Seuraa 
Viestejä2

Siinäpä se kysymys tulikin. Naispuolinen ystäväni on kovasti hurahtanut elukoihin. Kissoja löytyy häneltä, ja tuttujen lemmikit tuntuu kiinnostavan enemmän kuin lapset. Onko sille mitään selitystä, miksi jotkin ihmislajin edustajat tykkäävät niin kovasti toisten lajien edustajista, että telkeävät niitä neljän seinän sisään ja sitten hoitavat niitä? Eivät eläimetkään osoita selkeästi mitään pyyteetöntä kiinnostusta tai rakkauta vieraisiin lajeihin, jollei niiltä saa ruokaa, esim. ihminen.

Kommentit (5)

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46300

Käyttäjä13414 kirjoitti:
Siinäpä se kysymys tulikin. Naispuolinen ystäväni on kovasti hurahtanut elukoihin. Kissoja löytyy häneltä, ja tuttujen lemmikit tuntuu kiinnostavan enemmän kuin lapset. Onko sille mitään selitystä, miksi jotkin ihmislajin edustajat tykkäävät niin kovasti toisten lajien edustajista, että telkeävät niitä neljän seinän sisään ja sitten hoitavat niitä? Eivät eläimetkään osoita selkeästi mitään pyyteetöntä kiinnostusta tai rakkauta vieraisiin lajeihin, jollei niiltä saa ruokaa, esim. ihminen.
Olemme empatiaan kykeneviä superpetoja Toiset enemmän toiset vähemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
janus
Seuraa 
Viestejä2

Eihän se ole lainkaan tavatonta, että ihmiset viihtyvät eläinten kanssa ja jopa nauttivat niiden seurasta. Luultavasti hoivavietillä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta onhan se suurimmilta osin epäloogista. Että haluaa hyysätä jotain toista eläinlajia kuin omaansa ja parhaassa tapauksessa tarjota sille erinomaisen hyvinvoinnin.

Jostain syystä myös esimerkiksi moni autistinen, joille kanssakäyminen ihmisseurassa voi olla hankalaa, pääsee eläinten kanssa aivan erilaiseen mielentilaan. Kontaktin ottaminen lemmikkieläimeen voi olla paljon helpompaa ja miellyttävämpää, esimerkkitapauksia on paljon vaikkei koskekaan tietenkään kaikkia. Onnistunut suhde eläimen kanssa voi antaa itsevarmuutta ja hyvänolontunteita. Yksinäisille eläimen seura voi olla suorastaan lahja.

Myös itselläni on lemmikkieläimiä - ja kuten varmaan kaikki lemmikin omistajat, väittäisin että ihminen on kyllä useinkin osalle kesyistä eläimistä kiinnostava kummajainen silloinkin kun se ei kiikuta ruokaa. Lemmikkini lähestyvät minua silloinkin kun ovat kylläisiä, ja käpertyvät usein syliini silitettäväksi ja vastavuoroisesti hoitamaan minua esim. pesemällä käsiäni. Tutkimuksissa on todettu, että rotta kykenee empatian kaltaisiin tunteisiin ja jos olen vaikka allapäin, saan lemmikeistäni ja niiden käytöksestä lohtua ja iloa. Lisäksi niiden touhuja on hauskaa ja mielenkiintoista seurata ja minusta on virkistävää tutustua muunlajisten elämään. Mutta olen muutenkin luonnosta ja biologiasta kiinnostunut. Tällä hetkellä enemmän kuin vaikkapa ihmisvauvoista, vaikka lähipiirini jälkikasvusta iloitsenkin.

Lisäksi eläimet tarjoavat harrastuksen, harrastajat muodostavat samanhenkisten ihmisten verkkoja, lemmikin kanssa voi harrastaa, leikkiä, surra ja nauraa ja niiden kanssa muodostuu myös rutiineja, jotka auttavat rytmittämään päivää. Sekin voi olla esimerkiksi masentuneelle tai syrjäytyneelle tärkeää.

Tutkimustieto on jo osoittanut, etteivät eläimet ole mitään tunteettomia koneita vaan jtuntevia yksilöitä. Jopa niin "yksinkertaisilla" eläimillä kuin ravuilla on erilaisia persoonallisuuksia.

Eri asia sitten taas on se, miten lemmikeistään pitää huolta ja mikä eläin ylipäätään soveltuu lemmikiksi tai onko lemmikinhankinta ylipäätään eettisesti oikein. Ei kaikilla todellakaan pitäisi olla lemmikkejä ja esimerkiksi lemmikkien käytöksen ja olemisen inhimillistäminen on hyvin ongelmallista. Se tosin on jo ihan eri aihe. Toisaalta on tärkeää että edes osa ihmisistä pitää ja välittää eläimistä, jotta luonnon monimuotoisuutta osattaisiin suojella. Harmi, että moni ihminen kuvittelee että millään muulla kuin meidän maallisella menestyksellämme ei ole mitään väliä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat