Seuraa 
Viestejä45973

Aluksi levodopasta.
Elikkäs dopamiinia ei sellaisenaan voi käyttää parkinsonismin hoidossa, koska se ei läpäise veri-aivoestettä. Elikkäs se on levodopan muodossa, dopamiinin "esiasteena" . Usein levodopan kyytipojaksi tarjoillaa dopadekardosylaasin estäjää joka estää l-dopan muuttumista dopamiiniksi ennen veri-aivoesteen läpäisyä.

Eli vasta aivoissa muodotuu tätä kaivattua dopamiinia.

Kysymykseni siis:
Mitä on tämä dopadekarsylaasin estäjä, käytetäänkö sitä lähes aina levodopan kimppakyytiläisenä (sekä parkinsonismissa että levottomien jalkojen hoidossa) ja se asiakysymys: Millaisella lääkityksellä tulisi lähteä liikkeelle esim. levottomien jalkojen hoidossa. Millä lääkkeillä saadaan yleisimmin paras vaste?

Entäs sitten selegiliini elikkäs deprenyyli?

Levodopasta on paljon sekä hyvää että huonoa kuultu. Mikä tekee siitä niin kiistellyn? (ei ole pharmaca fennicaa juuri tyrkyllä....)

Kiitos!

Sivut

Kommentit (21)

Jo tuli monta kysymystä, joista minä olen kaikista pihalla. Minulla kun ei noita parkinsonismi-potilaita käy, tai sitten en osaa diagnosoida.

Peistaan vaan mitä käsikirjassa lukee. Käytännöstä en tiedä.

Onhan meillä neurologejakin, aloitankos kirjeenvaihdon heidänkin kanssaan, heillä kun satunnaisina vierailijoina ei ole e-mailia, kuten ei kardiologeillakaan? Kardiologille minä kirjoitan vanhanaikaisesti käsinkirjoitettuja kysymyksiä.

Tässä vastaus kahteen, etsin vielä nuo levottomat jalat.

Olipa hyvä, kun levottomat jalat tulivat esille. Niitä kyllä tapaan ja en ole tiennytkään kaikkia hoitomuotoja.
------------

Lähde:

Parkinsonin tauti
Lääkärin käsikirja
3.3.2005
Heikki Teräväinen ja Seppo Kaakkola

Artikkelin tunnus: ykt00911 (036.072)
© 2005 Kustannus Oy Duodecim

Levodopa

Dopaminergiset solut tekevät levodopasta dopamiinia.
Annetaan yhdessä dekarboksylaasi-inhibiittorin (karbidopa tai benseratsidi) kanssa. Inhibiittori estää levodopan hajoamisen muualla elimistössä ja vähentää perifeerisiä sivuvaikutuksia.

Hoito aloitetaan pienellä annoksella (50 mg × 3), ja lääkettä lisätään 3–5 päivän välein 100–200 mg × 3 annostukseen tehon ja sivuvaikutusten mukaan.
Imeytymisessä on yksilöllisiä eroja, ja joskus tarvitaan suurempiakin annoksia.

Lääkkeen vaikutus rytmitetään valveilla-olo ajalle. Annosteluajat ovat hoidon alkuvuosina kolmena annoksena otettaessa n. klo 7, klo 12 ja klo 17 (n. 5 tunnin välein), jos potilas on valveilla klo 7–22.

Lääke otetaan ruokailun jälkeen 1–2 ensimmäisenä kuukautena (totutusvaihe), myöhemmin tyhjään vatsaan esim. n. 30–45 minuuttia ennen ateriaa, jolloin vaikutus alkaa nopeammin ja imeytyminen (bioavailabiliteetti) on sekä parempi että luotettavampi (ei vaihtele ottokerrasta toiseen). Poikkeuksen voi tietyissä tapauksissa tehdä depotvalmisteiden kohdalla, joiden imeytyminen on hivenen parempi, jos potilas on syönyt vähän.

Depotvalmisteiden hyötyosuus on noin 60–70 % standardivalmisteiden tehosta, plasman huippupitoisuudet pienemmät, vaikutusaika pidempi ja vaikutuksen alkaminen hitaampi (n. 2 tunnissa). Standardivalmisteiden vaikutus alkaa n. 45 minuutissa, ellei niitä pure ennen nielemistä. Nopein vaikutus on veteen liuotetulla valmisteella (Quick).
Tehoaa yleensä hyvin etenkin jäykkyyteen ja liikuntavaikeuksiin, eikä alussa ole merkittävästi sivuvaikutuksia.

Sivuvaikutukset

Maha-suolikanavan oireet (pahoinvointi, poltot, närästys)
Runsas hikoilu
Sekavuus
Joskus sydämen rytmihäiriöt
Harvoin hajuharhat
Hiljattain sydäninfarktin saaneiden ei pidä käyttää (arytmiataipumus).
Neuroleptit heikentävät tehoa.
Pitkään jatkunut levodopahoito aiheuttaa tahattomia liikkeitä (dyskinesia) suurelle osalle potilaista. Ne vähenevät lääkeannosta vähentämällä, mutta usein Parkinsonin taudin oireet samalla pahenevat.Toinen tyypillinen ongelma on levodopatabletin vaikutusajan lyhentyminen (wearing off).

Nuoremmat potilaat saavat vanhempia herkemmin dyskinesian. Kun heillä samanaikaisesti on pidempi odotettavissa oleva hoitoaika, on aiheellista pyrkiä alkuvaiheessa käyttämään lääkkeitä, jotka eivät yksin käytettyinä synnytä dyskinesiaa (esim selegiliini ja dopamiinireseptoriagonistit). Tämä siirtää useissa tapauksissa levodopan käyttöönottoa tai ainakin pienentää sen päivittäistä tarvetta.

Selegiliini

Estää MAO-B-entsyymiä ja tehostaa levodopahoidon vaikutusta. Lääkettä annetaan tavallisesti 5–10 mg aamulla.

Ei pidä käyttää samanaikaisesti MAO-A-estäjien kanssa (hypertensiivisen kriisin vaara).
Pahentaa ortostaattista hypotoniaa.
Voi vaikeuttaa unta.
On käytetty sairauden etenemisen estoon. On viitettä siitä, että lääke saattaa hidastaa taudin etenemistä: tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.

Levottomat jalat

Hoito

Jos levottomuusoireet ovat lieviä ja potilas nukkuu niistä huolimatta hyvin, ei lääkehoito ole tarpeen vaan tilannetta voidaan jäädä seuraamaan ja kiinnitetään huomiota hyvää unta suosiviin elämäntapoihin. Vakavammissa tapauksissa lääkehoito yleensä parantaa olennaisesti potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Rauhoittavat lääkkeet, lähinnä bentsodiatsepiinit, saattavat tarjota apua lähinnä lievissä tapauksissa, mutta silloinkin vaikutus perustuu väsyttävään ja ahdistuneisuutta lieventävään vaikutukseen eikä kohdistu itse oireeseen. Bentsodiatsepiineja voidaan käyttää oheislääkkeinä tai hyvin lievissä tapauksissa ainoina lääkkeinä, jos vaaraa väärinkäytöstä, riippuvuudesta ja päiväväsymyksestä ei pidetä liian suurena. Yleisesti on käytetty klonatsepaamia 0.5–1 mg:n annoksin, mikä vastaa 7.5–15 mg:n diatsepaamiannosta. Suuremmat annokset voivat auttaa nukkumaan mutta niiden haitat ovat ilmeisiä, eikä tällainen hoito ainakaan pitkäaikaisena ole perusteltu. Voimakkaat, lyhytvaikutteiset bentsodiatsepiinit, kuten midatsolaami ja triatsolaami, voivat aiheuttaa yöllistä sekavuutta, koska ne saavat kyllä potilaan hetkeksi nukahtamaan mutta kävelypakko saattaa ajaa hänet vaeltelemaan ja tekemään päättömyyksiä, joita hän ei aamulla muista (Lauerma 1991).

Levodopa yhdessä dopadekarboksylaasin estäjän kanssa pienehköinä annoksina, esimerkiksi levodopan (50–200 mg) ja karbidopan (12.5–50 mg) yhdistelmä iltaisin on ollut ensimmäinen todella tehokas hoito levottomien jalkojen oireyhtymään. Joskus tarvitaan suurempia annoksia ja tavallisen ja hidasvaikutteisen lääkemuodon yhdistelmiä. Selvää apua ja jopa oireiden täydellistä katoamista on ilmennyt 70–80 %:lla potilaista, mutta tehon hiipumista vuosien varrella ja päiväsaikaiseen levottomuuden voimistumista esiintyy noin kolmasosalla näistä potilaista. Pysyvä hoitoteho ilmenee näin ollen vain joka toisella potilaalla. Toisaalta Parkinson-potilailla levodopan käytön yhteydessä esiintyneitä vakavia sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt levottomia jalkoja hoidettaessa. Myös bromokriptiinia on käytetty vaihtelevin tuloksin.

Muiden dopaminergisesti vaikuttavien lääkkeiden pitkäaikainen soveltuvuus saattaa olla parempi. Pergolidi on osoitettu tehokkaaksi (Wetter ym. 1999), ja uusin tulokas sairauden hoitoon on pramipeksoli. Sen käyttö aloitetaan 0.088 tai 0.09 mg:n annoksella tablettikoon mukaisesti, ja annosta suurennetaan tarpeen mukaan. Kokemukset ja tutkimustulokset ovat antaneet erittäin hyvän kuvan tämän lääkkeen tehosta jalkojen levottomuuteen. Tämä on antanut aihetta epäillä että D3-reseptori olisi ratkaiseva tekijä sairauden patofysiologiassa (Montplaisir ym. 1999). Jää nähtäväksi, muodostuuko pramipeksolista tai sitä muistuttavista valmisteista ensisijaislääke idiopaattiseen levottomien jalkojen oireyhtymään. Pramipeksolin käyttäjillä kuvatut äkilliset nukahtamiset mm. autoa ajaessa ovat kuitenkin vakava sivuvaikutus, joskin näyttää siltä, että tätä tapahtuisi hyvin harvoin, kun annos on alle 1 mg vuorokaudessa.

Erityisesti voimakkaana kipuna tuntuvaa jalkojen levottomuutta on hoidettu menestyksekkäästi opioideilla. Klassisten opioidien ongelmallisuuden vuoksi haittavaikutusten suhteen edullisempaa tramadolia on käytetty 50–150 mg:n päiväannoksina avoimessa tutkimuksessa, jossa tulokset olivat erittäin hyviä. Hoitotulos herätti sellaisen vaikutelman, että lääkkeen teho juuri jaloissa tuntuvaan vaivaan oli paljon voimakkaampi kuin muihin samoilla potilailla esiintyneisiin kipuihin, kuten artroosi- tai jännitysniskakipuun. Tämä johti hypoteesiin, että tramadoli saisi aikaan monoamiinivälitteisen täsmävaikutuksen levottomiin jalkoihin, sillä tramadolilla on voimakas vaikutus sekä serotoniiniin että noradrenaliiniin keskushermostossa (Lauerma ja Markkula 1999). Tramadolikin lienee kuitenkin syytä säästää sellaisille potilaille, jotka eivät siedä dopaminergisiä lääkkeitä tai joilla ne lakkaavat vaikuttamasta.

Muista lääkkeistä suositeltiin aiemmin myös klonidiinia, jota harva potilas kuitenkaan on halunnut käyttää. Myös antikonvulsantteja, kuten karbamatsepiinia, on käytetty jalkojen levottomuuden hoidossa, mutta vasteet ovat käytännön kokemuksen mukaan olleet selvästi heikompia kuin dopaminergisilla lääkkeillä saadut. Muita selvästi lupaavampi lienee gabapentiini (Mellick ja Mellick 1996). Vaikeissa tapauksissa tulevat kysymykseen yksilöllisesti suunnitellut lääkeyhdistelmät.

Levottomien jalkojen oireyhtymän lääkehoidolle on tyypillistä nopea myönteinen palaute, sillä oikean lääkeannoksen löytymisen jälkeen vaste on lähes aina välitön. Kun univajeesta kärsinyt potilas alkaa nukkua hyvin, koko hänen vointinsa kohenee nopeasti.

HANNU LAUERMA, ma. professori
hannu.lauerma@tyks.fi
TYKS:n psykiatrian klinikka 20250 Turku

Just. Kiitos arvokkaasta tiedosta.

Levottomista jaloista todella paljon kärsivä kuuluisi nerologiselle lääkevastetutkimukseen. Samalla pitäisi selvittää (jos mahdollista jotenkin keinoin) onko aiemmat lääkitykset, korkea verenpaine, muut pumppuviat saatika vastaavat provosoineet "ongelman" kehitystä, kuin myös tarkistaa että onko kyse psyk vai somaattisella puolella, noin niinkuin loppupeleissä.
Ehkä unitutkimuksessa voisi tohtorisetä saada jotain viitettä potilaan jaksamisesta vaivansa kanssa.

Kuitenkin tuntuu että terkkarista ei helpolla eteenpäi lähetetä ja lääkkeetkin on välillä määrätty miten sattuu, tarkistamatta potilastiedoista aiempia nappeja. Töitähän riittää tohtoreilla enemmän kuin laki sallii, mutta luulisi jossain vaiheessa älyävän, varsinkin ikääntyneiden hoidossa, että annostelut ja aineet on paree tarkistaa..

Kysymys;
kirjoitit MD: Toinen tyypillinen ongelma on levodopatabletin vaikutusajan lyhentyminen (wearing off). ----> elikkäs niinkuin tiedettyä levodopa lakkaa toiminasta vuosikausia käytettynä, ainakin osittan?

Tarkoitetaanko tällä samaa kuin ns. on-off ilmiö joka meinaa kliinisen tilan päivittäisiä vaihdoksia? ei kai.

No ny on parempi lopettaa, ajatus lentää kuin varsa kevätlaitumella, joten unta kuuppaan ja huomenna uusi päivä. Silloin kuuluu pään sisältä sellainen KLONK ääni, kun nämä asiat menevät kunnolla jakeluun!

Kauniita unia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Neiti
... (ei ole pharmaca fennicaa juuri tyrkyllä....)

Kiitos!

Sattui tuo pharmaca fennica silmään (auts!). Mutta minkäköhän takia tuo on niin "salainen" teos, että sen tietoja ei voi kaiken kansan luettavaksi saattaa?

Itseäni ainakin kiinnostaisi tietää mitä lääkärit minulle määräävät. Eri sivuvaikutuksiakin on lukuisia, varsinkin muiden lääkkeiden kanssa käytettyinä, että eihän niistä voi edes lääkärit olla perillä - kun eivät tietä välttämättä mitä kaikkia lääkkeitä potilas nauttii.

Referenssilähde: Suomen TV

Olen nähnyt telkkarissa ohjelman, olisiko ollut Ben Furman asialla? Levodopan vaikutus todella heikkenee ajan myötä ja tabuja joutuu popsimaan tiheään.

Muuta en tähän hätään tiedä. Ben Furmanninkin tapaan ensi kuun alkupuolella.

Pitänee kysyä tai alankohan olla jo häirikkö kaikenlaisine kysymyksineni joka alan spesialisteille ja pääsen hoitoon? Onhan meilläkin psykiatreja, konsultoivaan työterveyspsykiatriimme jostain syystä törmään käytävällä usein.

Mutta minä jo tarvitsen muistilapun, dementikkona en muista mitä kysyä.

Olen kuin eräs potilaani, joka hiljattain kävi luonani ja oli lappu mukana, koska ei muista mitä pitää kertoa. Paras juttu oli, että kun hän oli alkanut kirjoittaa lappuun asioita mitä minulle piti kertoa, hän unohti ja kirjoitti aivan muusta. Itsekin nauroi muistamattomuuttaan, josta piti kirjoittaa. Minua 10 vuotta nuorempi. Kerroin omia tarinoitani, joita muistin muistamattomuudestani ja meillä oli loppujen lopuksi hauskaa ja potilas muisti paljon paremmin asioita kuin minä

Volitans
Neiti
... (ei ole pharmaca fennicaa juuri tyrkyllä....)

Kiitos!




Sattui tuo pharmaca fennica silmään (auts!). Mutta minkäköhän takia tuo on niin "salainen" teos, että sen tietoja ei voi kaiken kansan luettavaksi saattaa?

Löysin sellaisen jokunen vuosi sitten antikvariaatista ja ostin.

Hurskapöllö
Löysin sellaisen jokunen vuosi sitten antikvariaatista ja ostin.

Minäkin olen säästänyt muutaman vuoden vanhat Pharmaca Fennicat, (joka vuosi ilmestyy kolme Hesan puhelinluettelon paksuista teosta, ovat vanhoja jo ilmestyessään), koska niillä alkaa olla jo antiikkiarvoa.

Monta vuotta ovat Pharmacat olleet romppumuodossa ja niitäkään ei tarvitse, koska netiltä löytää viimeisimmät tiedot.

Montakohan simvastatiinivalmistetta mm. mahtaa jossain vanhassa Pharmacassa olla? Eilen katsoin netiltä ja 13 eri lääkefirmaa tuo ko lääkettä Suomen markkinoille.

Geneeristen valmisteiden perässä ei kukaan pysy, mutta sehän onkin apteekkien päänsärky.

Jos haluaa tietoa lääkkeestä, apteekkihenkilökunta informoi ja pakkausselosteessa on yleensä metrin mittainen lista sivuvaikutuksista ja aina löytyy potilaita, jotka saavat kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin sivuvaikutukset ja tulevat ko listan kanssa vo:lle. Yleensä sivuvaikutukset alkavat vasta sitten, kun sattumalta lukee em brosyyrin.

Noor
Hurskapöllö
Löysin sellaisen jokunen vuosi sitten antikvariaatista ja ostin.



Mahtaa olla hyvin ajan tasalla?

Se on jossain pahvilaatikossa. Täytyy kaivaa se esiin ja tutkia asiaa.

Esim. täältä voi päästä alkuun.

Brain Research Unit (BRU)
Helsinki University of Technology

The Brain Research Group is part of the Low Temperature Laboratory at Helsinki University of Technology. Our goal is to characterize human brain functions by means of multichannel magnetoencephalograpic (MEG) recordings. Magnetic signals, mainly arising from the human cerebral cortex, are recorded with Neuromag Vectorview whole-head device which houses 306 SQUID sensors in a helmet array. Due to its excellent temporal accuracy, MEG complements data obtained by other modern neuroimaging methods: positron emission tomography (PET), and function magnetic resonance imaging (fMRI).

http://boojum.hut.fi/research/brain/

pääasiallisestihan levottoman jalat ovat "autenttisessa" muodossaan neurologinen vaiva, jota psyykkiset oireet ja väsymys ja alkoholi ja stressi ja kaikki muut pahentavat...
Näin kertoo oppikirjat.

tulkuri

Atomiteorian avulla tarkasteltuna soluissa pitäisi tapahtua aika paljon asioita ,varsinkin kun itse kuvauslaite perustuu, niin, hmm. perustuuko se tekniikka ns. kaiuttamiseen siis tutkaperiaatteeseen vai mittaako se sitä mitä kohteesta lähtee. Luulen että tutkaperiaatteeseen, mikä tarkoittaa osaltaan sitä että se mittauslaite vaikuttaa aina mitattavaan mittaustilanteessa.

Ei perustu. Tutkaperiaate on ultraäänitutkimus.

fMRI perustuu nukleomagneettiseen resonanssiin, funktionaalinen Magnetic Resonance Imaging.

The Future Role of functional MRI
in Medical Applications
http://www.fmri.org/fmri.htm

The Basics of MRI
http://www.cis.rit.edu/htbooks/mri/

Turku PET Centre
http://pet.utu.fi/

SPECT Tutorial
http://www.physics.ubc.ca/~mirg/home/tu ... orial.html

Nämä minä hiljan liitin johonkin aiheeseen, mutta en enää muista mikä se oli.

Tässä on MRI:n perusteita suomeksi.
Olen nämä samat jutut peistannut vanhalle forumille, joitakin voi kyllästyttää, mutta hypätkää yli.
-----------------------

Lähde: Lääkärin tietokannat

Magneettiset ytimet

Atomien ytimien perusrakenneosilla, protoneilla ja neutroneilla on magneettinen dipolimomentti, eli niillä on spin. Pyöriessään oman akselinsa ympäri nämä pienet alkeismagneetit, spinit luovat ympärilleen magneettikentän. Ytimissä, joissa on parillinen lukumäärä protoneja ja neutroneja, näiden alkeismagneettikenttien yhteisvaikutus kumoutuu, eikä kyseisillä ytimillä ole ulospäin havaittavaa magneettikenttää. Parittomilla ytimillä, joita kaikista ytimistä on noin kaksi kolmasosaa, sen sijaan on nettomagnetisaatio. Magneettikuvaus on protonien, vetyatomien ytimien kuvantamista, sillä se käyttää hyväksi protonien magneettisia ominaisuuksia. Verrattuna muihin ytimiin protoneilla on voimakkain dipolimomentti, ja ihmiskehossa noin 80 % kaikista ytimistä on veden ja rasvojen protoneja.

Normaalitilassa nämä pienet alkeismagneetit ovat epäjärjestyksessä, eikä kudoksella ole nettomagnetisaatiota. Joutuessaan voimakkaaseen ulkoiseen magneettikenttään, esimerkiksi magneettikuvauslaitteen putkeen, protonit järjestäytyvät joko ulkoisen kentän suuntaan tai sille vastakkaisesti. Nämä kaksi suuntaa vastaavat kahta kvanttimekaniikan sääntöjen sallimaa energiatilaa, joista alhaisempi vastaa ulkoisen kentän suuntaa, jolle suurin osa protoneista asettuu. Termisen lämpöliikkeen vaikutuksesta protonit siirtyvät energiatilasta toiseen, kuitenkin niin että energiatilojen protonien lukumäärien erotus pysyy vakiona. Tämä erotus luo staattisessa tilanteessa vakionettomagnetisaation (Mo), pienten alkeismagneettien magneettivektorien summan, jonka suunta on ulkoisen kentän suuntaan. Tässä tasapainotilassa nettomagnetisaatiolla ei ole poikittaista komponenttia, sillä kaikki protonit presessoivat erivaiheisina ja magnetisaation poikittaiskomponentit kumoavat toisensa.

Ydinmagneettinen resonanssi

Ulkoiseen magneettikenttään joutuessaan protonit, jotka pyörivät oman akselinsa ympäri, kokevat ulkoisen kentän aiheuttaman vääntömomentin ja alkavat presessoida sen ympäri. Tämän presessioliikkeen taajuuden, ns. larmortaajuuden määrää ulkoisen magneettikentän voimakkuus (Bo). Mitä voimakkaampi on Bo, sitä suurempi on larmortaajuus. Magneettikentän ja larmortaajuuden riippuvuus ilmaistaan yhtälöllä w = gBo, missä w on larmortaajuus ja g ydinkohtainen vakio. Larmortaajuus on keskeinen suure magneettikuvauksessa, sillä se määrää virityspulssin taajuuden, jolle myös vastaanotinkelat on viritettävä.

Magneettinen resonanssi (MR) luodaan, kun kohteeseen tuodaan radiotaajuista (RF) sähkömagneettista energiaa, jonka taajuus vastaa protonien larmortaajuutta ja energia kahden sallitun energiatilan erotusta. Resonanssissa protonit siirtyvät alhaisesta energiatilasta korkeammalle. RF-virityspulssi saa aikaan yksittäisten spinien vaiheistumisen ja vääntömomentin, joka poikkeuttaa nettomagnetisaation tasapainoasemastaan. Tästä on seurauksena magnetisaation poikittaiskomponentin syntyminen. Mikäli RF-virityspulssin kesto vastaa 90 asteen poikkeamaa, puhutaan 90 asteen RF-pulssista.

Relaksaatiotapahtuma

Ytimet palaavat tasapainotilaan, relaksoituvat, kun RF-viritys lopetetaan. Protonit luovuttavat viritysenergiansa ympäristön makromolekyyleille (pitkittäinen relaksaatio) tai toisille spineille (poikittainen relaksaatio). Energian luovuttaminen ympäristöön johtaa spinien lukumäärän vähenemiseen korkeammalla energiatilalla ja näin ulkoiselle kentälle vastakkaissuuntaisten alkeismagneettivektorien vektorisumman pienenemiseen ja ulkoisen kentän suuntaisen vektorisumman kasvamiseen. Poikittaisen nettomagnetisaation häviämisen saa aikaan spinien epävaiheistumisen seurauksena viritysenergian siirtyminen spiniltä toiselle. Ytimien palautuessa tasapainotilaansa syntyy myös radiotaajuinen heikko signaali, joka mitataan ja jonka avulla kuvat tehdään.

Saavutettu poikittainen nettomagnetisaatio palaa alkuarvoonsa nolla poikittaisen relaksaatioaikavakion T2 määräämällä nopeudella, ja pitkittäinen nettomagnetisaatio saavuttaa alkuperäisen maksimiarvonsa ajassa, joka on riippuvainen pitkittäisestä relaksaatioajasta T1. Mikäli kuvauksessa käytetään pulssisekvenssiä, joka ei korjaa magneettikentän epähomogeenisuuksien aiheuttamaa spinien epävaiheistusta, puhutaan T2-relaksaation sijasta T2*-relaksaatiosta. T2* on siis aikavakio, joka kuvaa poikittaisen magnetisaation häviämistä, mikä johtuu sekä kohteen sisäisistä tekijöistä että magneettikentän epähomogeenisuuksista.

Relaksaatioajat, samoin kuin spintiheys, ovat kudoskohtaisia vakioita, ns. sisäisiä tekijöitä, joihin ei kuvaustapahtumassa voida vaikuttaa mutta jotka vaikuttavat mitattavan MR-signaalin suuruuteen. Tämä aiheuttaa magneettikuvassa kontrastieroja kudosten välille. Valitsemalla sopivasti kuvausparametrit saadaan kuvasta T1-, T2-, T2*- tai protonitiheyspainotteinen. Magneettikuvan tulkitseminen vaatii aina tarkkaa tietoa käytetyistä kuvausvakioista.

Minkä suuruisia säteitä kännykästä tai kodinkoneista lähtee?

Esim. meille syksyllä tuleva uusi magneettilaite on kolmen Teslan.
--------------

http://www.neuronet.pitt.edu/~bogdan/tesla/

Nikola Tesla
From Wikipedia, the free encyclopedia.
Nikola Tesla

Pioneer in the study of electricity

Born July 9/July 10, 1856
Smiljan, Gospić, Military Frontier, Habsburg Monarchy
Died January 7, 1943
New York City, New York, USA

Nikola Tesla (July 9/July 10, 1856 - January 7, 1943) was a physicist, inventor, and electrical engineer of unusual intellectual brilliance and practical achievement. He was of Serb descent and worked mostly in the United States.

Tesla is most famous for conceiving the rotating magnetic field principle (1882) and then using it to invent the induction motor together with the accompanying alternating current long-distance electrical transmission system (1888)

http://www.tfcbooks.com/tesla/system.htm

His theoretical work and patents still form the basis for modern alternating current electric power systems.

http://en.wikipedia.org/wiki/Nikola_Tesla
------------

Press Release: The 2003 Nobel Prize in Physiology or Medicine
6 October 2003

The Nobel Assembly at Karolinska Institutet has today decided to award The Nobel Prize in Physiology or Medicine for 2003
jointly to

Paul C Lauterbur and Peter Mansfield

for their discoveries concerning

"magnetic resonance imaging"

http://nobelprize.org/medicine/laureate ... press.html

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat