Seuraa 
Viestejä7
Liittynyt21.3.2018

Jos vaikka universumin toisessa laidassa räjähtää tähti joka tuottaa valoa niin kuinka todennäköistä on että sen yksikään valonsäde osuisi maahan tai sen muutamaan havannoitiasemaan. Matkaa ja aikaa on melkoisesti.

Kommentit (9)

Lithops
Seuraa 
Viestejä129
Liittynyt11.10.2009

Ihan näppituntumalla sanoisin, että todennäköistä. Riippuu tietysti millaisesta havaintoasemasta on kysymys ja kuinka kirkas supernova on kyseessä. Onhan niitä havaittu toisista galakseista.

Mutta juuri siksi tietääkseni tarvitsemme valovoimaisia kaukoputkia, jotta voidaan havaita kohteita joista lähtevä valo  (eli fotonit) hajaantuu matkalla sen verran paljon, että niitä ei voi havaita ilman apuvälineitä. Eli ovat hyvin himmeitä tai eivät näy ollenkaan paljaalla silmällä.  Kaukoputken polttoväli ja okulaarisuurennos sitten taasen määrittelee kuinka kaukaa kohteita voi havaita. Meniköhän ulkomuistista oikein...

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5592
Liittynyt26.3.2005

Sudenjälki kirjoitti:
Jos vaikka universumin toisessa laidassa räjähtää tähti joka tuottaa valoa niin kuinka todennäköistä on että sen yksikään valonsäde osuisi maahan tai sen muutamaan havannoitiasemaan. Matkaa ja aikaa on melkoisesti.

Me näemme valoa 380.000 vuotta vanhasta universumista. Eli 13,8 miljardia vuotta sitten lähteneitä fotoneja. Eli se kuuluisa kosminen taustasäteily. Aallonpituus on nyt venähtänyt niin että ”näemme” sen 2,7 Kelvinissä.

Ja niitä fotoneja tulee paljon, valtavasti. Sitä ovat urakalla kauhoneet ja tutkineet esim. erittäin kalliit ja monimutkaiset luotaimet COBE, WMAP ja viimeksi Planck. Niiden antama spektri on kauniisti teorian mukainen.  Mutustelepa tuota.

jaho
Seuraa 
Viestejä437
Liittynyt19.3.2012

Lentotaidoton kirjoitti:
Sudenjälki kirjoitti:
Jos vaikka universumin toisessa laidassa räjähtää tähti joka tuottaa valoa niin kuinka todennäköistä on että sen yksikään valonsäde osuisi maahan tai sen muutamaan havannoitiasemaan. Matkaa ja aikaa on melkoisesti.

Me näemme valoa 380.000 vuotta vanhasta universumista. Eli 13,8 miljardia vuotta sitten lähteneitä fotoneja. Eli se kuuluisa kosminen taustasäteily. Aallonpituus on nyt venähtänyt niin että ”näemme” sen 2,7 Kelvinissä.

Ja niitä fotoneja tulee paljon, valtavasti. Sitä ovat urakalla kauhoneet ja tutkineet esim. erittäin kalliit ja monimutkaiset luotaimet COBE, WMAP ja viimeksi Planck. Niiden antama spektri on kauniisti teorian mukainen.  Mutustelepa tuota.

Ymmärsin kylläkin kysymyksen että jos (lähes) pistemäisestä kappaleesta tulee valoa (tähti) joka on lähellä havaintohorisonttia niin hajaantuuko valo niin ettei yksittäisiä fotoneja enää voida havaita maapallolla.

Jostain youtube-videosta näin että siinä väitettiin että riittävän kaukaiseen tähteen katsottaessa se alkaa välkkymään kun fotoneita ei tulekaan enää tasaisesti.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5592
Liittynyt26.3.2005

jaho kirjoitti:
Lentotaidoton kirjoitti:
Sudenjälki kirjoitti:
Jos vaikka universumin toisessa laidassa räjähtää tähti joka tuottaa valoa niin kuinka todennäköistä on että sen yksikään valonsäde osuisi maahan tai sen muutamaan havannoitiasemaan. Matkaa ja aikaa on melkoisesti.

Me näemme valoa 380.000 vuotta vanhasta universumista. Eli 13,8 miljardia vuotta sitten lähteneitä fotoneja. Eli se kuuluisa kosminen taustasäteily. Aallonpituus on nyt venähtänyt niin että ”näemme” sen 2,7 Kelvinissä.

Ja niitä fotoneja tulee paljon, valtavasti. Sitä ovat urakalla kauhoneet ja tutkineet esim. erittäin kalliit ja monimutkaiset luotaimet COBE, WMAP ja viimeksi Planck. Niiden antama spektri on kauniisti teorian mukainen.  Mutustelepa tuota.

Ymmärsin kylläkin kysymyksen että jos (lähes) pistemäisestä kappaleesta tulee valoa (tähti) joka on lähellä havaintohorisonttia niin hajaantuuko valo niin ettei yksittäisiä fotoneja enää voida havaita maapallolla.

Jostain youtube-videosta näin että siinä väitettiin että riittävän kaukaiseen tähteen katsottaessa se alkaa välkkymään kun fotoneita ei tulekaan enää tasaisesti.

OK jos näin oletettiin kysymyksessä. ”Riittävän” kaukaisesta tähdestä tulevan valon aallonpituus tietysti kasvaa niin että fotoneja tulee enää yksittäisesti. Ja niiden esiintymisväli pitenee ja pitenee. Tämähän on kaikkien horisonttien idea. Horisontin ”tuolle puolen” et pääse kurkkaamaan, on otettava vastaan se, mitä saadaan (eli punasiirtyneet fotonit).

Eusa
Seuraa 
Viestejä14696
Liittynyt16.2.2011

Valovuosi on etäisyyden, ei ajan, yksikkö.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Sudenjälki
Seuraa 
Viestejä7
Liittynyt21.3.2018

Alkuperäinen kysyjä haluaa tietämättään vielä hämmentää asiaa. ÄLKÄÄ tyhmälle suuttui. 1. Jos ja kun valo hajoaa niin kuinka paljon sitä on yli 13 päästä tai kuinka leveä se on nyt. 2. Jos tapahtumahorisontin taakse ei näe niin voiko siellä olla tuntemattomia universumeita. 3. Jos universumit etääntyvät kiihtyen niin silloinhan niissä aika hidastuu. KÖ. 4. Jos alkuräjähdyksen aikaan universumi laajeni nopeasti niin mitä ajalle tapahtui. 5. Ja lopuksi lapsuuteni opetus. Aurinko on todella kuuma. Pintalämpötila JOPA 5000 astetta.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28696
Liittynyt16.3.2005

Sudenjälki kirjoitti:
Alkuperäinen kysyjä haluaa tietämättään vielä hämmentää asiaa. ÄLKÄÄ tyhmälle suuttui. 1. Jos ja kun valo hajoaa niin kuinka paljon sitä on yli 13 päästä tai kuinka leveä se on nyt.

Sitä varten pitäisi määritellä tehtävä tarkemmin. Tietenkin vain hirvittävän pieni osa fotoneista pääsee perille. Niitä vastaanotetaan superherkillä laitteilla pitkillä valotuksilla (melkein) joka fotoni laskien. Mutta koska esimerkiksi supernovarajähdyksessä lähtee matkaan aivan tolkuton määrä yksittäisiä fotoneita, niitä osuu Maahan ja mittalaitteisiin.

Lainaus:
2. Jos tapahtumahorisontin taakse ei näe niin voiko siellä olla tuntemattomia universumeita.

Tarkoitat siis havaintohorisonttia. Universumi tietysti jatkuu sen takana. Se on vain meille näennäinen raja. Sille, joka asuu meistä katsoen sillä rajalla se onkin keskellä. Universumi luultavasti jatkuu samankaltaisena paljon sen rajan taakse. Kuinka kauas ja millaisia eroja siellä kaukana on, sitä ei tiedetä. Sitäkään ei tiedetä onko maailmankaikkeus äärellisen vai äärettömän kokoinen.

Lainaus:
3. Jos universumit etääntyvät kiihtyen niin silloinhan niissä aika hidastuu. KÖ.

Suhteessa mihin? Jos on jotain tilassa erillisiä universumeja, jotka eivät vuorovaikuta keskenään, niiden aikojen tai muiden luonnonlakien vaihtelu ei ole kovin mielekkäästi määritelty asia. Meidän näkökulmastamme havaittavaan ei muilla universumeilla ole vaikutusta. Jos olisi, niin sitten tietenkin voisimme tutkia niitä ja todeta niitä olevan olemassa.

Lainaus:
4. Jos alkuräjähdyksen aikaan universumi laajeni nopeasti niin mitä ajalle tapahtui.

Ei kai mitään ihmeellistä. Jokainen havaitsija koki ajan omalla tavallaan niin kuin nytkin.

Lainaus:
5. Ja lopuksi lapsuuteni opetus. Aurinko on todella kuuma. Pintalämpötila JOPA 5000 astetta.

Se on kuumaa verrattuna ihmisen tekniikassa tarvittaviin lämpötiloihin, mutta kosmisessa mittakaavassa Aurinko on viileähkö tähti ja sen pinta on kylmin paikka koko tähdessä. Siellä missä tapahtuu niitä asioita, joita voidaan ihmetellä havaittavan maailmankaikkeuden toiselta laidalta, kuten supernovaräjähdyksiä tai neutronitähtien törmäyksiä, puhutaan miljardeista asteista ja siitä yli.

Eusa
Seuraa 
Viestejä14696
Liittynyt16.2.2011

Lentotaidoton kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Valovuosi on etäisyyden, ei ajan, yksikkö.

Kuka on toisin väittänyt?

Ketjun otsikossa "valovuoden aikana", po: "valovuoden matkalla".

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat