Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

jussipussi kirjoitti:
Tosi Mopo kirjoitti:
Kaikkee se porukka luulee itestään.
Niin se yleensä omissa tarinoissa menee, porukka luulee ja itse tietää.

Mihkä täällä joiduttaiskaan ilman sinua. Jäiskö samal linkki näkemättä sadan yhdennen kerran.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

”Tarkoitus on elvyttää kyky nauttia elämästä, ja sen pitäisi onnistua pidättäytymällä jonkin aikaa kaikenlaisista elämyksistä.”

Tämä pätee kyllä perustarpeisiin, kuten syömiseen ja seksiin... Entä someen? On loogista olettaa, että periaate pätee riippumatta nautinnon lajista. Mutta perustarpeen tyydyttämistavoissa on liikkumavaraa – siksi tietystä nautintotavasta pidättäytyminen ei takaa itse nautinnosta pidättäytymistä. Somettaminen ei ole itsessään luontainen  perustarve, vaan sen pelkkä ilmentymä, jonka voi teoriassa korvata. Ehkä tämä korvautuminen vain tapahtuu huomaamattomammin, kun kyse on somettamisen taustalla olevasta perusterpeesta. Pidättäytyykö paastoja siis todella nautinnosta?  Vai antaako hän perustarpeelleen vain tilaisuuden uudelleenkanavoitua, nautinnon määrän pysyessä ehkä samana? Hyvällä lykyllä uusi nautintotapa on tietysti virkistävä jo muutoksen itsensä vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

”Yhdessä tutkimuksessa tauko aiheutti tylsistymistä, toisessa se lisäsi tuttujen tapaamista.”

Eikö heidän pitänyt pidättäytyä kaikenlaisista elämyksistä? Tuttuna olisin loukkaantunut, ettei tapaamiseni sitä ole…(”Nähtäiskö, kun seurasi ei uhkaa tuottaa minulle mitään mainittavaa sosiaalista  nautintoa.”)

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
”Tarkoitus on elvyttää kyky nauttia elämästä, ja sen pitäisi onnistua pidättäytymällä jonkin aikaa kaikenlaisista elämyksistä.”

Tämä pätee kyllä perustarpeisiin, kuten syömiseen ja seksiin... Entä someen? On loogista olettaa, että periaate pätee riippumatta nautinnon lajista. Mutta perustarpeen tyydyttämistavoissa on liikkumavaraa – siksi tietystä nautintotavasta pidättäytyminen ei takaa itse nautinnosta pidättäytymistä. Somettaminen ei ole itsessään luontainen  perustarve, vaan sen pelkkä ilmentymä, jonka voi teoriassa korvata. Ehkä tämä korvautuminen vain tapahtuu huomaamattomammin, kun kyse on somettamisen taustalla olevasta perusterpeesta. Pidättäytyykö paastoja siis todella nautinnosta?  Vai antaako hän perustarpeelleen vain tilaisuuden uudelleenkanavoitua, nautinnon määrän pysyessä ehkä samana? Hyvällä lykyllä uusi nautintotapa on tietysti virkistävä jo muutoksen itsensä vuoksi.

Minusta kyse on ajankäytöstä. Vähemmän somea, enempi jotain muuta.
Luultavasti on hyödyllistä pitää taukoja ja keskittyä muuhun.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

Sattumalta tauon aikana löydetty uusi tapa nauttia elämästä voi tuoda suuremman tyydytyksen kuin somen käyttö, mutta ei se välttämättä johdu siitä, että nautintokynnys olisi laskenut. Pakon edessä samalle tarpeelle ehkä vain löytyi uusi keino ja siihen ehti tottua (takertua, kuten someen?). Erilainen keino ehkä sattui olemaan antoisampi. Onko somen käyttö paaston jälkeen nautinnollisempaa? Vai vieraantuuko käyttäjä siitä?

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

Tosi Mopo kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
”Tarkoitus on elvyttää kyky nauttia elämästä, ja sen pitäisi onnistua pidättäytymällä jonkin aikaa kaikenlaisista elämyksistä.”

Tämä pätee kyllä perustarpeisiin, kuten syömiseen ja seksiin... Entä someen? On loogista olettaa, että periaate pätee riippumatta nautinnon lajista. Mutta perustarpeen tyydyttämistavoissa on liikkumavaraa – siksi tietystä nautintotavasta pidättäytyminen ei takaa itse nautinnosta pidättäytymistä. Somettaminen ei ole itsessään luontainen  perustarve, vaan sen pelkkä ilmentymä, jonka voi teoriassa korvata. Ehkä tämä korvautuminen vain tapahtuu huomaamattomammin, kun kyse on somettamisen taustalla olevasta perusterpeesta. Pidättäytyykö paastoja siis todella nautinnosta?  Vai antaako hän perustarpeelleen vain tilaisuuden uudelleenkanavoitua, nautinnon määrän pysyessä ehkä samana? Hyvällä lykyllä uusi nautintotapa on tietysti virkistävä jo muutoksen itsensä vuoksi.

Minusta kyse on ajankäytöstä. Vähemmän somea, enempi jotain muuta.
Luultavasti on hyödyllistä pitää taukoja ja keskittyä muuhun.

Totta lyhykäisyydessään. Somessa olostakin varmaan nauttii enemmän, kun käy välillä jääkaapilla! :D 

jussipussi
Seuraa 
Viestejä54626

Tosi Mopo kirjoitti:
jussipussi kirjoitti:
Tosi Mopo kirjoitti:
Kaikkee se porukka luulee itestään.
Niin se yleensä omissa tarinoissa menee, porukka luulee ja itse tietää.

Mihkä täällä joiduttaiskaan ilman sinua. Jäiskö samal linkki näkemättä sadan yhdennen kerran.

Ei niitä yleensä kannata katsoa kuin kerran jos yhdestä kerrasta hahmottaa.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä54626

Käyttäjä4499 kirjoitti:
En ole someaddikti, mutta nettiaddikti ja se on kai hiukan sama asia. Toisaalta voiko olla addiktoitunut internettiin, jossa ollaan periaatteessa koko ajan..?
Kylä sitä voi addiktiona ajatella.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

Pidin kerran kuukauden tauon palstalta, kun oli paljon töitä, enkä jaksanut käyttää aikaani yhä uudelleen keskeneräisiin viesteihin, jotka totesin samalta seisomalta turhiksi kirjoittaa loppuun myöhemmin. Meni hermo toistuvaan ajan haaskaamiseen pölöillä kirjoitusyrityksillä ulkona. En tiedä teinkö minä sitä päätöstä kuukauden tauosta - ehkä se oli joku järjen ääni sisälläni, joka kiristi hermoni ja armahti minut ”kuukauden rankaisulla”, kun en muuten uskonut.

...Ja olipa oivallus, että en olisi muuten pesemässä kylppäriä tai tekemässä toista lenkkiä samana päivänä! Tuli useammin hetkiä jolloin mietin: ”mitä nyt tekisin?” ja hyvä mieli, kun olin vapaa tekemään mitä halusin. Moni asia olisi jäänyt tekemättä, jos olisin vain jatkanut netissä. Päivien monipuolistuminen tuntui kivalta, vaikka mikään yksittäinen tekeminen ei olisikaan korvannut antoisimpia hetkiä netissä. Vaihtelulla oli oma arvonsa!

Mutta ei paasto ole välttämätön, vaan ihanne – se mihin paastollakin pyritään – on kai kohtuuden löytääminen. Minusta paras on kun vain tiedostaa, että jos mieleen tulee ajatus : ”nyt voisi tehdä jotain muuta” niin voi samantien miettiä, mitä tekee loppuun ennen kuin vaihtaa tekemistä ja sitten vain tekee. Kai addiktoitunutkin voi päättää, että toimii herkemmin sisäisten viestien mukaan?

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

jussipussi kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
En ole someaddikti, mutta nettiaddikti ja se on kai hiukan sama asia. Toisaalta voiko olla addiktoitunut internettiin, jossa ollaan periaatteessa koko ajan..?
Kylä sitä voi addiktiona ajatella.

Oletko asiantuntija?

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

Facebook on vanha, kuka sitä enää käyttää? Whatsup on mahtava… Ei mun aika internetissä kulu somessa, vaan lähinnä  TIEDE-palstalla ja YouTubessa. Ei sitä tosin tiedä, innostunko vielä jonain päivänä jostain sovelluksesta, jossa saan esitellä (tulevaisuuden) puutarhani ja sen asukkaat... melko suurella todennäköisyydellä!! Osa ajasta menee tietysti niiden hoitamiseen.

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Pidin kerran kuukauden tauon palstalta, kun oli paljon töitä, enkä jaksanut käyttää aikaani yhä uudelleen keskeneräisiin viesteihin, jotka totesin samalta seisomalta turhiksi kirjoittaa loppuun myöhemmin. Meni hermo toistuvaan ajan haaskaamiseen pölöillä kirjoitusyrityksillä ulkona. En tiedä teinkö minä sitä päätöstä kuukauden tauosta - ehkä se oli joku järjen ääni sisälläni, joka kiristi hermoni ja armahti minut ”kuukauden rankaisulla”, kun en muuten uskonut.

...Ja olipa oivallus, että en olisi muuten pesemässä kylppäriä tai tekemässä toista lenkkiä samana päivänä! Tuli useammin hetkiä jolloin mietin: ”mitä nyt tekisin?” ja hyvä mieli, kun olin vapaa tekemään mitä halusin. Moni asia olisi jäänyt tekemättä, jos olisin vain jatkanut netissä. Päivien monipuolistuminen tuntui kivalta, vaikka mikään yksittäinen tekeminen ei olisikaan korvannut antoisimpia hetkiä netissä. Vaihtelulla oli oma arvonsa!

Mutta ei paasto ole välttämätön, vaan ihanne – se mihin paastollakin pyritään – on kai kohtuuden löytääminen. Minusta paras on kun vain tiedostaa, että jos mieleen tulee ajatus : ”nyt voisi tehdä jotain muuta” niin voi samantien miettiä, mitä tekee loppuun ennen kuin vaihtaa tekemistä ja sitten vain tekee. Kai addiktoitunutkin voi päättää, että toimii herkemmin sisäisten viestien mukaan?

Pitäny toisinaan palstataukoa. Joskus parikin vuptta. Siinä tullu joskus sivusta keskusteluja seurattua osallistumatta. Kun asettuu itse ulkopuoliseksi niin huomaa kuinka idioottimaisia juttuja täällä jauhetaan. Kun itse on mukana sitä ei havaitse läheskään samoin.

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Facebook on vanha, kuka sitä enää käyttää? Whatsup on mahtava… Ei mun aika internetissä kulu somessa, vaan lähinnä  TIEDE-palstalla ja YouTubessa. Ei sitä tosin tiedä, innostunko vielä jonain päivänä jostain sovelluksesta, jossa saan esitellä (tulevaisuuden) puutarhani ja sen asukkaat... melko suurella todennäköisyydellä!! Osa ajasta menee tietysti niiden hoitamiseen.

Mä en käytä juuri sosiaalista mediaa. Mun fb piiri on pieni eikä muita aplikaatioita ole. Yksityiseen viestittelyyn on tekstiviestin korvikkeet tietty tarvittaessa.

Vierailija

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Keijona kirjoitti:
Kyllä paasto vaikuttaa. Ei tarvitse  olla kun viikko syömättä, niin kyllä maistuu omenakin jumalaiselta.

Ja pelkkä perunakin. Tai leipä. Uskomaton maku...

Hajuaisti ja näkö paranee myös.

Keijona
Seuraa 
Viestejä16351

Whatsup tosiaan suosittu, jokuhan joskus voi perustaa Tiede whatsup ryhmän. Prepaid kortillahan niissäkin jonkinlainen anonyymiys sailyy.....

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7462

Tätä kokeessa (en lukenut ap:stä)  ilmeisesti haetaan : ”deprivaatio” jollain tasolla -> madaltunut kynnys tarttua uuteenkin nautinnon lähteeseen  -> ”paaston jättämä aukko” pienenee ja samalla riippuvuuden tunne, kun tyydytys saavutetaan vähemmällä.  Tämä siis edellyttää, että paastoaja löytää mielekkäitä tapoja korostaa pientä hyvää, tai oivalta uusia näkökulmia vanhoihin tapoihin. Muuten riippuvuuden tunne varmaan lisääntyy kun nautinnon jano elää, mutta uudet keinot ei täsmää, ja tästä seuraa ehkä myös syyllisyyttä [kun mikään uusi ei toimi], mikä puolestaan heikentää lähtökohtia nautinnolle. Paaston jälkeenkin olisi ehkä vielä kurjempaa, kun tietäisi millainen addikti onkaan. Siihen menisi kaikki saavutettu hyöty nautintokynnyksen saavuttamisesta.

Perustarpeita ei voi yksittäisillä nautinnoilla tai niiden eväämisellä määrätä, mutta voi niitä tietoisemmin säätää ja tätä tutkimuksessa kai haettiin. Jos addiktion ja elämänilon voi joidenkin ominaisuuksien perusteella asettaa vastakkaisiksi (esim. addiktioon liittyvä ahdistus vs. elämäniloon liittyvä vapauden tunne) niin taustalla lienee sama voimavara. Se mikä purkautuu addiktiona, voisi kääntyä  intohimoksi. Moni psykopaatti ja narsisti on tämän tiedostamattaan todennut, kääntäessään puutteensa voimavaraksi jo pienestä pitäen. Miksei sama voisi toimia pienelläkin tasolla, "normaalien" kohdalla?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat