Seuraa 
Viestejä1

Nyt tuhansia tunteja filosofisia pohdintoja läpi historian aikakausien aatteiden ja fysiikan lainalaisuuksien näin katsoen varteenotettavien teorioiden tutkiskelua on takana.. Mutta mitä enemmän tätä maailmankaikkeuta katson ja mietin.. sitä enemmän tämä näyttäytynee minulle absurdina todellisuutena jonka valossa en ole enään varma mistään.
Olen pohtinut kvanttimekaniikkaa.. logiikan ja symmetrian fundamentaalia luonnetta, metatieteitä ja vaikka mitä, mutta enään en tiedä onko missään mitään järkeä tai mitä edes on järki. Tuntuu että roikun täällä kuluttaen energiaa ja säteillen lämpöä kuten aurinkommekin lopulta säteilee kunnes on polttoaine kulunut loppuun ja entropian lailla kadonnut avaruuden kaukaisuuteen.
Toisinsanoen olen kyllästynyt ja lamaantunut tietoisuuteen siitä.. että en tiedä, ja sekun kalvaa sisintäni. Mitään en elämässä saa aikaan enkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja miksi. Kaikki yhteiskunnan säännöt tuntuvat niin hupaisilta ja absurdeiltakin etten ole enään varma roikunko täällä edes minkään ideologian kuten nihilismin varjolla vai olenko saavuttamassa täydellisen masennustilan. Pitkään olen kyllästynyt jo aikaan ja ihmisten muurahaismaiseen primitiiviseen itsensä viihdyttämiseen samaa oravanpyörää kulkien ja samaa pinnallista paskaa puhuen.

Kysynkin, mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä eikä näe missään mitään järkeä? Kenelläkään mitään logiikkaa tai tarkoitusta kerrottavaksi?

Ok.. tästä tuli nyt tällainen tunnehöyryissä kirjoitettu vuodatus, toivon kuitenkin objektiivisia vastauksia ja pohdiskelevaa keskustelua..

Kommentit (1)

offmind
Seuraa 
Viestejä17172

Käyttäjä16567 kirjoitti:
Nyt tuhansia tunteja filosofisia pohdintoja läpi historian aikakausien aatteiden ja fysiikan lainalaisuuksien näin katsoen varteenotettavien teorioiden tutkiskelua on takana.. Mutta mitä enemmän tätä maailmankaikkeuta katson ja mietin.. sitä enemmän tämä näyttäytynee minulle absurdina todellisuutena jonka valossa en ole enään varma mistään.
Olen pohtinut kvanttimekaniikkaa.. logiikan ja symmetrian fundamentaalia luonnetta, metatieteitä ja vaikka mitä, mutta enään en tiedä onko missään mitään järkeä tai mitä edes on järki. Tuntuu että roikun täällä kuluttaen energiaa ja säteillen lämpöä kuten aurinkommekin lopulta säteilee kunnes on polttoaine kulunut loppuun ja entropian lailla kadonnut avaruuden kaukaisuuteen.
Toisinsanoen olen kyllästynyt ja lamaantunut tietoisuuteen siitä.. että en tiedä, ja sekun kalvaa sisintäni. Mitään en elämässä saa aikaan enkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja miksi. Kaikki yhteiskunnan säännöt tuntuvat niin hupaisilta ja absurdeiltakin etten ole enään varma roikunko täällä edes minkään ideologian kuten nihilismin varjolla vai olenko saavuttamassa täydellisen masennustilan. Pitkään olen kyllästynyt jo aikaan ja ihmisten muurahaismaiseen primitiiviseen itsensä viihdyttämiseen samaa oravanpyörää kulkien ja samaa pinnallista paskaa puhuen.

Kysynkin, mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä eikä näe missään mitään järkeä? Kenelläkään mitään logiikkaa tai tarkoitusta kerrottavaksi?

Ok.. tästä tuli nyt tällainen tunnehöyryissä kirjoitettu vuodatus, toivon kuitenkin objektiivisia vastauksia ja pohdiskelevaa keskustelua..

Filosofiaa ei missään tapauksessa pitäisi harrastaa siksi, että kuvittelee sen keinoin löytävänsä elämän tarkoituksen.

Ja ehkä etenit pohdinnoissasi ns. perse edellä puuhun ja sinun olisi pitänyt ensin etsiä se jokin mistä voit olla varma. 

Jos sitä ei löydy, niin sitten vain kannattaa opetella olemaan välittämättä jostakin niin turhasta kuin filosofia. Ja jos se ei onnistu, niin ainahan voi kirjautua lähimpään hourulaan (tai vaikka yliopistoon jos muut hullujenhuoneet eivät huoli). Siellä on varmasti kohtalotovereita.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat