Sivut

Kommentit (78)

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415

Niin et jotenkin tiedostomatta vaistonvaraisesti ihminenkin suunnistaisi hajuaistin perusteella.

Ihan järkeenkäypää, eikö muutkin eläimet suunnista hajujen perusteella? Muistan tutkimuksen missä sanottiin että fyysisesti ihmisen hajuaisti vetäisi vertoja koiralle, siis hajureseptoreiden yms osalta.

Ihmisen hajuaisti toimii syvällä tietoisuuden alapuolella. Suoraan tiedostettuja hajuhavaintoja on vain pienen pieni osa, kaikista vahvimmat hajut?

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415

Mietin tuota yllä mainitsemaani hajuaisti tutkimusta lukiessani että jos haistelisi kuolleen jäniksen peräpäätä, sen jälkeen lähtisi metsään ja konttaisi ja nuuhkisi ilmaa ja maata ja kulkisi sinne suuntaan missä tulee jotenkin samanlainen fiilis kuin jäniksen persettä haistellessa tuli, pystyisiköhän pitkällä harjoittelulla eläintä jäljittämään kuin koira.

Ongelma on että koirat innostuu suunnattomasti jäniksen perseestä siinä missä itellä ajatus sen tarkemmasta nuuhkimisesta nenä kiinni on pikkasen häiritsevä. Toinen ongelma tietysti on että joutuu konttaan siinä missä koira haistelee maata luontevasti vaikka juostessaan.
Parempi antaa koiran hoitaa jäljitys. Isompien eläinten kohdalla, esim hirvet, toi vois toimia paremmin. Voisi kuvitella että niistä irtoavat hajut on paljon voimakkaampia ja kulkeutuvat suoraan ilmateitse ihmisen nenään. Jolloin hirven saattaa löytää vain kävelemällä sinne minne nenä vie.

Tarvii jatkossakin käydä säännöllisesti herkistelemässä vaistoaan samoilemalla päättömästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keijona
Seuraa 
Viestejä21189

Hyvä artikkeli, vaan ei näytä ihmisillä olevan hajuakaan että dödöä vaan kehiin niin minäminämaahan eksyy yhä enemmän...

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Tokilogi
Seuraa 
Viestejä5595

Keijona kirjoitti:
Hyvä artikkeli, vaan ei näytä ihmisillä olevan hajuakaan että dödöä vaan kehiin niin minäminämaahan eksyy yhä enemmän...

Miksiköhän pitää joka viestissä löytää jotain negatiivista sanottavaa muista ihmisistä? Luuletko tosiaan että olet oikea henkilö neuvomaan ihmisiä missään asiassa.

Lahjoita sinä kaikki liienevät rahasi seurakunnalle ja elät niin kuin elät, mutta älä kuvittele että joku tarvitsee neuvojasi.

Vierailija

mdmx kirjoitti:
Mietin tuota yllä mainitsemaani hajuaisti tutkimusta lukiessani että jos haistelisi kuolleen jäniksen peräpäätä, sen jälkeen lähtisi metsään ja konttaisi ja nuuhkisi ilmaa ja maata ja kulkisi sinne suuntaan missä tulee jotenkin samanlainen fiilis kuin jäniksen persettä haistellessa tuli, pystyisiköhän pitkällä harjoittelulla eläintä jäljittämään kuin koira.

Ongelma on että koirat innostuu suunnattomasti jäniksen perseestä siinä missä itellä ajatus sen tarkemmasta nuuhkimisesta nenä kiinni on pikkasen häiritsevä. Toinen ongelma tietysti on että joutuu konttaan siinä missä koira haistelee maata luontevasti vaikka juostessaan.
Parempi antaa koiran hoitaa jäljitys. Isompien eläinten kohdalla, esim hirvet, toi vois toimia paremmin. Voisi kuvitella että niistä irtoavat hajut on paljon voimakkaampia ja kulkeutuvat suoraan ilmateitse ihmisen nenään. Jolloin hirven saattaa löytää vain kävelemällä sinne minne nenä vie.

Tarvii jatkossakin käydä säännöllisesti herkistelemässä vaistoaan samoilemalla päättömästi.

Kyllä ihmisillä oli testattu jäljityskykyä kokeessa, jossa pantiin opiskelijat seuraamaan suklaista hajuvanaa ja hämmästyttävän hyvin ihminen selvisi siitä.

On iso ongelma jäljitykseen, että meidän nenä ei ole maassa luonnostaan.

Nenäänsä on vaikea luottaa ellei ihan testaile asiaa ja nuuhki ajatuksen kanssa, joten hyvä idea ihan tietoisesti testata ja harjoittaa nokkaansa toimintaan.

Hyvin sopii samaan soppaan yksi havainto, josta satuin toissailtana keskustelemaan kaverini kanssa: manasin Bangkokin ja Mumbain taipumusta haista suurkaupungin paskalle ja sekoittaa suuntavaisto. Noilla saattaa olla lisäyhteyttä tuossa mielessä.

Joku lontoo tai pariisi menee ilman tunnetta totaalisesta suuntavaiston menetyksestä, mutta jättimäiset kaupungit tasaisella ihmisen ja paskan hajulla saa ainakin minuun sellaisen epätoivoisen eksyjän tunteen. Mexico city lienee myös tuollainen hajuaistin ja suuntavaiston sekoittava kaupunki. En ole vielä päässyt käymään paikan päällä testaamaan kyseistä cityä.

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415

Minijehova kirjoitti:
mdmx kirjoitti:
Mietin tuota yllä mainitsemaani hajuaisti tutkimusta lukiessani että jos haistelisi kuolleen jäniksen peräpäätä, sen jälkeen lähtisi metsään ja konttaisi ja nuuhkisi ilmaa ja maata ja kulkisi sinne suuntaan missä tulee jotenkin samanlainen fiilis kuin jäniksen persettä haistellessa tuli, pystyisiköhän pitkällä harjoittelulla eläintä jäljittämään kuin koira.

Ongelma on että koirat innostuu suunnattomasti jäniksen perseestä siinä missä itellä ajatus sen tarkemmasta nuuhkimisesta nenä kiinni on pikkasen häiritsevä. Toinen ongelma tietysti on että joutuu konttaan siinä missä koira haistelee maata luontevasti vaikka juostessaan.
Parempi antaa koiran hoitaa jäljitys. Isompien eläinten kohdalla, esim hirvet, toi vois toimia paremmin. Voisi kuvitella että niistä irtoavat hajut on paljon voimakkaampia ja kulkeutuvat suoraan ilmateitse ihmisen nenään. Jolloin hirven saattaa löytää vain kävelemällä sinne minne nenä vie.

Tarvii jatkossakin käydä säännöllisesti herkistelemässä vaistoaan samoilemalla päättömästi.

Kyllä ihmisillä oli testattu jäljityskykyä kokeessa, jossa pantiin opiskelijat seuraamaan suklaista hajuvanaa ja hämmästyttävän hyvin ihminen selvisi siitä.

On iso ongelma jäljitykseen, että meidän nenä ei ole maassa luonnostaan.

Nenäänsä on vaikea luottaa ellei ihan testaile asiaa ja nuuhki ajatuksen kanssa, joten hyvä idea ihan tietoisesti testata ja harjoittaa nokkaansa toimintaan.

Hyvin sopii samaan soppaan yksi havainto, josta satuin toissailtana keskustelemaan kaverini kanssa: manasin Bangkokin ja Mumbain taipumusta haista suurkaupungin paskalle ja sekoittaa suuntavaisto. Noilla saattaa olla lisäyhteyttä tuossa mielessä.

Joku lontoo tai pariisi menee ilman tunnetta totaalisesta suuntavaiston menetyksestä, mutta jättimäiset kaupungit tasaisella ihmisen ja paskan hajulla saa ainakin minuun sellaisen epätoivoisen eksyjän tunteen. Mexico city lienee myös tuollainen hajuaistin ja suuntavaiston sekoittava kaupunki. En ole vielä päässyt käymään paikan päällä testaamaan kyseistä cityä.

Joo voi olla. Ite en osaa kaupunkisuunnistamista yhdistää hajuaistiin ollenkaan, koen että se on enempi visuaalisuuteen perustuvaa tietoista korttelikartan päivittämistä päässään. Google maps vapauttaa aivokapasiteettia (tai taksi). :)

Tasainen pakokaasu/teollisuus paskanhaju on kaikissa keskittymissä mitä voi kaupungeiksi kutsua, siis keskustoissa. Kyl se sotkee/lamaannuttaa hajuaistia aika tehokkaasti. Paljon liikkuvia hajunlähteitä (ihmiset, autot). 

Tietysti teollisuudesta/liiketoiminnasta syntyvät hajut on stationaarisia, ravintoloiden tuoksut yms. Ehkä se nenä on sielläkin mukana.

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415

Erilaisten paikkojen tuoksu vaikuttaa vahvasti vallitsevaan tunnelmaan ja ajatteluun.

Kävin ostaan toissapäivänä nastarenkaat, ja kun astuin rengasliikkeeseen vahva kumin ja autonrasvan haju tulvahti nenään. Koko odottelun ajan päässä pyöri autoihin ja renkaisiin liittyviä ajatuksia. Uskon että hajulla on tossa suuri merkitys.

Joskus käyny 'premium palvelun' rengasliikkeessä missä ei ollut tollasia tuoksuja. Sielä tuoksui nahkaiset nojatuolit ja odottelutilan kahvi. Siellä syntyy ihan erilainen mindsetti, lueskeli jotain työjuttuja puhelimella jne.

Vierailija

mdmx kirjoitti:
Erilaisten paikkojen tuoksu vaikuttaa vahvasti vallitsevaan tunnelmaan ja ajatteluun.

Kävin ostaan toissapäivänä nastarenkaat, ja kun astuin rengasliikkeeseen vahva kumin ja autonrasvan haju tulvahti nenään. Koko odottelun ajan päässä pyöri autoihin ja renkaisiin liittyviä ajatuksia. Uskon että hajulla on tossa suuri merkitys.

Joskus käyny 'premium palvelun' rengasliikkeessä missä ei ollut tollasia tuoksuja. Sielä tuoksui nahkaiset nojatuolit ja odottelutilan kahvi. Siellä syntyy ihan erilainen mindsetti, lueskeli jotain työjuttuja puhelimella jne.

Ostoskäyttäytymiseen tuoksut vaikuttaa juuri tuolla tavoin.
Pullatiski marketissa on hyvä esimerkki luonnollisesta tuoksumarkkinoinnista. Noita aletaan tulevaisuudessa tekemään synteettisinä markkinointiin ja massojen ohjailuun. Esimerkiksi jalkapallo-ottelut ansaitsevat rähinäherkkinä paikkoina rauhoittavia feromoneja.

Jalkapallossa lähes maagista kotiedun vaikutusta ollaan vuosien mittaan koitettu analysoida, mutta en ole nähnyt kenekään esittävän syyksi kannustavan tuoksuista fanipohjaa. Minä esitän siis sitä osaksi selitystä kotiedun anomaliasta.

Aggressiivisista faneista tunnetut joukkueet taas saavat enemmän varoituksia ja ulosajoja (pieni otanta ja päätin päässä kenellä on tunnetusti aggressiivisia faneja), joten yleisön hajulla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Kotistadionin tutut tuoksut myös aktivoivat muistia ja sitä kautta parantaa peliä yksilötasolla.

Tilastoista on kaivettavissa myös paikallisotteluita koskeva kotiedun anomalian anomalia, eli kotietu kapenee paikallisvastustajien kohdalla - jopa sellaisten, joilla on omat erilliset kotistadioninsa. Tuo viittaisi kotiedun syyksi juuri katsojia, ei esimerkiksi puitteita. Minä vain syytän mieluummin yleisön levittämiä kannustavia tuoksuja sen varsinaisen kannustamisen (rytmikäs älämölö) sijaan.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10101

Suuntavaiston sekä tuoksujen tunnistamiskyvyn yhteys on mielenkiintoinen, mutta en ymmärrä, mistä juontaa hypoteesi jonka mukaan hajuaisti olisi alun perin kehittynyt suunnistamista varten.

”Se, että kumpikin näistä kyvyistä tukeutuu samoihin aivoalueisiin, viittaa siihen, että ne ovat kehittyneet samaan aikaan”

Ajatellaan käsittääkseni niin, että kun eläimen hajuaisti on ollut riittävä pienellä säteellä, mutta on ollut tarve paikantaa hajuja yhä kauempaa, hajuaistin on täytynyt kehittyä yhä tarkemmaksi; samalla on kehittynyt suuntavaisto eli sellainen muisti, jossa ympäristö hahmottuu realistisemmin… Mitä tämä tarkoittaa? Että eläin oppii muistamaan hajujen intensiteettien ja etäisyyksien välisiä korrelaatioita, sillä seurauksella, että suuntavaisto toimii vaikka hajut eivät siihen enää liity? Tämä ei kuulosta hyvältä. Miksi hajun voimakkuus ja sen lähteen paikantamiseen käytetty etäisyys kehittäisi suuntavaistoa, kun haju on heikompi? Haju voi olla mieto myös läheltä paikannettuna, ja päinvastoin. Miten  pelkkä hajun seuraaminen edes liittyy suuntavaistoon? Eläin vain kulkee nokkansa ohjaamana, tuskin miettii maisemia tai mittailee mihin on menossa. Ei magneettikenttäkään varmaan yksin ole  luonut lintujen suuntavaistoa, luultavammin se on perustunut tarpeeseen ja magneettikenttä on ollut siinä apuna. Aivan kuten nälkä on pakottanut eläimiä uusille alueille, ja haju on vain keino navigoida. Kuulokin on tärkeä, kaikki aistiminen itse asiassa, mutta miksi hajuaisti ja suuntavaisto liittyvät vahvasti toisiinsa? Ehkä se ei tarkoita muuta, kuin että ne ovat perimmiltään samanlaatuisia.

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10101

”Kun eläimet liittävät hajuinformaation aivojen muodostamaan karttaan ympäristöstä, ne pystyvät paremmin löytämään tiensä ruokapaikoille ja välttelemään vaaroja, kuuluu selitys.” 

Miksi haju pitäisi liittää johonkin? Jos eläin palaa joka päivä samalle raadolle, haju varmaan riittää eikä siinä mitään karttaa tarvita. Tai jos käytetään vain ”karttaa”, mitä väliä hajulla enää on, kun se oli pelkkä johtolanka jonka kartta korvasi. Toisaalta oppiminen tarkoittaa assosiaatioita, ja eläin voi tukeutua sekä muistiin hajusta että ympäristöstä. Jos haju on yhtenä päivänä heikompi, eläin voi kenties tukeutua enemmän muistikuviinsa ympäristöstä. Ymmärrän hajun motivaatiotekijänä, sen perusteella eläin kulkee, mutta en tosiaan näe miksi hajuaistin kehittyminen olisi ollut suuntavaiston edellytys.

Ihminen jolla on hyvä suuntavaisto ja hyvä kyky erotella hajuja, on todennäköisesti myös hyvä kyky tulkita kehonkieltä, ymmärtää eläinten käyttäytymistä jne. Ihminen joka läträä hajusteilla on puolestaan todennäköisesti vajaaälyinen myös monessa muussa asiassa. Hän voi esim. vetää juustoa muovikuorineen, eikä edes tajua syövänsä muovia.

Sitten on myös ihmisiä, jotka opastamaan joutuessaan näyttävät aina eksyneeltä, vaikka kyse olisi heidän kotinurkistaan; ja kun sellainen ihminen lopulta vaivautuneena huitaisee suunnan, se on taatusti vähintään 90 astetta pieleen. Sellaisiakin muuten on (käyttäjänimiä mainitsematta), jotka joutuvat mattojen tamppauksen jälkeen miettimään, missä olikaan mattojen paikat. Toisella taas on erinomainen syvyysnäkö, tai mikä onkaan, kyky arvioida etäisyyksiä... mutta en lainkaan tiedä, miten se toteutuu. Että onko kuvamuistia, vai jotain muuta muistia. Kyvyt painottuu niin eri tavoin.

Tämä kiinnitti huomioni:

”Koehenkilöillä, jotka loistivat sekä suunnistuksessa että tuoksuaineiden tunnistuksessa, kyseinen aivoalue oli toisessa aivopuoliskossa paksumpi kuin muilla. Myös toinen hippokampuksista oli heillä suurempi.”

Onko mitään yhteyttä kasvojen epäsymmetriaan?

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Vierailija

Minijehova kirjoitti:
mdmx kirjoitti:
Erilaisten paikkojen tuoksu vaikuttaa vahvasti vallitsevaan tunnelmaan ja ajatteluun.

Kävin ostaan toissapäivänä nastarenkaat, ja kun astuin rengasliikkeeseen vahva kumin ja autonrasvan haju tulvahti nenään. Koko odottelun ajan päässä pyöri autoihin ja renkaisiin liittyviä ajatuksia. Uskon että hajulla on tossa suuri merkitys.

Joskus käyny 'premium palvelun' rengasliikkeessä missä ei ollut tollasia tuoksuja. Sielä tuoksui nahkaiset nojatuolit ja odottelutilan kahvi. Siellä syntyy ihan erilainen mindsetti, lueskeli jotain työjuttuja puhelimella jne.

Ostoskäyttäytymiseen tuoksut vaikuttaa juuri tuolla tavoin.
Pullatiski marketissa on hyvä esimerkki luonnollisesta tuoksumarkkinoinnista. Noita aletaan tulevaisuudessa tekemään synteettisinä markkinointiin ja massojen ohjailuun. Esimerkiksi jalkapallo-ottelut ansaitsevat rähinäherkkinä paikkoina rauhoittavia feromoneja.

Jalkapallossa lähes maagista kotiedun vaikutusta ollaan vuosien mittaan koitettu analysoida, mutta en ole nähnyt kenekään esittävän syyksi kannustavan tuoksuista fanipohjaa. Minä esitän siis sitä osaksi selitystä kotiedun anomaliasta.

Aggressiivisista faneista tunnetut joukkueet taas saavat enemmän varoituksia ja ulosajoja (pieni otanta ja päätin päässä kenellä on tunnetusti aggressiivisia faneja), joten yleisön hajulla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Kotistadionin tutut tuoksut myös aktivoivat muistia ja sitä kautta parantaa peliä yksilötasolla.

Tilastoista on kaivettavissa myös paikallisotteluita koskeva kotiedun anomalian anomalia, eli kotietu kapenee paikallisvastustajien kohdalla - jopa sellaisten, joilla on omat erilliset kotistadioninsa. Tuo viittaisi kotiedun syyksi juuri katsojia, ei esimerkiksi puitteita. Minä vain syytän mieluummin yleisön levittämiä kannustavia tuoksuja sen varsinaisen kannustamisen (rytmikäs älämölö) sijaan.

Meinaat siis että on Tappara ja TPS feromoneja joilla TPS pärjää Turussa ja Tappara Tampereella?

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Tämä kiinnitti huomioni:

”Koehenkilöillä, jotka loistivat sekä suunnistuksessa että tuoksuaineiden tunnistuksessa, kyseinen aivoalue oli toisessa aivopuoliskossa paksumpi kuin muilla. Myös toinen hippokampuksista oli heillä suurempi.”

Onko mitään yhteyttä kasvojen epäsymmetriaan?

Tuskinpa. Aivojen kohdalla epäsymmetria on ihan hyvä asia. Se tarkoittaa että informaatio on tiukasti pakkautuneena johonkin kohtaa. Esimerkiksi kaksikätisillä on tilastollisesti muita pienempi älykkyysosamäärä. Ja onhan se ihan luonnollista, kun miettii montaa kättä mihinkin tarvitaan.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10101

Tokilogi kirjoitti:
Suunnistuksessa loistaminen perustuu kokemukseen ja juoksunopeuteen, eikä mihinkään suuntavaistoon, jota ihmisillä ei edes ole.

Kokemusta ei ole suunnistuksessa ikinä tarpeeksi - ainakaan kuntosuunnistajalla, joka kuvittelee että on olemassa "täydellinen" suoritus... Oikeastaan täydellistä on vain se, jos (löytää suunnistuspaikalle, malttaa ottaa sopivan pituisen lenkin, viitsii juoda vettä, sitoa nauhat kunnolla ja mielellään myös teipata ne, lämmitellä lihaksia) jos pääsee sellaiseen "flow"-tilaan, jossa kartta ja maasto sulautuu yhdeksi, samalla kun kehon säätely sujuu maaston ehdoilla...

Ja näin se menee - kerrasta toiseen, eli kokemuksella - jos luulet, että hyvä juoksunopeus on kaikki kaikessa: et löydä edes ensimmäistä rastia. Toteat hosuneesi ja aloitat nollasta, ihan rauhassa. Tuntuu että alku lähtee hyvin, mielessä käy "täydellinen suoritus". Sorrut lisäämään vauhtia enemmän kuin kartalla pysyminen vaatii, ethän sinä kehtaa löntystellä - kyllä se rasti sieltä päin löytyy! Polku on oiva tilaisuus näyttää, että olet hyvässä kunnossa (oikeastaan tässä kohtaa et enää suunnista). Pian huomaat olevasi maitohapoilla. Rasti on kuitenkin lähellä, tai ainakin pitäisi olla. Pyörit  kuin päätön kana, toivoen että rasti löytää sinut. Keskivaiheilla lenkkiä lihakset on jo lämmenny, unelmat karissu, ja voit vain nauttia suunnistamisesta. Sitten tulee hiukan väsy, katsot että on vielä toiset 3 km jäljellä ("koko rahalla ahneutta"). Sen voisi vaikka kävellä, syödä mustikoita. Onhan peli jo menetetty, joten miksei ottaa ilo irti luonnosta (koska joku odottaa maalissa?). On se hienoa, jos edes yhden etapin pusersi kuin kilpailija konsanaan... siinä on näyttö JUOKSUNOPEUDESTA! 

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10101

Jesjes kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Tämä kiinnitti huomioni:

”Koehenkilöillä, jotka loistivat sekä suunnistuksessa että tuoksuaineiden tunnistuksessa, kyseinen aivoalue oli toisessa aivopuoliskossa paksumpi kuin muilla. Myös toinen hippokampuksista oli heillä suurempi.”

Onko mitään yhteyttä kasvojen epäsymmetriaan?

Tuskinpa.

Face-brain asymmetry in autism spectrum disorders.

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Jesjes kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Tämä kiinnitti huomioni:

”Koehenkilöillä, jotka loistivat sekä suunnistuksessa että tuoksuaineiden tunnistuksessa, kyseinen aivoalue oli toisessa aivopuoliskossa paksumpi kuin muilla. Myös toinen hippokampuksista oli heillä suurempi.”

Onko mitään yhteyttä kasvojen epäsymmetriaan?

Tuskinpa.

Niin? Autistit pärjäävät hyvin strukturoidussa ympäristössä. Voisi jopa sanoa että paremmin kuin muut. Mutta kun pitäisi vähän joustaa ja luovia, niin johan ollaan kusessa. Hippokampusta on tutkittu taksikuskeilla ja takaosa suureni, siinä missä etuosa kutistui sitä mukaa kun ajotunteja kertyi. Samalla tosin kyky luovia uudessa ympäristössä heikkeni.

Toispuoleisuus aivoissa on edelleen vain hyvä asia. Kaikki viivat eivät ole suoria ja siten 110% ei käy vastauksesta, eli rajatapaukset pitää kyetä suhteuttamaan materiaaliin.

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415

Käyttäjä4499 kirjoitti:
”Kun eläimet liittävät hajuinformaation aivojen muodostamaan karttaan ympäristöstä, ne pystyvät paremmin löytämään tiensä ruokapaikoille ja välttelemään vaaroja, kuuluu selitys.” 

Miksi haju pitäisi liittää johonkin? Jos eläin palaa joka päivä samalle raadolle, haju varmaan riittää eikä siinä mitään karttaa tarvita. Tai jos käytetään vain ”karttaa”, mitä väliä hajulla enää on, kun se oli pelkkä johtolanka jonka kartta korvasi. Toisaalta oppiminen tarkoittaa assosiaatioita, ja eläin voi tukeutua sekä muistiin hajusta että ympäristöstä. Jos haju on yhtenä päivänä heikompi, eläin voi kenties tukeutua enemmän muistikuviinsa ympäristöstä. Ymmärrän hajun motivaatiotekijänä, sen perusteella eläin kulkee, mutta en tosiaan näe miksi hajuaistin kehittyminen olisi ollut suuntavaiston edellytys.

Ymmärsin että kyse on ympäristön staattisemmista hajuista ja niiden kartoittamisesta. Metsässä kasvusto ja maaperän mikrobit yms vaikuttaa hajuun, erikohdissa metsää tuoksuu hyvin erilaiselle jopa ihmisen nenään. Kaupunkiympäristössä taas voisi ajatella että erilaiset tehtaat/ravintolat/kaupat/yms aiheuttaa erilaisia hajuja, tottakai kasvustokin siellä missä sitä on.

Monet eläimet ymmärtääkseni suunnistaa ympäristön hajujen perusteella, ainakin koirat. Ympäristö siis kartoittuu aivoissa sen mukaan miltä missäkin tuoksuu, ja suunnistaminen tapahtuu tuoksujen mukaan: 'kanervantuoksusta vasemmalle kohti mutaojan lemua ja siitä suoraan ja kuusikontuoksusta oikealle kunnes raadontuoksu tulee nenään'.
Nykyihminen käyttää suunnistamiseen valmista karttaa, sillon tietty käytetään näköhavaintoja. Alunperin suunnistaminen ja ympäristön kartoittaminen tapahtui enemmän haju- kuin näköhavaintoja käyttäen, joten hyvä hajuaisti ja spatiaalinen hahmotuskyky on kytköksissä toisiinsa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10101

Jesjes kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Jesjes kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Tämä kiinnitti huomioni:

”Koehenkilöillä, jotka loistivat sekä suunnistuksessa että tuoksuaineiden tunnistuksessa, kyseinen aivoalue oli toisessa aivopuoliskossa paksumpi kuin muilla. Myös toinen hippokampuksista oli heillä suurempi.”

Onko mitään yhteyttä kasvojen epäsymmetriaan?

Tuskinpa.

Niin? Autistit pärjäävät hyvin strukturoidussa ympäristössä. Voisi jopa sanoa että paremmin kuin muut. Mutta kun pitäisi vähän joustaa ja luovia, niin johan ollaan kusessa. Hippokampusta on tutkittu taksikuskeilla ja takaosa suureni, siinä missä etuosa kutistui sitä mukaa kun ajotunteja kertyi. Samalla tosin kyky luovia uudessa ympäristössä heikkeni.

Toispuoleisuus aivoissa on edelleen vain hyvä asia. Kaikki viivat eivät ole suoria ja siten 110% ei käy vastauksesta, eli rajatapaukset pitää kyetä suhteuttamaan materiaaliin.

En ehtinyt eilen kirjoittaa aiheesta enempää, joten laitoin linkin josta päästä alkuun. Ensinnäkin, aivojen epäsymmetrisyys on normi (Brain asymmetry). Käsitykseni on, että kasvojen epäsymmetrisyys (silloin kun ei johdu halvauksesta tms.) kuvastaa aivopuoliskoiden erilaisuutta toisiinsa nähden. Kasvojen vasen/oikea puolisko on ristikkäisen aivopuoliskon (Aivopuoliskojen toiminnalliset erot) "ilmentymä". Osalla ihmisistä aivopuoliskoiden ero näkyy kasvoista silmiin pistävästi - jo pelkästään se, onko toinen kulmakarva eri korkeudella ja kummalla puolella, kertoo rpaljon persoonallisuustyypistä. Toisessa ääripäässä ihmisiä, kasvopuoliskoiden erot ovat niin vähäisiä ettei sitä äkkiseltään huomaa; sekin kertoo jotain aivoista/persoonallisuudesta. 

Onko aivojen/kasvojen puoliskoiden suurissa eroissa kyse "geeneistä, vai ympäristöstä"? Molemmista totta kai, koska aivot ovat vuorovaikutuksesta rakentuneet. Mutta... Linkittämäni autismitutkimus toi mieleen seuraavan hypoteettisen ajatuksen: sellainen aivotyyppi, joka on geneettisesti taipuvainen kehittämään puoliskoihinsa tavallista suurempaa eroa, saatta olla potentiaalisesti tunneälykkäämpi /"plastisempi" - ja siten myös alttiimpi mielen kehityshäiriöille vastasyntyneenä. Tarkoitan sellaista vauvan mahdollisesti normaaliksi luokiteltavaa kohtelua, joka vie hänen aivojensa kehityksen väärille urille. Muilla aivotyypeillä  vastaava kohtelu saattaa painottua enemmän psykosomaattiseen oireiluun. Autismin kehityssuunta stimuloitaisiin todennäköisimmin ensimmäisten elinpäivien aikana, joka tapauksessa alle 2 kk:n iässä. Se että vauvan äiti on jo valmiiksi "aivopuolinen" (sori, en keksiny parempaa), saattaisi olla vauvalle normaalia suurempi etu tai haittaa riippuen tietysti siitä, millaista se vauvan kannalta merkitsee. Äidin kasvoista sekä hänen persoonallisuudestaan voisi ennustaa  tulevan lapsen autismiriski, joka pätisi ainakin silloin, kun vauvan päästä on tunnistettavissa enemmän äidin kuin isän piirteitä (en usko että vastasyntyneellä on vielä epäsymmetriaa). Olisi mielenkiintoista nähdä, miten autististen lasten äidit käsittelevät seuraavia vauvojaan, tai millaista oli vauvan kanssa oleminen ennen autismin toteamista.

Sitten vielä tämmöinen, kuva miehestä alempana artikkelia: hän on kuin "vertikaalisesti yhteensulautunut" hurmuri  ja murhaaja, kuin 2 ihmistä kirjaimellisesti samassa paketissa - omilla kasvoillaan, omilla aivopuoliskoillaan? Chirality: A Look at Emotional Asymmetry of The Face

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Jesjes kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Jesjes kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Tämä kiinnitti huomioni:

”Koehenkilöillä, jotka loistivat sekä suunnistuksessa että tuoksuaineiden tunnistuksessa, kyseinen aivoalue oli toisessa aivopuoliskossa paksumpi kuin muilla. Myös toinen hippokampuksista oli heillä suurempi.”

Onko mitään yhteyttä kasvojen epäsymmetriaan?

Tuskinpa.

Niin? Autistit pärjäävät hyvin strukturoidussa ympäristössä. Voisi jopa sanoa että paremmin kuin muut. Mutta kun pitäisi vähän joustaa ja luovia, niin johan ollaan kusessa. Hippokampusta on tutkittu taksikuskeilla ja takaosa suureni, siinä missä etuosa kutistui sitä mukaa kun ajotunteja kertyi. Samalla tosin kyky luovia uudessa ympäristössä heikkeni.

Toispuoleisuus aivoissa on edelleen vain hyvä asia. Kaikki viivat eivät ole suoria ja siten 110% ei käy vastauksesta, eli rajatapaukset pitää kyetä suhteuttamaan materiaaliin.

En ehtinyt eilen kirjoittaa aiheesta enempää, joten laitoin linkin josta päästä alkuun. Ensinnäkin, aivojen epäsymmetrisyys on normi (Brain asymmetry). Käsitykseni on, että kasvojen epäsymmetrisyys (silloin kun ei johdu halvauksesta tms.) kuvastaa aivopuoliskoiden erilaisuutta toisiinsa nähden. Kasvojen vasen/oikea puolisko on ristikkäisen aivopuoliskon (Aivopuoliskojen toiminnalliset erot) "ilmentymä". Osalla ihmisistä aivopuoliskoiden ero näkyy kasvoista silmiin pistävästi - jo pelkästään se, onko toinen kulmakarva eri korkeudella ja kummalla puolella, kertoo rpaljon persoonallisuustyypistä. Toisessa ääripäässä ihmisiä, kasvopuoliskoiden erot ovat niin vähäisiä ettei sitä äkkiseltään huomaa; sekin kertoo jotain aivoista/persoonallisuudesta. 

Onko aivojen/kasvojen puoliskoiden suurissa eroissa kyse "geeneistä, vai ympäristöstä"? Molemmista totta kai, koska aivot ovat vuorovaikutuksesta rakentuneet. Mutta... Linkittämäni autismitutkimus toi mieleen seuraavan hypoteettisen ajatuksen: sellainen aivotyyppi, joka on geneettisesti taipuvainen kehittämään puoliskoihinsa tavallista suurempaa eroa, saatta olla potentiaalisesti tunneälykkäämpi /"plastisempi" - ja siten myös alttiimpi mielen kehityshäiriöille vastasyntyneenä. Tarkoitan sellaista vauvan mahdollisesti normaaliksi luokiteltavaa kohtelua, joka vie hänen aivojensa kehityksen väärille urille. Muilla aivotyypeillä  vastaava kohtelu saattaa painottua enemmän psykosomaattiseen oireiluun. Autismin kehityssuunta stimuloitaisiin todennäköisimmin ensimmäisten elinpäivien aikana, joka tapauksessa alle 2 kk:n iässä. Se että vauvan äiti on jo valmiiksi "aivopuolinen" (sori, en keksiny parempaa), saattaisi olla vauvalle normaalia suurempi etu tai haittaa riippuen tietysti siitä, millaista se vauvan kannalta merkitsee. Äidin kasvoista sekä hänen persoonallisuudestaan voisi ennustaa  tulevan lapsen autismiriski, joka pätisi ainakin silloin, kun vauvan päästä on tunnistettavissa enemmän äidin kuin isän piirteitä (en usko että vastasyntyneellä on vielä epäsymmetriaa). Olisi mielenkiintoista nähdä, miten autististen lasten äidit käsittelevät seuraavia vauvojaan, tai millaista oli vauvan kanssa oleminen ennen autismin toteamista.

Sitten vielä tämmöinen, kuva miehestä alempana artikkelia: hän on kuin "vertikaalisesti yhteensulautunut" hurmuri  ja murhaaja, kuin 2 ihmistä kirjaimellisesti samassa paketissa - omilla kasvoillaan, omilla aivopuoliskoillaan? Chirality: A Look at Emotional Asymmetry of The Face

Tarkoitat temperamentta, kun puhut persoonallisuudesta.

Mennään aika vaarallisille vesille, jos ruvetaan syyttämään kehityshäiriöistä toisen luonnetta. 

Itsehän muuten kutsun itseäni muotopuoleksi, sillä oikea puoli päästäni on suhteettoman kokoinen toiseen verrattuna.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat