Aurinko

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Katselin tuossa jokin aika sitten aurinkoa iltapäivällä noin kello 16-17. Jonkin aikaa sitä tiiraillessa auringon ääriviivat tulivat esiin ja totesin mielessäni sen olevan aika mitättömän kokoinen täplä taivaalla. Katseln muuten sitä aurinkoa ihan paljain silmin ja se ei jostain syystä käynyt silmiini.

Tänä aamuna sitten ajaelin töihin ja ihailin kaunista auringon nousua. Aurinko oli punainen iso pallo taivaanrannassa. Mieleeni muistui siinä ajellessa tuo iltapäivän aurinko joka oli vain mitätön täplä taivaalla. Miten on mahdollista, että aurinko näyttää aamulla niinpaljon isommalta kuin iltapäivällä? Onko joku mittaillut tuota eroa aamuauringon ja iltapäivän auringon koossa?

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

Mitäs luulet? Että aurinko välillä kasvaa?

No ei, ilmankehän ylin kerros toimii näköhavainnollesi okuläärinä.

Ootko muuten huomannut, että hellepäivänä maisema väreilee. Miksi? Tota en tiedä enkä oo keksinyt selitystä. Varmaa siis, oletuksia kyllä.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Auringon ja kuun koon kasvaminen taivaanrannassa on psykologinen ilmiö, jolle ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa. Tämä on helppo todeta kameralla, koska kamera elottomana objektina ei koe psykologisia ilmiöitä: aurinko ja kuu ovat vuorokaudenajasta riippumatta täsmälleen samankokoisia. Ilmiön testaamista varten voit myös konstruoida yksinkertaisen mittauslaitteen: tee pieni reikä esim. pahvinpalaan ja pidä sitä taskussasi. Tarvittaessa voit ojentaa käsivartesi suoraksi pahvinpalaa pidellen ja katsoa aurinkoa tahikka kuuta reiän lävitse. On helppo havaita, että net todellakin ovat aina täsmälleen saman kokoisia; tällainen apuväline pakottaa aivot näkemään asiat niinkuin ne todellisuudessa ovat. Toinen konsti on kumartua ja katsoa aurinkoa nurinpäin haarojen välistä, sillä saa myös hämättyä aivojaan ja illuusion vaikutus pienenee huomattavasti.

Jos vähän saivarrellaan, niin kuu ja aurinko kyllä litistyvät pystyakselinsa suhteen lähellä horisonttia, eli muuttuvat nimenomaan pienemmiksi!

Syy taivaankappaleiden turpoamiseen horisontin lähellä on vähän kiistanalainen, mutta yleensä sen tulkitaan johtuvan siitä, että aivot kokevat taivaan muodon laakeaksi maljaksi. Esimerkiksi horisontissa olevien pilvien tiedetään olevan paljon kauempana kuin suoraan pään yläpuolella olevien, mikä on ihan oikea tulkinta. Samaa tulkintaa ei voi kuitenkaan soveltaa aurinkoon ja kuuhun, koska ne ovat äärimmäisen kaukana olevia kohteita ja siten aina yhtä "kaukana" katsojasta. Näköjärjestelmä ei kuitenkaan ajattele näin rationaalisesti, vaan soveltaa samaa tulkintasääntöä taivaankappaleisiin kuin esim. pilviinkin, jolloin syntyy virhetilanne. Aivojen mielestä korkealla olevan aurinko on olevinaan paljon lähempänä kuin horisontissa oleva, mutta koskapa ne ovat optisesti saman kokoisia, horisontissa olevan auringon on oltava paljon suurempi kuin korkealla oleva aurinko!

Tämä on siis vain yksi teoria kokoilluusion synnystä, monia muita vastaavia teorioita on myös olemassa. Ongelma on lähinnä siinä, että emme voi varsinaisesti tietää mitä siellä aivoissa tapahtuu mainitun näköhavainnon aikana.

Vierailija

Aistinnallinen puoli. Udun, ihan ohuen pilven taivaanrannassa auringon voi nähdä kokonaan, punaisena. Korkealla olevaa ei voi sen voimakkaan valon takia nähdä kokonaan, valovoima ja samalla koko on supistettava
pieneen osaan. Kun tästä on tullut opittu toiminto, tästä seuraa myös kuva, että aurinko korkealla olisi pienempi. Ja voi jostakusta ihan tuntua, että katsoisi aurinkoa ihan suoraan ja kokonaan. Tämä on mahdotonta.

Mahdollisesti valon sironta matkalla johtaa utuisella säällä myös alhaalla nähtävän aurinkopinnan laajenemiseen.

Vierailija

Kuu, Aurinko tai tähtikuviot todellakin
ovat taivaanrannassa n. 1,5% PIENEMPIÄ
kuin keskitaivaalla.

Tämä johtuu siitä, että ne ovat silloin yhden
Maan säteen ( n. 6 000 km ) verran kau-
empana katsojasta.

Teoria vertailukohdista ( puut, talot ) taivaan-
rannassa ei pidä paikkaansa, sillä "Kuuilluusio"
havaitaan myös pilvien päällä lentävässä
lentokoneessa, jossa vertailukohtia ei ole.

Ilmakehä ei suurenna Kuuta / Aurinkoa, valo-
kuva todistaa tämän.

Esineiden mieltäminen suuremmiksi horison-
tissa, koska tiedetään niiden olevan kauem-
pana, nk. "Ponzo"-illuusio ( Italialaisen psyko-
login mukaan ) ei myöskään selitä.

Aivan uudet 2000-luvun teoriat viittavat moni-
mutkaisiin "okulomotorisiin" ilmiöihin silmän
rakenteessa.

Kuuilluusio ( "Aurinkoilluusio" ) on edelleen vailla
yleisesti hyväksyttyä tieteellistä selitystä,
huolimatta siitä, että jo Aristoteles mainitsee sen
350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja jo yli 900
vuotta tähtitieteilijät ovat tienneet, etteivät
taivaankappaleet todellisuudessa suurene hori-
sontissa.

Pieni prosentti ihmistä ei väitteen mukaan koskaan
koe "Kuuilluusioita". Väitetään myös, että ilmiö
katoaa, kun Kuuta katsoo pää alaspäin kumartu-
malla jalkojen välistä.

Jos siis nyt kohta taas tulevan täyskuun aikaan
näette pellon laidoilla pyllisteleviä ihmisiä, he ovat
vain tieteellisen uteliaisuuden riivaamia
tutkijoita

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005
BUSHMAN
Kuu, Aurinko tai tähtikuviot todellakin
ovat taivaanrannassa n. 1,5% PIENEMPIÄ
kuin keskitaivaalla.

Tämä johtuu siitä, että ne ovat silloin yhden
Maan säteen ( n. 6 000 km ) verran kau-
empana katsojasta.

Enpä ole tullut ajatelleeksi, mutta näihnän se todellakin on, piti oikein tarkistaa laskemalla. Tämä tosin koskee vain kuuta ja aurinkoa, ei tähtikuvioita! Tähdet ovat käytännössä äärettömän kaukana, joten maan säteen suuruinen liike suuntaan tai toiseen ei vaikuta niiden näennäiseen kokoon.

Vierailija

Kuinka suureksi lämpötila voi nousta? Montako kelviniä on lämpötila jos atomien lämpöliikkeen nopeus lähenee valonnopeutta? Onko se edes teoriassa mahdollista?

Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Vierailija

Kuuta tai aurinkoa on hyvä verrata vaikkapa pikkusormeensa käsi eteen ojennettuna silloin, kun jompi kumpi on eri kohdalla taivaankantta. Suhteessa siihen se on näyttää aina saman kokoiselta, ja harha katoaa.

Vierailija
Heksu
BUSHMAN
Kuu, Aurinko tai tähtikuviot todellakin
ovat taivaanrannassa n. 1,5% PIENEMPIÄ
kuin keskitaivaalla.

Tämä johtuu siitä, että ne ovat silloin yhden
Maan säteen ( n. 6 000 km ) verran kau-
empana katsojasta.




Enpä ole tullut ajatelleeksi, mutta näihnän se todellakin on, piti oikein tarkistaa laskemalla. Tämä tosin koskee vain kuuta ja aurinkoa, ei tähtikuvioita! Tähdet ovat käytännössä äärettömän kaukana, joten maan säteen suuruinen liike suuntaan tai toiseen ei vaikuta niiden näennäiseen kokoon.

Ei yksittäiset tähdet, mutta tähtikonstellaatiot,
kuviot, vaikkapa Orion, myös "suurenevat" horison-
tissa, väittävät

Vierailija

Tuo auringon koon tarkistus onnistunee helposti, mikäli haluaa saada varmistuksen illuusiolleen. Piirtää eri kokoisia ympyröitä tummalle kalvolle ja mallaa sitten aamuauringon ja iltapäiväauringon sopivan ympyrän sisään. Eli auringon tulee mahtua samaan ympyrään ja illuusio on todistettu.

Vierailija
Deus Ex
Kuinka suureksi lämpötila voi nousta? Montako kelviniä on lämpötila jos atomien lämpöliikkeen nopeus lähenee valonnopeutta? Onko se edes teoriassa mahdollista?

Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Mielenkiintoinen kysymys !

Tuosta tuli mieleen eräs toinen spekulaatio:

Ulompien elektronien ratanopeus atomissa ratkaistaan
tunnetulla kaavalla. Teoreettisen alkuaineen 137 kohdalla
tulos on, että elektonit kulkevat valoa nopeammin.
Aineelle on annettu nimi "Feynmanium" siitä esseen
kirjoittaneen Nobel-fyysikon mukaan.

Mitä silloin tapahtuu ? Fysiikan mukaan jos planeetan
kiertonopeus saavuttaa valon nopeuden, se tarkoittaa
ko. aurinkokunnan muuttuneen mustaksi aukoksi.

Jos tuollainen alkuaine saataisiin aikaan,
mitä tapahtuisi ?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
Deus Ex
Kuinka suureksi lämpötila voi nousta?



Systeemissä, jonka energiatasot eivät ole rajoitetut, lämpötilalla ei ole ylärajaa. Esimerkiksi lämpöliike on tällainen systeemi.


Montako kelviniä on lämpötila jos atomien lämpöliikkeen nopeus lähenee valonnopeutta? Onko se edes teoriassa mahdollista?



On, ja käytännössä myös, joskin varsin eksoottisissa oloissa neutronitähdissä. Lämpötila on verrannollinen vapausastetta kohti olevaan energiaan. Jos hiukkasten energiaa kasvatetaan relativistiselle alueelle, ei se aiheuta mitään ihmeellistä (joskin erilaisia efektejä kyllä). Energiaa voidaan kasvattaa rajatta, lämpöliikkeen nopeusjakauma lähenee silloin ihan normaalisti valon nopeutta.

Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Lämpimän kappaleen säteilytehon lauseke on muotoa kerroin*pinta-ala*lämpötila^4. Auringon pinta-ala on arkielämän kappaleisiin verrattuna melkoisen suuri. Tehon lämpötilan neljänteen potenssiin verrannollisuus hillitsee myös tehokkaasti lämpötilan kasvua.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
BUSHMAN

Ulompien elektronien ratanopeus atomissa ratkaistaan
tunnetulla kaavalla. Teoreettisen alkuaineen 137 kohdalla
tulos on, että elektonit kulkevat valoa nopeammin.
Aineelle on annettu nimi "Feynmanium" siitä esseen
kirjoittaneen Nobel-fyysikon mukaan.

Mitä silloin tapahtuu ? Fysiikan mukaan jos planeetan
kiertonopeus saavuttaa valon nopeuden, se tarkoittaa
ko. aurinkokunnan muuttuneen mustaksi aukoksi.




Viimeistään silloin osoittautuu, että tuo laskukaava on pielessä. Arvatenkin se on joku Bohrin mallista viritetty kaava, joka ei ollenkaan huomioi relativistisia efektejä. Relativistiset efektit (siis suhteellisuusteorian ennustamat poikkeamat klassisesta mekaniikasta) pitää huomioida jo raskaiden pysyvien alkuaineiden elektronitilalaskuissa. Erityisesti sisimpien s-elektronien relativistinen käytös aikaansaa ennustettavia ilmiöitä raskaiden alkuaineiden kemiaan.


Jos tuollainen alkuaine saataisiin aikaan,
mitä tapahtuisi ?

Ainakin se on varmaa, että se hajoaisi hyvin nopeasti - paljon nopeammin kuin aineen kemiallisten ominaisuuksien mittaaminen onnistuisi. Ei kai siinä muuta ihmeellistä. Perstuntumalta voisi veikata, että noin raskas isotooppi hajoaa spontaanilla fissiolla, kansanomaisemmin sanoen räjähtää kappaleiksi omaa mahdottomuuttaan.

Minua kiinnostaa hieman, mitä g-elektronit aiheuttaisivat. 5g-kuori alkaa kai täyttyä jonkin verran alkuaine 120:n jälkeen. Mutta eipä kai sitäkään koskaan voida kokeellisesti tutkia kun ne atomit hajoavat ennen kemiallisia analyysejä.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5202
Liittynyt26.3.2005

Lainaus:
Miksi aurinko on niin "kylmä" suhteessa säteilytehoonsa?

Neutroni: Lämpimän kappaleen säteilytehon lauseke on muotoa kerroin*pinta-ala*lämpötila^4. Auringon pinta-ala on arkielämän kappaleisiin verrattuna melkoisen suuri. Tehon lämpötilan neljänteen potenssiin verrannollisuus hillitsee myös tehokkaasti lämpötilan kasvua.

Aurinko on periaatteessa hyvin "tehoton". Oma kehosi tuottaa suhteessa satakertaisen tehon. Kokonaissäteilyteho on toinen asia ja selittyy auringon jumalattomalla massalla.

Vierailija
Neutroni
BUSHMAN

Ulompien elektronien ratanopeus atomissa ratkaistaan
tunnetulla kaavalla. Teoreettisen alkuaineen 137 kohdalla
tulos on, että elektonit kulkevat valoa nopeammin.
Aineelle on annettu nimi "Feynmanium" siitä esseen
kirjoittaneen Nobel-fyysikon mukaan.

Mitä silloin tapahtuu ? Fysiikan mukaan jos planeetan
kiertonopeus saavuttaa valon nopeuden, se tarkoittaa
ko. aurinkokunnan muuttuneen mustaksi aukoksi.




Viimeistään silloin osoittautuu, että tuo laskukaava on pielessä. Arvatenkin se on joku Bohrin mallista viritetty kaava, joka ei ollenkaan huomioi relativistisia efektejä. Relativistiset efektit (siis suhteellisuusteorian ennustamat poikkeamat klassisesta mekaniikasta) pitää huomioida jo raskaiden pysyvien alkuaineiden elektronitilalaskuissa. Erityisesti sisimpien s-elektronien relativistinen käytös aikaansaa ennustettavia ilmiöitä raskaiden alkuaineiden kemiaan.


Jos tuollainen alkuaine saataisiin aikaan,
mitä tapahtuisi ?



Ainakin se on varmaa, että se hajoaisi hyvin nopeasti - paljon nopeammin kuin aineen kemiallisten ominaisuuksien mittaaminen onnistuisi. Ei kai siinä muuta ihmeellistä. Perstuntumalta voisi veikata, että noin raskas isotooppi hajoaa spontaanilla fissiolla, kansanomaisemmin sanoen räjähtää kappaleiksi omaa mahdottomuuttaan.

Minua kiinnostaa hieman, mitä g-elektronit aiheuttaisivat. 5g-kuori alkaa kai täyttyä jonkin verran alkuaine 120:n jälkeen. Mutta eipä kai sitäkään koskaan voida kokeellisesti tutkia kun ne atomit hajoavat ennen kemiallisia analyysejä.

Et usko, että luonnossa voisi olla "hyppäyksiä",
kaikki on jo selitetty ?

"Unohdin" tahallani tuon relativistisuuden antaakseni
asiantuntijan loistaa maallikon kustannuksella

Sähkövastuksen oletetettiin vähenevän lineaarisesti
lämpötilan laskiessa, kunnes absoluuttisessa nollapisteessä
( älä sano, tiedän sen mahdottomaksi ! ) se menisi
nollaan. Sitten tuli Kammerling-Onnes ....

Jospa transuraaneissa tulee jokin raja, jonka
jälkeen ytimet ovat taas stabiileja jollain vielä tuntemattomalla
mekanismilla ?

Vierailija

Auringon pinnalla tarkoitamme usein fotosfääriä. Klassisen fysiikan mukaan siitä lähtevä säteily muistuttaa mustan kappaleen säteilyä, joka liittyy Stefan-Boltzmannin (...T^4) lakiin ja maksimi intensiteettiä määrää Wienin laki. Tavallisesti tämän suuremman intensiteetin aallonpituus liittyy lämpötilaan joka on noin 6000 C.

Mutta auringon pinnassa on kerros jonka minimilämpötila spektriviivojen perusteella on vain noin 3600 - 3800 Kelviniä (n. 6000 F) raporttien mukaan! Alla annetussa viitteessä puhutaan ”kivisetä, kalsium-ferriitti kerroksesta:

“the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. “

http://scienceworld.wolfram.com/physics ... ntLaw.html

http://scienceworld.wolfram.com/physics ... nnLaw.html

aallonpituus (jolla suurin intensiteetti) = 0.0029 / T [K*m]

auringolle lam(max) = 0.0029 / 5800 = 5*10^-7 m

----
The surface of the Sun, as we see it, is called the Photosphere, meaning 'sphere of light', is the cooler outer reaches of the Sun, the temperature of which is about 6000º (C). It must be said that there is no 'real' surface, as the Sun is a gaseous body that gets less dense the farther you travel from the centre, or Core. The sunspots appear darker by contrast, which means that the dark spots would shine out if the Sun's surface were dark .

http://www.popastro.com/sections/solar/chap1.htm
----
The Surface Of The Sun, The Photosphere And Electrically Driven Solar Flares
The sun's photosphere is often mistakenly referred to as the surface of the sun. In reality however, the sun's photosphere is only a "liquid-like" plasma layer made of neon that covers the actual surface of the sun. That visible layer we see with our eyes is more commonly known as penumbral filaments. This visible neon plasma layer, as well as a thicker, deeper plasma layer of silicon, entirely covers the actual rocky, calcium ferrite surface layer of the sun. The visible photosphere covers the transitional region that is the actual surface of the sun, much as the earth's oceans cover most of the surface of the earth. In this case the sun's photosphere is very bright and we cannot see the darker surface features below without the aid of satellite technology.
----

Katso myöskin:

Urantiakirjan alkuperän selvittäminen tieteellisesti

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... tila#37440

Salai kirjoitti (Lähetetty: Per Tou 05, 2006 10:27 pm Viestin aihe: Radiossa)

”Nimimerkki HSTa soittaa studioon minuutin välein ja kertoilee suuria määriä mielenkiintoista tietoa kalsiumista sekä auringossa, planeetoilla ja muualla. ”

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat