Seuraa 
Viestejä1172

Is Overthinking a Sign of Genius Creativity?
http://www.copleynews.com/is-overthinking-a-sign-of-genius-creativity/

Yliajatteletko usein? Koetko että se on hyöty vai haitta?

Yliajatteletko usein?
Kyllä, hyödyt kompensoivat haitat eli neutraali.
Kyllä, hyödyt kompensoivat haitat eli neutraali.
37.9%
Kyllä, koen että se on pääasiassa haitallista.
Kyllä, koen että se on pääasiassa haitallista.
34.4%
Kyllä, koen että se on pääasiassa hyödyllistä.
Kyllä, koen että se on pääasiassa hyödyllistä.
17.2%
En.
En.
10.3%
Ääniä yhteensä: 29

Sivut

Kommentit (25)

jussipussi
Seuraa 
Viestejä57406

Brainwashed kirjoitti:
Joissakin yhteyksissä ei ole pahaksi miettiä pariinkin kertaan, mutta irl niin ne jotka jumittuvat joka asiassa pohtimaan asiaa kuin asiaa ovat useimmiten auttamattomasti vässyköitä.
Se vaikuttaa siltä koska rationaalinen ajattelu on turkasen hidasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brainwashed
Seuraa 
Viestejä13924

jussipussi kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Joissakin yhteyksissä ei ole pahaksi miettiä pariinkin kertaan, mutta irl niin ne jotka jumittuvat joka asiassa pohtimaan asiaa kuin asiaa ovat useimmiten auttamattomasti vässyköitä.
Se vaikuttaa siltä koska rationaalinen ajattelu on turkasen hidasta.

Ei se vaikuta siltä - se on niin - ei ole rationaalista jumittua pohtimaan joka vatun juttua, saataa lopulta olla kuitenkin väärin sammutettu.

KultaKikkare
Seuraa 
Viestejä1172

Mitä on yliajattelu ja miten se eroaa siitä että suunnittelee asioita järkevästi?

Itse tykkään suunnitella tarkasti ne asiat joita ylipätäään suunnittelen. Ne on yleensä sellasia juttuja joiden toteutus stepit on selkeät. Esim kun rakensin kotiteatteria tein ensin 3D mallit ihan kaikesta. Koska se oli hauskaa. Ja tiesin että pystyn toteuttamaan asiat täsmälleen kuten olen ne suunnitellut, tilaamaan/ostamaan juuri oikeat määrät oikeita kamoja, yms. Samaten jotain matkoja on kiva suunnitella korkeammalla tasolla. Ja muuta vastaavaa, asioita jotka pystyy suunnittelemaan tietäen että toteutus menee kuten on suunnitellut.

Mut sit taas sellasen yleisen elämänhallinnan kannalta olen pikemminkin aliajattelija. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.

"The path is revealed in the treading." - on aina ollut mun motto. Ikinä en ole edes yrittänyt suunnitella elämääni yleisellä tasolla. Kun ottaa askeleen, yleensä sen jälkeen jossain vaiheessa avautuu et mikä se seuraava askel on. 

Ymmärrän kyllä ettei se aina ole optimaalinen tapa toimia. Mutta mun aivot jotenkin hylkii suunnitelmallisuutta tietyissä asioissa. Toisaalta kadehdin ihmisiä jotka on hyviä suunnittelemaan arkea, osaavat käyttää rahaa järkevästi, yms.

Eikä sille oikein edes voi mitään, koska ei tavallaan edes halua voida. Voi olla ettei yliajattelijatkaan voi mitään käytökselleen, koska eivät tavallaan edes halua voida. Molemmissa tavoissa on hyvät puolensa jotka tulevat esiin erilaisissa tilanteissa.

Mollusca
Seuraa 
Viestejä194

Itsellä on taipumus yliajatteluun. Se kumpuaa kai siitä, etten tunnista, milloin se on aiheellista ja milloin ei. Joskus se kai on ollut ihan hyvästä loppujen lopuksi. Usein ei. Varmaan jotain tekemistä yleisen ahdistuneisuuden kanssa. Varsinkin sosiaalisissa kanssakäymisissä yliajattelen paljon. En saa jotain sähköpostia lähetettyä, kun jumitan sanamuotoihin ja ilmaukseen ylipäätään. Viimeksi kun olin laittamassa sähköpostia työasioissa, oli hyvä, että "yliajattelin", ja päädyin varmistamaan asian kollegalta, koska olisin muuten mokannut pahasti. Maailma on monimutkainen, eivätkä asiat ole aina kovinkaan selkeitä jos vähänkään tekee jotain ruuanlaittoa vakavempaa. Ehkä kaikki eivät vain tee elämässään mitään ruuanlaittoa vakavempaa? Ymmärrettävästi silloin ei ole myöskään konseptia mielessä siitä, miksi asioita pitäisi joskus vähän jopa miettiä ennen kuin tekee. Ja yliajattelustani huolimatta päädyn joskus tekemään asioita, joita kadun. Ja se ruokkii tuota yliajattelua entisestään. Voi myös olla, että toisille on helpompaa tunnistaa missä on ajattelun paikka ja missä ei. Minulle kaikki on yhtä pelottavaa kaaosta. Varmasti joku haluaisi ajatella tästä, että olen vähä-älyinen. Ehkä tietyillä elämän osa-alueilla saatan ollakin. Tai ainakin kömpelö, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. 

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä8145

[quote=KultaKikkare]

Mä olen tässä suhteessa samanlainen. Aliajattelija. Jos ajattelisin enemmän, mulla ois enemmän mammonaa nyt. Multa on aina puuttunut sellainen malli, jolla tähdätä taloudelliseen vakauteen - en tiedä miksi. Rahan käyttöä olen kyllä saanut harjoitella, on ollut millä harjoitella... mutta ei sijoittajan mieli siitä synny. Täytyy olla taustalla jotain enemmän. Motivaatio lähtee lapsuudessa opituista asenteista, persoonallisuudesta, ei pelkästä tuhlailusta ja "voi ei, jatkossa olen viisaampi!" -toteamuksesta. Toteamukset unohtuu käytännössä ihmeen helposti.

Luulen, että menestys tulee intohimosta ja keskittymisestä, siis riittävästä keskittymisestä yhteen asiaan. Mikä ei ole helppoa, jos intohimoa on liiankin moneen suuntaan, tai ei mihinkään.

En ihan tarkalleen tiedä, mistä on kyse, kun ei tunne motivaatiota suunnitella talousasioita vaikka muuten tykkäisi rahasta. Osaako joku kertoa? Mietin onko se Suomen järjestelmä, joka ei kannusta vaurastumaan, mutta en jaksa uskoa että johtuisi vain siitä. Onko se sitä, että on liian monta kertaa saanut todeta itsensä naiiviksi, ja oppinut vain luovimaan intuitionsa mukaan? Onko se jännempää!

Kun minulla on taipumusta joskus pohtia aiheita, koen että näkemykset tulevat aina itsestään, niiden eteen ei tarvitse ponnistella - siksi se ei tunnu "yliajattelulta".

Kun puhutaan yliajattelusta, sillä kai tarkoitetaan, että se saa vastapuolen kiusaantumaan. Joko siksi että häntä uhkaavat erilaiset näkemykset, tai siksi että jahkailu ahdistaa häntä. Se ei siis välttämättä kerro itse ajattelusta... että onko se älykästä ehdottamista, vai neuroottista spekulointia. Tietysti kun ajattelija on itse kokija, hän voi joko kokea omahyväistä tyydytystä ajattelunsa monipuolisuudesta, tai pyrkiä hyvällä syyllä irrottautumaan ajattesta joka ei hänen mielestään johda mihinkään.

KultaKikkare
Seuraa 
Viestejä1172

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Mä olen tässä suhteessa samanlainen. Aliajattelija. Jos ajattelisin enemmän, mulla ois enemmän mammonaa nyt. Multa on aina puuttunut sellainen malli, jolla tähdätä taloudelliseen vakauteen - en tiedä miksi. Rahan käyttöä olen kyllä saanut harjoitella, on ollut millä harjoitella... mutta ei sijoittajan mieli siitä synny. Täytyy olla taustalla jotain enemmän. Motivaatio lähtee lapsuudessa opituista asenteista, persoonallisuudesta, ei pelkästä tuhlailusta ja "voi ei, jatkossa olen viisaampi!" -toteamuksesta. Toteamukset unohtuu käytännössä ihmeen helposti.

Mulle kyse on ihan siitä, että jotta rahaa voi sijoittaa, sitä ei saa kuluttaa. Valinta tehdään kulutuksen suhteen, ei sijoittamisen, koska jos kuluttaa ei ole mitään sijoitettavaa. Sen voi ajatella myös niinpäin että täytyy olla taustalla jotain vähemmän, vähemmän halua käyttää rahaa. Toisaalta tottumuskysymyskin, että minkälaisella rahamäärällä on tottunut tulemaan toimeen.

Ja sitten ihan se paljonko rahaa todella arvostaa. Kuluttamisesta tykkää varmaan lähes kaikki, paitsi todella säästelijäät, mut harva todella arvostaa rahaa niin paljon että on valmis tinkimään huomattavasti kulutuksestaan jotta saa haalittua itselleen rahaa jota ei voi käyttää. Kyllä ne tulotkin on aika olennaiset, vanha sananlasku ei pidä paikkaansa.

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Luulen, että menestys tulee intohimosta ja keskittymisestä, siis riittävästä keskittymisestä yhteen asiaan. Mikä ei ole helppoa, jos intohimoa on liiankin moneen suuntaan, tai ei mihinkään.

Joo samaa mieltä, keskittyminen on tärkeää. Mulla ei koskaan ole ollu intohimoa suoranaisesti rahaan, vaan asioihin joita tekemällä sitä voi saada. Mutta se tekeminen on aina ollut kaiken keskiössä. Olla mahdollisimman hyvä siinä.

Käyttäjä4499 kirjoitti:

En ihan tarkalleen tiedä, mistä on kyse, kun ei tunne motivaatiota suunnitella talousasioita vaikka muuten tykkäisi rahasta. Osaako joku kertoa? Mietin onko se Suomen järjestelmä, joka ei kannusta vaurastumaan, mutta en jaksa uskoa että johtuisi vain siitä. Onko se sitä, että on liian monta kertaa saanut todeta itsensä naiiviksi, ja oppinut vain luovimaan intuitionsa mukaan? Onko se jännempää!

Sanovat että intuitiotansa/tunteitaan seuraamalla saavuttaa henkistä kasvua ja paremman tasapainon, ja sitä kautta onnellisemman elämän. Mun mielestä se on pelkästään hyvä asia. Pelon ehdoilla ei pitäisi mennä, eikä muiden asettamien odotuksien. Ei ole aina helppoa.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/in-love-and-war/201604/7-reasons...

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Kun minulla on taipumusta joskus pohtia aiheita, koen että näkemykset tulevat aina itsestään, niiden eteen ei tarvitse ponnistella - siksi se ei tunnu "yliajattelulta".

Kun puhutaan yliajattelusta, sillä kai tarkoitetaan, että se saa vastapuolen kiusaantumaan. Joko siksi että häntä uhkaavat erilaiset näkemykset, tai siksi että jahkailu ahdistaa häntä. Se ei siis välttämättä kerro itse ajattelusta... että onko se älykästä ehdottamista, vai neuroottista spekulointia. Tietysti kun ajattelija on itse kokija, hän voi joko kokea omahyväistä tyydytystä ajattelunsa monipuolisuudesta, tai pyrkiä hyvällä syyllä irrottautumaan ajattesta joka ei hänen mielestään johda mihinkään.

Ei kai toi ole yliajattelua? Yliajattelu on sitä että kokee jäävänsä jumittamaan liiaksi miettimään asioita ilman että niihin enää saa miettimällä mitään lisäarvoa. Ei sitäkään asiaa pitäisi muilta kysyä. Mistä sen muut voi tietää saako miettimisestä lisäarvoa vai ei. Ihmiset toki on hanakoita tuomitsemaan.

Jahkailuun voi olla monia muitakin syitä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä8145

7: no jos hiluista puhutaan, niin mietitään kuluttamiselta pidättäytymistä... mut joo, köyhillä pitää erittäin hyvin paikkansa. Euro helpommin lähtee.

Säästäminen voi olla neuroosi, tuhlaaminen voi olla neuroosi. Subjektiivinen asia, jossain määrin.

Niin tässä nyt kai todettiin, että yliajattelu tarkoittaa neuroottisuutta. Jos taustalla on trauman jännite, se hakee muotoaan, mikä näyttää siltä että punainen lanka on kadoksissa. Älykkyys tosin takaa jotain loogisuutta, varhaiskehityksen mahdollisesta hämmennyksestä huolimatta.

KultaKikkare
Seuraa 
Viestejä1172

Käyttäjä4499 kirjoitti:
7: no jos hiluista puhutaan, niin mietitään kuluttamiselta pidättäytymistä... mut joo, köyhillä pitää erittäin hyvin paikkansa. Euro helpommin lähtee.

Säästäminen voi olla neuroosi, tuhlaaminen voi olla neuroosi. Subjektiivinen asia, jossain määrin.

Ei summat ole siinä mielessä olennaisia, ihminen voi kuluttaa rajattoman määrän rahaa jos ei ollenkaan halua kulutustaan hallita. Jos haluaa sijoittaa x euroa, pitää kuluttaa x euroa vähemmän.

Voihan sitä psykologian kannalta miettiä niinkin että miksi juuri kulutus on se asia josta ei halua pidättäytyä, voiko se olla kompensaatio? Kulutus on siihen vaan aika huono vaihtoehto.

Taisin itsekin kärsiä nuorempana kulutus neuroosista. Joskus piti oikein keksimällä keksiä et mitähän sitä vielä ostais. Tosta olen onneksi vapautunut.

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Niin tässä nyt kai todettiin, että yliajattelu tarkoittaa neuroottisuutta. Jos taustalla on trauman jännite, se hakee muotoaan, mikä näyttää siltä että punainen lanka on kadoksissa. Älykkyys tosin takaa jotain loogisuutta, varhaiskehityksen mahdollisesta hämmennyksestä huolimatta.

Words of wisdom.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä12267

Ei ole yliajattelua. Se on vain ylimielinen pilkkanimitys kovin tarpeelliselle ajattelulle niiltä, jotka eivät ajattele tekemisiään ja sanomisiaan. Nämä tollot koheltavat jättäen peräänsä tuhon ja kivun turbulenssivanaa, jossa muut joutuvat ajattelemaan sitten heidänkin edestään, kuinka vauriot korjata.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä12267

Jos yliajattelulla tarkoitetaan sitä, että ajattelee asioita vaikka ei enää päädykään mihinkään uuteen tietoon tai päätökseen, niin siitä ei ole haittaa. Ajattelu on kuitenkin ennustamaton prosessi, joten ajattelematta jättämällä saattaa aina tulla tehneeksi epäedullisia päätöksiä tai jäädä ilman parempaa tietoa. Ajattelemattomuus siis on potentiaalisesti suureksikin haitaksi. Sen vuoksi aina kannattaa ajatella vielä vähän pidemmälle. Vasta todettuaan selvästi yliajattelevansa, voi ylipäänsä olla varma ajatelleensa edes tarpeellisen paljon kyseistä asiaa. Yliajattelu on siis välttämättömyys ja merkki siitä, että ylipäänsä ajattelee. 

Tahitia
Seuraa 
Viestejä217

Ab Surd Oy kirjoitti:
HELLHOLE kirjoitti:
"Tekeekö minun häipyminen täältä tietyin väliajoin sinulle kipeää Ab Surd Oy?"

Sä oot jotenkin kipeä.

Niin olen. Sain klamydian sinulta hetki sitten.

MooM
Seuraa 
Viestejä10741

Ab Surd Oy kirjoitti:
Jos yliajattelulla tarkoitetaan sitä, että ajattelee asioita vaikka ei enää päädykään mihinkään uuteen tietoon tai päätökseen, niin siitä ei ole haittaa. Ajattelu on kuitenkin ennustamaton prosessi, joten ajattelematta jättämällä saattaa aina tulla tehneeksi epäedullisia päätöksiä tai jäädä ilman parempaa tietoa. Ajattelemattomuus siis on potentiaalisesti suureksikin haitaksi. Sen vuoksi aina kannattaa ajatella vielä vähän pidemmälle. Vasta todettuaan selvästi yliajattelevansa, voi ylipäänsä olla varma ajatelleensa edes tarpeellisen paljon kyseistä asiaa. Yliajattelu on siis välttämättömyys ja merkki siitä, että ylipäänsä ajattelee. 

Tuossa aloituksen linkissä yliajattelua kuvattiin normaalia intensiivisempänä (erityisesti) sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen pohdintana. Tyyliin "mitä se nyt oikeasti tarkoitti, kun se katsoi noin" ja  kaikenlaisten epäonnistumistapojen murehtimisena ja ahdistumisena. Ja muutenkin tuollaisten asioiden etukäteistä ja jälkikäteistä pähkäilyä. Vähintään semineuroottista , mutta artikkelin mukaan myös luovuuteen ja verbaalisuuteen liittyvää.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä12267

MooM kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Jos yliajattelulla tarkoitetaan sitä, että ajattelee asioita vaikka ei enää päädykään mihinkään uuteen tietoon tai päätökseen, niin siitä ei ole haittaa. Ajattelu on kuitenkin ennustamaton prosessi, joten ajattelematta jättämällä saattaa aina tulla tehneeksi epäedullisia päätöksiä tai jäädä ilman parempaa tietoa. Ajattelemattomuus siis on potentiaalisesti suureksikin haitaksi. Sen vuoksi aina kannattaa ajatella vielä vähän pidemmälle. Vasta todettuaan selvästi yliajattelevansa, voi ylipäänsä olla varma ajatelleensa edes tarpeellisen paljon kyseistä asiaa. Yliajattelu on siis välttämättömyys ja merkki siitä, että ylipäänsä ajattelee. 

Tuossa aloituksen linkissä yliajattelua kuvattiin normaalia intensiivisempänä (erityisesti) sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen pohdintana. Tyyliin "mitä se nyt oikeasti tarkoitti, kun se katsoi noin" ja  kaikenlaisten epäonnistumistapojen murehtimisena ja ahdistumisena. Ja muutenkin tuollaisten asioiden etukäteistä ja jälkikäteistä pähkäilyä. Vähintään semineuroottista , mutta artikkelin mukaan myös luovuuteen ja verbaalisuuteen liittyvää.

Juu, mutta sitä tässä pohdiskelinkin, että vuorovaikutuksessa on ainoastaan hyväksi miettiä asioita etukäteen ja vaikka jälkikäteenkin. Yrittää ymmärtää toisia ja sopeuttaa omaa toimintaansa sosiaaliseen ympäristöön jne. Oppia. 

KultaKikkare
Seuraa 
Viestejä1172

Ab Surd Oy kirjoitti:
MooM kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Jos yliajattelulla tarkoitetaan sitä, että ajattelee asioita vaikka ei enää päädykään mihinkään uuteen tietoon tai päätökseen, niin siitä ei ole haittaa. Ajattelu on kuitenkin ennustamaton prosessi, joten ajattelematta jättämällä saattaa aina tulla tehneeksi epäedullisia päätöksiä tai jäädä ilman parempaa tietoa. Ajattelemattomuus siis on potentiaalisesti suureksikin haitaksi. Sen vuoksi aina kannattaa ajatella vielä vähän pidemmälle. Vasta todettuaan selvästi yliajattelevansa, voi ylipäänsä olla varma ajatelleensa edes tarpeellisen paljon kyseistä asiaa. Yliajattelu on siis välttämättömyys ja merkki siitä, että ylipäänsä ajattelee. 

Tuossa aloituksen linkissä yliajattelua kuvattiin normaalia intensiivisempänä (erityisesti) sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen pohdintana. Tyyliin "mitä se nyt oikeasti tarkoitti, kun se katsoi noin" ja  kaikenlaisten epäonnistumistapojen murehtimisena ja ahdistumisena. Ja muutenkin tuollaisten asioiden etukäteistä ja jälkikäteistä pähkäilyä. Vähintään semineuroottista , mutta artikkelin mukaan myös luovuuteen ja verbaalisuuteen liittyvää.

Juu, mutta sitä tässä pohdiskelinkin, että vuorovaikutuksessa on ainoastaan hyväksi miettiä asioita etukäteen ja vaikka jälkikäteenkin. Yrittää ymmärtää toisia ja sopeuttaa omaa toimintaansa sosiaaliseen ympäristöön jne. Oppia. 

Suunnitelmallisuus ei ole sama kuin neuroottinen yliajattelu.
Noiden asioiden (yli)ajattelussa on se ongelma että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa asiat harvoin etenevät kuten on ajatellut. Se on luonteeltaan enemmän reaktiivista kuin proaktiivista. Isoja linjoja on hyvä miettiä, yksityiskohtia ei. 

Kovin proaktiiviset ihmiset pyrkivät kokoajan hallitsemaan vuorovaikutusta. Ovat usein sellaisia monologeja pitäviä ihmisiä.
 

KultaKikkare
Seuraa 
Viestejä1172

HELLHOLE kirjoitti:
Täytynee tästä lähteä lääkäriin, heippa. " Ikävää että joudutte sillä välin ikävöimään."

Tunnen yhden pronssifiguureihin erikoistuneen eläinlääkärin. Jos tilasi ei parane käyttämälläsi lääkärillä, voin välittää tiedon ongelmastasi. Hänellä on vastaanotto mutta mahdollisuus myös kotikäynteihin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat