Kommentit (15)

Tokkura
Seuraa 
Viestejä3287
Liittynyt16.1.2016

Kerran pikkupoikana keräsin maasta kuusenoksia vesurilla polttopuiksi pienen mäenkumpareen rinteeltä, josta oli ehkä pari vuotta aikaisemmin kaadettu kuusia, ja joka kasvoi risujen välistä siinä vaiheessa pääasiassa heinää ja vadelmanversoa, ja aivan laella oli pieni tiheä reilun metrin korkuinen kuusennäre. Tulin alhaalta ylöspäin ja olin useita tunteja huhkinut, kun tulin kuusennäreen lähelle ja vedin maasta oksaa, joka ulottui kuusen alle. Sieltä nousi täydellisen hiljaisuuden ja rauhallisen ilmapiirin vallitessa valtavan kokoinen keltaisenharmaa huuhkaja, joka oli siellä ilmeisimmin kytännyt mua koko aamun, ja jota en olisi varmaan puolenkaan metrin päästä huomannut, ellei se olisi lähtenyt liikkeelle. Se oli vähän kuin maa olisi noussut, ja lähtenyt leijumaan. Sellainen huuhkaja voi painaa neljä kiloa (kaksi kertaa niin painava kuin kalasääski, joille se on hautoma-aikaan uhka). Se on enempi maakotkan kuin hontelon kalasääksen kokoinen. Siipien väli lähenee paria metriä ja leveys on puolisen metriä. Sitä en tullut tutkineeksi, olisiko sillä ollut siellä suorastaan pesä. Se oli kyllä pesimäaikaa myöhäisempi ajankohta. Kuumakin siellä puuna alla varmasti oli keskellä helteistä päivää. Varsinainen uskomaton ilmestys lähietäisyydeltä yläviistosta katsottuna.

Gemini
Seuraa 
Viestejä1277
Liittynyt20.12.2013

Oltiin taas kerran sorsametillä, tästä on aikaa no 30 vuotta. Lammille käveltiintaas  pitkä matka vaaran rinnettä polkua. Ootimma iltalentoa, pitkin lammen reunoja passissa kukin.  Oli lämmin syys ja taivas selkeä, aurinko laskenu ehkä tunti sitten. Kun mittään toimintaa en havainnu lähin hiippaileen Bajkalin kans kohti kaveria (ei ollu kännyköitä), muistan kun kuu loisti itätaivaalla vaaran päällä kuin voisilmä. kun jostaisn syystä satuin katsomaan ylös (lippalakki). Pöllö, täysin äänetä, syöksähteli minua kohti tummenevaa taivasta vasten. Ei mitään ääntä kuulunut. Ei kerta kaikkiaan mitään. Sanoin sille hiljaa että elä kiinni käy, sillon tulee noutaja. Erkaannuimme ääneti ja sain sorsapaistin. 

No guarantee, it's life as is

Gemini
Seuraa 
Viestejä1277
Liittynyt20.12.2013

Kerran syysiltana, taisin laskea jotain sähköjuttua, kun katsoin ikkunasta ulos, niin näkyi siluettina amkan päällä pöllö, tolpan vieressä. Pikkuveljen sain myös kattomaan. Mutta arka se oli, tais lähteä siitä aika pian ihmeteltämästä. Harvon nuita näkee. No mettäpalstalla toissa syksynä tuli tee/tupakkatauolla siemenpuun oksalle pöllö, mutta oli niin kaukana että en tunnistanut sitä sen tarkemmin. 

No guarantee, it's life as is

Gemini
Seuraa 
Viestejä1277
Liittynyt20.12.2013

Tokkura kirjoitti:
Kerran pikkupoikana keräsin maasta kuusenoksia vesurilla polttopuiksi pienen mäenkumpareen rinteeltä, josta oli ehkä pari vuotta aikaisemmin kaadettu kuusia, ja joka kasvoi risujen välistä siinä vaiheessa pääasiassa heinää ja vadelmanversoa, ja aivan laella oli pieni tiheä reilun metrin korkuinen kuusennäre. Tulin alhaalta ylöspäin ja olin useita tunteja huhkinut, kun tulin kuusennäreen lähelle ja vedin maasta oksaa, joka ulottui kuusen alle. Sieltä nousi täydellisen hiljaisuuden ja rauhallisen ilmapiirin vallitessa valtavan kokoinen keltaisenharmaa huuhkaja, joka oli siellä ilmeisimmin kytännyt mua koko aamun, ja jota en olisi varmaan puolenkaan metrin päästä huomannut, ellei se olisi lähtenyt liikkeelle. Se oli vähän kuin maa olisi noussut, ja lähtenyt leijumaan. Sellainen huuhkaja voi painaa neljä kiloa (kaksi kertaa niin painava kuin kalasääski, joille se on hautoma-aikaan uhka). Se on enempi maakotkan kuin hontelon kalasääksen kokoinen. Siipien väli lähenee paria metriä ja leveys on puolisen metriä. Sitä en tullut tutkineeksi, olisiko sillä ollut siellä suorastaan pesä. Se oli kyllä pesimäaikaa myöhäisempi ajankohta. Kuumakin siellä puuna alla varmasti oli keskellä helteistä päivää. Varsinainen uskomaton ilmestys lähietäisyydeltä yläviistosta katsottuna.

Nuo on mukavia muisteltavia, jaettaviksi muillekin! 

Muistaako kukaan nimimerkkiä Aslak? Hänellä oli  hienoja tarinoita pohjoisen elämästään, niissä oli huumoria ja vilskettä!

No guarantee, it's life as is

mdmx
Seuraa 
Viestejä4834
Liittynyt23.11.2009

Yhtenä yönä n. 15vuotta sitten istuin kuunvalossa peurajahdissa, tornissa keskellä metsää. Uutta lunta puiden päällä ja valkoinen metsä. Siellä hiljaisuus on sellaista että kaupunkielämään tottuneena korvissa kuuluu aluksi huminaa kun taustamelua ei ole. Ja metsästystilanne kun oli, kuunteli jokaista risahdusta ja rasahdusta tarkasti.

Kyseessä katettu torni, eli koppi jalkojen varassa n. 5m korkeudella. Aseen piippu oli ampuma-aukosta ulkona.

Totaalisen hiljaisuuden keskellä, kuuluu vaimea humaus ja samalla hetkellä piipunpäälle laskeutuu huuhkaja. En tiedä kumman silmät oli pyöreämmät, kun tapitettiin toisiamme n. metrin etäisyydeltä. Ei se siinä kauaa ollut, ehkä pari sekuntia, ja poistui yhtä äänettömästi kuin tulikin. Ase oli pöydällä ja löysästi käsissä ja lähti kaatumaan alaspäin linnun painosta. 

Noi pari sekuntia on kyllä painunut mieleen kirkkaana ja muistan tilanteen kuin eilisen. Lentää kuin aave, todellakin.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4132
Liittynyt21.7.2017

mdmx kirjoitti:
Yhtenä yönä n. 15vuotta sitten istuin kuunvalossa peurajahdissa, tornissa keskellä metsää. Uutta lunta puiden päällä ja valkoinen metsä. Siellä hiljaisuus on sellaista että kaupunkielämään tottuneena korvissa kuuluu aluksi huminaa kun taustamelua ei ole. Ja metsästystilanne kun oli, kuunteli jokaista risahdusta ja rasahdusta tarkasti.

Kyseessä katettu torni, eli koppi jalkojen varassa n. 5m korkeudella. Aseen piippu oli ampuma-aukosta ulkona.

Totaalisen hiljaisuuden keskellä, kuuluu vaimea humaus ja samalla hetkellä piipunpäälle laskeutuu huuhkaja. En tiedä kumman silmät oli pyöreämmät, kun tapitettiin toisiamme n. metrin etäisyydeltä. Ei se siinä kauaa ollut, ehkä pari sekuntia, ja poistui yhtä äänettömästi kuin tulikin. Ase oli pöydällä ja löysästi käsissä ja lähti kaatumaan alaspäin linnun painosta. 

Noi pari sekuntia on kyllä painunut mieleen kirkkaana ja muistan tilanteen kuin eilisen. Lentää kuin aave, todellakin.

Oikeesti? Kiva! :D

"Hm, kiva oksa, laskeudunpa tuohon...  Jaa se painuu... Outo puu!?"

Kuulo rupeaa  tosiaan toimimaan luonnossa eri tavalla. Se on osa turvallisuutta. Kun kattelee sinitiaisia, ne vuorotellen syövät ja tarkkailevat ympäristöä - ovat jatkuvasti varuillaan. Ihmiselle riittää vähempi kyräily, pelkkä kuulokin luo paljon turvallisuuden tunnetta.

Pöllöjä sais olla enemmänkin. Pitäiskö ruveta tekemään niille pönttöjä! 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4132
Liittynyt21.7.2017

Ihmiset tekee outoja asioita pöllöille:

- Puhaltaa pöllön silmiin, jotta pöllö räpsyttäisi.

- Uittaa pöllöä.

- Pakottaa meluun.

- Hiplii nokkaa (linnun nokka ja selkä on erogeenisiä alueita, eli ihmiset ahdistelevat lintuja seksuaalisesti).

- Tarjoaa koiran elämää.

https://www.youtube.com/watch?v=PYOSKYWg-5E

...ja jonkun mielestä tämä kaikki on hauskaa?

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Goswell
Seuraa 
Viestejä11335
Liittynyt8.3.2010

Kyllä se on sykähdyttävä ja aavemainenkin näky tuo pöllön liito. Olin syksyllä koiran kanssa lenkillä, istuimme tuolloin laavulla lennokkikentällä nauttimassa tähtitaivaasta, tai no, minä nautin, koira tuskin, pimeää oli mutta taivasta vasten näkyi hyvin kun suuri pöllö liiteli kentän päälle, lähimmilään oli n 15 metrin päässä, teki 180 asteen kaarroksen ja palasi takaisin sinne mistä tuli, aivan äänettömästi, koirakaan ei huomannut sitä.

Minun mielestä noin.

asdf
Seuraa 
Viestejä11551
Liittynyt16.3.2005

Eräs tuttu oli ollut metsässä lenkillä, kun näki pöllön lähtevän pesästään ja oli komea näky. Hän ajatteli, että olisi hieno nähdä se toistamiseen ja päätti jäädä odottelemaan, että pöllö palaa pesälleen.

Hän kertoi, että noin vartin odoteltuaan tuli jotenkin kummallinen tunne, aivan kuin häntä tarkkailtaisiin. Sanoi, että se ehkä johtui siitä, että metsässä tuntui olevan jotenkin luonnottoman hiljaista. Hän katsoi ympärilleen ja takanaan, noin kymmenen metrin päässä, ehkä 15 metrin korkeudessa, sama pöllö, joka oli lähtenyt pesästään, tuijotti häntä. Tuttu lähti pois ja antoi pöllön palata rauhassa pesälleen.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat