Tämä aihe on kalvanut minua jo jonkin aikaa. Tämän keskustelun aloittaminen on kuin itseterapiaa: toivon, että löytäisin samanmielisiltä vertaistukea.

Kun puhun älykkyydestä, puhun ylimalkaan kyvystä käyttää (vanhaa) tietoa uusien ongelmien ratkaisemiseen.

Monestakaan asiasta en ole kateellinen. Autot, naiset, raha yms. ovat asioita, joista en tule kateelliseksi. Olen vain hyvin epävarma älykkyydestäni. Kaveeraan ihmisten kanssa, jotka ovat mielestäni älykkäitä. Nautin heidän seurastaan, mutta samalla he aiheuttavat minussa pientä alemmuudentunnetta. He ovat näet akateemikkoperheistä, joten heihin on tarttunut halu oppia jo varhain. Arvelisin myös geneettisiä vaikutteita, sillä joillain heistä on kuulemma ylemmissä viroissa olevia akateemikkoja. Itse heräsin maailmaan myöhemmin, noin lukioon meniessä. Itse olen duunariperheestä- Kunhan pääsen ylioppilaaksi, olen ainoa ylioppilas lähisukulaisista. Kaverit eivät pidä minua tyhmänä, tai eivät ole ainakaan raaskineet mitään sanoa.

Ärsyttää, kun esimerkiksi matematiikka tulee joillekin intuitiivisesti, ja itse joudun tekemään kovastikin töitä. Tunnen vain oloa tyhmäksi puhuessani filosofiasta, kun lukiogeometriakin on vaikeaa, ikään kuin minulla ei olisi oikeutta puhua niistä.

Opettajat ovat kyllä kehuneet "kielellistä lahjakkuutta." Ehkä sain hyvät lahjat ryhtymään journalistiksi tai kirjailijaksi, mutta olenkin liian ylpeä tai itsetietoinen niihin hommiin.

Onko Tiedefoorumilla muita, jotka pohtivat (turhaan) omaa älykkyyttään? Ruikutanko turhaan?

Sivut

Kommentit (237)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31338

Epätietoinen duunarinlapsi kirjoitti:
Olen vain hyvin epävarma älykkyydestäni.

Älykkyys on helposti testattavissa. Sitä en sitten tiedä onko se psyykelle hyvä vai paha asia, jos se aiheuttaa epävarmuutta.

Lainaus:
Kaveeraan ihmisten kanssa, jotka ovat mielestäni älykkäitä. Nautin heidän seurastaan, mutta samalla he aiheuttavat minussa pientä alemmuudentunnetta. He ovat näet akateemikkoperheistä, joten heihin on tarttunut halu oppia jo varhain. Arvelisin myös geneettisiä vaikutteita, sillä joillain heistä on kuulemma ylemmissä viroissa olevia akateemikkoja. Itse heräsin maailmaan myöhemmin, noin lukioon meniessä. Itse olen duunariperheestä- Kunhan pääsen ylioppilaaksi, olen ainoa ylioppilas lähisukulaisista. Kaverit eivät pidä minua tyhmänä, tai eivät ole ainakaan raaskineet mitään sanoa.

Minulla on sama tausta, tosin olen ollut äärettömän tiedonjanoinen "pikkutiedemies" aina ja hyvin lahjakas matematiikassa ja luonnontieteissä. Sellainen intohimo ei periydy tai sitä ei opita, se vain on jos on. En ainakaan minä ole pystynyt jakamaan sitä "akateemikkoperheen" lapsilleni, vaikka he ovat perusfiksuja. En ole itse kokenut taustaani koskaan ongelmaksi. Varmaan siitä periytyy aika rahvaanomaiset tavat ja vaimo on kanssa duunariperheestä oleva "akateemikko", mutta ei se haittaa kun en luonteeni takia sovellu myynti- tai edustustyöhön ja tutkijoilta ja insinööreiltä kukaan ei odota hienostuneisuutta.

Aika moni virkamies- tai herraperheen lapsi on ennemmin opportunisti kuin tiedonhaluinen. He kävyät kouluja saadakseen tuloja ja statusta ja optimoivat opiskelujaan ja jotkut ihmissuhteitaankin niiden päämäärien saavuttamiseksi.

Lainaus:
Ärsyttää, kun esimerkiksi matematiikka tulee joillekin intuitiivisesti, ja itse joudun tekemään kovastikin töitä. Tunnen vain oloa tyhmäksi puhuessani filosofiasta, kun lukiogeometriakin on vaikeaa, ikään kuin minulla ei olisi oikeutta puhua niistä.

No ehkä matematiikka ei sitten ole sinun alaasi. Ei se kyllä ole monen "akateemikon" alaa eikä millään muotoa tarpeellista elämässä pärjäämiseen. Kortistot notkuvat matemaatikkoja, jos johonkin tarvitaan matematiikkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reiska
Seuraa 
Viestejä5434

Älykkäin tuttuni hyllyttää tavaroita marketissa. Äo:ta ylistetään vähän turhan paljon, monet muut ominaisuudet on huomattavasti tärkeämpiä menestyksen sekä sen esteiden kannalta, normaalilla äo:lla pärjää pitkälle kun muut puolet on kunnossa. Minulle älykkyys on enemmän asenne, sitä että on kiinnostunut erilisista asioista, on oikeasti kykenevä päivitämään käsityksiään asioista jne. Eikä ole mikään heikkous sekään, että joutuu tekemään enemmän töitä jonkun asian eteen. Se auttaa syventymään käsitltävään asiaan ja sitä kautta oppiminen voi olla laadukkaampaa ja tulokset parempia, ainakin pidmmällä aikavälillä. Tästä on omiaki kokemuksia. Uteliaisuudessa on vaan ongelma, sitä on aika vaikea oppia.

Per se

apassi
Seuraa 
Viestejä987

Eikö älykkyys olisi enemmänkin kykyä innovoida uusia ratkaisuja, sen sijaan että toistaisi vanhoja kaavoja? Tietysti vanhat hyväksi todetut periaatteet ovat hyvä ottaa lähtökohdiksi, mutta ainakin minun mielestä uuden innovointi on älyä.
Lisäksi älykkyys on myös suhteellista. Voit olla moninkertainen tohtori länsimaissa, mutta afrikan viidakossa alkuasukkaat säälivät sinua kun et pysty suoriutumaan edes marjojen keräyksestä henkesi ylläpitämiseksi, muista heidän kulttuurissaan nerokkaista ideoista puhumattakaan, joista me länsimaalaiset emme tiedä mitään. 
Historia tuntee myös lukuisia länsimaissa arvostettuja neroja, matemaatikkoja yms. jotka ovat olleet, ja on maailman parhaimmistoa pienellä tietyllä sektorilla, mutta muuten elämä on ollut pelkkää mielenterveysongelmien kanssa painimista, ehkä jopa sosiaalista häpeää.

Itse aikoinaan pääsin hädintuskin peruskoulusta, arvosanalla 6.2, ei oikein ollut elämä kohdillaan, osin ulkopuolisten, osin sisäisten tekijöiden vuoksi. Kaikki koulut jäivät ja nuorisorikollisen orastava ura alkoi ottaa tuulta alleen, kunnes pääsin muutaman sattuman kautta erääseen nuorisoprojektiin varapaikalle ja lopulta mukaan. Projektissa oli hyvä projektipäälikkö joka huomasi minussa poikkeavaa teknistä osaamista ja osasi sopivasti kehua ja ohjata oikeaan suuntaan.
Muistan tuon kehumisen loppuelämäni, koska se tuntui niin hyvältä ja merkittävältä, kun kerrankin joku oikeasti kehui.
Olen aivan taaperosta asti ollut aina kiinnostunut tekniikasta, tietokoneista ja matemaattista lahjakkuuttakin on ollut, joka on tosin jäänyt täysin hyödyntämättä.
Nykyisin olen ollut IT alalla toistakymmentä vuotta, useampaakin yritystoimintaa on, tuloja on, perhe, olen ahkera tekemään töitä ja omalla alalla mielestäni lahjakas.
Olin 23 vuotias, kun eräs maailman suurin jenkkifirma ( IT alalla ) pyyti minua jenkkilään kampukselle speksaamaan alan sertifiointiohjelmaa, johon en tosin ottanut osaa kun en nuorena ujona kouluja käymättömänä osannut englantia, enkä muutenkaan kokenut osaavani käyttäytyä ja ehkä tunsin jonkunlaista alemmuudentunnetta alan huippujen ja kouluja käyneiden seassa.

Älä ole suotta epävarma itsestäsi ja älykkyydestästi, tee elämässä mikä kiinnostaa ja tutki mistä olet kiinnostunut. Netti ja kirjastot on tietoa täynnä. Jos joku on käynyt jotain kouluja, niin se ei merkkaa välttämätti yhtään mitään. Tällainen tyyppi ehkä osaa hyödyntää muiden opettamia taitoja, mutta osaako tällainen innovoida välttämätti yhtään mitään uutta? Onko hänellä älyä kehittää uutta vai kopioida vaan samaa toistettua kaavaa? Ainakin minun alalla, toimistot on täynnä kaikenlaisia uuvatteja, joilla ei ole minkäänlaista kykyä kehittää edes keskinkertaista ohjelmistoa, ilman että joku on koko ajan pitämässä kädestä kiinni. Softat on täynnä akateemikkojen koodaamia virheitä, osa puhtaasti välinpitämättömyyttä, osa osaamattomuden vuoksi.

Elä itsesi vuoksi äläkä suotta vertaa itseäsi muihin. Sillä ei ole mitään merkitystä pidemmän päälle. Ajan myötä vanhemmat sukulaiset kuolevat pois, kaverit vaihtuvat, tilalle tulee oma perhe jonka vuoksi eletään, ja lopulta meistäkin aika jättää ja kohta ei ole jäljellä ketään joka tietäisi ketä olemme olleet.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11625

Lahjakkuus ja kiinnostus kai ne pärjäämiseen eniten vaikuttavat alalla millä tahansa. Tosin kiinnostus on masinoitava motivaatioksi ja motivaatio määrätietoiseksi toiminnaksi jollain tapaa, missä usein kyykkää. Keskinkertainen pääsee kuinka pitkälle tahansa jos näkee vaivaa, mutta lahjakaskaan ei mihinkään, jos asenne pettää tai laiskuus iskee. Pärjäämisen esteeksi nouseva kyvyttömyys on jo aika harvinaisten riesa, pitäisi olla melko vajaa etteikö jossain asiassa voisi olla ja oppia olemaan hyvä.

It-ala kun mainittiin, niin omat sinänsä vähän off-topic -huomioni. Ensinnäkin se, että harrastajataustainen koodari on useimmiten tosi hyvä. Tietenkin on monentasoista harrastajaakin. Harrastajaa voi joskus vaivata suppea ymmärrys perusteista ja teorioista, mikä saattaa tuottaa haasteita, jos ei paikkaa tietopuuteitaan ajan kanssa. Harrastaja saattaa olla fakkiutunut yhden asian osaaja, joka toistaa oppimiaan kapeita asioita myös väärissä paikoissa, mikä on toki yleisinhimillinen piirre, mutta harrastajalta voi puuttua perspektiivi oivaltaa tämä. Korkeakoulutus tarjoaa yleensä riittävän teoreettisen taustan, mutta käytännön osaaminen voi olla alkeellista. Olen omakohtaisesti ja tuttujen kautta nähnyt runsaasti eritasoisia IT-korkeakoulutuksia Suomessa ja vähän maailmallakin. Itse DI:nä mutta työkaverien ja tuttavien kautta myös AMK:n ja tietojenkäsittelytieteen läpikäyneillä taitoskaala on tosi laaja ja vaihteleva. Millä tahansa koulutushaaralla voi saada kelpo paperit osaamatta käytännössä ohjelmoida alkeellisia helloworldeja enempää. Toisaalta noheva harrastaja innokkaasti opiskellen valinnaisuksineen voi tehdä koulutöinään tekoälyrobotin tai käyttöjärjestelmän, ainakin teknillisissä korkeakouluissa/yliopistoissa. AMK ja tietojenkäsittely ehkä tarjoavat vähän rajatummin haastavan pään mahdollisuuksia.

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä1772

Neutroni kirjoitti:
olen ollut äärettömän tiedonjanoinen "pikkutiedemies" aina ja hyvin lahjakas matematiikassa ja luonnontieteissä.

Eipäs nyt liioitella, kukaan ei ole lahjakas missään, vaan kyse on pelkästään siitä, onko motivaatiota opiskella.

Sitten kun on runsaasti tietoa asioista, voi näitä yhdistellä järkevällä tavalla ja ratkaista ongelmia, ainakin jos äo on yli 120.

Asioiden oppiminen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta kun on jonkin verran opiskellut, alkaa asiat hahmottumaan ja opiskelu ja oppiminen on sitten helpompaa.

apassi
Seuraa 
Viestejä987

Tokilogi kirjoitti:
Eipäs nyt liioitella, kukaan ei ole lahjakas missään, vaan kyse on pelkästään siitä, onko motivaatiota opiskella.

Sitten kun on runsaasti tietoa asioista, voi näitä yhdistellä järkevällä tavalla ja ratkaista ongelmia, ainakin jos äo on yli 120.

Asioiden oppiminen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta kun on jonkin verran opiskellut, alkaa asiat hahmottumaan ja opiskelu ja oppiminen on sitten helpompaa.

Ei se ole noin suoraviivaista. Christopher Langanilla on eräs maailman korkeimmista mitatuista ÄO:tä, itseasiassa niin suuri että sitä ei ole pystytty enää mittaamaan, ja tyyppi on oikeasti todella fiksu ja muistaa lukemansa, ja hänellä periaatteessa on ollut motivaatiota opiskella ja tiedonjanoa, mutta lapsuus ja nuoruus meni kuralle kun isäpuolella oli tapana hakata, ja epävakaiden sosiaalisen kohtelun vuoksi myös Christopheristä tuli epäsosiaalinen, ei kestä auktoriteetteja ei päässyt opiskelemaan ja jne.

Tyyppi eli pitkään kaksoiselämää, kotonaan luki kirjoja ja harrasti kaikenlaisia teorisia projekteja, ja kodin ulkopuolella nosti punttia ja teki pitkään portsarin hommia, on iso kaveri.

Minkäänlaista  tiedeyhteisöissä arvostettua meriittiä ei ole koskaan pystynyt hankkimaan kun ei ole käynyt yliopistoja, vaikka sinällään olisi aikoinaan halunut.

Kannattaa lukea kirja "kuka menestyy ja miksi". Kirjassa kerrotaan muutamia tarinoita on ja on jollain tasolla tutkittu onnistujia, miten ovat onnistuneet ja miksi, kun tuo onnistuminen on ainakin kirjan mukaan aika monen tekijän summa. Kaikille ei hyviä kortteja jaeta, ja vaikka kuinka yrittäisi, on onnistuminen käytännössä mahdotonta.

penni
Seuraa 
Viestejä5145

Ehkä yleisin yhteinen nimittäjä menestyneiden ihmisten, joihin olen tutustunut, kesken on jonkinlainen vaarattomuuden tunne minkä saavat aikaan. Heidän kanssa on helppo asioida ja he ovat selkeitä. Huomaavaisia ja perheistään huolta pitäviä. Sanansa pitäviä ja luotettavia. Monet ovat silti rikollisia mieleltään ja teoiltaan. Useimmat ei.
Olen tutustunut todella moneen menestyjään.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31338

Tokilogi kirjoitti:
Eipäs nyt liioitella, kukaan ei ole lahjakas missään, vaan kyse on pelkästään siitä, onko motivaatiota opiskella.

Tuollaista lihavien lasten liikuntakerho-ohjaajan paskaa on ihan turha jauhaa täysjärkisille aikuisille. Kaikille on itsestäänselvää, että urheilussa lahjakkuus on täysin välttämätöntä. Päästäkseen lajissaan edes kansalliselle tasolla pitää olla oikeanlaiset ruumiin suhteet, oikeanlaiset lihassolut ja muu perimä. Kukaan ei tule väittämään, että kunhan harjoittelet enemmän, sinusta tulee maailmanmestari. Suomalaiset siihen kai uskovat, ja nuoret urheilijat rikkovat paikkansa jo ennen aikusten arvokisaikää.

Aivot eivät ole erilaisia kuin lihaksisto tai verenkiertoelimistö. Perimä säätelee hermosolujen määriä, toimintoja ja kytkentöjä. Sen seurauksena ihmiten henkiset lahjat vaihtelevat ihan yhtä paljon kuin liikunnalliset.

Jos haluaa huipulle, pitää olla perityt lahjat, työmotivaatio, ääretön kunnianhimo ja sosiaaliset lahjat myydä osaamisensa. Jos yksikin niistä puuttuu, ura tyssää esimerkiksi tekniikassa johonkin perusinsinöörin hommiin, vaikka tekisi kuinka paljon töitä.

Lainaus:
Sitten kun on runsaasti tietoa asioista, voi näitä yhdistellä järkevällä tavalla ja ratkaista ongelmia, ainakin jos äo on yli 120.

Se ei riitä vielä mihinkään. Tarvitaan kunnianhimoa, että osaa ohjata kiinnostuksensa ongelmiin, joilla on yhteiskunnallista tai taloudellista merkitystä. Ja tarvitaan myyntikykyä saada muut vakuuttuneeksi, että minun ideaani kannattaa panostaa, joko palkkaamalla töihin tai rahoittamalla firmaa. Moni älykäs, joilta nuo ovat heikosti kehittyneet, ratkovat vaikeita ongelmiaan jossain tietokonepeleissä tai omissa harrastuksissaan eivätkä päädy urallaan mihinkään erikoiseen.

Lainaus:
Asioiden oppiminen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta kun on jonkin verran opiskellut, alkaa asiat hahmottumaan ja opiskelu ja oppiminen on sitten helpompaa.

Jos on lahjakkuutta, sitten käy näin. Jos taas ei ole, sitten tuntuu, että jonkinlainen seinä tulee vastaan. Melkein jokaiselle tulee se raja jossain vaiheessa vastaan. Sen huomaa, jos yrittää opiskella teoreettisempia luonnontieteitä. Jossain vaiheessa tulee vaan tunne, että ei saatana, nyt menee yli hilseen ja rajusti ja tämä ei ole enää kivaa. Se panee miettimään onko järkeä yrittääkään puskea yli vai valita uralleen suunta, jossa niin teoreettista osaamista ei tarvita.

apassi
Seuraa 
Viestejä987

Neutroni kirjoitti:
Tuollaista lihavien lasten liikuntakerho-ohjaajan paskaa on ihan turha jauhaa täysjärkisille aikuisille.

=D =D =D

Neutroni kirjoitti:
Jos haluaa huipulle, pitää olla perityt lahjat, työmotivaatio, ääretön kunnianhimo ja sosiaaliset lahjat myydä osaamisensa. Jos yksikin niistä puuttuu, ura tyssää esimerkiksi tekniikassa johonkin perusinsinöörin hommiin, vaikka tekisi kuinka paljon töitä.

Ja aikaa, 10000 tuntia treenausta,  lajista riippumatta ( myös teoreettiset alat ). Ehkä vähän tuuriakin. Sopiva ikä, 23-25 vuotiaana nuo tunnit pitäisi olla täynnä, ennenkuin perheen perustamiskuviot alkaa.

Sitten kun nappulat rääkyy kintuissa, on peli menetetty.

Vierailija

penni kirjoitti:
Ehkä yleisin yhteinen nimittäjä menestyneiden ihmisten, joihin olen tutustunut, kesken on jonkinlainen vaarattomuuden tunne minkä saavat aikaan. Heidän kanssa on helppo asioida ja he ovat selkeitä. Huomaavaisia ja perheistään huolta pitäviä. Sanansa pitäviä ja luotettavia. Monet ovat silti rikollisia mieleltään ja teoiltaan. Useimmat ei.
Olen tutustunut todella moneen menestyjään.

Meinaat että ihmiset luovat ympäristönsä? Ei se ole ihan niin yksinkertaista.

Vierailija

Juuri tuossa Sarasvuokin kertoi kuinka antautuminen ei ole sama asia kuin luovuttaminen. En ole vähään aikaan yhtä elitististä paskaa kenenkään suusta kuullut. Orjilla jotka antautuivat oli varmasti helpompi elämä ja menestyivät verrattaen hyvin puuvillapelloilla ja niiden ulkopuolella, ja saattoivat parhaimmillaan päästä jopa keskipäivän paahdetta sisätiloihin karkuun, mutta toisaalta voi miettiä olisiko heitä ylipäätään orjuutettu, jos eivät olisi antautuneet tilanteessa, vaan pistäneet vimmatusti hanttiin. 

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31338

Epätietoinen duunarinlapsi kirjoitti:
Monestakaan asiasta en ole kateellinen. Autot, naiset, raha yms. ovat asioita, joista en tule kateelliseksi.

Mistä oikein olet kateellinen?

Mainistit älykkyyden. Siinä on tutkittu, että suunnilleen toinen desiili on se paras. Kaikkein älykkäimmillä on usein monenlaisia ongelmia. Kommunikointi tavisten kanssa voi olla vaikeaa tai sitten jotain ihan neurologisia ongelmia.

Mainitsit perityn sosiaalisen statuksen. Sille et voi tehdä mitään, mutta sen vaikutukset on helppo yliarvioida ja ongelmat aliarvioida. Sivistynyt ja vauras suku voi antaa paljon hyviä eväitä ja mahdollisuus hoitaa harjoittelut ja saada ensimmäinen työpaikka isän tai isän kaverin firmassa on suuri helpotus, mutta siltä pohjalta on kovin helppo sortua mahdottomiin tavoitteisiin ja suvut osaavat myös asettaa epärealistisia vaatimuksia. Varsinkin jos on keskinkertaisen lahjakas ja helppoon elämään taipuvainen.

Mainitsit matemaattisen lahjakkuuden. Siitä on nykyään hyötyä kouluihin pääsemisessä, mutta sen hyödyntäminen vaatii paljon muutakin. Kai tiedät senkin, että hurjan suuri osa maailman nimimatemaatikoista on sekopäitä. Sieltä löytyy 20 vuotiaana kaksintaistelussa kuollut, moni on päättänyt päivänsä hullujenhuoneella, ja taisi se pietarilainen äitinsä kanssa elävä tyyppi, joka ihan muutama vuosi sitten ratkaisi pystymetsästä jonkin perinteisen ongelman ja kieltäytyi miljoonaluokan palkonnoista ja viroista amerikkalaisissa yliopistoissa, olla hieman eksentrinen tyyppi.

Pidätkö matemaattista lahjakkuutta parempana kuin kielellistä? Ainakin minä ottaisin seuraavaan elämään ennemmin jälkimmäistä, jos saisin valita. Supliikkia tarvitaan aina kaikkeen. Vaikka osaisit mitä, se jää pöytälaatikkoon tai joku muu varastaa sen, jos et osaa myydä sitä. Pelkällä supliikillakin pääsee pitkälle, vertaa vaikka Sarasvuo muutama vuosi sitten, joka loi miljoonaomaisuuden myymällä omaa tyhjänpäiväistä lätinäänsä firmoille tuhansien tuntiliksalla. Tietysti jos ei maallinen menestys kiinnosta, ei sitten, mutta toisaalta mitä silloin tekee sukutaustalla tai älykkyydelläkään?

Vierailija

Neutroni kirjoitti:
Epätietoinen duunarinlapsi kirjoitti:
Monestakaan asiasta en ole kateellinen. Autot, naiset, raha yms. ovat asioita, joista en tule kateelliseksi.

Mistä oikein olet kateellinen?

Mainistit älykkyyden. Siinä on tutkittu, että suunnilleen toinen desiili on se paras. Kaikkein älykkäimmillä on usein monenlaisia ongelmia. Kommunikointi tavisten kanssa voi olla vaikeaa tai sitten jotain ihan neurologisia ongelmia.

Mainitsit perityn sosiaalisen statuksen. Sille et voi tehdä mitään, mutta sen vaikutukset on helppo yliarvioida ja ongelmat aliarvioida. Sivistynyt ja vauras suku voi antaa paljon hyviä eväitä ja mahdollisuus hoitaa harjoittelut ja saada ensimmäinen työpaikka isän tai isän kaverin firmassa on suuri helpotus, mutta siltä pohjalta on kovin helppo sortua mahdottomiin tavoitteisiin ja suvut osaavat myös asettaa epärealistisia vaatimuksia. Varsinkin jos on keskinkertaisen lahjakas ja helppoon elämään taipuvainen.

Mainitsit matemaattisen lahjakkuuden. Siitä on nykyään hyötyä kouluihin pääsemisessä, mutta sen hyödyntäminen vaatii paljon muutakin. Kai tiedät senkin, että hurjan suuri osa maailman nimimatemaatikoista on sekopäitä. Sieltä löytyy 20 vuotiaana kaksintaistelussa kuollut, moni on päättänyt päivänsä hullujenhuoneella, ja taisi se pietarilainen äitinsä kanssa elävä tyyppi, joka ihan muutama vuosi sitten ratkaisi pystymetsästä jonkin perinteisen ongelman ja kieltäytyi miljoonaluokan palkonnoista ja viroista amerikkalaisissa yliopistoissa, olla hieman eksentrinen tyyppi.

Pidätkö matemaattista lahjakkuutta parempana kuin kielellistä? Ainakin minä ottaisin seuraavaan elämään ennemmin jälkimmäistä, jos saisin valita. Supliikkia tarvitaan aina kaikkeen. Vaikka osaisit mitä, se jää pöytälaatikkoon tai joku muu varastaa sen, jos et osaa myydä sitä. Pelkällä supliikillakin pääsee pitkälle, vertaa vaikka Sarasvuo muutama vuosi sitten, joka loi miljoonaomaisuuden myymällä omaa tyhjänpäiväistä lätinäänsä firmoille tuhansien tuntiliksalla. Tietysti jos ei maallinen menestys kiinnosta, ei sitten, mutta toisaalta mitä silloin tekee sukutaustalla tai älykkyydelläkään?

Saattaa käydä? Kyllä se nyt vaan ihan faktisesti menee niin, että on helpompaa olla hyvä isäntä, kuin hyvä renki.

Sille on varsin loogiset syyt. Isännän rajana on taivas, rengin isäntä. Jos isäntä kurkottaa taivaaseen, tapahtuu se rengin välityksellä. Nyt rengin tehtävänä on kurkottaa taivaaseen isännän vuoksi. Ponzi toimii koska ihmiset ovat niin saatanan tyhmiä etteivät ymmärrä tätä dynamiikkaa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31338

apassi kirjoitti:
Ja aikaa, 10000 tuntia treenausta,  lajista riippumatta ( myös teoreettiset alat ). Ehkä vähän tuuriakin. Sopiva ikä, 23-25 vuotiaana nuo tunnit pitäisi olla täynnä, ennenkuin perheen perustamiskuviot alkaa.

Sitten kun nappulat rääkyy kintuissa, on peli menetetty.

Se on totta, että huiput tekevät mullistavan elämäntyönsä yleensä hyvin nuorena. Suomessa ja länsimaissa se on harvoin käytännön ongelma, kun lapsilla ja nuorilla ei ole työvelvoitetta ja lahjakas pääsee kouluista läpi varsin minimaalisella ponnistelulla. Käsittääkseni myös aivot alkavat jotenkin menettää parasta teräänsä tuossa 25 ikävuoden paikkeilla, joten lapsettomaksi jättäytyminen ei pelasta. 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat