Kommentit (1)

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä3546
Liittynyt21.7.2017

Oi että. Hyvä että moni auttoi... mutta ihan sitä eroa ajatellen, järkyttävää.

Voi tosiaankin olla, että äiti samaistuu enemmän tyttäreen; ja mikäli äiti on sotalapsena kokenut, ettei ole vanhemmilleen pitämisen & rakkauden arvoinen, hän ei (tiedostamatta) ehkä jaksa uskoa tyttölapseen. Mutta pojan kanssa voi käydä jopa päinvastoin?

Tiedän perheitä, joissa poikia arvostettiin tyttöjä enemmän. Kun näiden perheiden tytöt aikanaan saivat pojan, he tuntuivat suorastaan halveksivan vauvaa sukupuolensa vuoksi; myöhemmin syntyneitä tyttöjä he kohtelivat paremmin. Nainen voi alitajuisesti kohdella lasta yllättävän paljon sen mukaan, mitä tunteita se hänessä herättää omasta lapsuudesta. Ehkä moni sotalapseksi joutunut tyttökin koki, että pojat ovat arvostetumpia? Oliko poikalasta helpompi rakastaa, jos koki olevansa pojan kasvattajana itsekin arvokkaampi?

Toisaalta uskon, että ratkaisevinta on vauva-aika: ehkä perheet joilla ei ollut varaa pitää omaa lasta, olivat jo pitkään eläneet turvattomissa oloissa? Lapsia kuoli talvella huonoon ruokavalioon ja tauteihin. Vanhemmat olivat ehkä vaikeissa oloissa etäisiä, jolloin lapsen kehitys rajoittui, ja hylätyksi tulemisen kokemus oli kenties tavallistakin rankempaa.

Tiedän suomalaisia naisia, jotka oli tyttönä annettu toiseen kotiin Suomessa; ja kun kiintyivät uuteen äitiin, heidät revittiin takaisin. Se sai heidät ainakin lopulta itsenäistymään nuorina.

Olin melkein 2-vuotias, kun isäni oli työmatkalla USA:ssa pidempään, ja äiti hoiti minua ja alle vuoden ikäistä siskoani. Äiti loukkasi kätensä ja kaipasi apua lastenhoitoon, joten hän antoi siskoni tutulle tädille ”yön yli” hoitoon (vuorokausi?). Se oli minusta järkyttävää, sillä äiti antoi siskoni haikeana. Muistan kun kävelin äidin kanssa kaupungilla, ja olin yhä ällistynyt: ”miksi hän ei jättänyt MINUA?” Yritin olla kiltti ja helppo lapsi - sillä olihan mahdollista, että jonain päivänä äiti tajuaisi ja antaisikin minut  pois. Äiti ja isä kun on pienen lapsen maailmassa verrattavissa Jumalhahmoon. Kun isä palasi kotiin, hän oli vihainen äidille, kun tämä oli antanut vauvan niin pitkäksi aikaa pois. Se auttoi minua luottamaan siihen, ettei äiti ei ehkä sittenkään hankkiutuisi minusta eroon kovin helposti.

Ajatella, että niin moni on oikeasti menettänyt  vanhempansa. Ja joutunut vieraaseen maahan. Vaikka onhan Ruotsi hieno maa, ja varmasti moni pelastui muuton ansiosta, ne on kuitenkin  asioita erikseen.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat