Seuraa 
Viestejä2900

Pitääkö vanhempien toimia esimerkkinä?
Tuleeko lapsesta duunari vai kapitalisti?

Omat lapset ei oo nähny että isä tai äiti olis tehny päivääkään töitä,
mut 9v poika jo tajuu kun isä ja äiti lähtee bisnesmatkalle hankkimaan kiintestöjä niin se toivottaa onnea ja toivoo että löydetään hyvät.

Vanhemmat voi kasvattaa lapsistaan, duunarin, toimihenkilön, yrittäjän tai investorin?
Kenties huumehörhön taiteilijan?
Ite yritän antaa useemman vaihtoehdon.

Mitä mieltä?
Mikä on oikee tapa, esimerkki, opetus vai vakuttaminen?

Sivut

Kommentit (82)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anomalia
Seuraa 
Viestejä1784

Zorba the Greek kirjoitti:
Anomalia++ kirjoitti:
Kannatan objektiivista ja tieteellistä lasten kasvattamista.

Mitä se on?

Huomioiko se lapsen persoonan ja kyvyt?


Ei.

Se on lapsen ruokkimista. Sen vaikutuksesta lapsi kasvaa. Sen voi objektiivisesti ja kiistattomasti todentaa mittaamalla.

Kaikki muu on epäselvempää.

Uudistunut virkamies: jokainen päivä on samankaltainen.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11623

Tässä ketjussa ei sitten fleimata tai trollata, eihän! Ei syytä tunnereaktioihin. Lapsen kasvatus on puhdasta matematiikkaa ja logiikkaa.

Ensinnäkin input ja output. Niiden kesken on oltava aina tasapaino, huomioiden kasvuun liittyvä kertymä ja sen seuranta. Helpottaa, jos sitä kerryttää näkyviin selkeinä taulukoina tai graafeina ;)

Esimerkki ja opettaminen tukevat toinen toisiaan. Kumpaakin tarvitaan. Niiden on oltava koherentteja. 

Johdonmukaisuus on äärimmäisen tärkeää. Selvät säännöt ja poikkeamiseen erillinen lupa. Myös kasvattajan on pelattava sanelemillaan säännöillä, poislukien ilmeiset vaaratilanteet, jotka on käsiteltävä debriefing-tyyppisesti heti ja kokonaan. Mielivaltaisuus ja epäjohdonmukaisuus sotkee kaiken.

Säännöillä ei pidä rajoittaa lapsen luovuutta. Leikit ja pelit voivat rikkoa sääntöjä ja normeja, lapsi saa kokeilla. Saa oppia huijaamaan peleissä. Mutta siitä pitää myös jäädä kiinni! Lapsi saa mekkaloida ja leikkiä "hurjia" leikkejä. Pikku kolhut eivät haittaa, eikä lasta saa kieltää tutkimasta sopivuuden rajoja tarpeettomasti, jos se tapahtuu turvallisesti ja häiritsemättä ulkopuolisia.

Useamman kasvattajan kontribuoidessa, johtoryhmän yhteinen strategia ja sovitut vastuut sekä käytäntöjen yhtenäistäminen on ehdottoman tärkeää. Hyvä vanhempi - paha vanhempi -asetelmaa tulee välttää. Lapsi on uskomattoman taitava manipulaattori ja porsaanreikäilijä ja onnistuu tuhoamaan hyvänkin kasvatussuunnitelman, jos löytää yhdestä vanhemmasta heikkoja kohtia joita käyttää toista vastaan.

Vaikka oman kodin käytännöt, säännöt ja elämä ovat äärimmäisen tärkeitä pitää vakaina, turvallisina ja johdonmukaisina, on tärkeää altistaa lasta myös vaihtoehtoisille tavoille elää ja olla. Siksi ainakin lähipiirissä kannattaa tarjota mahdollisia mummolatyyppisiä kokemuksia olematta kasvatusnatsi oman kodin sääntöjen ulottamisesta toisten koteihin. Lasta kannattaa tutustuttaa erilaisiin tuttaviin, erilaisiin perheisiin, eri lähtökohdista tuleviin lapsiin ja aikuisiin, jos mahdollista. Lapsi oppii siten sekä näkemään oman kodin elämän hyvät puolet, että ymmärtämään erilaisia tapoja elää. 

Edeläolevassa on ehkä painotettu säännönmukaisuutta ja vanhempien kasvatusnäkökulmaa, mutta yhtä tärkeää on antaa lapsen osallistua ja antaa palautetta. Kehityskeskustelut ovat päivittäisiä ja lapsen tahtoa tulee kuunnella, vaikka sitä ei noudatettaisikaan automaattisesti ja aina. Lapsi oppii että hänenkin ajatuksillaan on arvoa ja oppii neuvottelemaan, perustelemaan kantojaan sekä hyväksymään sen, että kaikki ei aina sittnekään mene oman mielen mukaan, vaikka kokisi olevansa oikeassa. Lapsen pitää saada valita syömisensä ainakin ajoittain ja omata omia mielipiteitä herkuista ja yök-asioista. 

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11623

Lapsi tarvitsee rajoja, mistä yllä jo ohjenuoria, mutta myös rakkautta. Lapsi tulee aina hyväksyä vajavaisuuksineenkin, joita lapsella nimenomaan on ja paljon. Lapsen tunteisiin ja niiden räiskyvään ilmaisuun ei saa liialti kiinnittää negatiivista huomiota, eikä koskaan syyllistää lapsen kiukkua tai niskoittelua aikuisen saamasta stresistä tai vihasta, joka on luonnollinen reaktio, mutta tulee osata käsitellä ja siten näyttää lapselle esimerkkiä. Lapsen tulee antaa kokea kaikkia tunteita ja käsitellä ne ikäiselleen ominaisella tavalla. Lasta tulee rakastaa ja hänet hyväksyä erityisesti huonoina hetkinä, kun on surua, kiukkua ja pettymystä. Hyvissä hetkissä tulee jakaa iloiset kokemukset lapsen mukana ja vaikka esittää kiinnostuvansa ja iloitsevansa hänen tärkeistä kokemuksistaan, vaikkei aina jaksaisi.

Fyysinen läheisyys on korvaamattoman tärkeää. Syliin tunkeminen, kiireenkin keskellä huomion ja kontaktin haku ja muu aikuista arjessa joskus ärsyttävä ja häiritsevä tulee sallia ja hyväksyä. Lapsen on saatava kosketusta ja pientäkin huomiota usein ja avoimesti, ei vastentahtoisesti.

Jos en muistanut mainita, niin aikuinen ei saa ikinä syyllistää lasta omista tunteistaan tai kiireestään. Lapselle voi selittää, että nyt on äipällä paha päivä ja kiirettä, että hän ei juuri nyt ehdi jotain tai jaksa kuunnella huutokiukkua, mutta lapsen syyksi ei mitään saa sälyttää.

Lapsen kasvattaminen onnistuu, kunhan on järkeä päässä ja ratinoaalinen asenne, eikä unohda rakastaa lasta ehdoitta, vastikkeetta ja pohjattomasti. Siinä aikuinenkin kasvaa ihan automaattisesti hyväksi kasvattajaksi lapsen mukana.

Ikinä milloinkaan koskaan väkivalta ei ole ratkaisu, eikä sillä uhkaaminen. Se on tuhoisaa.

Näin ajattelen tässä muutaman minuutin mittaan lonkalta. Varmaan paljon unohtui. Lapset on kivoja. 

Anomalia
Seuraa 
Viestejä1784

Ab Surd Oy kirjoitti:
Lapsi tarvitsee rajoja, mistä yllä jo ohjenuoria, mutta myös rakkautta. Lapsi tulee aina hyväksyä vajavaisuuksineenkin, joita lapsella nimenomaan on ja paljon. Lapsen tunteisiin ja niiden räiskyvään ilmaisuun ei saa liialti kiinnittää negatiivista huomiota, eikä koskaan syyllistää lapsen kiukkua tai niskoittelua aikuisen saamasta stresistä tai vihasta, joka on luonnollinen reaktio, mutta tulee osata käsitellä ja siten näyttää lapselle esimerkkiä. Lapsen tulee antaa kokea kaikkia tunteita ja käsitellä ne ikäiselleen ominaisella tavalla. Lasta tulee rakastaa ja hänet hyväksyä erityisesti huonoina hetkinä, kun on surua, kiukkua ja pettymystä. Hyvissä hetkissä tulee jakaa iloiset kokemukset lapsen mukana ja vaikka esittää kiinnostuvansa ja iloitsevansa hänen tärkeistä kokemuksistaan, vaikkei aina jaksaisi.

Fyysinen läheisyys on korvaamattoman tärkeää. Syliin tunkeminen, kiireenkin keskellä huomion ja kontaktin haku ja muu aikuista arjessa joskus ärsyttävä ja häiritsevä tulee sallia ja hyväksyä. Lapsen on saatava kosketusta ja pientäkin huomiota usein ja avoimesti, ei vastentahtoisesti.

Jos en muistanut mainita, niin aikuinen ei saa ikinä syyllistää lasta omista tunteistaan tai kiireestään. Lapselle voi selittää, että nyt on äipällä paha päivä ja kiirettä, että hän ei juuri nyt ehdi jotain tai jaksa kuunnella huutokiukkua, mutta lapsen syyksi ei mitään saa sälyttää.

Lapsen kasvattaminen onnistuu, kunhan on järkeä päässä ja ratinoaalinen asenne, eikä unohda rakastaa lasta ehdoitta, vastikkeetta ja pohjattomasti. Siinä aikuinenkin kasvaa ihan automaattisesti hyväksi kasvattajaksi lapsen mukana.

Ikinä milloinkaan koskaan väkivalta ei ole ratkaisu, eikä sillä uhkaaminen. Se on tuhoisaa.

Näin ajattelen tässä muutaman minuutin mittaan lonkalta. Varmaan paljon unohtui. Lapset on kivoja. 


Hyvin paljon kulttuurin satunnaisvaihteluista poimittuja uskomuksia, arvailuja ja luuloja. Idässä, lännessä ja etelässä ne ovat jo erilaisia. Spektri on laaja. Objektiivisia perusteita paremmuusjärjestyksille ei ole olemassa.

Uudistunut virkamies: jokainen päivä on samankaltainen.

MooM
Seuraa 
Viestejä8007

Lapset yleensä kasvavat ihan täyspäisiksi, jos perusasiat ovat kunnossa, eli Maslow'n pyramidi toteutuu. Ei siinä hifistelyjä tarvita. Mitä ylemmäs mennään, sitä enemmän lapsi itse osallistuu toteuttamiseen, kolme alimmaista liittyy enemmän siihen perusturvaan, jota vanhemmat voivat tarjota. Jos nuo ovat kunnossa, yleensä kehittyvä yksilö hankkii noita kahta ylempää ihan automaattisesti ja löytääkin, jos ympäristö ei ole ihan nyrjällään.

Siihen, miten paljon lapsen kiinnostusta voi ohjata, on hankalampi sanoa. Varmaan voi, niin esimerkikillä, kannustamisella ja joskus patistamisellakin hankalampien aikojen yli (vaikka harrastus tai koulu). Ja vaikkei yrittäisi, kodin arvostukset, tapa toimia jne ohjaavat väkisinkin, tai ainakin antavan sitä esimerkkiä. Mutta sitä lapsen psykologista perusrakennetta vastaan pakottaminen ei ole hyvä. Tarkoitan siis sisäisestä motivaatiosta, kiinnostuksista, lahjakkuus/lahjattomuusprofiilista, temperamentista jne. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän niitä vaikutteita saa muualta, kaveripiiristä lähinnä, ja tietysti siitä "nuorisokulttuurista", johon teininä leimaantuu.

Siksi kai samasta kodista voi tulla hyvin erilaisia yksilöitä. Lapsuudenperheessänkin meillä kolmella lapsella polku on ollut kovin erilainen, veljistäni toinen on aika persumaisesti ajatteleva duunari ja toinen valokuvaaja-webkoodari-kasvissyöjä-kitaranrimputtelija :). Samat vanhemmat (ammatillisia opettajia kumpikin), sama kodin arvomaailma (tapakristitty, lukemista ja kirjoja arvostava, aika vapaamielinen) ja muutenkin hyvin vakaana pysynyt ympäristö.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

MooM
Seuraa 
Viestejä8007

Major_Breakthrough kirjoitti:
Miten aikuiset saisi kasvatettua täysipäisiksi ?

Huonosti, jos lähtökohta on pahasti vajaapäinen. Mutta periaatteessa samalla tavalla kuin lapsetkin. Perusasiat kuntoon ja siihen päälle mielekästä tekemistä osana "tervettä" yhteisöä, ja arvostusta siitä, mitä on ja tekee.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Anomalia
Seuraa 
Viestejä1784

On vapauttavaa tiedostaa kasvatuskäsitysten kulttuurinen satunnaisuus. Äärettömästä määrästä vaihtoehtoja lopulta yksi toteutuu ja on pelkästään uskonvaraista olettaa, että toteutunut tapa on parempi kuin jokin toinen. Toisaalta ihminen tarvitsee uskoa.

Tieteellinen väittely lapsien kasvatuksesta on yhtä vakaalla pohjalla kuin kiistely siitä millainen ruoka maistuu kaikkein parhaimmalta.

Uudistunut virkamies: jokainen päivä on samankaltainen.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä11451

Vaikka olenkin jossain määrin yrittänyt kasvattaa/opettaa lapsiani, niin kuitenkin he ovat tehneet sitä monin verroin enemmän minua kohtaan - ilman heitä en olisi se ihminen joka olen nyt - kiitos heille siitä!

MooM
Seuraa 
Viestejä8007

Anomalia++ kirjoitti:

Tieteellinen väittely lapsien kasvatuksesta on yhtä vakaalla pohjalla kuin kiistely siitä millainen ruoka maistuu kaikkein parhaimmalta.

Hyvä vertaus. Molemmista tehdään asiallista tutkimusta, mutta luonnollisesti näin monisyisissä jutuissa tulokset ovat toimivia vain ryhmätasolla ja siinä ihmisryhmässä, johon tutkimuksen voi yleistää.

Vastaavasti ryhmätasolla asioista voidaan keskustella ja siinä yksittäistapauksilla ei ole mitään todistusvoimaa (ehdottoman väitteen voi tietenkin kumota yhdelläkin vastaesimerkillä).

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Minijehova
Seuraa 
Viestejä10417

Tuo pakottamisasia on kovin vaikea, koska jotkut asiat pitää pentu saada tekemään/kokemaan ja pakottamisen vastakohta on manipuloiminen. Pakottamisesta voi traumatisoitua, mutta paljon kevyemmällä tavalla kuin liioitellusta manipuloinnista.

Eli perusteltu pakko tuntuu pedagogisesti paremmalta ratkaisulta kuin huijaamalla saatu suoritus.

Absurdin lista oli hyvä ja kattava, mutta itsepuolustus jäi uupumaan. Itseään pitää oppia puolustamaan henkistä ja fyysistä uhkaa vastaan, ja tietysti suojautumaan pahoilta kumppaneilta tulevissa parisuhteissaan.

Minäkin kallistun siihen, että jopa lapsen huonoja valintoja pitää tukea mahdollisimman pitkälle, pääasia on kuitenkin oppia pärjäämään kovassa maailmassa itsenään ja itsenäisesti.

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Tapani Kansalainen
Seuraa 
Viestejä2900

Aihe nousi mieleeni kun mietittiin emännän kanssa erilaisia kasvatusasetelmia. Meillä päin apteekkarin lapsista tule usein apteekkareita ja rautakauppiaiden lapsista rautakauppiaita. Jo opiskeluaikana usein se puoliso valitaan linjalta joka tukee perheen bisnestä eli aika maallisista ja käytännönläheisistä lähtökohdista.

Absurdilla oli hyvät kuvauksrt ja

Tapani Kansalainen
Seuraa 
Viestejä2900

Vittu näitä nappuloita...
Siis oli hyvät kuvaukset ja allekirjoitan ne myös, mutta me ollaan vaan ihmisiä ja virheitä tulee. Sanoisin että pitää ite antaa ittelleen anteeks omat mokat.

Kerran poika sai rangaistuksen jostain ja otti sen illalla mun kanssa sängyssä puheeks. Sano että teitte väärin. Oli epeli lukenu jotain kasvatusopasta.

Myönsin että näin on, mutta selitin että joskus vanhemmat vaan mokaa. Ei tarvii omaksua niitä asioita jotka tietää vääräksi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat