Seuraa 
Viestejä14161

Tätä palstaa kun lukee, ei voi välttyä huomaamasta sitä katkeruutta, milllä jotkut täällä maailmaan suhtautuvat. Miten tuon olotilan voisi välttää, että oman elämänsä viimeisinä aikoina olisi kiitollinen siitä, mitä on elämältä saanut, eikä vain katkera siitä mitä jäi saamatta? Vai onko edes mahdollista? Onko ihminen tuomittu katkeruuteen kuoleman edessä?

Sivut

Kommentit (66)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MooM
Seuraa 
Viestejä11362

ekavekara kirjoitti:
Tätä palstaa kun lukee, ei voi välttyä huomaamasta sitä katkeruutta, milllä jotkut täällä maailmaan suhtautuvat. Miten tuon olotilan voisi välttää, että oman elämänsä viimeisinä aikoina olisi kiitollinen siitä, mitä on elämältä saanut, eikä vain katkera siitä mitä jäi saamatta? Vai onko edes mahdollista? Onko ihminen tuomittu katkeruuteen kuoleman edessä?

Jaa-a. Toisilla tuntuu olevan perusluonteessa. Jotkut katkeroituvat syystä. Luulisin, että sekä onni elämässä että hyvät ihmiset lähellä suojaa. Jälkimmäiseen voi jossain määrin vaikuttaa.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä7801

Mikä on maailma?

Pitäisikö kuolinvuoteella kiittää muka sitä maallista, jota vaikkapa EU on tuonut?

Päinvastoin näen, että nykyään maailma on täynnä kaheleita, jotka kuolinvuoteellaankin muistelee, kuinka sai tonnin enemmän pätäkkää kuin naapuri.

MooM
Seuraa 
Viestejä11362

Tokilogi kirjoitti:
Hänellä on ollut ilmeiseti vaikea lapsuus ja siksi tarvii valehdella olevansa tohtori sekä ei hihhuli.

Ei mulla tri tullut katkeruudesta mieleen. Muutama muu kyllä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä5594

Ehkä kannattais miettiä, kuinka ei synny enempää häiriintyneitä yksilöitä, mihin tietysti vaikuttaa muutkin kuin kasvatukselliset asiat.

--

Jos on ankea lapsuus köyhässä perheessä, voi syntyä tarve kehua itseään aiheettomasti vielä aikuisenakin, esimerkiksi hakeutumalla keskusteluyhteyteen suomen tiedemiesten kerman kanssa Tiedefoorumissa ja yrittää saada muut luulemaan että myös hän on tiedehenkilö, vaikka on oikeasti hihhuli.

MooM
Seuraa 
Viestejä11362

Tokilogi kirjoitti:
Ehkä kannattais miettiä, kuinka ei synny enempää häiriintyneitä yksilöitä, mihin tietysti vaikuttaa muutkin kuin kasvatukselliset asiat.

--

Jos on ankea lapsuus köyhässä perheessä, voi syntyä tarve kehua itseään aiheettomasti vielä aikuisenakin, esimerkiksi hakeutumalla keskusteluyhteyteen suomen tiedemiesten kerman kanssa Tiedefoorumissa ja yrittää saada muut luulemaan että myös hän on tiedehenkilö, vaikka on oikeasti hihhuli.


Mitenkäs tuota voi sitten ehkäistä?

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä5594

MooM kirjoitti:
Tokilogi kirjoitti:
Ehkä kannattais miettiä, kuinka ei synny enempää häiriintyneitä yksilöitä, mihin tietysti vaikuttaa muutkin kuin kasvatukselliset asiat.

--

Jos on ankea lapsuus köyhässä perheessä, voi syntyä tarve kehua itseään aiheettomasti vielä aikuisenakin, esimerkiksi hakeutumalla keskusteluyhteyteen suomen tiedemiesten kerman kanssa Tiedefoorumissa ja yrittää saada muut luulemaan että myös hän on tiedehenkilö, vaikka on oikeasti hihhuli.


Mitenkäs tuota voi sitten ehkäistä?

Kunnioittamalla lasta ja aina kuunnella, mitä sanottavaa on, ja tehdä selväksi, että mielipide on kuultu.

Sitten tarvittaessa perustellen kertoo miksi esimerkiksi toive ei ole järkevä.

Koskaan ei pitäisi missään tilanteessa jättää kuuntelematta, vaikka ei se tietysti aina onnistu.

Jos tarkoitit hihhulismin ehkäisyä, siitä lisää myöhemmin.

Kiinnostaisi tietää mitä olet opiskellut, siitä lisää toivottavasti jossain sopivassa yhteydessä.

ekavekara
Seuraa 
Viestejä14161

HuuHaata kirjoitti:

Pitäisikö kuolinvuoteella kiittää muka sitä maallista, jota vaikkapa EU on tuonut?

Jotain tällaista alotuksellani tarkoitin. Tuntematta Huuhaata, arvaan että hänen katkeruutensa EU:ta kohtaan on puhtaan periaatteelllista.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Jotain valmiiksi saatuja, myötäsyntyisiä persoonallisuuden piirteitä tarvittaneen katkeroitumiseen. Yksi sellainen voisi olla voimakas empatian tunne. Poikkeuksellisen vahva kiintyminen muihin ihmisiin ja myötäelämisen tunne. Veikkaisin, että se edellyttää vahvaa emotionaalista sidettä johonkin sosiaaliseksi kokemaansa asiaan, jotta voisi kokea hävinneensä tilanteessa jotain itselleen tärkeää, jos yht'äkkiä huomaisikin tulleensa odostustensa suhteen petetyksi. Ilman voimakkaita tunteita asiaan, ihminen yleensä vitut nakkaa, vaikka kohtaisikin kyseisessä asiassa elämän varjopuolia. 

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

MooM
Seuraa 
Viestejä11362

Ab Surd Oy kirjoitti:
Sen voi välttää kai olemalla katkeroitumatta. Asennekysymys. Jotkut ovat katkeria jo parikymppisenä.

Luulisin, että asenne voi olla synnynnäinen. Tai sitten Kainuun vedessä on jotain.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä5594

Sen verran vielä lasten kasvatuksesta, ettei pitäisi kehua missään asiassa aiheettomasti.

Ei pidä antaa vääristynyttä kuvaa valmiiksi, eikä varsinkaan jatkuvasti, muuten voi luulla olevansa jotain muuta kuin on.

Joillain oudoilla on ehkä ollut tarve saada kehuja jo lapsuudessa ja kun ne sitten ovat olleet olosuhteiden pakosta ilmeisesti positiivisia, voi syntyä kuvitelma, että yhä vielä on tilanne sama, vaikka olisi yli 70

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä7801

ekavekara kirjoitti:
HuuHaata kirjoitti:

Pitäisikö kuolinvuoteella kiittää muka sitä maallista, jota vaikkapa EU on tuonut?

Jotain tällaista alotuksellani tarkoitin. Tuntematta Huuhaata, arvaan että hänen katkeruutensa EU:ta kohtaan on puhtaan periaatteelllista.

Eli siis pitäisi olla kiitollinen irrationaalisesti instituutioille, jotka on omasta mielestä hoidettu ihan persiilleen?

Katkeruus yleisenä elämänasenteena kaikkea kohtaan toki on tuhoisaa.

Eikä myöskään omaa inhoani instituutioita kohtaan voi sanoa katkeruudeksi. Ainoa mitä haluaisin olisi, että päivä päivältä ja vuosi vuodelta löyhkäisivät kauempana minusta.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä14194

Tunnen muutaman aika pahastikin katkeroituneen tyypin, ja yhteisenä nimittäjänä katkeruudelleen on heillä ikävästi kariutuneet parisuhteet, nk. exäviha, eli Reijo Kallion legendaarista ikivihreää ”viikoloppuisää” lainatakseni ”en ole katkera mutta kuitenkin...”.
Ihmissuhdekoukeroiden karikot luovat eniten katkeruutta ihmisissä, mutta niissä suhteissa piilee tosin paradoksaalisesti myös lääke, eli ystävissä. Vittumaisimmallakin mulkerolla on joku ystävä jolle voi avautua.

Vierailija

MooM kirjoitti:
Tokilogi kirjoitti:
Hänellä on ollut ilmeiseti vaikea lapsuus ja siksi tarvii valehdella olevansa tohtori sekä ei hihhuli.

Ei mulla tri tullut katkeruudesta mieleen. Muutama muu kyllä.

Kuka sulle tuli mieleen ? Ellei tohtori...kuten Goebbels ?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34752

ekavekara kirjoitti:
Tätä palstaa kun lukee, ei voi välttyä huomaamasta sitä katkeruutta, milllä jotkut täällä maailmaan suhtautuvat. Miten tuon olotilan voisi välttää, että oman elämänsä viimeisinä aikoina olisi kiitollinen siitä, mitä on elämältä saanut, eikä vain katkera siitä mitä jäi saamatta? Vai onko edes mahdollista? Onko ihminen tuomittu katkeruuteen kuoleman edessä?

En usko, että siihen voi kovin paljoa vaikuttaa, jos perii katkeroitumaan taipuvaisen luonteen. Monet vaahtoavat, että muuta asennettasi, mutta mikäs sitä on muuttaessa, jos on optimistinen aivotoiminta, joka ihan oikeasti uskoo hyvään  ja mahdollisuuksiin joka tilanteessa. Se on vähän kuin varis tulisi raakkumaan rammalle ihmiselle, että mihin sinä jalkoja tarvitset, lennä niin kuin minäkin teen.

Joskus kyllä dramaattiset elämänkokemukset muuttavat asennetta. Mutta ei sitäkään voi ennustaa kenelle niin käy ja mihin suuntaan se muuttuu. Joku oppii näkemään katastrofin jälkeen elämän arvon ja hienouden, mutta moni jää pelkäämään tai katkeroituu huonolle onnelleen.

Toisaalta jos et ole keski-iässä erityisen katkeruuteen taipuvainen, voit olla kohtuullisen huoletta, että tuskin tulet katkeroitumaan, jos ei mitään isoa onnettomuutta tapahdu. Sinulla on sitten se parempi aivokemia vakiona.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat