Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Ihan loogista. Kitukasvuinen VVM -> stressialttius -> pienemmän aivot, kun aivotoiminta ei johda mihinkään järkevään...

Eikö keski-ikä ole hiukan myöhään millekään varhaiselle? Paitsi varhaiselle menopaussille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10112

Minijehova kirjoitti:
Eikö keski-ikä ole hiukan myöhään millekään varhaiselle? Paitsi varhaiselle menopaussille.

On. Nimenomaan siksi tapahtuu surkastuminen.

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Käyttäjä5105
Seuraa 
Viestejä146

Kun aivot on äärimmäisen traumastressin ja parin aivotärähdyksen jäljiltä kutistuneet niin ettei tiedä sanottiinko tuossa, että voisi vielä palautua? Lisäksi, traumatisoituneilla aivot tekee tuplasti työtä, ja joskus tuntuukin että on kahdet aivot. Toinen muistaa pahan ja toinen yrittää elää preesensissä, kunnes päättyy pitkä yö.

  • ylös 11
  • alas 6
Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Eusa
Seuraa 
Viestejä19116

Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Oleta heti aluksi, että jokainen korjattava vika poikii niitä ratkoessa kaksi uutta sisäistä häikkää, jotka on tietysti myös selvitettävä. Opi himoitsemaan pikkuisia lisähaasteita - ole merkillepantavan tyytymätön, kun jokin tuleekin heti kerralla kuntoon.

Palkitsemismekanismi siis käänteiseksi. Nauti aina, kun tulee korjattavaa ja vihaa sitä, jos asiat rullaavat liian hyvin - "no, onneksi työlistalla on vielä sentään pari bugikeikkaa tällekin illalle, ihanaa!"

Myös lepäämisen asenteeseen kannattaa panostaa: "otanpa jätskin ja parin tunnin nokoset ennen kuin paneudun erityisen ihanaan ja kiireelliseen haasteeseen..." :D

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

George Hanson
Seuraa 
Viestejä1789

Pahinta on, että stressi kutistaa muutakin kuin aivoja, ehkä vielä enemmän.

Monella tuntemallani keski-ikäisellä esim. kivekset ovat surkastuneet pienen herneen kokoisiksi, eikä mitään vaativaa enää osata tai haluta edes yrittää, mennään vaan toisten mukana, niinkuin helppoa on.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä15864

Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on helvetin korkea stressinsietokyky ja kynnys korkealla, pitää melkein olla kyse elämästä ja kuolemasta ennen kuin rupean ressailemaan. Hajamielisyyteni takia joudun välillä tsekkailemaan duunijälkiä useampaankin otteeseen, esim. moottorikasaamisen yhteydessä, että varmaan kaikki tulee asennettua ja oikein, momentit sun muut, mutta en ota niistä ressiä. Olin kerran yhdessä korjaamossa töissä, jossa oli arviolta kuuskymppinen asentaja, koko työikänsä tehnyt niitä hommia, mutta mistään ei meinannut tulla valmista, kun ressasi koko ajan että tuliko nyt se ja se tehtyä, ja avasi yhä uudestaan auki tsekatakseen, ja sitten yhtenä päivänä tuli tieto että aivoissa oli napsahtanut suoni ja se oli siinä. Tiedä sitten oliko noilla mitään korrelaatiota keskenään, mutta sellainen fiilis tuli että saatoi olla.

”Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.”

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä15864

George Hanson kirjoitti:
Pahinta on, että stressi kutistaa muutakin kuin aivoja, ehkä vielä enemmän.

Monella tuntemallani keski-ikäisellä esim. kivekset ovat surkastuneet pienen herneen kokoisiksi, eikä mitään vaativaa enää osata tai haluta edes yrittää, mennään vaan toisten mukana, niinkuin helppoa on.

Aijaa, minä kun olen ollut sellaisessa luulossa, että kivekset tuppaavat suurentumaan iän karttuessa, ja lopulta roikkuvan pelkän nahkariekaleen varassa ikäukkona, ihan niinkuin naisilla alkaa tissit roikkumaan. Maan vetovoima on armoton...

”Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.”

Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Eusa kirjoitti:
Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Oleta heti aluksi, että jokainen korjattava vika poikii niitä ratkoessa kaksi uutta sisäistä häikkää, jotka on tietysti myös selvitettävä. Opi himoitsemaan pikkuisia lisähaasteita - ole merkillepantavan tyytymätön, kun jokin tuleekin heti kerralla kuntoon.

Palkitsemismekanismi siis käänteiseksi. Nauti aina, kun tulee korjattavaa ja vihaa sitä, jos asiat rullaavat liian hyvin - "no, onneksi työlistalla on vielä sentään pari bugikeikkaa tällekin illalle, ihanaa!"

Myös lepäämisen asenteeseen kannattaa panostaa: "otanpa jätskin ja parin tunnin nokoset ennen kuin paneudun erityisen ihanaan ja kiireelliseen haasteeseen..." :D

Kiitos neuvoista. Noin tähän varmaan pitäisi suhtautua. Ongelma itselleni ei tosin ole niinkään se, että ilmaantuu ohjelmoinnillisia ongelmia vaan myös se, että päivittäminen on itsessään meillä altis virheille. Milloin jää joku tiedosto päivittämättä milloin päivittää väärän tiedoston. Mutta tietysti pitäisi suhtautua myös tuohon päivittämiseen sellaisena ongelmana, jossa aivan kuten ohjelmoinnissakin, ilmenee todennäköisesti virheitä.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Brainwashed kirjoitti:
Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on helvetin korkea stressinsietokyky ja kynnys korkealla, pitää melkein olla kyse elämästä ja kuolemasta ennen kuin rupean ressailemaan. Hajamielisyyteni takia joudun välillä tsekkailemaan duunijälkiä useampaankin otteeseen, esim. moottorikasaamisen yhteydessä, että varmaan kaikki tulee asennettua ja oikein, momentit sun muut, mutta en ota niistä ressiä. Olin kerran yhdessä korjaamossa töissä, jossa oli arviolta kuuskymppinen asentaja, koko työikänsä tehnyt niitä hommia, mutta mistään ei meinannut tulla valmista, kun ressasi koko ajan että tuliko nyt se ja se tehtyä, ja avasi yhä uudestaan auki tsekatakseen, ja sitten yhtenä päivänä tuli tieto että aivoissa oli napsahtanut suoni ja se oli siinä. Tiedä sitten oliko noilla mitään korrelaatiota keskenään, mutta sellainen fiilis tuli että saatoi olla.

Jos kyse olisi tässä vain omasta harrastuksesta, en minä stressaisi, mutta kun asiakkaamme liiketoiminta on kiinni toimivasta softasta, hajamielisyyteen ei oikein ole varaa. Asikkaan tuotantosoftan pitäisi olla kokoajan toimiva. Jos jotain hiotaan, se pitäisi tapahtua ennen kuin softa päätyy asiakkaalle tuotantoon.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä8046

Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Hyvässä työyhteisössä tuo tehtäisiin niin, että joku toinen joka luonteenlaatunsa ansiosta ei stressaa noista pätkääkään katsoo asian nopeasti läpi JA kantaa suuren osan vastuusta.

Itselläni olisi jollain muotoa samanmuotoisia ominaisuuksia, jotka ratkon niin, että en tee tuollaisia juttuja.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä8046

Ylläoleva ei toimi tyypillisesti, koska typerät valtapelit kuuluu ihmisluontoon. Se että toinen ensin vaikka tekee viikon jotain, ja toinen tarkastaa asiaa tunnin verran ei tarkoita sitä, ettekä se olisi tehty vähän niinkuin 50/50, tai että luonteensa takia stressitön vastuunottaja tuollaisessa asiassa olisi ansainnut ainakin tuplapalkan.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Meillä on tietoturvavastaava ollut sitä mieltä, että tuohon itse päivittämiseen pitäisi olla vain ja ainoastaan siihen keskittyvä porukkansa. Tosin osaavasta työvoimasta on pulaa ja meillä on enemmän töitä kuin tekijöitä, joten ainakaan toistaiseksi tuohon ei liikene voimavaroja.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä5595

Stressi vaikuttaa kaikenikäisten aivoihin ja voi estää niiden normaalin kehittymisen.

Hyvänä esimerkkinä tästä on uskonnollinen kasvatus ja henkimaailman asioilla pelottelu. Lopputuloksena kehittyy tai jää kehittymättä ihmisiä, joille tarvii joka sunnuntai kertoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10112

"The future of any society depends on its ability to foster the healthy development of the next generation. Extensive research on the biology of stress now shows that healthy development can be derailed by excessive or prolonged activation of stress response systems in the body and the brain, with damaging effects on learning, behavior, and health across the lifespan. Yet policies that affect young children generally do not address or even reflect awareness of the degree to which very early exposure to stressful experiences and environments can affect the architecture of the brain, the body’s stress response systems, and a host of health outcomes later in life."

Excessive Stress Disrupts the Architecture of the Developing Brain

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10112

Science does not support the claim that infants and toddlers are too young to have serious mental-health problems.

“All early childhood programs, including Head Start, must balance their focus on cognition and literacy skills with significant attention to emotional and social development.”

Children’s Emotional Development Is Built into the Architecture of Their Brains

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10112

“The foundations of brain architecture are established early in life through a continuous series of dynamic interactions in which environmental conditions and personal experiences have a significant impact on how genetic predispositions are expressed. Because specific experiences affect specific brain circuits during specific developmental stages—referred to as sensitive periodsit is vitally important to take advantage of these early opportunities in the developmental building process. That is to say, the quality of a child’s early environment and the availability of appropriate experiences at the right stages of development are crucial in determining the strength or weakness of the brain’s architecture, which, in turn, determines how well he or she will be able to think and to regulate emotions.”

The Timing and Quality of Early Experiences Combine to Shape Brain Architecture

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat