Alttius uskottomuuteen paljastuu katseesta
Alttius uskottomuuteen paljastuu katseesta
klo 9:44 | 16.2.2018
Pettämisen todennäköisyyteen vaikuttavat kaksi tiedostamatonta tapaa, joilla katsomme ihmisiä ja arvioimme heidän viehättävyyttään.Lue koko juttu
Sivut
Mitäs mieltä raati on tästä tutkimuksesta? Ainakin viimeinen tulos on jotenkin yllättävä. Useammin kuulee varoituksia siitä, että jos naisella on ollut liian monta partneria, on isompi riski, että jättää tai pettää. Näköjään se koskeekin vain miehiä.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Naisten pitää tehdä kaikki aina vaikeimman kautta. Mitään uutta auringon alla.
Uusimpien tutkimusten mukaan uusimmat tutkimukset ovat keskimäärin yhdentekeviä.
Sinulla on hyvä pimppa.
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.
Vaikuttaa päällisin puolin nollatutukimukselta. Ihmiset, joiden mielestä toinen on viehättävä, ovat alttiimpia läheisempään kanssakäymiseen tämän kanssa kuin ihmiset, jotka eivät koe toista viehättäväksi? Onko tästä todella vallinnut tutkijoiden keskuudessa niin suurta epäselvyyttä, että asiaa piti erikseen tutkia? Vai mikä tässä oli tutkijoille oikein ongelmana? Sen lisäksi ainakaan artikkelissa ei annettu mitään perusteita väitteelle, että omia pettämishaluja voisi jotenkin tukahduttaa ymmärtämällä omia preferenssejään asiassa. No oli tuossa sentään tuo MooMin poimima huomio sellainen, joka tuli minulle yllätyksenä.
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.
Nii se onki jännä juttu miten pieni ihminen kykenee pitämään kalun lahkeessaan.
Uusimpien tutkimusten mukaan uusimmat tutkimukset ovat keskimäärin yhdentekeviä.
Tännehän se
"Alttius uskottomuuteen paljastuu katseesta"
tipun askelia tipun askelia.mitäs jos ei olekkaan mitään mitä paljastaa koska viikunanlehti olikin illuusio.
Tunteet näkyy aivoissa ja se mitä aivoissa, näkyy olemuksessa. Ainoastaan usko mielikuvitukseen laittaa uskomaan illuusioon. Että muut, tontut tai jumala näe tai ei saisi muuten tietää.[/quote]
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
Alttiuden pettämiseen jotenkin vaistoo. Ne on ne pienet eleet ja liikkeet jotka paljastaa. Ihminen lukee niitä tiedostamattaan.
Mustasukkaisuuskin on usein perusteltua. Toinen antaa aihetta ja ruokkii sitä. Sairaaloinen mustasukkaisuus sitten eri asia.
Voisiko tekoäly analysoida kumppanin? Antaa jopa ennusteen parisuhteelle? Ohjelmaan voisi syöttää tiedot asianomaisista: mielenkiinnon kohteet, appivanhempien persoonallisuudet (”totuuskerroin”), sekä perustelut mielenkiinnosta potentiaaliseen kumppaniin. Sen jälkeen hienosäätöä, joka perustuu mikroeleihin.
”Scientists hope by studying wizards that they can further advance the techniques used to identify deception.” https://en.wikipedia.org/wiki/Microexpression#Wizards_Project
Toisen huonot puolet eivät ole sinänsä este parisuhteelle, AI osaisi arvioida kokonaisuuden.
Laitteen prototyyppi saattaisi muistuttaa kiinalaisten poliisien käyttämiä aurinkolaseja: https://www.theverge.com/2018/2/8/16990030/china-facial-recognition-sung...
Video chatin analysointi olisi tietysti kätsympi...
Aihetta sivuavasti:
https://www.techemergence.com/ai-crime-prevention-5-current-applications/
https://www.techemergence.com/ai-crime-prevention-5-current-applications/
Mä jollain tapaa uskon järjestettyihin avioliittoihin, jossa vanhemmat ja sukulaiset punnitsee asioita ja eri vaihtoehtoja.
Kaikki ei käyttädy samalla tavalla kaikkien kanssa. Eli ei pelkät yksilön ominaisuudet vaan kuinka ne mätsää vastakappaleeseen.
Valokuvista näkee usein myös paljon.
Hyvä ja positiivinen vastareaktio. Mutta syitä uskollisuuden mekanismiin voi olla useita. kopsataas tähän, tuolta, rakkaus ja seksi threadista.
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
Ensimmäinen reaktio järjestettyihin liittoihin on näin känsimaisen kulttuurin kasvatilla negatiivinen. Mutta jutellessani muutaman tutun (intialaisia ja malesialainen) kanssa olen vähän muuttanut fiilistäni. En paljon, mutta positiivisemmaksi.
Ongelmana tuossa on, että vanhemmilla voi olla hyvin erilaisia motiieja. Jos liitto solmitaan suvun taloudellisen aseman tai jonkun muun nuoriin (tai voihan se sulhanen olla hyvinkin iäkäs) littymättömän asian takia, lopputulos voi olla karmea. Ja vanhempien kyky arvioida lastaan ja sulhas/morsiankandidaattia ei välttämättä ole kaikilla ihan kohdallaan.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Kyllä ne vanhemmat lapsiaan rakastaa intiassakin ja haluavat että lapsella olisi onnellinen perhe ja elämä.
Länsimaissa ajatellaan tuota juuri pahimman vaihtoehdon mukaan että nuori nainen naitetaan jollekin rikkaalle pervolle alaikkäsenä taloudellisen hyödyn toivossa.
Valtaosa kuitenkin noista avioliitoista on ihan järkeviä ja mietitty, joissa lasten tarpeet on otettu huomioon monelta kantilta ja tulevaisuutta ajatellen myöskin. Usein vahemmat saattaa tuntea lapsensa ominaisuudet paremmin kuin lapsi itse. Ei noissa usein myöskään ole mitään vastustusta lasten pulelta vaan saattavat jopa pitää ensisilmäyksellä toisistaan.
Niissä on se etu, että yksilöt tunnetaan lapsuudesta asti. Muiden sukujen ominaisuudet ovat tiedossa. Omia jälkeläisiä ei anneta kenelle tahansa.
Kotisaarellani avioliitot oli ennen vanhaan aina järjestettyjä. Naapuripariskunta oli nähnyt toisistaan ennen häitä vain valokuvat. Ehkä se poistaa ihmisiltä illuusiot ja vastuun täydellisen kumppanin löytämisestä. He voivat keskittyä arkielämän rakentamiseen, sen sijaan, että ahnehtisivat yhä parempaa, tai odottaisivat unelmien kumppanin osuvan omaan muottiin.
Toisaalta vanhemmat voivat yrittää löytää lapselleen puolison mutulla. Muutaman kerran minulta on ulkomailla kysytty, olisinko kiinnostunut tapaamaan naimattoman pojan. Esim. kerran kysyin vieraalta mummolta missä on kalakauppa, mummo neuvoi ja kyseli olisinko kiinnostunut tapaamaan hänen poikansa. Kertoi hänen työstään. En noteeraannut tarjousta, vaan kysyin vielä jotain kalakaupasta. Mummo oli silmiin nähden pettynyt. Hän oli siro, valkotukkainen, ja hänellä oli smaragdinvihreät silmät; hän oli jo iäkäs, eikä hänellä ollut yhtään lapsenlasta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin voinut olla kohteliaampi.
Kerran olin nettikahvilassa Hanian satamassa, kun ulkomaalaistaustainen omistajapari tuli ehdottamaan tapaamista heidän poikansa kanssa, jolta puuttuu vaimo. Siinä sitten lueteltiin perheen omaisuutta. En tavannut tätäkään poikaa. Kielitaitoni varmaan vaikutti tarjoukseen, kreikka on toinen äidinkieleni. Saarella voi olla pula puolisoehdokkaista.
Toinen tapaus oli, jossa perhetuttu äiti suorastaan panttasi mua kodissaan, kun odotti poikansa saapumista Johannesburgista. "Teidän täytyy tavata!" Kun vaihdoin paitaa, hän katsoi pitsiliivejäni, mutta minusta tuntui kun hänen ilmeensä olisi kertonut: "noista minun lapsenlapseni saa ravintonsa". Karkasin, vaikka toisessa jalassa oli rakkula.
Nykyään hyvissä piireissä on yleistä järjestää naimattomille naisille tilaisuuksia, joissa he voivat tutustua ehdokkaisiin. Esim. liike-/perhetuttavat kutsutaan kotiin syömään. Ei painostusta, vaan pelkkä mahdollisuuden tarjoaminen tuomalla ihmisiä yhteen. (Harmi, ettei minulla ole suhteita!)
Tätini siskontytär muutti aikoinaan Amerikasta vuodeksi Kreikkaan, tavoitteena päästä hyviin naimisiin (tästä kirjoitinkin jo kesällä, mutta kertaan tässä). Hän kävi kielikurssia, ja treenasi päivittäin uimalla ja käymällä salilla. Roleksit oli ja tyyli aina vimpan päälle. Suvun tehtävä olis järjestää tapaamisia menestyneiden miesten kanssa. Mulle on jäänyt tämä tapaus mieleen, koska muistan miten hieno yrttikirja hänellä oli... Kysyin, missä hän yrttejä viljelee; hän vastasi, että viljelee niitä tietysti sitten kun on päässyt naimisiin. Viisas nainen. Moni myy ittensä käsittämättömän halvalla, tavallisessa palkkatyössä, parhaimmat vuotensa tuhlaten.
Itse olin nuorena sellainen, että mieluummin patikoin kuin etsin seuraa. Setäni kerran sanoi: "Lopeta jo se puissa kiipeily, ja etsi itsellesi aviomies!" Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, kuinka iso asia elämässä on löytää hyvä elämänkumppani... Nuorena ne yleensä viedään. Keskustelua setäni kanssa, kun aiheesta puhuttiin:
- "Miksi et koskaan laittaudu? Olet kaunein, mutta muut naiset näyttävät paremmilta, koska he laittautuvat naisellisiksi."
- "Minusta se on teeskentelyä."
- "Kaikki tässä maailmassa on. Elämä on yhtä teatteria."
- "Viihdyn paremmin vuohien kuin ihmisten seurassa."
-"Mitä!?"
- "Katsotaan, jos joskus löydän miehen, josta pidän enemmän kuin viikunoista."
-"---"
No, minä olenkin puusta pudonnut.
Sivut