulkevat valoa nopeammin.
Aineelle on annettu nimi "Feynmanium" siitä esseen
kirjoittaneen Nobel-fyysikon mukaan.

Mitä silloin tapahtuu ? Fysiikan mukaan jos planeetan
kiertonopeus saavuttaa valon nopeuden, se tarkoittaa
ko. aurinkokunnan muuttuneen mustaksi aukoksi.

Jos tuollainen alkuaine saataisiin aikaan,
mitä tapahtuisi ?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34635
Deus Ex
Kuinka suureksi lämpötila voi nousta?



Systeemissä, jonka energiatasot eivät ole rajoitetut, lämpötilalla ei ole ylärajaa. Esimerkiksi lämpöliike on tällainen systeemi.


Montako kelviniä on lämpötila jos atomien lämpöliikkeen nopeus lähenee valonnopeutta? Onko se edes teoriassa mahdollista?



On, ja käytännössä myös, joskin varsin eksoottisissa oloissa neutronitähdissä. Lämpötila on verrannollinen vapausastetta kohti olevaan energiaan. Jos hiukkasten energiaa kasvatetaan relativistiselle alueelle, ei se aiheuta mitään ihmeellistä (joskin erilaisia efektejä kyllä). Energiaa voidaan kasvattaa rajatta, lämpöliikkeen nopeusjakauma lähenee silloin ihan normaalisti valon nopeutta.

Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Lämpimän kappaleen säteilytehon lauseke on muotoa kerroin*pinta-ala*lämpötila^4. Auringon pinta-ala on arkielämän kappaleisiin verrattuna melkoisen suuri. Tehon lämpötilan neljänteen potenssiin verrannollisuus hillitsee myös tehokkaasti lämpötilan kasvua.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34635
BUSHMAN

Ulompien elektronien ratanopeus atomissa ratkaistaan
tunnetulla kaavalla. Teoreettisen alkuaineen 137 kohdalla
tulos on, että elektonit kulkevat valoa nopeammin.
Aineelle on annettu nimi "Feynmanium" siitä esseen
kirjoittaneen Nobel-fyysikon mukaan.

Mitä silloin tapahtuu ? Fysiikan mukaan jos planeetan
kiertonopeus saavuttaa valon nopeuden, se tarkoittaa
ko. aurinkokunnan muuttuneen mustaksi aukoksi.




Viimeistään silloin osoittautuu, että tuo laskukaava on pielessä. Arvatenkin se on joku Bohrin mallista viritetty kaava, joka ei ollenkaan huomioi relativistisia efektejä. Relativistiset efektit (siis suhteellisuusteorian ennustamat poikkeamat klassisesta mekaniikasta) pitää huomioida jo raskaiden pysyvien alkuaineiden elektronitilalaskuissa. Erityisesti sisimpien s-elektronien relativistinen käytös aikaansaa ennustettavia ilmiöitä raskaiden alkuaineiden kemiaan.


Jos tuollainen alkuaine saataisiin aikaan,
mitä tapahtuisi ?

Ainakin se on varmaa, että se hajoaisi hyvin nopeasti - paljon nopeammin kuin aineen kemiallisten ominaisuuksien mittaaminen onnistuisi. Ei kai siinä muuta ihmeellistä. Perstuntumalta voisi veikata, että noin raskas isotooppi hajoaa spontaanilla fissiolla, kansanomaisemmin sanoen räjähtää kappaleiksi omaa mahdottomuuttaan.

Minua kiinnostaa hieman, mitä g-elektronit aiheuttaisivat. 5g-kuori alkaa kai täyttyä jonkin verran alkuaine 120:n jälkeen. Mutta eipä kai sitäkään koskaan voida kokeellisesti tutkia kun ne atomit hajoavat ennen kemiallisia analyysejä.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6426

Lainaus:
Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Neutroni: Lämpimän kappaleen säteilytehon lauseke on muotoa kerroin*pinta-ala*lämpötila^4. Auringon pinta-ala on arkielämän kappaleisiin verrattuna melkoisen suuri. Tehon lämpötilan neljänteen potenssiin verrannollisuus hillitsee myös tehokkaasti lämpötilan kasvua.

Aurinko on periaatteessa hyvin "tehoton". Oma kehosi tuottaa suhteessa satakertaisen tehon. Kokonaissäteilyteho on toinen asia ja selittyy auringon jumalattomalla massalla.

Neutroni
BUSHMAN

Ulompien elektronien ratanopeus atomissa ratkaistaan
tunnetulla kaavalla. Teoreettisen alkuaineen 137 kohdalla
tulos on, että elektonit kulkevat valoa nopeammin.
Aineelle on annettu nimi "Feynmanium" siitä esseen
kirjoittaneen Nobel-fyysikon mukaan.

Mitä silloin tapahtuu ? Fysiikan mukaan jos planeetan
kiertonopeus saavuttaa valon nopeuden, se tarkoittaa
ko. aurinkokunnan muuttuneen mustaksi aukoksi.




Viimeistään silloin osoittautuu, että tuo laskukaava on pielessä. Arvatenkin se on joku Bohrin mallista viritetty kaava, joka ei ollenkaan huomioi relativistisia efektejä. Relativistiset efektit (siis suhteellisuusteorian ennustamat poikkeamat klassisesta mekaniikasta) pitää huomioida jo raskaiden pysyvien alkuaineiden elektronitilalaskuissa. Erityisesti sisimpien s-elektronien relativistinen käytös aikaansaa ennustettavia ilmiöitä raskaiden alkuaineiden kemiaan.


Jos tuollainen alkuaine saataisiin aikaan,
mitä tapahtuisi ?



Ainakin se on varmaa, että se hajoaisi hyvin nopeasti - paljon nopeammin kuin aineen kemiallisten ominaisuuksien mittaaminen onnistuisi. Ei kai siinä muuta ihmeellistä. Perstuntumalta voisi veikata, että noin raskas isotooppi hajoaa spontaanilla fissiolla, kansanomaisemmin sanoen räjähtää kappaleiksi omaa mahdottomuuttaan.

Minua kiinnostaa hieman, mitä g-elektronit aiheuttaisivat. 5g-kuori alkaa kai täyttyä jonkin verran alkuaine 120:n jälkeen. Mutta eipä kai sitäkään koskaan voida kokeellisesti tutkia kun ne atomit hajoavat ennen kemiallisia analyysejä.

Et usko, että luonnossa voisi olla "hyppäyksiä",
kaikki on jo selitetty ?

"Unohdin" tahallani tuon relativistisuuden antaakseni
asiantuntijan loistaa maallikon kustannuksella

Sähkövastuksen oletetettiin vähenevän lineaarisesti
lämpötilan laskiessa, kunnes absoluuttisessa nollapisteessä
( älä sano, tiedän sen mahdottomaksi ! ) se menisi
nollaan. Sitten tuli Kammerling-Onnes ....

Jospa transuraaneissa tulee jokin raja, jonka
jälkeen ytimet ovat taas stabiileja jollain vielä tuntemattomalla
mekanismilla ?

Auringon pinnalla tarkoitamme usein fotosfääriä. Klassisen fysiikan mukaan siitä lähtevä säteily muistuttaa mustan kappaleen säteilyä, joka liittyy Stefan-Boltzmannin (...T^4) lakiin ja maksimi intensiteettiä määrää Wienin laki. Tavallisesti tämän suuremman intensiteetin aallonpituus liittyy lämpötilaan joka on noin 6000 C.

Mutta auringon pinnassa on kerros jonka minimilämpötila spektriviivojen perusteella on vain noin 3600 - 3800 Kelviniä (n. 6000 F) raporttien mukaan! Alla annetussa viitteessä puhutaan ”kivisetä, kalsium-ferriitti kerroksesta:

“the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. “

http://scienceworld.wolfram.com/physics ... ntLaw.html

http://scienceworld.wolfram.com/physics ... nnLaw.html

aallonpituus (jolla suurin intensiteetti) = 0.0029 / T [K*m]

auringolle lam(max) = 0.0029 / 5800 = 5*10^-7 m

----
The surface of the Sun, as we see it, is called the Photosphere, meaning 'sphere of light', is the cooler outer reaches of the Sun, the temperature of which is about 6000º (C). It must be said that there is no 'real' surface, as the Sun is a gaseous body that gets less dense the farther you travel from the centre, or Core. The sunspots appear darker by contrast, which means that the dark spots would shine out if the Sun's surface were dark .

http://www.popastro.com/sections/solar/chap1.htm
----
The Surface Of The Sun, The Photosphere And Electrically Driven Solar Flares
The sun's photosphere is often mistakenly referred to as the surface of the sun. In reality however, the sun's photosphere is only a "liquid-like" plasma layer made of neon that covers the actual surface of the sun. That visible layer we see with our eyes is more commonly known as penumbral filaments. This visible neon plasma layer, as well as a thicker, deeper plasma layer of silicon, entirely covers the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. The visible photosphere covers the transitional region that is the actual surface of the sun, much as the earth's oceans cover most of the surface of the earth. In this case the sun's photosphere is very bright and we cannot see the darker surface features below without the aid of satellite technology.
----

Katso myöskin:

Urantiakirjan alkuperän selvittäminen tieteellisesti

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... tila#37440

Salai kirjoitti (Lähetetty: Per Tou 05, 2006 10:27 pm Viestin aihe: Radiossa)

”Nimimerkki HSTa soittaa studioon minuutin välein ja kertoilee suuria määriä mielenkiintoista tietoa kalsiumista sekä auringossa, planeetoilla ja muualla. ”

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34635
BUSHMAN

Et usko, että luonnossa voisi olla "hyppäyksiä",
kaikki on jo selitetty ?

...

Jospa transuraaneissa tulee jokin raja, jonka
jälkeen ytimet ovat taas stabiileja jollain vielä tuntemattomalla
mekanismilla ?

Atomiytimien pysyvyyksissä on tiettyä säännönmukaisuutta, ja sen perusteella on ennustettu pysyvämpiä ytimiä muistaakseni alkuaine 114:n tuntumaan. Kuitenkin mallien parantuessa ja laskentatarkkuuden kasvaessa on alkanut näyttää siltä, ettei pysyviä ytimiä välttämättä kannata odottaa. Kokeetkin viittaavat siihen, alkuainetta 114 ja raskaampiakin on tehty ja ne on hyvin lyhytikäisiksi todettu.

Ehkä silti on toivoa, sillä optimaalinen neutroniprotonisuhde muuttuu sitä neutronirikkaammaksi, mitä raskaammista aineista on kyse. Koska raskaat aineet on tehty fuusioimalla keveämpiä ja siksi protonipitoisia alkuaineita, havaitut raskaat ytimet ovat protonirikkaita verrattuna optimaaliseen neutroni-protoni-suhteeseen.

Sekin ruokkii pessimistisyyttä, ettei superraskaita alkuaineita ole havaittu maankuoressa. Raskaat alkuaineet muodostuvat neutronirikkaissa oloissa supernovissa. Ilman sen syvällisempää tietämystä voisi kuvitella että niissä oloissa, suunnattomassa paineessa ja tiheydessä, muodostuu aivan kaikkea mahdotonta ja mahdollista. Mahdottomat, kuten superraskaat ytimet, sitten hajoavat eikä niitä jää jäljelle aineeseen joka myöhemmin muodostaa uusia planeettoja.

En minä tässä asiassa varsinaisesti voi uskoa mihinkään, kun tunnen sitä vain pintapuolisesti. Teoriat eivät välttämättä ole rohkaisevia, mutta niissä on puutteensa. Voihan se olla, että tuoltakin rintamalta joskus löytyy jotain aivan odottamatonta, niin kuin kaikilta luonnontieteen aloilta jatkuvasti löytyy.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34635
HSTa

Urantiakirjan alkuperän selvittäminen tieteellisesti

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... tila#37440

Enpä tuohonkaan keskuteluun sinun sijassa viittaisi, sen luokan tieteellisestä meriitistä on kyse. Joko olet saanut vastatuksi tuossa keskustelussa esittämiini kysymyksiin kalsiumista? Ellet, niin jatka siitä ja siihen keskusteluun, äläkä taas saastuta kaikkia keskusteluja Urantiajättellä.

Ja vastaa siihen mitä kysyn, älä kopioi miljoonaa sivua asiaan mitenkään liittymätöntä sontaa. Ellet pysty määrittelemään Urantiakirjassa käytettyjä käsitteitä, ymmärrät varmasti ettei asiasta voida keskustella edes näennäisen tieteellisesti kun kerran kukaan ei tiedä mitä käytetyt sanat tarkoittavat.

Neutroni
HSTa

Urantiakirjan alkuperän selvittäminen tieteellisesti

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... tila#37440




Enpä tuohonkaan keskuteluun sinun sijassa viittaisi, sen luokan tieteellisestä meriitistä on kyse. Joko olet saanut vastatuksi tuossa keskustelussa esittämiini kysymyksiin kalsiumista? Ellet, niin jatka siitä ja siihen keskusteluun, äläkä taas saastuta kaikkia keskusteluja Urantiajättellä.

Ja vastaa siihen mitä kysyn, älä kopioi miljoonaa sivua asiaan mitenkään liittymätöntä sontaa. Ellet pysty määrittelemään Urantiakirjassa käytettyjä käsitteitä, ymmärrät varmasti ettei asiasta voida keskustella edes näennäisen tieteellisesti kun kerran kukaan ei tiedä mitä käytetyt sanat tarkoittavat.


Kuulehan nyt Neutroni! Viisikymmentä vuotta Urantia-kirjan ilmestymisen jälkeen (1955) osoittautuu että auringon fotosfäärissä on kalsiumia sisältävä ”kivinen” kerros “the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. “ jonka lämpötila on juuri se mikä Urantia-kirja mainitsi, noin 6000 F.

Kyllä tämä on myös tieteellisesti merkittävä asia, joka ei ”saastuta” tätä eikä mitään muutkaan asiallista keskustelua; Sinä et nyt ilmeisesti ole valmis hyväksymään U-kirjan (tai minun) ilmeisen oikeata informaatiota asiasta.

salai
Seuraa 
Viestejä8165
HSTa
Kuulehan nyt Neutroni! Viisikymmentä vuotta Urantia-kirjan ilmestymisen jälkeen (1955) osoittautuu että auringon fotosfäärissä on kalsiumia sisältävä ”kivinen” kerros “the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. “ jonka lämpötila on juuri se mikä Urantia-kirja mainitsi, noin 6000 F.

Kyllä tämä on myös tieteellisesti merkittävä asia, joka ei ”saastuta” tätä eikä mitään muutkaan asiallista keskustelua; Sinä et nyt ilmeisesti ole valmis hyväksymään U-kirjan (tai minun) ilmeisen oikeata informaatiota asiasta.


Google
Your search - calcium ferrite surface layer urantia - did not match any documents.

Google
Results 1 - 10 of about 63,600 for calcium ferrite surface layer .

Tuohan on outoa. Eikö Urantia puhukaan samasta asiasta kuin advokaattinsa HSTa?

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

salai
HSTa
Kuulehan nyt Neutroni! Viisikymmentä vuotta Urantia-kirjan ilmestymisen jälkeen (1955) osoittautuu että auringon fotosfäärissä on kalsiumia sisältävä ”kivinen” kerros “the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. “ jonka lämpötila on juuri se mikä Urantia-kirja mainitsi, noin 6000 F.

Kyllä tämä on myös tieteellisesti merkittävä asia, joka ei ”saastuta” tätä eikä mitään muutkaan asiallista keskustelua; Sinä et nyt ilmeisesti ole valmis hyväksymään U-kirjan (tai minun) ilmeisen oikeata informaatiota asiasta.


Google
Your search - calcium ferrite surface layer urantia - did not match any documents.

Google
Results 1 - 10 of about 63,600 for calcium ferrite surface layer .

Tuohan on outoa. Eikö Urantia puhukaan samasta asiasta kuin advokaattinsa HSTa?

Kun salai ei oikein ymmärrä, niin pitääkö taas selvittää esim. sanaa ”ferrite”, vaikka hänen väite on selvää saivartelua.

Emme me pääse siitä tosiasiasta että oleellisimmat tiedot jotka liittyvät asiaan on selvästi esitetty Urantia-kirjassa ja antamassani linkissä:

”ferrite” sana viittaa rautaan (ferro), tai yleensä raudan (iron) kaltaisiin keraamisiin metalliyhdisteisiin (mineraaleihin tai kivilajiin) joilla on magneettisia ominaisuuksia:

”A ferrite is formed by the reaction of ferric oxide (iron oxide or rust) with any of a number of other metals, including magnesium, aluminum, barium, manganese, copper, nickel, cobalt, or even iron itself.”

“It is possible to identify an individual mineral in a specimen by examining and testing its physical properties. Determining the hardness of a mineral is the most practical way of identifying it. This can be done by using the Mohs scale of hardness, which lists 10 common minerals in their relative order of hardness: talc (softest with the scale number 1), gypsum (2), calcite (3), fluorite (4), apatite (5), orthoclase (6), quartz (7), topaz (8), corundum (9), and diamond (10).”

“The carbonate minerals calcite, aragonite, and dolomite have been calculated to make up approximately 15 percent of the Earth's sediments and sedimentary rocks and about 2 percent of the terrestrial crust. A large percentage of the calcite, the most abundant of these carbonate minerals, occurs in limestones, which constitute noteworthy proportions of many sequences of marine sediments. Calcite is also the chief component of marls, travertines, calcite veins, most speleothems (cave deposits), many marbles and carbonatites, and some ore-bearing veins.Calcite is the stable form of CaCO3 at most temperatures and pressures.”

Urantia-kirjasta ja linkistäni:

Aurinkonne pintalämpötila on lähes 3300 astetta, mutta sen sisäosiin tunkeuduttaessa lämpötila kohoaa nopeasti, kunnes se keskiosissa nousee uskomattomaan noin 19.400.000 asteen korkeuteen. (Kaikki esitetyt lämpötilat ovat Celsius-asteikkonne mukaisia.)

The surface temperature of your sun is almost 6,000 degrees, but it rapidly increases as the interior is penetrated until it attains the unbelievable height of about 35,000,000 degrees in the central regions. (All of these temperatures refer to your Fahrenheit scale.)

Tämä selittää, miksi auringon pinnalla on yhdeksäntuhatta kuusisataa kilometriä paksu kalsiumkerros, kaasumainen kivipinta; ja näin on siitä huolimatta, että tämän kerroksen alapuolella on yhdeksäätoista kevyempää alkuainetta ja lukuisia raskaampia.

This explains why there is a calcium layer, a gaseous stone surface, on the sun six thousand miles thick; and this despite the fact that nineteen lighter elements, and numerous heavier ones, are underneath.

Urantia Page-462:
Your sun has parted with an enormous quantity of its calcium, having lost
tremendous amounts during the times of its convulsive eruptions in connection
with the formation of the solar system. Much of the solar calcium is now in
the outer crust of the sun.
It should be remembered that spectral analyses show only sun-surface
compositions. For example: Solar spectra exhibit many iron lines, but iron is
not the chief element in the sun. This phenomenon is almost wholly due to the
present temperature of the sun's surface, a little less than 6,000 degrees,
this temperature being very favorable to the registry of the iron spectrum.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat