Seuraa 
Viestejä45973

Miksi laulaminen on tyhmää? Siis spontaani laulaminen ulkona väkijoukossa. Kun lukee vanhoja kirjoja, ei niissä muuta tehdäkään kuin lauletaan. Vaikka Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjassa hoilataan niin maan pirusti, mutta jo sen "jatko-osassa" Tuntemattomassa Sotilaassa ei juuri lauleta.

Musikaaleja ei tehdä kuin vitsinä. Musiikki silti on yhtä elinvoimaista ja laulajia tulee pilvin pimein. Mutta julkinen laulaminen on tyhmää. Miksi? Miksi asia muuttui?

Sivut

Kommentit (31)

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704

Kai se on vain niin harvinaista, että nykyisin se aiheuttaisi lähinnä kiusaantumista tai huvittuneisuutta. Ainakin siitä päätellen, mitä olen seurannut reaktioita julkisissa kulkuvälineissä jonkun alkaessa laulaa. (tosin osaltaan kiusaantuneisuus voi olla seurauta siitä, että laulajat ovat yleensä raskaasti päissään)

Mitä musikaaleihin tulee, niin itse en ole ymmärtänyt niitä koskaan. Moni muuten hyvä elokuva kadottaa tunnelmansa täysin kun alkaa ihmeellinen jollotus, ja laulamisen lopulta päätyttyä kestää kauan päästä mukaan tunnelmaan uudelleen. Silloin alkaa tietysti toinen kohta, jossa lyödään koko homma läskiksi. Onneksi TV:tä katsoessa voi aina vaihtaa kanavaa.

Saman tunteen aiheuttaa se, kun joissakin sarjoissa roolihahmot kääntyvät kameraa kohti ja alkavat puhua sitä kohti.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Pahin kokemus on ollut laulava, piereskelevä taksikuski. (ei suomessa)
Ei auttanu kun veivata ikkunaa auki ja koittaa kestää puolen tunnin ´´trippi´´.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
salai
Seuraa 
Viestejä8165

Miksi laulaminen on tyhmää?

Eikä ole! Kannattaa ainakin teeskennellä laulua aukomalla suutaan.

Eikös juoppoporukoissa ole tapana laittaa kuskiksi nimenomaan se, joka on niin humalassa, ettei pysty laulamaan?

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Eikä se tyhmää ole. Pitää laulaa, jos laulattaa. Mitähän tuo kellekkään kuuluu ja olen huomannut, että ei tule paljon porukka vittuilemaan, kun puhelee paljon itsekseen ja lauleskelee vaikka välillä.

Olin kerran stressinpoistoretkellä eteläsuomalaisella pikkupaikkakunnalla. Yksi baari oli ja minulla raskas v*tutus päällä. Varoittelivat, että turpa soi, jos erehdyt lauantai iltana paikalliseen menemään. Menin kuitenkin. Sisälle mennessä olin siinä kunnossa, että näin näkyjä. Istuin baariin ja aloin kittaamaan paukkuja kitaan. Yleensähän pikkupaikoissa ei tarjoilua lopeteta, ennenkuin mies on kuollut. Ajattelin jossakin vaiheessa, muisti ei vielä ollut kadonnut, että täällähän mukavaa, kun heti tulee seuraa pöytään. Juttelin siinä sitten varmaan tunnin mukavia ja kävin välillä lisää juomaa. Sitten seura poistui ja minä sammuin, siitä sitten aamusta poke herätteli, että meneppä kotia. Seuraavana päivänä menin ottamaan krapulaan muutaman moukun. Baarimikko nauroi ja sanoi, että harvoin näkee niin hullua jätkää mikä tuossa istuu, osoittaen minua. Minä olin että wtf? Sanoi, että olin yksikseni jutellut päydässä ilmeisesti useammalle ihmiselle ja samalla ottanut saatanasti paukkua. Oli paikalliset kuumakallet katsoneet, että ei ole tuttu jätkä, mutta ei oikein uskaltaisi mennä turpaankaan lyömään, kun ei voi tietää, että onko nuo juttukaverit sen kavereita ja että montako niitä on, että pärjääkö yksin vai pitäiskö mennä porukalla.

Pahoittelen poikkeamista aiheesta. Oli pakko kertoa juttu, ku tuli mieleen. Mutta Laulakaa ja jutustelkaa missä huvittaa, jos siltä sattuu tuntumaan. Ei se kellekkään kuulu. Näkymätönkin voi olla jollekin hyvin todellinen.

bosoni
Kai se on vain niin harvinaista, että nykyisin se aiheuttaisi lähinnä kiusaantumista tai huvittuneisuutta. Ainakin siitä päätellen, mitä olen seurannut reaktioita julkisissa kulkuvälineissä jonkun alkaessa laulaa. (tosin osaltaan kiusaantuneisuus voi olla seurauta siitä, että laulajat ovat yleensä raskaasti päissään)

Voinemme tästä vetää johtopäätöksen, että entisaikaan oltiin useammin raskaasti päissään.

Laulamisen tyhmyys on suoraan verrannollinen siihen, kenelle laulaa. Jos laulaa lapselle tuutilaulun, jotta se nukkuisi, laulaminen on fiksua. Jos laulaa poliisikuulustelussa kaikki kavereiden ja itse tekemät kepposet, on se TODELLA TYPERÄÄ.

Kansallislaulun laulaminen kännissä tuhansien muiden puusilmien ja kurkuttomien räkärastaiden kanssa Kauppatorilla LORDIN voiton jälkeen on rakentavaa kansallista itsetuntoa.

Suihkussa laulaminen taas kertoo ujoudesta: Ei uskalla runkkia hiljakseen, ku pelekää että loppusonaatti menee falsettiin.

Who controls the British Crown?
Who keeps the metric system down?
We do, we do.
Who keeps Atlantis off the maps?
Who keeps the Martians under wraps?
We do, we do.
Who holds back the electric car?
Who makes Steve Guttenberg a star?
We do, we do.
Who robs cave fish of their sight?
Who rigs every Oscar night?
We do, we do!

Asimovin alkuperäiseen kysymykseen: entisaikaan todella laulettiin paljon, eikä se ollut lainkaan tyhmää. Työ tehtiin porukalla ja se oli ruumiillista ja raskasta. Laulamalla mieliala kohosi ja työ joutui.Joskus laulusta saatiin rytmi työhön. Samaa perua ovat marssilaulut.

Toisekseen musiikkia ei saanut kuulla kuin itse tekemällä. Jos paikkakunnalle tuli joku soittoniekka, häntä keräännyttiin mieluusti kuuntelemaan ja lauluja opettelemaan.

Sata vuotta sitten isoisäni vaelsi veljensä ja serkkunsa kanssa ympäri Eurooppaa jalkapatikassa. Yösijan ja aamueineen he tienasivat laulamalla ja soittamalla kestikievareissa ja majataloissa. Sen ajan interreilausta . Eivät he ammattimuusikoita olleet, taitavia soittajapoikia muuten vain. Kotiin palattuaan perustivat sitten kuin oman, säntillisen kauppapuotinsa, mutta matkapäiväkirja jäi jälkipolville (joita on jo viisi).

risat
Laulamisen tyhmyys on suoraan verrannollinen siihen, kenelle laulaa. Jos laulaa lapselle tuutilaulun, jotta se nukkuisi, laulaminen on fiksua. Jos laulaa poliisikuulustelussa kaikki kavereiden ja itse tekemät kepposet, on se TODELLA TYPERÄÄ.

Repesin! Onhan se tosiaankin tuokin laulamista. Saattaa vaan laulut loppua lyhyeen, jos erehtyy väärässä paikassa laulamaan. Voiko poliisille laulaa vaikkapa örinänä kavereittensa kepposet vai pitääkö vetäistä ihan sellainen perinteinen tangolaulanta elikkäs tangovasikointi?

salai
Seuraa 
Viestejä8165

Mummo kuskiksi, on kotiutunut ilmeisesti juuri Viinipiiristä.
_________________
*Tösijan ja aaueineen he tienasivat laulamalla . . .*
Mummo 170506

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

No en ole
Tänään on Papan olviretki-ilta.

Noin tsiljoonannen kerran ilmoitan, että lukihäiriöni takia en näe kirjoiusvirheitäni, enkä täällä viitsi oikolukuohjelmaa käyttää tukenani

Yhteislaulu on joka tapauksessa suosittua. Tammerkosken sillalla oli esim. yksi katsotuimpia ohjelmia. Vieläköhän tänä kesänä tulee. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten suin surminkaan uskalla laulaa, laulavat joukon mukana. Karaoke on jo yksilösuoritus ja vaatii yleensä melkoisen promilemäärän. Yhteislauluilta vetää porukkaa ravintoloihin.

Tep
Seuraa 
Viestejä827

Julkisissa tiloissa laulavat eivät yleensä loista taidoillaan ei ainakaan maistissa. Jotkut kyllä laulavat hyvin, mutta silloin he yrittävät kerätä rahaa laulaen (ja soittaen).
Huonon laulun lisäksi ärsyttää typit jotka kovaan ääneen kailottavat mutkaista elämäntilannettaan puoli tuntia kännykkään.

iisakka
Seuraa 
Viestejä848

Tässä tulee uskomani syy laulukulttuurin katoamiseen.

Ennen vertailukohteina olivat muut tavalliset oman kylän ihmiset. Joku opetteli viululla soittamaan pari kappaletta joten kuten, ja heti oli kysyntää häihin ja muihin pippaloihin esiintymään.

Äänitteiden keksiminen muutti kaiken. Yhtäkkiä saattoi kuulla levyltä maailman parhaiden esityksiä. Kyllä siinä vertailussa oma soittelu ja laulelu alkoi aika äkkiä tuntua onnettomalta. Ja vähenihän sen tarve muutenkin kun levyltä sai parempaa tavaraa ulos milloin vain.

iisakka
Tässä tulee uskomani syy laulukulttuurin katoamiseen.

Ennen vertailukohteina olivat muut tavalliset oman kylän ihmiset. Joku opetteli viululla soittamaan pari kappaletta joten kuten, ja heti oli kysyntää häihin ja muihin pippaloihin esiintymään.

Äänitteiden keksiminen muutti kaiken. Yhtäkkiä saattoi kuulla levyltä maailman parhaiden esityksiä. Kyllä siinä vertailussa oma soittelu ja laulelu alkoi aika äkkiä tuntua onnettomalta. Ja vähenihän sen tarve muutenkin kun levyltä sai parempaa tavaraa ulos milloin vain.


No tuossahan se tuli. Gramofoni tappoi laulun. Se sopiikin ajallisesti aika hyvin. Gramofonit yleistyivät 1930-luvun jälkeen ja samoihin aikoihin yhteislaulu kuoli samoihin aikoihin kirjallisuutta tutkimalla.

Tai no, tuo on mielipiteeni. Kun en ole aikalainen en voi tietää.

iisakka
Tässä tulee uskomani syy laulukulttuurin katoamiseen.

Ennen vertailukohteina olivat muut tavalliset oman kylän ihmiset. Joku opetteli viululla soittamaan pari kappaletta joten kuten, ja heti oli kysyntää häihin ja muihin pippaloihin esiintymään.

Äänitteiden keksiminen muutti kaiken. Yhtäkkiä saattoi kuulla levyltä maailman parhaiden esityksiä. Kyllä siinä vertailussa oma soittelu ja laulelu alkoi aika äkkiä tuntua onnettomalta. Ja vähenihän sen tarve muutenkin kun levyltä sai parempaa tavaraa ulos milloin vain.

Ei nyt ihan laulamisesta mutta kuitenkin:

Vili Vesterinen oli muutos aika kova jatka. Ei osanu nuottia lukea, mutta kertakuulemaltta soitteli biisin kuin biisin.
Lapsena näin kaverista suomalaisen laffan ja on painunut ikuisesti mieleen.

´´
Vili Vesterinen lienee suomalaisen kevyen musiikin kaikkien aikojen kuuluisin instrumentalisti, jonka tavaramerkki Säkkijärven polkka on yhtäläinen legenda ja hänen hanurinsa lentoon saattamana luultavasti Suomen rajojen ulkopuolella tunnetuin suomalainen kansansävelmä. Nopeiden kappaleiden rinnalla olivat lyyriset - Vesterinen oli soittimensa runoilija.

Voittoja, voittoja
Vesterinen voitti pohjoismaisen harmonikkamestaruuden suvereenisti neljä kertaa 1930-luvulla. Kansallisten tuntojen kannalta tilanne oli ainutlaatuinen, sillä ehkä vain tämän ainoan kerran suomalainen musiikkiviihde on innoittanut kansaa kokemaan yhtä mahtavia tunteita kuin urheilun komeimman suoritukset. Kielikiistat olivat tuolloin Suomessa kuumimmillaan: kiihkeimpien suomalaisuusintoilijoiden mielestä muita kieliä kuin omaa äidinkieltään taitamattoman Vesterisen voitot osoittivat etevämmyyttämme muutenkin kuin hanurin näppäilyn alueella.

Kansallissoittimen mestari
Lähinnä Vilin ansiosta harmonikan suosio kohosi ennenkuulumattoman suureksi 30-luvulla. Hän oli pitkälti luonnonlahjakkuus, koska nuotinlukutaito oli pitkään vähän niin ja näin. Kauko Käyhkö muistelee: "Juuri tuo osaamattomuus pisti hänet harjoittelemaan kappaleensa niin perusteellisesti ja silaamaan ne niin lopullisesti, että hänet olisi herättänyt sikeimmästä unesta, hän olisi heti unentokkurassa päästellyt sänkynsä laidalla vaikka minkälaiset csardakset." Maan kuuluisimman viihdeorkesterin Dallapén loistovuosina 30-luvulla Vili oli ehdoton tähtisolisti, jonka aplodit ohittivat jopa Jori Malmsténin tai ylivertaisen showmiehen Eino Katajavuoren suosionosoitukset.

Esiintymisen taikaa
Vesterisessä oli harvinaista eleganssia ja loistokkuutta: hän oli keikarimainen olematta omahyväinen tai turhamainen. Hänen tiedetäänkin harjoitelleen joka kerran ennen lavalle menoaan sisääntuloa: liikkeet, ilmeet, käsien esilläolo ja jopa suurehko kimalteleva sormus olivat tärkeitä. Vuonna 1938 Vesterinen erkaantui Dallapésta ja lähti yhdessä Godzinskyn, Georg Malmsténin ja Eino Katajavuoren kanssa ns. neljän pojan kiertueelle, joka lienee sisältänyt muutamiakin suomalaisen kevyen musiikin hienoimpia hetkiä.

Sodan vuosien perustaiteilija
Vesterinen oli luonnollisesti kärkinimiä, kun rintamalle valittiin valovoimaisia, suurinta taitoa edustavia viihdetaiteilijoita. Hänen hahmoonsa kytkeytyy jatkosodan ajoilta muuan merkillinen ennätys. Aake Jermo kuvaa tapahtuman kirjassaan Kun kansa eli kortilla:

"Vihollisen tiedettiin asentaneen eräisiin tärkeisiin kohteisiin radiomiinoja ja eräältä sotavangilta saatiin tietää jaksoluku, jolla miinat räjäytettäisiin. Oli välttämätöntä pitää tämä jaksoluku taukoamatta käytössä niin kauan kunnes pioneerit olivat löytäneet miinat ja tehneet ne vaarattomiksi. Kyllä sen kaikumista monin paikoin melkoisesti ihmeteltiin, ja vaikka se olikin nimenomaan sotapoikien mielikappaleita, taisivat jotkut kolmessa vuorokaudessa jo ehtiä pahan kerran kyllästyä siihen."

Peter von Bagh ´´

Kannattaa muistaa sekin, että Suomalaisten varhaishistoria on talletettu lauluista Kalevalaan ja Kanteletareen. Melodia on varmaan edesauttanut muistamaan tarinan ja näin kulkenut muistiperintönä sukupolvelta toiselle. On sääli, että nykyään koluissa keskitytään musiikitunneilla, jopa ala-asteella nykypäiväisten renkutusten oppimiseen kuin vanhoihin perinteisiin lauluihin.

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164

ja ajatukset pysyvät poissa kenties ahdistavista asioista, kun kulkiessaan rallattelee. Mieleni tekisi hyräillä myös silloin, kun julkinen kulkuneuvo, jossa matkustan, juuttuu ruuhkaan tai matka muuten vain venyy. Joskus, kun bussin moottori ärjyy liki Formula ykkösen tyyliin tai ajoneuvomme ulkopuolelta kantautuu ytyä jylyä, herkeän hyräilemään. Kukaanhan ei kuule eikä ainakaan pysty paikantamaan äänihäiriön lähdettä...
Mutta aina en voi luritella ympäröivälle maailmalle lauluja, joista taidan vain osan sanoista ja oikeaa säveltä en tavoita lainkaan. Alle kymmenvuotiaana keksin lauluja: sanat ja melodia kumpusivat omasta mielestäni. Koulun pihassa esitin tuotoksiani ikätovereilleni mutta isot, hirmuiset, noin 13-vuotiaat yläkoulun pojannaskalit ajoivat tytöt läheltäni, muodostivat ringin ympärilleni ja huusivat: "LAULA! LAULA!" -"En minä teille mitään laula!" kailotin kurkku suorana. Yläasteen ankara miesopettaja saapui tuomariksi ja kiikutti minut niskasta sisälle. Pojathan siinä olivat pahan alku ja juuri!
Innostukseni taidottomaan lauleskeluun ei toki kadonnut; seinillä ei onneksi ole nuottikorvia, eivätkä iskelmälaulukilpailujen tuomarit tai karaoke-yleisö heittele minuakaan kohti tunnistettavia lentäviä esineitä.
Äänelläänhän jokainen laulaa...

Heh metros oli tilanne, kun sielä rupes möykkää suomalainen sekopää kovaan ääneen kännissä ja sen puheest ei saanu selvää, sit sinne tuli pari espanjoo, toinen niistä soitti ja toinen laulo jotai bamboleijaa tms.. sitte se känniläinen siinä huusi taustalla jotai perkelettä.

Ite tulin väsyneenä koulust ja olisin halunnu et kummatki osapuolet ois ollu vaa hiljaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat