Auringon pinnan pyörimis nopeus yms...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Auringon halkaisia jotain 1.39 miljoonaa kilometriä ja pyörähdys aika muistaakseen 35 päivää. Pinnalla oleva materia liikkuu siis pirun lujaa. Mitä tämä "vauhti" aiheuttaa materialle? nostaako lämpötilaa? puristaako kasaan? Nostaako keveimmät aineet pintaan...

Paljonko on auringon kehänopeus?

Sivut

Kommentit (98)

Vierailija

Minulla on taskulaskin, tuli kylkiäisenä jonkin lehden tilauksesta kai, mutta en muista, milloin olisin sitä käyttänyt enkä onko se kunnossakaan.
Lasketaan siis päässä. 8.724 miljoonaa kilometriä Auringon kehä suunnilleen. 243 000 km vuorokaudessa suunnilleen. 2.84 km/s suunnileen ( vrt Maan pyörimisnopeus päiväntasaajalla nopeus n. ½ km/s suunnileen). Kynällä olisin raapaissut helpommin.

Muistelen laskeskelleeni vetovoimakiihtyvyydeksi Auringon pinnassa
n. luokkaa 30 m/s^2 .

Vierailija

Auringon pyöriminen on hieman erikoinen (kuten yleensäkin tähtien ja kaasuplaneetoiden). Aurinko siis pyörii differentiaalisesti siten, että auringon pinnalla ekvaattorilla pyörimisnopeus on suurimmillaan (25 päivää/kierros) ja pienenee napoja kohti johonkin 36 päivää/kierros. Mentäessä auringon pinnasta sisäänpäin pyörimisdnopeus myös hidastuu ja auringon ydin pyörinnee kiinteän kappaleen tavoin.

Pintakerroksen ja etenkin ekvaattorin suuren pyörimisnopeuden näkyvimmät seuraukset lienevät auringonpilkut. Nämä kun saavat energiansa paljolti auringon pyörimismomentista. Onkin arveltu, että auringon pyörimisnopeus on oleellisesti hidastunut eoonien saatossa, ja nimenomaan sen pinta-aktiivisuuden ja aurinkotuulen johdosta.

Vierailija

Toisinaan menee hataraksi, ja jos taitoa ei joudu aikoihin käyttämään.
Ympärysmitasta 8.724 miljoonaa km seuraa vuorokautinen pyörimisnoopeus 249300 km, siis välistä oli ysi unohtununut.
Ja nopeus siis 2.91 km/s.

Vierailija
ArKos itse

Muistelen laskeskelleeni vetovoimakiihtyvyydeksi Auringon pinnassa
n. luokkaa 30 m/s^2 .

Kypäräpää tieteilijänä esitän tähän myös kypäräpää laskelman:

Auringon pinnalla:

m*a = gamma*m*Ma/R^2,

jossa gamma on gravitaatiovakio=6.67*10^(-11)

R on auringon säde = 1.392/2*10^6km

ja Ma on auringon massa = 1.99*10^30kg

Saadaan a=gamma*Ma/R^2=6.67*1.99*4/1.392^2*10^(-11+30-18 )

=274m/s^2

Jotenka nyt on kyllä tullut dekadiluokkaa oleva heitto
ArKosin laskelmiin.

Vierailija

Minä kyllä alkujaan uskoin suunnilleen esittämäässi lukuun, ja kun en neää usko, perustuu siihen, että itse totesin sekä luvun että sen perusteet
virheelliseksi. Oma väärä teoriani oli pitkän aikaa semmoinen, että kiihtyvyys kasvoi massan kasvun neljännessä juuressa.

Laskin itse uudestaan asiaa jokin kuukausi sitten. Se alkoi Auringon massaa koskevasta kysymyksestä. Olin käsityksessä miljoona Maan massaa kun täällä Tep julisti 334 000 Maan massaa. Ja tiedossa on myös. etrtä Auringon vetovoima Maan pinnalla on 180-kertaien verrattuan Kuun vetovoimaan Maan pinnalla. Tiedämme Kuun 70-kertaisen massan Maan pinnalla. Ja tulos laskuista oli 395 000 Maan massaa, eli laitostiede kyllä oli melko lähellä.

Lähtevä vetovoiman energia on suoraan verrannollien massaan. Maan tapauksessa tiedämme, ainakin niin luulemme, sekä massan että sen pinnassa aiheuttaman kiihtyvyyden. Auringosta jo oli tiedossa säde, ja nyt oli tiedossa säde. Vetovoima heikkenee käänteisessä suhteessa etäisyyden neliöön. Tiedetään myös Maan etäisyyssäde Auringosta.
Ja näin saatiin tuo tulos, ja olin itsekin hiukan hämmästynyt.

Teoreettine tulos Auringon vetovoimakiihtyvyydeksi massan perusteella
tulo tuolloinkinm vaikka yksinkertaisemmin, kai kuin väittämäsi. Mutta se ei ole Auringon vetovoimakiihtyvyys sen pinnalla. Johtuen ensinnäkin siitä, että Aurinko ei ole tasa-aineien kappale. Toiseksi ja varsinkin siitä, että tuo sinun ja minunkin luku on vain teoreettinen, jossakin varsin lähelä sen keskustaa. Emme edes tiedä, missä Auringon pinnan alla sen reaalivetovoima on suurin. Kuten emme sitäkään, missä Maan vetovoima sen pinnan alla on suurin. Maakaan ei ole tasa-aineinen kappale. Suurimman vetovoiman kehä kuitenkin varsin ilmeisesti on huomattavasti lähempänä pintaa kuin keskustaa. Ja tuo suurimman reaalisen vetovoiman kehä, se on huomattavasti energialtaan myös lähempänä pinnan arvoa kuin teoreettista.

Väittämät Auringon pinnasta. Varhain väittämä, että kaasua, koko Aurinkokin olisi kaasupallo. Toinen väittämä, Urantiankin, että pinnasta kivikova. Auringon tiheys jotakin 1.7 kg/dm^3. Eli kokonaisuutena se on kyllä, vaikak plasma, samalla vetymetallia. Pinnasta Aurinko kuitenkin on jotenkin huokoisa. Tämä selittää myös auringonpilkujen muodostuminen poksahduksina. Ja niinpä sillä on myös päällä oma ilmakehänsä.
Enpä ole nähnyt mainintoja, mikä olisi sen paine ja tiheys.

Sinä siis käytit jo valmiiksi laskettua vakiota, ja sekin on voitu tuottaa vain Maan massan ja Maan vetovoimakiihtyvyyden perusteella. Mutta tuo tulos on teoreettinen, se ilmaisee Auringon koko vetovoimaenergian sen massan perusteella. Mikä tuossa pintaan tullessa heittää, jota proffat suuremmoisessa epäpätevyydessään eivä ole ottaneet huomioon, on
vetovoiman heikkenminen jo pintaan tullessa etäisyyden neliönä.
Pallopinta kasvanut. Ja energia vastaavasti teholtaan pinta-alayksikköä kohti heikennyt. Aurinko ei varsinaisesti lähetä vetovoiman voimaa, vaan vetovoiman energiaa.

Vierailija

Ilmeisesti käyttämäsi gravitaatiovakio on ollut väärin laadittu, sillä
" käänteisessä suhteessa etäisyyden neliöön" kyllä toteutuu laskussasi.
Vakio alkujaan lie väärin suhtautettu PISTEESEEN, kun vetovoima alun alkujaan vaikuttaa PINTANA. Minä siis en käyttänyt vakiota, vaan johdin
vertailusta Maan massaan ja sen vetovoimaan, ja lähtien siitä, mikä oli ja on Auringon vetovoiman vaiktuusenergia Maan pinnassa.

Vierailija
lasikatto
ArKos itse

Muistelen laskeskelleeni vetovoimakiihtyvyydeksi Auringon pinnassa
n. luokkaa 30 m/s^2 .




Kypäräpää tieteilijänä esitän tähän myös kypäräpää laskelman:

Auringon pinnalla:

m*a = gamma*m*Ma/R^2,

jossa gamma on gravitaatiovakio=6.67*10^(-11)

R on auringon säde = 1.392/2*10^6km

ja Ma on auringon massa = 1.99*10^30kg

Saadaan a=gamma*Ma/R^2=6.67*1.99*4/1.392^2*10^(-11+30-18 )

=274m/s^2

Jotenka nyt on kyllä tullut dekadiluokkaa oleva heitto
ArKosin laskelmiin.

Minulla on kyllä laskelmani ja laskutapani siis jo toisessa aiheessa joitakin kuukausia takanapäin. Vaan eipä käytetä niitä, vaan katsotaanpa, päättelenkö samlla tavalla. Sinun heikkoutesi korjausyirtyksessäsi
puolestaan on laatyyksiköiden seurannan puuttuminen. Miten päädytään
kiihtyvyysyksikköön m/s^2.

Kiihtyvyysvoima kyllä on kaavassa F=ma. Kiihtyvyys kasvaa suorassa suhteessa massaan. Vaan tämä on kyllä vetovoiman kohteen massa.
Täötä pikku seikka nuo laitostieteen pikku renkiproffathan eivät ota huomioon. Lähdemassa aiheuttaa kohteen kiihtyvyyden SILLÄ ENERGIALLA, JOKA MASSAN KOKO LÄHETTÄMÄSTÄ GRAVITAATIOENERGIASTA VAIKUTTAA KOHTEEN EDUSTAMALLA PINTA-ALAYKSIKÖLLÄ.

Energia kasvaa nopeuden neliössä, ja kiihtyvyysarvossa tekijä m^2 on sellainen. Jos kuitenkin nostamme, kaavan F=ma mukaisesti, kiihtyvyyttä suorassa suhteessa massan kasvuun, energia ei kasvaisi suorassa suhteessa massaan, vaan voima, ja energia sen sijaan neliösuhteessa massaan. Päin Prinakkalaa menee, proffat ja perässä Lasi.

Kaava, jota lähjdemassan vetovoimanergiasta tulee käyttää, on Einsteinin
E=mc^2. Gravitaatioon sovellettuna m om lähtevä vetovoimahiukkasmassa, joka on suorassa suhteessa lähdemassaan.
Mutta jos käytämme kaavaa F=ma, energia kasvaakin massan neliön suhteessa.

Vetovoiman energian vaikutuksen lähtökohta on paikallaan olevaksi oletettu kohde. Kiihtyvyyskaavassa kohde liikkuu.

Lasikaton kaava. Siinä gravitaatiovakiolla gamma selvästi on kerrottu
lähdemassa, ja tuloksena pitäisi olla gravitaatiokiihtyvyys pinnassa.
Pinnan laajemisen roolin on kyllä sam kuin minulla. Mutta tuon gravitaatiovakion suhteen se ei voi mennä noin. Vaan sen pitää olla semmoinne, jos aiomme suoraanitse pintakiihtyvyyteen, että massasta
pitää ottaa neliöjuuri, jotta energia kasvaisi suorassa suhteessa.
Eli, jos pallopinta on sama, massan kasvaessa kiihtyvyys samalla pallopinnalla kasvaa vain neliöjuurena. Eli tuolla vakiolla voitte, niin muistaakseni jo ennenkin sanoin, voitte heittää vaikka vesilintua.
Se on ilmestynyt maailmaan väärin perustein eikä kelpaa mihinkään.

Jos taas käytämme vakiota suorassa suhteessa massaan (ja käänteisessä
etäisyyden neliöön), vastaus ei voi olla kiihtyvyysarvo kgm/s^2, vaan
energia-arvo kgm^2/s^2. Lasikatollakaan sitä ei nähdä. Heitä siis vakiollasi vesilintua. Ei se mihinkään kelpaa.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Lasikatto laski ihan oikein. Samalla tavalla voi laskea gravitaatiokiihtyvyyden Maan pinnalla ja tulos se, mikä mitataankin.
Pallon muotoisen massan ei tarvitse olla tasaisesti jakautunut, kunhan se on jakautunut pallosymmetrisesti, eli kullakin etäisyydellä keskipisteestä on sama tiheys. Tällöin voi aina laskea tähden aiheuttama kiihtyvyys ajatellen, että koko massa on keskipisteessä ja etäisyys lasketaan keskipisteestä.
Asian voi tarkistaa laskemalla tähden jokaisen pisteen aiheuttamat gravitaatiokiihtyvyydet havaintopisteessä yhteen. Käytännössä siis integroimalla.

Vierailija
Tep
Lasikatto laski ihan oikein. Samalla tavalla voi laskea gravitaatiokiihtyvyyden Maan pinnalla ja tulos se, mikä mitataankin.
Pallon muotoisen massan ei tarvitse olla tasaisesti jakautunut, kunhan se on jakautunut pallosymmetrisesti, eli kullakin etäisyydellä keskipisteestä on sama tiheys. Tällöin voi aina laskea tähden aiheuttama kiihtyvyys ajatellen, että koko massa on keskipisteessä ja etäisyys lasketaan keskipisteestä.
Asian voi tarkistaa laskemalla tähden jokaisen pisteen aiheuttamat gravitaatiokiihtyvyydet havaintopisteessä yhteen. Käytännössä siis integroimalla.

Tulihan sieltä itse laitostieteilijä Tep. - Lasikatto varmaan laski ihan oikein.
Vaan et halua myöntääö alkuaan omaasikin virhettä, että lasku peruste oli täsin väärin. Lähdemassan aiheuttama gravitaatio ei vaikuta voimana, vaan energiana, ja sen sanoin sinulle jo aiemmin, vaan eihän kypäräpääpappi voi tunnustaa tosiasioista. Käytettävä kaava on
E=mc^2, et tietenkään ole kokaan kuulutkaan tuosta Einsteinin kaavasta.
Me sanomme, että kaava pätee myös lähdemassan aiheuttmaan vetovoimaan, sinä haluat itsepäisesti jäävätä. Ja siis, massan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys ei voi olla sen ja vetovoimavakion tulo, vaan se suhtautuu suoraan massan neliöjuureen. Ja siten on tuota vakiota käyttäöen Auringon pinnalle saatui kiihtyvyysarvo pelkkää kikkailua, ja tuolla vakiolla voi heittää vesilintua.

Laatuyksiköt. Voiman kgm/s^2. Energian kgm^2/s^2. Kypäräpääpappi Tep ei tientkään anna tuole pikkuseikalle mitään merkitystä. Vaan siis, käytttäessä tuloa vakio kertaa massa kertaa voiman yksikkö energia kasvaa neliössä. Kypäräpääpappi Tep ei kiinitä huomiotaan moiseen mitättömään pikkuseikkaan. Kerronpa sinulle, että käytettynä hyvin suureen massan kaavan käytön tukoksena tuo massa ihan oikein laskien muuttuu kokonaan energiaksi. Pöljä!

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse

Tulihan sieltä itse laitostieteilijä Tep. - Lasikatto varmaan laski ihan oikein.

Joo Lasikatto laski oikein ja sinä väärin. Sinulla on tässä väärinkäsitys
ArKos itse
Vaan et halua myöntääö alkuaan omaasikin virhettä, että lasku peruste oli täsin väärin. Lähdemassan aiheuttama gravitaatio ei vaikuta voimana, vaan energiana, ja sen sanoin sinulle jo aiemmin, vaan eihän kypäräpääpappi voi tunnustaa tosiasioista. Käytettävä kaava on
E=mc^2, et tietenkään ole kokaan kuulutkaan tuosta Einsteinin kaavasta.

Einsteinin kaava on kyllä tuttu ja osaan myös käyttää sitä oikein. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaation tosiaan aiheuttaa kaikki energian muodot, joista massa kaavan mc^2 kautta on yksi. Jos halutaan laskea Auringon pintakiihtyvyys tarkkaan, niin käytetään toki yleistä suhteellisuusteoriaa eli tässä tapauksessa Schwarschildin ratkaisua. Yleisessä suhteellisuusteoriassa gravitaatio ei tosiaankaan ole voima vaan avaruuden kaarevuutta. Auringon tapauksessa erot yleisen suhteellisuusteorian ja Newtonin vetovoimakaavan välillä ovat kuitenkin kovin pienet, että aivan hyvin voi käyttää Newtonin gravitaatiokaavaa, jonka mukaan voima jakiihtyvyys ovat verrannollista massaan. Näin Lasikatto laskikin.
Newtonin teorialla voi hyvin laskea Auringon aiheuttamat kiihtyvyydet ja planeettojen radat. Näin tehdään esim. laskettaessa almanakkaan Auringon nouso- ja laskuaikoja. Hyvin pitävät paikkansa vai mitä.
ArKos itse
Me sanomme, että kaava pätee myös lähdemassan aiheuttmaan vetovoimaan, sinä haluat itsepäisesti jäävätä. Ja siis, massan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys ei voi olla sen ja vetovoimavakion tulo, vaan se suhtautuu suoraan massan neliöjuureen. Ja siten on tuota vakiota käyttäöen Auringon pinnalle saatui kiihtyvyysarvo pelkkää kikkailua, ja tuolla vakiolla voi heittää vesilintua.
Laatuyksiköt. Voiman kgm/s^2. Energian kgm^2/s^2. Kypäräpääpappi Tep ei tientkään anna tuole pikkuseikalle mitään merkitystä. Vaan siis, käytttäessä tuloa vakio kertaa massa kertaa voiman yksikkö energia kasvaa neliössä. Kypäräpääpappi Tep ei kiinitä huomiotaan moiseen mitättömään pikkuseikkaan. Kerronpa sinulle, että käytettynä hyvin suureen massan kaavan käytön tukoksena tuo massa ihan oikein laskien muuttuu kokonaan energiaksi. Pöljä!

Tässä nyt kerrot, minkä virheen olet tehnyt. Energia yksikkö on todellakin kgm^2/s^2. Tässä kg tarkoittaa kiloa, s sekuntia ja m tarkoittaa metriä. Sinä tulkitset symbolin m tässä massaksi, joka on neliössä. Mutta tässä m ei ole massa vaan metri.
Mutta sekä voiman että energian yksiköissä massa kg on molemmissa potenssissa 1 eli verrannollisia. Ajattelepa tätä mitätöntä pikkuseikka vähän tarkemmin.
Gravitaatiovakiolla ei kannata heittää vesilintua. Kun sen mittaa kokeella, niin tulee samalla punninneeksi Maan ja edelleen Kuun ja Auringon. Sitäpaitsi vesilintua ei saa heittää vakiolla. Se on eläinrääkkäystä.
Voit myös miettiä tarkemmin, kuka tässä on pöljä.

Vierailija
Tep
ArKos itse

Tulihan sieltä itse laitostieteilijä Tep. - Lasikatto varmaan laski ihan oikein.

Joo Lasikatto laski oikein ja sinä väärin. Sinulla on tässä väärinkäsitys
ArKos itse
Vaan et halua myöntääö alkuaan omaasikin virhettä, että lasku peruste oli täsin väärin. Lähdemassan aiheuttama gravitaatio ei vaikuta voimana, vaan energiana, ja sen sanoin sinulle jo aiemmin, vaan eihän kypäräpääpappi voi tunnustaa tosiasioista. Käytettävä kaava on
E=mc^2, et tietenkään ole kokaan kuulutkaan tuosta Einsteinin kaavasta.

Einsteinin kaava on kyllä tuttu ja osaan myös käyttää sitä oikein. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaation tosiaan aiheuttaa kaikki energian muodot, joista massa kaavan mc^2 kautta on yksi. Jos halutaan laskea Auringon pintakiihtyvyys tarkkaan, niin käytetään toki yleistä suhteellisuusteoriaa eli tässä tapauksessa Schwarschildin ratkaisua. Yleisessä suhteellisuusteoriassa gravitaatio ei tosiaankaan ole voima vaan avaruuden kaarevuutta. Auringon tapauksessa erot yleisen suhteellisuusteorian ja Newtonin vetovoimakaavan välillä ovat kuitenkin kovin pienet, että aivan hyvin voi käyttää Newtonin gravitaatiokaavaa, jonka mukaan voima jakiihtyvyys ovat verrannollista massaan. Näin Lasikatto laskikin.
Newtonin teorialla voi hyvin laskea Auringon aiheuttamat kiihtyvyydet ja planeettojen radat. Näin tehdään esim. laskettaessa almanakkaan Auringon nouso- ja laskuaikoja. Hyvin pitävät paikkansa vai mitä.
ArKos itse
Me sanomme, että kaava pätee myös lähdemassan aiheuttmaan vetovoimaan, sinä haluat itsepäisesti jäävätä. Ja siis, massan aiheuttama vetovoimakiihtyvyys ei voi olla sen ja vetovoimavakion tulo, vaan se suhtautuu suoraan massan neliöjuureen. Ja siten on tuota vakiota käyttäöen Auringon pinnalle saatui kiihtyvyysarvo pelkkää kikkailua, ja tuolla vakiolla voi heittää vesilintua.
Laatuyksiköt. Voiman kgm/s^2. Energian kgm^2/s^2. Kypäräpääpappi Tep ei tientkään anna tuole pikkuseikalle mitään merkitystä. Vaan siis, käytttäessä tuloa vakio kertaa massa kertaa voiman yksikkö energia kasvaa neliössä. Kypäräpääpappi Tep ei kiinitä huomiotaan moiseen mitättömään pikkuseikkaan. Kerronpa sinulle, että käytettynä hyvin suureen massan kaavan käytön tukoksena tuo massa ihan oikein laskien muuttuu kokonaan energiaksi. Pöljä!

Tässä nyt kerrot, minkä virheen olet tehnyt. Energia yksikkö on todellakin kgm^2/s^2. Tässä kg tarkoittaa kiloa, s sekuntia ja m tarkoittaa metriä. Sinä tulkitset symbolin m tässä massaksi, joka on neliössä. Mutta tässä m ei ole massa vaan metri.
Mutta sekä voiman että energian yksiköissä massa kg on molemmissa potenssissa 1 eli verrannollisia. Ajattelepa tätä mitätöntä pikkuseikka vähän tarkemmin.
Gravitaatiovakiolla ei kannata heittää vesilintua. Kun sen mittaa kokeella, niin tulee samalla punninneeksi Maan ja edelleen Kuun ja Auringon. Sitäpaitsi vesilintua ei saa heittää vakiolla. Se on eläinrääkkäystä.
Voit myös miettiä tarkemmin, kuka tässä on pöljä.

Sinä panet suuhuni ihan satuja, valehtelet täyttä päätä laitosatieteen iso mies mutta TÄYSI PASKA. Sekä energian että voimankin yksikössä metri on metriä, ja pitää olla Tepin kaltainen pässi ja paska väittäälksee jotakin
muuta. Vaan kun lisäämme massaa, siis kilogrammoja, ja tämä energia vaikuttaa kohteeseen, kohteen massa, piru vieköön, ei ole kasvanut yhtään. Ja nyt tuleekin ksymys siitä, millä kertoimella lähdemassa vaikuttaa kohteeseen, sen kiihtyvyyteen.

Sinä kieroilet, sinä vaihtelet lähdemassan muuttuvaa massaa kohteen muutumattomaan massaan. Kohteen massasta, piru vieköön, ei lasketa lähteen massaa. Lähteen massa vaikuttaa vakion kertoimena kohteeseen.

Kertaamme Einteinin kaavan E=mc^2. Vetovoimamassa m on suoraan verrannollein lähdemassaan, niin kertoo myös laitostiede. Energiaa ei voida luoda eikä hävittää. Jos siis massa kasvaa, energian tulee vetovoimassakin kasvaa suorassa suhteessa siihen. Ja siten kerroin vaikuttamaan kohteeseen laatuykikössä on kgm^2/s^2. Ei siis yksi kilo,
vaan ihan vetovoiman kiloina, ja ihan suorassa suheessa lähdemassan kiloihin, piru vie, sinä paskiainen ja pässi!

Ja sinun harhautuksesi kertoimista. Jos käytämme kerrointa kgm/s^2
LÄHDEMASSAN vetovoimasta, energiapa kasvaakin neliössä! Sillä kilot vaikuttavat suorassa suhteessa kohteen kiihtyvyykertoimena. Ja nyt koko tämänkin aiheen yleisö haluaa kuulla, mistä otat vetovoimaan tuon ylimääräisen energian. Sinun gravitaatiosi kaava ei ole E=mc^2, vaan
se on E=m^2c^2 eli E=(mc)^2.

Asetut Auringon pinnan gravitaatiokiihtyvyyden arvon 274 m/s^2 taakse.
Edellä olevan perusteella toistan, vakio ja ja sen käyttö ovat siinä pelkkää kikkailua, te ette ainakaan laskien tiedä, mikä on oikea arvo. Minä sanon
laskeneeni, että se on suunnilleen 30 m/s^2. Tämä myös selittää Auringon kehäalueen eräät kiintoisat seikat, joita ei sinun arvosi, kurja valhetelija Tep! Aurinkon kehäalue on kuin kuohuva puuropata ja päällä palsmakaasua. Siitä huolimatta, vaikak Aurinko muuten eli yleisesti on vetymetallipallo, toki plasmaa eikä jähmeätä lähes nollassa kelviniä.

Toiseksi, jos vaihteeksi hyväksyisimme sinun arvosi, ja soveltaisimme laskutapaa vaikkapa 1.095 miljoonan Auringion massaan, saamme tulokseksi valon nopeuden, teidän myös valoa pysäyttävän nopeuden.
Kerronpa teille, ette tietenkään ole koskaan kuulleet, että aine valon nopeudessa on fotonienergiaa, fotoneita. Mistä tuo suunnaton energia ilmaantui? Lisäksi, tuollaisen massan tapauksessa läpimitta ei suinkaan ole Auringon, eikä kasvanutkaan, vaan tiheämassana supistunut, 1400 kmiin eli sadasosaan Auringon läpimitasta. Vastaavasti pienemmät tiheämassat ovat vielä pienempiä. Eli, joskaan kai Tep ei julista valon nopeuden ylittämistä, hänen laskutavallaan tiheämassoihin eli "mustiin aukkoihin" syntyy valtava potentiaalienergia. Eli: ei ole vain yksi alkuräjähdyksenne, vaan periaatteessa jokainen riittävän suuri laskutapann mukaan alkuräjähtää. Jopa 20 kmn läpimittainen "neutronitähti".

Valehtele paremmin, Tep!

Vierailija

Alkuperäiseen aiheeseen, avauksen kysymykseen. Kun siis
vetovoimakiihtyvyys Auringon pinnassa onkin 30 m/s^2, eikä vaikka yhdeksän kertaisena se ( energiana merkitsee yli 80 kertaista!), ja kun
pyörimisnopeus on 2.91 km/s, pyörimisnopeudella Auringon "päiväntasaajalla" on varmaan vaikutusta, vaikka pinta pikkupiirteissään onkin varsin laakea, suhteessa pyörimisnopeuteen paljon laakeampi kuin Maan. Entä miten on, eikö Aurinkokin liene hiukan litistynyt?

Vierailija
Snaut
auringon ydin pyörinnee kiinteän kappaleen tavoin

Millainen on auringon ydin? Miltä se näyttäisi? Onko se niin tiiviiksi puristunut, että se on kiinteä?

Miksi muuten aurinko ei pala loppuun nopeasti? Happeahan siellä ei ole, joten onko se edes palamista? Luulisi kuitenkin, että kun kaasupallo noin liekehtii, humpsahtaisi se loppuun nopeasti. Palaako aurinko vain pinnalta, vai tapahtuuko sitä myös sisäosissa?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat