Seuraa 
Viestejä45973

Muistelin juuri yhtä uskonnontuntia. Käsittelimme Raamatussa olevaa lausetta "rakasta vihamiestäsi" ja pohdimme rakkauden merkitystä tässä käskyssä. Opettaja pohti sitä miten iyhmiset suhtautuivat kun heille annettiin tämä käsky, sillä he ajattelivat rakkauta tunteena.
Pohjimmiltaan rakkaus ei ole tunne. Se on tavallaan eräänlainen side siihen henkilöön, johon olet rakastunut. Tähän siteeseen, suhteeseen voi sisältyä monenlaisia tunteita, niitä joita tunnemme tätä kyseistä henkilöä kohtaan. Voi olla vihaa, mustasukkaisuutta, kiintymystä. Ja nämä kaikki yhdessä tekevät sen 'ilmiön' jota kutsumme rakkaudeksi.
Näin siis käsky 'rakasta vihamiestäsi' tarkoittaa pikemminkin suhdetta ja kunnioitusta toista ihmistöä kohtaan.

Mitä mieltä te olette? Onko rakkaus tunne vai ei?

Sivut

Kommentit (79)

Jos lähestymiseen tai yhdessä-oloon ei ole pelkästään rationaalista syytä ja siihen liittyy hellyydentunneja kaipausta, on se rakkautta. Rakkaudella on monia ala-lajeja, kuten tuo uskonnollinen rakkaus. Rakkaus on nimenomaan tunne-asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Rakkauden vastakohta ei ole viha. Annetaan tehtävä. Mikä on rakkauden vastakohta?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Paul M
Rakkauden vastakohta ei ole viha. Annetaan tehtävä. Mikä on rakkauden vastakohta?

Välinpitämättömyys.

Vihahan on käytännössä sama asia kuin rakkaus.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Noin. Ihmissuhteissa kannattaisi tuo juttu ymmärtää. Vihan vallitessa ovat esimerkiksi eronneet tiukasti toisissaan vielä kiinni. Kunnollisessa erossa tunne häviää normaaliksi kanssakäymiseksi vasta vihan tunteen laantuessa.

Äiti-lapsi suhteena toimiva avioliitto päättyy kovaan vihaan miehen suunnasta. Viha ei välttämättä laannu koskaan. Siitä on helppo tajuta missä juttu on ollut pielessä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

bdbdbd
Paul M
Rakkauden vastakohta ei ole viha. Annetaan tehtävä. Mikä on rakkauden vastakohta?



Välinpitämättömyys.

Vihahan on käytännössä sama asia kuin rakkaus.


Ai ku joku pöllii multa tietokonee ja paskantaa mun sänkyy ni mää rakastu siihe?

Paul M
Noin. Ihmissuhteissa kannattaisi tuo juttu ymmärtää.

Niinpä. Ja riidellessä kannattaisi tuo muistaa, niin ymmärtää miksi toinen on niin kusipää.

borri317

Ai ku joku pöllii multa tietokonee ja paskantaa mun sänkyy ni mää rakastu siihe?

Aivan oikein.

Siis jos joku pöllii sulta sun rakkaimman esineesi, tietokoneen, ja sen jälkeen paskantaa sun rakkaaseen sänkyyn, se aiheuttaa viha-reaktion. Ja tämä reaktio heijastuu siitä rakkaudesta esineitäsi kohtaan.

Parempi esimerkki olisi kyllä se, jos joku sinulle rakas loukkaisi sinua verisesti, todennäköisesti vihaisit sitä. Kun taas jos joku puolituttu loukkaisi samalla tavalla, se korkeintaan vituttaisi, kuten edellinen esimerkkikin.
Joku muu varmasti osaa selittää asian minua paremmin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Onhan se pirun mukavaa oikein tiede-foorumilla briljeerata redusoimalla rakastuminen silkaksi aivokemiaksi. Tyypillinen esimerkki luonnontieteellisen ajattelun riittämättömyydestä selittämään todellisuutta, mutta silti kuvaavaa ajallemme...

Jännittävää on muun muassa, että rakkaus ja rakastuminen luovat erilaisen merkityssisällön. Erityisen jännittävää on koko sanan monimerkityksellisyys, millä sen "ydin" on kadonnut jo aikoja sitten; merkkijonosta on tullut hyvin kontekstisidonnainen. Asioita, olioita ja ihmisiä "rakastetaan" siis tietyin tavoin, siis siten miten niitä on "oikein" rakastaa. On siis olemassa rajoituksia ja "oikeita tapoja" rakastaa.

Kelatkaa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Nassut kiinni hemmetin lempeilijät, rakkaus on paritteluvietti ja kestää sen verran että isä pysyisi n.1-3v auttamassa lapsen kasvatuksessa, aivoissa jotain kemiallista reaktiota kylläkin mutta ei mitään helvetin happoa.

Wolfram
Nassut kiinni hemmetin lempeilijät, rakkaus on paritteluvietti ja kestää sen verran että isä pysyisi n.1-3v auttamassa lapsen kasvatuksessa, aivoissa jotain kemiallista reaktiota kylläkin mutta ei mitään helvetin happoa.

eikös juuri tuollut tuosta asiasta dokumentti, joka totesi, että vastarakastumisen huuman ja jonkinlaisen välirakkauden(3-7 vuotta) jälkeen seuraa vielä syvempi rakastumisvaihe, jolla silläkin on pohjansa aivokemiassa?

Elikkä kun ihminen onkehittynyt, niin vanhempien on jatkuvasti pitänyt pysyä yhdessä yhä kauemmin, että lapsista on saatu elinkelpoisia. Tämän vuoksi on evoluutio keksinyt erilaiset rakkaudet palkitsemiskeinoiksi.

Wolfram
Nassut kiinni hemmetin lempeilijät, rakkaus on paritteluvietti ja kestää sen verran että isä pysyisi n.1-3v auttamassa lapsen kasvatuksessa, aivoissa jotain kemiallista reaktiota kylläkin mutta ei mitään helvetin happoa.

Rakastumista voisi kuvata paritteluvietiksi. Rakkaus taas on syvempää kiintymystä.
Vai miten selittäisit paritteluvietillä vanhempien rakkauden lasta kohtaan?
Tietysti jos tarpeeksi kategorioidaan, niin vanhempien osoittamalle rakkaudelle löytyy oma alalajinsa.

Neonomide.
Se nyt vain on pakko selittää sillä aivokemialla, kun nämä kemialliset reaktiot ovat aivojen toiminnan kannalta välttämättömiä.
Muulla tavoin rakkauden tuntemisen selittäminen olisi sama, kuin selittäisi skitsofrenian johtuvan siitä, että skitsofrenikko on riivattu.

Tarkkailija
Entä kuuluuko "mustasukkaisuus" rakkauteen? Jos rakkaus olisi täysin pyyteetöntä, eikö silloin mustasukkaisuuskin katoaisi?

Mustasukkaisuus on enemmänkin omistushalua ja liittyy kyllä kiintymykseen.
Onhan rakkaus tavallaan pyyteetöntä, mutta jos tarkastellaan asiaa niin, että olet mustasukkainen rakastamastasi henkilöstä, niin silloin törmäyskurssille asettuu rakkaus tätä henkilöä kohtaan ja rakkaus omaa itseäsi kohtaan, joka aiheuttaa vihan tai menettämisen pelon tunteen (nyt siis koet tulleesi loukatuksi) jota kutsutaan mustasukkaisuudeksi.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720
bdbdbd
Tarkkailija
Entä kuuluuko "mustasukkaisuus" rakkauteen? Jos rakkaus olisi täysin pyyteetöntä, eikö silloin mustasukkaisuuskin katoaisi?



Mustasukkaisuus on enemmänkin omistushalua ja liittyy kyllä kiintymykseen.
Onhan rakkaus tavallaan pyyteetöntä, mutta jos tarkastellaan asiaa niin, että olet mustasukkainen rakastamastasi henkilöstä, niin silloin törmäyskurssille asettuu rakkaus tätä henkilöä kohtaan ja rakkaus omaa itseäsi kohtaan, joka aiheuttaa vihan tai menettämisen pelon tunteen (nyt siis koet tulleesi loukatuksi) jota kutsutaan mustasukkaisuudeksi.

Mustasukkaisuus lähtee omistamisen halusta, ei rakkaudesta ja mukana on varmaan myöskin tarve yrittää hallita toisen tunteita ja toisinaan tarvetta myös pakottaa toinen tunteisiinsa. Mustasukkaiset ihmiset joissakin tapauksissa käyttäytyvät väkivaltaisesti sitten partneriaan kohtaan, mikä tavallaan muistuttaa sellaisen lapsen käyttäytymistä, joka ei saa sitä mitä se haluaa. Tällaisille ihmisille luultavasti on kaikkein tärkein he itse ja mitä he haluavat ja jos vastapuoli ei tunne tai toimi heidän haluamallaan tavalla, he rankaisevat tätä siitä. Tämän tyyppisten ihmisten yksi suosituimpia ja usein käyttämiä sanontoja onkin: "Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa". Tietenkin kaikki on sallittua vain heille...

Eiköhän se todellinen rakkaus näe sen toisen onnellisuuden tärkeinpänä, vaikka se onni olisikin jonkun toisen kuin tämän henkilön kanssa. Taitavat vaan olla harvassa sellaiset ihmiset, jotka todellisuudessakin eivätkä vain jutuissaan ajattelisi todella toisten ihmisten tunteita ja hyvää. Kaikkein rakkainta näyttää monille olevan se oma itse ja omien halujen ja toiveiden toteutuminen muista ja heidän tunteistaan välittämättä...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Tarkkailija
Entä kuuluuko "mustasukkaisuus" rakkauteen? Jos rakkaus olisi täysin pyyteetöntä, eikö silloin mustasukkaisuuskin katoaisi?

Minusta mustasukkaisuus kumpuaa ei niinkään omistushalusta - vaan pelosta.
Kyvyttömyydestä nähdä itsensä "täydellisenä" toiselle eli siis itselle.

Vahinko vain, tämä sokeus on "itseaiheutettua".

Itseään on helpompi "mollata", kuin rakastaa. Opetella senkin toki voi

Stinger

Mustasukkaisuus lähtee omistamisen halusta, ei rakkaudesta ja mukana on varmaan myöskin tarve yrittää hallita toisen tunteita ja toisinaan tarvetta myös pakottaa toinen tunteisiinsa. Mustasukkaiset ihmiset joissakin tapauksissa käyttäytyvät väkivaltaisesti sitten partneriaan kohtaan, mikä tavallaan muistuttaa sellaisen lapsen käyttäytymistä, joka ei saa sitä mitä se haluaa. Tällaisille ihmisille luultavasti on kaikkein tärkein he itse ja mitä he haluavat ja jos vastapuoli ei tunne tai toimi heidän haluamallaan tavalla, he rankaisevat tätä siitä. Tämän tyyppisten ihmisten yksi suosituimpia ja usein käyttämiä sanontoja onkin: "Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa". Tietenkin kaikki on sallittua vain heille...

Eiköhän se todellinen rakkaus näe sen toisen onnellisuuden tärkeinpänä, vaikka se onni olisikin jonkun toisen kuin tämän henkilön kanssa. Taitavat vaan olla harvassa sellaiset ihmiset, jotka todellisuudessakin eivätkä vain jutuissaan ajattelisi todella toisten ihmisten tunteita ja hyvää. Kaikkein rakkainta näyttää monille olevan se oma itse ja omien halujen ja toiveiden toteutuminen muista ja heidän tunteistaan välittämättä...

Sairaalloisesti mustasukkaiset psykopaatit ovat aivan oma lukunsa... Siihen profiiliin kuuluu myös se, että "pistetään ämmää turpaan varmuuden vuoksi, persettä se kuitenkin ainakin haluais jakaa". Periaatteessa tälläinen henkilö voi bongata kenet tahansa mistä tahansa, ilman sen kummempia syitä, hyvän esimerkin antaa leffa sähköputkimies (the cable guy).
Älä sekoita tätä terveeseen mustasukkaisuuteen.

Se todellinen rakkaus ei nosta kummankaan onnea toisen onnen edelle. Tässä kyetään kompromisseihin ja annetaan toiselle mahdollisuus (tätä psykopaatit käyttävät hyväkseen).

Nyt kun lapset mainitsit, niin lapsethan voivat olla leluistakin mustasukkaisia ja tämä ei välttämättä tarkoita, että mustasukkaisuus kohdistuisi materiaalisesti leluun, vaan siihen mitä lelu edustaa. Ehkä kyseessä on turvaa tuova unilelu tai joku lelu, millä isin kanssa leikitään kun isi tulee duunista jne.
Joskus tietysti on kyseessä tietenkin "minä näin sen ensin".

Kaneli

Minusta mustasukkaisuus kumpuaa ei niinkään omistushalusta - vaan pelosta.
Kyvyttömyydestä nähdä itsensä "täydellisenä" toiselle eli siis itselle.

Vahinko vain, tämä sokeus on "itseaiheutettua".

Itseään on helpompi "mollata", kuin rakastaa. Opetella senkin toki voi

Niin menettämisen pelosta, joka taas liittyy siihen omistushaluun ja nämä kaksi itsensä rakastamisen suhteesta toisen rakastamiseen.
Mustasukkainen voi olla menettämisen jälkeenkin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat