Seuraa 
Viestejä22

Ihminen ei ole olemassa siksi, että ajattelee, vaan ajattelee siksi, että on olemassa. Descartesin metafysiikka meni, kuten tiedämme, aikoinaan pahasti pieleen.

Kaikki ihmiset ajattelevat elämänsä aikana monenlaisia asioita, mutta silti suurin osa ihmisistä muotoutuu suorituskulttuurissamme suorittajiksi. Tärkeintä on suorittaa suoritteita, joiden laatuakaan ei välttämättä tarvitse evaluoida. On niin kiire ja rahoituskin vähissä.

Ajattelijatyyppejä on nykyään yhä vähemmän ja vähemmän. Tutkintojakin vain suoritetaan.

Filosofisesti ajatus itsessään on sähkömagneettistä energiaa, tai kuten populaaristi sanotaan, sähkökemiaa, mutta kuten tiedämme itse kemiakin on sähkömagneettista vuorovaikutusta.

Ajatus muodostuu sähkö- ja magneettikenttien vuorovaikutuksena ja näitä kenttiä voidaan kuvailla myös sanoilla "järki" ja "tunteet".

Nykypäivän oire on, että järki-ihmisiä on yhä vähemmän ja vähemmän. Tunteet ovat saaneet massojen keskuudessa ylivallan.

Anonyymi

Sivut

Kommentit (28)

ID10T
Seuraa 
Viestejä3923

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ihminen ei ole olemassa siksi, että ajattelee, vaan ajattelee siksi, että on olemassa. Descartesin metafysiikka meni, kuten tiedämme, aikoinaan pahasti pieleen.

Aivokuollut ei ajattele, mutta on silti olemassa. Unennäkökään ei varsinaisesti ole ajattelua.

MooM
Seuraa 
Viestejä8030

ID10T kirjoitti:
PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ihminen ei ole olemassa siksi, että ajattelee, vaan ajattelee siksi, että on olemassa. Descartesin metafysiikka meni, kuten tiedämme, aikoinaan pahasti pieleen.

Aivokuollut ei ajattele, mutta on silti olemassa. Unennäkökään ei varsinaisesti ole ajattelua.

Fyysisesti tietysti kaikki materia on olemassa, samoin aivokuollut on biologisesti elossa. Mutta onko häntä psykologisesti olemassa? Ja jos ei, on hyväksyttävä ajatus, että henkilö, joka herää hyvin syvästä koomasta (aivokuollut ei kai määritelmällisesti voi herätä?) on välillä ollut ei-olemassa, siis tuossa mielessä.

Minä olen ajatellut tuota Descartesin lausumaa juuri tuollainen psykologisen olevuuden, minän/egon/tietoisuuden tms. kannalta. Ajatteleminen todistaa, että "olen" tuossa mielessä. Jos aivokuolisin, en olisi enää tämä persoona.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
offmind
Seuraa 
Viestejä17187

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ihminen ei ole olemassa siksi, että ajattelee, vaan ajattelee siksi, että on olemassa. Descartesin metafysiikka meni, kuten tiedämme, aikoinaan pahasti pieleen.

Ehkä Descartesin pointti oli kuitenkin tietoteoreettinen ei niinkään ontologinen, eli siinä  mitä voidaan tietää (varmuudella) ja hän tuli siihen tulokseen että filosofinen kaiken epäily loppuu siihen että ainakin oman ajattelun tapahtuminen on kiistatonta.

 

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Nykypäivän oire on, että järki-ihmisiä on yhä vähemmän ja vähemmän. Tunteet ovat saaneet massojen keskuudessa ylivallan.

Tai sitten järki/tunne kahtiajako tai vastakkainasettelu on vain keinotekoista hölynpölyä (kuten muutkin dikotomiat) ja ihmiset ovat nykyään ihan yhtä moniulotteisia kuin ovat ennenkin olleet.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

PseudoAnonyymiX
Seuraa 
Viestejä22

Ei olemassaoloon tarvita ajattelua lainkaan. Descartes oli täysin väärässä. Kyllä se kivenmöhkäle on olemassa, vaikka ei se ajattele lainkaan.

Kyllä se ihmisruumiskin on olemassa, vaikka ihminen olisi kuollut ja "tietoisuus" kadonnut. Jokainen ruumiinavauksen suorittanut lääkäri ainakin tietää tämän.

Anonyymi

PseudoAnonyymiX
Seuraa 
Viestejä22

JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Ei kivenmöhkälettä ole olemassa. Se on vain kasa atomeja siinä missä kaikki muutkin.

No jaa. Kyllä siinä maailmassa jossa ihminen elää, on kiviäkin olemassa, kivestä ne ensimmäiset kunnon aseet metsästämiseen tehtiin. Tämä asia opetetaan jo peruskoulussa.

Anonyymi

MooM
Seuraa 
Viestejä8030

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ei olemassaoloon tarvita ajattelua lainkaan. Descartes oli täysin väärässä. Kyllä se kivenmöhkäle on olemassa, vaikka ei se ajattele lainkaan.

Kyllä se ihmisruumiskin on olemassa, vaikka ihminen olisi kuollut ja "tietoisuus" kadonnut. Jokainen ruumiinavauksen suorittanut lääkäri ainakin tietää tämän.

Nyt puhutaan erilaisesta "olemisesta". Puurot ja vellit jne.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Tokkura
Seuraa 
Viestejä5349

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ihminen ei ole olemassa siksi, että ajattelee, vaan ajattelee siksi, että on olemassa. Descartesin metafysiikka meni, kuten tiedämme, aikoinaan pahasti pieleen.

Hän ei välttämättä tarkoittanut fyysisen syysuhteen suuntaa, vaan loogisen todistuksen suuntaa.

Lainaus:
Kaikki ihmiset ajattelevat elämänsä aikana monenlaisia asioita, mutta silti suurin osa ihmisistä muotoutuu suorituskulttuurissamme suorittajiksi.

Ihmiset eivät "jakaudu ajattelijoiksi ja suorittajiksi". Kaikki tietoinen suunnitelmallinen työtoiminta on aidosti inhimillistä.
Lainaus:
Tärkeintä on suorittaa suoritteita, joiden laatuakaan ei välttämättä tarvitse evaluoida. On niin kiire ja rahoituskin vähissä.

Ajattelijatyyppejä on nykyään yhä vähemmän ja vähemmän. Tutkintojakin vain suoritetaan.

Filosofisesti ajatus itsessään on sähkömagneettistä energiaa, tai kuten populaaristi sanotaan, sähkökemiaa, mutta kuten tiedämme itse kemiakin on sähkömagneettista vuorovaikutusta.


Ei ole. Ajatus on informaatiota. Se on yhteiskunnallisen emrgenssitason loogista vuorovaikutusta.

Lainaus:
Ajatus muodostuu sähkö- ja magneettikenttien vuorovaikutuksena

Ei muodostu. Eikä ole sellaista luonteeltaan ainkaan yhtään sen enmpää kuin mikä tahansa muu todellinen ilmiö.
Lainaus:
ja näitä kenttiä voidaan kuvailla myös sanoilla "järki" ja "tunteet".

Ei voida. Nuo eivät ole "kenttiä".
Sulle on syötetty Hans Bergerin paskaa. Tekisit palveluksen, kun analysoisit meille muilekin, MISTÄ ja MILLÄ KEINOIN näin ikävästi on päässyt tapahtumaan.

Lainaus:
Nykypäivän oire on, että järki-ihmisiä on yhä vähemmän ja vähemmän. Tunteet ovat saaneet massojen keskuudessa ylivallan.

Paskaa. Täällä on oikea filosofian peruskysymys.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Basic+Question+of+Philosophy

" Basic Question of Philosophy

the question of the relation of the consciousness and being, of the spiritual and the material in general. This question is the starting point of philosophical inquiry. Therefore, an answer to it, whether materialistic, idealistic, or dualistic, lies at the foundation of every philosophical doctrine. F. Engels wrote: “The answers which the philosophers gave to this question split them into two great camps. Those who asserted the primacy of spirit to nature … comprised the camp of idealism. The others, who regarded nature as primary, belong to the various schools of materialism”.

In formulating the basic question of philosophy, the problem of what is to be considered material and what is to be considered spiritual arises, as well as the issue of the priority of the material or the spiritual. This gives rise to numerous modifications in the answer to the basic question of philosophy, both in materialism and in idealism. Hegel, for example, gives primacy to some thought that exists outside man (the “absolute idea”). A. Schopenhauer proceeds from the concept of an unconscious cosmic will, and E. Mach believes that all things consist of sensations.

Many pre-Marxist and non-Marxist philosophers do not consider the question of the relation of the spiritual to the material to be the basic question of philosophy. For F. Bacon the basic question of philosophy is the problem of mastering spontaneous natural forces. A. Camus, a 20th-century French philosopher, believed that the basic question is whether life is worth living. Only a few philosophers, particularly Hegel and L. Feuerbach, came close to the correct formulation of the basic question of philosophy.

... "

JPI
Seuraa 
Viestejä27223

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ei olemassaoloon tarvita ajattelua lainkaan. Descartes oli täysin väärässä. Kyllä se kivenmöhkäle on olemassa, vaikka ei se ajattele lainkaan.

Kyllä se ihmisruumiskin on olemassa, vaikka ihminen olisi kuollut ja "tietoisuus" kadonnut. Jokainen ruumiinavauksen suorittanut lääkäri ainakin tietää tämän.

Ei Descartes puhunutkaan yleisestä olemassaolosta vaan vain ihan itsensä olemassaolosta. Siis kuten offmind tuossa yllä sanoikin, jo se että Descaryes ajatteli koko asiaa (tai mitä tahansa), oli osoitus hänen itsensä olemassaolosta.

3³+4³+5³=6³

penni
Seuraa 
Viestejä5145

Mun taidehistorian lehtori väitti, että Descartesin ajatuskulku meni näin; ”jos minä epäilen että epäilen, niin epäilen. Olen siis olemassa”. Niinku sivuhuomautuksena.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6068

JPI kirjoitti:
PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ei olemassaoloon tarvita ajattelua lainkaan. Descartes oli täysin väärässä. Kyllä se kivenmöhkäle on olemassa, vaikka ei se ajattele lainkaan.

Kyllä se ihmisruumiskin on olemassa, vaikka ihminen olisi kuollut ja "tietoisuus" kadonnut. Jokainen ruumiinavauksen suorittanut lääkäri ainakin tietää tämän.

Ei Descartes puhunutkaan yleisestä olemassaolosta vaan vain ihan itsensä olemassaolosta. Siis kuten offmind tuossa yllä sanoikin, jo se että Descaryes ajatteli koko asiaa (tai mitä tahansa), oli osoitus hänen itsensä olemassaolosta.

Niin sekä Descartes että kivi ovat/olivat mitä ilmeisimmin olemassa (vaikka kukaan meistä ei ole edes nähnyt, saati kokenut Descartesia, vain kuulopuheita; kiviä kylläkin). Olettaen siis että yleensä mitään on todistettavissa olemassa. Tästä ei liene kinaa. Jos Descartes potkaisee kiveä, tuskin hänkään kieltää sen olemassaolon.

Jos Descartes olisi ollut imbesilli ja ”ajattelu/epäily”, siis hänen vahvin argumenttinsä aika heppoista, kuinka hän olisi todistanut olemassaolonsa? Tuskin olisi todistanut näin järkeilemällä olemassaolonsa puolesta. Eli tuo Descartesin ”todistus” ei läpäise sitä problematiikkaa, jota hän oli ratkaisemassa. Hän ei esimerkiksi olisi voinut tuolla argumentilla todistaa olemassaoloaan jos hän olisi (tieteiskertomusten mukaisesti) esim vain jokin virtuaalitodellisuuden laskukaava.

Tiedämme nyt, että olemassaolo ja ”elämä” ovat kaksi käsitteellisesti aivan eri asiaa. Elämä on vain yksi luonnon erittäin monimutkainen prosessi (joka vaatisi ensinnäkin kvanttifyysisen ja sitten päälle vielä emergenttisen selityksen). Descartesin ”todistus” ei ole mitään muuta kuin persoonallinen (materiaalisten aivojen tuottama) mielipide asiasta. Sillä ei ole yleispätevyyttä. Kivi ei pysty konstruktionsa yksinkertaisuuden vuoksi tekemään samaa ”todistusta” (itsestään?).

JepajeeMerlinmikälie
Seuraa 
Viestejä2719

PseudoAnonyymiX kirjoitti:
JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Ei kivenmöhkälettä ole olemassa. Se on vain kasa atomeja siinä missä kaikki muutkin.

No jaa. Kyllä siinä maailmassa jossa ihminen elää, on kiviäkin olemassa, kivestä ne ensimmäiset kunnon aseet metsästämiseen tehtiin. Tämä asia opetetaan jo peruskoulussa.


Ei kyllä opeteta, mutta olet selvästi kykenemätön ymmärtämään asiaa, joten se siitä.

En välitä sanoa itseäni minimalistiksi, koska en tarvitse sellaista identiteettiä.
- Janni Jalo

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä11462

Kant vei tuon Descartesin esittämän ajatuksen äärirajoilleen, aikomuksenaan jäsentää se filosofiselta empiiriselle tasolle, mm. teoksessaan ”Puhtaan järjen kritiikki”, 1781, joskus yrittänyt lukea sitä, mutta ei siitä mitään tullut...

JPI
Seuraa 
Viestejä27223

Lentotaidoton kirjoitti:
JPI kirjoitti:
PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ei olemassaoloon tarvita ajattelua lainkaan. Descartes oli täysin väärässä. Kyllä se kivenmöhkäle on olemassa, vaikka ei se ajattele lainkaan.

Kyllä se ihmisruumiskin on olemassa, vaikka ihminen olisi kuollut ja "tietoisuus" kadonnut. Jokainen ruumiinavauksen suorittanut lääkäri ainakin tietää tämän.

Ei Descartes puhunutkaan yleisestä olemassaolosta vaan vain ihan itsensä olemassaolosta. Siis kuten offmind tuossa yllä sanoikin, jo se että Descaryes ajatteli koko asiaa (tai mitä tahansa), oli osoitus hänen itsensä olemassaolosta.

Niin sekä Descartes että kivi ovat/olivat mitä ilmeisimmin olemassa (vaikka kukaan meistä ei ole edes nähnyt, saati kokenut Descartesia, vain kuulopuheita; kiviä kylläkin). Olettaen siis että yleensä mitään on todistettavissa olemassa. Tästä ei liene kinaa. Jos Descartes potkaisee kiveä, tuskin hänkään kieltää sen olemassaolon.

Jos Descartes olisi ollut imbesilli ja ”ajattelu/epäily”, siis hänen vahvin argumenttinsä aika heppoista, kuinka hän olisi todistanut olemassaolonsa? Tuskin olisi todistanut näin järkeilemällä olemassaolonsa puolesta. Eli tuo Descartesin ”todistus” ei läpäise sitä problematiikkaa, jota hän oli ratkaisemassa. Hän ei esimerkiksi olisi voinut tuolla argumentilla todistaa olemassaoloaan jos hän olisi (tieteiskertomusten mukaisesti) esim vain jokin virtuaalitodellisuuden laskukaava.

Tiedämme nyt, että olemassaolo ja ”elämä” ovat kaksi käsitteellisesti aivan eri asiaa. Elämä on vain yksi luonnon erittäin monimutkainen prosessi (joka vaatisi ensinnäkin kvanttifyysisen ja sitten päälle vielä emergenttisen selityksen). Descartesin ”todistus” ei ole mitään muuta kuin persoonallinen (materiaalisten aivojen tuottama) mielipide asiasta. Sillä ei ole yleispätevyyttä. Kivi ei pysty konstruktionsa yksinkertaisuuden vuoksi tekemään samaa ”todistusta” (itsestään?).

No ok, unohdetaan Descartes. Minä tiedän olevani olemassa ja niin kyllä tiedät sinäkin. Lisäksi on yks hailee onko tuossa mitään yleispätevyyttä tai onko se tieteellistä.

3³+4³+5³=6³

psv
Seuraa 
Viestejä346

Lentotaidoton kirjoitti:
JPI kirjoitti:
PseudoAnonyymiX kirjoitti:
Ei olemassaoloon tarvita ajattelua lainkaan. Descartes oli täysin väärässä. Kyllä se kivenmöhkäle on olemassa, vaikka ei se ajattele lainkaan.

Kyllä se ihmisruumiskin on olemassa, vaikka ihminen olisi kuollut ja "tietoisuus" kadonnut. Jokainen ruumiinavauksen suorittanut lääkäri ainakin tietää tämän.

Ei Descartes puhunutkaan yleisestä olemassaolosta vaan vain ihan itsensä olemassaolosta. Siis kuten offmind tuossa yllä sanoikin, jo se että Descaryes ajatteli koko asiaa (tai mitä tahansa), oli osoitus hänen itsensä olemassaolosta.

Niin sekä Descartes että kivi ovat/olivat mitä ilmeisimmin olemassa (vaikka kukaan meistä ei ole edes nähnyt, saati kokenut Descartesia, vain kuulopuheita; kiviä kylläkin). Olettaen siis että yleensä mitään on todistettavissa olemassa. Tästä ei liene kinaa. Jos Descartes potkaisee kiveä, tuskin hänkään kieltää sen olemassaolon.

Jos Descartes olisi ollut imbesilli ja ”ajattelu/epäily”, siis hänen vahvin argumenttinsä aika heppoista, kuinka hän olisi todistanut olemassaolonsa? Tuskin olisi todistanut näin järkeilemällä olemassaolonsa puolesta. Eli tuo Descartesin ”todistus” ei läpäise sitä problematiikkaa, jota hän oli ratkaisemassa. Hän ei esimerkiksi olisi voinut tuolla argumentilla todistaa olemassaoloaan jos hän olisi (tieteiskertomusten mukaisesti) esim vain jokin virtuaalitodellisuuden laskukaava.

Tiedämme nyt, että olemassaolo ja ”elämä” ovat kaksi käsitteellisesti aivan eri asiaa. Elämä on vain yksi luonnon erittäin monimutkainen prosessi (joka vaatisi ensinnäkin kvanttifyysisen ja sitten päälle vielä emergenttisen selityksen). Descartesin ”todistus” ei ole mitään muuta kuin persoonallinen (materiaalisten aivojen tuottama) mielipide asiasta. Sillä ei ole yleispätevyyttä. Kivi ei pysty konstruktionsa yksinkertaisuuden vuoksi tekemään samaa ”todistusta” (itsestään?).

Mitä tietoisuus lieneekin, olemassaolo on alisteista sille:  objektilla, joka ei ole koskaan kenenkään tietoisuudessa, ei myöskään ole yhtään olemassaolon tunnusmerkkiä.  Descartes saattoi ajatella tämän suuntaisesti kykenemättä sanomaan sitä selvästi.  Saarinen toteaa kirjassaan, että D:ltä jäi vain viimeinen askel perille astumatta (sanamuotoa en muista)

Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin on Esa Saarisen vuonna 1985 ilmestynyt johdantoteos länsimaisen filosofian historiaan. Kirjassa käsitellään omina lukuinaan kuuttatoista keskeistä filosofia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat