Seuraa 
Viestejä11625

Eräässä toisessa ketjussa spinnasi keskustelu off-topiccina kiintoisaan väittelyyn siitä, mitä scifi on. Vaikka ketju ja keskustelu poistettiinkin ilmeisesti toisen pääosapuolen jatkuvan trollauksen ja valehtelun yms. asiattomuuden vuoksi, niin itse aihe kuitenkin on siinä määrin kiinnostava ja keskustelua herättävä, että ansainnee oman ketjunsa.

Ensinnäkin on todettava, että aivan yksiselitteisen selkeää yleisesti hyväksyttyä määritelmää scifille ei ole olemassakaan. Siksipä asiasta syntyykin keskustelua ja voi esittää hyvin tai kehnommin argumentoituja mielipiteitä ja näkemyksiä. Tässä hahmottelen omaa näkemystäni siltä osin kuin se aiemman keskustelun pohjalta on muotoutunut ja koetan jalostaa sitä edelleen, toivon mukaan rakentavan kritiikin ja yhteisen pohdiskelun myötä.

Aloitetaan ensin pohtimalla ylipäänsä kirjallisuuden/taiteen genremääritelmien olemusta ja tarkoitusta. Kun tiedetään, miksi tyylilajeja ylipäänsä määritellään, osataan suhatutua myös päämäärätietoisemmin niiden määrittelyyn ja analysointiin. Maali pitää olla aina mielessä ja lopullisena tähtäimenä. Itse näen tyylilajimääritelmät ensisijaisesti lukijan ja lukijayhteisöjen apuvälineenä luokitella keskenään samantyyppistä kirjallisuutta ja erotella erityyppiset toisistaan. Tälle on monta motiivia. Usein ihmisillä on mieltymyksiä, ja he haluavat tutustua mieltymyksiään vastaaviin uusiin teoksiin. Toisaalta joitakuita viehättää erilaisuus, uusien kokemusten hankkiminen. Genremääritelmät toimivat molempiin suuntiin. Vaikka jokainen teos on aina enemmän tai vähemmän uniikki ja yksilöllinen taideteos, genreluokitus toimii hyvänä rajaavana ja kohdentavana hakukriteerinä, kun etsii uutta luettavaa.

Maailman valtavasta kirjallisuusmassasta on mahdotonta löytää itselleen mieluista luettavaa ilman tällaisia apukeinoja. Mutta kuten todettua, luokittelu ei ole koskaan yksiselitteistä ja tarkkarajaista, eikä voikaan olla. Kirjallisuus muodostaa äärettömän jatkumon, tutkittiinpa sitä miltä kannalta tahansa. Se on kuin valon spektri. Sateenkaari ei muodostu seitsemästä erillisestä homogeenisesta värikaistaleesta, vaan se on rajaton liukuma äärilaidasta toiseen. Ei voida sanoa, missä oranssi loppuu ja keltainen alkaa, vaikka prototyyppioranssin ja –keltaisen voi helposti erottaa. Samalla lailla kirjallisuuden luokittelu diskreetteihin lokeroihin rajattoman liukuman yli tuottaa vääjäämättä rajatapauksia, joissa lumpsahtaminen rajan puolelle tai toiselle on aina jokseenkin satunnaista tai mielivaltaista. Myös teosten luokittelu ylipäänsä on subjektiivisen tulkinnan varassa. Joskus kirjailija ilmoittaa itse, mitä genreä teos edustaa, mutta usein se määrittyy hiljalleen kirja-arvosteluiden tai lukijakunnan muotoutumisen kautta. Selvissä tapauksissa genren keskiarvon kohdalla asia on ongelmaton, mutta rajan tuntumassa syntyy sitä eripuraa. Siellä mahdollisimman tarkka ja käytännöllinen genren kriteeristö on hyödyllisin avittaen lukijakuntaa eniten ja minimoiden turhat pulinat ja kinastelut.

Että tässä nyt sitten voidaan aiheesta pohdiskella, toivon mukaan asiassa pysyen.

Mitä on science fiction?
Luonnontieteeseen ja tekniikkaan perustuvaa kuvitelmaa ihmisen ja yhteiskunnan kehityksestä ja ongelmista
Luonnontieteeseen ja tekniikkaan perustuvaa kuvitelmaa ihmisen ja yhteiskunnan kehityksestä ja ongelmista
47.3%
Kuvitelmaa minkä tahansa tieteenalan mahdollisista kehitysaskelista
Kuvitelmaa minkä tahansa tieteenalan mahdollisista kehitysaskelista
31.5%
Vain avaruutta ja robotteja, eli nörttien teknohifistelyä
Vain avaruutta ja robotteja, eli nörttien teknohifistelyä
10.5%
Kaikki spekulaatio, myös magiaan perustuva fantasia tai poliittinen trilleri, on oikeasti salaa scifiä
Kaikki spekulaatio, myös magiaan perustuva fantasia tai poliittinen trilleri, on oikeasti salaa scifiä
5.2%
Mitä tahansa, ei tarvita perusteluita tai kriteereitä
Mitä tahansa, ei tarvita perusteluita tai kriteereitä
5.2%
Ääniä yhteensä: 19

Kommentit (14)

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11625

Genremäärityksen tapa voikin sitten olla vähintään kahta eri suuntaa. Genre voidaan määritellä joko tarkkarajaisesti poissulkevana, ts, tiettyjen ehtojen, ehkä useidenkin, on täytyttävä teoksen kuuluakseen genreen, ja samalla ollakseen suljettu pois toisesta genrestä, tai summautuvien ominaisuuksien kuvauksena, eli niin päin, että jos tietty ominaisuus löytyy teoksesta, se kuuluu genreen, mutta sillä voi olla tai voi olla olematta samaan aikaan muitakin genreluokituksia. Jälkimmäinen tapa edellyttää mielumminkin yksinkertaisia ja täsmällisen kuvaavia melko abstrakteja määritelmiä kuin pyrkimystä kaikenkattavuuteen ja yksityiskohtaisuuteen. Liiallinen yksityiskohtaisuus tuottaa vain rajanveto-ongelmia ja väliinputoajien luokitteluongelmia sekä on vastakkainen luovan taiteen tyypilliselle piirteelle, jossa juurikin vanhoja juttuja uusin tavoin yhdistelemällä ja venyttelemällä syntyy kokonaan uusia haaroja, mestariteoksia, menestyksiä ja todellista taidetta.

Pohdintaa ei kannata aloittaa tyhjästä ilman taustatietoa, sen enempää kuin oman lukitun mielipiteen pohjalta yrittäen runnoa sitä muiden väkisin hyväksymäksi. Sen sijaan kannattaa tutustua laajalti jo olemassa olevaan aineistoon.

Suomenkielinen wikipedia kertoo seuraavaa:

Science fiction eli scifi tai tieteisfiktio, on yleisnimitys tarinoille, jotka käsittelevät tyypillisesti tieteen ja tekniikan vaikutusta yhteiskuntaan tai ihmisiin. Perinteisiä tieteisaiheita ovat avaruus, tulevaisuus, aikamatkat ja oudot keksinnöt. Tieteisfiktio voi olla hyvin kuvitteellista tai lähellä todellisuutta.

Yllämainittu on hyvä yleiskuvaus, joka kertoo suurin piirtein scifin prototyypin, eli sen lokeron keskiverron tavalliset piirteet.

Laaja, heterogeeninen kirjo löytyy englanninkielisen wikipedian aihesivulta, jossa on kuvailtu ja listattu runsaasti erilaisia määritelmiä kautta aikain eri auktoriteeteilta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Definitions_of_science_fiction

Listaus kattaa useita kymmeniä sitaatteja alan enemmän tai vähemmän tunnetuilta auktoriteeteilta. Yksi kiteytetyimmistä on tämä:

·       Isaac Asimov. 1975. "Science fiction can be defined as that branch of literature which deals with the reaction of human beings to changes in science and technology."[29]

Asimovin sitaatti itse asiassa kattaa sellaisenaan ainakin 95% listauksen muista määrtielmistä, jotka monet ovat vuolassanaisempia ja harvat lähestyvät asiaa hieman poikkeavasta vinkkelistä, kuten ”Scifi on mitä sanon sen olevan”, joka tietenkin on kirjailijalle taitelijana suotava vapaus.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11625

Science, jolla viitataan lähinnä luonnontieteisiin, sekä teknologia, ovat siis ne sci-fi:n yleismääritelmän avaintekijät. Niiden on tavalla tai toisella oltava läsnä teoksen oleellisessa juonessa ja niin, että ne vaikuttavat kuviteltuun maailmaan ja ihmisen elämään siellä. 

Riitojen yksi avainkohtia onkin se, että käsitetäänkö Science ihan miksi tahansa tieteenalaksi, vai kuten se englannissa etymologialtaan ja perinteiltään tarkoittaa, "koviksi" tieteiksi (luonnontieteet, matematiikka, tekniset tieteet) vastakohtana "pehmeille" tieteille, kuten erilaiset humanistiset tieteet, vaikkapa yhteiskunta- ja taloustieteet. Näiden oleellinen erohan on yleensä ottaen siinä, että kovat tieteet tutkivat maailmaa ja luovat uusia mahdollisuuksia, pehmeät tieteet ainoastaan kertovat ihmisistä itselleen. Pehmeiden tieteiden varaan on siis hankala kuvitella fiktiivistä tarinaa toisenlaisesta maailmasta rakennettavan, ne kun eivät maailmoita muuta, vaan ainoastaan raportoivat.

Näiden kahden seikan, eli sekä kielellisen (käännös suomeen sotkee asiaa, koska "tiede" suomeksi ei ole yksi yhteen "science" englanniksi) että fiktiivisen tarinan jounen rakentumista koskeva logiikka tieteenalojen suhteesta maailmaan puoltaa mielestäni selkeästi kovien tieteiden hyväksymistä scifin kriteeriksi. Joku politiikantutkimus voi varmaan tuottaa jänniä fiktiivisiä tarinoita omassa maailmassaan, mutta siinä sen tarvittavan muutoksen ja spekulaation on oltava sitten jonkun ihmisen tuottamaa, tutkimustuloksista ei ole aineksia moiseen. 

Alityylilajien välisiin vieläkin kirjavampiin määritlemiin ja suoranaisiin ristiriitoihin en näkisi tässä ollenkaan tarpeelliseksi mennä. Tiedoksi kuitenkin, että niitä on monenlaisia eivätkä ne ole alkuunkaan keskenään yhteensopiviia ja niitä käytetään vähän miten sattuu. Kukin tapansa ja tarpeensa mukaan. Monesti varmaankin statuksennostatusmielessä, jotta erilainen fantasiakirjallisuuskin saataisiin scifin astettta myyvemmän luokituksen alle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä17804

Ab Surd Oy kirjoitti:
Eräässä toisessa ketjussa spinnasi keskustelu off-topiccina kiintoisaan väittelyyn siitä, mitä scifi on. Vaikka ketju ja keskustelu poistettiinkin ilmeisesti toisen pääosapuolen jatkuvan trollauksen ja valehtelun yms. asiattomuuden vuoksi, niin itse aihe kuitenkin on siinä määrin kiinnostava ja keskustelua herättävä, että ansainnee oman ketjunsa.

Ensinnäkin on todettava, että aivan yksiselitteisen selkeää yleisesti hyväksyttyä määritelmää scifille ei ole olemassakaan. Siksipä asiasta syntyykin keskustelua ja voi esittää hyvin tai kehnommin argumentoituja mielipiteitä ja näkemyksiä. Tässä hahmottelen omaa näkemystäni siltä osin kuin se aiemman keskustelun pohjalta on muotoutunut ja koetan jalostaa sitä edelleen, toivon mukaan rakentavan kritiikin ja yhteisen pohdiskelun myötä.

Aloitetaan ensin pohtimalla ylipäänsä kirjallisuuden/taiteen genremääritelmien olemusta ja tarkoitusta. Kun tiedetään, miksi tyylilajeja ylipäänsä määritellään, osataan suhatutua myös päämäärätietoisemmin niiden määrittelyyn ja analysointiin. Maali pitää olla aina mielessä ja lopullisena tähtäimenä. Itse näen tyylilajimääritelmät ensisijaisesti lukijan ja lukijayhteisöjen apuvälineenä luokitella keskenään samantyyppistä kirjallisuutta ja erotella erityyppiset toisistaan. Tälle on monta motiivia. Usein ihmisillä on mieltymyksiä, ja he haluavat tutustua mieltymyksiään vastaaviin uusiin teoksiin. Toisaalta joitakuita viehättää erilaisuus, uusien kokemusten hankkiminen. Genremääritelmät toimivat molempiin suuntiin. Vaikka jokainen teos on aina enemmän tai vähemmän uniikki ja yksilöllinen taideteos, genreluokitus toimii hyvänä rajaavana ja kohdentavana hakukriteerinä, kun etsii uutta luettavaa.

Maailman valtavasta kirjallisuusmassasta on mahdotonta löytää itselleen mieluista luettavaa ilman tällaisia apukeinoja. Mutta kuten todettua, luokittelu ei ole koskaan yksiselitteistä ja tarkkarajaista, eikä voikaan olla. Kirjallisuus muodostaa äärettömän jatkumon, tutkittiinpa sitä miltä kannalta tahansa. Se on kuin valon spektri. Sateenkaari ei muodostu seitsemästä erillisestä homogeenisesta värikaistaleesta, vaan se on rajaton liukuma äärilaidasta toiseen. Ei voida sanoa, missä oranssi loppuu ja keltainen alkaa, vaikka prototyyppioranssin ja –keltaisen voi helposti erottaa. Samalla lailla kirjallisuuden luokittelu diskreetteihin lokeroihin rajattoman liukuman yli tuottaa vääjäämättä rajatapauksia, joissa lumpsahtaminen rajan puolelle tai toiselle on aina jokseenkin satunnaista tai mielivaltaista. Myös teosten luokittelu ylipäänsä on subjektiivisen tulkinnan varassa. Joskus kirjailija ilmoittaa itse, mitä genreä teos edustaa, mutta usein se määrittyy hiljalleen kirja-arvosteluiden tai lukijakunnan muotoutumisen kautta. Selvissä tapauksissa genren keskiarvon kohdalla asia on ongelmaton, mutta rajan tuntumassa syntyy sitä eripuraa. Siellä mahdollisimman tarkka ja käytännöllinen genren kriteeristö on hyödyllisin avittaen lukijakuntaa eniten ja minimoiden turhat pulinat ja kinastelut.

Että tässä nyt sitten voidaan aiheesta pohdiskella, toivon mukaan asiassa pysyen.

Niin ketjussa piti olla sci-fi ja avaruusaiheisia elokuvia...sekö hävisi ?

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14900

Kyllä kristillisten raamattu on ehdottomasti paras scifi-romaani. Sen parempaa ei taatusti tule kukaan kirjoittamaan. Opuksessa sujuvasti sivuutetaan kaikki fysiikan ja kemian ja aerodynamiikan lait ja säännöt. Höysteenä on tarpeellista ja tarpeetonta väkivaltaa eikä sukurutsakaan ole muun seksuaalisen kanssakäynnin ohessa tuntematonta itsetyydytyksestä ja homostelusta puhumattakaan.

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä10477

"Riitojen yksi avainkohtia onkin se, että käsitetäänkö Science ihan miksi tahansa tieteenalaksi, vai kuten se englannissa etymologialtaan ja perinteiltään tarkoittaa, "koviksi" tieteiksi (luonnontieteet, matematiikka, tekniset tieteet) vastakohtana "pehmeille" tieteille, kuten erilaiset humanistiset tieteet, vaikkapa yhteiskunta- ja taloustieteet. "

Keinotekoisia nuo kaikki jaottelut on ja lajityypillistä kamaa suoltavat lähinnä lahjattomat kioskikirjailijat.

Jos miettii vaikka dekkareita, niin sinnekin menee tavaraa laidasta laitaan. Ja vaikka joku ei johonkin sopisi, niin luokittelu on myös osa markkinointia.

Dan Brownin tiedeaiheiset (valitettavasti teologia on tiede) romaanit taitavat olka dekkareita, vaikka joku Cernissä tehty antimateria kuulostaa varsin scifimäiseltä juonenkäänteeltä.

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Olen silloin tällöin kokenut sifielämyksiä kaikenlaisista elokuvista, joissa on tieteeseen (käsittäen kaikki tieteet) sellaista viittaavaa spekulaatiota mukana, mikä pystyy piirtämään omien ennakkotietojeni pohjalta uskottavan vaihtoehtoisen todellisuuden, joskin tavalla, joka ei ole yleistietoa/normaalia. Jotta onnistuisi osumaan skifi-hermooni mukana ei tarvitse olla erikseen "kovia" tieteitä. Tosin rajanveto on tällöin usein hankalaa ja tarkkoja yleispäteviä kriteereitä on minun vaikea antaa.

Valitsin vaihtoehdokseni "Mitä tahansa, ei tarvita perusteluita tai kriteereitä", sillä erotuksella, että kyllä tuo ja nimenomaan tuo edellyttää yleensä perusteluja ja kriteerien avaamista, ts noiden perinteisten kriteerien uudelleen määrittelyä, jotta "mistä tahansa" saisi skifiä.

Jos elokuva osuu selkeästi luonnontieteen taikka teknologian alueelle, kaikille on nähdäkseni selvää, että kyse on skifistä, jolloin perusteita ei mielestäni tarvitse välttämättä erikseen alkaa luettelemaan kun taas rajatapauksissa, joissa tekeleen skifiys edellyttää nähdäkseni oikeaa näkökulmaa/likinäköisyyttä (tarpeeton ylipyyhitään), joka ei välttämättä avaudu toiselle ihmiselle suoraan, ellei sitä ensin hieman avaa.

Yksi esimerkki sifiksi luokittelemastani elokuvasta, jossa ei ole mukana kovia tieteitä, on Martin Scorsesen Shutter Island (2010). Genret ovat IMDb:n mukaan Mystery ja Thriller, mutta tuossa on psykologiaa psykoosipotilaan näkövinkelistä sen verran uskottavasti mukana, että menee omassa hierarkiassani myös hieman skifinkin puolelle.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Spanish Inquisitor Jr
Seuraa 
Viestejä2524

Mun mielestä koko keskustelu scifin määritelmistä on melkoisen  hukkaan heitettyä aikaa, koska ollaan silloin semanttisen saivartelun maailmassa, joka ei oikeasti johda mihinkään.

Se mikä  minua kiinnostaa, on sen ketjun häviäminen, jossa tuota problematiikkaa puitiin ja se mun vastaukseni keskutelussa on hävinnyt,koko ketjun mukana, ilman mitään syytä.

Vanha nimimerkki Spanish Inquisitor uudelleensyntyneenä.

-Maija-
Seuraa 
Viestejä1236

Minusta genren nimi kertoo jo kaiken tarpeellisen.

Science - Fiction.

Tärkein asia ensin: science eli tiede ja sitten fiktio. Tiedettä (siis ihan oikeasti kovaa tiedettä) pitää olla enemmän kuin sitä fiktiota, 70/30, sen minä sallisin.

Ihan sama kuin draamadokumentti tai dokumenttidraama.

Interstellar oli minusta sopiva. Jopa Space 2001 menettelee. Olen tiukka näissä rajoissa. Jees, mun ongelmani, ei muiden.

-Pörrätäänkö?

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11625

Spanish Inquisitor Jr kirjoitti:
Mun mielestä koko keskustelu scifin määritelmistä on melkoisen  hukkaan heitettyä aikaa, koska ollaan silloin semanttisen saivartelun maailmassa, joka ei oikeasti johda mihinkään.

Näen asian päin vastoin.

Sellaisista jutuista keskusteleminen, joissa on ilmeiset ja kiistattomat tosiasiat olemassa, järjellinen keskustelu on nopeasti käyty ja lähinnä kysymys-vastaus -muotoista asiantuntijapalvelua. Tietenkin niistä saa julmettoman sopan, aina, kun joukossa on yksikin tee-se-itseteoreetikko, uskovainen tai hullu, joka ei vain suostu hyväksymään tosiasioita tosiasioiksi. Mutta ne jos mitkä ovat päättymättömiä ja mihinkään johtamattomia saivarteluita, jänkkäyksiä ja riitelyitä, jossa kaikkia vaan vituttaa.

Sen sijaan tämänkaltaisissa asioissa, joissa voi olla monia rinnakkaisia ja eriäviä mielipiteitä, joille voi kehitellä loogisia perusteluida ja argumentoida ne, vertailla näkökulmia, oppia uutta, oivaltaa jotain, ja joissa voi saavuttaa kompromisseja tai ainakin hyväksyä poikkeavat näkökulmat aiempaa paremmin, keskusteleminen on mielestäni antoisaa, hyödyllistä ja palkitsevaa, jos se hoidetaan asiallisesti.

Yksikään fysiikkansa hyväksyvä ei ikipäivänä tule saavuttamaan kompromissia Savorin laajenemissössötysten kanssa eikä edes tajuamaan sienähullua näkökulmaansa, joka kiistää todellisuuden kuten se tunnetaan, mutta jossain kirjallisuuden analyysissa ja tulkinnassa uskoisin monen olevan mahdollista ainakin ymmärtää toisten ajatuksia paremmin, jos asiaan paneutuu. Itse olen sitä mieltä, että tällaisissa asioissa on saavutettavissa ja pitäisi löytää universaali kompromissi vähintäänkin siinä, että kaikki jakavat mahdollisen kompromissin monitahoisuuden ja erilaisten tulkintojen perusteet ilman, että tarvitsee rakentaa heimorajoja hereettisyydellä heristelemiseksi ja muuta primitiivireaktiota meineen ja teineen. Sotiminen on tietenkin paljon helpompaa kuin ymmärtäminen ja oppiminen. 

Eusa
Seuraa 
Viestejä16952

Nimenomaan mielipiteistä ja niiden perusteluista voidaan ja tulee kiistellä. Riittävän hyvin todennetuista faktoista (kuten valonnopeuden vakioisuus) on turhaa kinata.

Minulle scifiä kirjallisuudessa on kaikki sellainen kuvaus, jossa ennen kokemattomia keinoja käytetään pohjautuen tieteelliseen tietoon, joka kestää lainalaisuuksiensa kriittisen tarkastelun todellisiin havaintoihin verraten.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Spanish Inquisitor Jr
Seuraa 
Viestejä2524

Ab Surd Oy kirjoitti:
Spanish Inquisitor Jr kirjoitti:
Mun mielestä koko keskustelu scifin määritelmistä on melkoisen  hukkaan heitettyä aikaa, koska ollaan silloin semanttisen saivartelun maailmassa, joka ei oikeasti johda mihinkään.

Näen asian päin vastoin.

Sellaisista jutuista keskusteleminen, joissa on ilmeiset ja kiistattomat tosiasiat olemassa, järjellinen keskustelu on nopeasti käyty ja lähinnä kysymys-vastaus -muotoista asiantuntijapalvelua. Tietenkin niistä saa julmettoman sopan, aina, kun joukossa on yksikin tee-se-itseteoreetikko, uskovainen tai hullu, joka ei vain suostu hyväksymään tosiasioita tosiasioiksi. Mutta ne jos mitkä ovat päättymättömiä ja mihinkään johtamattomia saivarteluita, jänkkäyksiä ja riitelyitä, jossa kaikkia vaan vituttaa.

Tuo on kyllä totta, että kaikein ärsyttävimpiä kinasteluita ovat juuri kuvaamasi kaltaiset tilanteet.

Ab Surd Oy kirjoitti:

Sen sijaan tämänkaltaisissa asioissa, joissa voi olla monia rinnakkaisia ja eriäviä mielipiteitä, joille voi kehitellä loogisia perusteluida ja argumentoida ne, vertailla näkökulmia, oppia uutta, oivaltaa jotain, ja joissa voi saavuttaa kompromisseja tai ainakin hyväksyä poikkeavat näkökulmat aiempaa paremmin, keskusteleminen on mielestäni antoisaa, hyödyllistä ja palkitsevaa, jos se hoidetaan asiallisesti.

Tarkemmin kun asiaan pohdin, olet itse asiassa oikeassa tässä. Itse  matemaattisen alan ihminenä tuppaan usein ajattelemaan hyvin mustavalkoisesti, asiat ovat tosia tai epätosia, yhtälöllä on tai ei ole ratkaisua. Siksi minulta joskus jää ne harmaan värisävyt näkemättä ja nyanssit huomaamatta, luulisin niin. Onko tuo sitten koulutuksen ominaisuus, jossa pää harjoittaa tietynlaista loogista ajattelua päivittäin vai onko se synnynnäinen ominaisuus, en tiedä, ehkä luultavasti kumpaakin.

Vanha nimimerkki Spanish Inquisitor uudelleensyntyneenä.

Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä17804

Niin se on buustattua todellisuutta...ion drive toimii kuin suihkumoottori avaruudessa ja X-wing häätäjällä voi kurvata lujaa ja Millenium Falconilla voi ajaa valonnopeuden monikerroilla ja pysähtyä siitä sekunnissa.

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat