Tunne voittaa järjen

Miten tunne voi olla väärässä? Jos minulla on paha mieli, niin en kai minä tarvitse siihen lupaa? Sama iloisuuden kanssa. Ei sitä voi kukaan kiistää minun puolestani.

MooM kirjoitti:

Minijehova kirjoitti:

"Vaikka tunteet ovat aina aitoja, ne voivat olla väärässä. Emme vain aina tiedosta sitä, koska tunteet ovat niin uskottavia."

Vihjataanko tässä sellaiseen, että järki ei sitten voi olla väärässä?

Ei minusta, miten niin? Järki on vain se työkalu, jolla johtopäätöksiä voi tehdä tunnettuihin faktoihin liittyen. Loogisesti ja rationaalisesti. Siis periaatteessa, ihminen ei voi koskaan sulkea tunnetta pois täydellisesti, jos ei puhuta matematiikasta tms. arjesta irrallisesta systeemistä tai hyvin yksinkertaisista tilanteista.

Tilanteita voi olla monenlaisia ja vaikka järjellä pystyy päättelemään todennäköisyyksiä eri vaihtoehdoille, ei se todennäköisin aina ole se, mikä tilanne oikeasti on tai mitä tapahtuu. Tai voi tulla yllättäviä käänteitä tai tietoa, joita ei ollut järkeilyvaiheessa käytettävissä.

Ihan siitä tuli mieleen, että tunteen mainittiin voivan olla väärässä ja järki esitettiin ultimaattisena virheenkorjauksena, eikä sanallakaan vihjattu sellaiseen mahdollisuuteen, jossa järki voisi olla väärässä ja tunne korjaisi sen oikeaksi.

Vaikea lähteä vertaamaan kumpi on luotettavaa. Järjen parhaat historialliset suoritukset ovat luultavasti intuitioon perustuvia, eli tunneohjattuja järkeilyjä. :)

Lainaus:

Keijona kirjoitti:

Yksilökeskeisyyden lisääntyminen lisää yksilöllisiä tunteiluja,  "miesten pitäisi näyttää enemmän tunteitaan naisten tavoin."  (eikä järkeä)

Tunteet lienevät aina yksilöllisiä? Vai meneekö joku kauppaan ostamaan pussillisen tunteita jaettavaksi perheen kesken illalla?

Tuo on se yksilökeskeisyyden ja "viikunanlehtikulttuurin" summa, ihmiset todella uskoo itseeensä, siihen  ettei tuntet, tietoisuus  tai tietokan  olisi kollektiivista, näin kuitenkin on. Jos ei  usko , on hyvä mennä kokeilemaan "uskonnollista hurmosta"   esim , urheilutapahtumaan, musiikki- tai rockkonserttiin, herätyskokoukseen tms. 

Vaan jos usko itseen on fanaattinan ja vahva,  ovet ja ikkunat ummessa ja tuntematon pois lukittu, niin ei silloin pääse tai mahdu yksilön  ymmärrykseen yhteinen ja kollektiiviset tunteet.

Käyttäjä19705 kirjoitti:

Minijehova kirjoitti:

MooM kirjoitti:

Minijehova kirjoitti:

"Vaikka tunteet ovat aina aitoja, ne voivat olla väärässä. Emme vain aina tiedosta sitä, koska tunteet ovat niin uskottavia."

Vihjataanko tässä sellaiseen, että järki ei sitten voi olla väärässä?

Ei minusta, miten niin? Järki on vain se työkalu, jolla johtopäätöksiä voi tehdä tunnettuihin faktoihin liittyen. Loogisesti ja rationaalisesti. Siis periaatteessa, ihminen ei voi koskaan sulkea tunnetta pois täydellisesti, jos ei puhuta matematiikasta tms. arjesta irrallisesta systeemistä tai hyvin yksinkertaisista tilanteista.

Tilanteita voi olla monenlaisia ja vaikka järjellä pystyy päättelemään todennäköisyyksiä eri vaihtoehdoille, ei se todennäköisin aina ole se, mikä tilanne oikeasti on tai mitä tapahtuu. Tai voi tulla yllättäviä käänteitä tai tietoa, joita ei ollut järkeilyvaiheessa käytettävissä.

Ihan siitä tuli mieleen, että tunteen mainittiin voivan olla väärässä ja järki esitettiin ultimaattisena virheenkorjauksena, eikä sanallakaan vihjattu sellaiseen mahdollisuuteen, jossa järki voisi olla väärässä ja tunne korjaisi sen oikeaksi.

Vaikea lähteä vertaamaan kumpi on luotettavaa. Järjen parhaat historialliset suoritukset ovat luultavasti intuitioon perustuvia, eli tunneohjattuja järkeilyjä. :)

Tietämättömyys antaa paljon luultavaa.

Ignorance is bliss.

MooM kirjoitti:

ID10T kirjoitti:

Miten tunne voi olla väärässä? Jos minulla on paha mieli, niin en kai minä tarvitse siihen lupaa? Sama iloisuuden kanssa. Ei sitä voi kukaan kiistää minun puolestani.

Luulisin, että tuossa tarkoistetaan päättelyä/päätöksiä, joka tehdään joko tunteen tai järjen pohjalta. Tai käytännössä näiden sekoituksena. Ei tunnetta sinänsä.

Näin arvelinkin, mutta miksi päivänselvää asiaa pitää oikein tutkia?

Keijona kirjoitti:

Lainaus:

Keijona kirjoitti:

Yksilökeskeisyyden lisääntyminen lisää yksilöllisiä tunteiluja,  "miesten pitäisi näyttää enemmän tunteitaan naisten tavoin."  (eikä järkeä)

Tunteet lienevät aina yksilöllisiä? Vai meneekö joku kauppaan ostamaan pussillisen tunteita jaettavaksi perheen kesken illalla?

Tuo on se yksilökeskeisyyden ja "viikunanlehtikulttuurin" summa, ihmiset todella uskoo itseeensä, siihen  ettei tuntet, tietoisuus  tai tietokan  olisi kollektiivista, näin kuitenkin on. Jos ei  usko , on hyvä mennä kokeilemaan "uskonnollista hurmosta"   esim , urheilutapahtumaan, musiikki- tai rockkonserttiin, herätyskokoukseen tms. 

Vaan jos usko itseen on fanaattinan ja vahva,  ovet ja ikkunat ummessa ja tuntematon pois lukittu, niin ei silloin pääse tai mahdu yksilön  ymmärrykseen yhteinen ja kollektiiviset tunteet.

Enhän minä nytkään jaa sinun tuntemuksiasi. Itse asiassa minulla ei ole hajuakaan, mitä tunnet tällä hetkellä.

Minijehova kirjoitti:

"Vaikka tunteet ovat aina aitoja, ne voivat olla väärässä. Emme vain aina tiedosta sitä, koska tunteet ovat niin uskottavia."

Vihjataanko tässä sellaiseen, että järki ei sitten voi olla väärässä?

Ei vihjata. Sinusta vain tuntuu siltä :) .

---

Sinänsä mielenkiintoinen juttu josta kiinnostaisi tietää lisääkin. Järkiperäisyys ei ole nykyään kovinkaan muodikasta, sen sijaan mitä nopeammin annataan tunteiden viedä, sen parempi tuntuu olevan.