ilkivalta ja väkivalta johtuu turhautumisesta

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Aggressiivisuus ja aggressio
- eläinten käyttäytymisen tutkimuksen näkökulmasta

Aggressiivisuus on eläimen kyky tai taipumus käyttäytyä aggressiivisesti. Se ilmenee aggressioina eli aggressiivisena käyttäytymisenä. Aggressio voidaan määritellä käyttäytymiseksi, millä eläin pyrkii syrjäyttämään toisen yksilön käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä saavuttaakseen itse etua.

Aggressiivinen käyttäytyminen ei aiheuta vahinkoa eikä haittaa vain sen kohteelle. Aggressioon sisältyy aina vaara, että sen harjoittaja itse vahingoittuu tai jopa kuolee. Tästä syystä aggressiot eivät ole yleensä yksi-ilmeisiä ja suoraviivaisia päällekarkauksia, vaan niihin sisältyy samanaikaisesti toimintoja itsensä suojelusta ja takaisin vetäytymisestä. Tämä näkyy erityisen hyvin uhkaussignaaleissa, jotka tarkemmin analysoituina osoittautuvat hyökkäys- ja pakotoiminto-jen vaihteleviksi yhdistelmiksi. Eläinten kilpailutilanteessa osoittamaa vaihtelevaa käyttäytymistä kutsutaan usein agonistiseksi käyttäytymiseksi. Sillä ymmärretään uhkailun, hyökkäyksen, pakenemisen, alistumisen ja vastustajan rauhoittamisen monivivahteista yhdistelmää. Aggressiot ovat siten vain osa laajemmasta agonistisesta käyttäytymisestä.

Laboratoriossa aggressio on saatu ilmenemään myös estämällä eläimen totuttu toiminta toisen eläimen läheisyydessä. Jos kyyhky on oppinut saamaan ravintoa nokkimalla häkissä olevaa kosketinta, se käy häkkitoverinsa kimppuun, kun ravinnon saanti estetään. Rotat ja hiiret oppivat nopeasti tiensä sokkelolaatikon lävitse ruokapaikalle. Jos nälkäisen eläimen tuttu reitti katkaistaan ja sitä estetään pääsemästä ruuan ääreen, se käy lähimmän lajikumppaninsa kimppuun. Estäminen ja lajikumppanin läheisyys yhdessä laukaisevat aggression.

Psykologit nimittävät tällaista aggression syytä ja sen lisäksi monia muita syitä turhautumiseksi eli frustraatioksi. Sitä on esitetty aggression syyksi ihmisellä jo Freudista lähtien. Turhautuminen on kuitenkin vaikea käsite jopa ihmisen aggressiivisuutta tutkittaessa, vaikka ihminen voi itse tutkijalle kuvailla omia tuntemuksiaan. Eläimen turhautuminen on tutkimaton alue, ja tuntemattomien syiden nimeäminen frustraatioksi ei vielä auta niitä ymmärtämään. Nojautumalla käyttäytymisen sopeutuneisuuteen ja vain siihen, mitä havaitaan, turhautumisesta johtuva aggressio voidaan selittää esimerkiksi seuraavasti. Luonnossa eläimet suorittavat päivittäisiä toimiaan, joista keskeisimpiä on ruokapaikalle kulkeminen ja ruokailu. Jos tämä luonnossa estyy toisen yksilön ollessa lähellä, syy on lähes aina tämä toinen yksilö. Saavuttaakseen päämäärän eläin yrittää syrjäyttää toisen yksilön ja sen aiheuttaman esteen käyttäytymällä laji-kumppaniaan kohtaan aggressiivisesti.

Aggressioita aiheuttavat eläimissä myös kipu ja pelko. Jos häkissä metallialustalla seisovat rotat saavat alustan välityksellä sähköiskun, ne todennäköisesti alkavat tapella. Tähän koetilanteeseen sopii sama selitys kuin edellä ns. turhautumiseen. Luonnossa kivun aiheuttaja on tavallisesti lähellä oleva lajikumppani.

Koska aggressio on eläimen keino menestyä yksilöiden välisessä kilpailussa, se esiintyy hyvin monissa tilanteissa, sillä kilpailu on yleistä. Seuraavassa luettelossa ovat tavallisimmat aggressioiden esiintymistilanteet.

Sukupuolten keskeinen aggressio kohdistuu oman lajin samaa sukupuolta oleviin yksilöihin. Sitä tavataan yleisesti esimerkiksi reviirikäyttäytymisessä ja ryhmän sisäisessä valtataistelussa. Sukupuolten välinen aggressio kohdistuu oman lajin toiseen sukupuoleen. Sitä esiintyy esimerkiksi kosiskelussa, koiraan vahtiessa haaremiaan, reviirikäyttäytymisessä ja ryhmän sisäisen valtajärjestyksen muotoutumisessa.

Emojen aggressio kohdistuu omiin jälkeläisiin. Toukoaikaan keväällä voidaan nähdä hirvilehmän vieroittavan aggressiivisesti vasaansa ennen lähestyvää poikimista. Aggressiot voivat kohdistua varttuneisiin jälkeläisiin myös territori-alisuutena.

Jälkeläisten surmaaminen kohdistuu oman lajin poikasiin, jopa omiinkin. Esimerkiksi leijonauroksen ottaessa haltuunsa naarasryhmän poikasineen tai ravinnon ollessa vähissä se voi tappaa poikasia. Joskus emot häirittäessä tappavat poikasensa kuten turkistarhaajat harmikseen huomaavat. Lokkiyhdyskunnissa emot syövät muiden eksyneitä poikasia.

Sisarusten aggressio on nuorten yksilöiden aggressiota, jota esiintyy leikeissä ja poikueen sisäisen valtajärjestyksen määräytymisessä. Se voi ilmetä sisaruksen tappamisena ja syömisenä kuten petolinnuilla niukkaravintoisina vuosina.

Puolustusaggressio palvelee yksilön itsensä tai jälkeläisten puolustamista. Monet eläimet yrittävät ensin paeta, mutta paon estyessä niiden puolustautuminen muuttuu aggressiiviseksi kuten puremiseksi. Uudelleen suunnattu aggressio kohdistuu ympäristöön tai heikompaan lajikumppaniin silloin, kun aggression aiheuttanut yksilö on liian vahva, vaarallinen tai ulottumattomissa.

Saalistusaggression sanotaan liittyvän ruuaksi pyydystettävän saaliin hankkimiseen peto-saalissuhteissa. Monet tutkijat eivät pidä saalistusta aggressiona, koska sen laukaisevat täysin eri ärsykkeet ja usein se käsittää toisenlaisia liikekaavoja. Valokuvista voidaan nähdä, että hyökkäävän leijonan naaman ilmeet ovat jotakuinkin neutraalit, mutta uhkailevan leijonan naama sisältää monia aggressiivisia signaaleja kuten hampaiden näyttämisen ja korvien asennon. Usein tulkinta on vielä vaikeampaa. Hyönteisiä pyydystävää pääskystä voidaan tuskin sanoa aggressiiviseksi.

http://tiedostamaton.net/etologia.html

Miksi tälläinen käytöstä on ihmisillä ja eläimillä. Johtuuko se siitä kuin tuhoaa ihmisiä, niin itsellä on on paremmat mahdollisuudet selvitä.

yhteiskunta ei tosin nykyään tee mahdolliseksi tuhota ihmisiä, niin että itse siitä hyötyy.

Kommentit (3)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

AGGRESSIO, VIHA, RAIVO, KATEUS, SUUTTUMUS, KOSTO, VOITONRIEMU, RÖYHKEYS, UHO

Petoeläimen hyökätessä saaliin kimppuun ei ole kyse aggressiosta. Saalistaessa on aivotoiminnan mittausten mukaan aktivoituneet eri aivoalueet kun eläimen ollessa aggressiivinen. Sen sijaan hyökätessään tai tapellessaan saman lajin eläimen kanssa on kyse aggressiivisuudesta.

Biologiassa murha tarkoittaa saman lajin toisen eläimen surmaamista, ei toisen lajin, esimerkiksi saaliseläimen tappamista.

Biologisesti aggressio on kehittynyt laumaeläimille tai sosiaalisille eläimille lähinnä kahta tarkoitusta varten: Ensinnäkin kunkin lauman jäsenen on pitänyt pystyä puolustamaan etujaan, kun rajallisia ruokavaroja on jaettu. Ne eläimet, jotka eivät ole aggressiivisesti puolustaneet etujaan, ovat jääneet ilman ravintoa ja menehtyneet näin todennäköisemmin. Tämän voisi sanoa olevan kateuden alkulähde. Toinen aggression keskeinen merkitys on siinä, että yleensä urokset tappelevat naaraista, ja aggressiivisin uros pääsee todennäköisemmin jatkamaan sukua. Tämä voidaan tulkita mustasukkaisuuden lähteeksi, jos elämiin heijastetaan ihmisen tunteita.
Tarkemmin aggressiosta eläinmaailmassa

Biologiassa ei ole kyse mistään hyväntekeväisyydestä, vaan geenien siirtymisestä, joten aggressiivisuus nousee lajin sisällä kilpailun seurauksena aina korkeammalle tasolle, kunnes liika aggressiivisuus alkaa haitata koko eläinryhmän elämää eli murhia ja loukkaantumisia alkaa tapahtua liikaa. Biologien asteikon mukaan ihminen on lajina kuitenkin aika rauhallinen, jos nykyisiä murha- ja tappolukua verrataan muiden eläinlajien vastaaviin.

Eläimillä aggressio on siis väline, jonka avulla ne ottavat oman osansa ravinnosta ja muusta hyvästä muiden lauman tai saman lajin jäsenten kustannuksella. Ihmisen aggressiivinen käyttäytyminen ei ole suoraan johdettavissa eläinten aggressiosta, mutta aggression merkitys ihmisyhteisössä on samanlainen. Kun jaossa on jotain hyväksi koettua, rakkautta, suosiota, rahaa, menestystä, seksiä, ruokaa, kauniita tavaroita, niin niiden jakaantumisesta usein taistellaan ja kilpaillaan. Yksilön täytyy puolustaa omaa etuaan saadakseen oman osuutensa hyvästä. Tähän tarvitaan samanlaista aggressiivisuutta kuin eläinyhteisössäkin. Kateus on voimakas aggression ja tuhoavuuden lähde, samoin kuin mustasukkaisuus, jonka voi katsoa olevan kateutta rakkaudesta ja tavallaan oman asemansa puolustamista. Kateuden nähdään usein olevan väärää ja vahingollista, mutta itse asiassa on mahdotonta vetää raja omien etujen oikeutetun aggressiivisen puolustamisen ja kateuden välille.

Kilpailu on aggressiivista toimintaa, siinä voittaja saa suurimman palkinnon, häviä jää ilman ja kärsii. On hyväksyttyä, että kilpailun voittaja saa enemmän jaettavaa hyvää kuin muut. Voittaja palkitaan. Samalla tavoin se henkilö, joka kerää itselleen jotain hyvää, esimerkiksi palkkaa, enemmän kuin muut perustelee sitä omalla paremmuudellaan. Näin esimerkiksi korkeampi koulutus tai älykkyys voi olla perusteena korkealle palkalle. Myös itsetunto kietoutuu näin aggressioon: jos joku katsoo olevansa muita parempi, niin hän katsoo olevansa myös oikeutettu saamaan tai ottamaan enemmän hyvää kuin muut. Eläimillä on usein ns. nokkimisjärjestys, eli toiset eläimet saavuttavat johtavan aseman ja heikoimmat eläimet ovat koko lauman alistamia. Arvoasteikossa ylimpinä olevat ovat etuoikeutettuja ravintoon ja muuhun hyvään. Samalla tavoin ihmisyhteisössä on edullista hankkia johtava tai arvostettua asema, joka oikeuttaa muita parempaan osaan hyvää jaettaessa.

Häikäilemättömyys ja röyhkeys ovat aggression avoimia ilmenemismuotoja. Alistetussa asemassa elänyt voi olla oppinut toteuttamaan aggressionsa salaa. Katkeruus hänen kohdallaan voi johtaa epärehelliseen käyttäytymiseen ja rikollisiin menetelmiin hyvän hankkimiseksi.

Kosto on puolustautumisen keino, jolla varmistetaan, ettei toisen hetkellisesti saavuttama voitto muutu pysyväksi tavaksi alistaen käyttää hyväksi häviäjää.

Riitely ja kilpailu ovat siis jokapäiväinen osa elämäämme ja ihminen joka ei aggressiivisesti puolusta etujaan saa jaettavasta hyvästä vähemmän kuin muut. Jatkuva riitely on kuitenkin rasittavaa ja kuluttavaa, ja siksi meillä on vahvasti sosiaalisia normeja jotka rajoittavat riitelyä ja kiistelyä, ja hyvä pyritään jakamaan yhteisten sääntöjen perusteella eikä "aggressiivisin rohmuaa eniten" -periaatteella. Samalla tavoin kaikki aggression muodot, kateus, häikäilemättömyys, uhoaminen, väkivalta ovat vahvasti normein säädeltyjä, ja näiden normien rikkojaa odottaa yhteisön välitön rangaistus.

Pelko toimii aggression hillitsijänä. Jokainen tietää kokemuksesta, että jos käyttäytyy aggressiivisesti saa vastaansa aggressiivisuutta. Valtaosa ihmisistä puolustautuu, jos heidän etujaan yritetään viedä pois tai jos he joutuvat aggression kohteeksi. Tilanteen kärjistyessä ennen pitkää toinen joutuu luovuttamaan ja alistumaan. Tällöin alistuja joutuu luopumaan tavoittelemastaan hyvästä. Luopuminen ja pettymys on epämiellyttävää ja tuskallista. Luopumiseen pakottava voima on pelko. Pelko voi olla pelkoa kiistakumppania kohtaan tai pelkoa siitä, että rikkoo aggressiota sääteleviä sosiaalisia normeja. Ihmiselle on tyypillistä, että hän pelkää menettävänsä tunteittensa kontrollin ja syyllistyvän tunteiden ja toimintojen ylilyönteihin jolloin hän menettäisi kasvonsa yhteisön silmissä.

Matemaattisesti ajateltuna kiistatilanteissa puolet ihmistä voittaa ja puolet häviää. Häviäjä joutuu luopumaan ja nöyrtymään. Nöyrtyminen merkitsee, että häviäjä myöntää menetyksensä ja riidan aiheena ollut tavoiteltu hyvä menettää tavoitearvonsa, eli sen tavoittelu lakkaa tunnetasolla. Erilaisia ristiriitatilanteita, riitoja ja vihan tunteita käsiteltäessä tulee muistaa, että aggressio ei poistu häviäjän osalta muuten kuin pettymyksen, kärsimyksen ja nöyryytyksen kautta.

Aggression toinen vastatunne on rakkaus. Ottamisen ja riistämisen tilalle on halu jakaa, itsekkään ottamisen sijalla halu antaa, kateuden ja pettymyksen tilalla on kiitollisuus, halun tuottaa kärsimystä tilalla on halu tuottaa mielihyvää, toisesta eroon pääsemisen halun tilalla halu olla lähellä, kylmän välinpitämättömyyden sijalla lämpö. Aggressio ja rakkaus voi hyvin kohdistua samaan ihmiseen tunteiden ailahdellessa äärilaidasta toiseen. Yleensä voimakkaimmat vihantunteet voivat kohdistua vain ihmisiin, joihin ollaan sidoksissa rakkaus-, perhe-, työ-, mustasukkaisuus-, tai kilpailu-vertailu suhteen kautta. Muista vihan kohteista päästään eroon helpommin eristämällä heidät oman elämänpiirin ulkopuolelle.

Masennuksen ja aggression suhde on monimutkaisempi.

Vierailija

Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollainen
väkivaltainen käyttäytyminen voi olla myös
tarkoituksellisesti ulkoa ohjattua ?

Erilaiset "yhden asian" liikkeet, kuten turkisten
vastustajat, redpeacet jne. on aika usein
yhdistetty rahoituspohjaltaan epämääräisiin
suuntiin. Sanotaan nyt vaikkapa että turkisten
kauppa on taloudellisesti tärkeää Israelille.
Joillekin voi olla iloa "hyödyllisistä idiooteista"...

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
SATUSETÄ
Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollainen
väkivaltainen käyttäytyminen voi olla myös
tarkoituksellisesti ulkoa ohjattua ?

Erilaiset "yhden asian" liikkeet, kuten turkisten
vastustajat, redpeacet jne. on aika usein
yhdistetty rahoituspohjaltaan epämääräisiin
suuntiin. Sanotaan nyt vaikkapa että turkisten
kauppa on taloudellisesti tärkeää Israelille.
Joillekin voi olla iloa "hyödyllisistä idiooteista"...

ainoastaan ne voi turhautua, jos niiden juttua ei oteta todesta. Mun mielestä ovat aikalailla edenneet tossa turkisten vastuksessa. Johan sitä esimerkiksi yleiseisesti puhutaan että turkisten myynti pitäisi kieltää.

Kyllähän se noin menee mitä kirjotait, jos ajattelee järjellä.

Yhdysvallatkin tukee heimopääliköitä somaliassa, koska ne sattuu sotimaan sellainen puolen kanssa mitä al qaida tukee. Samalla ammuskellaan siviilitkin ja ryöstetään kaikki muutkin paikat.

Mutta silti yhdysvallat tukee sellasia pääliköitä. Mitä saa koko maan kaaokseen. Vain sen takia koska Al qaida tukee toista sotivaa osapuolta.

Uusimmat

Suosituimmat