Aate tai kuolema

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Katsoin juuri elokuvan Sophie Scholl, jossa sorjalle nuorelle naiselle, joka herättää suojelusvietin miehissä, tarjottiin hopeatarjottimella hengissä säilymisen kautta vapautta, mikäli hän yhden ohimenevän hetken ajan olisi kieltänyt aatteensa, josta häntä syytettiin. Hän kieltäytyi ottamasta vastaan armahdusta, vaikka aatteessa pitäytyminen ei pelastanut ketään.

Onko mikään aate sen arvoinen, että sen vuoksi voi menettää henkensä, ilman että kuolemalla edes auttaa ketään?

Kommentit (14)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Juha
Katsoin juuri elokuvan Sophie Scholl, jossa sorjalle nuorelle naiselle, joka herättää suojelusvietin miehissä, tarjottiin hopeatarjottimella hengissä säilymisen kautta vapautta, mikäli hän yhden ohimenevän hetken ajan olisi kieltänyt aatteensa, josta häntä syytettiin. Hän kieltäytyi ottamasta vastaan armahdusta, vaikka aatteessa pitäytyminen ei pelastanut ketään.

Onko mikään aate sen arvoinen, että sen vuoksi voi menettää henkensä, ilman että kuolemalla edes auttaa ketään?

Tää ny taas näitä juttuja mihin ei voi sanoo juuri mitään, koska on monenlaisia ihmisiä ja ne toimii kaikki vielä erinlailla. Niin että voihan se niinkin olla, tai sitten ei oo. EI paljon oo muita vaihtoehtoja.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Kysymyksesi "Aate vai kuolema" on mielenkiintoinen. Jos järjellä ajattelee ei kyllä aatteellakaan ole mitään henkilökohtaisita merkitysta kuoleman jälkeen. Mutta muuten se kyllä vaikuttaa. Jos vaikka Jeesus ei olisi aatteensa vuoksi kuollut ristiinnaulittuna, ei kristinuskoa ja martyyriiä tietenkään olisi olisi. Tai Che Guevara pienemmältä osin.

Minä en alkaisi martyyriksi, mieluummin olen opportunisti. Jos on pakko, aatteen palo ei ole niin voimakas.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik
Kysymyksesi "Aate vai kuolema" on mielenkiintoinen. Jos järjellä ajattelee ei kyllä aatteellakaan ole mitään henkilökohtaisita merkitysta kuoleman jälkeen. Mutta muuten se kyllä vaikuttaa. Jos vaikka Jeesus ei olisi aatteensa vuoksi kuollut ristiinnaulittuna, ei kristinuskoa ja martyyriiä tietenkään olisi olisi. Tai Che Guevara pienemmältä osin.

Minä en alkaisi martyyriksi, mieluummin olen opportunisti. Jos on pakko, aatteen palo ei ole niin voimakas.

Millä varmuudella menet takuuseen siitä, että juuri Jeesus kuoli ristillä? Mikä on mahdollisuus sille, että kyseessä on uskovien keksimä propaganda? Kooste tositapahtumista, joita on pistetty yhden miehen ja yhden aatteen nimiin aikana, jolloin totuus oli sen hallussa kuka keräsi eniten seuraajia.

Jeesushan oli ensimmäinen martyyri, jonka esimerkkiä seuraten monet kuolivat, tai ainakin väitettiin kuolleen.

Kyse ei välttämättä ole siitä, kuinka suuri uhraus aatteen puolesta tehdään, vaan siitä kuinka äänekäs kannattajajoukko viestiä levittää.

Kuka nykypäivänä tuntee esim. aikansa martyyrin Bob Sinclairin?

Kyseessä on mies, joka sai 10 vuotta vettä ja leipää 2 marihuanasätkän hallussapidosta Yhdysvalloissa. Aika kova tuomio, mutta eipä miehestä ollut nykypäivän hamppujeesukseksi.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Veikko
lierik
Kysymyksesi "Aate vai kuolema" on mielenkiintoinen. Jos järjellä ajattelee ei kyllä aatteellakaan ole mitään henkilökohtaisita merkitysta kuoleman jälkeen. Mutta muuten se kyllä vaikuttaa. Jos vaikka Jeesus ei olisi aatteensa vuoksi kuollut ristiinnaulittuna, ei kristinuskoa ja martyyriiä tietenkään olisi olisi. Tai Che Guevara pienemmältä osin.

Minä en alkaisi martyyriksi, mieluummin olen opportunisti. Jos on pakko, aatteen palo ei ole niin voimakas.




Millä varmuudella menet takuuseen siitä, että juuri Jeesus kuoli ristillä? Mikä on mahdollisuus sille, että kyseessä on uskovien keksimä propaganda? Kooste tositapahtumista, joita on pistetty yhden miehen ja yhden aatteen nimiin aikana, jolloin totuus oli sen hallussa kuka keräsi eniten seuraajia.

Jeesushan oli ensimmäinen martyyri, jonka esimerkkiä seuraten monet kuolivat, tai ainakin väitettiin kuolleen.

Kyse ei välttämättä ole siitä, kuinka suuri uhraus aatteen puolesta tehdään, vaan siitä kuinka äänekäs kannattajajoukko viestiä levittää.

Kuka nykypäivänä tuntee esim. aikansa martyyrin Bob Sinclairin?

Kyseessä on mies, joka sai 10 vuotta vettä ja leipää 2 marihuanasätkän hallussapidosta Yhdysvalloissa. Aika kova tuomio, mutta eipä miehestä ollut nykypäivän hamppujeesukseksi.

Tietenkään en voi mennä vakuukseen tuosta. Mutta kysymys onkin marttyyriudesta. Ernesto "Che" Guevarasta olen lähes varma. Kun Bolivian armeija julkaisi tappokuvat, eikä hänestä sen jälkeen ole kuullut kuin laulua: "Taas kuljet vuoriston teitä, Commandante Che Guoevara." Eipä kyllä Jeesuksestakaaan ole virsiä enempää, valokuvausta ei ollut keksitty.

Tuosta hamppumooseksesta en ole koskaan kuullutkaan, jos jointin aamuteellää vetää, niin ompa rankkaa tuomiota. Jollei muuta ole niin tuo ei sivistyneissä länsimaissa luulisi käyvän laatuun.

Edit: Eikö ne syö pamejakin (Valium) jenkeisssä elokuvieen mukaan vähän väliä normaalina lääkkeenä, niinkuin Disperiniä?

Lierikki Riikonen

Vierailija
Juha
Katsoin juuri elokuvan Sophie Scholl, jossa sorjalle nuorelle naiselle, joka herättää suojelusvietin miehissä, tarjottiin hopeatarjottimella hengissä säilymisen kautta vapautta, mikäli hän yhden ohimenevän hetken ajan olisi kieltänyt aatteensa, josta häntä syytettiin. Hän kieltäytyi ottamasta vastaan armahdusta, vaikka aatteessa pitäytyminen ei pelastanut ketään.

Onko mikään aate sen arvoinen, että sen vuoksi voi menettää henkensä, ilman että kuolemalla edes auttaa ketään?


Kysymys on valinnoista ja arvoista. Ihminen tekee aatteesta pysyvän arvon itselleen ja vaikka kuolee sen puolesta. Martyyrit eivät jäta ketään kylmäksi; kun ihminen antaa ainoan elämänsä, on se eloon jäävien mielestä aina kova juttu. Mutta se voi olla myös jääräpäisyyttä ja typeryyttä; tunnepohjaista uhmaa ja vailla yleviä päämääriä. Opportunismi on ihmiselämää säilyttävää ja viisastakin, mutta sellaisia ihmisiä ei huomata eikä muisteta.

Vierailija
lierik
Veikko
lierik
Kysymyksesi "Aate vai kuolema" on mielenkiintoinen. Jos järjellä ajattelee ei kyllä aatteellakaan ole mitään henkilökohtaisita merkitysta kuoleman jälkeen. Mutta muuten se kyllä vaikuttaa. Jos vaikka Jeesus ei olisi aatteensa vuoksi kuollut ristiinnaulittuna, ei kristinuskoa ja martyyriiä tietenkään olisi olisi. Tai Che Guevara pienemmältä osin.

Minä en alkaisi martyyriksi, mieluummin olen opportunisti. Jos on pakko, aatteen palo ei ole niin voimakas.




Millä varmuudella menet takuuseen siitä, että juuri Jeesus kuoli ristillä? Mikä on mahdollisuus sille, että kyseessä on uskovien keksimä propaganda? Kooste tositapahtumista, joita on pistetty yhden miehen ja yhden aatteen nimiin aikana, jolloin totuus oli sen hallussa kuka keräsi eniten seuraajia.

Jeesushan oli ensimmäinen martyyri, jonka esimerkkiä seuraten monet kuolivat, tai ainakin väitettiin kuolleen.

Kyse ei välttämättä ole siitä, kuinka suuri uhraus aatteen puolesta tehdään, vaan siitä kuinka äänekäs kannattajajoukko viestiä levittää.

Kuka nykypäivänä tuntee esim. aikansa martyyrin Bob Sinclairin?

Kyseessä on mies, joka sai 10 vuotta vettä ja leipää 2 marihuanasätkän hallussapidosta Yhdysvalloissa. Aika kova tuomio, mutta eipä miehestä ollut nykypäivän hamppujeesukseksi.




Tietenkään en voi mennä vakuukseen tuosta. Mutta kysymys onkin marttyyriudesta. Ernesto "Che" Guevarasta olen lähes varma. Kun Bolivian armeija julkaisi tappokuvat, eikä hänestä sen jälkeen ole kuullut kuin laulua: "Taas kuljet vuoriston teitä, Commandante Che Guoevara." Eipä kyllä Jeesuksestakaaan ole virsiä enempää, valokuvausta ei ollut keksitty.

Tuosta hamppumooseksesta en ole koskaan kuullutkaan, jos jointin aamuteellää vetää, niin ompa rankkaa tuomiota. Jollei muuta ole niin tuo ei sivistyneissä länsimaissa luulisi käyvän laatuun.

Edit: Eikö ne syö pamejakin (Valium) jenkeisssä elokuvieen mukaan vähän väliä normaalina lääkkeenä, niinkuin Disperiniä?

Mutta eihän Che olekkaan mikään oikea sankari, vaan lähinnä puolueen maskotti. Monet verityöt on herralla käsissään, mutta julkisuuskuvaa pidetään yllä ties mistä syystä. Eli taas on tapaus, jossa hyödyllisestä typeryksestä on otettu hyöty irti jonkun muun toimesta. Itse Guevara on todennäköisesti ollut mukana vain rahan ja vallan takia. Mielummin mies olisi varmana pysytellyt elossa, mutta mikä sitä menneisyydelleen mahtaa, kun on armeija perässä. Ei ne usko jos niille sanoo että anteeksi.

Amerikkalaisten huumepolitiikka on melko sekavaa sotkua. Yhdessä välissä oli liittovaltioiden vankiloissa noin 80% vangituista nuoria valkoisia miehiä jotka oli nakattu sinne muutamaksi kuukaudeksi marihuanan hallussapidosta ja rikosrekisteri perään. Lukumäärä oli muistaakseni joitain miljoonia ihmisiä vuodessa, jotka oli pistetty lukkojen taakse pössyttelystä.

Nykyisin siitä saa vain sakot. Yhdessä vaiheessa olivat jopa laillistamassa koko marihuanaa, mutta pressan piti päästä toiselle kaudelle ja nuoleskella uskonnollista oikeistoa.

Alunperin koko möyhy kiellettiin, kun Meksikolaiset siirtolaiset polttivat sitä ja piti saada meksikaaneja jollain syyllä häädetyksi pois.

Vierailija
Mutta eihän Che olekkaan mikään oikea sankari, vaan lähinnä puolueen maskotti.

Che Guevara oli vasemmistolaisen taistelun romanttinen sankari. Hänestä otettu kuva baskereineen koristi jokaisen 70-lukulaisen vasemmistonuoren, tai sellaiseksi itsensä kuvittelevan, seinää. monet pioneeritytöt näkivät märkiä unia partaisesta sankaristaan ja pojat halusivat samaistua häneen. Monelle jäi kuitenkin epäselväksi, mitä tämä kommunistisen taistelun symboli oli saanut aikaiseksi ja mistä maineensa hankkinut. Vasemmistolta oli yllättävän ovelaa markkinointia tarjota Guevaaraa nuorisolle, tapahtui ehkä tiedostamatta, mutta tehokasta oli. Ja eikö tänäänkin tuo synkkäsilmäinen baskeripää ole kaivettu äidin ja isän tai isoisän muistoarkuista koristamaan nuoren ihmisen huoneen seinää. Aika kultaa muistot ja muoti nostaa vanhat arvot esiin - onneksi vain pintapuolisesti.

Castro elää ja on todellinen "sankari". Huonot sotilaat tapetaan, hyvät tappavat.

Vierailija
Skitsorusina
Esim terroristijoukon johtajan likvidointi on aika turhauttavaa koska tästä tulee marttyyri.

Mun mummo kuoli. Tuliko siitä nyt sitten marttyyri?

Mun käsittääkseni kun ihminen kuolee, siitä tehdään tuhkaa tai hitaalla kaavalla ravinteikasta multaa.

Kuollut on kuollut. Miksi ihmiset eivät nauti elämän ajasta, vaan odottavat jotain kuolemasta? Syökää, juokaa, naikaa ja nukkukaa

Vierailija
tietää
Joskus voi valittavana vain menettääkö kasvonsa vai henkensä. Voi olla joskus helppo valita.

Ei ole niin pientä karamelliä, ettenkö siitä voisi vaihtaa aatettani.

Vierailija
Juha

Onko mikään aate sen arvoinen, että sen vuoksi voi menettää henkensä, ilman että kuolemalla edes auttaa ketään?

Ei ole. Siis nimen omaan silloin, kun tuo jälkimmäinenkin lause on voimassa. Kuollut on kuollut ja ne syyt, joiden vuoksi on uhrannut ainoan elämänsä, lakkaavat olemasta samalla kun elämäkin.

Valta osa vapaaehtoisista marttyyreistä on erilaisia uskonnollisia fanaatikkoja, jotka kuvittelevat saavuttavansa uhrauksellaan jotain "siellä toisella puolella". Ateisti ei luonnollisesti oleta mitään olevaksi tämän elämän jälkeen, joten hän harvemmin on valmis ainokaistaan tyhjän päiten uhraamaankaan.

Uusimmat

Suosituimmat