Jumalan olemassaolo
Filosofit ovat yksimielisiä siitä, että Jumalan olemassaolo ei todistu vielä kumpaankaan suuntaan. Ja on määriteltävä minkälaista jumalaa tarkoitetaan, sillä jonkinlaisia voi olla ja jonkinlaisia ei. Ja filosofit harvoin ovat yksimielisiä yhtään mistään. Tästä sattuvat olemaan, vaikka molemmilla kannoilla muuten on puolestapuhujansa. Kukaan vaan ei enää väitä että todistus puolesta ta vastaan aukottomasti olisi. Ja määritelmä ratkaisee paljon. Käsiteanalyysi Jumala- sanasta.
Yksi tapa on miettiä, että minkälaisia todisteita on puolesta, minkälaisia vastaan.
Kristinuskon vallitseva käsitys jumalasta lienee niin epärationaalinen, että sellaista tuskin on. Jumalan täytyy olla hyvin konkreettinen, todellinen, elävä henkilö, ollakseen myös olemassa todellisuudessa. Jos Jumala oikeasti on olemassa, hän muistuttanee enemmän Mandrake- sarjakuvan Linnunradan Keisaria kuin pilvenhattaralla istuvaa partaukkoa tai ilmassa kaikkialla liijoittelevaa pelkkää henkeä tai jotain filosofista abstraktiota.
Ilmoituksessa ei Jumalasta sanota tarkkaan ottaen muuta, kuin että hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä, rakastava ja armollinen. Universumin päällikkö, maapallon nykyisen järkestyksen luoja, muttei universumin luoja tyhjästä. Sitä ei sanota, se on vain kristinuskon yleinen tulkinta. Tekee jo jumalan mahdottomaksi, olemattomaksi.
Ja tämä vasta kristinuskossa.
Näin aluksi.
Sivut
Jumala on tai ei, riippuu määritelmästä, siitä vaan jumalansa siis sen kuvausta valitsemaan.
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
Uskovaisilla on tapana todennäköisyyksillä kumota Jumalan olemattomuus. Taloa ei kuulema voi sattumalta syntyä lautakasasta. Mikähän on todennäköisyys sille että palatsi joka siis on aina ollut olemassa luo tyhjästä omakotitalon ?
Filosofien varaan en rakentaisi mitään.
Yksisarvisiakaan ei ole todistettu olemattomiksi. Miksei niitä oteta huomioon biologiassa?
Ja taas mennään...
You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski
Voisitko mennä tuollaista pohtimaan tuonne hellaripuolelle? Tämä on kuitenkin täällä TIEDE-foorumi, jossa yritetään puhua oikeata asiaakin.
https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset/kristin...
Mietitäänpä sitten. Puolesta... ei mitään. Vastaan... ei mitään. Olemassaolematonta ei tietenkään voi todistaakaan olemassaolemattomaksi. Todisteita jonkin olemassaolemattomuudesta ei voi olla, koska sitä ei ole olemassa.
Parempi olisi miettiä, onko jumalien olemassaololel tarvetta. Ei ole. Kaikki tunnetut jumaloletukset ovat poikkeuksetta nk. aukkojen jumalia, eli niitä on mielikuviteltu, koska jotain asiaa/ilmiötä maailmasta ei ole ymmärretty. Tiedon karttuessa aukot pienenevät ja jumalaoletuksen "tarve" suppenee alvariinsa. Yksittäinen ihminen toki voi olla jatkuvasti ignorantti ja siksi olettaa jumaluuksia, mutta kollektiivisesti ihmiskunnan tasolla jumaluuksille ei enää oikeastaan ole psykologian ulkopuolella elintilaa.
Näin lopuksi. Tätä pidemmällehän asiassa ei päästä. Mitään jumalaa ei ole, mutta moni siihen sinnikkäästi uskoo ja se tilanne tulee jatkumaan. Siitä voidaan lätistä joutavia kymmenen tai tuhat sivua ja asia ei silti muutu miksikään. Joten olisi aprempi, että sitä ei tehdä lainkaan tai ainakaan täällä, koska kaiken sen ajan ja energian voisi käyttää johonkin rakentavaan, kuten Raspun sukuelimistöstä keskustelemiseen.
Mitä se käytännössä tarkoittaa, jos jumala otettaisiin mukaan tieteeseen yhtenä mahdollisena tekijänä ? Ja missä tilanteissa/ millä tieteenaloilla se pitäisi tehdä? Miten?
Käsittääkseni tuo tarkoittaa tieteen periaatteiden hylkäämistä.
Voidaan ajatella että vaikkapa jossain genettikassa/evoluutiobiologiassa tulisi eteen hypoteettinen tilanne, jossa todetaan että tietyssä vaiheessa elämän varhaisina aikoina on syntynyt jokin sellainen geenisekvenssi, jolla on merkittävä rooli evoluutiossa, joka ei ole mahdollista kehittyä tunnettujen biologisten prosessien kautta. Kuten moni nk. ID-kreationisti on koettanut tehdäkin. Tässä on vaan se ongelma, että vaikka törmätään tuntematomaan asiaan, niin mikä voisi indikoida kyseessä olevan nimenomaan jonkin jumalallisen olennon? Jonkinlaisella sormenjälkiajattelulla voidaan kenties päätellä, että kyseessä on ID eli älyllinen suunnittelija, mutta kuka voi osoittaa että sekään ei ollut vain galaksissamme piipahtanut innokas geeniterapeutti, joka aikansa kuluksi koodasi tuntemattoman syrjäisen planeetan mikro-organismeihin jonkin tähtikartan ja sikäläisittäin suositun pop-sinfonian melodian, jonka sitten miljardi vuotta myöhemmin innokas ID-astrobiologi sattuu sieppaamaan radioteleskoopilla ja hoksaa yhtäläisyyden ihmisen perimään.
Tietenkin tksijumalaisen kulttuurin jälkeläiset uskovat fanaattisesti vain yhteen jumalan määritelmään. Uskohan on pysyvää se ei muutu, tietäjä taas muuttaa mielipidettään, kun huomaa uuden vaihtoehdon.
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
Eipä tuo höpötyksesikään paljon selventänyt asioita.
Saunatonttu ja joulupukki tulee myös ennenpitkään ulos kätköistään.
You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski
Minä ajattelen jumalan olevan esim. koko universumi tai big bangin alullepanija. Siis käsitteenä aivan erilainen kuin se partaukko. BB ja universumi on jumala tjsp. Näin se on helpoin käsittää.
Miten saunatonttu olisi helpoin käsittää?
Kysy noilta tiedemiehiltä. Tässä olis yks ehdotus.
You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski
Absurdin koko todisteluketju perustui siihen että Jumalaa ei ole. Sellaisen ei todellakaan kannata osallistua tällaiseen keskusteluun. Että on järkeä keskustella täytyy vähintään pitää sitä mahdollisena. Pysyköön poissa sitten vaan ihan rauhassa sellaiset, jotka ovat sitä mieltä. Absurdi perusteli sen oivallisesti.
Sivut