Parapsykologisten ilmiöiden apriori –todennäköisyys.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vapaa-ajattelijoiden sivuilla olen ollut havaitsevinani suhteellisen nihkeän suhtautumisen parapsykologiaan. Toisinaan kuulee väitettävän, että parapsykologisten ilmiöiden todennäköisyys on alhainen, koska ne ovat ristiriidassa monien hyvin testattujen teorioiden kanssa. Mikäli olen käsittänyt asian oikein, tässä tarkoitetaan apriori –todennäköisyyttä; siis parapsykologisten ilmiöiden todennäköisyys voitaisiin arvioida tällä perusteella alhaiseksi myös ilman parapsykologian kokeellista tutkimista.

Tällainen päätelmä kuulostaa epäilyttävältä ainakin kahdella tavalla.

1) Ovatko parapsykologia ja tunnetut luonnonlait ristiriidassa?

Ajatellaan kulttuuria, joka tuntee painovoimalain, mutta ei sähkömagneettisia ilmiöitä. Oletetaan että joku (vaikkapa humanoidi tai aikamatkaaja) näyttää tällaisen kulttuurin edustajalle A magneetin päällä leijailevan suprajohtavan kappaleen. Sitten A menee kertomaan tapauksesta kavereilleen B ja C. Nyt B ja C voisivat argumentoida, että koska kuvattu ilmiö rikkoo hyvin testattua painovoimalakia, se on epätodennäköinen; siis kyse on todennäköisesti virhehavainnosta. Tällä perusteella A voisi päätellä, ettei hänen kannata uskoa omia silmiään, kun kerran toisessa vaakakupissa on pitkä tieteellinen traditio. Mutta rikkooko ilmiö painovoimalakia? Ilmeisesti ei; painovoima vaikuttaa leijailevaan kappaleeseen aivan kuten painovoimalaki väittää. Kysymys on sitä, että tietyissä erityisolosuhteissa ilmenee tuntematon luonnonvoima, jonka suunta sattuu kyseisessä tilanteessa olemaan painovoiman vaikutukselle vastakkainen.

Voidaanko vastaavalla tavalla ajatella, että paranormaalit ilmiöt (esim telekinesia) eivät ole ristiriidassa tieteen tuntemien lakien kanssa, vaan kyseessä on tietyissä erityisolosuhteissa ilmenevän, toistaiseksi tuntemattoman voiman / lain vaikutus?

Toisekseen voidaan pohtia millä lailla käsite ”luonnonlaki” olisi ymmärrettävä. Jos esim painovoimalaki ymmärretään tyyliin
a) ”aina ja kaikkialla kaksi massaa vetävät toisiaan puoleensa voimalla se ja se”,
seuraa tästä että yksikin poikkeustapaus kumoaa lain. Mutta jos laki ymmärretään tyyliin
b) ”useimmissa tapauksissa kaksi massaa vetävät toisiaan puoleensa voimalla se ja se”,
harvinaiset poikkeustapaukset eivät kumoa lakia; tällöin ei voida väittää, että parapsykologia olisi ristiriidassa tieteen kanssa (kunhan vain parapsykologiset ilmiöt pysyvät harvinaisina).

Kumpiko tulkinta tavoittaa paremmin luonnonlakien olemuksen, ja millä perusteella? Koska luonnonlait perustuvat induktiiviseen päättelyyn, b-tulkinta kuulostaisi ymmärrettävämmältä.

2) Näyttää epäilyttävältä lähteä päättelemään olemassaolevien teorioiden avulla tulevaisuudessa mahdollisten havaintojen todennäköisyyttä. Tässä näyttäisi olevan ilmeinen kehäpäätelmän vaara; tieteessä teorioiden todennäköisyys päätellään havaintojen avulla, ei havaintojen todennäköisyyttä teorian avulla – olkoonkin että kyseessä olisi laaja monien tieteenalojen kokonaisuus.

Jos sanotaan että ilmiön ristiriita vallitsevan tieteen kanssa alentaa sen todennäköisyyttä, onko mitään keinoa laskea edes summittaisesti kuinka paljon todennäköisyys alenee? Pohditaan esimerkkinä tunneloitumista. Sanotaan että tietyllä todennäköisyydellä seinään heitetty pallo saattaa siirtyä seinän läpi tekemättä siihen reikää. (Todennäköisyys on toki äärimmäisen alhainen, mutta jos avaruus on ääretön, tällaistakin tapahtuu joskus jossain päin; itse asiassa jossain päin ääretöntä kaikkeutta on planeetta, jossa pallo seinän läpi –ilmiö on sääntö eikä poikkeus.) Veikkaan että tällainen tapahtuma olisi ennen kvanttimekaniikan keksimistä ilman muuta luettu paranormaaleiden ilmiöiden piiriin. Olisiko ennen kvanttimekaniikkaa vallinneiden teorioiden perusteella kyetty laskemaan jonkinlainen todennäköisyys pallo seinän läpi –ilmiölle?

Oma suhtautumiseni parapsykologiaan on selvästi vapaa-ajattelijoiden virallista kantaa positiivisempi – ehkä osittain siksi että olen luonteeltani romantikko, ja osittain siksi, että itselläni on muutama suhteellisen vahvan paranormaalin vivahteen omaava kokemus. Tieteenfilosofisesti parapsykologian tutkimusta voi perustella mahdollisen positiivisen tuloksen suurella arvolla. Jos joku onnistuisi todistamaan parapsykologisen ilmiön, tämä lisäisi maailmaa koskevaa ymmärrystämme suunnattomasti enemmän kuin vaikkapa jonkin uuden hyönteislajin löytäminen. Jos resurssien jako eri tieteen alojen välillä määritellään hyödyn odotusarvon (positiivisen löydön todennäköisyys x löydöstä saatava hyöty) avulla, parapsykologiaan investoiminen voisi olla rationaalinen valinta siinäkin tapauksessa, että positiivisen löydön todennäköisyys olisi alhainen. (”Lohi on niin hieno kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.”) Tässä yhteydessä on myös huomattava, että parapsykologinen tutkimus vaatii vain murto-osan esim hiukkasfysiikan tai tähtitieteen investoinneista.

Näiden seikkojen perusteella heitän ilmoille seuraavan provokatiivisen väitteen: Nykyinen tiedeyhteisö, kuten myös vapaa-ajattelijoiden liitto, suhtautuu parapsykologiaan tarpeettoman negatiivisesti. Voidaan toki väittää, että koska parapsykologiaa on tutkittu kymmeniä vuosia, eikä mitään olla löydetty, tutkimuksen jatkaminen loputtomiin olisi rahan haaskausta. Tässä arvostelussa lienee tietty pointti; henkilökohtaisesti en ole varma pitäisikö esimerkiksi homeopatian tutkimiseen investoida pientäkään rahasummaa. Mutta toisaalta, jos tiedeyhteisö ottaa periaatteekseen tutkimuksen nopean lopettamisen hedelmättömältä vaikuttavilla aloilla, joskus (ehkä seuraavan miljoonan vuoden aikana) saatetaan missata jokin mullistava löytö, joka olisi nurkan takana odottamassa. Ehkä on parempi ottaa riski vähäisestä rahan menetyksestä kuin jonkin tärkeän löydön menettämisestä. Ja loppujen lopuksi on hyvin vaikea sanoa, ovatko tähänastiset parapsykologiset tutkimukset hedelmättömiä; eri osapuolilla on täysin päinvastaiset kannat, ja ainakin maallikon on mahdottomuus tietää ketä uskoa. Totuttuihin asemiin jumiutuminen ja relevantin todistusaineiston sivuuttaminen ei valitettavasti liene yksinomaan uskonnon piiriin rajoittuva ilmiö.

Kommentit (12)

Vierailija

Tieteelliset teoriat tekevät ennusteita, joiden avulla niitä voi testata. Jos ennuste ei pidä paikkaansa, on teoria siltä osin väärässä.

Painovoiman tapauksessa olisi tällöin hyödytöntä sanoa, että se vaikuttaa "useimmiten", koska tällöin ei voida erottaa säännön poikkeuksen kohdalla sitä, vaikuttaako siihen tosiaan joku muu voima, vai onko kyse vain harvinaisesta poikkeuksesta.

Siksi painovoimateoria ennustaa, että kaikki massat vetävät toisiaan puoleensa tietyllä tavalla. Kun havaitaan poikkeava tilanne, kyetään etsiä sen aiheuttaja.

Jos poikkeavaa tilannetta ei kyetä mitenkään muuten selittämään, on silloin kyseessä tilanne jossa painovoiman teoriaa pitää korjata, koska se ei selvästikään vastaa todellisuutta.

Jos taas painovoimateorian osaksi hyväksyttäisiin se, että jotkut kappaleet eivät vedeäkkään toisiaan puoleensa, ei koko teorialla tekisi enää mitään, koska sen pohjalta ei voitaisi tehdä mitään ennustuksia, eikä se täten olisi korjattavissa.

Jos esimerkiksi telekinesian teoria esittäisi, mitä kautta painovoiman kumoava vuorovaikutus syntyy, voitaisiin asiaa tarkastella muiden luonnonlakien kautta ja vastata kysymykseen millä todennäköisyydellä muut tunnetut teoriat antavat luvan näin tapahtua.

Sitten voidaan tehdä havainto siitä ja todeta onko näin käynyt. Jos on, niin muut teoriat joutuvat mahdollisesti remonttiin. Jos havaintoa ei ole, ei ole mitään syytä muuttaa muita teorioita hyväksymään "mahdollisuuden".

Jo pelkkä voiman ja vastavoiman laki sanoo, että jotta esineeseen kohdistuisi voima, yhtäsuuri voima on kohdistuttava myös siihen joka kohdistaa esineeseen voiman. Jos tätä ketjua ei voida jatkaa edes tähän ensimmäiseen vastakappaleeseen, ei tapahtumaa voi pitää erityisen todennäköisenä.

BTW.

Tuosta retoriikasta tulee mieleen Douglas Adamsin ääretön epätodennäköisyysmoottori, joka syntyi siitä että eräs assistentti laski äärellistä epätodennäköisyyskonetta käyttäen todennäköisyyden sille, että äärettömän epätodennäköisyyden kone on mahdollinen.

Kyseessä on siis kuvitteellinen laite, joka tekee mitä tahansa kunhan vain tiedät täsmälleen kuinka epätodennäköistä sen tapahtuminen on.

Sinun retoriikallasi juuri Homeopatiaan investoiminen olisi erityisen kannattavaa, koska tuloksien odotusarvo on huimaava. Onhan olemassa erittäin pieni todennäköisyys että homeopatia toimii.

Vierailija

Tutkikoot parapsyykikot "ilmiöitään" puolestani vaikka maailman tappiin, kukapa heitä voisi estääkään, mutta omilla varoillaan.

Vierailija

Lukekaa ajatuksella älkääkä heti vain tuomitko.
Luonnontieteenkin saralla on vielä paljon perkaamatonta
maastoa.

http://www.suomenufotutkijat.fi/keskust ... ight=#1286

Ei pidä pistää sanoja toisen suuhun. On naurettavaa väittää, että minä pitkäaikaisena ufotutkijana ja Suomen Ufotutkijat ry:n puheenjohtajana väittäisin, että "ufot ovat ulkoavaruuden aluksia". Sen sijaan olen sitä mieltä, että ufot ovat tunnistamattomia lentäviä kohteita, joista osa näyttää olevan ulkoavaruuden aluksia.

On kiinnostava yksityiskohta pohtia, ovatko infrapunafilmille tallentuneet ufot samanaikaisesti silmälle näkyvissä. Joka tapauksessa eivät IsoSyötteellä kuvatut eivätkä liioin viranomaisten ufovideoille tallennetut kohteet olleet silmälle näkyvissä. Samanaikaisesti kun taivaalla kieppuvat sauvat näkyivät infrapunakameran näytöllä, niitä ei nähty paljain silmin eikä kiikarilla, vaikka molemmilla kerroilla oli tähtikirkas taivas.

Olisi tietysti helpompaa esiintyä tieteellisen ufotutkimuksen edustajana, jos voisi jättää parapsykologian sivuun (parapsykologian asema tieteenä on ollut epävarma ns. virallisen tieteen edustajien silmissä).

Itselleni kuitenkin faktat ja totuudellisuus ovat ufotutkimuksen peruslähtökohdat. Pudasjärven ufotapauksista lähtien miltei säännöllisesti kaikkiin ufokokemuksiin, joissa esiintyy olentohavaintoja, tapahtuu parapsyykkisiä ilmiöitä.

Sille joka ei vielä ole perehtynyt parapsykologiaan on tietysti aikamoinen kynnys syventyä aiheeseen. Jo ufoaiheeseen tutustuminen vaarantaa henkilön uskottavuuden, ja parapsykologiasta puhuminen kaksinkertaistaa riskin.

Omalla kohdallani paranormaalien ilmiöiden (parapsykologia+ufot) tutkiminen on ollut niin kiehtovaa ja elämää rikastuttavaa (myös käytännön elämässä), että muillekin totuudenetsijöille suosittelen riskin ottamista.

Niille, joita kiinnostaa vain kunnia, raha, uraputki ja muiden arvostus (sekä pienen jännityksen lisääminen elämään pinnallisella ufokeskustelulla nimimerkin suojasta), en suosittele. Voi ruveta pelottamaan.

Avaruusolentohavaintojen ottaminen mukaan vakavana osana ufotutkimusta sisältää yhtä suuren riskin kuin parapsykologia. Ehkä juuri siksi tähän asti arvostetuin ufotutkija, tähtitieteen professori Allan J. Hynek karttoi pitkään avaruusolentotapauksia. Ehkä siksi hänen ufoluokituksissaan avaruusolentojen luokittelu on jäänyt kovin pinnalliseksi.

Hynek totesi: "Ollakseni rehellinen minun on sanottava, että mielihyvin jättäisin tämän asian käsittelemättä, jos voisin tehdä sen tieteellistä rehellisyyttä loukkaamatta.
Niin monet hyvämaineiset todistajat ovat antaneet tukensa ja todisteensa näiden olentojen olemassaolosta, ettemme voi hyväksyä kuvausten selittämistä harhanäyiksi."
(Hynek:"Ufot - toden rajamailla", WSOY 1973)

Tapani Koivula

Vierailija
henkiset
Lukekaa ajatuksella älkääkä heti vain tuomitko.
Luonnontieteenkin saralla on vielä paljon perkaamatonta
maastoa.

Susan Blackmore tutki - käsittääkseni melkoisen tieteellisellä otteella - paranormaaleja ilmiöitä jossakin yliopistossa. Aikaakin kului jonkinlainen rupeama, mutta mitään ei löytynyt.

Kohdat käsittääkseni, jossakin jne. voi käydä katsomassa Wikipedian artikkelista.

Ja tässä yhteydessä on aina syytä muistaa, että James Randilla on edelleenkin miljoona dollariaan tallessa.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Voisitko "henkiset" keksiä jonkin esimerkin minkälainsen havainnon pitäisi olla, että se voitaisiin selittää vain parapsykologisesti.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5187
Liittynyt26.3.2005

Tieteen näkökulmasta asia ilmeisesti on priorisointikysymys. On paljon muuta "järkevämpää" tutkittavaa, ja varat rajalliset. Myös Occamin partaveitsi viuhuu täälläkin.

Tämähän ei tietysti tarkoita, etteikö asiaa JOKU aina tutkisi. Ei kukaan ole kuitenkaan tappamassa tutkimusta. Tiedeyhteisö tutkii (ainakin toistaiseksi) vapaaehtoisesti sitä mitä tutkii.

Ehkä se Randin miljoonakin houkuttaa joitakuita.

Vierailija

Meinasipa naurattaa hieman,kun Blackmore yritti kirjassaan selittää kaikkia paranormaaleja ilmiöitä pelkkinä meemiplekseinä

Vierailija
Tep
Voisitko "henkiset" keksiä jonkin esimerkin minkälainsen havainnon pitäisi olla, että se voitaisiin selittää vain parapsykologisesti.

Tuo pyrkimys jakaa havainnot eri luokkiin on parempi kysymyksen aihe. Vierasperäiset käsitteet ovat myös asiaa mutkistavaa. Havainto on havaitsijan tulkinta asiasta, joten se voi olla millainen tahansa. Oudoimmat karsiutuvat yleensä tietoisuudesta. Tietoisuus on tarkoituksenmukainen kokoelma havaintoja (selityksiä).

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
henkiset
Vapaa-ajattelijoiden sivuilla olen ollut havaitsevinani suhteellisen nihkeän suhtautumisen parapsykologiaan. Toisinaan kuulee väitettävän, että parapsykologisten ilmiöiden todennäköisyys on alhainen, koska ne ovat ristiriidassa monien hyvin testattujen teorioiden kanssa. Mikäli olen käsittänyt asian oikein, tässä tarkoitetaan apriori –todennäköisyyttä; siis parapsykologisten ilmiöiden todennäköisyys voitaisiin arvioida tällä perusteella alhaiseksi myös ilman parapsykologian kokeellista tutkimista.

Tällainen päätelmä kuulostaa epäilyttävältä ainakin kahdella tavalla.

1) Ovatko parapsykologia ja tunnetut luonnonlait ristiriidassa?


En näkisi näin. Jos tutkittavasta ilmiöstä olisi rakennettu jonkinlainen kvantitatiivinen malli. niin tämän puitteissa kai voisi tarkastella myös todennäköisyyksiä.
Jos luonnontieteessä saadaan ristiriitainen tulos niin sitten ryhdytään tutkimaan tilannetta tarkemmin. Missä oloissa poikkeamat esiintyvät. Kun tämä selviää, niin lakia tarkennetaan. Mitään luonnonlakia ei ole syytä pitää ehdottomana.

henkiset
Ajatellaan kulttuuria, joka tuntee painovoimalain, mutta ei sähkömagneettisia ilmiöitä. Oletetaan että joku (vaikkapa humanoidi tai aikamatkaaja) näyttää tällaisen kulttuurin edustajalle A magneetin päällä leijailevan suprajohtavan kappaleen. Sitten A menee kertomaan tapauksesta kavereilleen B ja C. Nyt B ja C voisivat argumentoida, että koska kuvattu ilmiö rikkoo hyvin testattua painovoimalakia, se on epätodennäköinen; siis kyse on todennäköisesti virhehavainnosta. Tällä perusteella A voisi päätellä, ettei hänen kannata uskoa omia silmiään, kun kerran toisessa vaakakupissa on pitkä tieteellinen traditio. Mutta rikkooko ilmiö painovoimalakia? Ilmeisesti ei; painovoima vaikuttaa leijailevaan kappaleeseen aivan kuten painovoimalaki väittää. Kysymys on sitä, että tietyissä erityisolosuhteissa ilmenee tuntematon luonnonvoima, jonka suunta sattuu kyseisessä tilanteessa olemaan painovoiman vaikutukselle vastakkainen.

Voidaanko vastaavalla tavalla ajatella, että paranormaalit ilmiöt (esim telekinesia) eivät ole ristiriidassa tieteen tuntemien lakien kanssa, vaan kyseessä on tietyissä erityisolosuhteissa ilmenevän, toistaiseksi tuntemattoman voiman / lain vaikutus?


Jotenkin näin.

henkiset
Toisekseen voidaan pohtia millä lailla käsite ”luonnonlaki” olisi ymmärrettävä. Jos esim painovoimalaki ymmärretään tyyliin
a) ”aina ja kaikkialla kaksi massaa vetävät toisiaan puoleensa voimalla se ja se”,
seuraa tästä että yksikin poikkeustapaus kumoaa lain. Mutta jos laki ymmärretään tyyliin
b) ”useimmissa tapauksissa kaksi massaa vetävät toisiaan puoleensa voimalla se ja se”,
harvinaiset poikkeustapaukset eivät kumoa lakia; tällöin ei voida väittää, että parapsykologia olisi ristiriidassa tieteen kanssa (kunhan vain parapsykologiset ilmiöt pysyvät harvinaisina).

Kumpiko tulkinta tavoittaa paremmin luonnonlakien olemuksen, ja millä perusteella? Koska luonnonlait perustuvat induktiiviseen päättelyyn, b-tulkinta kuulostaisi ymmärrettävämmältä.


Kohta a). Jos poikkeamia ilmenee, niin lakia pyritään täydentämään.
Kohta b) voi tulla kyseeseen käytännöllisistä syistä. Jos a)-kohdan täydellinen laki on mutkikas soveltaa, niin yksinkertaistus on paikallaan. Esim. Newtonin painovoimalaki on Einsteinin yleisen suhteellisuusteoriaan yksinkertaistus.

henkiset
2) Näyttää epäilyttävältä lähteä päättelemään olemassaolevien teorioiden avulla tulevaisuudessa mahdollisten havaintojen todennäköisyyttä. Tässä näyttäisi olevan ilmeinen kehäpäätelmän vaara; tieteessä teorioiden todennäköisyys päätellään havaintojen avulla, ei havaintojen todennäköisyyttä teorian avulla – olkoonkin että kyseessä olisi laaja monien tieteenalojen kokonaisuus.

Niin kyllä, mutta homma riippuu käytetyistä teorioista. Vääräkin teoria voi olla likiarvoisesti hyvä ja antaa viitteitä, mutta ei välttämättä. Etukäteen ei voi tietää.
henkiset
Jos sanotaan että ilmiön ristiriita vallitsevan tieteen kanssa alentaa sen todennäköisyyttä, onko mitään keinoa laskea edes summittaisesti kuinka paljon todennäköisyys alenee? Pohditaan esimerkkinä tunneloitumista. Sanotaan että tietyllä todennäköisyydellä seinään heitetty pallo saattaa siirtyä seinän läpi tekemättä siihen reikää. (Todennäköisyys on toki äärimmäisen alhainen, mutta jos avaruus on ääretön, tällaistakin tapahtuu joskus jossain päin; itse asiassa jossain päin ääretöntä kaikkeutta on planeetta, jossa pallo seinän läpi –ilmiö on sääntö eikä poikkeus.) Veikkaan että tällainen tapahtuma olisi ennen kvanttimekaniikan keksimistä ilman muuta luettu paranormaaleiden ilmiöiden piiriin. Olisiko ennen kvanttimekaniikkaa vallinneiden teorioiden perusteella kyetty laskemaan jonkinlainen todennäköisyys pallo seinän läpi –ilmiölle?

Pallo on jo niin iso kappale, että siinä kvanttikoherenssi häviää, eli ei sille oikein voi laskea mitään läpimenotodennäköisyyttä. Jos nyt kuvitellaan, että voidaan, niin ennen kvanttifysiikkaa tällainen todennäköisyysajattelu oli tässä yhteydessä outo. Klassisen statistisen fysiikan puitteissa tätä laskua voisi kuvitella, jos on jokin malli pallon ja seinän materialle. Tulos voisi olla hyväkin, jos laskuun sisällytetään joitakin kokeellisesti mitattuja arvoja. Näiden avulla kvattifysiikka tulisi salakuljetetuksi sisään ilman, että tekijä sitä aavistaisi.

henkiset
Oma suhtautumiseni parapsykologiaan on selvästi vapaa-ajattelijoiden virallista kantaa positiivisempi – ehkä osittain siksi että olen luonteeltani romantikko, ja osittain siksi, että itselläni on muutama suhteellisen vahvan paranormaalin vivahteen omaava kokemus. Tieteenfilosofisesti parapsykologian tutkimusta voi perustella mahdollisen positiivisen tuloksen suurella arvolla. Jos joku onnistuisi todistamaan parapsykologisen ilmiön, tämä lisäisi maailmaa koskevaa ymmärrystämme suunnattomasti enemmän kuin vaikkapa jonkin uuden hyönteislajin löytäminen. Jos resurssien jako eri tieteen alojen välillä määritellään hyödyn odotusarvon (positiivisen löydön todennäköisyys x löydöstä saatava hyöty) avulla, parapsykologiaan investoiminen voisi olla rationaalinen valinta siinäkin tapauksessa, että positiivisen löydön todennäköisyys olisi alhainen. (”Lohi on niin hieno kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.”) Tässä yhteydessä on myös huomattava, että parapsykologinen tutkimus vaatii vain murto-osan esim hiukkasfysiikan tai tähtitieteen investoinneista.

Näiden seikkojen perusteella heitän ilmoille seuraavan provokatiivisen väitteen: Nykyinen tiedeyhteisö, kuten myös vapaa-ajattelijoiden liitto, suhtautuu parapsykologiaan tarpeettoman negatiivisesti. Voidaan toki väittää, että koska parapsykologiaa on tutkittu kymmeniä vuosia, eikä mitään olla löydetty, tutkimuksen jatkaminen loputtomiin olisi rahan haaskausta. Tässä arvostelussa lienee tietty pointti; henkilökohtaisesti en ole varma pitäisikö esimerkiksi homeopatian tutkimiseen investoida pientäkään rahasummaa. Mutta toisaalta, jos tiedeyhteisö ottaa periaatteekseen tutkimuksen nopean lopettamisen hedelmättömältä vaikuttavilla aloilla, joskus (ehkä seuraavan miljoonan vuoden aikana) saatetaan missata jokin mullistava löytö, joka olisi nurkan takana odottamassa. Ehkä on parempi ottaa riski vähäisestä rahan menetyksestä kuin jonkin tärkeän löydön menettämisestä. Ja loppujen lopuksi on hyvin vaikea sanoa, ovatko tähänastiset parapsykologiset tutkimukset hedelmättömiä; eri osapuolilla on täysin päinvastaiset kannat, ja ainakin maallikon on mahdottomuus tietää ketä uskoa. Totuttuihin asemiin jumiutuminen ja relevantin todistusaineiston sivuuttaminen ei valitettavasti liene yksinomaan uskonnon piiriin rajoittuva ilmiö.


Jumitumista kyllä tapahtuu ja se on usein mielikuvituksen puutetta. Luonnontieteessä on se kokemus, että jos positiivisia tuloksia ei saada, niin silloin tehtävä on asetettu väärällä tavalla.
Fysiikassa tarkastellaan silloin tällöin hyvin harvinaisia tapahtumia. Esim. hiukkasfysiikassa vain joka miljardis reaktio kertoo etsitystä ilmiöstä. Tällöin tehdään kokeita miljardeittain, että statistiikka olisi riittävä. Samaa ei voitane tehdä kokeissa, joissa ihminen on mukana. Ulkoisia oloja ei pystyttäisi pitämään muuttumattomina!
Uusia mullistavia tuloksia ei useinkaan saada, kun niitä lähdetään vartavasten etsimään. Ne tulevat usein vahingossa.
Vaikka lääketieteessä tiedettiin 1800-luvulla, että olisi hyödyllistä "nähdä" ihmisen sisälle, niin ei röntgenkuvaus olisi tästä lähtökohdasta löytynyt, vaikka rahaa olisi satsattukin. Rahan satsaaminen parapsykologiaan ei välttämättä tuota mitään. Lähtökohdat on liian fiksatut. Kuvittelisin, että jos jotain mullistavaa löytyy, niin se löytyy vahingossa. Tutkijan vain pitää ymmärtää, mitä hän on löytämässä.

Vierailija

helposti unohdetaan/sivuutetaan kaikki se, mitä ei tiedetä.
vapaa-ajattelijat ovat kuin kristillinen kirkko n. 200-1000vuotta sitten.
me tiedämme (uskomme) mitä uskomme, sinä olet väärässä jos et usko samoin.

Vierailija
Saunatonttu
Meinasipa naurattaa hieman,kun Blackmore yritti kirjassaan selittää kaikkia paranormaaleja ilmiöitä pelkkinä meemiplekseinä

Tuota... Mitä ovat meemipleksit?

Vierailija
Timppa K
Saunatonttu
Meinasipa naurattaa hieman,kun Blackmore yritti kirjassaan selittää kaikkia paranormaaleja ilmiöitä pelkkinä meemiplekseinä



Tuota... Mitä ovat meemipleksit?

Ei aavistustakaan, mutta kun huomaa nimimerkki Henkisen muut merkittävät kirjoitukset, voin epäillä. Veikkaisin luukkuhousuja.

Uusimmat

Suosituimmat