Raportti uskonnollisesta ihmeparantamisesta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kaikki ovat varmaan kuulleet niin sanotusta Miettisen väitöskirjasta?

Matti A. Miettisen Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta on lääketieteen tohtorin väitöskirja, jonka hän kirjoitti noin 10 vuoden aikana (1980-1990). Tutkimuksen kohteena olivat Niilo Yli-Vainion (1920-1981) parantamiskokoukset vuonna 1980. Tarkemman selvityksen otos oli 611 vapaaehtoista, jotka ilmoittivat yhteensä 1403 parantumiskokemusta. Näistä 829 ilmoitettiin parantuneeksi ja 574 ei-parantuneeksi. Miettinen etsi lääketieteellisestä ennusteesta merkittävästi poikkeavia elimellisiä parantumisia. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei kukaan ollut parantunut ihmeellisesti Niilo Yli-Vainion kokouksissa.

Nyt on kaksi helluntailaista opiskelijaa tehnyt (kristillisessä) mediassakin jonkin verran julkisuutta saaneen samantyyppisen selvityksen nykyajan ihmeparantumiskertomuksista ja valitettavasti lopputulos on sama kuin Miettiselläkin 15 vuotta aikaisemmin: Herra tekee ihmeitä ilman määrää?

Ajatuksia ihmeparantumisista?

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija
Taikuri James Randi apureineen teki 1980-luvulla kattavan tutkimuksen Yhdysvaltojen kristityistä ihmeparantajista. Avainsana ilmiön kuvaamiseen on ”raha”: parantajat saivat miljoonia dollareita kirjekerjuukampanjoiden, tv-ohjelmien ja kiertueiden avulla. Ihmiset lähettivät vähät rahansa upeissa luksus-taloissa asuville pastoreille. Eräs tv-pappi sanoi katselijoille kuolevansa, jos hän ei saa kerättyä kirkolle kahdeksaa miljoonaa dollaria.

Pastoreiden apulaiset heittivät uskovien kirjeet suoraan roskalaatikkoon — tai tietysti vasta sen jälkeen, kun ne oli putsattu rahoista. Eräs kirkonmies sai niin paljon postia, että hänen kirkollaan oli postiosaston lisäksi oma postinumero.

Randi kertoo eräästä naisesta, joka ensin lahjoitti mieheltään salaa heidän yhteiset säästönsä. Seuraavaksi nainen lainasi rahaa äidiltään ja pojaltaan. Lopulta hän otti lainan pankista, koska pastori oli sanonut sen olevan heikkoutta, jos hän ei kykenisi siihen. Pastorin mukaan Paholainen yritti estää naista avustamasta häntä.

Kiertueilla kirkonmiesten apulaiset keräsivät etukäteen tietoa yleisöstä, keitä he olivat, mistä he tulivat ja mikä heitä vaivasi — vaivihkaa, tietysti. Kun pastorit osoittivat esityksissä tietävänsä osanottajista tietoja, joita he eivät (muka) olisi voineet saada normaaleja teitä, ainoa vaihtoehto oli, että heillä oli ”taivaskanava” auki. Vakuutettuaan yleisölle toimivansa yhteistyössä Jumalan kanssa, oli helppo siirtyä ihmeparantamiseen.

Pastorit ”paransivat” eri pituisia jalkoja vetämällä lyhyemmän jalan kenkää kantapäästä irti: ”Jalka pitenee!” Pastorit pyysivät rullatuoleissa istuvia nousemaan ”Jeesuksen nimessä” — ja he nousivat! Toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä he olivat itse kävelleet paikalle, ja vasta pastorien apulaisten ”pyyteetön” ystävällisyys oli saanut heidät istumaan rullatuoleihin. Sokeat saivat puolestaan näkönsä ”takaisin” — tosin he eivät olleetkaan täysin sokeita.

Jos potilaat eivät parantuneet, pastoria ei tietenkään pitänyt syyttää; omien sanojensa mukaanhan hän oli vain ”Tohtori-Jeesuksen” apulainen. Oikea syyllinen löytyi sairaasta itsestään: hän ei uskonut tarpeeksi! Siis nämä sairaat miehet, naiset, vanhukset ja lapset, jotka rukoilivat sydämensä pohjasta, matkustivat ehkä pitkiäkin matkoja tavatakseen ”pelastavan enkelinsä”, ja antoivat viimeisetkin killinkinsä pastoreiden käyttöön, eivät uskoneet tarpeeksi. Mutta kukapa haluaisi epäillä pastoria, sillä hänhän oli vain Jumalan työkalu: jos kritisoi häntä, kritisoikin oikeasti Jumalaa. Kyseenalaistaminen on Saatanasta.

Jos potilas sattui kuolemaan, voitiin todeta, että myös jokainen, jonka puolesta Jeesus rukoili, kuoli. Kuolema nähtiin äärimmäisenä parannuskeinona.

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ihmeparantaminen.html

Tämä siis vastaa omaa näkemystäni asiasta; lähinnä hyväuskoisten hyväksikäyttöä.

Vierailija

Kuten avauksessasikin totesit, ihmeparantumisia ei liene todettu. Onko se sitten ikävää vai ei, riippuu varmaan itse kunkin odotuksista ja suhtautumisesta asiaan. Jos on ihmeisiin uskonut ja sellaista odottaa, on luonnollisesti pettynyt, muillehan asia lienee itsestään selvyys.

Sinullahan oli vanhalla palstalla myös ihmeparannus-aiheinen ketju. Muistaakseni suhtauduit tuolloin vielä sangen toiveikkaasti asiaan. Vaikuttiko tutkimuksenne kielteinen tulos mitenkään vakaumukseesi?

Vierailija
ChG
Vaikuttiko tutkimuksenne kielteinen tulos mitenkään vakaumukseesi?

Vaikutti ja sen voi lukea tuosta raportista. Tai jos on laiska niin vain viimeisen Päätelmät-kappaleen.

Vierailija

Jengi on lataillut kamaa sen verran paljon, että sivukaista on täynnä ja aukeaa, kun kuukausi vaihtuu eli 1.6. klo 00:00.

Vierailija
ChG
Joo, huomasin, että linkki ei enää toiminut.

Jos ei jaksa odottaa niin minulle vain vaikka privalla, maililla, Mesellä tai ICQlla. Tiedostolla ei ole kokoa kuin 0,17 megaa.

Vierailija

Kaikki eivät ole kuulleet siitä väitöskirjasta, en ainakaan minä.

En ole edes kuulut Yli-Vainion tekevän parannustöitä, eikö hän puhunut saarnaavalla äänellä ja pani kätensä kuulijan otsaan. Joskus kuulija menetti tajuntansa, ympärillä ihmiset kiittivät jumalaa.

En ymmärtänyt koko aikoinaan kohistua asiaa.

En ymmärrä, onko Yli-Vainiolla ollut jokin klinikka, mistä ei ole ilmoitusta tiedefoorumilla. Onko hän parantajakin?

Vierailija
FelisLeo
Kaikki ovat varmaan kuulleet niin sanotusta Miettisen väitöskirjasta?

Matti A. Miettisen Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta on lääketieteen tohtorin väitöskirja, jonka hän kirjoitti noin 10 vuoden aikana (1980-1990). Tutkimuksen kohteena olivat Niilo Yli-Vainion (1920-1981) parantamiskokoukset vuonna 1980. Tarkemman selvityksen otos oli 611 vapaaehtoista, jotka ilmoittivat yhteensä 1403 parantumiskokemusta. Näistä 829 ilmoitettiin parantuneeksi ja 574 ei-parantuneeksi. Miettinen etsi lääketieteellisestä ennusteesta merkittävästi poikkeavia elimellisiä parantumisia. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei kukaan ollut parantunut ihmeellisesti Niilo Yli-Vainion kokouksissa.

Nyt on kaksi helluntailaista opiskelijaa tehnyt (kristillisessä) mediassakin jonkin verran julkisuutta saaneen samantyyppisen selvityksen nykyajan ihmeparantumiskertomuksista ja valitettavasti lopputulos on sama kuin Miettiselläkin 15 vuotta aikaisemmin: Herra tekee ihmeitä ilman määrää?

Ajatuksia ihmeparantumisista?

Eipä näin äkikseltään tule mieleen yhtään ihmeparannusta ja kun mietin tarkemmin niin ei silloinkaan tule mieleen. Toisinsanoen: Yhtään ihmeparannusta ei tiedetä tapahtuneen. Eräs parantaja väitti TV:ssä parantaneensa syöpäpotilaan ja potilas väitti myös samaa. Keskustelemassa oli myös HYKS:n johtava syöpälääkäri joka sanoi ihmeparantajalle: "Hyksissä on 30 syöpään kuolevaa potilasta, saat valita kenet parannat ja jatketaan sen jälkeen keskustelua"

Parannetut "syöpäpotilaat" eivät ole koskaan edes sairastaneet syöpää, eräs "potilas" paljastui luulosairaaksi joka oli koko ikänsä rampannut lääkärillä valittamassa milloin mistäkin. Sellaisen potilaan minäkin lupaan parantaan vaikka leprasta, ellei se kuole ennen minun suorittamaa ihmeparannusta.

Vierailija

Ette siis ole vieläkään päässeet eroon uskontoaiheista...

Minä olen uskovainen, mutta suhtaudun melko skeptisesti joukkoparantumisiin. Yleisesti ihmiset ajattelevat, että jos ihmeparantumisia on muutamia tuhansia ilmiöön voi jo kiinnittää huomota... Suhtaudun skeptisesti myös ilmiön tieteellisiin tutkimuksiin. Enkä oikeastaan edes pidä oleellisena sitä mitä tutkimuksissa ilmenee.

Varsinainen pointti on ihmisen subjektiivisessa kokemuksessa. Ja siinä että jotain tapahtuu silloin kun ihmisen puolesta rukoillaan. Vaikka itse ihme sitten selitettäisiin vaikka miten, ihmisen elämänlaatu ja elämänhalu paranee. SE on ihmeparaneminen. Keho on sivuseikka.

Kaikelle, aivan kaikelle, voidaan löytää "luonnollinen" selitys. Mutta minä katselen asioita edelleen siitä näkökulmasta, että luonnollisia selityksiä ei ole olemassakaan. Kaikki on ihmettä.

Oleellista on rukous, kuten seuraavasta kertomuksesta ilmenee. Eräs nuori tyttö törmäsi pyörällään autoon. Lääkärit sanoivat, että jos tyttö jää eloon hän ei missään tapauksessa pysty huolehtimaan itsestään. Käsivarsi voi hyvällä onnella nousta muutaman vuoden silmien tasalle, mutta liikkuminen tapahtuu pyörätuolissa ja hyvin rajoitetusti.
Tytön äiti oli uskovainen, kuten tyttökin, ja pyysi kaikkia ystäviään rukoilemaan tytön puolesta. Viesti meni eteenpäin, ja kohta esirukoilijoita oli ulkomaita myöten.

Tyttö kertoi itse näin: "En ikinä unohda sen fysioterapeutin ilmettä, kun hän sanoi että käsivarsi on kunnossa. Kaikki on ok." Lääkärit sanoivat vielä, että tätä ei voi selittää millään, ei mustalla, valkoisella eikä punaisella magialla. Myöhemmin tyttö juoksi kaupunkimaratonin.

Totta kai "luonnollinen selitys" löytyy, kun kovasti yritetään, mutta se ei olekaan tämän kertomuksen pointti. Pointti on se, että satojen ihmisten rukouksiin vastattiin. Itse uskon, ettei parantumista, katsotaan se ihmeeksi tai ei, olisi tapahtunut, jos tytön puolesta ei olisi rukoiltu.

En oikeastaan käyttäisi edes sanaa "ihme", vaan rukousvastaus. Olette varmaankin kuulleet sanonnan "kävelevä ihme". Lehtijuttu oli otsikoitu näin: "Tanja on juokseva rukousvastaus".

Vierailija

Taikauskoisia ihmisiä on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Nimet vain muuttuvat ja vaihtelevat. Toiset puhuvat mustasta tai valkoisesta magiasta jotkut puhuvat voodoosta ja toiset taas ihmeistä tai rukousvastaustauksesta. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisesta taikauskosta.

Ja niin kuin Verity tuossa jo sanoi ei heitä kiinnosta että pystytään todistamaan että mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut tai että kaikelle löytyy luonnollinen selitys. Eli ei nämä ihmeparantamiset siihen lopu että ne todistetaan huijaukseksi tai huuhaaksi.

Suotakoon kaikkille ihmisille taikauskonsa. Kunhan siitä ei koidu haittaa muille ihmisille ja niin kauan kuin he eivät yritä pakottaa muita mukaan höpsismeihinsä.

Vierailija
Verity
Varsinainen pointti on ihmisen subjektiivisessa kokemuksessa.

Jos väittää parantuneensa vaikka sokeudesta tai kuuroudesta niin subjektiivisen kokemuksen lisäksi mukana on objektiivisia seurauksia, jonka voi todeta vaikkapa optikon läppitaululla tai lääkärin vastaanotolla.

Siitä on kysymys.

Vierailija
FelisLeo
Kaikki ovat varmaan kuulleet niin sanotusta Miettisen väitöskirjasta?

Matti A. Miettisen Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta on lääketieteen tohtorin väitöskirja, jonka hän kirjoitti noin 10 vuoden aikana (1980-1990). Tutkimuksen kohteena olivat Niilo Yli-Vainion (1920-1981) parantamiskokoukset vuonna 1980. Tarkemman selvityksen otos oli 611 vapaaehtoista, jotka ilmoittivat yhteensä 1403 parantumiskokemusta. Näistä 829 ilmoitettiin parantuneeksi ja 574 ei-parantuneeksi. Miettinen etsi lääketieteellisestä ennusteesta merkittävästi poikkeavia elimellisiä parantumisia. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei kukaan ollut parantunut ihmeellisesti Niilo Yli-Vainion kokouksissa.

Nyt on kaksi helluntailaista opiskelijaa tehnyt (kristillisessä) mediassakin jonkin verran julkisuutta saaneen samantyyppisen selvityksen nykyajan ihmeparantumiskertomuksista ja valitettavasti lopputulos on sama kuin Miettiselläkin 15 vuotta aikaisemmin: Herra tekee ihmeitä ilman määrää?

Ajatuksia ihmeparantumisista?

Olin tilaisuudessa, jossa Miettinen kertoi väitöstyöstään. Kun joku sen teologituttava oli kuullut väitöskirjan aiheen, oli se todennut että nyt et poika tiennyt mihin pääsi pistät...

Itse väitöstapahtumaan Tampereen yliopistossa varauduttiin vahvennetuin vahtimestarivoimin, mutta varsinainen tilaisuus meni asiallisesti. Vain yliopiston aulassa jotkut olivat jakaneet traktaattejaan.

Vierailija

Verity: "Pointti on se, että satojen ihmisten rukouksiin vastattiin. Itse uskon, ettei parantumista, katsotaan se ihmeeksi tai ei, olisi tapahtunut, jos tytön puolesta ei olisi rukoiltu. "

Taitaa pointti olla mieluumminkin se, että kertomuksen tyttöä ei löydy mistään, vaikka kuinka etsitään. Näin kertomusta ihmeparantumisesta ei päästä tutkimaan niin, että olisi yhtäaikaa vertailtavissa onnettomuuden jälkeiset lääkärinlausunnot ja rukousten parantama tyttö.

Vierailija
Verity
Ette siis ole vieläkään päässeet eroon uskontoaiheista...

Minä olen uskovainen, mutta suhtaudun melko skeptisesti joukkoparantumisiin. Yleisesti ihmiset ajattelevat, että jos ihmeparantumisia on muutamia tuhansia ilmiöön voi jo kiinnittää huomota... Suhtaudun skeptisesti myös ilmiön tieteellisiin tutkimuksiin. Enkä oikeastaan edes pidä oleellisena sitä mitä tutkimuksissa ilmenee.

Varsinainen pointti on ihmisen subjektiivisessa kokemuksessa. Ja siinä että jotain tapahtuu silloin kun ihmisen puolesta rukoillaan. Vaikka itse ihme sitten selitettäisiin vaikka miten, ihmisen elämänlaatu ja elämänhalu paranee. SE on ihmeparaneminen. Keho on sivuseikka.

Kaikelle, aivan kaikelle, voidaan löytää "luonnollinen" selitys. Mutta minä katselen asioita edelleen siitä näkökulmasta, että luonnollisia selityksiä ei ole olemassakaan. Kaikki on ihmettä.

Oleellista on rukous, kuten seuraavasta kertomuksesta ilmenee. Eräs nuori tyttö törmäsi pyörällään autoon. Lääkärit sanoivat, että jos tyttö jää eloon hän ei missään tapauksessa pysty huolehtimaan itsestään. Käsivarsi voi hyvällä onnella nousta muutaman vuoden silmien tasalle, mutta liikkuminen tapahtuu pyörätuolissa ja hyvin rajoitetusti.
Tytön äiti oli uskovainen, kuten tyttökin, ja pyysi kaikkia ystäviään rukoilemaan tytön puolesta. Viesti meni eteenpäin, ja kohta esirukoilijoita oli ulkomaita myöten.

Tyttö kertoi itse näin: "En ikinä unohda sen fysioterapeutin ilmettä, kun hän sanoi että käsivarsi on kunnossa. Kaikki on ok." Lääkärit sanoivat vielä, että tätä ei voi selittää millään, ei mustalla, valkoisella eikä punaisella magialla. Myöhemmin tyttö juoksi kaupunkimaratonin.

Totta kai "luonnollinen selitys" löytyy, kun kovasti yritetään, mutta se ei olekaan tämän kertomuksen pointti. Pointti on se, että satojen ihmisten rukouksiin vastattiin. Itse uskon, ettei parantumista, katsotaan se ihmeeksi tai ei, olisi tapahtunut, jos tytön puolesta ei olisi rukoiltu.

En oikeastaan käyttäisi edes sanaa "ihme", vaan rukousvastaus. Olette varmaankin kuulleet sanonnan "kävelevä ihme". Lehtijuttu oli otsikoitu näin: "Tanja on juokseva rukousvastaus".

Oletko kuullut esimerkiksi stigmoista? Ihmismieli on outo asia: Stigmatkin ilmestyvät kämmeniin, vaikka ristiinnaulitseminen tapahtui aina ranteisiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat