Seuraa 
Viestejä8030
Liittynyt9.9.2005

Kukaan ei ole tätä välttänyt, sanottu jo ikuisuuksien ajan, mutta se ei pidä paikkaansa. Kuolemaa ei ole – on vain väärä ja lyhytjänteinen katsantokanta ja uskomus. Olemme itsekkäitä omalle henkilötunnuksellemme, sillä se on kuolevainen ja ainoa omaisuutemme täällä lainojen maassa – löydämme sille rajallisuuden.

Elomme viimeisen silauksen materia on lähtöisin kaukaa suurien tähtien räjähdyksistä – supernovista [1; nuo meidän mielelle käsittämättömät energiapurkaukset loivat alustan muun muassa ihmiselle.

Kaltaisemme elämän perusaines on kuitenkin veden sisältämää vetyä [2, jota universumimme havaittavasta materiasta on yli 90 prosenttia – sitä yksinkertaisinta alkuainetta, joka lopulta räjäyttää fuusiossa Aurinkoina – tähtinä meille uuden kaltaisemme elämän polun – elämänvyöhykkeenä [3 hyvin, hyvin harvoille!

Niin, se kuolema – mitä se on?

Se on vain erään kerroksen tapahtumasarja, jossa monimutkaisten molekyylitasojen muutokset sammuttavat kemiallisbiosähköisen ajatuskoneiston, joka sisältönä on yksinkertaisuutta hipovien bittijonojen kertymä, jossa on perintönä muisto, tieto ja henkilötunnusajan opittu käytäntö.

Kuolema ei ole muuta, sillä atomistiikka jatkuu, kuten se on jatkunut muutamia miljardeja vuosia. Atomitkin lopulta hajoavat, jopa niiden osatekijät – viimeisenä protoni [4 – jonka elämänkaari on niin pitkä ettemme voi sitä ymmärtää.

Aika

Me ymmärrämme tunnin, vuorokauden – vuoden ja keskimääräisen 77 vuotta miehelle ja naiselle reilu 80 vuotta (Suomessa – täällä sosiaaliturvan mallimaassa). Se on jatkumo, jolle annoimme nimeksi henkilötunnusaktiivisuus. Tuo myös sosiaaliturvatunnukseksi nimetty numero- ja kirjainsarja on ainoa seikka, joka on omaa – muu on lainaa.

Atomi, niistä me muodostumme – ja ne elävät ”ikuisesti”

Lainaa ovat ne atomit ja niistä muodostuvat molekyylit, jotka kulkevat täällä maassa biosfäärillisenä jatkumona – sukupolvelta toiselle, tehden välillä hypyn ruohoksi, välillä heinäsirkaksi – ehkä rotaksi ja aina silloin tällöin – hyvin harvoin ihmiseksi, sillä biomassamme on häkellyttävän vähäinen täällä elämän kehdossa – biosfäärissä.

Biomassamme on jotakuinkin muurahaiskolonioiden luokkaa … silti ympäristöjälkemme on ylivertainen, ja tuntuukin siltä, että evoluutio kehittelee nyt jotain vähentäjää – kohdallemme – hitaasti, mutta päättävän vakaasti!
...

Jatkuu

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Kommentit (0)

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat