Sivut

Kommentit (512)

Goswell
Seuraa 
Viestejä15156

JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..


No ei, mutta itsehän sanoit, että niitä impulsseja on ziljoonittain, eikö nekään paljon heiluttele? Silti niihin jokaiseen sisältyy selittelyssäsi samat ongelmat kuin yhteenkin.
Lainaus:

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Juu, on selvää, että kaikki on ihan puhdasta Gossufysiikkaa, jossa tieteen tulokaista ei välitetä paskan vertaa, paitsi tietysti jos niiden avulla voidaan kuvitella hitausvoima todellisiksi. 😂
Lainaus:

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c.

No heh heh, kaiken suhteen ihan niinkun oikeassa fysiikassakin
Lainaus:

Kappale joka loittonee meistä lähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Valon nopeus todellakin on täysin riippumaton lähteen ja kohteen nopeuksista, c:tähän se aina painelee.

Ei liiketila muutu, heiluttelee varmasti muuten, pärisee ja värisee mutta symmetria pitää liiketilan muuttumattomana.

Olkoon tuo valonnopeus nyt sivuraiteella.

Minun mielestä noin.

JPI
Seuraa 
Viestejä29583

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..


No ei, mutta itsehän sanoit, että niitä impulsseja on ziljoonittain, eikö nekään paljon heiluttele? Silti niihin jokaiseen sisältyy selittelyssäsi samat ongelmat kuin yhteenkin.
Lainaus:

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Juu, on selvää, että kaikki on ihan puhdasta Gossufysiikkaa, jossa tieteen tulokaista ei välitetä paskan vertaa, paitsi tietysti jos niiden avulla voidaan kuvitella hitausvoima todellisiksi. 😂
Lainaus:

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c.

No heh heh, kaiken suhteen ihan niinkun oikeassa fysiikassakin
Lainaus:

Kappale joka loittonee meistä lähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Valon nopeus todellakin on täysin riippumaton lähteen ja kohteen nopeuksista, c:tähän se aina painelee.

Ei liiketila muutu, heiluttelee varmasti muuten, pärisee ja värisee mutta symmetria pitää liiketilan muuttumattomana.


No laitappa pöydälle omena ja anna sille luunappi, muuttuuko sen liiketila?
Tai ajattele sen ompun pinnimmaisia atomeja elektroneineen? Niiden naapuriatomeistakin tulisi ulkoreunassa oleviin elektroneihin työntäviä kvanttiloita, jolloin elektronit jos massattomia, voisivat lähteä tautisella nopeudella kappaleesta poispäin. Onko nyt niin, että ydin huomaisi tuon ajoissa ja lähettäisi apuun juuri sopivasti vetäviä kvanttilota estämään karkailun?😂

3³+4³+5³=6³

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
QS
Seuraa 
Viestejä5668

Eusa kirjoitti:
QS kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Niin, täällä tarttuu kaikenlaista sananpartta noista maallikkojen höpinöistä ja empaattisena koittaa sitten käytellä niitä, mutta tuota "oma kehys" -käsitettä voin kyllä puolustella, että tieteellisissä julkaisuissakin taajaan käytetään esim. ilmaisua "in its own frame of reference", tarkista vaikka ;) (esim. The average lifetime of a π meson in its own frame of reference is 26.0 ns.)

Kyllä, tuossa yhteydessä own frame on hyvin selkeä, kyseessä on yksittäinen hiukkanen.

Määritelmäsi "Oma kehys = massakeskipisteen kehys" on kovin moniselitteinen, koska yleensä omalla kehyksellä tarkoitetaan juurikin yllä mainittua yhden hiukkasen lepokoordinaatistoa.

Massakeskipistekehys viittaa lähes poikkeuksetaa useamman hitusen systeemiin, ja relativistisessa fysiikassa poikkeaa jonkin verran perinteisesta ei-relativistisesta.

Mutta asetelmassanihan ainekappaleesta muodostetaan ikään kuin hiukkaskehys ja lähdetään sitten sisärakennetta tutkimaan. Siksikin viittasin (ultra-)kiinteään ainehilaan.

Tuollaisen yksinkertaisen kiinteän kappaleen lepokoordinaatistossa energia-impulssitensorin muut komponentit ovat nollia paitsi T_00 = ρ, missä tuo ρ on massaenergian tiheys (ts. relativistinen massa per tilavuusyksikkö).

Puskussa esim. x-akselin suuntaan T_uv muuntuu siten, että komponentit T_01, T_10 ja T_11 saavat nollasta poikkeavan arvon, ja T_00 ei sekään ole sama kuin lepokoordinaatistossa. Tensori tai sen komponentit eivät ole invariantteja.

Eusa
Seuraa 
Viestejä18378

JPI kirjoitti:
Heh, no joo Eusa, tuossahan sulla olikin löydettynä linkki ko. luentoon. :-)

Olen tarpeeksi kauan väistellyt säieteoriaa hyödyttömänä. Tuon katsottuani olen kypsä perehtymään siihen kunnolla. Siellä on impulssifluktuaatiot, valorintamakehykset, kiihtyvyydet - samat löydökset mitä hitauden redusoinnissani olen vastaani saanut. Matematiikassa lienee käyttökelpoista työkalua hyvinkin...

Pitää omaksua koko luentosarja M-teorioineen ja syventää paperein. Jos QS jaksaa tuon katsoa, on siinä Leokin oikomassa renormalisoinneissaan yms kyllä aika vauhtia...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Goswell
Seuraa 
Viestejä15156

JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..


No ei, mutta itsehän sanoit, että niitä impulsseja on ziljoonittain, eikö nekään paljon heiluttele? Silti niihin jokaiseen sisältyy selittelyssäsi samat ongelmat kuin yhteenkin.
Lainaus:

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Juu, on selvää, että kaikki on ihan puhdasta Gossufysiikkaa, jossa tieteen tulokaista ei välitetä paskan vertaa, paitsi tietysti jos niiden avulla voidaan kuvitella hitausvoima todellisiksi. 😂
Lainaus:

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c.

No heh heh, kaiken suhteen ihan niinkun oikeassa fysiikassakin
Lainaus:

Kappale joka loittonee meistä lähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Valon nopeus todellakin on täysin riippumaton lähteen ja kohteen nopeuksista, c:tähän se aina painelee.

Ei liiketila muutu, heiluttelee varmasti muuten, pärisee ja värisee mutta symmetria pitää liiketilan muuttumattomana.


No laitappa pöydälle omena ja anna sille luunappi, muuttuuko sen liiketila?
Tai ajattele sen ompun pinnimmaisia atomeja elektroneineen? Niiden naapuriatomeistakin tulisi ulkoreunassa oleviin elektroneihin työntäviä kvanttiloita, jolloin elektronit jos massattomia, voisivat lähteä tautisella nopeudella kappaleesta poispäin. Onko nyt niin, että ydin huomaisi tuon ajoissa ja lähettäisi apuun juuri sopivasti vetäviä kvanttilota estämään karkailun?😂

Ei muutu koska napautus on heikko massaan nähden ja kitka pitää sen pöydällä.

Ekuoren ja ytimen sidokset on selvästi melkoisen lujia, eihän se eletroni siitä ihan helposti minnekkään karkaa, ne elektronit ovat sidoksissa myös toisiinsa masassa, keskinäisestä hylkimisestä huolimatta, muutenhan kaikki hajoaisi käsiin.

Eli kappaleessa juuri ekuorten keskinäiset sidokset tekee kappaleen, eihän se muuten kasassa pysyisi alkuunkaan.

Ytimissä on taas lähes kaikki  massa ja tuon massan vaikutus ekuorirakenteeseen välittyy kasvavina taajuuksina vastakkaiseen suuntaan kuin kiihtyvyys.

Jokaisen rakennehiukkasen välillä oleva vuorovaikutus on pysyvä, ei karkaa minnekkään, vaan jokainen vuorovaikutustaajuus vain muuttuu tarvittaessa, eli vaikutus siirtyy muuttuvien taajuuksien avulla, ei niin että jotakin siirtyy..

Minun mielestä noin.

QS
Seuraa 
Viestejä5668

Eusa kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Heh, no joo Eusa, tuossahan sulla olikin löydettynä linkki ko. luentoon. :-)

Olen tarpeeksi kauan väistellyt säieteoriaa hyödyttömänä. Tuon katsottuani olen kypsä perehtymään siihen kunnolla. Siellä on impulssifluktuaatiot, valorintamakehykset, kiihtyvyydet - samat löydökset mitä hitauden redusoinnissani olen vastaani saanut. Matematiikassa lienee käyttökelpoista työkalua hyvinkin...

Pitää omaksua koko luentosarja M-teorioineen ja syventää paperein. Jos QS jaksaa tuon katsoa, on siinä Leokin oikomassa renormalisoinneissaan yms kyllä aika vauhtia...

Kyl, katsontajonossa on, tulee jonosta kun aika antaa myöden.

JPi laittokin aiemmin teaserin, jossa vihjasi light cone frameista. Pakko siis katsoa :)

111
Seuraa 
Viestejä2526

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..


No ei, mutta itsehän sanoit, että niitä impulsseja on ziljoonittain, eikö nekään paljon heiluttele? Silti niihin jokaiseen sisältyy selittelyssäsi samat ongelmat kuin yhteenkin.
Lainaus:

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Juu, on selvää, että kaikki on ihan puhdasta Gossufysiikkaa, jossa tieteen tulokaista ei välitetä paskan vertaa, paitsi tietysti jos niiden avulla voidaan kuvitella hitausvoima todellisiksi. 😂
Lainaus:

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c.

No heh heh, kaiken suhteen ihan niinkun oikeassa fysiikassakin
Lainaus:

Kappale joka loittonee meistä lähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Valon nopeus todellakin on täysin riippumaton lähteen ja kohteen nopeuksista, c:tähän se aina painelee.

Ei liiketila muutu, heiluttelee varmasti muuten, pärisee ja värisee mutta symmetria pitää liiketilan muuttumattomana.


No laitappa pöydälle omena ja anna sille luunappi, muuttuuko sen liiketila?
Tai ajattele sen ompun pinnimmaisia atomeja elektroneineen? Niiden naapuriatomeistakin tulisi ulkoreunassa oleviin elektroneihin työntäviä kvanttiloita, jolloin elektronit jos massattomia, voisivat lähteä tautisella nopeudella kappaleesta poispäin. Onko nyt niin, että ydin huomaisi tuon ajoissa ja lähettäisi apuun juuri sopivasti vetäviä kvanttilota estämään karkailun?😂

Ei muutu koska napautus on heikko massaan nähden ja kitka pitää sen pöydällä.

Ekuoren ja ytimen sidokset on selvästi melkoisen lujia, eihän se eletroni siitä ihan helposti minnekkään karkaa, ne elektronit ovat sidoksissa myös toisiinsa masassa, keskinäisestä hylkimisestä huolimatta, muutenhan kaikki hajoaisi käsiin.

Eli kappaleessa juuri ekuorten keskinäiset sidokset tekee kappaleen, eihän se muuten kasassa pysyisi alkuunkaan.

Ytimissä on taas lähes kaikki  massa ja tuon massan vaikutus ekuorirakenteeseen välittyy kasvavina taajuuksina vastakkaiseen suuntaan kuin kiihtyvyys.

Jokaisen rakennehiukkasen välillä oleva vuorovaikutus on pysyvä, ei karkaa minnekkään, vaan jokainen vuorovaikutustaajuus vain muuttuu tarvittaessa, eli vaikutus siirtyy muuttuvien taajuuksien avulla, ei niin että jotakin siirtyy..

"Eli kappaleessa juuri ekuorten keskinäiset sidokset tekee kappaleen, eihän se muuten kasassa pysyisi alkuunkaan."

Pysyy kasassa vaikka kaikki siinä hajaantuu / laajenee vähemmän tiheäksi työntäväksi voimaksi.

Se on sitä suhteellisuutta.

Unohda ne sidosvoimat

Ei niitä tarvita.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

jarppah
Seuraa 
Viestejä1819

Eusa kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Heh, no joo Eusa, tuossahan sulla olikin löydettynä linkki ko. luentoon. :-)

Olen tarpeeksi kauan väistellyt säieteoriaa hyödyttömänä. Tuon katsottuani olen kypsä perehtymään siihen kunnolla. Siellä on impulssifluktuaatiot, valorintamakehykset, kiihtyvyydet - samat löydökset mitä hitauden redusoinnissani olen vastaani saanut. Matematiikassa lienee käyttökelpoista työkalua hyvinkin...

Pitää omaksua koko luentosarja M-teorioineen ja syventää paperein. Jos QS jaksaa tuon katsoa, on siinä Leokin oikomassa renormalisoinneissaan yms kyllä aika vauhtia...


Säieteoriassa häiritsee tietenkin se kun sitä on tutkittu/työstetty niin pitkään ja varsin intensiivisesti, ja turhaan? Jokin se tosin on saanut tutkijat silti kiinnostumaan🤔

Eusa
Seuraa 
Viestejä18378

QS kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Heh, no joo Eusa, tuossahan sulla olikin löydettynä linkki ko. luentoon. :-)

Olen tarpeeksi kauan väistellyt säieteoriaa hyödyttömänä. Tuon katsottuani olen kypsä perehtymään siihen kunnolla. Siellä on impulssifluktuaatiot, valorintamakehykset, kiihtyvyydet - samat löydökset mitä hitauden redusoinnissani olen vastaani saanut. Matematiikassa lienee käyttökelpoista työkalua hyvinkin...

Pitää omaksua koko luentosarja M-teorioineen ja syventää paperein. Jos QS jaksaa tuon katsoa, on siinä Leokin oikomassa renormalisoinneissaan yms kyllä aika vauhtia...

Kyl, katsontajonossa on, tulee jonosta kun aika antaa myöden.

JPi laittokin aiemmin teaserin, jossa vihjasi light cone frameista. Pakko siis katsoa :)


https://m.youtube.com/watch?v=NXsJ13qjwNo

Tässä lisäystä listallesi.

Kannattaa muuten yleisesti vaihtaa videon nopeus 1.5...2-kertaiseksi niin ei tarvi haukotella niin usein. ;)

Kun nyt säiematikkaan koitan perehtyä, tämä DFT:n lähestumistapa vaikuttaa mahdollisesti antoisalta.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Seuraa 
Viestejä18378

apassi kirjoitti:
Parasta tässä kaikessa on se, että se voidaan milloin vain todistaa tieteellisesti rakentamalla silta maailmankaikkeuden ulkopuolelle, josta se nähdään.

Schrödingerin kissa kiipeää tikapuita pitkin taivaaseen?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

111
Seuraa 
Viestejä2526

Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Goswell kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Tensorit ovat siis vain tapa käsitellä suureita, joita ei voi esittää yhtenä lukuna.
Niiden avulla matematiikka saa paljon yksinkertaisemman muodon varsinkin yleisessä esityksessä, joissa komponentteja kuten Jxx, vx jne. ei käytetä.

Ok. hitausvoimaa ei todellakaan voi esittää yhtenä lukuna, kun se on massan ja kiihtyvyyden tulosta.

Silti, jos se hyväksytty tapa tuottaa voimaa näennäisvoimalla tai ominaisuudella niin ei hyvää päivää.


Hah, itsehän sinä yrität tuottaa näennäisvoimaa todellisella voimalla. Fysiikassa sen sijaan ei tehdä päinvastaista eli tuoteta voimaa näennäisvoimalla. Fysiikassa ei muutenkaan voimia tuoteta toisilla voimilla.

Näennäisvoimalla ei vaijeria jännitetä.


No ei todellakaan, olet täysin oikeassa. Kun vielä tajuaisit, että kappaleiden kiihtyvyyttä ei mikään rajoita, niin ymmärtäisit, että sitä ei silloin myöskään kiihtyvyydestä sikiävä näennäisvoima eli hitausvoima rajoita.

Ei rajoitakkaan


No hyvä
Lainaus:

, mutta tuottaa vastakkaisen saman suuruisen voiman tuotetusta kiihtyvyydestä, että ihan vaan sikäli sikäli rajoittaa että ilman voimaa ei voi kiihdyttää.

Jos kaksi kappaletta vuorovaikuttaa, niin kumpaankin kappaleeseen kohdistuu silloin AINA samansuuruiset ja vastakakkaissuuntaiset voimat, muuten ne eivät vuorovaikuttaisi ollenkaan eli kumpaankaan kappaleeseen ei kohdistuisi voimaa. Noin on kiihtyivätpä ne kappaleet tai eivät. Esim. Jos ne kappaleet ovat ruuvipenkissä vastakkain puristettuina, törmäävät toisiinsa ta hylkivät sähköiseti toisiaan kiihtyen erilleen toisistaan, niin niiden väliset voimat toisiinsa ovat kaikissa noissa tapauisissa saman suuruiset. Tuo tarkoittaa sitä, että kiihtyvyys ei tuota noista voimista kumpaakan eikä niiden lisäksi jotain lisävoimaa.
Siis summa summarum:
Ilman voimaa ei voi kiihtyä, totta. Juuri siksi mitään kiihtyvyyttä vastustavaa voimaa ei voi olla olemassa, eikä kumpikaan kappaleen välisistä voimista aiheudu kiihtyvyydestä koska jos voimaa on, niin ne voimat ovat muutenkin kappaleiden välillä yhtä suurina.

Miten tämän nyt muotoilisi fiksusti, se on se saatanan massa. ;-)

Niinpä, se saatanan massa nyt vain on.
Ja kyllä tieteessä tutkitaan mitä kvanttipörinöitä siellä kappaleiden sisällä tapahtuu atomeissa. Tutkitaan myös niitä alkeishiukkasia, joista ne atomit koostuvat. Jopa vuorovaikutuksia/voimia niiden kaikkien hiukkasten välillä tutkitaan.
Kun kaikkea tuota tutkitaan, niin tiedetään tutkimattakin, että kappaleilla on massa aiheutuipa se osin tai kokonaan millaisista pörinöistä tahansa. Lisäksi tiedetään tutkimattakin, että noilla kvanttipörinöillä ei ole kappaleiden liikkeisiin voimien vaikutuksen alaisina mitään vaikutusta . Se tiedetään siitä, että periaatteet kappaleiden liikkeistä voimien niihin vaikuttaessa hallittiin jo satoja vuosia sitten ihan yhtä hyvin kuin nykyään, vaikka kellään ei silloin ollut harmainta aavistustakaan kvanttipöhinöista tai edes atomeista?

Se on käsittämättömän yksinkertainen idea, sen sisäistäminen on helppoa kuin heinän teko, kunhan antaa periksi klassisesta massasta jolla on ominaisuuksia.

Jotta kappaleen liiketilaa saadaan muutettua tarvitaan voimaa, sm-hylkivää esimerkiksi, kontaktipinnalla .

Voimapari on aina symmetrinen totta kait, mutta jo kun katsot tuota kontaktipinnan voimaparia pitäisi jo oivalluksen herätyskellon päristä, massattomat kvanttilot joita tuossa kiivaasti vaihdetaan hoitaa liiketilan muuttamisen, huom massattomat. Jo tuo todistaa että massaa hitausominaisuuksin varusteltuna ei voi olla olemassa.

Ensinnäkin:
Massattomalla fotonilla on liikemäärä hooperlambda eli Planckin vakio per aallonpituus.
Jos tuollaiset kvantit antavat liikemäärää niille massattomille hiukkasillesi, niin minkähän nopeuden ne siitä saavat
Toiseksikin:
Jos taas väität, että massattomilla kvanteillasi ei ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massallisille hiukkasille?
Kolmanneksikin:
Jos kvanteiila ei taaskaan ole liikemäärää, niin minkä nopeuden ne antavat massattomille hiukkasille?
Tuossa ovat kaikki vaihtoehdot eikä mistään niistä seuraa kvanttiloiden vaihdoissa kuin äärettömiä nopeuksia/kiihtyvyyksiä tai ei ollenkaan nopeuksia/kiihtyvyyksiä.
Ei ne kvanttipörinät mitään aiheuta elleivät liikemäärää siirrä ja silloin ne hiukkaset, joihin sitä siirtävät
, eivät voi olla massattomia, muuten lentävät matkoihinsa ainakin c:tä painellen.
Eikä tuo ongelma poistu kaivelemalla syvemmälle hiukkasten sisään koska sama pätee menitpä kuvitelmissasi miten syvälle tahansa. Jos massaa (tai sitä sinun versiotasi inertiasta) ei jo alunperin olisi olemassa, niin kaikessa olisi kyse vain valonnopeudella liikkuvien massattomien hiukkasten vaihdosta , jonka lopputuloksena on aina valonnopeudella liikkuvia massattomia hiukkasia vaihtuipa siinä liikemäärää tai ei. Eikä se siitä muuksi muuttuisi pörisivätpä ne kvantit miten tahansa.

Loistava suoritus, kaikki väärin. Massaton hiukkanen antaa impulssin jonka määrä on mitä on, vastakkainen impulssi kumoaa sen, kaksi impulssia toisessa kappaleessa ja yksi toisessa, johtaa jo kiihtyvyyseroihin jotta kontaktipinnalla täsmää.

Kappaleissa on kuitenkin ziljoonittain ja ziljoonittain impulsseja, kyllä sieltä saa ulos ihan mitä nopeuksia tahansa kappaletasolle. Se että se kvanttipöhinä on sidottu sinne kappaleen sisään eikä karkaa on nähtävästi totta koska materiaa on tässä umpärilläkin ihan kiitettävästi.

Eikä tässä puhuta fotoneista vaan kaikista massattomista (kaikki on pohjimmiltaan massattomia) hiukkasista, sekin mikä hiukkanen todellisuudessa on on yhdentekevää. Kaikki on kvanttinutta, ja se aiheuttaa väkisin impulsseja se riittää.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla valonnopeudella liikkuvaa kvanttipuuroa, mutta siellä ei liikuta kovinkaan pitkälle kun suunta vaihtuu, vaan paremminkin päin vastoin.


Kaikista massattomista hiukkasistahan minäkin puhuin,
Vastauksessasi teet niin kuin aina ennenkin. Et välitä selvistä ja loogisista tosiasioista mitään vaan intät vastaan koska Gossu ja koska hitausvoima.

Kuinka niin. Jos sinulla on kaksi vastakkaista impulssia, yhtä suurta, ne kumoaa toisensa vaikutuksen, jos toisella puolella on kaksi ja toisella yksi ne ei enään m´kumoa toisiaan kuin osittain, tässä tulee se kiihtyvyys, epäsymmetrinen  vuorovaikutus ei käy, kiihtyvyys korjaa tilanteen. Voidaan puhua ziljoonista kontaktipinnoista kappaleen sisärakenteessa, ei mitään eroa hirvittävän pienessä tai mielettömän suuressa, impulssien määrä vain muuttuu.


Kun kerran asia on sinulle noin vaikeaa hahmottaa, niin otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos kvanttisi törmää yhteen irralliseen atomiin, niin mikä nyt kumoaa kvantin impulssin ja miksi se edes pitäisi kumota, sillä eihän kiihtyvyyttä voisi olla olemassakaan jos kaikki impulssit aina mystisesti kumoutuvat?
Entäs jos kvantti törmää elektroniin, lähdetko hajoittelemaan sitä mielikuvitusosasiin, joden välisellä kvanttipörinällä elektronin hitautta selittelet.

Lainaus:

Hiukkanen syntyy matkaa ja tuhoutuu, syntyy uusi hiukkanen joka syntyy uuteen liiketilaan, matkaa ja tuhoutuu, jne.

Kvanttiloiden välillä matka on vain kovin lyhyt, ihan naurettavan lyhyt ihmisen mitassa mutta mitä väliä, lyhennetään sitä vielä pikkuisen, kvanttiloiden vaihtotaajuus kasvaa, pidennetään sitä, vaihtotaajuus laskee, samat kvantit, eri vaikutus.Varmasti toimii.

Ei tässä ole mitään ristiriitaa logiikan kanssa eikä muutenkaan.

Ensin ihmettelet miten massaton kvantti voi aiheuttaa voimaa. Sulle kerrotaan, että massattomalla hiukkasellakin on liikemäärä. Siihen katosi se osa selittelyäsi.
Sitten se massattomuus. Kaikki massattomat hiukkaset liikkuvat aina valonnopeudella. No ok, tuohon et tietenkään usko.
Mielestäsi massattomat hiukkaset ilmeisesti voivat olla paikoillaan tai liikkua alle valonnopeutta. Mutta tällöin niihin impulssia siirtävä hiukkanen (mikä tahansa) antaisi niille klassisessa mekaniikassa äärettömän nopeuden ja suhtiksessa valonnopeuden, mikä niillä tosin jo muutenkin olisi. Tuossa yhden atomin tapauksessa mistään ei tule toista vastakkaissuuntaista impulssia kumoamaan tätä vaikutusta. Vaikka niitä hiukkasia ja kvanttiloita olisi ziljoona kappaletta, niin mikä mekanismi pitäisi huolen siitä, että yksikään hiukkanen ei kerkiä karata kappaleesta olipa se sen pinnalla tai sisällä? Ei mikään muu kuin käsienheiluttelumekanismi.
Toisaalta tämä keskustelu ei liity fysiikkaan ollenkaan, koska kappaleiden väliset voimat eivät aiheudu niitten välillä sinkoilevista hiukkasista?

Yhdessä atomissa on jo ziljoonittain impulsseja, ytimen kvarkkipuuro on mittaamaton impulssipuuro, yksi ulkoinen impukssi ei atomia paljoa heiluttele..


No ei, mutta itsehän sanoit, että niitä impulsseja on ziljoonittain, eikö nekään paljon heiluttele? Silti niihin jokaiseen sisältyy selittelyssäsi samat ongelmat kuin yhteenkin.
Lainaus:

Sanoin tuolla taannoin että ei tätä klassisella tavalla voikaan ymmärtää eikä siihen sotkea, vaan puhtaalta pöydältä on lähdettävä.

Juu, on selvää, että kaikki on ihan puhdasta Gossufysiikkaa, jossa tieteen tulokaista ei välitetä paskan vertaa, paitsi tietysti jos niiden avulla voidaan kuvitella hitausvoima todellisiksi. 😂
Lainaus:

Valonnopeus taas, he he, minkä suhteen se c.

No heh heh, kaiken suhteen ihan niinkun oikeassa fysiikassakin
Lainaus:

Kappale joka loittonee meistä lähes c nopeudella, siitä edeleen emittoituva fotoni liikkuu sen suhteen nopeudella c meistä poispäin.

Valon nopeus todellakin on täysin riippumaton lähteen ja kohteen nopeuksista, c:tähän se aina painelee.

Ei liiketila muutu, heiluttelee varmasti muuten, pärisee ja värisee mutta symmetria pitää liiketilan muuttumattomana.


No laitappa pöydälle omena ja anna sille luunappi, muuttuuko sen liiketila?
Tai ajattele sen ompun pinnimmaisia atomeja elektroneineen? Niiden naapuriatomeistakin tulisi ulkoreunassa oleviin elektroneihin työntäviä kvanttiloita, jolloin elektronit jos massattomia, voisivat lähteä tautisella nopeudella kappaleesta poispäin. Onko nyt niin, että ydin huomaisi tuon ajoissa ja lähettäisi apuun juuri sopivasti vetäviä kvanttilota estämään karkailun?😂

Ei muutu koska napautus on heikko massaan nähden ja kitka pitää sen pöydällä.

Ekuoren ja ytimen sidokset on selvästi melkoisen lujia, eihän se eletroni siitä ihan helposti minnekkään karkaa, ne elektronit ovat sidoksissa myös toisiinsa masassa, keskinäisestä hylkimisestä huolimatta, muutenhan kaikki hajoaisi käsiin.

Eli kappaleessa juuri ekuorten keskinäiset sidokset tekee kappaleen, eihän se muuten kasassa pysyisi alkuunkaan.

Ytimissä on taas lähes kaikki  massa ja tuon massan vaikutus ekuorirakenteeseen välittyy kasvavina taajuuksina vastakkaiseen suuntaan kuin kiihtyvyys.

Jokaisen rakennehiukkasen välillä oleva vuorovaikutus on pysyvä, ei karkaa minnekkään, vaan jokainen vuorovaikutustaajuus vain muuttuu tarvittaessa, eli vaikutus siirtyy muuttuvien taajuuksien avulla, ei niin että jotakin siirtyy..

Oletkohan sinä Goswell kertaakaan edes yrittänyt hahmottaa ainetta joka koostuu laajenevaa työntävää voimaa kierrättävistä laajenevista tihentymistä?

Katsos kun laajenevat tihentymät holviintuvat kierrättämään laajenevaa työntävää voimaa, pysyy laajeneva aine kasassa, vaikka kaikki siinä oleva laajeneva työntävä voima hajaantuu koko ajan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle.

Ei edes vaikea asia hahmottaa ja ymmärtää, mutta silti väität että ilman sidosvoimia kaikki hajoaisi käsiin.

Kaikki räjähtää / laajenee / hajoaa koko ajan käsiin, mutta kun ne kädetkin koostuvat koko ajan räjähtävää / laajenevaa työntävää voimaa kierrättävistä laajenevista tihentynistä, niin silloin laajeneva aine laajenee laajenevissa käsissä.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat