Seuraa 
Viestejä604

Pimeää ainetta on vietävästi, vaan sitä ei löydetä. Vääristymä gravitaatiokentässä silti löytyy, vaikka aiheuttajaa ei näy.

Pimeä aine tuntuu myös keskittyvän hämähäkinseittimäisesti sinne, missä baryonit eli havaittavissa olevat massalliset hiukkaset ovat. Siis sinne, missä superpositiossa olevia hiukkasia on.

Kaikki hiukkaset noudattavat kvanttifysiikan lakeja, jotka eroavat merkittävästi klassisesta fysiikasta.

Havainto kvanttifysiikassa romahduttaa superposition / kvanttiaallon ja ”realisoi” hiukkasen tiettyyn tilaan.

Miten absurdilta kuulostaa väittämä siitä, että nuo ”muut” superposition tilat, jotka eivät realisoidu aikaisemmin tehdyssä havainnossa, realisoituvat ns. varjomaailmankaikkeuksissa, missä hiukkaset ovat yhtä todellisia kuin meilläkin, aiheuttaen ”jaettuun” tilaan massan myötä gravitaatiovaikutuksen, minkä me pimeänä materiana havaitsemme?

Ajattele selkeyden vuoksi neliulotteisen kuution ”yhtä” kolmiulotteista kuutiota, jotka ”tahoina” muodostavat tuon neliulotteisen kuution. Ohessa visualisointi tesserakrista eli neliulotteisesta kuutiosta.

https://youtu.be/BVo2igbFSPE

Yksittäinen kuution taho on meidän näkyvä maailmankaikkeutemme, mutta neliulotteisen kuution ”muut sivut” ovat yhtä todellisia kuin omamme. Emme vain pääse käsiksi näihin tilaan mitenkään suorasti. Ainoa havainto on gravitaatiovaikutus, jonka näemme.

Tehdessämme havainnon romahdutamme hiukkasen superposition eli saamme hiukkasesta, joka sijaitsee useammassa kuin yhdessä neliulottisen kuution neljässä tilaulottuvuudessa samanaikaisesti, ”yhden satunnaisen kuution ”eli yhden mahdollisen version todellisuudesta havaittavaksi.

Tämän neliulotteisen kuution eri ”kolmiulotteiset sivut” muodostavat summana tautologian eli tässä tapauksessa taulukon todennäköisyyksille mitkä ovat ne vaihtoehdot mihin ko. hiukkanen voi superpositiosta romahtaa.

Kenties myös kvanttiloimittuminen sekä mustat aukot (siirtymä ”tahosta toiseen”) olisi ”selitettävissä” samalla villillä hypoteesillä. Näin myös mustan aukon tiedon häviämisestä syntyvästä paradoksista päästäisiin eroon, josta ohessa lisää: https://www.youtube.com/watch?v=9XkHBmE-N34

Tietenkään neliulotteisen kappaleen tarvitse olla kuutio eikä eri ”sivujen” eli varjomaailmankaikkeuksien edes samankokoisia, mutta ...epäselvä esimerkki lienee selvempi näin.

Millaisia ajatuksia ajatusleikki herättää? Kaatuuko hypoteesi johonkin suoraan asiavirheeseen?

Sivut

Kommentit (28)

Eusa
Seuraa 
Viestejä16948

Pride kirjoitti:
Pimeää ainetta on vietävästi, vaan sitä ei löydetä. Vääristymä gravitaatiokentässä silti löytyy, vaikka aiheuttajaa ei näy.

Pimeä aine tuntuu myös keskittyvän hämähäkinseittimäisesti sinne, missä baryonit eli havaittavissa olevat massalliset hiukkaset ovat. Siis sinne, missä superpositiossa olevia hiukkasia on.

Kaikki hiukkaset noudattavat kvanttifysiikan lakeja, jotka eroavat merkittävästi klassisesta fysiikasta.

Havainto kvanttifysiikassa romahduttaa superposition / kvanttiaallon ja ”realisoi” hiukkasen tiettyyn tilaan.

Miten absurdilta kuulostaa väittämä siitä, että nuo ”muut” superposition tilat, jotka eivät realisoidu aikaisemmin tehdyssä havainnossa, realisoituvat ns. varjomaailmankaikkeuksissa, missä hiukkaset ovat yhtä todellisia kuin meilläkin, aiheuttaen ”jaettuun” tilaan massan myötä gravitaatiovaikutuksen, minkä me pimeänä materiana havaitsemme?

Ajattele selkeyden vuoksi neliulotteisen kuution ”yhtä” kolmiulotteista kuutiota, jotka ”tahoina” muodostavat tuon neliulotteisen kuution. Ohessa visualisointi tesserakrista eli neliulotteisesta kuutiosta.

https://youtu.be/BVo2igbFSPE

Yksittäinen kuution taho on meidän näkyvä maailmankaikkeutemme, mutta neliulotteisen kuution ”muut sivut” ovat yhtä todellisia kuin omamme. Emme vain pääse käsiksi näihin tilaan mitenkään suorasti. Ainoa havainto on gravitaatiovaikutus, jonka näemme.

Tehdessämme havainnon romahdutamme hiukkasen superposition eli saamme hiukkasesta, joka sijaitsee useammassa kuin yhdessä neliulottisen kuution neljässä tilaulottuvuudessa samanaikaisesti, ”yhden satunnaisen kuution ”eli yhden mahdollisen version todellisuudesta havaittavaksi.

Tämän neliulotteisen kuution eri ”kolmiulotteiset sivut” muodostavat summana tautologian eli tässä tapauksessa taulukon todennäköisyyksille mitkä ovat ne vaihtoehdot mihin ko. hiukkanen voi superpositiosta romahtaa.

Kenties myös kvanttiloimittuminen sekä mustat aukot (siirtymä ”tahosta toiseen”) olisi ”selitettävissä” samalla villillä hypoteesillä. Näin myös mustan aukon tiedon häviämisestä syntyvästä paradoksista päästäisiin eroon, josta ohessa lisää: https://www.youtube.com/watch?v=9XkHBmE-N34

Tietenkään neliulotteisen kappaleen tarvitse olla kuutio eikä eri ”sivujen” eli varjomaailmankaikkeuksien edes samankokoisia, mutta ...epäselvä esimerkki lienee selvempi näin.

Millaisia ajatuksia ajatusleikki herättää? Kaatuuko hypoteesi johonkin suoraan asiavirheeseen?


Kaatuupa tietenkin. Kuinka tähtijärjestelmissä ja kaikkialla massojen dynamiikassa ei kuitenkaan näy massamonikertaa? Pimeä massa liittyy selvästi massajakaumaan, johon se tutkimustenkin mukaan korreloi (Mcgaugh et al), ei yksittäisiin ainekimppuihin.

Ajatukseni pimeästä massasta avaruusajan gravitaatiomuutosten signaalienergiana ei kaadu tuollaiseen perusasetelmaristiriitaan (sentään).

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5901

Minusta tesserakin kuvaaminen oli nurinkurista: se pitäisi aloittaa 3D:stä joka edustaa havaintomaailmaamme, ja siitä edetä 4D:lle. Kokemukseni mukaan päättely tapahtuu 4D-tasolla, mutta tesseraki-videon katsominen tuntui siltä, kuin pitäisi ymmärtää jotain näkemättä koko prosessia. Ja sitten hajoaminen 8 kuutioksi... joka vastaisi mielestäni sitä, että pitäisi ajatella jotain "takaperin" - joka on silkka mahdottomuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pride
Seuraa 
Viestejä604

Eusa kirjoitti:
Pride kirjoitti:
Pimeää ainetta on vietävästi, vaan sitä ei löydetä. Vääristymä gravitaatiokentässä silti löytyy, vaikka aiheuttajaa ei näy.

Pimeä aine tuntuu myös keskittyvän hämähäkinseittimäisesti sinne, missä baryonit eli havaittavissa olevat massalliset hiukkaset ovat. Siis sinne, missä superpositiossa olevia hiukkasia on.

Kaikki hiukkaset noudattavat kvanttifysiikan lakeja, jotka eroavat merkittävästi klassisesta fysiikasta.

Havainto kvanttifysiikassa romahduttaa superposition / kvanttiaallon ja ”realisoi” hiukkasen tiettyyn tilaan.

Miten absurdilta kuulostaa väittämä siitä, että nuo ”muut” superposition tilat, jotka eivät realisoidu aikaisemmin tehdyssä havainnossa, realisoituvat ns. varjomaailmankaikkeuksissa, missä hiukkaset ovat yhtä todellisia kuin meilläkin, aiheuttaen ”jaettuun” tilaan massan myötä gravitaatiovaikutuksen, minkä me pimeänä materiana havaitsemme?

Ajattele selkeyden vuoksi neliulotteisen kuution ”yhtä” kolmiulotteista kuutiota, jotka ”tahoina” muodostavat tuon neliulotteisen kuution. Ohessa visualisointi tesserakrista eli neliulotteisesta kuutiosta.

https://youtu.be/BVo2igbFSPE

Yksittäinen kuution taho on meidän näkyvä maailmankaikkeutemme, mutta neliulotteisen kuution ”muut sivut” ovat yhtä todellisia kuin omamme. Emme vain pääse käsiksi näihin tilaan mitenkään suorasti. Ainoa havainto on gravitaatiovaikutus, jonka näemme.

Tehdessämme havainnon romahdutamme hiukkasen superposition eli saamme hiukkasesta, joka sijaitsee useammassa kuin yhdessä neliulottisen kuution neljässä tilaulottuvuudessa samanaikaisesti, ”yhden satunnaisen kuution ”eli yhden mahdollisen version todellisuudesta havaittavaksi.

Tämän neliulotteisen kuution eri ”kolmiulotteiset sivut” muodostavat summana tautologian eli tässä tapauksessa taulukon todennäköisyyksille mitkä ovat ne vaihtoehdot mihin ko. hiukkanen voi superpositiosta romahtaa.

Kenties myös kvanttiloimittuminen sekä mustat aukot (siirtymä ”tahosta toiseen”) olisi ”selitettävissä” samalla villillä hypoteesillä. Näin myös mustan aukon tiedon häviämisestä syntyvästä paradoksista päästäisiin eroon, josta ohessa lisää: https://www.youtube.com/watch?v=9XkHBmE-N34

Tietenkään neliulotteisen kappaleen tarvitse olla kuutio eikä eri ”sivujen” eli varjomaailmankaikkeuksien edes samankokoisia, mutta ...epäselvä esimerkki lienee selvempi näin.

Millaisia ajatuksia ajatusleikki herättää? Kaatuuko hypoteesi johonkin suoraan asiavirheeseen?


Kaatuupa tietenkin. Kuinka tähtijärjestelmissä ja kaikkialla massojen dynamiikassa ei kuitenkaan näy massamonikertaa? Pimeä massa liittyy selvästi massajakaumaan, johon se tutkimustenkin mukaan korreloi (Mcgaugh et al), ei yksittäisiin ainekimppuihin.

Ajatukseni pimeästä massasta avaruusajan gravitaatiomuutosten signaalienergiana ei kaadu tuollaiseen perusasetelmaristiriitaan (sentään).

Kiitos vastauksestasi.

Puhdasta spekulointiahan tämä kaikki on, joten heitetään lisää löylyä. :)

Syitä siihen, miksi massan monikertaa (millä kerrannaisella on oma kysymyksensä) ei vaikka omassa aurinkokunnassa havaita voisi ”perustella” - siis spekuloida - useammallakin tavalla. Tässä muutama idea:

1) Ehkä massa havaitaan, mutta sen luullaan olevan yksiselittisesti ”paikallista” massaa?

2) Ehkä eri rinnakkais-/varjoulottuvuuksien hiukkasten vaikutus gravitaatiokenttään on eri suuruinen neliulotteisen kuution ”kolmiulotteisesta tahkosta” riippuen?

Gravitaatiokenttähän olisi suuruudeltaan tässä hypoteesissa jokaisen hiukkasen superpositiosta realisoituvien hiukkasten summa, mutta emme tiedä tilaulottuvuuksien keskenäisiä suhteita gravitaatiokenttään. Ehkä jossain gravitaatiokenttään summaava vaikutus on 1% ja toisessa vaikka 300% omaamme nähden. Näemme vain kokonaistuloksen graviaatiokenttään, mistä laskemme massan.

Suhteellisuusteoria pitää kutinsa varmasti, mutta mistä voimme olla varmoja, että gravitaatiokenttään ei vaikuta muut kuin oman maailmankaikkeuden, superpositiosta mitattaessa ”realisoituneet” hiukkaset?

3) Superpositio vs paikallinen energia

Ehkä superpositio on luonnossakin mahdoton, tesseraktin rinnakkaisulottuvuuksia myöten, silloin kun hiukkaset muodostavat tarpeeksi suuria molekyylikokonaisuuksia. Näin ”varjomassaa” olisi vain siltä osin kuin hiukkaset ilmaantuvat yksittäin tai hyvin pieninä kokonaisuuksina.

Havaitsiemme massakeskittymien osalta kerrannaisuuksia ei ilmaantuisi, tai ilmaantuisi alhaisemmalla kerrannaisuuksilla (siis vaikutus gravitaatiokenttään), sillä tällöin massakeskittymien hiukkaset eivät ilmentyisi missään muussa tilaulottuvuudessa kuin omassamme. Näin ko. baryonit (massa) eivät myöskään olisi koskaan superpositiossa vaan lokaalisti ”omassa maailmankaikkeudessamme” ilman rinnakkaisulottuvuuksissa realisoituvia varjohiukkasia.

Onhan tämä ihan absurdia skifiä yhtäkaikki, mutta mielummin sitä tällaisia ajatusleikkejä pohtii kuin katsoo tosi-TVtä televisiosta. :)

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5901

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Katsoin videota takaperin... samaan malliin informaatio muuttuu mielessä tunteeksi, ja päinvastoin - tesserakin tilalla on vain aistikokemuksia jne. (4D-peilikuvien synteesi)

"peilikuva" oli sikäli väärä sana, että en tarkoita mitään symmetristä... 

Pride
Seuraa 
Viestejä604

Goswell kirjoitti:
Nimenomaan noin asia on, multiversumeista on kysymys mutta kovin vanhoista sellaisista.

En ole kuullut aikaisemmin, että pimeää materiaa (siis gravitaatiovaikutusta) olisi esitetty multiversumilähtöiseksi. Ilmeisesti oma tietämättömyys iskee jälleen kerran kehiin. Ainakaan näissä popularisoiduissa videopätkissä/kaiken kansan tiedelehdissä näin ei ole tehty?

Nyt sivuan hieman alkuperäisestä aiheesta vaikka nimenomaan moniulotteisesta tilasta ja sen eri ”tahkoissa” olevista hiukkasista (eli mittaustuloksen, ei-realisoituneet, muut superposition todennäköisyystaulun tulokset, joiden siis) tässäkin toki on kyse.

Samaa ajatusmalliahan, siis neli- (tai moniulotteisen) tilan liikehdintää siten, että yksi kolmiulotteinen tahko ns. ”syntyy lisää” kappaleen muuttaessa muotoa. Nyt oman maailmankaikkeutemme laajeneminen olisi kiihtyvää kun moniulotteisen kappaleen muoto on sellainen, että sen kolmiulotteinen tahko kasvaa eksponentaalisesti.

Lähin esimerkki olisi 3d kappaleen poikkileikkaus (2d) ja sen pinta-alan kasvu.

https://media.giphy.com/media/Qk7UpzpQLoD3W/giphy.gif

Eusa
Seuraa 
Viestejä16948

"Pimeä sektori" varjoaineineen on ihan oma tutkimuksen/scifin haaransa. Ks. dark universe...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5901

Eusa kirjoitti:
"Pimeä sektori" varjoaineineen on ihan oma tutkimuksen/scifin haaransa. Ks. dark universe...

Ensimmäistä kertaa luin näistä termeistä, tän ketjun aloituksessa (enkä ymmärtänyt mitään, vaikka selkeästi kirjoitettu). Ei taida olla kovin muodissa...

Goswell
Seuraa 
Viestejä12911

Pride kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
Nimenomaan noin asia on, multiversumeista on kysymys mutta kovin vanhoista sellaisista.

En ole kuullut aikaisemmin, että pimeää materiaa (siis gravitaatiovaikutusta) olisi esitetty multiversumilähtöiseksi. Ilmeisesti oma tietämättömyys iskee jälleen kerran kehiin. Ainakaan näissä popularisoiduissa videopätkissä/kaiken kansan tiedelehdissä näin ei ole tehty?

Nyt sivuan hieman alkuperäisestä aiheesta vaikka nimenomaan moniulotteisesta tilasta ja sen eri ”tahkoissa” olevista hiukkasista (eli mittaustuloksen, ei-realisoituneet, muut superposition todennäköisyystaulun tulokset, joiden siis) tässäkin toki on kyse.

Samaa ajatusmalliahan, siis neli- (tai moniulotteisen) tilan liikehdintää siten, että yksi kolmiulotteinen tahko ns. ”syntyy lisää” kappaleen muuttaessa muotoa. Nyt oman maailmankaikkeutemme laajeneminen olisi kiihtyvää kun moniulotteisen kappaleen muoto on sellainen, että sen kolmiulotteinen tahko kasvaa eksponentaalisesti.

Lähin esimerkki olisi 3d kappaleen poikkileikkaus (2d) ja sen pinta-alan kasvu.

https://media.giphy.com/media/Qk7UpzpQLoD3W/giphy.gif[/quote]

Tossa videossa sorrutaan taas syntyyn ja loputtomaan pumppaukseen edes takasin, ei toimi, energiansäilyminen potkii vastaan. Universumi, siis vain tämä universumi syntyi ns "alkupaukussa", mikään alku alku se ei ollut, vain tämän universumin alku, universumeja on muitakin, ken tietää vaikka  ääretön määrä. Ikuisuus on toinen epeli joka on pakko olla olemassa samasta syystä, energiansäilyminen pakottaa tuonkin todeksi. Nyt voit funtsia tämän universumin kohtaloa loputtomaan tulevaisuuteen, mikä on tämä universumi  ziljoonan vuoden kuluttua, laajenee ziljoona vuotta, polttaa kaiken fuusioissa minkä voi, aine latkuuntuu varmasti myös koska vuotaa energiaa ulos kaiken aikaa, gravitaatio.

Mitä jää jäljelle, mustat aukot joita universumi tuottaa, ja se latkuuntunut aine joka ei päädy mustiin aukkoihin, sekä säteilyä. Tuo latkuuntunut aine on se pimeä materia, sitä on täälläkin, sinunkin läpi pyyhältää kaiken aikaa pimeää materiaa ties kuinka paljon.

Loppu on helppoa, kaikkeus on pullollaan energiaa sen eri muodoissa, mustilla aukoilla on ruokaa loputtomiin joten ne kasvattavat massaansa loputtomiin, mikään ei voi olla ääretön, ei edes musta aukko, ne räjähtää lopulta tuottaen uuden universumin.

Minun mielestä noin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat