Sivut

Kommentit (25)

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä12267

KultaKikkare kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
MooM kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Jos yliajattelulla tarkoitetaan sitä, että ajattelee asioita vaikka ei enää päädykään mihinkään uuteen tietoon tai päätökseen, niin siitä ei ole haittaa. Ajattelu on kuitenkin ennustamaton prosessi, joten ajattelematta jättämällä saattaa aina tulla tehneeksi epäedullisia päätöksiä tai jäädä ilman parempaa tietoa. Ajattelemattomuus siis on potentiaalisesti suureksikin haitaksi. Sen vuoksi aina kannattaa ajatella vielä vähän pidemmälle. Vasta todettuaan selvästi yliajattelevansa, voi ylipäänsä olla varma ajatelleensa edes tarpeellisen paljon kyseistä asiaa. Yliajattelu on siis välttämättömyys ja merkki siitä, että ylipäänsä ajattelee. 

Tuossa aloituksen linkissä yliajattelua kuvattiin normaalia intensiivisempänä (erityisesti) sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen pohdintana. Tyyliin "mitä se nyt oikeasti tarkoitti, kun se katsoi noin" ja  kaikenlaisten epäonnistumistapojen murehtimisena ja ahdistumisena. Ja muutenkin tuollaisten asioiden etukäteistä ja jälkikäteistä pähkäilyä. Vähintään semineuroottista , mutta artikkelin mukaan myös luovuuteen ja verbaalisuuteen liittyvää.

Juu, mutta sitä tässä pohdiskelinkin, että vuorovaikutuksessa on ainoastaan hyväksi miettiä asioita etukäteen ja vaikka jälkikäteenkin. Yrittää ymmärtää toisia ja sopeuttaa omaa toimintaansa sosiaaliseen ympäristöön jne. Oppia. 

Suunnitelmallisuus ei ole sama kuin neuroottinen yliajattelu.
Noiden asioiden (yli)ajattelussa on se ongelma että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa asiat harvoin etenevät kuten on ajatellut. Se on luonteeltaan enemmän reaktiivista kuin proaktiivista. Isoja linjoja on hyvä miettiä, yksityiskohtia ei. 

Kovin proaktiiviset ihmiset pyrkivät kokoajan hallitsemaan vuorovaikutusta. Ovat usein sellaisia monologeja pitäviä ihmisiä.
 

Niin, en näekään asiaa pyrkimyksenä hallita mitään, vaan käydä läpi niitä vaihtoehtoisia etenemäkulkuja. Jos sanon asian X, niin toinen voi reagoida siihen tavoilla Y, Z ja W, jolloin jos vastaan Y:hyn että Ö, niin toinen voi vastata Q, R ja C ja niin edelleen. Muodostuu jonkinlainen puurakenne, ja sen eri oksanpäissä on sitten erilaisia lopputulemia/tilanteita.

Esimerkiksi liikeneuvotteluissa tällaisten asioiden hahmottaminen on ihan oleellista. Yhtä lailla tietysti muissakin ihmisten välisissä tilanteissa. Joku tyhmä virhe tai ajattelemattomuus voi bisneksessä maksaa hyvän diilin, kun vuorovaikutus harhautuu väärälle polulle. Vastaavasti vaikkapa parisuhteessa voi muodostua patologisia kuvioita joilla pienikin asiakysymys ryöstäytyy aina kohtuuttomaksi riidaksi tms. Niiden välttäminen voi olla ihan hyödyllistä tutkimalla sitä vuorovaikutusmallia ajatuksissaan. 

Tietynlaista hallintaa tuokin toki on, mutta ei siinä mielessä että pyrkisi juuri tiettyyn lopputulokseen tai saamaan oman asiansa runtattua läpi toisesta piittaamatta. Kaupanteko ja ihmissuhteet ovat molemminpuolisen hyödyn tavoittelemista; niissä ei voi voittaa, jos kumpikin ei voita jonkinlaisessa suhteellisen tasapainoisessa jakomallissa. Hyöty tässä olkoon nyt mahdollisimman laajasti tulkittava, esimerkiksi elämään iloa tai turvaa tuovaa asiaa voi tarkastella hyötynä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahitia
Seuraa 
Viestejä217

Ab Surd Oy kirjoitti:
KultaKikkare kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
MooM kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Jos yliajattelulla tarkoitetaan sitä, että ajattelee asioita vaikka ei enää päädykään mihinkään uuteen tietoon tai päätökseen, niin siitä ei ole haittaa. Ajattelu on kuitenkin ennustamaton prosessi, joten ajattelematta jättämällä saattaa aina tulla tehneeksi epäedullisia päätöksiä tai jäädä ilman parempaa tietoa. Ajattelemattomuus siis on potentiaalisesti suureksikin haitaksi. Sen vuoksi aina kannattaa ajatella vielä vähän pidemmälle. Vasta todettuaan selvästi yliajattelevansa, voi ylipäänsä olla varma ajatelleensa edes tarpeellisen paljon kyseistä asiaa. Yliajattelu on siis välttämättömyys ja merkki siitä, että ylipäänsä ajattelee. 

Tuossa aloituksen linkissä yliajattelua kuvattiin normaalia intensiivisempänä (erityisesti) sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen pohdintana. Tyyliin "mitä se nyt oikeasti tarkoitti, kun se katsoi noin" ja  kaikenlaisten epäonnistumistapojen murehtimisena ja ahdistumisena. Ja muutenkin tuollaisten asioiden etukäteistä ja jälkikäteistä pähkäilyä. Vähintään semineuroottista , mutta artikkelin mukaan myös luovuuteen ja verbaalisuuteen liittyvää.

Juu, mutta sitä tässä pohdiskelinkin, että vuorovaikutuksessa on ainoastaan hyväksi miettiä asioita etukäteen ja vaikka jälkikäteenkin. Yrittää ymmärtää toisia ja sopeuttaa omaa toimintaansa sosiaaliseen ympäristöön jne. Oppia. 

Suunnitelmallisuus ei ole sama kuin neuroottinen yliajattelu.
Noiden asioiden (yli)ajattelussa on se ongelma että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa asiat harvoin etenevät kuten on ajatellut. Se on luonteeltaan enemmän reaktiivista kuin proaktiivista. Isoja linjoja on hyvä miettiä, yksityiskohtia ei. 

Kovin proaktiiviset ihmiset pyrkivät kokoajan hallitsemaan vuorovaikutusta. Ovat usein sellaisia monologeja pitäviä ihmisiä.
 

Niin, en näekään asiaa pyrkimyksenä hallita mitään, vaan käydä läpi niitä vaihtoehtoisia etenemäkulkuja. Jos sanon asian X, niin toinen voi reagoida siihen tavoilla Y, Z ja W, jolloin jos vastaan Y:hyn että Ö, niin toinen voi vastata Q, R ja C ja niin edelleen. Muodostuu jonkinlainen puurakenne, ja sen eri oksanpäissä on sitten erilaisia lopputulemia/tilanteita.

Esimerkiksi liikeneuvotteluissa tällaisten asioiden hahmottaminen on ihan oleellista. Yhtä lailla tietysti muissakin ihmisten välisissä tilanteissa. Joku tyhmä virhe tai ajattelemattomuus voi bisneksessä maksaa hyvän diilin, kun vuorovaikutus harhautuu väärälle polulle. Vastaavasti vaikkapa parisuhteessa voi muodostua patologisia kuvioita joilla pienikin asiakysymys ryöstäytyy aina kohtuuttomaksi riidaksi tms. Niiden välttäminen voi olla ihan hyödyllistä tutkimalla sitä vuorovaikutusmallia ajatuksissaan. 

Tietynlaista hallintaa tuokin toki on, mutta ei siinä mielessä että pyrkisi juuri tiettyyn lopputulokseen tai saamaan oman asiansa runtattua läpi toisesta piittaamatta. Kaupanteko ja ihmissuhteet ovat molemminpuolisen hyödyn tavoittelemista; niissä ei voi voittaa, jos kumpikin ei voita jonkinlaisessa suhteellisen tasapainoisessa jakomallissa. Hyöty tässä olkoon nyt mahdollisimman laajasti tulkittava, esimerkiksi elämään iloa tai turvaa tuovaa asiaa voi tarkastella hyötynä. 

Hienoa että minun sx orjaltakin lyötyy aivot. 

KultaKikkare
Seuraa 
Viestejä1172

Mun mielestä sä Ab Surd et puhu nyt yliajattelusta ollenkaan.

Bisneksessä itse miettisin asiaa sitä kautta että on optimaalinen päämäärä, sitten on tietyt reunaehdot joita ei voi ylittää. Näitä on hyvä miettiä. Ja tietysti erilaisia strategisia ja taktisia "muuvejakin" voi miettiä korkeammalla tasolla, että jos toinen vetoaa tohon niin sitten vetoan itse tähän, jne.

Eikö tuo ole suunnittelua ja mielikuva harjoittelua, dialogi sitten etenee improvisaatiolla toivottavasti kohti haluttua päämäärää.

Myös ihmissuhteiden vuovovaikutusmallin tutkiminen ajatuksissaan kuulostaa järkevältä, ainakin silloin jos tulee ongelmia. Niissähän noi reunaehdot ovat ihmisen omat arvot ja periaatteet. Jos niissä on konflikteja, tulee riitoja. Hyvä miettiä omia arvoja ja kysellä toiselta hänen arvoistaan, että voi miettiä onko kompromissit mahdollisia. Tosin useinhan riitoja tulee täysin merkityksettömistä asioista, jos joku ärsyttää tai turhauttaa. Kun oppii tietämään toisen triggerit niin niitä voi varoa. 

Mikään tällainen toiminta ei mun mielestä ole yliajattelua.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat