Sivut

Kommentit (512)

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

QS kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Niin, täällä tarttuu kaikenlaista sananpartta noista maallikkojen höpinöistä ja empaattisena koittaa sitten käytellä niitä, mutta tuota "oma kehys" -käsitettä voin kyllä puolustella, että tieteellisissä julkaisuissakin taajaan käytetään esim. ilmaisua "in its own frame of reference", tarkista vaikka ;) (esim. The average lifetime of a π meson in its own frame of reference is 26.0 ns.)

Kyllä, tuossa yhteydessä own frame on hyvin selkeä, kyseessä on yksittäinen hiukkanen.

Määritelmäsi "Oma kehys = massakeskipisteen kehys" on kovin moniselitteinen, koska yleensä omalla kehyksellä tarkoitetaan juurikin yllä mainittua yhden hiukkasen lepokoordinaatistoa.

Massakeskipistekehys viittaa lähes poikkeuksetaa useamman hitusen systeemiin, ja relativistisessa fysiikassa poikkeaa jonkin verran perinteisesta ei-relativistisesta.

Tuosta työntyi:-) mieleeni säieteoria. Jokin aikaa sitten katselin muutaman Susskindin luennon aiheesta (intro to string . (theory). Koska relativisten säikeiden matematiikka on hyvin mutkikasta, niin käytetään kikkaa. Kikka on se, että säikeitä käsitellään epärelativistisesti mutta silti relativistisesti. 😂 Idea siinä, että säikeitä käsitellään ns. infinite momentum framessa. Lorentz-boostataan sellaiseen frameen, jossa säikeen boostin suuntainen koordinaatti, sanokaamme z-koordinaatti, kutistuu merkityksettömäksi ja x- ja y-koordinaatit säilyvät muuttumattomina sekä aikadilataationn johdosta dynamiikka on epärelativistista. Idea toimii, sillä säikeiden kvantitettuja värehtelyjä vastaavat massat, spinit..jne. voidaan sitten muuntaa takaisin lepokoordikaatistoon. Ovelaa!

3³+4³+5³=6³

111
Seuraa 
Viestejä2526

Goswell kirjoitti:
111 kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
Kontra1 kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
jarppah kirjoitti:
Goswell kirjoitti:

Väliaineessa vastus aiheuttaa kiihtyvyyttä joka laskee nopeutta ja liike lakkaa kun nopeus loppuu.

Kiihtyvyys aiheuttaa hitausvoiman jolla kappale puskee vasten väliaineen vastusta.  Vastus taas riippuu väliaineesta, esim sen tiheydestä. Väliaineen suurempi tiheys aiheuttaa suuremman vastuksen ja sitä kautta suuremman kiihtyvyyden ja kappaleen nopeus laskee nopemmin.


Monimutkaista on... väliaineen vastus johtuu siitä että liiketilan muutos eli kiihtyvyys vaatii energiaa. Väliaineen sekä heitetyn liiketila muuttuu kun heitetty kappale sekä väliaine törmäilee jolloin ”energiaa” siirtyy kappaleista toisiin josta seuraa kiihtyvyyksiä eli liiketilojen muutoksia. Ei kovin monimutkaista kuitenkaan.

Niin, ei niin. Se että heitetty pallo yleensä pystyy läpäisemään ilmakehää, törmäilemään hitaudellaan, siitä tässä on kymysys. Hitaus, selkeästi todellinen voima, em jutustakin selviää että on, seuraus hitausvoima. Ei kovin monimutkaista todellakaan.

°Hitaus, selkeästi todellinen voima, em jutustakin selviää että on, seuraus hitausvoima°

Yllä olevia voimia on mahdoton sovittaa klassisen mekanikan voimaksi.

Miksei, se selittää vain massanhitauden.

Tämän.

"Vaikutelma voimasta johtuu kappaleen hitaudesta eli sen kyvystä vastustaa liiketilan muutosta."

Höpötät. " Vaikutelma voimasta johtuu hitaudesta eli kappaleiden ominaisuudesta muuttaa liiketilaansa vain vuorovaikutuksesta."

Kappaleella ei ole minkäänlaista kykyä vastustaa voiman aiheuttamaa kiihtymistä kuten kitkalla esimerkiksi on - vain toisella voimalla on kyky eliminoida voimaa.

Nimenomaan sillä on, siitähän tässä on juuri kysymys. Kappale on sitä "kvanttipuuroa", sitä teistä ei voi kieltää yksikään. Tuo puuro on kuitenkin kaikkea muuta kuin staattinen, se on räjähtävää voimaa, liike-energiaa hirvittävillä nopeuksilla  joka on kvanttimaailman lainalaisuuksilla sidottu kappaleen massaan.  Se "lukko" eli lainalaisuudet voidaan purkaa antimaterialla, kyllä lähtee.

Se että kappale käyttätyy kuten sen on havaittu käyttäytyvän johtuu vain siitä että tuo räjähtävä voima on tasapainossa, symmetrinen, symmetria ei voi muuttaa kappaleen liiketilaa. Tarvitaan aina ulkoinen voima jotta tuo symmetria voidaan rikkoa, sm-pintavoiman kanssa puhutaan aina liike-energista, virtuaalifotoneitten impulsseista, niistä ihan samoista joita kappaleen massa  on turvoksissa.

Kun työnnät kappaletta, tuo epäsymmetrinen voima kohdistuu sinuun suoraan, sinua kohti työntönä..

Kun vedät kappaletta, tuo epäsymmetrinen voima kohdistuu sinusta poispäin, mutta sidoksen kautta se kohdistuu edeleen sinuun, nyt vetona

Lopettaisit nyt nuo höpötykset kvanttipuusta tms, koska sillä ei ole mitään temistä Newtonin mekaniikan kanssa.

Ei sillä sen kanssa olekkaan tekemistä, mutta todellisuuden kanssa on. Mitä ihmeen virkaa on mekaniikalla joka ei ole tästä maailmasta.

Kvanttipuurosta höpöttämällä et pysty antamaan minkäänlaista kvantitatiivista ennustetta kokeeseen, joka liittyy  kappaleen liikkeeseen.

Klassinen mekaniikka pystyy:-) 

Se selittää juuri sen mikä sen tarviikin selittää, hitaan massan ja vieläpä kvanttimekaniikan kautta, lopputulos on täysin sama, vaijeri jännittyy moukarin ja pyörittäjän välillä, tällä kertaa vain todellisella voimalla eikä näennäisvoimalla joka nyt onkin taattua tiedettä..

Moukaria pyörittävä tyyppi kohdistaa kahvaan työntävää voimaa.

Laajenevan kahvan ja laajenevan ketjun sisäisesti ei pääse syntymään pitkää välimatkaa laajenevien atomien ytimien välisesti koska heti kun etäisyys vähänkään kasvaa laajenevien atomien ytimien välisesti, työnnetään laajenevaa atomin ydintä enemmän sinne päin mistä sitä työnnetään vähemmän pois päin.

Laajeneva työntävä voima välittyy laajenevan valon nopeudella jokaisesta laajenevasta atomin ytimestä jokaiseen laajenevaan atomin ytimeen.

Sinä Goswell yrität ängätä fysiikkaan mukaan lisää voimia vaikka sinun pitää pystyä hylkäämään kaikki muut voimat paitsi työntävä voima.

Einstein yritti kehittää yhtenäisteoriaa jossa kaikki ilmiöt selittyvät yhdellä voimalla.

Mikä hinku sinulla on tempoa hatusta lisää voimia.

Et sinä sitä fysiikan kaiken teoriaa siten pysty kehittämään.

🤔

Tottahan se on että kahvan ja käden välillä on työntävä voima, ja se kasvaa moukarin nopeuden  kasvaessa, mutta ei se poista vetämistä ja jännitystä vaijerissa, vaikka se jännityskin on työntämistä pohjimmiltaan..

Väännetään rautalankaa työntävällä voimalla.

Ajatellaan tilanne jossa kaikki energia / työntävä voima on jakaantunut joka kohtaan avaruutta saman suuruisiksi tätä energiaa kierrättäviksi tihentymiksi. Ei hajaantumista tässä.

En väitä että kierrätys toimisi silloin loputtomiin, mutta eipä välitetä nyt siitä.

Olettaisin että nyt on helpompi hyväksyä se että heti jos kahden energiaa kierrättävän tihentymän välinen etäisyys kasvaa vähänkään, niin ympäristö palauttaa tilanteen heti ennalleen.

No, kun miettii miten valtavan iso laajeneva systeemi moukari ketjuineen ja kahvoineen on pienestä mittakaavasta tarkasteltuna.

Jos jokaisen kvarkin ajattelee pieneksi laajenevaksi tähdeksi ja itsensä ketjun sisään tarkastelemaan näitä laajenevia tähtiä.

Samalla tavalla tuon laajenevan kokonaisuuden sisällä laajeneva työntävä voima kontrolloi näiden laajenevien kvarkkien muodostamien ryhmien ja joukkojen sijaintia siten että jos etäisyys kasvaa, ympäristö palauttaa tilanteen nopeasti ennalleen.

Laajenevissa nesteissä ja kaasuissa tilanne on erilainen ja siihenkin on looginen selitys.

Kyse on siitä miten voimakkaan työntävän voiman molekyylit kohdistavat viereisiin laajeneviin molekyyleihin.

Jos se ei ole tasapainossa ympäristöstä työntyvän laajenevan työntävän voiman kanssa, hylkiminen estää laajenevien molekyylien lukittumisen siten että laajenevan työntävän voiman kierrätys olisi tasapainossa.

Kun vesi jäätyy, tasapaino on löytynyt ja sen ymmärtäminen mihin se perustuu ei pitäisi olla liian vaikeaa hahmottaa.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Goswell
Seuraa 
Viestejä15156

JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

No, kuinka se sitten tehdään.

Sen sisäisen kvanttipöhinän taajuutta muuttamalla, epäsymmetrisesti. kaikki vvparit on symmetrisiä mutta niiden välillä voi olla eroa.

Kevyempi kappale kiihtyy enemmin kuin raskaampi niiden keskinäisessä törmäyksessä, (no ok, kevyempi ja raskaampi on huono ilmaus, enemmän massaa ja vähemmän massaa parempi).

Kun kappaleet törmäävät, kontaktipinnan vuorovaikutus ON symmetrinen massaerosta huolimatta, mutta kiihtyvyyksissäkin on eroa.

Törmäyshetkellä suurempi kvanttisidosten määrä  saa aikaan suuremman voiman, samalla kiihtyvyydellä kuin pienempi määrä kvanttisidoksia, siksi pienempi massa joutuu kiihtymään enemmän jotta kontaktipinnan vuorovaikutus on tasapainossa ja symmetrinen.Tuo on kuin luonnonlaki, pakko, se tapahtuu vääjäämättä, kiihtyvyys hakeutuu sellaiseksi molemmissa kappaleissa että kontaktipinnalla on symmetria..

No, näin ajatellen saadaan aivan sama lopputulos, massalla näyttää olevan massa, tarkoitan niitä hidasta ja painavaa, massahan sillä toki on, näin vaikka niitä hidasta ja painavaa ei olekkaan todellisuudessa olemassa, on vain massattomien kvanttien impulsseja jotka saa kvanttipuuron käyttymään kuten sillä olisi hidas ja painava massa.

Inertia taas johtuu vain siitä että kun kiihtyvyys loppuu, kvanttipöhinän sisäinen symmetria palautuu ja silloin oleva liiketila jää päälle koska symmetrinen sisäinen vuorovaikutus sekametelisoppa ei saa aikaan mitään liiketilan muutosta.

Summa summarum.

Mikään ei muutu havainnoissa, vanhat opit pätee yhä mutta homma pelittää "verhojen takana" hiukan toisella tavalla.Mitä nyt vähän joutuu voimien nimiä säätämään ja joitain vääriä uskomuksia niiden todellisuudesta oikomaan. Hamillista ja nolottavaa, kyllä minä sen tiedän mutta tiede on tälläistä, vanhaa poistuu ja uutta tulee tilalle.

Toki on aina mahdollsita että.....

Minun mielestä noin.

111
Seuraa 
Viestejä2526

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

No, kuinka se sitten tehdään.

Sen sisäisen kvanttipöhinän taajuutta muuttamalla, epäsymmetrisesti. kaikki vvparit on symmetrisiä mutta niiden välillä voi olla eroa.

Kevyempi kappale kiihtyy enemmin kuin raskaampi niiden keskinäisessä törmäyksessä, (no ok, kevyempi ja raskaampi on huono ilmaus, enemmän massaa ja vähemmän massaa parempi).

Kun kappaleet törmäävät, kontaktipinnan vuorovaikutus ON symmetrinen massaerosta huolimatta, mutta kiihtyvyyksissäkin on eroa.

Törmäyshetkellä suurempi kvanttisidosten määrä  saa aikaan suuremman voiman, samalla kiihtyvyydellä kuin pienempi määrä kvanttisidoksia, siksi pienempi massa joutuu kiihtymään enemmän jotta kontaktipinnan vuorovaikutus on tasapainossa ja symmetrinen.Tuo on kuin luonnonlaki, pakko, se tapahtuu vääjäämättä, kiihtyvyys hakeutuu sellaiseksi molemmissa kappaleissa että kontaktipinnalla on symmetria..

No, näin ajatellen saadaan aivan sama lopputulos, massalla näyttää olevan massa, tarkoitan niitä hidasta ja painavaa, massahan sillä toki on, näin vaikka niitä hidasta ja painavaa ei olekkaan todellisuudessa olemassa, on vain massattomien kvanttien impulsseja jotka saa kvanttipuuron käyttymään kuten sillä olisi hidas ja painava massa.

Inertia taas johtuu vain siitä että kun kiihtyvyys loppuu, kvanttipöhinän sisäinen symmetria palautuu ja silloin oleva liiketila jää päälle koska symmetrinen sisäinen vuorovaikutus sekametelisoppa ei saa aikaan mitään liiketilan muutosta.

Summa summarum.

Mikään ei muutu havainnoissa, vanhat opit pätee yhä mutta homma pelittää "verhojen takana" hiukan toisella tavalla.Mitä nyt vähän joutuu voimien nimiä säätämään ja joitain vääriä uskomuksia niiden todellisuudesta oikomaan. Hamillista ja nolottavaa, kyllä minä sen tiedän mutta tiede on tälläistä, vanhaa poistuu ja uutta tulee tilalle.

Toki on aina mahdollsita että.....

"Kun kappaleet törmäävät, kontaktipinnan vuorovaikutus ON symmetrinen massaerosta huolimatta, mutta kiihtyvyyksissäkin on eroa."

Kappaleiden pinnat eivät koskaan törmää siten kuin äkkiseltään näyttäisi.

Pienen mittakaavan hylkiminen estää protoneiden ja neutroneiden törmäykset.

Laajenevan työntävän voiman kierrätys, you know.

Edes Bosen - Einsteinin kondensaatissa protonit ja neutronit eivät törmää keskenään, vaikka lomittuvatkin päällekkäin samaan tilaan.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

111
Seuraa 
Viestejä2526

"Hamillista ja nolottavaa, kyllä minä sen tiedän mutta tiede on tälläistä, vanhaa poistuu ja uutta tulee tilalle."

Uutta työntyy esiin, syrjäyttää / työntää vanhaa pois.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Kontra1
Seuraa 
Viestejä6502

– Mitäs korvillesi on sattunut? ihmetteli naapuri aidan takaa originellin naapurin siteissä olevia korvia. –Silitin housujani kun kännykkä soi, ja olin taas niin syventynyt maailmakaikkeuden mysteeriin, että vastasin ajatuksissani silitysraudalla, – No entäs toinen korva? – No kun tilasin ambulanssin.

Eusa
Seuraa 
Viestejä18378

QS kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Niin, täällä tarttuu kaikenlaista sananpartta noista maallikkojen höpinöistä ja empaattisena koittaa sitten käytellä niitä, mutta tuota "oma kehys" -käsitettä voin kyllä puolustella, että tieteellisissä julkaisuissakin taajaan käytetään esim. ilmaisua "in its own frame of reference", tarkista vaikka ;) (esim. The average lifetime of a π meson in its own frame of reference is 26.0 ns.)

Kyllä, tuossa yhteydessä own frame on hyvin selkeä, kyseessä on yksittäinen hiukkanen.

Määritelmäsi "Oma kehys = massakeskipisteen kehys" on kovin moniselitteinen, koska yleensä omalla kehyksellä tarkoitetaan juurikin yllä mainittua yhden hiukkasen lepokoordinaatistoa.

Massakeskipistekehys viittaa lähes poikkeuksetaa useamman hitusen systeemiin, ja relativistisessa fysiikassa poikkeaa jonkin verran perinteisesta ei-relativistisesta.

Mutta asetelmassanihan ainekappaleesta muodostetaan ikään kuin hiukkaskehys ja lähdetään sitten sisärakennetta tutkimaan. Siksikin viittasin (ultra-)kiinteään ainehilaan.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Seuraa 
Viestejä18378

JPI kirjoitti:
QS kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Niin, täällä tarttuu kaikenlaista sananpartta noista maallikkojen höpinöistä ja empaattisena koittaa sitten käytellä niitä, mutta tuota "oma kehys" -käsitettä voin kyllä puolustella, että tieteellisissä julkaisuissakin taajaan käytetään esim. ilmaisua "in its own frame of reference", tarkista vaikka ;) (esim. The average lifetime of a π meson in its own frame of reference is 26.0 ns.)

Kyllä, tuossa yhteydessä own frame on hyvin selkeä, kyseessä on yksittäinen hiukkanen.

Määritelmäsi "Oma kehys = massakeskipisteen kehys" on kovin moniselitteinen, koska yleensä omalla kehyksellä tarkoitetaan juurikin yllä mainittua yhden hiukkasen lepokoordinaatistoa.

Massakeskipistekehys viittaa lähes poikkeuksetaa useamman hitusen systeemiin, ja relativistisessa fysiikassa poikkeaa jonkin verran perinteisesta ei-relativistisesta.

Tuosta työntyi:-) mieleeni säieteoria. Jokin aikaa sitten katselin muutaman Susskindin luennon aiheesta (intro to string . (theory). Koska relativisten säikeiden matematiikka on hyvin mutkikasta, niin käytetään kikkaa. Kikka on se, että säikeitä käsitellään epärelativistisesti mutta silti relativistisesti. 😂 Idea siinä, että säikeitä käsitellään ns. infinite momentum framessa. Lorentz-boostataan sellaiseen frameen, jossa säikeen boostin suuntainen koordinaatti, sanokaamme z-koordinaatti, kutistuu merkityksettömäksi ja x- ja y-koordinaatit säilyvät muuttumattomina sekä aikadilataationn johdosta dynamiikka on epärelativistista. Idea toimii, sillä säikeiden kvantitettuja värehtelyjä vastaavat massat, spinit..jne. voidaan sitten muuntaa takaisin lepokoordikaatistoon. Ovelaa!

Hui, kun meinasin kokonaan tekstisi tuon aloituksen vuoksi! ;)

https://www.youtube.com/watch?v=-BleG7PBwEA

En intro-haulla löytänyt - onko tuota sarjaa? Ehdottomasti haluan ko tarkastelun nähdä; pääsisin varmastikin oikomaan ongelmassani - siltä kuulostaa... Työkiireet haittaa opintoja, mutta palaan aiheeseen.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Kontra1
Seuraa 
Viestejä6502

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

No, kuinka se sitten tehdään.

Sen sisäisen kvanttipöhinän taajuutta muuttamalla, epäsymmetrisesti. kaikki vvparit on symmetrisiä mutta niiden välillä voi olla eroa.

Kevyempi kappale kiihtyy enemmin kuin raskaampi niiden keskinäisessä törmäyksessä, (no ok, kevyempi ja raskaampi on huono ilmaus, enemmän massaa ja vähemmän massaa parempi).

Kun kappaleet törmäävät, kontaktipinnan vuorovaikutus ON symmetrinen massaerosta huolimatta, mutta kiihtyvyyksissäkin on eroa.

Törmäyshetkellä suurempi kvanttisidosten määrä  saa aikaan suuremman voiman, samalla kiihtyvyydellä kuin pienempi määrä kvanttisidoksia, siksi pienempi massa joutuu kiihtymään enemmän jotta kontaktipinnan vuorovaikutus on tasapainossa ja symmetrinen.Tuo on kuin luonnonlaki, pakko, se tapahtuu vääjäämättä, kiihtyvyys hakeutuu sellaiseksi molemmissa kappaleissa että kontaktipinnalla on symmetria..

No, näin ajatellen saadaan aivan sama lopputulos, massalla näyttää olevan massa, tarkoitan niitä hidasta ja painavaa, massahan sillä toki on, näin vaikka niitä hidasta ja painavaa ei olekkaan todellisuudessa olemassa, on vain massattomien kvanttien impulsseja jotka saa kvanttipuuron käyttymään kuten sillä olisi hidas ja painava massa.

Inertia taas johtuu vain siitä että kun kiihtyvyys loppuu, kvanttipöhinän sisäinen symmetria palautuu ja silloin oleva liiketila jää päälle koska symmetrinen sisäinen vuorovaikutus sekametelisoppa ei saa aikaan mitään liiketilan muutosta.

Summa summarum.

Mikään ei muutu havainnoissa, vanhat opit pätee yhä mutta homma pelittää "verhojen takana" hiukan toisella tavalla.Mitä nyt vähän joutuu voimien nimiä säätämään ja joitain vääriä uskomuksia niiden todellisuudesta oikomaan. Hamillista ja nolottavaa, kyllä minä sen tiedän mutta tiede on tälläistä, vanhaa poistuu ja uutta tulee tilalle.

Toki on aina mahdollsita että.....

Oletko lukenut Volter Kilven kirjan  "Alastalon salissa". Sinun vuodatuksessasi tapahtuu yhtä paljon ja kerronta yhtä mielenkiintoista. 

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

Eusa kirjoitti:
JPI kirjoitti:
QS kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Niin, täällä tarttuu kaikenlaista sananpartta noista maallikkojen höpinöistä ja empaattisena koittaa sitten käytellä niitä, mutta tuota "oma kehys" -käsitettä voin kyllä puolustella, että tieteellisissä julkaisuissakin taajaan käytetään esim. ilmaisua "in its own frame of reference", tarkista vaikka ;) (esim. The average lifetime of a π meson in its own frame of reference is 26.0 ns.)

Kyllä, tuossa yhteydessä own frame on hyvin selkeä, kyseessä on yksittäinen hiukkanen.

Määritelmäsi "Oma kehys = massakeskipisteen kehys" on kovin moniselitteinen, koska yleensä omalla kehyksellä tarkoitetaan juurikin yllä mainittua yhden hiukkasen lepokoordinaatistoa.

Massakeskipistekehys viittaa lähes poikkeuksetaa useamman hitusen systeemiin, ja relativistisessa fysiikassa poikkeaa jonkin verran perinteisesta ei-relativistisesta.

Tuosta työntyi:-) mieleeni säieteoria. Jokin aikaa sitten katselin muutaman Susskindin luennon aiheesta (intro to string . (theory). Koska relativisten säikeiden matematiikka on hyvin mutkikasta, niin käytetään kikkaa. Kikka on se, että säikeitä käsitellään epärelativistisesti mutta silti relativistisesti. 😂 Idea siinä, että säikeitä käsitellään ns. infinite momentum framessa. Lorentz-boostataan sellaiseen frameen, jossa säikeen boostin suuntainen koordinaatti, sanokaamme z-koordinaatti, kutistuu merkityksettömäksi ja x- ja y-koordinaatit säilyvät muuttumattomina sekä aikadilataationn johdosta dynamiikka on epärelativistista. Idea toimii, sillä säikeiden kvantitettuja värehtelyjä vastaavat massat, spinit..jne. voidaan sitten muuntaa takaisin lepokoordikaatistoon. Ovelaa!

Hui, kun meinasin kokonaan tekstisi tuon aloituksen vuoksi! ;)

https://www.youtube.com/watch?v=-BleG7PBwEA

En intro-haulla löytänyt - onko tuota sarjaa? Ehdottomasti haluan ko tarkastelun nähdä; pääsisin varmastikin oikomaan ongelmassani - siltä kuulostaa... Työkiireet haittaa opintoja, mutta palaan aiheeseen.

Luontosarjan nimi on(kin) String theory and M-theory
Linkki luentoon 1, loput löytyy automaattisesti. Ko. infinite momentun eli ts. light cone frame esitetää toisessa tai kolmannessa luennossa. Susskind keksi muuten tuon jo aiemmin keksityn light cone framen hieman myöhemmin riippumattomasti ja puhuun siitä nimellä infinite momentum frame.
https://youtu.be/25haxRuZQUk. .

3³+4³+5³=6³

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

3³+4³+5³=6³

Goswell
Seuraa 
Viestejä15156

JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.

Minun mielestä noin.

111
Seuraa 
Viestejä2526

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.

"Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin."

Kuvaile suunnan vaihtuminen.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

3³+4³+5³=6³

Goswell
Seuraa 
Viestejä15156

JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Minun mielestä noin.

111
Seuraa 
Viestejä2526

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

"Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne."

Kuvaile miten.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

3³+4³+5³=6³

Goswell
Seuraa 
Viestejä15156

JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c. Kappale joka loittonee meistä klähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Minun mielestä noin.

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..


No ei, mutta itsehän sanoit, että niitä impulsseja on ziljoonittain, eikö nekään paljon heiluttele? Silti niihin jokaiseen sisältyy selittelyssäsi samat ongelmat kuin yhteenkin.
Lainaus:

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Juu, on selvää, että kaikki on ihan puhdasta Gossufysiikkaa, jossa tieteen tulokaista ei välitetä paskan vertaa, paitsi tietysti jos niiden avulla voidaan kuvitella hitausvoima todellisiksi. 😂
Lainaus:

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c.

No heh heh, kaiken suhteen ihan niinkun oikeassa fysiikassakin
Lainaus:

Kappale joka loittonee meistä lähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Valon nopeus todellakin on täysin riippumaton lähteen ja kohteen nopeuksista, c:tähän se aina painelee.

3³+4³+5³=6³

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat