Ensimmäiset tiedot suomalaisista?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minkähänlainen tietoisuus suomalaisista on historian aikana ollut? Tiedettiinkö suomalaiset esim. Rooman imperiumin aikana? Muistan kuulleni jostain, että joku Rooman valtakunnan aikainen kirjailija olisi maininnut jossakin teoksessaan suomalaiset.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Vanhin tunnettu kirjallinen maininta suomalaisista löytyy 100 -luvulta Tacituksen eepoksesta Germania. Teoksessaan hän kertoo alkukantaisista pohjoisen fenneistä, jota on tulkittu tarkoittavan suomalaisia tai saamelaisia.

Vierailija
Sulla
Minkähänlainen tietoisuus suomalaisista on historian aikana ollut? Tiedettiinkö suomalaiset esim. Rooman imperiumin aikana? Muistan kuulleni jostain, että joku Rooman valtakunnan aikainen kirjailija olisi maininnut jossakin teoksessaan suomalaiset.

Jos teoksesta ei ole alkuperäistä jäljellä sitä ei ole " Rooman valtakunnan aikainen kirjailija " kirjoittanut.

Vierailija
Tollukka
Olikohan Tacituksen ajoilta tuo kyseinen maininta suomalaisista?

[Jahas. Nopeet syö hitaat ]

Ensinnäkin Tacituksen kirjoitus on liian tuore ollakseen " aito kopio " ja kielioppi ei vastaa sitä aikaa kun sen pitäsi olla kirjoitettu. Ja alkuperäsitä jos ei ole niin Tacitus = humpuukia.

Vierailija

Fennis mira feritas, foeda paupertas: non arma, non equi, non penates; victui herba, vestitui pelles, cubile humus. Idemque venatus viros pariter ac femines alit: passim enim comitantur partemque praedae petunt. [...] Securi adversus homines, securi deos rem difficilam assecuti sunt, ut illis ne voto quidem opus esset.
Cetera iam fabulosa. Quod ego ut incompertum in medium relinquam.

Fenneille on ominaista ihmeellinen alkukantaisuus ja viheliäinen köyhyys. Heillä ei ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa toivo on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Metsästys elättää samalla tapaa sekä miehiä että naisia. Nämä näet seuraavat kaikkialle miehiä ja vaativat osan saaliista. [...] Turvassa ihmisiltä ja turvassa jumalilta he ovat saavuttaneet vaikeimman päämäärän, nimittäin sen, ettei heidän ole tarvis edes mitään toivoa.
Muu on jo tarua. Siitä ei ole tarkempaa tietoa ja siksi en siihen puutu.
- Tacitus

Alla olevasta osoitteesta löydät myös tärkeitä latinankielisiä lauseita.

http://www.angelfire.com/grrl/mirist/sanoja/litin.html

Vierailija

Ensimmäinen suomalainen kirjattu nimi on Lalli, löytynee myös Vatikaanin arkistosta.
Nimi -ja harrastukset voivat silti olla fiktiota.

Vierailija

Väärin. Suomlaisia paikannimiä, mm. Aboa, löytyy arabilaisilla maantieteilijöillä. Toiseksi, Lallin legendanimi. Hänen nimensä ilmeisesti löytyy piispa Henrikin pyhimykseksi julistamisen yhteydessä.

Tarinat ja riimukivne kirjoitukset Ruotsista. Lähinnä heidän omien veljiensä muistoksi. Vaan oli joku varsin vahva ja turskin luonteinen nainen mennyt avioon Ruotsiin. Hän kuitenkin kyllästyi siihen ja oloonsa siellä. Hän tappoi miehensä ja palasi Suomeen. En tiedä, mainitaanko hänet nimeltä. - Laadittaessa Henrikin legendaa on voitu käyttäkin tuota saagaa.

Thadhdhinnit, nykysuomeksi pohjoiset, siitä on johdettu fennien tai finnien kansainvälinen nimi. Kyse on hämäläsistä. On huomattavaa, että sillä tarkoitetaan myös nykykielellä saamelaisia. Kun Suomen piispan alkualueen mukaan koko maata alettiin täällä kutsua Suomeksi, ruotsalaiset siirsivät Finlandin tarkoittamaan tätä.

Annettu merkitus Fin loppu jo Egyptin Keskivaltakunnan virallisen levyteorian mukaan. Lappi tulee suomenkin kieleen alkujaan käännöksenä tästä.

Euroopassa vielä 30-vuotisen sodan aikaan käsitys suomalaisista lappalaisina ja näiden noidista tässä yhteydessä.

Ajanlaskumme alun Rooman aikoihin tällä Suomessa, siis silloin hämäläisten ja lappalaisten maassa, oltiin siirtymässä kivikaudesta
rautakauteen. Rannikolla asuvat, kutsutaan siitoisiksi ( sidan sivu, reuna)
olivat jo rautakaudessa. Sisämaassa elettiin kivikautta, tuon mainitun kuvauksen mukaan. Ei ole todistettavissa, että kyseessä olisi ollut hämäläisten ja lappalaisten heimo- ja kieliraja. Vastaavasti rautakauteen siirryttäessä sisämaassakin myös saamelaiset siirtyivät.

Ks. aihe " Thadhdhinnit".

Vierailija

Kerttu Lalli, siis Kerttu Karhu. Legendan osalta nimi on nähty myös saksahtavana. Tämä kuitenkin liittyy aikaan, jona Satakunnassa oli jo verokarhuja. Tästä myös Gustav Erikssonin ajalta kaupunki Björneborg, ja Juhana IIIn ajalta maakuntavaakuna.

Keskiajan kronikkatietoa Turun väitetyistä piispoista. Pietari Kaikkivalta, olisi syntynyt Suomessa, ollut ns. äpärä, ja saadakseen vahvistuksen virkaansa tarvinnut poikkeusmenettelyn. Kronikkatiedon mukaan vieneet virolaiset vangiksi ja kuollut siellä. Tapahtunut siis 1200-luvun alussa.
Tämäkin jo siirtää Henrikin aikaa ja surmaa vuodesta MCLV paljon myöhemmäksi.

Lounaassakin nykyisen Suomen alueella maatalous oli pyyntiin verrattuna toissijainen elinkeino. Täällä ei olut vielä edellyttyksiä korkakulttuurille.
Norjalainen kertomus Olavi Pyhän retkestä Varsinaiseen Suomeen puolestaan osoittaa retkien vaikeudet sotilaalliselta kannalta. Korkeintaan voi tehdä ryöstöretkiä pienin joukoin, siten kuiin viikingit. Ilmesty nopeasti ja katoa myös nopeasti. Suomen muinaiset kivilinnat olivatkin tarkoitetut juuri semmoisen torjumiseen.

Suomessakin kehitys kulki kohti kristinuskoa. Välitilasta käytetään nimeä pakanakristillisyys. Kun täällä ei osattu lukea eikä kirjoittaa, olivat huijaukset mahdollisia. " Hämeen ristiretki" luultavasti 1238. Kysessä ilmeisesti oli omatekoinen piipspa Tuomas, ynnä joku Birger-jaarlina esiintynyt. He oma-aloitteisesti suorittivat Hämeen ristimisen. He
myöas rakennuttivat suurta Rapolan linnaa. Riittään kaukana Suomenlahdesta ja Suomesta, riittävän lähellä valvomaana reittejä Satakunnasta ja pohjoisesta. Jos Aleksanteri Nevskin kronikassa on ollenkaan perää, nämä omatekoiset päälliköt ilmestyivät 1240 Nevalle.
Väittäisin, että kalastamaan lohta, eikä niinkään ristiretkelle. Kuten
arvata sopii, Novgorodin joukkojen saapumine teki retkeläisten olemiselle siellä lyhyen lopun. Kertomus noinkaan ei ole ihan uskottava.
Olettaisi retkeläistern turvalliuutensa vuoksi majoittuneen johonkin Nevan suiston saareen.

Katolisuuden aika kuitenkin oli tulossa. Vuonna 1252 Birger-jaarli
perustaa Stockholmin eli Tukholman linnan ja kaupungin. Se sekä esti semmoiset retket kuin kuurilaisten Sigtunaan 1187, että oli tukikohta oman vaikutuksen levittämiselle Itänmaahan ja Pohjaan, Botten.
Birger-jaarlin mainitaan myös perustaneen pirkkalaisten, birkarlar-järjestön Pohjan verottamista varten.

Mainitaan 1270-luvulla lounaassa olleen ruotsalaisia päälliköitä eli herttuoita. Varhaisimmat uusien linnojen rakentamiset tapahtuvat aikaisintaan silloin. Turun piispan arvokin oli jo tuolloin, mutta tällöin vielä
mainittujen joukkionpäälliköiden pelinappulana.

Tyrgils eli Torkkeli Knuutinpoika ja Viipurn linna 1293. Ensinnäkään, ei vielä mitään linnaa, vaan vain puolutustorni. Toisesi tiedetään, etät marski itse sillpoin varmasti oli Ruotsissa. Sittemmin marski teloitettiin.
Kuningas ilmeisesti pelkäsi, että marski voisi saada saman aseman kuin
hänen oma sukunsa ennen kuninkaaksi tuloaan.

Pyhän Henrikin legenda ja toimet hänen pyhimykseksi julistamisekseen.
Tämä johtaakin reaalisen henkilöön takana. Hän on Maunu eli Mauno I, Suomen kirkkomaakunnan ensimmäinen reaalisesti valtaa käyttävä piispa.
Ei välttämättä Suomessa syntynyt, mutta juurtui tänne kuitenkin.
Siis hän se on jokseenkin ensimmäinen todellinen nimeltä mainittu varsinainen suomalainen. Hän myös ryhtyi rakennuttamaan Kuusiston linnaa. Novgorodilaiset kuitenkin ryöstivät sen, ja myös veivät tai polttivat siihen mennessä kertyneen arkiston.

Pähkinäsaaren rauhan 1323 Ruotsi teki Suomenkin puolesta. Suomihan katsotaan virallisesti Ruotsiin vasta 1362, kun täältä lähetetään edsutajat kuninkaan vaaliin. Teko ei estänyt ruotsalaisia tuntemasta pahaa mieltä, kun Ranska teki 1678 Nijmegenissä rauhat myös Ruotsin puolesta.

Pähkinäsaaren rauha määritteli Suomen piispankin puolesta hänen alueensa itä- tai paremminkin koillisrajan, Pattijoelle. Se sijaan on väärä se tulkinta, että alue siitä pohjoiseen olisi ollut vain Venäjän. Se oli Ruotsin ja Venäjän, oaskis Norjankin yhteisaluetta. Lisäksi alueella pyrki vaikuttamaan, vaikka ilman lappalaisten verotusoikeutta, myös Suomen piispa. Siitä käsite saamelaisten puvunkin neljän tuulen lakista.

Maallinen henkilö suunnilleen Mauno In ajalta Matti Kurki, mainittu Topeliuksen Maamme-kirjassakin, pirkkalaisten päämies. Alkuperäinen nimi kylläkin lie ollut Kurikan mukaan Kurck. Alkuperäisessä pirikkalaisten liikkeeessä lie olleetkin pääroolissa pohjalaiset, vrt. Lapuan liike. Onhan eteläpohja ollut myös perusmurre pohjoispohjan ja peräpohjan murteiden synnyssä. Satakuntalaisen leiman pirkkalaisuus sai, kun järjestössä rikastuneet hankkivat tiloja Satakunnasta. Näiin vaikkapa sikäläien Vammala juontuu täkäläisestä Vammavaarasta, eikä pänvastoin.

Jo ennen Pähkinäsaren rauhaa Keminmaassa Kalmarin niemellä tiedetään olleen katolisen kirkon. Kurki, sehän on myös pitkäaaikaisen asuinkuntani vaakunassa. Tapahtui myös seuraavaa. Tervon joukkio hankki Kurjelta omistukseensa Keminmaan takamaita, siitä tuleekin nimi Tervola. Tarinan mukaan sitten lastu nähdään kulkemassa ylävirran
puolelta. Tervon miehet katsomaan, kenen kirveestä lähtenyt.
Nykyisen Koivun Suukosken puolella he kohaavat rakenteilla olevan pirtin, mutta heltyvät vauvan itkusta. Asukas oli Ryynänen. Yleisestikin karjalaiset siirttyivät Suomen piispan kansaksi, ja karjalainen murre myös muunsi puhuttua pohjalaista.

Vaan siis, Tervo ja Ryynänen noiden kahden suuren herran ohella ovat enämpi rahvaanomaiset ensimmäiset todelliset nimeltä muistiin merkityt suomalaiset. Eipä ole Tervolan kepulaiset historioijatkaan tuota huomanneet.

Joskus 1400-luvulla Ryynäsen tilan kumminkin osti joku ulkomaalainen, luultavasti entinen vitaaliveli, siis alkujaan rosvo, kuten myös sukututkijan kerrotaan saaneen selville. Ei viljelys mitään, mutta vieressä Narkauskosken lohi. Silti myös alkuperäistä Ryynäsen sukua asunee kunnassa.

Vierailija
TPa
Ensimmäinen suomalainen kirjattu nimi on Lalli, löytynee myös Vatikaanin arkistosta.
Nimi -ja harrastukset voivat silti olla fiktiota.

Piispa Henrikin legenda on nimensä mukaisesti taru.

Henrikin tiedetään olleen Uppsalan piispa, mutta hänen piispuudestaan Suomessa ei ole mitään todisteita.

Suomessa on ollut piispoja jo hyvin varhain, mutta alussa nämä eivät olleet Uppsalan, vaan ilmeisesti Tanskan hiippakunnan alaisuudessa, mikä on outoa jos uskonoppi olisi tullut Ruotsista. Nykyisin piispa Henrikin jäännöksinä tunnetut pyhäinjäännökset saattavat olla juuri jonkun 1200-luvun piispan jäännöksiä.

Vierailija

Upsalan, suomeksi siis kirjoitetaan jo varhain yhdellä P:llä, arkkihiippakunta on vasta vuodesta 1164, ja sen jälkeenkin Ruotssin kirkko oli Tanskan arkkipiispoen yliherruuden alainen. Johtui myös siitä, että kirjkon ja piispojen asema Ruostisnkin puolella pitkään oli heikko.

Itsenäistynmien lie tapahtunut 1300 tienoilla. Ja niinpä Henrikin kronikka, ilmoittaessan Henrikin alkujana Upsalan piipsa, perusteli myös Upsalan arkkipiistan itsenäistä asemaa.

Eerik Pyhän kronikka. Paitsi että sen mukaan hän teki Suomeen ristiretken, hän kaatui taistelussa tanskalaisia hyökkääjiä vastaan.
Taistella tuli näitä vastaan vastaki kronikan opetusta seuraten.

Ainoaan todetun ristireken näillä main lie tehnyt Maunu Eerikinpoika 1340-lvulla Nevalle, Siitäö tuli epäonnistuminen eli fiasko. Mm. Pyhä Birgitta haukkui kiivaasti Maunoa. Tapahtumien jatkoa oli myäös 1362 kuninkaan vaali. Suvustahan kruunu ei vielä joutunut, sillä Haakon(Håkan) ja Eerik olivat maunn poikia. Pohjan Akkanakin tunnettu yhteispohjoismainen vallankäyttäjä Margareta oli Haakonin leski, alkujaan Tanskan kuninkaan tytär.

Suomeen tehdyt ristiretket ynnä myös piispat siis noina aikoina ovat
tarua eli legendaa. Silti on hyvin luultavaa, että maassa liikkui ja tänne asettui psyvästikin sekä lähetystä suoirtavia pappeja ja munkkeja, että
myös pienehköjä katolisia asemiesjoukkoja. Mainitaan katolisen kirkon
asiakirja jo 1170-luvulta, jotta pysyvän vaikutuksen aikaan saamiseksi täällä pitäisi ottaa haltuun linnoja. Joillekin noista lähetyshenkilöistä ja asemiespäälliköistä voitiin antaa alkuperäistä huomattavasti korkeampi asema, kun käytiin legendoja kirjoittamaan.

Todetaan varsin varhain Ahvenanmaalla ja sitten mantereellakin lounaassa rakennetun kirkkoja.

Vierailija
ArKos itse
Kerttu Lalli, siis Kerttu Karhu. Legendan osalta nimi on nähty myös saksahtavana. Tämä kuitenkin liittyy aikaan, jona Satakunnassa oli jo verokarhuja. Tästä myös Gustav Erikssonin ajalta kaupunki Björneborg, ja Juhana IIIn ajalta maakuntavaakuna.

Keskiajan kronikkatietoa Turun väitetyistä piispoista. Pietari Kaikkivalta, olisi syntynyt Suomessa, ollut ns. äpärä, ja saadakseen vahvistuksen virkaansa tarvinnut poikkeusmenettelyn. Kronikkatiedon mukaan vieneet virolaiset vangiksi ja kuollut siellä. Tapahtunut siis 1200-luvun alussa.
Tämäkin jo siirtää Henrikin aikaa ja surmaa vuodesta MCLV paljon myöhemmäksi.

Lounaassakin nykyisen Suomen alueella maatalous oli pyyntiin verrattuna toissijainen elinkeino. Täällä ei olut vielä edellyttyksiä korkakulttuurille.
Norjalainen kertomus Olavi Pyhän retkestä Varsinaiseen Suomeen puolestaan osoittaa retkien vaikeudet sotilaalliselta kannalta. Korkeintaan voi tehdä ryöstöretkiä pienin joukoin, siten kuiin viikingit. Ilmesty nopeasti ja katoa myös nopeasti. Suomen muinaiset kivilinnat olivatkin tarkoitetut juuri semmoisen torjumiseen.

Suomessakin kehitys kulki kohti kristinuskoa. Välitilasta käytetään nimeä pakanakristillisyys. Kun täällä ei osattu lukea eikä kirjoittaa, olivat huijaukset mahdollisia. " Hämeen ristiretki" luultavasti 1238. Kysessä ilmeisesti oli omatekoinen piipspa Tuomas, ynnä joku Birger-jaarlina esiintynyt. He oma-aloitteisesti suorittivat Hämeen ristimisen. He
myöas rakennuttivat suurta Rapolan linnaa. Riittään kaukana Suomenlahdesta ja Suomesta, riittävän lähellä valvomaana reittejä Satakunnasta ja pohjoisesta. Jos Aleksanteri Nevskin kronikassa on ollenkaan perää, nämä omatekoiset päälliköt ilmestyivät 1240 Nevalle.
Väittäisin, että kalastamaan lohta, eikä niinkään ristiretkelle. Kuten
arvata sopii, Novgorodin joukkojen saapumine teki retkeläisten olemiselle siellä lyhyen lopun. Kertomus noinkaan ei ole ihan uskottava.
Olettaisi retkeläistern turvalliuutensa vuoksi majoittuneen johonkin Nevan suiston saareen.

Katolisuuden aika kuitenkin oli tulossa. Vuonna 1252 Birger-jaarli
perustaa Stockholmin eli Tukholman linnan ja kaupungin. Se sekä esti semmoiset retket kuin kuurilaisten Sigtunaan 1187, että oli tukikohta oman vaikutuksen levittämiselle Itänmaahan ja Pohjaan, Botten.
Birger-jaarlin mainitaan myös perustaneen pirkkalaisten, birkarlar-järjestön Pohjan verottamista varten.

Mainitaan 1270-luvulla lounaassa olleen ruotsalaisia päälliköitä eli herttuoita. Varhaisimmat uusien linnojen rakentamiset tapahtuvat aikaisintaan silloin. Turun piispan arvokin oli jo tuolloin, mutta tällöin vielä
mainittujen joukkionpäälliköiden pelinappulana.

Tyrgils eli Torkkeli Knuutinpoika ja Viipurn linna 1293. Ensinnäkään, ei vielä mitään linnaa, vaan vain puolutustorni. Toisesi tiedetään, etät marski itse sillpoin varmasti oli Ruotsissa. Sittemmin marski teloitettiin.
Kuningas ilmeisesti pelkäsi, että marski voisi saada saman aseman kuin
hänen oma sukunsa ennen kuninkaaksi tuloaan.

Pyhän Henrikin legenda ja toimet hänen pyhimykseksi julistamisekseen.
Tämä johtaakin reaalisen henkilöön takana. Hän on Maunu eli Mauno I, Suomen kirkkomaakunnan ensimmäinen reaalisesti valtaa käyttävä piispa.
Ei välttämättä Suomessa syntynyt, mutta juurtui tänne kuitenkin.
Siis hän se on jokseenkin ensimmäinen todellinen nimeltä mainittu varsinainen suomalainen. Hän myös ryhtyi rakennuttamaan Kuusiston linnaa. Novgorodilaiset kuitenkin ryöstivät sen, ja myös veivät tai polttivat siihen mennessä kertyneen arkiston.

Pähkinäsaaren rauhan 1323 Ruotsi teki Suomenkin puolesta. Suomihan katsotaan virallisesti Ruotsiin vasta 1362, kun täältä lähetetään edsutajat kuninkaan vaaliin. Teko ei estänyt ruotsalaisia tuntemasta pahaa mieltä, kun Ranska teki 1678 Nijmegenissä rauhat myös Ruotsin puolesta.

Pähkinäsaaren rauha määritteli Suomen piispankin puolesta hänen alueensa itä- tai paremminkin koillisrajan, Pattijoelle. Se sijaan on väärä se tulkinta, että alue siitä pohjoiseen olisi ollut vain Venäjän. Se oli Ruotsin ja Venäjän, oaskis Norjankin yhteisaluetta. Lisäksi alueella pyrki vaikuttamaan, vaikka ilman lappalaisten verotusoikeutta, myös Suomen piispa. Siitä käsite saamelaisten puvunkin neljän tuulen lakista.

Maallinen henkilö suunnilleen Mauno In ajalta Matti Kurki, mainittu Topeliuksen Maamme-kirjassakin, pirkkalaisten päämies. Alkuperäinen nimi kylläkin lie ollut Kurikan mukaan Kurck. Alkuperäisessä pirikkalaisten liikkeeessä lie olleetkin pääroolissa pohjalaiset, vrt. Lapuan liike. Onhan eteläpohja ollut myös perusmurre pohjoispohjan ja peräpohjan murteiden synnyssä. Satakuntalaisen leiman pirkkalaisuus sai, kun järjestössä rikastuneet hankkivat tiloja Satakunnasta. Näiin vaikkapa sikäläien Vammala juontuu täkäläisestä Vammavaarasta, eikä pänvastoin.

Jo ennen Pähkinäsaren rauhaa Keminmaassa Kalmarin niemellä tiedetään olleen katolisen kirkon. Kurki, sehän on myös pitkäaaikaisen asuinkuntani vaakunassa. Tapahtui myös seuraavaa. Tervon joukkio hankki Kurjelta omistukseensa Keminmaan takamaita, siitä tuleekin nimi Tervola. Tarinan mukaan sitten lastu nähdään kulkemassa ylävirran
puolelta. Tervon miehet katsomaan, kenen kirveestä lähtenyt.
Nykyisen Koivun Suukosken puolella he kohaavat rakenteilla olevan pirtin, mutta heltyvät vauvan itkusta. Asukas oli Ryynänen. Yleisestikin karjalaiset siirttyivät Suomen piispan kansaksi, ja karjalainen murre myös muunsi puhuttua pohjalaista.

Vaan siis, Tervo ja Ryynänen noiden kahden suuren herran ohella ovat enämpi rahvaanomaiset ensimmäiset todelliset nimeltä muistiin merkityt suomalaiset. Eipä ole Tervolan kepulaiset historioijatkaan tuota huomanneet.

Joskus 1400-luvulla Ryynäsen tilan kumminkin osti joku ulkomaalainen, luultavasti entinen vitaaliveli, siis alkujaan rosvo, kuten myös sukututkijan kerrotaan saaneen selville. Ei viljelys mitään, mutta vieressä Narkauskosken lohi. Silti myös alkuperäistä Ryynäsen sukua asunee kunnassa.


Väärä vuosituhat. oikea on 1300-luku.

Eikö siellä ankronikassa tuota kerrota?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat