Vanhusko muka opiskelijaksi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuota noin. Olen jo pikapuoliin 40 täyttävä setä ja kiemurtelen varmaankin jonkinlaisessa keski-iän kriisissä. Jostain ihmeen syystä, nyt kun on kaksikymmentä vuotta tullut täyteen tietoliikennetekniikan yrityksessä, on koko homma alkanut tympiä. Havaitsin kauhukseni, että ajatuskin tympeistä verkkoelementeistä yrjöttää. Kaiken muun lisäksi tuossa muutama vuosi sitten yksi tuttava sai minut houkuteltua kaverikseen suorittamaan yo-tutkinnon (siis aikuislukiossa tietenkin). Nyt kun sekin savotta on valmis, toteutui tietysti aikuisena koulunpenkille lähteneen kaamein pelko, opiskelu tuntuikin ihan mukavalta, jopa huomattavasti tylsää työtä antoisammalta.

Tästähän olisi luontevaa nyt suunnata johonkin AMK:hon pänttäämään itseään insinööriksi, vaan kun ajatus ei kiinnosta tippaakaan. Sitäpaitsi olen matemaattisesti vähälahjainen eikä joku fysiikka nappaa senkään vertaa. Kaikkein kamalinta on, että olen ikääntymiseni myötä havainnut oleva jonkinlainen humanistin yms. sekasikiö. Kiinnostuksen aiheita ovat kirjallisuus, viestintä, yhteiskuntatieteet, historia jne. Todella työllistäviä aloja jollekin 45-vuotiaalle vastavalmistuneelle maisterille (Hah!).

Eli, mitä teen? Odottelenko, että keski-iän kriisi menee ohi ja jatkan hammasta purren nykyisessä työssäni? Teenkö haaveistani totta, pakkaudun yliopistoon ja herrastelen loppuikäni työttömänä maisterina vai heitänkö haikailut nyrkkaan ja ryhdyn elämään (siis telkkari, sohva, lenkkimakkara & pilsneri-linjalle)? Tietysti voisi mennä huvikseen istumaan vaikka avoimeen yliopistoon, kai sitä voi näitä asioita harrastellakin. Realismi vaan on kova kaveri, pysyäkö leivässä vai heittäytäkö satavarmaan työttömyyteen! Kumma kun silloin kloppina halusi ammattitutkinnon jälkeen hommiin, että saisi rahaa. Nyt kun on raha-asiat edes suurin piirtein hallinnassa niin haluaakin jo taas jotain ihan muuta.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

AMK:ssa jossa itse opiskelen (EVTEK-Leppävaara) on iltalinja, jossa on paljon aikuisopiskelijoita. Itse kirjoitin lyhyen matematiikan lukiossa. Fysiikka kyllä kiinnostaa, vaikken kovin lahjakas siinäkään ole.

Anyway, lyhyt matematiikka ja fysiikka eivät paljoa ole vaikeuttaneet opintoja. Kaikki mitä tarvitaan, myös opetetaan. Tietenkin on eduksi jos lappalaiset ja furieer-muunnokset ovat ennestään tuttuja.

Pääsykokeetkin olivat piece-of-cake.

Vierailija

Älä ihmeessä heitä opiskeluhaaveitasi nurkkaan. Jos taloudellinen tilanne sallii, voit opiskella vaikka kokopäiväisesti.
Jos ei, työn ohella on monia mahdollisuuksia opiskella.
Eräs ystäväni aloitti YLI nelikymppisenä viestinnän opiskelut Jyväskylän yliopistossa työn ohella. Varsinaiselta ammatiltaan hän on venäjän kielen diplomikielenkääntäjä ja tekee käännöstöitä myös muilta kieliltä, italia - englanti, kirjoja, TV-ohjelmia-elokuvia. Canal+ ja TV4 kauhuelokuvat ovat lähes kaikki hänen kääntämiään.

Itse viime vuonna lisäopiskelin yliopistossa, omaa alaani kylläkin, enkä ole enää kolmekymppinen.

Olen itse asiassa opiskellut koko ikäni, aina on jokin opiskelu menossa. Jatkan opiskelua niin kauan kuin aivot yhtään pelaavat. En osaa olla opiskelematta, se on ikään kuin veressä oleva sitkeä virus.

Vierailija

40-vuotiaalla on vielä 25 vuotta aikaa olla mukana työelämässä. Mene ihmeessä opiskelemaan sitä, mikä sinua oikeasti kiinnostaa. Itse vaihdoin yliopistossa kaksi kertaa pääainetta: sitten löysin sen oman alani. Hae opintotukea, aikuisopiskelutukea tai opiskele työn ohella. Opiskelu on kuin rahan panemista pankkiin. Siitä on aina hyötyä.

Vierailija

Kokeile edes!

Ota selvää mahdollisuuksistasi saada esim. vuorotteluvapaata, voit jopa saada silloin tukea (velatonta) opintoihisi. Lisäksi on monia erilaisia aikuisopintotukijärjestelmiä, joista saat ainakin tukea ja neuvoja opintiellesi.

Ja vaikka päätyisit takaisin nykyiseen duuniisi, olet tuulettanut päätäsi ja ehkäissyt dementiaa. Ties minne tuuli vie ja siivet kantaa...

kysy neuvoja vaikka omasta ammattiliitostasi (koulutuspoliittinen sihteeri tms) tai työkkäristä tai Kelalta. Sohvalle ei kannata jäädä mätänemään.

Vierailija

Kannattaa ehdottomasti lähteä opiskelemaan, jos siltä tosiaan tuntuu! Mielestäni voisi kuitenkin olla järkevää aloittaa aika matalalla profiililla, eli pitää työpaikka ja kokeilla vaikkapa sitä avointa yliopistoa. Uskoisin, että siinä kyllä huomaa sitten mikä tuntuu hyvältä.

Luopumalla työpaikastasi saattaisit turhaan rajoittaa tulevaisuuden vaihtoehtojasi. Pidä ovet auki joka suuntaan, niin pysyy langat omissa käsissä. Niin minä varmaankin tekisin sijassasi.

EDIT: Mummon vinkki vuorotteluvapaista (tai vastaavista) on mielestäni hyvä. Kannattaa varmaankin kysellä niistä.

Vierailija

Luin joskus aiheesta ainakin omasta mielestäni opettavaisen "vitsin", ja vaikka se ei nyt suoranaisesti omaan tilanteeseesi sovellukaan, niin liippaa kuitenkin aihetta läheltä. Juttu meni jotenkin tähän tapaan:

Pariskunta, molemmat viisissä kymmenissä.

Mies johtavassa asemassa, elättänyt yksin perheensä. Vaimo jäänyt aikanaan ylioppilastutkinnon jälkeen kotirouvaksi hoitamaan perhettä ja lapsia. Nyt, lasten lähdettyä jo vuosia sitten omille teilleen, on vaimo ehtinyt pohtimaan rauhassa elämäänsä, niin mennyttä kuin tulevaakin. Hän on huomannut, että pelkkä kotirouvan työ, joka aikanaan oli niin välttämätöntä ja palkitsevaa, ei enää anna hänelle tyydytystä, vaan hän haluaa elämältään vielä muutakin.

Eräänä päivänä vaimo sitten kertoo miehelleen, että on päättänyt lähteä yliopistoon opiskelemaan.

Mies, laskee kerrankin sanomalehden käsistään:

"Eihän tuossa ole mitään järkeä! Tuollaisen tutkinnon opiskeluhan kestää ainakin 6 vuotta. Sinähän olet kuuden vuoden kuluttua valmistuessasi jo 56-vuotias vanha akka!"

Vaimo:

"Mutta kultaseni, minä olen kuuden vuoden kuluttua joka tapauksessa 56-vuotias vanha akka".

Vierailija

Tuo on totisinta totta. Aika kuluu ja ihminen vanhenee, opiskeli tai ei.

Nykyäänhän eläkeikä on 68 eli 4-kymppisellä on työikää jäljellä 28 vuotta, niin halutessaan. Todennäköisesti enemmän, uskon että eläkeikää vielä korotetaan.

40 ei ole ikä eikä mikään. Silloin voi hankkia vallan hyvin uuden ammatin tai lisäammatin, joka hyödyntää entistä.

Minä aloitin 4-kymppisenä kauppatieteen opinnot, koska perustin oman yrityksen ja niitä tietoja tarvittiin aiempien tietojen lisäksi.

Enkä vieläkään siis lopeta opiskeluja.

Täällä on tullut monia hyviä neuvoja eri mahdollisuuksista rahallisesti toteuttaa opiskelut. Selvitä ne.
En minä sinuna jättäisi nykyistä työtä, ellen ihan varma olisi, että se mitä pääsen opiskelemaan, on ehdottomasti minun alani eikä se mitä nyt teen.
Mutta sinä itsehän tiedät/tunnet parhaiten. Kuuntele sisimpäsi ääntä.

Minä tein radikaalin päätöksen ensimmäisen tutkintoni jälkeen. Minulla oli eläkevirka, asunto työn puolesta, mutta halusin muuta. Luovuin molemmista. Olen saanut vihamiehia siksi, että olen niin voimallisesti pyrkinyt elämässäni eteenpäin ja toteuttamaan itseäni. Myöhemmin ovat kyllä reilusti tunnustaneet arvostavansa minua. Ehkä olen tehnyt jotain, mitä itse eivät uskaltaneet.

Sukulaiseni joskus olivat huolissaan "huolettomuudestani", mutta elämä on kantanut. Nyt olen työssä, jossa viihdyn ja aion olla aina 68-vuotiaaksi ellei jotain yllättävää tapahdu. Jos tapahtuu, kyllä elämä silti kantaa. Se voi olla jopa positiivinen elämänmuutos.

Vierailija

Tännehän onkin jo ilmestynyt melko tavalla kannustavia ja ajatuksia herättäviä kommentteja.

Olen kallistumassa siihen suuntaan, että avoimen opinnoilla saattaisi olla parasta aloittaa jo siksikin, että tutkinto-opiskelijoiksi pyrkivien hakuajathan ovat jo tiettävästi päättyneet. Miksi siis odotella tumput suorina vuotta kun sorvin ääreen pääsisi jo syksyllä. Maksaahan tuo hiukan mutta se nyt on mitätön tekijä tässä yhtälössä. Varsinkaan kun en vielä ole selvillä siitäkään, että "mikä minusta tulee isona". Toisaalta, vaikka kuinka aloittaisi ns. harrastaja-statuksella, saattaisi olla hyödyllistä yrittää haalia kokoon edes kutakuinkin mielekäs opintokokonaisuus, jossa päntättävät aineet tukisivat toisiaan edes etäisesti. Vakoilin tuolta Helsingin avoimen sivuilta (asun Helsingissä), että epätietoisten käytettävissä ovat myös opintoasiainsuunnittelijoiden palvelut. Tuonne pitänee ottaa yhteyttä.

Nykyisessä työpaikassa roikkuminen lienee minun kohdallani, ainakin toistaiseksi, järkevin ratkaisu. Voihan olla, että hyydyn jo perusopintoihin ja siksipä selustan turvaaminen saattaa olla hyvinkin viisas temppu. Tosin tuo täälläkin ehdotettu vuorotteluvapaa saattaisi olla kovasti toteuttamiskelpoinen ajatus. Siinähän saisi suoritettua kunnon irtioton puisevasta arjesta ja mikä parasta, työsuhdekin säilyisi voimassa. Käsittääkseni myös jonkinlaiseen osa-aikatyömalliin siirtyminen voisi tulla kyseeseen. Tällä avoimella alkuun, työsuhteen säilyttäminen, vuorotteluvapaa tms. mallilla en voi käsittääkseni kuin voittaa.

Joo, kyllä se nyt vaan niin on, että pitää laittaa mylly pyörimään. Kun sain piiiiitkän opiskelutauon jälkeen sentään yo-lapun kouraani, niin kai sitä astetta korkeamman tason opinnoistakin selviää. Eivät kai ne ole miestä kummempia sielläkään. Ei tässä auta kuin edes kerran elämässään olla rohkea ja yrittää. Mahdollinen haaveiden romahtaminen tai muuten epäonnistuminen (syystä tai toisesta) on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sitten rollaattori-ikäiseni huokailla, että olis pitäny ja olis pitäny!

Vierailija
MD
Olen saanut vihamiehia siksi, että olen niin voimallisesti pyrkinyt elämässäni eteenpäin ja toteuttamaan itseäni. Myöhemmin ovat kyllä reilusti tunnustaneet arvostavansa minua. Ehkä olen tehnyt jotain, mitä itse eivät uskaltaneet.

Tämä on helppo uskoa sillä minun ei tarvinnut suorittaa aikuisiällä "kuin" yo-tutkinto ja kaikenlaisia "Mitä hyötyä siitäkin nyt muka on"-kommentteja sai silloin tällöin (tosin yllättävän harvoin) kuulla. No, en osaa näin suoralta kädeltä sanoa, että siitä olisi mitään konkreettista hyötyä ollut, vaan sen tiedän, että ei kyllä haittaakaan!

Yleisesti ottaen lähipiiri, tuttavat sukulaiset, työkaverit, esimiehet jne. ovat suhtauneet haikailuihini yllättävänkin positiivisesti. Itse asiassa jopa osaston päällikkö (vai mitä managereita ne nyt on) tokaisi että "sitten vaan yliopistoon tai muuten jatkamaan", joten uskoisin, että työasioihin ei homma kaatune.

Vierailija

Itse jutustelin juuri viime viikolla erään etelä-suomalaisen erityislääkärin kanssa (viidenkympin tietämissä), jolla oli takanaan myös insinöörin ja käsittääkseni röntgenhoitajan AMK-tutkinnot ja työurat. Tämä nousi puheisiin sen jälkeen kun hän naureskellen mainitsi huomanneensa, että opintolainansa viimeinen maksettava erä osuu melkolailla tarkalleen samalle aikaa, kun hän eläköityy.

Siinä tosiaan hieman perspektiiviä siihen, kuinka pitkä se työura todella on; jos ei nappaa, niin kaikki ovet ovat kuitenkin vielä auki.

Vierailija

Ehdottoasti opiskelemaan!!!!!
Jään eläkkeelle vähän yli kuuden vuoden kuluttua.
Haaveissani, jotka ehdottomasti toteutan, jos elän, alan Oulun yliopistossa opiskella arkeologiaa ja taidehistoriaa.
Vielä en tiedä, onko kyseessäolevia tiedekuntia mainitussa yliopistossa. Mutta niitä voimme hankkia.
Ja poholaaset muutenkin on aikaansaapaa porukkaa.

Vierailija

Älkää nyt jumaliste hullua yllyttäkö...
Ei tämä sohvalla lorviminen tunnu enää miltään, syksyllä lähtee projekti pyörimään!

Vierailija

Työssäni tapaan ihmisiä joilla on jokin rajoite siihen työhön mitä ovat tähän mennessä tehneet (selkävika kirvesmiehellä jne.) ja vielä yli 50-vuotiaatkin komennetaan johonkin koulutukseen, kun eivät eläkkeelle pääse kuitenkaan. Ei voi jäädä kotiin lorvimaan jos on toistakymmentä vuotta työikää jäljellä!

Yhden lähes 60-vuotiaan naisen tapasin joka oli opettaja ja huvikseen suoritti juuri edellämainittuja arkeologian kursseja.

Ja yhdessä työpaikassa oli noin 40-vuotias kohtavalmis lääkäri joka oli aiemmalta ammatiltaan teknikko.

Ystäväni kahden (työtä tarjoavan) maisteritutkinnon nainen lähti juuri opiskelemaan puutarhuriksi.

Niin että siitä vaan! Korkeakouluopintojen lisäksi, oletko ajatellut mitään suorittavaa työtä? Ne ainakin työllistää.

Vierailija

Miksi ei? Etenkin jos raha-asiat ovat mallillaan - se kummasti helpottaa. Opiskelen itsekin humanista alaa, vaikka olenkin nuori ja minulla ei ole muuta pohjakoulutusta, en kuitenkaan pidä sitä suurena riskinä ja onhan se tärkeää, että työssään viihtyy. Sinullahan on aina mahdollisuus palata vanhalle alallesi, jos uudelta ei löydy työtä. Työllisyystilannekin vaihtelee humanistilla aloilla aika paljon; ainakin sillä alalla (kielet), mitä minä opiskelen on aika hyvä työllisyystilanne.

Opiskelen cosini muuten Oulussa, ja voin kertoa, että Oulussa on mahdollista opiskella yleistä argeologiaa pääaineena ja taidehistoriaa sivuaineena.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat