Väkivaltaa luovat olosuhteet

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Katsoin ykköseltä dokumentin tapaista Colosseumista. Aloin pohtia sitä, kuinka onkaan mahdollista, että nykyisin (ainakin täällä pohjolan lintukodossa) arvostetaan ristiriitojen ratkaisemista väkivallattomasti. Kiduttamista ja muuta pahoinpitelyä kauhistutaan, kun taas ennen kokoonnuttiin varta vasten torille seuraamaan hirttäjäisiä ja Colosseumissa hurrattiin verisille taisteluille.

Millaiset ovat ne olosuhteet, jotka saavat ihmiset nauttimaan väkivallasta? Mitkä ovat ne olosuhteet, joissa kasvaa rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät satuttaisi kärpästäkään? Miksi nykyisin tilanne on päinvastainen kuin esim. keskiajalla? Mitä keskiajan/muinaisen Rooman/ym. yhteiskunnassa oli ratkaisevasti toisin?

Mitä luulette, muistuttiko luolaihminen suhteessa lajitovereihin kohdistuvaan väkivaltaan nykyihmistä vai Colosseumin hurraavaa yleisöä?

Onhan niitä kaiken näköisiä murhaajapsykopaatteja nykyisinkin, ja maailmalla on raaempia maita kuin Suomi, eikä Hitlerin ja Stalinin aikojen vainoista ole kauaa. Mutta meinaan tässä vaan sitä että koko (länsimainen?) kansakunta on selvästi rauhoittunut entisiin aikoihin verrattuna.

Itselle tulee mieleen mm. se, että nykyisin ei nähdä niin paljon kuolemaa ja kärsimystä tautien vähenemisen vuoksi ja harvapa on nähnyt edes kotieläimen teurastusta. Tämän vuoksi kuolema ja kärsimys vaikuttavat todellisuudesta irrallaan olevilta kauheuksilta. Osaltaan asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että rikolliset on mahdollista eristää inhimillisesti vankiloihin, mihin ei aikaisemmin ehkä ollut varaa tai halua, ja heidät oli käytännöllisintä tappaa. Nykyinen tietämys psykologiasta vaikuttanee myös asiaan.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Ennen vanhaan ei ollut juuri muuta valtion järjestämää viihdettä kuin ruoskinnat ja teloitukset. Ja tunnetusti kansa vaatii leivän lisäksi sirkushuveja.

Tämä väkivalta oli myös vallankäytön väline: rangaistuksen pelko piti kansalaisia kurissa.

Silloin ennen vanhaanhan ei vapausrangaistus olisi ollut rangaistus, vaan pelkkää lomaa työntäyteisestä elämästä! Oli siis pakko käyttää rankempia keinoja.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Magneettipää
Ennen vanhaan ei ollut juuri muuta valtion järjestämää viihdettä kuin ruoskinnat ja teloitukset. Ja tunnetusti kansa vaatii leivän lisäksi sirkushuveja.

Tämä väkivalta oli myös vallankäytön väline: rangaistuksen pelko piti kansalaisia kurissa.

Silloin ennen vanhaanhan ei vapausrangaistus olisi ollut rangaistus, vaan pelkkää lomaa työntäyteisestä elämästä! Oli siis pakko käyttää rankempia keinoja.

keskiajalla ainakin hämeenlinnassa, vankit teki töitä siinä missä muutkin. ELi olivat vain yöt sellissä ja päivät teki jotain askareita.

Kuitenkaan kai ei kaikki tuomittu kuolemaan, oli sillonkin erinlaisia rangaistuksia.

ELi hämeenlinnastako on suomen vankeinhoito systeemit peräisin.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
dinoflagellat
Katsoin ykköseltä dokumentin tapaista Colosseumista. Aloin pohtia sitä, kuinka onkaan mahdollista, että nykyisin (ainakin täällä pohjolan lintukodossa) arvostetaan ristiriitojen ratkaisemista väkivallattomasti. Kiduttamista ja muuta pahoinpitelyä kauhistutaan, kun taas ennen kokoonnuttiin varta vasten torille seuraamaan hirttäjäisiä ja Colosseumissa hurrattiin verisille taisteluille.

Millaiset ovat ne olosuhteet, jotka saavat ihmiset nauttimaan väkivallasta? Mitkä ovat ne olosuhteet, joissa kasvaa rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät satuttaisi kärpästäkään? Miksi nykyisin tilanne on päinvastainen kuin esim. keskiajalla? Mitä keskiajan/muinaisen Rooman/ym. yhteiskunnassa oli ratkaisevasti toisin?

Mitä luulette, muistuttiko luolaihminen suhteessa lajitovereihin kohdistuvaan väkivaltaan nykyihmistä vai Colosseumin hurraavaa yleisöä?

Onhan niitä kaiken näköisiä murhaajapsykopaatteja nykyisinkin, ja maailmalla on raaempia maita kuin Suomi, eikä Hitlerin ja Stalinin aikojen vainoista ole kauaa. Mutta meinaan tässä vaan sitä että koko (länsimainen?) kansakunta on selvästi rauhoittunut entisiin aikoihin verrattuna.

Itselle tulee mieleen mm. se, että nykyisin ei nähdä niin paljon kuolemaa ja kärsimystä tautien vähenemisen vuoksi ja harvapa on nähnyt edes kotieläimen teurastusta. Tämän vuoksi kuolema ja kärsimys vaikuttavat todellisuudesta irrallaan olevilta kauheuksilta. Osaltaan asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että rikolliset on mahdollista eristää inhimillisesti vankiloihin, mihin ei aikaisemmin ehkä ollut varaa tai halua, ja heidät oli käytännöllisintä tappaa. Nykyinen tietämys psykologiasta vaikuttanee myös asiaan.

Glariaattori tappeluissa, vain huonot gladiaattorit tapettiin jos yleisö halusi, sitten jos ei yleisö halunnu että tapettiin. Niin kouluttaja joutui antamaan potkut. Koska kouluttajan ei kannattanu pitää huonoa gladiaattoria koska se oli vain kulua, eikä juuri tuottanut mitään.

Eli 90 prosenttia gladiaattoreista jäi henkiin. Niitä ei siis tapettu siinä ottelussa tosin niitä tapaturmaisesti kuoli. Suurinosa kuoli tapaturmiin jota tuli otteluissa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26872
Liittynyt16.3.2005

Ei ihminen ole tuosta mihinkään muuttunut. Edelleen maailma on äärimmäisen väkivaltainen paikka. Myös länsimaissa, nykyään ne jotka olivat ennen Colosseumin katosmoissa katsovat elokuvia, joissa on yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia.

Väkivaltaisuuteen vaikuttaa moni asia. Nykyään länsimaissa kuolema ylipäätään on harvinainen ja poissa arjesta oleva asia. Aikaisemmin kuolema oli paljon vahvemmin arjessa, eikä ollenkaan mikää ihmeellinen asia. Lapsikuolleisuus oli sitä luokkaa, että varmaan liki joka perheessä ainakin yksi lapsi oli kuollut. Kulkutaudit riehuivat ajoittain, ja muulloinkin taudit niittivät satoa kaikenikäisissä. Sellaisissa oloissa tuntemattoman kuolema ei varmaan jaksanut järkyttää ketään. Sitähän sattui omassa kylässä, tuttavapiirissä ja jopa perheessä tuon tuostakin.

Toinen tekijä, jonka vaikutus on tänäkin päivänä erittäin selvä, on taloudellinen elintaso. Länsimaisella keskiluokkaisella ihmisellä asiat ovat niin hyvin, että hän ei voita mitään väkivallalla. Tietysti aina on epäkelpoja sekopäitä, jotka eivät osaa olla niin kuin yhteisössä pitää olla, mutta valtaenemmistö on rauhallista. Länsimaissakin väkivaltaisuus on selkeästi yhteydessä varallisuuteen ja ehkä vielä enemmän mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Maissa, joissa köyhienkin lapsilla on realistinen mahdollisuus koulutukseen ja työuraan, rikollisuus on vähäistä. Kapitalistisempien maiden slummeissa taas köyhät ihmiset, joilla ei ole varaa kouluihin eikä oikein muuhunkaan, näkevät lapsesta asti, että ainoa mahdollisuus parempaan elämään tulee rikollisjengin kautta. Huumediilerit ajelevat mersuilla, kunnes kuolevat välienselvittelyissä tai joutuvat linnaan. Kehitysmaissa köyhyys synnyttää terrorismia ja sotajoukkoja. Kurjuudessa olevat eivät välitä edes hengestään.

Olen varma, että länsimaidenkin tilanne ei tarvitsisi kovin suurta järkytystä, kun täälläkin ajauduttaisiin ihmiselle luonnolliseen väkivaltaisuuteen. Jos talous jostain syystä romahtaisi niin, että keskiluokan asema kärsisi, vakaus olisi vaakalaudalla. Nykyään syrjäytyneet ja päähänpotkitut ovat varsin kyvytöntä porukkaa, jotka eivät pysty organisoimaan mitään. Koulututsysteemi antaa kyvykkäälle mahdollisuuden mielekkääseen työuraan, vaikka olisikin köyhistä oloista. Jos sen sijaan keskiluokka köyhtyy, vaikka globalisaation seurauksena, fiksuja ja organisointikykyisiä ihmisiä ajautuu syrjäytyneiksi. Sitten alkaa rikollisorganisaatiohin ja kapinallisryhmiin löytyä pätevää ja johtokykyistä ainesta, joille syrjäytyneiden massat ovat hyvää ainesta erilaisiin pyrkimyksiin. Luonnollisesti tuossa tilanteessa valtaeliitti pitää kiinni vallastaan kaikin mahdollisin keinoin. Silloin rauha on mennyttä.

Vierailija

Onhan meillä gladiaattorikisoja nykyäänkin.
Niitä kutsutaan vain eri nimellä.
Ihmisiä putsataan pois työpaikoistaan. Annetaan lopputili.
Ihmisiä kiusataan työpaikoillan.
Ihmisiä uhkaillaan ja pahoinpidellään työpaikoissaan.
Emme me ole juurikaan "sivistyneempiä" tai "parempia" kuin ennenkään....

Vierailija
Mitkä ovat ne olosuhteet, joissa kasvaa rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät satuttaisi kärpästäkään?

Sellaisissa olosuhteissa, joissa vallitsee elämästä välittämisen ilmapiiri.

Vierailija
Neutroni
Ei ihminen ole tuosta mihinkään muuttunut. Edelleen maailma on äärimmäisen väkivaltainen paikka. Myös länsimaissa, nykyään ne jotka olivat ennen Colosseumin katosmoissa katsovat elokuvia, joissa on yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia.

Väkivaltaisuuteen vaikuttaa moni asia. Nykyään länsimaissa kuolema ylipäätään on harvinainen ja poissa arjesta oleva asia. Aikaisemmin kuolema oli paljon vahvemmin arjessa, eikä ollenkaan mikää ihmeellinen asia. Lapsikuolleisuus oli sitä luokkaa, että varmaan liki joka perheessä ainakin yksi lapsi oli kuollut. Kulkutaudit riehuivat ajoittain, ja muulloinkin taudit niittivät satoa kaikenikäisissä. Sellaisissa oloissa tuntemattoman kuolema ei varmaan jaksanut järkyttää ketään. Sitähän sattui omassa kylässä, tuttavapiirissä ja jopa perheessä tuon tuostakin.

Toinen tekijä, jonka vaikutus on tänäkin päivänä erittäin selvä, on taloudellinen elintaso. Länsimaisella keskiluokkaisella ihmisellä asiat ovat niin hyvin, että hän ei voita mitään väkivallalla. Tietysti aina on epäkelpoja sekopäitä, jotka eivät osaa olla niin kuin yhteisössä pitää olla, mutta valtaenemmistö on rauhallista.

Hyvin harva elokuva vastaa kuvaani normaalista rintamasodankäynnistä, se kun on aika heltin sairasta. 80-luvun elokuvien väkivalta ei enää oikein pure ja saat uskoa että nykyisten ja todellisuuden ero on lähes yhtä suuri kuin 80-luvun elokuvien ja nykyisten.

Tuo keskivertosuomalaisen väkivallattomuus on vain pintaa. Emmehän me avoimesti väkivaltaisia ole, mutta noin puolet ihmisistä (etenkin maaseudun väestöstä) on hyvin piilosadistista. Esim metsästys on valitettavasti enemmistössä tapauksista selkeästi lynkkausmielialalla tapahtuvaa, tämän paras indikaattori on lähes aina irvokkain lieveilmiöin tapahtuva vahinkolintujen metsästys ja kissanpentujen tappo ilkeiden mopopoikien suorittamana (emän leikkauttamisen asemasta) kyseisessä perheessä, hyi olkoon mikä kuva jää. Toisena vastenmielisenä lieveilmiönä ovat hupimielessä kerrotut väkivaltaiset jutut esim omasta vaimosta ja tämän kohtalosta syrjähypyn jälkeen, yleensä esim hirvenperkkuussa syntyneiden ideoiden siivittäminä tai kuvaukset siitä kuinka "ennen kaikki oli hyvin kun lapsetkin piestiin kerran viikossa kun ne olivat kuitenkin jotain pahaa tehneet" ja nämä kerrotaan yleensä me-hengen luomiseksi ja tunnelmaa nostamaan ja käyttäytymisessä pyritään välttämään katkeroituneen tai epävarman kuvan antamista itsestä (vaikka tämä usein alta löytyy).

Todella usein oman suuren lihasvoiman jota salilla iso-osa miehistä hankkii, taustalla piilee kuvitelmia väkivallasta. Myös ajatukset itsepuolustuksesta ovat yleisiä ja näihin liittyy voimakkaasti demonisoidut ihmisryhmät esim narkkarit. Tämän tarve on useimmilla ihmisillä, jotka eivät ole ammatissaan tekemisissä rikollisten kanssa todellisuudessa hyvin pieni. Väittäisin että sellaiset itsepuolustuslajien harjoittajat (kyllä, itämaistenkin) jotka ilmoittavat harrastuksen syyksi itsepuolustuksen omaavat "väkivaltaistuneen" maailmankuvan jossa toistuvaa väkivallan kohteeksi joutumista pidetään normaalina elämän osana. Kuinka paljon nämä ihmiset satsaavat energiaansa huolehtiakseen turvallisuudestaan muilla elämän alueilla... aivan eikö riskiarviointi ole hieman yksisilmäistä? Moniko näistä sankareista käyttää pyöräilykypärää? kuinka usein kännissä etsitään jotain mahdollisesti vuosia sitten ei yleensä toisia kummempaa pahaa tehnyttä jolle kostetaan tai kovistellaan- "Känninen supersankari Örridon pelastaa neidon kylän itsensäpaljastajan kynsistä" Omaa voimaa halutaan suuremmaksi usein myös jotta voitaisiin (ei yleensä ääneen sanotulla) fyysisen väkivallan tai pakottamisen uhkalla saada oma mielipide läpi tai muut käyttäytymään itselle mieleisellä tavalla. Myös omaan mahdollisesti voimakkaaseen murrosikäiseen jälkikasvuun halutaan pitää kuria yllä ulkoparlamentaarisin keinoin.

Mielestäni sota ja toiminta elokuvien usein ilmeettömän väkivallan seuraaminen ei, huolimatta aiheuttamastaan väkivaltaan turtumisesta ole kovinkaan patologinen merkki. Hieman pahempi on ehkä trillerien voimakaslatauksinen väkivalta ja elokuvat joissa kuvataan väkivaltaissa olissa kasvaneiden nuoruutta. Mutta uudet heikoin lenkki tyyliset formaatit joita seuratessaan "kyvykkäät" ihmiset saavat nähdä kuinka toisten unelmat murskataan ovat huomattavasti vakavampia ja kertovat katsojastaan ihan liikaa, itselläni on ihan hirveä käsitys kys ohjelman seuraajista, en tunne ketään jota pitäisin miellyttävänä.

Edit Lisäilty.

Vierailija
Mitkä ovat ne olosuhteet, joissa kasvaa rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät satuttaisi kärpästäkään?



Sellaisissa olosuhteissa, joissa vallitsee elämästä välittämisen ilmapiiri.

Nykyään (?) vallitsee sellainen ilmapiiri, että itseä viihdytetään hinnalla millä hyvänsä, itsekkyys tuntuu olevan huipussaan.

Vierailija

Voin lisätä äskeiseen kirjoitukseeni että en pidä metsästystä itsessään huonona asiana ja kuulun Oulun yliopiston metsästäjiin. Mutta maalla eläneenä voin kertoa että kaikenlaisen pihalla juoksevan tappaminen oli suosiossa ja mielestäni esim sorsastuksen voisi vaikka lopettaa siinä esiintyvien lieveilmiöiden takia. Tämähän on juuri aseenkantoluvan saaneiden hommaa. Kuultu ännännen kerran että kaakana ei ole rauhoitettu, ampua pitää jos on pienikin todennäköisyys saada alas. Itse ampuisin arviontikyvyttömyyttäni niitäkin, mutta seitsämästäkymmenestä suolille kun "se ehkä tulee alas" ei ole oikein hyvä linja. Lyijyhaulikielto on johtanut vain nuotionjämistä löytyviin haulikonhylsyn periin. Eläinten kovakourainen käsittely on ihmisille hyvoin tyypillistä, jos kissanpentuja viedään lopetettaviksi niin ne yleensä heitellään säkkiin kuin roskapussit auton lavalle, nimenomaan tälläiset detaljit kiinnittävät huomioni.

myöskään urheilun tai harrasteen tai itsekurin jne takia harjoitettu taistelulaji ei ole pahasta eikä fittnes. Ikävä kyllä tämä on vähemmistönä. Voimastakin on apua työhommissa (100kg penkistä olisi itsellekin hyvä) Mutta massanbodauksen saisi lailla kieltää ja olen vakuuttunut että kaikki vetävät horppaa em tasolla. Ynnä että se on todella iljettävän näköistä.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Skitsorusina
Neutroni
Ei ihminen ole tuosta mihinkään muuttunut. Edelleen maailma on äärimmäisen väkivaltainen paikka. Myös länsimaissa, nykyään ne jotka olivat ennen Colosseumin katosmoissa katsovat elokuvia, joissa on yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia.

Väkivaltaisuuteen vaikuttaa moni asia. Nykyään länsimaissa kuolema ylipäätään on harvinainen ja poissa arjesta oleva asia. Aikaisemmin kuolema oli paljon vahvemmin arjessa, eikä ollenkaan mikää ihmeellinen asia. Lapsikuolleisuus oli sitä luokkaa, että varmaan liki joka perheessä ainakin yksi lapsi oli kuollut. Kulkutaudit riehuivat ajoittain, ja muulloinkin taudit niittivät satoa kaikenikäisissä. Sellaisissa oloissa tuntemattoman kuolema ei varmaan jaksanut järkyttää ketään. Sitähän sattui omassa kylässä, tuttavapiirissä ja jopa perheessä tuon tuostakin.

Toinen tekijä, jonka vaikutus on tänäkin päivänä erittäin selvä, on taloudellinen elintaso. Länsimaisella keskiluokkaisella ihmisellä asiat ovat niin hyvin, että hän ei voita mitään väkivallalla. Tietysti aina on epäkelpoja sekopäitä, jotka eivät osaa olla niin kuin yhteisössä pitää olla, mutta valtaenemmistö on rauhallista.




Hyvin harva elokuva vastaa kuvaani normaalista rintamasodankäynnistä, se kun on aika heltin sairasta. 80-luvun elokuvien väkivalta ei enää oikein pure ja saat uskoa että nykyisten ja todellisuuden ero on lähes yhtä suuri kuin 80-luvun elokuvien ja nykyisten.

Tuo keskivertosuomalaisen väkivallattomuus on vain pintaa. Emmehän me avoimesti väkivaltaisia ole, mutta noin puolet ihmisistä (etenkin maaseudun väestöstä) on hyvin piilosadistista. Esim metsästys on valitettavasti enemmistössä tapauksista selkeästi lynkkausmielialalla tapahtuvaa, tämän paras indikaattori on lähes aina irvokkain lieveilmiöin tapahtuva vahinkolintujen metsästys ja kissanpentujen tappo ilkeiden mopopoikien suorittamana (emän leikkauttamisen asemasta) kyseisessä perheessä, hyi olkoon mikä kuva jää. Toisena vastenmielisenä lieveilmiönä ovat hupimielessä kerrotut väkivaltaiset jutut esim omasta vaimosta ja tämän kohtalosta syrjähypyn jälkeen, yleensä esim hirvenperkkuussa syntyneiden ideoiden siivittäminä tai kuvaukset siitä kuinka "ennen kaikki oli hyvin kun lapsetkin piestiin kerran viikossa kun ne olivat kuitenkin jotain pahaa tehneet" ja nämä kerrotaan yleensä me-hengen luomiseksi ja tunnelmaa nostamaan ja käyttäytymisessä pyritään välttämään katkeroituneen tai epävarman kuvan antamista itsestä (vaikka tämä usein alta löytyy).

Todella usein oman suuren lihasvoiman jota salilla iso-osa miehistä hankkii, taustalla piilee kuvitelmia väkivallasta. Myös ajatukset itsepuolustuksesta ovat yleisiä ja näihin liittyy voimakkaasti demonisoidut ihmisryhmät esim narkkarit. Tämän tarve on useimmilla ihmisillä, jotka eivät ole ammatissaan tekemisissä rikollisten kanssa todellisuudessa hyvin pieni. Väittäisin että sellaiset itsepuolustuslajien harjoittajat (kyllä, itämaistenkin) jotka ilmoittavat harrastuksen syyksi itsepuolustuksen omaavat "väkivaltaistuneen" maailmankuvan jossa toistuvaa väkivallan kohteeksi joutumista pidetään normaalina elämän osana. Kuinka paljon nämä ihmiset satsaavat energiaansa huolehtiakseen turvallisuudestaan muilla elämän alueilla... aivan eikö riskiarviointi ole hieman yksisilmäistä. Omaa voimaa halutaan suuremmaksi usein myös jotta voitaisiin ei (yleensä ääneen sanotulla) fyysisen väkivallan tai pakottamisen uhkalla saada oma mielipide läpi tai muut käyttäytymään itselle mieleisellä tavalla. Myös omaan mahdollisesti voimakkaaseen murrosikäiseen jälkikasvuun halutaan pitää kuria yllä ulkoparlamentaarisin keinoin.

Mielestäni sota ja toiminta elokuvien usein ilmeettömän väkivallan seuraaminen ei, huolimatta aiheuttamastaan väkivaltaan turtumisesta ole kovinkaan patologinen merkki. Hieman pahempi on ehkä trillerien voimakaslatauksinen väkivalta ja elokuvat joissa kuvataan väkivaltaissa olissa kasvaneiden nuoruutta. Mutta uudet heikoin lenkki tyyliset formaatit ovat huomattavasti vakavampia ja kertovat katsojastaan ihan liikaa, itselläni on ihan hirveä käsitys kys ohjelman seuraajista, en tunne ketään jota pitäisin miellyttävänä.

Somalialaisetkin pärjää väkivalla, somaliassa. Koska olosuhteet on niin perseestä.

Eli tarkotan sitä jos haluaa tavottaa jotain menestystä, pitää käyttää väkivaltaa.

Sieläkään valtiossa ei toimi oikein mitkään säännöt.

Vierailija
qaz
Mitkä ovat ne olosuhteet, joissa kasvaa rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät satuttaisi kärpästäkään?



Sellaisissa olosuhteissa, joissa vallitsee elämästä välittämisen ilmapiiri.



Nykyään (?) vallitsee sellainen ilmapiiri, että itseä viihdytetään hinnalla millä hyvänsä, itsekkyys tuntuu olevan huipussaan.

Olikohan tuo niin kummoinen vaikkapa viktoriaanisella ajalla, jolloin tuloverot olivat nykyiseen verrattuna nimelliset, lapsityö kukoisti, vammaisia sorsittiin(ja piiloteltiin kellareissa) ja vaikkapa invalideista alettiin huolehtia vasta 1870-luvulla. Myös rasismi kansojen välillä (ja sisällä ) oli jotain aivan vierasta meille, tämän ajan ihmisille (esim suomalaiset, pohjolan neekerit ). Lue vaikkapa Kansojen historia tai Kallonmittaajia ja skinejä.

Vierailija
Skitsorusina
Neutroni
Ei ihminen ole tuosta mihinkään muuttunut. Edelleen maailma on äärimmäisen väkivaltainen paikka. Myös länsimaissa, nykyään ne jotka olivat ennen Colosseumin katosmoissa katsovat elokuvia, joissa on yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia.

Väkivaltaisuuteen vaikuttaa moni asia. Nykyään länsimaissa kuolema ylipäätään on harvinainen ja poissa arjesta oleva asia. Aikaisemmin kuolema oli paljon vahvemmin arjessa, eikä ollenkaan mikää ihmeellinen asia. Lapsikuolleisuus oli sitä luokkaa, että varmaan liki joka perheessä ainakin yksi lapsi oli kuollut. Kulkutaudit riehuivat ajoittain, ja muulloinkin taudit niittivät satoa kaikenikäisissä. Sellaisissa oloissa tuntemattoman kuolema ei varmaan jaksanut järkyttää ketään. Sitähän sattui omassa kylässä, tuttavapiirissä ja jopa perheessä tuon tuostakin.

Toinen tekijä, jonka vaikutus on tänäkin päivänä erittäin selvä, on taloudellinen elintaso. Länsimaisella keskiluokkaisella ihmisellä asiat ovat niin hyvin, että hän ei voita mitään väkivallalla. Tietysti aina on epäkelpoja sekopäitä, jotka eivät osaa olla niin kuin yhteisössä pitää olla, mutta valtaenemmistö on rauhallista.




Hyvin harva elokuva vastaa kuvaani normaalista rintamasodankäynnistä, se kun on aika heltin sairasta. 80-luvun elokuvien väkivalta ei enää oikein pure ja saat uskoa että nykyisten ja todellisuuden ero on lähes yhtä suuri kuin 80-luvun elokuvien ja nykyisten.

Tuo keskivertosuomalaisen väkivallattomuus on vain pintaa. Emmehän me avoimesti väkivaltaisia ole, mutta noin puolet ihmisistä (etenkin maaseudun väestöstä) on hyvin piilosadistista. Esim metsästys on valitettavasti enemmistössä tapauksista selkeästi lynkkausmielialalla tapahtuvaa, tämän paras indikaattori on lähes aina irvokkain lieveilmiöin tapahtuva vahinkolintujen metsästys ja kissanpentujen tappo ilkeiden mopopoikien suorittamana (emän leikkauttamisen asemasta) kyseisessä perheessä, hyi olkoon mikä kuva jää. Toisena vastenmielisenä lieveilmiönä ovat hupimielessä kerrotut väkivaltaiset jutut esim omasta vaimosta ja tämän kohtalosta syrjähypyn jälkeen, yleensä esim hirvenperkkuussa syntyneiden ideoiden siivittäminä tai kuvaukset siitä kuinka "ennen kaikki oli hyvin kun lapsetkin piestiin kerran viikossa kun ne olivat kuitenkin jotain pahaa tehneet" ja nämä kerrotaan yleensä me-hengen luomiseksi ja tunnelmaa nostamaan ja käyttäytymisessä pyritään välttämään katkeroituneen tai epävarman kuvan antamista itsestä (vaikka tämä usein alta löytyy).

Todella usein oman suuren lihasvoiman jota salilla iso-osa miehistä hankkii, taustalla piilee kuvitelmia väkivallasta. Myös ajatukset itsepuolustuksesta ovat yleisiä ja näihin liittyy voimakkaasti demonisoidut ihmisryhmät esim narkkarit. Tämän tarve on useimmilla ihmisillä, jotka eivät ole ammatissaan tekemisissä rikollisten kanssa todellisuudessa hyvin pieni. Väittäisin että sellaiset itsepuolustuslajien harjoittajat (kyllä, itämaistenkin) jotka ilmoittavat harrastuksen syyksi itsepuolustuksen omaavat "väkivaltaistuneen" maailmankuvan jossa toistuvaa väkivallan kohteeksi joutumista pidetään normaalina elämän osana. Kuinka paljon nämä ihmiset satsaavat energiaansa huolehtiakseen turvallisuudestaan muilla elämän alueilla... aivan eikö riskiarviointi ole hieman yksisilmäistä. Omaa voimaa halutaan suuremmaksi usein myös jotta voitaisiin ei (yleensä ääneen sanotulla) fyysisen väkivallan tai pakottamisen uhkalla saada oma mielipide läpi tai muut käyttäytymään itselle mieleisellä tavalla. Myös omaan mahdollisesti voimakkaaseen murrosikäiseen jälkikasvuun halutaan pitää kuria yllä ulkoparlamentaarisin keinoin.

Mielestäni sota ja toiminta elokuvien usein ilmeettömän väkivallan seuraaminen ei, huolimatta aiheuttamastaan väkivaltaan turtumisesta ole kovinkaan patologinen merkki. Hieman pahempi on ehkä trillerien voimakaslatauksinen väkivalta ja elokuvat joissa kuvataan väkivaltaissa olissa kasvaneiden nuoruutta. Mutta uudet heikoin lenkki tyyliset formaatit ovat huomattavasti vakavampia ja kertovat katsojastaan ihan liikaa, itselläni on ihan hirveä käsitys kys ohjelman seuraajista, en tunne ketään jota pitäisin miellyttävänä.

Hieno kirjoitus. Perustelut; täsmälleen samoja havaintoja ja johtopäätelmiä kuin itsellänikin, hyvin kerrottuna.

Vierailija
Skitsorusina
myöskään urheilun tai harrasteen tai itsekurin jne takia harjoitettu taistelulaji ei ole pahasta eikä fittnes. Ikävä kyllä tämä on vähemmistönä.



Tämäpä hienoa. Minusta kun on niin mukava hakata ja potkia ihmisiä, niin on loistavaa tietää, ettei se ole urheilukisoissa pahasta.

Voimastakin on apua työhommissa (100kg penkistä olisi itsellekin hyvä) Mutta massanbodauksen saisi lailla kieltää ja olen vakuuttunut että kaikki vetävät horppaa em tasolla. Ynnä että se on todella iljettävän näköistä.

Hmm. Miten ajattelit tämän kiellon käytännössä toteuttaa? Pitäisikö kuntosaleille panna kamerat, joilla varmistetaan, ettei kukaan tee 6-12 toiston sarjoja, vaan joko pidempiä tai lyhempiä. Entä ihmisten omat treenivälineet, joilla he treenaavat kotona?

Miten esimerkiksi painoluokkaurheilijat, jotka haluavat vaihtaa ylempään sarjaan? Pitäisikö heidän hankkia poliisin erikoislupa lihasten kasvatukseen?

Vierailija
Andy
Skitsorusina
myöskään urheilun tai harrasteen tai itsekurin jne takia harjoitettu taistelulaji ei ole pahasta eikä fittnes. Ikävä kyllä tämä on vähemmistönä.



Tämäpä hienoa. Minusta kun on niin mukava hakata ja potkia ihmisiä, niin on loistavaa tietää, ettei se ole urheilukisoissa pahasta.

Voimastakin on apua työhommissa (100kg penkistä olisi itsellekin hyvä) Mutta massanbodauksen saisi lailla kieltää ja olen vakuuttunut että kaikki vetävät horppaa em tasolla. Ynnä että se on todella iljettävän näköistä.

Hmm. Miten ajattelit tämän kiellon käytännössä toteuttaa? Pitäisikö kuntosaleille panna kamerat, joilla varmistetaan, ettei kukaan tee 6-12 toiston sarjoja, vaan joko pidempiä tai lyhempiä. Entä ihmisten omat treenivälineet, joilla he treenaavat kotona?

Miten esimerkiksi painoluokkaurheilijat, jotka haluavat vaihtaa ylempään sarjaan? Pitäisikö heidän hankkia poliisin erikoislupa lihasten kasvatukseen?

Urheilulla viittasin nyt siihen että laji on valittu urheilun takia eli ensisijaisesti kroppakuntoon ja kivunsiedon ja itsehillinnän opettelu, Siinä sivussa itsepuolustuskyky. jos tarvitsee usein normaalielämässä tapella niin voisi käydä muuallakin kuin räkälässä tai rikollisten suosimissa yökerhoissa ja vaihtaa kaveripiiriä.

Jos tykkäät hakata ja potkia ihmisiä sinua voi pitää tietyssä suhteessa väkivaltaisena, mutta kyse on toivon mukaan enemmän halusta voittaa, olla parempi ja oman voiman tuntemisesta. Tällöin et luultavasti myöskään koe altavastaajan lyömistä mukavana ja saat suurimman nautinnon voittaessasi ylivoimaisen vastustajan. Jos taas tykkäät veren näkemisestä toisen ollessa kehäraakki niin voisin mieltää sinut sadistiksi. Sanoin suoraan ajatukseni mutta pidän silti sinusta monessa suhteessa.

Minä itse voin oikein hyvin seurata nyrkkeilyä (raakojakin matseja) kunhan ne ovat tasapuolisia. Säälitti nähdessäni kerran matsin jossa toinen puolalainen kehäraakki joka oli hommattu "isänmaallisen" känniläisyleisön miellyttämiseksi, sai 200 tälliä ja suomalainen vastustajansa 5. Puolalaisen kunnon ollessa hirveä en enää nauttinut "matsista" Tyttökavari piti juuri tästä matsista illan muitten sijaan ja sanoi haluavansa nyrkkeilijäksi jolloin olin huolissani, koska tämä oli hänen masennustaan agressioksi kääntyneenä.

En kannata nyrkkeilyä/enkä tunne nyrkkeilijöitä joista pitäisin, mutta tunnustan että olet älykäs. Kaikki isoveljeni ovat nyrkkeilijöitä mutta heillä ei samalla lailla päätä ole.

Kisoissa molemmat ovat vapaaehtoisia ja tuomari estää pahoinpitelyksi muuttumisen joten ne ovat parempi väkivallan muoto kuin katutappelu.

Minä en tykkää hakata ihmisiä jotka ovat minun kavereitani tai tuntemattomia, monenkin kusipään hakkaamisesta (ja pahemmasta) unelmoin ja olen itsekin väkivaltainen. Joskin minulla oli jonkinlainen inhimillisyys ongelmat sillä en voinut lyödä puolustuskyvytöntä vihollista nuorempana. Tässä iässä pää on lähtenyt rakoilemaan enkä ole enää varma. Myös oma vihollistunnistimeni toimii tällä hetkellä yhtä hyvin kuin irakin sodan "humaani kohdevalinta".

En ole vakavissani kieltämässä sitä, koska se ei ole mahdollista. Tässä en viitannut painoluokan nostoon joka on monesti tarpeen, vaan haluun olla heletin iso ja vahva. Mutta hormonit/ylibodaus eivät ilmennä sitä mitä mieltäisin urheilun hengeksi. Eikä rehellisesti sanottuna nyrkkeilykään. Ylibodattu vartalo on myös epäkäytännöllinen, arvioisin että suurimmat äijät eivät edes pysty ajamaan pyörällä kun on niin paksut reidet. Suurimmilla kyse on kylläkin seksuaalisesta perversiosta jossa halutaan olla iso (vrt tod lihaviin naisiin rakastuvat miehet).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat