Sivut

Kommentit (36)

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä10186
Liittynyt20.1.2013

Tunnen muutaman aika pahastikin katkeroituneen tyypin, ja yhteisenä nimittäjänä katkeruudelleen on heillä ikävästi kariutuneet parisuhteet, nk. exäviha, eli Reijo Kallion legendaarista ikivihreää ”viikoloppuisää” lainatakseni ”en ole katkera mutta kuitenkin...”.
Ihmissuhdekoukeroiden karikot luovat eniten katkeruutta ihmisissä, mutta niissä suhteissa piilee tosin paradoksaalisesti myös lääke, eli ystävissä. Vittumaisimmallakin mulkerolla on joku ystävä jolle voi avautua.

Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä12380
Liittynyt13.3.2017

MooM kirjoitti:
Tokilogi kirjoitti:
Hänellä on ollut ilmeiseti vaikea lapsuus ja siksi tarvii valehdella olevansa tohtori sekä ei hihhuli.

Ei mulla tri tullut katkeruudesta mieleen. Muutama muu kyllä.

Kuka sulle tuli mieleen ? Ellei tohtori...kuten Goebbels ?

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29582
Liittynyt16.3.2005

ekavekara kirjoitti:
Tätä palstaa kun lukee, ei voi välttyä huomaamasta sitä katkeruutta, milllä jotkut täällä maailmaan suhtautuvat. Miten tuon olotilan voisi välttää, että oman elämänsä viimeisinä aikoina olisi kiitollinen siitä, mitä on elämältä saanut, eikä vain katkera siitä mitä jäi saamatta? Vai onko edes mahdollista? Onko ihminen tuomittu katkeruuteen kuoleman edessä?

En usko, että siihen voi kovin paljoa vaikuttaa, jos perii katkeroitumaan taipuvaisen luonteen. Monet vaahtoavat, että muuta asennettasi, mutta mikäs sitä on muuttaessa, jos on optimistinen aivotoiminta, joka ihan oikeasti uskoo hyvään  ja mahdollisuuksiin joka tilanteessa. Se on vähän kuin varis tulisi raakkumaan rammalle ihmiselle, että mihin sinä jalkoja tarvitset, lennä niin kuin minäkin teen.

Joskus kyllä dramaattiset elämänkokemukset muuttavat asennetta. Mutta ei sitäkään voi ennustaa kenelle niin käy ja mihin suuntaan se muuttuu. Joku oppii näkemään katastrofin jälkeen elämän arvon ja hienouden, mutta moni jää pelkäämään tai katkeroituu huonolle onnelleen.

Toisaalta jos et ole keski-iässä erityisen katkeruuteen taipuvainen, voit olla kohtuullisen huoletta, että tuskin tulet katkeroitumaan, jos ei mitään isoa onnettomuutta tapahdu. Sinulla on sitten se parempi aivokemia vakiona.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5251
Liittynyt23.11.2009

Vaikee tästä on mitään universaalia johtaa.

Jos puuttuu rohkeutta muuttaa asiat jotka on muutettavissa, nöyryyttä hyväksyä ne jotka ei ole tai viisautta erottaa ne toisistaan, kuuluu riskiryhmään.

Keijona
Seuraa 
Viestejä9864
Liittynyt13.3.2015

Lainaus:
Hyvä pillu on pilannu monen katkeran miehen.

Ja sitäkautta vastareaktiona katkeroittanut liudan sen exkatkeran miehen exiä.

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä10186
Liittynyt20.1.2013

Pillukateus on paha, kuten kateudet ylipäänsä.
Itseäni se ei vaivaa, vaan kerropa se siipallesi, niin taatusti saat riidan aikaiseksi.
Minulla oli yksi tuttava, jo edesmennyt, joka ei enää pystynyt, ja oli tästä syystä sanonut vaimolleen, että kun ei minusta enää ole, niin ei saat puolestani vapaasti hakea sitä muilta, vaan miten siinä kävikään?
No, vaimo pahastui, että eikö enää rakastakaan?
Tokipa rakasti, juuri siksi mies menetteli kuten teki, vaan taitaa olla tabuleimattua tuo tuommoinen.
On siis peräti kohteliasta olla pillukade.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä10965
Liittynyt13.7.2015

Neutroni kirjoitti:
ekavekara kirjoitti:
Tätä palstaa kun lukee, ei voi välttyä huomaamasta sitä katkeruutta, milllä jotkut täällä maailmaan suhtautuvat. Miten tuon olotilan voisi välttää, että oman elämänsä viimeisinä aikoina olisi kiitollinen siitä, mitä on elämältä saanut, eikä vain katkera siitä mitä jäi saamatta? Vai onko edes mahdollista? Onko ihminen tuomittu katkeruuteen kuoleman edessä?

En usko, että siihen voi kovin paljoa vaikuttaa, jos perii katkeroitumaan taipuvaisen luonteen. Monet vaahtoavat, että muuta asennettasi, mutta mikäs sitä on muuttaessa, jos on optimistinen aivotoiminta, joka ihan oikeasti uskoo hyvään  ja mahdollisuuksiin joka tilanteessa. Se on vähän kuin varis tulisi raakkumaan rammalle ihmiselle, että mihin sinä jalkoja tarvitset, lennä niin kuin minäkin teen.

Joskus kyllä dramaattiset elämänkokemukset muuttavat asennetta. Mutta ei sitäkään voi ennustaa kenelle niin käy ja mihin suuntaan se muuttuu. Joku oppii näkemään katastrofin jälkeen elämän arvon ja hienouden, mutta moni jää pelkäämään tai katkeroituu huonolle onnelleen.

Toisaalta jos et ole keski-iässä erityisen katkeruuteen taipuvainen, voit olla kohtuullisen huoletta, että tuskin tulet katkeroitumaan, jos ei mitään isoa onnettomuutta tapahdu. Sinulla on sitten se parempi aivokemia vakiona.

Jos rajut kokemukset (jotka eivät ole mitään aivoihin kohdistuvia traumoja) voivat muuttaa asennoitumista elämään ja asioihin katkeruus/onnellisuus (ja ehkä + pessimismi/optimismi) -aksel(e)illa, niin silloin kysymys ei ole luonteen kaltaisesta suhteellisen kiveen hakatusta kokonaisuudesta vaan opittavissa olevasta kyvystä. Luonteellaan ei siis voine perustella katkeruutta, vaan kyse on pohjimmiltaan valinnasta olla katkera.

Näen kyllä katkeruuden tuottaman palkitsemismekanismin, joka sitä ruokkii ja hankaloittaa siitä eroon pääsemistä. Katkeruus kun yleensä on jonkinlaista syyllisyyden ulkoistamista ja uhriksi asettumista. Se on eräänlainen oman erehtymättömyyden/täydellisyyden harha ja sekä tekosyy passivoitumiselle ja vastuuttomuudelle, että este oppimiselle, kehittymiselle ja oman elämänsä parantamiselle.

Joo, elämä on epäreilua ja shit happens, mutta itselleen edullisinta, ja usein läheisille parempi, olisi kuitenkin unohtaa menneet ikävyydet, antaa anteeksi toisten pahuudet ja keskittyä siihen, miten tulevaisuudessa voisi välttyä noilta ikävyyksiltä ja saavuttaa jotain parempaa. Menneisyydenkin osalta parasta omalle itselleen olisi vaalia niitä hyviä muistoja, joita kuitenkin aina on.

ekavekara
Seuraa 
Viestejä5299
Liittynyt7.8.2016

Oliko tän ketjun loppupäätelmä nyt siis, ettei oikeastaan mitään voi tehdä? Jos katkeroituu, se on geeneissä tai lapsuudessa, jos ei, on vaan onnekas.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29582
Liittynyt16.3.2005

ekavekara kirjoitti:
Oliko tän ketjun loppupäätelmä nyt siis, ettei oikeastaan mitään voi tehdä? Jos katkeroituu, se on geeneissä tai lapsuudessa, jos ei, on vaan onnekas.

No joskus harvoin kai käy niin, että periaatteessa positiiviseen asenteeseen edellytykset omaava katkeroituu jostain syystä, yleensä huonojen kokemusten takia, mutta pystyy muuttamaan itsensä saatuaan elämänkokemusta. Ei kai sitä voi tietää jos ei kokeile. Mutta se jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi paljonko kannattaa nähdä vaivaa.

ekavekara
Seuraa 
Viestejä5299
Liittynyt7.8.2016

HuuHaata kirjoitti:
ekavekara kirjoitti:
HuuHaata kirjoitti:

Pitäisikö kuolinvuoteella kiittää muka sitä maallista, jota vaikkapa EU on tuonut?

Jotain tällaista alotuksellani tarkoitin. Tuntematta Huuhaata, arvaan että hänen katkeruutensa EU:ta kohtaan on puhtaan periaatteelllista.

Eli siis pitäisi olla kiitollinen irrationaalisesti instituutioille, jotka on omasta mielestä hoidettu ihan persiilleen?

Katkeruus yleisenä elämänasenteena kaikkea kohtaan toki on tuhoisaa.

Eikä myöskään omaa inhoani instituutioita kohtaan voi sanoa katkeruudeksi. Ainoa mitä haluaisin olisi, että päivä päivältä ja vuosi vuodelta löyhkäisivät kauempana minusta.

Olisi kiva tietää, mitä pahaa esim. EU on sinulle tehnyt? Vai onko kyse samanlaisesta periaatteellisesta inhosta, kun eräällä feikkitohtorilla homoja ja vasemmistolaisia kohtaan?

En näet muista sinulta yhtään positiivista viestiä tällä palstalla. Siksi epäilen, että olet kovasti katkeroitunut maailmalle, kun se ei olekaan omien halujesi mukainen.

MooM
Seuraa 
Viestejä6930
Liittynyt29.6.2012

Neutroni kirjoitti:
ekavekara kirjoitti:
Oliko tän ketjun loppupäätelmä nyt siis, ettei oikeastaan mitään voi tehdä? Jos katkeroituu, se on geeneissä tai lapsuudessa, jos ei, on vaan onnekas.

No joskus harvoin kai käy niin, että periaatteessa positiiviseen asenteeseen edellytykset omaava katkeroituu jostain syystä, yleensä huonojen kokemusten takia, mutta pystyy muuttamaan itsensä saatuaan elämänkokemusta. Ei kai sitä voi tietää jos ei kokeile. Mutta se jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi paljonko kannattaa nähdä vaivaa.

Luulisin, että sellaiseen tavanomaiseen katkeroitumiseen, siis arkipäiväisten takaiskujen lannistamaan ja syyttelemiseen juuttumiseeen, voisi auttaa ennaltaehkäisynä näköpiirin/elämänpiirin laajentaminen ja sitä kautta tuleva suhteellisuudentaju ja merkitys. Että se oma pieni piiri ei ehkä tuntuisikaan niin kaikenkattavalta, vaan olisi enemmän asioita, joita ajatella ja esimerkkejä, miten asiat menevät. Ja myös keinoja päästä eteenpäin niistä harmeista.

Sitten on suuret asiat, vaikka nyt joku sodan takia omaisuuden, terveyden, läheisten ja vapauden menettäminen. Noissa enemmän ihmetyttää, miten niiden ihmisten pää toimii, jotka eivät katkeroidu tai masennu.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat