Komeetan höyrystäminen

Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Jospa meillä olisi turvaverkkona vaikka kuun kiertoradalla tai peräti kuun pinnalla tehokkaita lasereita, niin miten mahtaisi onnistua komeetan kuumentaminen? Tarkoitus olisi tietenkin suistaa komeetta sivuun törmäyskurssilta. Pinnasta kiehuva tavarahan muuttaa komeetan rataa. Tietenkin pinta pitäisi saada riittävän kuumaksi, mutta tietääkseni kaikki tunnetut komeetat kaasuuntuvat auringon lähiohituksen aikana.

Millaiseen avaruuskulmaan laserit säteilevät? Tuossahan olisi etuna iso pitkäaikainen teho, jota ei voi millään räjähteillä tai rakettikuljetuksella komeetalle viedä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Onhan tuollaista "ablaatio"-moottoria ehdotettu,
mm. SciAm 2004, mutta lähelle asteroidia "parkkee-
sattuna". Haittapuolena nähdään mm. asteroidista
höyrystyvän materiaalin kasautuminen laserille.
Riittävän energian saanti voisi myös olla ongelma,
samoin laseraseman pitäminen paikoillaan.

Hyvin pitkillä etäisyyksillä, mm. Kuusta jopa laser
kai hajoaa liikaa ? Muistaakseni venäläiset ovat ehdot-
taneet maan kiertoradalla olevaa laseria.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26873
Liittynyt16.3.2005
Paul M
Jospa meillä olisi turvaverkkona vaikka kuun kiertoradalla tai peräti kuun pinnalla tehokkaita lasereita, niin miten mahtaisi onnistua komeetan kuumentaminen?

Riippuu otetaanko reaalimaailman rajoitteet huomioon vai ei. Jos ei tarvitse ottaa, niin sitten se onnistuisi hyvin. Pannaan vain tarpeeksi tehoa kamiinaan, niin kyllä siinä höyrystyy vaikka kokonainen planeetta. Jos "tarpeeksi" tuntuu paljolta, palkataan kesätyöntekijä kirjoittamaan nollia paperiin. Jos taas tehdään todellisia laitteita, tuo on millä tahansa kuviteltavissa olevilla lasereilla sama kuin yritäisit leikata 200 millin teräslevyä laserpointterilla.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
BUSHMAN
Onhan tuollaista "ablaatio"-moottoria ehdotettu,
mm. SciAm 2004, mutta lähelle asteroidia "parkkee-
sattuna". Haittapuolena nähdään mm. asteroidista
höyrystyvän materiaalin kasautuminen laserille.
Riittävän energian saanti voisi myös olla ongelma,
samoin laseraseman pitäminen paikoillaan.

Hyvin pitkillä etäisyyksillä, mm. Kuusta jopa laser
kai hajoaa liikaa ? Muistaakseni venäläiset ovat ehdot-
taneet maan kiertoradalla olevaa laseria.

Eli jonkinlaista merkittävää tehoa voisi siirtää aurinkokunnan mittakaavassa muutaman sadan metrin halkaisijaiseen alueeseen?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Elokuvat taas tehneet innokkaisiin avaruusseikkailijoihimme lähtemättömän vaikutuksen.

Kun kyse on komeettojen ja asteroidien valtavasta massasta,
mikään ihmisen tekemä fiksuvekotin ei mahda mitään.

Vaikka kohti tulevaan avaruuskappaleeseemme kohdistettaisiin kaikki mahdolliset ihmisen
tekemät aseet ja värkit ydinpommeista aina fiktiivisiin sädepyssyihin,
kappale ei reagoisi niihin yhtään mitenkään.

Vähän pintaa kiillottaisi..

Vierailija

En usko.

Ehkä kun laserien tehot saadaan 3-4 kertaluokkaa suuremmiksi.
Ja peilin pitäisi olla valtava, satoja kilometrejä halkaisijaltaan.

Tehokkaimmalla tunnetulla laserilla, Yhdysvaltain B747:aan
sijoitetulla SDO:lla ( Singlet Delta Oxygen ) voidaan siirtää usean
kymmenen kilometrin etäisyydelle tuuman halkaisijaiseen
polttopisteeseen energiaa niin paljon, että se sulattaa sekunnissa
parissa puhki ohjuksen kuoren ja polttoainetankin.
Uusin sukupolvi SDO:a on huhujen mukaan kymmenen kertaa
eli yhden kertaluokan tehokkaampi. Peili on parimetrinen
Cassegrain- konstruktio.

Mutta siitä on vielä pitkä matka aurinkokunnan mitoissa
tehokkaaseen laseriin

Vierailija
Liittynyt
Elokuvat taas tehneet innokkaisiin avaruusseikkailijoihimme lähtemättömän vaikutuksen.

Kun kyse on komeettojen ja asteroidien valtavasta massasta,
mikään ihmisen tekemä fiksuvekotin ei mahda mitään.

Vaikka kohti tulevaan avaruuskappaleeseemme kohdistettaisiin kaikki mahdolliset ihmisen
tekemät aseet ja värkit ydinpommeista aina fiktiivisiin sädepyssyihin,
kappale ei reagoisi niihin yhtään mitenkään.

Vähän pintaa kiillottaisi..

Olet periaatteessa ihan oikeassa.

Kuitenkin, jos komeetalle saadaan esim. kymmenen
vuotta ennen sen törmäystä sijoitettua ydinreaktoria
käyttävä ja komeetan omaa materiaa suihkuttava
ioniraketti, joka puhaltaa koko ajan samaan
suuntaan, riittää varsin pienikin voima muuttamaan
sen rataa riittävästi Maan ohitukseen, kysymys
tuolta etäisyydeltä on muutaman cm/s nopeuden-
muutoksesta, kiihdytyksestä tai jarrutuksesta.

Ongelma on asteroidin pyöriminen ja siihen ainoa
ratkaisu toistaiseksi olisi asteroidin pyörimis-
akselin muuttaminen liikkeen suuntaiseksi. Laser-
asemalla, joka on parkkeerattu lähelle ja joka höyrystä
materiaa asteroidin pinnalta ei ole ongelmaa pyörimisestä,
mutta pinkka muita

Vierailija

Kyllä, noitakin on ehdotettu.

Aurinkopeili on analoginen laserablaatio kanssa.

Maalia tarvittaisiin valtavasti ja kun asteroidi pyörii ...

Koko "valopurje" idea on debatin kohteena. Epäilijät
väittävät, ettei siinä synny lämpötilaeroa ja siis termodynamiikan
toisen pääsäännön mukaan energiaa eli työntöäkään.

Edes teoriassa vain musta purje voisi toimia, mutta
vain sen aikaa, kunnes koko purje saavuttaa saman
lämpötilan, eli sekunteja. "Bushmanilla" on hyllyssään
Koblekin asiasta tekemä väikkäri Turussa, ensimmäinen
lajissaan maailmassa.

Vierailija

Lykkään tämän tähän kun minut on ilmeisesti bannattu niin ettei uuden threadin aloitus onnistu

Kaikki yksittäiset tähdet, jotka ihminen voi nähdä, kuuluvat Linnunrata-galaksiin. 1920-luvulle asti se näytti olevan ainoa galaksi. Suuremmilla kaukoputkilla tehdyt havainnot ovat sittemmin osoittaneet asian olevan toisin. Kaikkeudessamme on ainakin 50 000 000 000 galaksia joissa kussakin on miljardeja Aurinkomme kaltaisia tähtiä. Tiedemiesten käsityksiä ei kuitenkaan järkyttänyt 1920-luvulla suunnattomien galaksien huikea määrä vaan se, että ne kaikki liikkuivat.

Tähtitieteilijät havaitsivat merkittävän seikan: kun galakseista tuleva valo ohjattiin prisman läpi, valoaaltojen havaittiin venyneen, mikä kertoi meistä poispäin suuntautuvasta hyvin nopeasta liikkeestä. Mitä kauempana galaksi oli, sitä nopeammin se näytti etääntyvän. Tämä viittaa laajenevaan maailmankaikkeuteen!

Vaikka emme olisikaan tähtitieteen tutkijoita tai harrastajia, voimme ymmärtää, että kaikkeuden laajeneminen antaisi syvälle luotaavia viitteitä menneisyydestämme — ja ehkä myös omasta tulevaisuudestamme. Jonkin on täytynyt käynnistää tämä tapahtumaketju, ja voiman on täytynyt olla niin väkevä, että se on kyennyt voittamaan koko maailmankaikkeuden suunnattoman painovoiman. On hyvät syyt kysyä, mikä voisi olla tällaisen dynaamisen energian lähde.

Vaikka useimmat tiedemiehet seuraavat maailmankaikkeuden historiaa hyvin pieneen, tiheään alkuun (singulariteettiin), emme voi välttää tätä avainkysymystä: ”Jos maailmankaikkeus oli jolloinkin menneisyydessä lähellä äärettömän pientä ja äärettömän tiheää singulariteettia, meidän on kysyttävä, mitä oli ennen sitä ja mitä oli maailmankaikkeuden ulkopuolella. – – meidän on kohdattava alun ongelma.” (Sir Bernard Lovell.)

Tämä viittaa muuhunkin kuin valtavan energian lähteeseen. Vaaditaan myös kaukokatseisuutta ja älykkyyttä, koska vaikuttaa siltä, että laajenemisvauhti on hyvin tarkasti säädetty. ”Jos maailmankaikkeus olisi laajentunut miljoonasosan miljoonasosaa nopeammin”, sanoi Lovell, ”kaikki maailmankaikkeuden aine olisi tähän mennessä hajaantunut. – – Ja jos se olisi tapahtunut miljoonasosan miljoonasosaa hitaammin, gravitaatiovoimat olisivat saaneet aikaan sen, että kaikkeus olisi luhistunut suurin piirtein olemassaolonsa ensimmäisten miljardin vuoden aikana. Tässäkään tapauksessa ei olisi ollut pitkäikäisiä tähtiä eikä elämää.”

Vierailija

No niinhän oman maailmankaikkeutemme galaksitkin, jotka ovat astetta isomman aineen kokoluokan tähden fotoneja, venyvät eli laajenevat/palavat/avautuvat/räjähtävät auki vähemmän tiheäksi energiaksi,

kunnes ylittävät oman maailmankaikkeutensa galaksien välisen tyhjyyden, jossa vaiheessa galaksimme ovat avautuneet tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi.

Vaan kun sanotaan vaikka 100 miljardin vuoden päästä saavumme jonkun galaksin sisälle, hankaudumme vastaan tuleviin jättifotoneihin, jotka eivät ole avautuneet juuri ollenkaan ja kun meistä taipuu energiaa kohti samaa aluetta kun ohitamme jättifotonin, joka taivuttaa ohi menevän energian kohti samaa aluetta, syntyy meistä jälleen vastaavia fotoneja.

Ja näin astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeuden älykäs olento havaitsee valoa, joka on yleisesti punasiirtynyttä.

Savor

;):)

Vierailija

Niin, että eikös tämän hetken teoriankin mukaan kaikki näkyvän maailmankaikkeuden aine ole hajaantunut/laajentunut/palanut/avautunut/räjähtänyt auki tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi noin 100 miljardin vuoden päästä?

Ja jos ja kun kun koko näkyvä maailmankaikkeus liikkuu astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeuden galaksien välisessä tyhjyydessä tällä hetkellä, niin saavumme hyvinkin noin 100 miljardin vuoden päästä jonkun galaksijoukon galaksin sisälle ja siellä jonkun tähtikunnan sisälle,

jolloin kohtaamme jättifotoneja eli meidän maailmankaikeuden aineen kokoluokan galaksien siemeniä, jotka eivät ole avautuneet tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi.

Ja faktahan on, että silloin tasaisesti vähän tiheäksi avautuneesta energia-aallosta taipuu energiaa kohti samaa aluetta, kun jättifotoni sen ohi menevästä energiasta energiaa taivuttaa kohti samaa aluetta.

Ja mitäpä muuta tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi avautuneesta energia-aallosta syntyy, kuin yleisesti punasiirtynyttä astetta isomman aineen kokoluokan valoa, koska jättifotonit tempaavat paljon meistä koostuvaa energiaa toiseen suuntaan.

On tämä niin loogisen kauniin yksinkertaisen kolmiulotteista, että sitä shamppanjaa ja nopeasti Kuopioon?

Savor

;):)

Vierailija

Ja kukas on kuningas, mitä häh?

Voi voi, anteeks kauheesti kun vein tikkarin teidän nenän alta.

Mistäs te nyt kiistelette, kun kaikki on selvee fysiikan osalta?

Savor

;):)

Vierailija

Onkos kroppa kunnossa niillä, jotka niitä kuperkeikkoja lupasivat?

Muistakaa varata pehmeä alusta, ettei mene paikat rikki yllättävän PAINEEN vaihtelun takia.

Savor

;):)

Vierailija
teijoster
Lykkään tämän tähän kun minut on ilmeisesti bannattu niin ettei uuden threadin aloitus onnistu

Kaikki yksittäiset tähdet, jotka ihminen voi nähdä, kuuluvat Linnunrata-galaksiin. 1920-luvulle asti se näytti olevan ainoa galaksi. Suuremmilla kaukoputkilla tehdyt havainnot ovat sittemmin osoittaneet asian olevan toisin. Kaikkeudessamme on ainakin 50 000 000 000 galaksia joissa kussakin on miljardeja Aurinkomme kaltaisia tähtiä. Tiedemiesten käsityksiä ei kuitenkaan järkyttänyt 1920-luvulla suunnattomien galaksien huikea määrä vaan se, että ne kaikki liikkuivat.

Tähtitieteilijät havaitsivat merkittävän seikan: kun galakseista tuleva valo ohjattiin prisman läpi, valoaaltojen havaittiin venyneen, mikä kertoi meistä poispäin suuntautuvasta hyvin nopeasta liikkeestä. Mitä kauempana galaksi oli, sitä nopeammin se näytti etääntyvän. Tämä viittaa laajenevaan maailmankaikkeuteen!

Vaikka emme olisikaan tähtitieteen tutkijoita tai harrastajia, voimme ymmärtää, että kaikkeuden laajeneminen antaisi syvälle luotaavia viitteitä menneisyydestämme — ja ehkä myös omasta tulevaisuudestamme. Jonkin on täytynyt käynnistää tämä tapahtumaketju, ja voiman on täytynyt olla niin väkevä, että se on kyennyt voittamaan koko maailmankaikkeuden suunnattoman painovoiman. On hyvät syyt kysyä, mikä voisi olla tällaisen dynaamisen energian lähde.

Vaikka useimmat tiedemiehet seuraavat maailmankaikkeuden historiaa hyvin pieneen, tiheään alkuun (singulariteettiin), emme voi välttää tätä avainkysymystä: ”Jos maailmankaikkeus oli jolloinkin menneisyydessä lähellä äärettömän pientä ja äärettömän tiheää singulariteettia, meidän on kysyttävä, mitä oli ennen sitä ja mitä oli maailmankaikkeuden ulkopuolella. – – meidän on kohdattava alun ongelma.” (Sir Bernard Lovell.)

Tämä viittaa muuhunkin kuin valtavan energian lähteeseen. Vaaditaan myös kaukokatseisuutta ja älykkyyttä, koska vaikuttaa siltä, että laajenemisvauhti on hyvin tarkasti säädetty. ”Jos maailmankaikkeus olisi laajentunut miljoonasosan miljoonasosaa nopeammin”, sanoi Lovell, ”kaikki maailmankaikkeuden aine olisi tähän mennessä hajaantunut. – – Ja jos se olisi tapahtunut miljoonasosan miljoonasosaa hitaammin, gravitaatiovoimat olisivat saaneet aikaan sen, että kaikkeus olisi luhistunut suurin piirtein olemassaolonsa ensimmäisten miljardin vuoden aikana. Tässäkään tapauksessa ei olisi ollut pitkäikäisiä tähtiä eikä elämää.”

Sen todistaa mahdolliseksi se, että olemme olemassa. Eikä siihen mitään jumalaa tarvita, voihan olla olemassa vaikka googoleittain muita maailmankaikkeuksia, joissa elämä ei olisi mahdollista. Energiasta: se on universumin ominaisuus, eli universumin syntymiseen universumin ulkopuolella ei tarvita energiaa.

Vierailija
Liittynyt
Elokuvat taas tehneet innokkaisiin avaruusseikkailijoihimme lähtemättömän vaikutuksen.

Kun kyse on komeettojen ja asteroidien valtavasta massasta,
mikään ihmisen tekemä fiksuvekotin ei mahda mitään.

Vaikka kohti tulevaan avaruuskappaleeseemme kohdistettaisiin kaikki mahdolliset ihmisen
tekemät aseet ja värkit ydinpommeista aina fiktiivisiin sädepyssyihin,
kappale ei reagoisi niihin yhtään mitenkään.

Vähän pintaa kiillottaisi..

Tuo taas on turhaa tieteen kyseenalaistamista. Olen varma että varsinkin pienet kappaleet voidaan torjua jo olemassaolevalla tekniikalla. Jopa nuo kauheat ydinpommit saattavat muuttaa rataa, ei siis kappaleiksi räjäyttämällä vaan siirtämällä liike-energiaa kivelle.

Jos aikaa on enemmän voidaan rataa muuttaa monella tapaa. Aurinkopurje, laser tai pelkkä kiiltävä maali saattaa muuttaa rataa pitkän ajan kuluessa jopa tarpeeksi. Uudemmat rakettimoottorit, lähinnä ionimoottorit ja modernit plasma/magneettikenttälaitteet voivat polttaa moottoreitaan jopa vuosia yhdellä isolla tankilla löpöä. Vaikka työntö on heikko. se vuosien kuluessa kostautuu.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat