Kommentit (8)

bdbdbd
Seuraa 
Viestejä238
Liittynyt16.10.2016

Jaa, eikös tässä tutkimuksessa lihominen tapahtunut suuremman energiamärän seurauksena, eikä makroravinnekoostumuksen muutoksen seurauksena.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5462
Liittynyt21.7.2017

Toiset hiiret saivat normaalirasvaista ja toiset erittäin rasvaista ruokaa kahden kuukauden ajan. Tuossa ajassa rasvaruokaa syöneet hiiret keräsivät kolmanneksen enemmän painogrammoja kuin normaaliruoalla eläneet lajitoverinsa. Samalla kielen makunystyt harvenivat 25 prosentilla.

Normaalirasvaisen ruuan rasvapitoisuus oli 14%, erittäin rasvaisen ruuan 58.4%, eli  jälkimmäinen oli rasvan suhteen 4,17-kertainen.  Painoa ehti kertyä koeaikana 1,33-kertaisesti; ellei ruokahalu olisi säädeltävissä myös kielen kautta, painoa tulisi todennäköisesti enemmän.

Kielihän on, kuten suolistokin, kuin toiset aivot..!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5462
Liittynyt21.7.2017

Jos näyttää toiselle kieltä, se on muuten kirjaimellisesti mielen osoitus.

Miksi kaikilla ei toimi, että lihotessa ruoka ei enää niin paljon maistu? Jotkut syö, aivan kuin ruuasta pitäisi väkisin saada tyydytys.  "Enemmän, jos se vaikka auttaisi" - vaikka päinvastoin siinä käy.  Mikään ei tuota enää taivaallista nautintoa, kaikkeen turtuu. Välillä se kunnon kylläisyys pitää kokea; mutta miksi joku tekee sitä päivittäin?

Luulen, että mässäilyssä ratkaisevinta on opittu tapa kunnioittaa omaa kehoa. Sitten tiettyyn ruokavalioon oikeasti tottuu, fysiologisesti. Asenne voi olla "ruokaa minuun" eikä "minuun ruokaa", jos ymmärrätte eron. Jos syö suklaata joka päivä, sitä syö kuin leipää, koska ei piittaa kehonsa viesteistä. Ainakaan niistä viesteistä, jotka liittyvät suoraan ruokahaluun.

Sanotaan, että "nälkä on puoli maustetta" - ja siinähän on makunystyröiden kannalta päinvastainen ilmiö,  kuin lihomisessa pitkällä aikavälillä... Makunystyrät ei yhdellä aterialla vähene, mutta aktiivisuus kyllä toimii hyvinkin nopeasti.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

bdbdbd
Seuraa 
Viestejä238
Liittynyt16.10.2016

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Jos näyttää toiselle kieltä, se on muuten kirjaimellisesti mielen osoitus.

Miksi kaikilla ei toimi, että lihotessa ruoka ei enää niin paljon maistu? Jotkut syö, aivan kuin ruuasta pitäisi väkisin saada tyydytys.  "Enemmän, jos se vaikka auttaisi" - vaikka päinvastoin siinä käy.  Mikään ei tuota enää taivaallista nautintoa, kaikkeen turtuu. Välillä se kunnon kylläisyys pitää kokea; mutta miksi joku tekee sitä päivittäin?

Luulen, että mässäilyssä ratkaisevinta on opittu tapa kunnioittaa omaa kehoa. Sitten tiettyyn ruokavalioon oikeasti tottuu, fysiologisesti. Asenne voi olla "ruokaa minuun" eikä "minuun ruokaa", jos ymmärrätte eron. Jos syö suklaata joka päivä, sitä syö kuin leipää, koska ei piittaa kehonsa viesteistä. Ainakaan niistä viesteistä, jotka liittyvät suoraan ruokahaluun.

Sanotaan, että "nälkä on puoli maustetta" - ja siinähän on makunystyröiden kannalta päinvastainen ilmiö,  kuin lihomisessa pitkällä aikavälillä... Makunystyrät ei yhdellä aterialla vähene, mutta aktiivisuus kyllä toimii hyvinkin nopeasti.

Kyse ei ole siitä ruoan maistuvuudesta (oikeastaan laitosruokasuositusten mukainen ruoka ei maistu kyllä muutenkaan miltään, sen takiahan niihin laitetaan niin paljon esim. suolaa), vaan verensokerin nousun tuottamasta mielihyvästä. Mielihyvän suhteen mekanismi toimii jokseenkin kuten alkoholia juomalla: semmoinen kiva nousuhumala tuntuu mukavalta ja olo on hyvä, mutta kun humala lähtee laskuun, se ei tunnu kivalta ja pitää saada lisää.

Se leipä on kyllä omiaan sekoittamaan noita kehon nälkäsignaaleita, ei niinkään suklaa (ällömakeaa, vaikkakin välillä maukasta).

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5462
Liittynyt21.7.2017

bdbdbd kirjoitti:
Kyse ei ole siitä ruoan maistuvuudesta (oikeastaan laitosruokasuositusten mukainen ruoka ei maistu kyllä muutenkaan miltään, sen takiahan niihin laitetaan niin paljon esim. suolaa), vaan verensokerin nousun tuottamasta mielihyvästä.

Olen tästä eri mieltä. Muistan retket lapsena, kun pakattiin autoon hyviä raaka-aineita, ja lähdettiin päiväksi autiolle rannalle... sillä välin kun snorklattiin, iskä laittoi nuotiolla ruokaa. Kun merestä hoiperteli kolmen vartin päästä syömään, se oli jotain uskomatonta. Tiedätkö tunteen, kun jokin maistuu niin hyvin, että silmät pyörii päässä ja voisit ehkä hotkaista sormetkin? Tai 5:n tähden (vähintään) hotellin seisovat pöydät... kaikki on niin taivaallista, että menetät melkein puhekykysi; toisaalta eipä sitä paljon tarvita, kunhan muistat yhden kirjaimen ja se on M.

Kyse ei voi olla pelkästä verensokerista.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

bdbdbd
Seuraa 
Viestejä238
Liittynyt16.10.2016

Käyttäjä4499 kirjoitti:
bdbdbd kirjoitti:
Kyse ei ole siitä ruoan maistuvuudesta (oikeastaan laitosruokasuositusten mukainen ruoka ei maistu kyllä muutenkaan miltään, sen takiahan niihin laitetaan niin paljon esim. suolaa), vaan verensokerin nousun tuottamasta mielihyvästä.

Olen tästä eri mieltä. Muistan retket lapsena, kun pakattiin autoon hyviä raaka-aineita, ja lähdettiin päiväksi autiolle rannalle... sillä välin kun snorklattiin, iskä laittoi nuotiolla ruokaa. Kun merestä hoiperteli kolmen vartin päästä syömään, se oli jotain uskomatonta. Tiedätkö tunteen, kun jokin maistuu niin hyvin, että silmät pyörii päässä ja voisit ehkä hotkaista sormetkin? Tai 5:n tähden (vähintään) hotellin seisovat pöydät... kaikki on niin taivaallista, että menetät melkein puhekykysi; toisaalta eipä sitä paljon tarvita, kunhan muistat yhden kirjaimen ja se on M.

Kyse ei voi olla pelkästä verensokerista.

No en oikeastaan tiedä sitä tunnetta, mutta kyllä tuo vaikuttaisi johtuvan nimenomaan verensokerista.

Olisiko se nuotioruoka ollut yhtä hyvää ilman snorklailua? Maistuisiko hotelliaamiainen yhtä hyvältä jos se olisikin ensimmäisen sijasta vasta päivän toinen ruoka?

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5462
Liittynyt21.7.2017

bdbdbd kirjoitti:
No en oikeastaan tiedä sitä tunnetta, mutta kyllä tuo vaikuttaisi johtuvan nimenomaan verensokerista.

Tarkoitan normi ruokahalua, vaikka esimerkkini olivat äärimmäisiä. Jokaiselle terveelle ihmiselle ruoka maistuu, eli sen syöminen tuottaa välitöntä mielihyvää.

Ruokahalu ei tarkoita vain vatsalaukun kouristusta, heikotusta ja ärtymystä - se tarkoittaa myös spesifisiä mielitekoja. Esim. salaatista tulee hyvä olo monestakin seikasta johtuen: makoisat tomaatit, raikas ja maukas kurkku, rapea salaatti, hyvä öljy/kastike, juusto, paprika, sipuli, oregano... tai joku balsamiviinietikalla höystetty vihersalaatti, joka virkistää hujauksella - suoraan kitalaesta aivoihin! 

Verensokerilla on  tietysti osuutensa asiaan.  Se ei vain selitä, miksi haluaisit syödä "kokonaisen lampaan" sen sijaan, että haluaisit syödä "purkillisen hunajaa".

bdbdbd kirjoitti:
Olisiko se nuotioruoka ollut yhtä hyvää ilman snorklailua?

Ei. Siis hyvää, mutta ei hullun hyvää.

Eräs pöytäseurueen nainen maisteli kerran  jotain kastiketta, ja totesi: "δεν με τρελαίνει" = "ei saa mua hullaantumaan". Jos hänelle olisi tarjonnut pussijauheesta tehtyä muussia yms. veikkaan, että se olisi melkein sama, kuin ehdottaisi hänelle prostituutiota pilkkahinnalla.

Köyhä tietysti syö, mitä on. Pelkkä perunakin maistuu kummasti, kun on riittävän kova nälkä.

bdbdbd kirjoitti:
Maistuisiko hotelliaamiainen yhtä hyvältä jos se olisikin ensimmäisen sijasta vasta päivän toinen ruoka?

Riippuisi edellisestä syömisestä ja vireystilasta.  Ei pelkästään verensokerista. Jokin tunnemuisti jää, ja se vaikuttaa seuraaviin mielitekoihin. Ei ne elimistön signaalit tyhjästä tule, vaan todellisista tarpeista.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

bdbdbd
Seuraa 
Viestejä238
Liittynyt16.10.2016

Käyttäjä4499 kirjoitti:
bdbdbd kirjoitti:
No en oikeastaan tiedä sitä tunnetta, mutta kyllä tuo vaikuttaisi johtuvan nimenomaan verensokerista.

Tarkoitan normi ruokahalua, vaikka esimerkkini olivat äärimmäisiä. Jokaiselle terveelle ihmiselle ruoka maistuu, eli sen syöminen tuottaa välitöntä mielihyvää.

Ruokahalu ei tarkoita vain vatsalaukun kouristusta, heikotusta ja ärtymystä - se tarkoittaa myös spesifisiä mielitekoja. Esim. salaatista tulee hyvä olo monestakin seikasta johtuen: makoisat tomaatit, raikas ja maukas kurkku, rapea salaatti, hyvä öljy/kastike, juusto, paprika, sipuli, oregano... tai joku balsamiviinietikalla höystetty vihersalaatti, joka virkistää hujauksella - suoraan kitalaesta aivoihin! 

Verensokerilla on  tietysti osuutensa asiaan.  Se ei vain selitä, miksi haluaisit syödä "kokonaisen lampaan" sen sijaan, että haluaisit syödä "purkillisen hunajaa".

bdbdbd kirjoitti:
Olisiko se nuotioruoka ollut yhtä hyvää ilman snorklailua?

Ei. Siis hyvää, mutta ei hullun hyvää.

Eräs pöytäseurueen nainen maisteli kerran  jotain kastiketta, ja totesi: "δεν με τρελαίνει" = "ei saa mua hullaantumaan". Jos hänelle olisi tarjonnut pussijauheesta tehtyä muussia yms. veikkaan, että se olisi melkein sama, kuin ehdottaisi hänelle prostituutiota pilkkahinnalla.

Köyhä tietysti syö, mitä on. Pelkkä perunakin maistuu kummasti, kun on riittävän kova nälkä.

bdbdbd kirjoitti:
Maistuisiko hotelliaamiainen yhtä hyvältä jos se olisikin ensimmäisen sijasta vasta päivän toinen ruoka?

Riippuisi edellisestä syömisestä ja vireystilasta.  Ei pelkästään verensokerista. Jokin tunnemuisti jää, ja se vaikuttaa seuraaviin mielitekoihin. Ei ne elimistön signaalit tyhjästä tule, vaan todellisista tarpeista.

Nälkä iskee kun vellikello soi.

Jos nyt ymmärsin oikein, niin esität, että kun normiruoka on mautonta, niin silloin kun saa maukasta ruokaa, sitä menee ja ahmii? En oikeastaan ole ollenkaan eri mieltä ja kuulostaa ihan pätevältä selitykseltä laitosruokaohjeiden mukaan syövillä.
Tähän on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu: syö vain maukasta ruokaa. Nyt se maukas ruoka on normaalia mitä syö vain normaalimäärän, kun se mauton ruoka muuttuu pahaksi mitä ei syö ollenkaan.

Mutta kaikki muut esimerkkisi liittyvät sitten verensokeriin, niin vireystila kuin edelliset syömiset ja lampaan syöminen hunajapurkin sijaan.

Tuo makuaistin heikkeminen on muuten varmasti ollut tehokas keino rajoittaa energiansaantia esimerkiksi metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, missä saatavilla olevan ruoan energiapitoisuus on ollut jokseenkin vakio ja makua on ollut hankala "lisätä", mutta nykypäivänä se ampuu itseään jalkaan, kun silloin kun kokee ruoan muuttuvan mauttomaksi, sinne on helppo lisäillä hiilihydraatteja tekemään ruokaa makeammaksi - tai sitten suolaa kompensoimaan edellämainittua - ja saahan kaupasta lähes yksinomaan hiilareista koostuvaa ravintoa jos tuntuu ettei makeus muuten riitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat