Seuraa 
Viestejä1649

Minulla oli koira, sen nimi oli Senni. Senni oli pieni sekarotuinen rakki, musta laiha ruipelo, jolla oli valkoinen raita rinnassa, pystyt korvat ja pitkä piiskahäntä. Kun sain sen, Senni oli pieni pullea ja herttainen. Muistan kun se löysi pihalta grillin vierestä jotain kananjätettä. Pala juuttui sen kurkkuun. Pieni piski köhi henkensä hädässä ja riensin katsomaan. Tajusin että sen kurkussa oli jotain ja työnsin sinne sormeni. Sain luunpalan pois ja minusta tuntui että olin sankari. Olin ”pelastanut koiran hengen” ja se oli minulle hyvin rakas. Itse olin tuolloin ehkä seitsemän vanha.

Me asuimme omakotitalossa, isovanhempien yläkerrassa ja tontilla oli tilaa juoksennella. Koira oli yleensä irti ja pysyi pihassa. Se kulki ihmisten perässä ja seurasi minua kaikkialle leikeissäni, Senni oli mun kaveri.

Me käytiin perheen kanssa yleensä viikonloppuna isovanhempien mökillä.
Körotettiin sinne autolla kolmesataa kilsaa ja koira oli mukana. Se istui takapenkillä minun ja pikkusikoni kanssa. Siskoni oli minua neljä vuotta nuorempi eikä vielä paljon ymmärtänyt koirien päälle.

Muutaman kerran mökillä vieraili myös Otmanni, vanhempi mies joka teki joskus puuhommia mökkiläisille. Otmannilla oli metsätila ja hän jalosti omaa tai mökkiläisten puutavaraa ranennustarpeiksi. Sahasi lautaa ja lankkuja pientä maksua vastaan, kuljetti rungot pois ja lautatavaran traktorilla tontille. Otmanni oli myös metsämies. Metsästi lintuja ja jäniksiä, riistaa oli usein pöydässä. Myös paikat mistä saa hyvää sahtia Otmanni osasi neuvoa. Oli semmonen mökkiläisten ensiapu ja hätävara monessa asiassa ja aina valmis auttamaan.
Taisi niistä palveluksista joskus sujahtaa satanen taskuun ja kossupullokin.

Kerran istumme iltaa Otmannin talolla. Televisosta tuli ohjelmaa ja siinä oli alaston tummaihoinen nainen. Naisella oli suuret paljaat rinnat ja nänneihin oli kiinitetty riippuvat korut. Nainen heilutteli rintojaan ja korut pyöri ympyrää rintojen hytkymisen tahdissa. Katsoin esitystä silmät pyöreänä ja aikuisia nauratti. Kaapokin tapittaa, taisivat vitsailla.

Ilta tuli, aikuiset nauttivat hieman sahtia ja me miehet mentiin saunaan.
Otmannilla oli pienen puron varressa ”rantasauna”, järveä ei hänen talonsa liepeillä ollut. Isot miehet puhui lauteilla juttujaan ja minä kuuntelin. Kävin välillä puorossa pulahtamassa ja kahlaamassa. Vähän matkan päässä oli töyräässä saukon pesä ja näin kun se sukelsi.

Vietimme usein aikaa mökillä ja Otmanni vaimoineen tuli tutuksi. Otmannin talolla oli aina kiva vierailla. Usein mökiltä lähtiessämme tai sinne tullessamme pysähdyimme hetkeksi moikkaamaan ja juttelemaan.

Erään kerran mökiltä lähtiessämme Äitini sanoi minulle.
- Nyt me muutamme kerrostaloon, emme voi pitää enää koiraa.
- Miksi emme? Ihmettelin
- Koska kerrostalossa ei sallita koiria.
- On siellä koiria muitakin, varmasti on. Sanoin äidille.
- Ei me voida ottaa Senniä sinne, kun se haukkuu.
- Mistä tiedät, että se haukkuu, ei voi tietää kun ei me olla vielä siellä. Väitin vastaan.
- Kyllä se haukkuu ja sinä et sitä kuitenkaan ulkoiluta ja koira jää minun vastuulleni.
- Varmasti ulkoilutan, ihan varmasti, mä lupaan. Joka päivä vien sitä ulos.
- Et sinä sitä kuitenkaan ulkoiluta ja minä en rupea koiran kanssa aamuin illoin juoksemaan.
- Mä lupaan...
- Ei se nyt auta, meidän on luovuttava koirasta.
- Mutta sen on mun koira, miksi te sitten annoitte mulle koiran jos siitä täytyy luopua?
- Noku, noku, ei me silloin vielä tiedetty, että me muutetaan.
- Mihkä Senni sitten menee.
- Me annetaan se Otmannille, Otmanni ampuu sen.
- Mitä?! Miksi se täytyy ampua, eikö joku voisi sen ottaa?
- Ei sitä kukaan halua, se on sekarotunen rakki.
En voinut uskoa että minut pakotettiin luopumaan koirastani, kaveristani.

Sivut

Kommentit (226)

Käyttäjä kyrsä
Seuraa 
Viestejä1649

Kotimatkalla pysähdyttiin Otmannin talolla ja koira talutettiin ulos.
- Milloin sinä ammut sen? Kysyin heti Otmannilta.
- Ei tässä kiire ole, Otmanni sanoi ja katsoi minua silmiin ja näki hätäni.
Laita se tuohon juoksunaruun kiinni niin myöhemmin, ei nyt.

Me ajettiin kotia. Istuin autossa siskon kanssa takapenkillä.
Luumun kokoinen pala kurkussa pidättelin itkuani. Mitään en voinut, mitään en mahtanut, mun oli pakko antaa koira pois.
Muutimme uuteen kerostaloon. Opettelin elämään siellä. Pihalla oli muita lapsia ja sain uusia kavereita.
En kuitenkaan paljoa ulkona viihtynyt vaan luin kotona kirjoja. Olin tuolloin yhdeksän vuotias.
Muutama kuukausi muuton jälkeen palasimme mökille. Pysähdyimme Otmannin talolle ja vanhempani kysyivät, että onko koira lopetettu kun ei kuulunt mitään.

- Enhän minä nyt pojan koiraa,,,sanoi Otmanni.
Tuolla se on talon takana juoksunarussa. Haluatteko sen mukaan?
- Ei, ei me sitä voida ottaa.

Meinasin juosta talon taakse Senniä katsomaan, kun käteeni tartuttiin.
- Älä mene sinne, se rupee kaipaamaan sinua jos näkee, Äiti sanoi.

Eräänä amuna kotona kun kävelin kouluun näin matkalla koiran. Se oli vanhan talon pihassa portin takana. Sellainen musta kollie. Pysähdyin silittämään sitä portin raosta. Kun tulin kotiin, silitin sitä hetken, kun menin koluluun silitin sitä. Joskus jopa aamulla lähdin aikaisemmin, että saan silittää koiraa kauemmin. Joka aamu se oli siellä ja jos ei ollut kun kutsuin, se tuli.

Seuraavan kerran, kun kuulin Sennistä niin se oli Lahdessa.
Otmannin aikuinen tytär piti siitä ja oli ottanut sen itselleen. Sennillä oli olohuoneessa oma tuoli ja herra varjele mikä räksytys jos joku vieras erehtyi hänen tuoliinsa istumaan. Hyvän kodin Senni sai.
Olin onnellinen.

Pahinta kuitenkin oli epätietoisuus. Kuukausien odotus. Ajatus että on se varmaan jo lopetettu ja sitten riemua kun ei ollutkaan. Sen jälkeen pientä toivoa, jolle ei uskaltanut paljoa tilaa antaa, jos se kuitenkin lopulta lopetetaan.

Myöhemmin kuin oli jo aikuinen mies. Ehkä viisitoista vuotta oli kulunut, näin unta, että olin taas vanhassa paikassa, siinä talossa missä asuimme Sennin kanssa. Senni juoksi eteisessä ja yritin ottaa sitä kiinni. Kauhoin kuitenkin vain ilmaa. Koirasta oli olemassa vain hahmo ei muuta, se oli aavekoira.

Meni muutama viikko ja saimme sukulaisten kautta viestin, että Senni on kuollut vanhuuteen. Vanha Otmanni oli hoitanut pelin loppuun saakka ja ilmoitti jonkun sukulaisellemme kautta, jonka puhelinnumeron oli onnistunut haalimaan, Sennin kuolemasta.

Kerroin tämän tarinan omalle pojalleni. Poikani on nyt seitsemän ja ei täysin ymmärrä tarinan opetusta, mutta hän alkaa jo ymmärtämään, että Isä ei ole maailman vahvin mies, eikä Äiti viisain nainen. Ehkä kerron sen uudestaan muutaman vuoden kuluttua. Joskus vanhemmat vaan mokaa. Lopputulos voi silti olla hyvä.

Käyttäjä kyrsä
Seuraa 
Viestejä1649

Olen ymmärtänyt, että kirjoitukseni eivät yleensä avaudu. Koitan siis avata tätä, koska tarinan kautta muistaa asioita paremmin. 

Tässä on minulle itselleni monia elementtejä. Lapsena katsoo asioita eri tavalla kuin aikuisena. Lapsena voi kokea vääryyttä jopa julmuutta ja silti uskoa, että tämä kertakaikkiaan on se asia mitä täytyy tehdä, koska vanhemmat sanoo niin.
Vanhempana taas voi tehdä virheitä ja kantaa sitten virheittensä taakkaa koko elämänsä sen sijaan, että kykenisi antamaan itselleen anteeksi. Voi myös itse syyttää vanhempiaan tapahtuneista asioista koko elämänsä tai vaihtoehtoisesti voi antaa anteeksi. 

Itse näen nuo kaikki elementit tapahtuneessa. Sitten on vielä klassinen vanha viisas mies, niinkuin usein ”saduissa”. Se joka näkee muita paremmin ja tekee oikean ratkaisun. ”Enhän minä nyt pojan koiraa,,,” ja huolehti tiedon kaikesta loppuun saakka minulle. Ehkä myös vanhemmilleni, ettei tarvitse kantaa syyllisyyden taakkaa. Otmanni, hieno vanha mies.

En tiedä onko tuo tapaus vaikuttanut minuun. Jos on vaikuttanut niin hyvään suuntaan vaiko huonoon. En tiedä. Itse en syytä vanhempiani mistään. He ovat tehneet sen minkä ovat osanneet, minun vuoroni on tehdä parhaani nyt.

Tämä on tarina luopumisesta, epätietoisuudesta, syylistämisestä ja anteeksi antamisesta. Ehkä joku voi näihin asioihin samaistua, kertoa ehkä jonkun oman tarinansa tai analysoida miten mikin toiminta meihin voi vaikuttaa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus ”haastaa”, kuka kertoo messevimmän menetystarinan, vaan keskustella tarinan kautta avainasioista. Uskon että monella on omaa kokemusta sekä näkemystä yhdestä jos toisestakin kohdasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deimos
Seuraa 
Viestejä1127

Hyvin kerrottu. Luopuminen on aina raskasta. Otmannilla oli sittenkin suuri sydän. Pohdin myös muita tarinan elementtäjä päivän aikana.

Sömnö: "Olkoon siis sopimus: jos sinä et häiritse minua, minäkään en häiritse sinua."
Eppur si muove !!!

Minijehova
Seuraa 
Viestejä7943

Meinaat että sanojen määrä korvaa laadulliset puutteet?

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Käyttäjä kyrsä
Seuraa 
Viestejä1649

Deimos kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Luopuminen on aina raskasta. Otmannilla oli sittenkin suuri sydän. Pohdin myös muita tarinan elementtäjä päivän aikana.

Kyllä, Otman oli vanha viisas mies, siksi kai jäännytkin mieleeni lähtemättömästi.

On siinä muitakin elementtejä josta ehkä juttua irtoo, mut tän tarkotus ei oo haastaa tai provota. Tää on se tyyli ( yksi niistä) kuinka kirjoitan ns. "muuta" palstan ulkopuolella.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä7943

Kilpaan kuului kirjoittaa tieteellinen uusi näkökulma, joka sisältää uutta faktaa.

Tämä on ihan tarpeetonta; senni voi astella näppäimiä pitkin ja lopputulos antaa enemmän uutta tietoa maailman toiminnasta.

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Minijehova
Seuraa 
Viestejä7943

Käyttäjä kyrsä kirjoitti:
Minijehovan pyynnöstä.

Piti hieman pätkiä.

Piti pätkiä mistä? Vanha teksti?

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Käyttäjä kyrsä
Seuraa 
Viestejä1649

Minijehova kirjoitti:
Käyttäjä kyrsä kirjoitti:
Minijehovan pyynnöstä.

Piti hieman pätkiä.

Piti pätkiä mistä? Vanha teksti?

Olisko pitäny kirjottaa jatkuu...
Mut hei. Ei mua kiinnosta sun kanssa kisata.

Käyttäjä kyrsä
Seuraa 
Viestejä1649

Minijehova kirjoitti:
Kilpaan kuului kirjoittaa tieteellinen uusi näkökulma, joka sisältää uutta faktaa.

Tämä on ihan tarpeetonta; senni voi astella näppäimiä pitkin ja lopputulos antaa enemmän uutta tietoa maailman toiminnasta.

Ai nyt alko maalitolppien siietely?
Minä kyllä määrittelin ihan toiset säännöt alussa ja sinä et sääntöjä ollenkaan.

Lopeta nyt jo hyvä mies.

Käyttäjä kyrsä
Seuraa 
Viestejä1649

Mut tässä nyt kirjotettiin yks tarina ja analysoitiin sitä lopuksi. Siinä puitiin anteeksiantoa monesta näkökulmasta.
Loppuanalyysi on välttämätön koska muuten noi elementit tarinasta jää piiloon useimpien lukijoiden kohdalla.

Eli keskustelunherättäjänä anteeksianto, luopuminen, vanhempien virheet, vanhuuden viisaus jne. Siinä tartuntakohtia, mutta eihän tällaiseen kukaan tartu kun provo puuttuu.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä7943

Käyttäjä kyrsä kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Kilpaan kuului kirjoittaa tieteellinen uusi näkökulma, joka sisältää uutta faktaa.

Tämä on ihan tarpeetonta; senni voi astella näppäimiä pitkin ja lopputulos antaa enemmän uutta tietoa maailman toiminnasta.

Ai nyt alko maalitolppien siietely?
Minä kyllä määrittelin ihan toiset säännöt alussa ja sinä et sääntöjä ollenkaan.

Lopeta nyt jo hyvä mies.


Täällä en näe fiktiivisillä tarinoilla juuri arvoa, mutta voin illalla myös yhden vaivautua raapustamaan. Tiede-palstalle kyllä moisella ei ole arvoa.

Osaamisesta tieteeseen kuulevissa asioissa ei moinen yläaste raaputtelu mitään kerro.

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

wisti
Seuraa 
Viestejä13759

Pyysit kommenttia.
Kerroit uskottavan tuntuisen tarinan aikuisten ja lapsen maailman kohtaamisesta. Tällaiset lemmikkeihin liittyvät jutut ovat aika tuttuja, joten kirjallisuuden kriteerein siinä ei mitään uutta näkökulmaa ole.
Se on kuitenkin yksi itseäsi ihmisenä hahmottavan kertomuksen perussäikeitä ja sellaisena hyvinkin tärkeä sinulle.
Näiden palstojen antiinsuhteutettuna kertomuksesi ei ainakaan yleistasoa huononna.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat