Sivut

Kommentit (40)

Minijehova
Seuraa 
Viestejä5643
Liittynyt10.10.2011

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Ihan loogista. Kitukasvuinen VVM -> stressialttius -> pienemmän aivot, kun aivotoiminta ei johda mihinkään järkevään...

Eikö keski-ikä ole hiukan myöhään millekään varhaiselle? Paitsi varhaiselle menopaussille.

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5726
Liittynyt21.7.2017

Minijehova kirjoitti:
Eikö keski-ikä ole hiukan myöhään millekään varhaiselle? Paitsi varhaiselle menopaussille.

On. Nimenomaan siksi tapahtuu surkastuminen.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä5105
Seuraa 
Viestejä114
Liittynyt28.10.2017

Kun aivot on äärimmäisen traumastressin ja parin aivotärähdyksen jäljiltä kutistuneet niin ettei tiedä sanottiinko tuossa, että voisi vielä palautua? Lisäksi, traumatisoituneilla aivot tekee tuplasti työtä, ja joskus tuntuukin että on kahdet aivot. Toinen muistaa pahan ja toinen yrittää elää preesensissä, kunnes päättyy pitkä yö.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28196
Liittynyt13.5.2005

Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Eusa
Seuraa 
Viestejä15964
Liittynyt16.2.2011

Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Oleta heti aluksi, että jokainen korjattava vika poikii niitä ratkoessa kaksi uutta sisäistä häikkää, jotka on tietysti myös selvitettävä. Opi himoitsemaan pikkuisia lisähaasteita - ole merkillepantavan tyytymätön, kun jokin tuleekin heti kerralla kuntoon.

Palkitsemismekanismi siis käänteiseksi. Nauti aina, kun tulee korjattavaa ja vihaa sitä, jos asiat rullaavat liian hyvin - "no, onneksi työlistalla on vielä sentään pari bugikeikkaa tällekin illalle, ihanaa!"

Myös lepäämisen asenteeseen kannattaa panostaa: "otanpa jätskin ja parin tunnin nokoset ennen kuin paneudun erityisen ihanaan ja kiireelliseen haasteeseen..." :D

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

George Hanson
Seuraa 
Viestejä1633
Liittynyt13.11.2014

Pahinta on, että stressi kutistaa muutakin kuin aivoja, ehkä vielä enemmän.

Monella tuntemallani keski-ikäisellä esim. kivekset ovat surkastuneet pienen herneen kokoisiksi, eikä mitään vaativaa enää osata tai haluta edes yrittää, mennään vaan toisten mukana, niinkuin helppoa on.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä10637
Liittynyt20.1.2013

Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on helvetin korkea stressinsietokyky ja kynnys korkealla, pitää melkein olla kyse elämästä ja kuolemasta ennen kuin rupean ressailemaan. Hajamielisyyteni takia joudun välillä tsekkailemaan duunijälkiä useampaankin otteeseen, esim. moottorikasaamisen yhteydessä, että varmaan kaikki tulee asennettua ja oikein, momentit sun muut, mutta en ota niistä ressiä. Olin kerran yhdessä korjaamossa töissä, jossa oli arviolta kuuskymppinen asentaja, koko työikänsä tehnyt niitä hommia, mutta mistään ei meinannut tulla valmista, kun ressasi koko ajan että tuliko nyt se ja se tehtyä, ja avasi yhä uudestaan auki tsekatakseen, ja sitten yhtenä päivänä tuli tieto että aivoissa oli napsahtanut suoni ja se oli siinä. Tiedä sitten oliko noilla mitään korrelaatiota keskenään, mutta sellainen fiilis tuli että saatoi olla.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä10637
Liittynyt20.1.2013

George Hanson kirjoitti:
Pahinta on, että stressi kutistaa muutakin kuin aivoja, ehkä vielä enemmän.

Monella tuntemallani keski-ikäisellä esim. kivekset ovat surkastuneet pienen herneen kokoisiksi, eikä mitään vaativaa enää osata tai haluta edes yrittää, mennään vaan toisten mukana, niinkuin helppoa on.

Aijaa, minä kun olen ollut sellaisessa luulossa, että kivekset tuppaavat suurentumaan iän karttuessa, ja lopulta roikkuvan pelkän nahkariekaleen varassa ikäukkona, ihan niinkuin naisilla alkaa tissit roikkumaan. Maan vetovoima on armoton...

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28196
Liittynyt13.5.2005

Eusa kirjoitti:
Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Oleta heti aluksi, että jokainen korjattava vika poikii niitä ratkoessa kaksi uutta sisäistä häikkää, jotka on tietysti myös selvitettävä. Opi himoitsemaan pikkuisia lisähaasteita - ole merkillepantavan tyytymätön, kun jokin tuleekin heti kerralla kuntoon.

Palkitsemismekanismi siis käänteiseksi. Nauti aina, kun tulee korjattavaa ja vihaa sitä, jos asiat rullaavat liian hyvin - "no, onneksi työlistalla on vielä sentään pari bugikeikkaa tällekin illalle, ihanaa!"

Myös lepäämisen asenteeseen kannattaa panostaa: "otanpa jätskin ja parin tunnin nokoset ennen kuin paneudun erityisen ihanaan ja kiireelliseen haasteeseen..." :D

Kiitos neuvoista. Noin tähän varmaan pitäisi suhtautua. Ongelma itselleni ei tosin ole niinkään se, että ilmaantuu ohjelmoinnillisia ongelmia vaan myös se, että päivittäminen on itsessään meillä altis virheille. Milloin jää joku tiedosto päivittämättä milloin päivittää väärän tiedoston. Mutta tietysti pitäisi suhtautua myös tuohon päivittämiseen sellaisena ongelmana, jossa aivan kuten ohjelmoinnissakin, ilmenee todennäköisesti virheitä.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28196
Liittynyt13.5.2005

Brainwashed kirjoitti:
Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on helvetin korkea stressinsietokyky ja kynnys korkealla, pitää melkein olla kyse elämästä ja kuolemasta ennen kuin rupean ressailemaan. Hajamielisyyteni takia joudun välillä tsekkailemaan duunijälkiä useampaankin otteeseen, esim. moottorikasaamisen yhteydessä, että varmaan kaikki tulee asennettua ja oikein, momentit sun muut, mutta en ota niistä ressiä. Olin kerran yhdessä korjaamossa töissä, jossa oli arviolta kuuskymppinen asentaja, koko työikänsä tehnyt niitä hommia, mutta mistään ei meinannut tulla valmista, kun ressasi koko ajan että tuliko nyt se ja se tehtyä, ja avasi yhä uudestaan auki tsekatakseen, ja sitten yhtenä päivänä tuli tieto että aivoissa oli napsahtanut suoni ja se oli siinä. Tiedä sitten oliko noilla mitään korrelaatiota keskenään, mutta sellainen fiilis tuli että saatoi olla.

Jos kyse olisi tässä vain omasta harrastuksesta, en minä stressaisi, mutta kun asiakkaamme liiketoiminta on kiinni toimivasta softasta, hajamielisyyteen ei oikein ole varaa. Asikkaan tuotantosoftan pitäisi olla kokoajan toimiva. Jos jotain hiotaan, se pitäisi tapahtua ennen kuin softa päätyy asiakkaalle tuotantoon.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6629
Liittynyt8.11.2012

Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Hyvässä työyhteisössä tuo tehtäisiin niin, että joku toinen joka luonteenlaatunsa ansiosta ei stressaa noista pätkääkään katsoo asian nopeasti läpi JA kantaa suuren osan vastuusta.

Itselläni olisi jollain muotoa samanmuotoisia ominaisuuksia, jotka ratkon niin, että en tee tuollaisia juttuja.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6629
Liittynyt8.11.2012

Ylläoleva ei toimi tyypillisesti, koska typerät valtapelit kuuluu ihmisluontoon. Se että toinen ensin vaikka tekee viikon jotain, ja toinen tarkastaa asiaa tunnin verran ei tarkoita sitä, ettekä se olisi tehty vähän niinkuin 50/50, tai että luonteensa takia stressitön vastuunottaja tuollaisessa asiassa olisi ansainnut ainakin tuplapalkan.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28196
Liittynyt13.5.2005

Meillä on tietoturvavastaava ollut sitä mieltä, että tuohon itse päivittämiseen pitäisi olla vain ja ainoastaan siihen keskittyvä porukkansa. Tosin osaavasta työvoimasta on pulaa ja meillä on enemmän töitä kuin tekijöitä, joten ainakaan toistaiseksi tuohon ei liikene voimavaroja.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä1014
Liittynyt15.5.2018

Stressi vaikuttaa kaikenikäisten aivoihin ja voi estää niiden normaalin kehittymisen.

Hyvänä esimerkkinä tästä on uskonnollinen kasvatus ja henkimaailman asioilla pelottelu. Lopputuloksena kehittyy tai jää kehittymättä ihmisiä, joille tarvii joka sunnuntai kertoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat