Kommentit (2)

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4872
Liittynyt21.7.2017

Olisipa mielenkiintoista kuulla eri kansallisuuksien itkua.

Erään tutkimuksen mukaan (laitan myöhemmin linkin) idässä vauvat eivät itke niin paljon kuin länsimaissa - ja itkemistä ei varsinaisesti pidetä vauvalle normaalina, siis vauvan ei periaatteessa kuuluisi itkeä..! On myös huomioitava, että itkemisen funktio on aivan eri vauvalla ja aikuisella: vauva ei pura mitään itkemällä, siis vain purkamisen vuoksi... Paitsi lannistettuna, mikä on sinänsä huono asia. Toisin kuin aikuisella, jota itkeminen vain helpottaa. Ero on siinä, että toisella on minä jota purkaa, ja toisella ei vielä ole joten mitä hän purkaisi?

Minä ainakin kun jokeltelin 1-vuotiaana (vähän alle) kovasti, kuvittelin puhuvani! Siis mulla oli selkeä sanoma mielessä, vaikka ulosantini ei sitä kielellisesti vastannut lähimainkaan (näin kuulemma, "ihme väite"...) Se ei mua haitannut, koska luulin että pointti on vain se ajatusta vastaava ääntely... Vähän kuten itkun sävyissäkin, joilla kerroin suoraan mitä tunnen - ilman sanoja.

"Mama" on vauvalle helppo... mutta mistä ihmestä on revitty sana "äiti"? Se ei itsetuntoa hivele, että on vaikeuksia kutsua hoivaajaa, vaikka tuon kutsumanimen tunnistaisikin. Ehkä Ä on vauvan itkuna tehokkain (uloshengityksen riittävyys tietyn äänteen tuottamiseksi, äänen siedettävyys huutajalle?) mutta toisaalta... se liittyy epämukavuuteen. ÄÄÄiti. Hyvä vai huono asia? Se "ÄÄÄ" on nimittäin suoraan negatiiviseen liittyvää. 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

JPI
Seuraa 
Viestejä26212
Liittynyt5.12.2012

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista kuulla eri kansallisuuksien itkua.

Erään tutkimuksen mukaan (laitan myöhemmin linkin) idässä vauvat eivät itke niin paljon kuin länsimaissa - ja itkemistä ei varsinaisesti pidetä vauvalle normaalina, siis vauvan ei periaatteessa kuuluisi itkeä..! On myös huomioitava, että itkemisen funktio on aivan eri vauvalla ja aikuisella: vauva ei pura mitään itkemällä, siis vain purkamisen vuoksi... Paitsi lannistettuna, mikä on sinänsä huono asia. Toisin kuin aikuisella, jota itkeminen vain helpottaa. Ero on siinä, että toisella on minä jota purkaa, ja toisella ei vielä ole joten mitä hän purkaisi?

Minä ainakin kun jokeltelin 1-vuotiaana (vähän alle) kovasti, kuvittelin puhuvani! Siis mulla oli selkeä sanoma mielessä, vaikka ulosantini ei sitä kielellisesti vastannut lähimainkaan (näin kuulemma, "ihme väite"...) Se ei mua haitannut, koska luulin että pointti on vain se ajatusta vastaava ääntely... Vähän kuten itkun sävyissäkin, joilla kerroin suoraan mitä tunnen - ilman sanoja.

"Mama" on vauvalle helppo... mutta mistä ihmestä on revitty sana "äiti"? Se ei itsetuntoa hivele, että on vaikeuksia kutsua hoivaajaa, vaikka tuon kutsumanimen tunnistaisikin. Ehkä Ä on vauvan itkuna tehokkain (uloshengityksen riittävyys tietyn äänteen tuottamiseksi, äänen siedettävyys huutajalle?) mutta toisaalta... se liittyy epämukavuuteen. ÄÄÄiti. Hyvä vai huono asia? Se "ÄÄÄ" on nimittäin suoraan negatiiviseen liittyvää. 

Vokaalit ovat kaikissa kielissä heikkoja ja konsonantitkin vaihtelevat. Esim. saksalaislle englannin the on sö ja this on sis, siis suunnilleen.
Äiti, isä, isi iti, ata jne. ovat periaatteessa samaa jokellusta, josta sitten vanhempia kuvaavat sanat on muodostettu ja jotka historian kuluessa ovat muokkaantuneet kunkin kielen yleiseen rakenteeseen sopiviksi.
Mama, dada.jne ovat myös jokellukseen kuuluvia. Tulee mieleen englannin dad, daddy. Sitten sanat Father, Vater, padre, mother, madre...jne. ovat ikäänkuin virallisempia sanoja noiden muiden ollessa eräänlaisia lellittelysanoja vanhempien ja lasten kesken.

3³+4³+5³=6³

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat