Sivut

Kommentit (63)

lokki
Seuraa 
Viestejä6088

Neutroni kirjoitti:
lokki kirjoitti:
Neutroni, monimutkaistit nyt aivan turhaa yksinkertaista asiaa. Jos halutaan vähentää poikien syrjäytymistä ja saada parempia johtajia, on ihan varmasti muutettava koulutusjärjestelmää niin, että sieltä nousee johtajiksi parempia yksilöitä. Ei ole mitään syytä olettaa, että nämä nykyiset olisivat paras valinta. Nyt johtajiksi nousee ahkeria, mutta typeriä päätöksiä tekeviä nipottajia, koska meritoitumisjärjestelmä palkitsee ahkeruudesta ja määrätietoisuudesta ja syrjii ongelmanratkaisua. (Opettajat itse ovat hyvin autoritäärisiä säännönnoudattajia = ahkeria nipottajia)

Tuo väite vaatii perustelua. En näe omien kokemusten mukaan syytä uskoa siihen, enkä ole nähnyt tieteellistä viitettä. Työelämässä tulos ratkaisee.

Lainaus:
Kuten edellisessä viestissäni kerroin, ei tässä olla muuttamassa mitään dramaattisesti. Vain pieni muutos sen suhteen, miten oppimista mittaavat kokeet ja tentit pidetään ja laaditaan. Siirrytään hieman ongelmaorientoituneempaan suuntaan, eikä kerrota etukäteen, milloin testitehtävän saa eteensä. Pienet muutokset, joilla vaikutetaan mielestäni oikeaan suuntaan. Kannustetaan ongelmanratkaisijoita ja viedään ahkerilta puurtajilta ylimääräinen etu, joka tekee koulutouhuista muusta elämästä poikkeavaa. Elämässä ongelmat eivät tule määrättynä päivänä määrätystä aiheesta, eikä niitä ole valmiiksi pureksittu rastitustehtäviksi.

En minä tuotakaan näillä perusteilla usko. Ahkerat opiskelevat kaiken ajoissa ja laiskemmat vilkaisevat edellisenä päivänä koealuetta. Jos kokeet tulevat yllättäen, minun nähdäkseni etu on ahkerilla. Eivät ne laiskat viitsi varmuuden vuoksi päntätä siksi, että edessä saattaa olla yllätyskoe.

Tuossa olen samaa mieltä, että kokeissa pitäisi painottaa ongelmanratkaisua. Niissä on vain se käytännön ongelma, että ne laiskat ja taviksetkin, joilla ei ole kykyjä eikä haluja asioiden oikeaan ymmärtämiseen ja soveltamiseen, pitäisi saada kokeista läpi. Olen ollut itse uudelleentarkastamassa kokeita (yliopistotasolla), kun on vaadittu liikaa kykyä soveltaa kurssin asiaa. Ja kyllä ne ahkerat (laskuharjoitusaktiivisuudella mitaten) olivat parhaita niissäkin kokeissa.

Sinä mietit tätä nyt jotenkin joko-tai-ongelmana. Ei tuossa ole tarkoitus kääntää kaikkea päinvastoin, vaan tehdä testeistä enemmän elävää elämää muistuttavia. Pienikin muutos siihen suuntaan, jossa  akateemiselle uralle nousee enemmän ongelmanratkaisijoita epätoivoisiksi muuttuvien puurtajien tilalle on muutos parempaan suuntaan. Tässä puhutaan nyt alarajan väestä akateemisen koulutuksen sisäänpääsyn suhteen. Mutta yhtä tärkeää on perusasioiden soveltamiskyvyn varmistaminen pidemmälle ehtineiden piirissä –edes huumorimielessä. Johtajissa on liian paljon omasta täydellisyydestään vakuuttuneita idiootteja, joiden epärealistista mielikuvaa tällaiset tenttitulokset vähän ravistelisivat.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

lokki kirjoitti:
Sinä mietit tätä nyt jotenkin joko-tai-ongelmana. Ei tuossa ole tarkoitus kääntää kaikkea päinvastoin, vaan tehdä testeistä enemmän elävää elämää muistuttavia. Pienikin muutos siihen suuntaan, jossa  akateemiselle uralle nousee enemmän ongelmanratkaisijoita epätoivoisiksi muuttuvien puurtajien tilalle on muutos parempaan suuntaan.

Olen ymmärtänyt, että olet tuota mieltä, mutta et ole esittänyt mitään perusteluja. Minä saan työni puolesta seurata yliopisto-opiskelijoiden etenemistä, ja siellä, kuten muuallakin, ongelmana ei ole älykkyyden ja oppimiskyvyn puute, vaan työmoraalin puute. Opiskelun pitäisi olla kevyttä ja kivaa. Fakta on kuitenkin se, että teollisuudessa ja yhteiskunnassa ratkottavat ongelmat ovat suunnattoman monimutkaisia ja ilman erittäin laajaa perustietoa lahjakaskaan ei pysty keksimään mielekkäitä ratkaisuja.

Jos verrataan kansainvälisesti, tieteen huippumaissa ja nousevissa Aasian maissa opiskelijoiden työmoraali on täysin eri planeetalta. Ne pitävät lomaa viikon tai kaksi vuodessa ja työskentelevät mielettömiä tuntimääriä. Ongelma on enneminkin siinä, että he rikkovat yksintyöskentelyn kieltäviä turvamääräyksiä, kun haluavat painaa öitä, viikonloppuja ja juhlapyhiä. Nokkelat mutta laiskat näsäviisastelijat harjaavat niissä maissa varastojen lattioita raippamiehen musituttaessa tarvittaessa minimitulostavoitteista.

Lainaus:
Mutta yhtä tärkeää on perusasioiden soveltamiskyvyn varmistaminen pidemmälle ehtineiden piirissä –edes huumorimielessä.

Sen voi varmistaa vain tekemällä työtä ja opettelemalla asiat kunnolla.

Lainaus:
Johtajissa on liian paljon omasta täydellisyydestään vakuuttuneita idiootteja, joiden epärealistista mielikuvaa tällaiset tenttitulokset vähän ravistelisivat.

Kuten sanoin, tenttituloksilla ei ole mitään väliä kun johtajia valitaan. Johtajien pitää pystyä osoittaman kykynsä johtaa ihmisiä. Se on kokonaan eri asia kun tämän keskustelun aihe. Johtajaluonteita on sekä laiskoja paskiaisia että ahkeria puurtajia ja kaikkia siltä väliltä.

Firmat arvostavat paljon enemmän nopeasti keskinkertaisilla arvosanoilla valmistuneita kuin huippuarvosanoja pitään tahkonneita ja opiskelijat tietävät sen. Se kertoo siitä, että ihminen osaa asettaa tulostavoitteeksi tuottavuuden jonkin toisaikaisen näpertelyn sijaan. Ensimmäisten työpaikkojen jälkeen arvosanoilla ei ole enää mitään merkitystä ja työkokemukset määräävät hakijan laadun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ID10T
Seuraa 
Viestejä8979

Keijona kirjoitti:
Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että ennen naiset oli miehiä alenpana ja huonommassa asemassa? Noh,v mites tuosta tilanteesta päästään sukupuolten tasa-arvoon? Ei ole kuin yksi vaihtoehto:Naisia ylistetään ja miehiä alistetaan.

Koetko että sinua alistetaan? Siinä tapauksessa suosittelen hakeutumaan psykiatriseen hoitoon. Täällä asiasta mariseminen ei hyödytä yhtään.

lokki
Seuraa 
Viestejä6088

Neutroni kirjoitti:
lokki kirjoitti:
Sinä mietit tätä nyt jotenkin joko-tai-ongelmana. Ei tuossa ole tarkoitus kääntää kaikkea päinvastoin, vaan tehdä testeistä enemmän elävää elämää muistuttavia. Pienikin muutos siihen suuntaan, jossa  akateemiselle uralle nousee enemmän ongelmanratkaisijoita epätoivoisiksi muuttuvien puurtajien tilalle on muutos parempaan suuntaan.

Olen ymmärtänyt, että olet tuota mieltä, mutta et ole esittänyt mitään perusteluja. Minä saan työni puolesta seurata yliopisto-opiskelijoiden etenemistä, ja siellä, kuten muuallakin, ongelmana ei ole älykkyyden ja oppimiskyvyn puute, vaan työmoraalin puute. Opiskelun pitäisi olla kevyttä ja kivaa. Fakta on kuitenkin se, että teollisuudessa ja yhteiskunnassa ratkottavat ongelmat ovat suunnattoman monimutkaisia ja ilman erittäin laajaa perustietoa lahjakaskaan ei pysty keksimään mielekkäitä ratkaisuja.

Jos verrataan kansainvälisesti, tieteen huippumaissa ja nousevissa Aasian maissa opiskelijoiden työmoraali on täysin eri planeetalta. Ne pitävät lomaa viikon tai kaksi vuodessa ja työskentelevät mielettömiä tuntimääriä. Ongelma on enneminkin siinä, että he rikkovat yksintyöskentelyn kieltäviä turvamääräyksiä, kun haluavat painaa öitä, viikonloppuja ja juhlapyhiä. Nokkelat mutta laiskat näsäviisastelijat harjaavat niissä maissa varastojen lattioita raippamiehen musituttaessa tarvittaessa minimitulostavoitteista.

Lainaus:
Mutta yhtä tärkeää on perusasioiden soveltamiskyvyn varmistaminen pidemmälle ehtineiden piirissä –edes huumorimielessä.

Sen voi varmistaa vain tekemällä työtä ja opettelemalla asiat kunnolla.

Lainaus:
Johtajissa on liian paljon omasta täydellisyydestään vakuuttuneita idiootteja, joiden epärealistista mielikuvaa tällaiset tenttitulokset vähän ravistelisivat.

Kuten sanoin, tenttituloksilla ei ole mitään väliä kun johtajia valitaan. Johtajien pitää pystyä osoittaman kykynsä johtaa ihmisiä. Se on kokonaan eri asia kun tämän keskustelun aihe. Johtajaluonteita on sekä laiskoja paskiaisia että ahkeria puurtajia ja kaikkia siltä väliltä.

Firmat arvostavat paljon enemmän nopeasti keskinkertaisilla arvosanoilla valmistuneita kuin huippuarvosanoja pitään tahkonneita ja opiskelijat tietävät sen. Se kertoo siitä, että ihminen osaa asettaa tulostavoitteeksi tuottavuuden jonkin toisaikaisen näpertelyn sijaan. Ensimmäisten työpaikkojen jälkeen arvosanoilla ei ole enää mitään merkitystä ja työkokemukset määräävät hakijan laadun.

Tuos se ongelma juuri onkin. Arvosanajärjestelmä, eli opiskelumeriitti mittaa väärää asiaa, jos korkeimpien arvosanojen väki pei päädy firmoihin ratkomaan ongelmia, vaan luuhaa yliopistossa puurtaen etukäteen tulokseltaan määriteltyjä projekteja, jotka eivät juuri koskaan tuota mitään oikeasti uutta. Miten voisivatkaan, kun tulos pitää olla jo rahoitushakemuksessa etukäteen tarkkaan määritelty.

Yksilön korkeat meriitit, mutta totaalinen osaamattomuus ajaa nämä persoonat hallinnon töihin (ainakin yliopistoissa ja niiden rahoituksesta vastaavissa instansseissa) ja johtaa edellä kuvattuu idiotiaan, jonka takia säännöstö käytännössä estää ratkaisukeskeisen tutkimuksen.

Ennakoimattomuus on näille meriittipuurtajille kauhistus, siksi mitään sellaista ei voi suosia, joka edes voisi tuottaa ennakoimattomia –oikeasti uutta avaavia– tuloksia. Pelkäävät olevansa päättäjänä tutkimuksessa, joka tavoitteiltaan epäonnistuu. Mitään uutta ei löydy, kun vain turvalliset reitit on sallittuja.

On aivan uskomatonta, että yliopisto ei uskalla tutkia tuntematonta ja se on nykyään yksityisen rahoituksen tehtävä. Mikä riski yliopistolla olisi tutkimuksesta, joka osoittaisi, että tämä, uusi lähestymistapa, ei tuo voittoja. Silti turvallisuusorientoitunut yliopisto- ja rahoitushallinto edellyttää tutkimusprojekteilta täydellistä ennakoitavuutta.

Kaikki tämä tulosta arvosteluperusteiden vinoumasta jo peruskoulusta alkaen.

laiskimus
Seuraa 
Viestejä1922

Neutroni kirjoitti:
Firmat arvostavat paljon enemmän nopeasti keskinkertaisilla arvosanoilla valmistuneita kuin huippuarvosanoja pitään tahkonneita ja opiskelijat tietävät sen. Se kertoo siitä, että ihminen osaa asettaa tulostavoitteeksi tuottavuuden jonkin toisaikaisen näpertelyn sijaan. Ensimmäisten työpaikkojen jälkeen arvosanoilla ei ole enää mitään merkitystä ja työkokemukset määräävät hakijan laadun.

Aivan, mutta osaatko noiden tosiasioiden lisäksi kertoa myös niihin liittyvät syy/seuraussuhteet?

Miksi henkilö joka ei saa mitään oikein edes tarkasti etukäteen tietämästään aihealueesta opintojen aikana, mutta saa kuitenkin virheistään huolimatta riittävästi pisteitä läpäistäkseen tentit ja valmistuakseen nopeasti, on firmojen näkökulmasta tuottavuutta lisäävä rekrytointivalinta?

Varsinkin jos kyseinen "tuottava" henkilö rekrytoimisen jälkeen saa jokaisesta laskelmastaan suuruusluokaltaankin virheellisen lopputuloksen, vaikka tekeekin se ennätys ajassa? Mitä ihmeen tuottavaa tällaisessa rekrytoitavassa firmojen mielestä on?

Tai vastaavasti, miksi henkilö joka saa jokaisen laskelmansa oikein, mutta tekee sen keskinkertaisessa ajassa ei kelpaa firmoille? Ei vaikka sen nopeiten tehneen virheiden korjaus + tekemiseen kulunut aika on yhteensä kerralla oikein tekevää merkittävästi suurempi, sen lisäksi että vie useamman henkilön työpanoksen. Miksi tällaista kerralla oikein tekevää oikeasti osaavaa henkilöä ei yleisesti pidetä tuottavana, vaan toisaikaisesti näpertelevänä?

Onko rekrytoinnissa töissä siis vääriä hmisiä, vai mistä tuo johtuu?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

laiskimus kirjoitti:
Aivan, mutta osaatko noiden tosiasioiden lisäksi kertoa myös niihin liittyvät syy/seuraussuhteet?

Siihen tarvittaisiin oikeaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, mutta voin arvailla.

Lainaus:
Miksi henkilö joka ei saa mitään oikein edes tarkasti etukäteen tietämästään aihealueesta opintojen aikana, mutta saa kuitenkin virheistään huolimatta riittävästi pisteitä läpäistäkseen tentit ja valmistuakseen nopeasti, on firmojen näkökulmasta tuottavuutta lisäävä rekrytointivalinta?

Siksi, että osaa erottaa tuottavan päämäärän ja pyrkiä siihen nopeasti. Hän osaa saada projektit valmiiksi eikä jää hiomaan epäoleellisuuksia, mikä on monelle hyvin vaikeaa.

Lainaus:
Varsinkin jos kyseinen "tuottava" henkilö rekrytoimisen jälkeen saa jokaisesta laskelmastaan suuruusluokaltaankin virheellisen lopputuloksen, vaikka tekeekin se ennätys ajassa? Mitä ihmeen tuottavaa tällaisessa rekrytoitavassa firmojen mielestä on?

Tuollainen ihminen on typerys, joka ei läpäise yliopistokursseja nopeasti. Firmoille on tärkeämpää vältävä laatu nopeasti kuin täydellisyys hitaasti. Markkinat hyväksyvät nykyään sen, että tuotteet ovat markkinoille tullessaan täynnä lastentauteja ja asiakkaan toimivat testaajina. Ja uusi versio uusien lastentauteineen tulee markkinoille ennen kun vanha toimii oikeasti. Oikeudellisissa ongelmissakin hallitukset ja oikeuslaitokset kääntyvät yleensä valtion taloudelle tärkeiden tuottavien suuryritysten puolelle. Siihen tarvitaan niitä nopeasti välttävään laatuun pyrkiviä eikä hitaasti täydellisyyttä tavoittelevia perfektionisteja. On toki olemassa joitain toimialoja, joilla esim. turvallisuuden takia pyritään parempaan, mutta niilläkin on usein isoja ongelmia kiireessä ja tulospaineissa.

Lainaus:
Tai vastaavasti, miksi henkilö joka saa jokaisen laskelmansa oikein, mutta tekee sen keskinkertaisessa ajassa ei kelpaa firmoille? Ei vaikka sen nopeiten tehneen virheiden korjaus + tekemiseen kulunut aika on yhteensä kerralla oikein tekevää merkittävästi suurempi, sen lisäksi että vie useamman henkilön työpanoksen. Miksi tällaista kerralla oikein tekevää oikeasti osaavaa henkilöä ei yleisesti pidetä tuottavana, vaan toisaikaisesti näpertelevänä?

Siksi koska asiakkaat eivät odota pitkiä aikoja ja maksa ekstraa siitä että tuote on heti alusta täydellinen.

Tuo kaikki pieleen hutiloiva vs. aina täydellinen on hyvin epärealistinen karikatyyri tässä tapauksessa. Erot ovat pieniä. mutta viimeisen prosentin hiominen täydelliseksi vaatii 99 % ajasta.

Lainaus:
Onko rekrytoinnissa töissä siis vääriä hmisiä, vai mistä tuo johtuu?

Yleinen kulttuuri on kyllä positiivista takaisinkytkentä tukeva, jossa hätäistet omistajat valikoivat hätäisiä ja yltiösosiaalisia pomoja ja he valikoivat edelleen hätäisiä ja yltiösosiaalisia työntekijöitä. Mutta ei se ole rekrytoijien syy vaan omistajien, jotka antavat rekrytoijille ohjeet, koska uskovat että nykyisenlainen toimintatapa on tuottavin.

Ja niin se kiistatta onkin. Maailman suurimmat ja tuottavimmat yritykset tekevät tai myyvät sontalaatuista kuluttajakrääsää. Teollisuuden ostajatkin sortuvat yhä useammin halpaan sontaan, esim. hintakilpailutuskulttuurin takia. Asiat viimeisen päälle hiova luksustuotanto on marginaalista. Asiakas sen ratkaisee mitä firmat myyvät ja millaiset ihmiset tuotteita tekevät.

Ostaisitko itse ennemmin auton tai puhelimen, joka olisi nykyajan uusi malli mahtavine ominaisuusluetteloineen mutta lastentautien vaivaamana, vai moninkertaisen hinnan maksavan perfektionistisen firman tuotteen, jonka ominaisuusluettelo olisi kuin 5-10 vuoden takaa, mutta jolle taattaisiin virheetön toiminta oikeasti myyjää sitovien takuuehtojen kautta?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

lokki kirjoitti:
Tuos se ongelma juuri onkin. Arvosanajärjestelmä, eli opiskelumeriitti mittaa väärää asiaa, jos korkeimpien arvosanojen väki pei päädy firmoihin ratkomaan ongelmia, vaan luuhaa yliopistossa puurtaen etukäteen tulokseltaan määriteltyjä projekteja, jotka eivät juuri koskaan tuota mitään oikeasti uutta.

Yliopistoihin jää marginaalinen osuus ainakin teknisillä ja luonniontieteellisillä aloilla. Se on ollut sitä perfektionistista ja vähän kunnianhimottomampaa porukkaa, mutta viime vuosikymmeninä se on muuttunut aika tavalla jonkinlaisen kutsumustyön suuntaan. Nyt tutkijan uraan vaaditaan myyvyyttä. Sanoisin, että jokainen nuori keskinkertaista paremmin menestyntyt tutkija saisi työsopimukseensa taikasanan "vakituinen" ja ykkösen palkkasumman eteen teknisissä myyntitöissä. Jos pystyy kirjoittamaan tuottavia rahahakemuksia pystyy myymään tuotteita firmojen pomoille. Samaa luovuutta se vaatii.

Miksi se on ongelma, jos on muitakin arviointikriteerejä kuin pelkät arvosanat? Esimerkiksi nykyinen käytäntö, että huippuarvosanoilla pääsee lähinnä väitöskirjaa tekemään ja firmat painottavat valmistumisnopeutta ja jouhevaa siirtymää opinnoista harjoittelun ja firmaan tehdyn diplomityön/gradun kautta töihin?

Tuo kuulostaa pelkältä itse epäonnistuneen katkeralta valitukselta, koska perustelut puuttuvat täysin. Et viittaa vertaisarvioituihin tutkimuksiin etkä perustele väitteitäsi muuten millään tavalla. Se vain pitäisi uskoa, että nin vain on ja se on suuri ongelma, ja jos ei usko niin "ei näe metsää puilta" tai jotain muuta typerää henkilökohtaista sontaa.

Lainaus:
Miten voisivatkaan, kun tulos pitää olla jo rahoitushakemuksessa etukäteen tarkkaan määritelty.

Häh?

Lainaus:
Yksilön korkeat meriitit, mutta totaalinen osaamattomuus ajaa nämä persoonat hallinnon töihin (ainakin yliopistoissa ja niiden rahoituksesta vastaavissa instansseissa) ja johtaa edellä kuvattuu idiotiaan, jonka takia säännöstö käytännössä estää ratkaisukeskeisen tutkimuksen.

Hallinnossa pitää olla vertailtavammat kriteerit ja silloin arvosanoilla on enemmän vaikutusta. Mutta ei mihinkään tärkeään hallintohommaankaan mennä papereilla yliopistosta, vaan työkokemuksen ja urakehityksen kautta. Ja kuten sanoin, se systeemi on luonteeltaan niin erilainen, että ei sinne voi valikoida niitä ennakkoluulottomia riskejä pelkäämättömiä pyrkyreitä. Sellaiset ihmiset eivät suostu töihin, joissa tärkeintä on valvoa, että muut noudattavat lakeja.

Voit saada muutoksilla vain vielä leväperäisempiä ja vätysmäisempiä virkamiehiä, joita ei kiinnosta se nipotus, jota heiltä odotetaan. Se ehkä jouduttaa joitain harmaan vyöhykkeen projekteja, mutta se jouduttaa myös korruptiota ja lainvastaista toimintaa, joka pyrkii vain oman hyödyn tavoitteluun. Käytännössä tutkimus ja tuotekehitys on huipussa maissa, joissa on tiukka ja lakeja noudattava viranomaistoiminta. Jos väität tuollaista, niin se vaatii aivan ehdottomasti kunnon perusteet millainen systeemin pitäisi olla ja miksi se toimisi paremmin. En todellakaan usko, että järjestämälä kouluissa yllätyskokeilta saisimme tuosta vaan paljon parempia virkamiehiä.

Lainaus:
On aivan uskomatonta, että yliopisto ei uskalla tutkia tuntematonta ja se on nykyään yksityisen rahoituksen tehtävä.

Mistä sinä noin päättelet? Suomessa on tietyllä tavalla teollisuusorientoitunut tutkimuskulttuuri, mikä on tietysti ymmärrettävää pienelle ja köyhälle maalle, mutta aina ne yrittävät löytää jotain uutta. Vai mitä sinä oikein tarkoitat tuntemattoman tutkimuksella? Yliluonnollista sontaa, salaliittoja ym. hullujen houreita vai?

Lainaus:
Kaikki tämä tulosta arvosteluperusteiden vinoumasta jo peruskoulusta alkaen.

Citation needed.

lokki
Seuraa 
Viestejä6088

Neutroni kirjoitti:
lokki kirjoitti:
Tuos se ongelma juuri onkin. Arvosanajärjestelmä, eli opiskelumeriitti mittaa väärää asiaa, jos korkeimpien arvosanojen väki pei päädy firmoihin ratkomaan ongelmia, vaan luuhaa yliopistossa puurtaen etukäteen tulokseltaan määriteltyjä projekteja, jotka eivät juuri koskaan tuota mitään oikeasti uutta.

Yliopistoihin jää marginaalinen osuus ainakin teknisillä ja luonniontieteellisillä aloilla. Se on ollut sitä perfektionistista ja vähän kunnianhimottomampaa porukkaa, mutta viime vuosikymmeninä se on muuttunut aika tavalla jonkinlaisen kutsumustyön suuntaan. Nyt tutkijan uraan vaaditaan myyvyyttä. Sanoisin, että jokainen nuori keskinkertaista paremmin menestyntyt tutkija saisi työsopimukseensa taikasanan "vakituinen" ja ykkösen palkkasumman eteen teknisissä myyntitöissä. Jos pystyy kirjoittamaan tuottavia rahahakemuksia pystyy myymään tuotteita firmojen pomoille. Samaa luovuutta se vaatii.

Miksi se on ongelma, jos on muitakin arviointikriteerejä kuin pelkät arvosanat? Esimerkiksi nykyinen käytäntö, että huippuarvosanoilla pääsee lähinnä väitöskirjaa tekemään ja firmat painottavat valmistumisnopeutta ja jouhevaa siirtymää opinnoista harjoittelun ja firmaan tehdyn diplomityön/gradun kautta töihin?

Tuo kuulostaa pelkältä itse epäonnistuneen katkeralta valitukselta, koska perustelut puuttuvat täysin. Et viittaa vertaisarvioituihin tutkimuksiin etkä perustele väitteitäsi muuten millään tavalla. Se vain pitäisi uskoa, että nin vain on ja se on suuri ongelma, ja jos ei usko niin "ei näe metsää puilta" tai jotain muuta typerää henkilökohtaista sontaa.

Lainaus:
Miten voisivatkaan, kun tulos pitää olla jo rahoitushakemuksessa etukäteen tarkkaan määritelty.

Häh?

Lainaus:
Yksilön korkeat meriitit, mutta totaalinen osaamattomuus ajaa nämä persoonat hallinnon töihin (ainakin yliopistoissa ja niiden rahoituksesta vastaavissa instansseissa) ja johtaa edellä kuvattuu idiotiaan, jonka takia säännöstö käytännössä estää ratkaisukeskeisen tutkimuksen.

Hallinnossa pitää olla vertailtavammat kriteerit ja silloin arvosanoilla on enemmän vaikutusta. Mutta ei mihinkään tärkeään hallintohommaankaan mennä papereilla yliopistosta, vaan työkokemuksen ja urakehityksen kautta. Ja kuten sanoin, se systeemi on luonteeltaan niin erilainen, että ei sinne voi valikoida niitä ennakkoluulottomia riskejä pelkäämättömiä pyrkyreitä. Sellaiset ihmiset eivät suostu töihin, joissa tärkeintä on valvoa, että muut noudattavat lakeja.

Voit saada muutoksilla vain vielä leväperäisempiä ja vätysmäisempiä virkamiehiä, joita ei kiinnosta se nipotus, jota heiltä odotetaan. Se ehkä jouduttaa joitain harmaan vyöhykkeen projekteja, mutta se jouduttaa myös korruptiota ja lainvastaista toimintaa, joka pyrkii vain oman hyödyn tavoitteluun. Käytännössä tutkimus ja tuotekehitys on huipussa maissa, joissa on tiukka ja lakeja noudattava viranomaistoiminta. Jos väität tuollaista, niin se vaatii aivan ehdottomasti kunnon perusteet millainen systeemin pitäisi olla ja miksi se toimisi paremmin. En todellakaan usko, että järjestämälä kouluissa yllätyskokeilta saisimme tuosta vaan paljon parempia virkamiehiä.

Lainaus:
On aivan uskomatonta, että yliopisto ei uskalla tutkia tuntematonta ja se on nykyään yksityisen rahoituksen tehtävä.

Mistä sinä noin päättelet? Suomessa on tietyllä tavalla teollisuusorientoitunut tutkimuskulttuuri, mikä on tietysti ymmärrettävää pienelle ja köyhälle maalle, mutta aina ne yrittävät löytää jotain uutta. Vai mitä sinä oikein tarkoitat tuntemattoman tutkimuksella? Yliluonnollista sontaa, salaliittoja ym. hullujen houreita vai?

Lainaus:
Kaikki tämä tulosta arvosteluperusteiden vinoumasta jo peruskoulusta alkaen.

Citation needed.

Kommenttisi perusteella vaikutat tyypilliseltä, käytännöllisesti katsoen vain yliopistolla työskenneeltä, assaritasoiselta kaverilta, joka ei ole itse kirjoittanut rahoitushakemuksia, eikä koskaan oikeasti ollut "oikeissa" töissä ja siksi päätelmät siitä, mitä rahoitushakemuksiin tarvitaan ja mitä työnantajat suosivat kuulostavat oudoilta ja todellisuudenvastaisilta.

ekvivalentti
Seuraa 
Viestejä569

Neutroni kirjoitti:
ekvivalentti kirjoitti:
No, koulutetaan nykyään myös taiteilijoita. Jenkeissä on käytössä valtakunnanlaajuiset älykkyystestit. Kun näitä jenkkeja tapaa, niin aina hämmästyy heidän sosiaalista lahjakkuuttaan ja asiantuntijoiden osaamisen laajuutta. Tämän keskustelun aloituksessa on minusta pohjaa keskustelulle

Jenkkien sosiaalisuus on jotain käsittämätöntä, mutta eivät ne sen enempää osaa kuin kukaan muu. Minä saisin jenkeissä varmaan autistin pahvit epäsosiaalisuuttani.

Lainaus:
Suomalainen koulu näyttää tulosten perusteella suosivan tyttöjä. Joku mielipidekirjoitus Hesarissa valitti, että hänen älykäs poikansa meni koulussa pilalle, kun joutui aina odottamaan muita eikä oppinut ahkeraksi.

Ei kaikilla ole kykyä oppia ahkeriksi. Sielläkin, missä sitä yritetään opettaa ja vaatia, älykäs käyttää älyään velvollisuuksien välttelyyn. En syyttäisi siitä koulua.

Onko sinulla jokin ehdotus, mitä koulussa pitäisi konkreettisesti muuttaa? Poikien menestys voisi parantua kovemmalla kurilla, mutta se on ristiriidassa sen kanssa, että halutaan lahjakkaita ja itseohjautuvia ihmisiä. Kuri korostaa ahkerien alistujien menestystä. Poikien pitäisi käydä koulunsa vuoden tai pari myöhemmin. Oppivelvollisuusiän nostaminen voisi auttaa asiaa, jos sitä oikeasti vaadittaisiin ongelmatapauksilta. Tosin harvoin koulukodeista ja kasvatuslaitoksistakaan tulee kovinkaan kelvollisia kansalaisia. Laitokset ja niiden natsimeininki kouluttaa ja laitostaa vain linnakundiksi.

Lainaus:
Yliopistossa tiedetään, että koulumenestys takaa menestystä myös yliopistossa.

Ei takaa. Se korreloi mutta ei takaa.

Lainaus:
Yliopiston käyneet taas saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin vähemmän koulutetut.

Keskiarvo ei kerro mitään siitä millaiset ominaisuudet parempipalkkaisilla on. Se on yleisesti tunnettu fakta, että eivät ne ahkerat kympin nörtit saa kovapalkkaisia hommia. Niiden urakehitys tyssää usein asiantuntijaksi ja koulussa vähän keskiarvoa paremmat johtajatyypit hyppäävät urahissiin.

Lainaus:
Suomalaista tutkimusta haukutaa tasapaksuksi ja maailmantason johtavat tutkijat puuttuvat, mikä voi olla myös yksi oire tästä epäsosiaalisten poikien vieroksumisesta.

Suomalainen tutkimusrahoitus suosii tylsää tiedettä, jossa kaikki perustellaan talouden ehdoilla. Täällä on turha anoa projektia, jos ei ole viiden sivun hyvin perusteltua kertomusta siitä miten projekti voidaan kaupallistaa teollisuustuotteeksi lyhyellä aikavälillä. Perustutkimus, josta esim. useimmat Nobelit jaetaan, on kehitysmaatasoa. Johtavat suomalaiset tutkijat toimivat harvoin kotimaassa.

Lainaus:
Ongelma jää minun näkökulmasta siihen, että alykkäitä poikia ei saisi päästää putoamaan kyydistä. Käytännön koulutyössä tämä ei ehkä ole kuitenkaan kovin helppoa.

Ei ole. Jos laiskojen ja avoimen kapinallisten halutaan pysyvät kyydissä, sitten opetuksen tason pitää olla ameeboille sopivaa. Älykkäillä ja edes keskinkertaisen ahkerilla ei ole ongelmaa.

Ongelmalliset teinipojista jotkut keskeytettyään koulun ja oltuaan joitakin vuosia tehdashommissa, mäkkärillä tai vastaavissa, alakavt ymmärtää todellisuutta ja palaavat kouluun ja motivaatio on silloin kohdallaan. Osalle näistä löytyy huippupalkattujakin hommia. Osalla voi mennä vuosikymmen ennenkuin saavat ajatuksensa järjestykseen. Ihmiset ja heidän taustansa ovat niin erilaisia, että yhtä viisasten kiveä on vaikea  löytää tähän ongelmaan. Ne tapaukset, joissa älykkyyttä käytetään mahdollisimman helpolla selviämiseen, voisivat eri porukassa ja vaatimuksilla oppia työnteon merkitystä. Sellaisten myyttien ylläpito, että koulua käymättäkin voi menestyä, on aika epäeettistä. Usein palaute näiltä koulukäymättömiltä, mutta menestyneiltä on, että koulun kautta olisi selvinnyt helpommalla.

Vierailija

Neutroni kirjoitti:
laiskimus kirjoitti:
Miksi henkilö joka ei saa mitään oikein edes tarkasti etukäteen tietämästään aihealueesta opintojen aikana, mutta saa kuitenkin virheistään huolimatta riittävästi pisteitä läpäistäkseen tentit ja valmistuakseen nopeasti, on firmojen näkökulmasta tuottavuutta lisäävä rekrytointivalinta?

Siksi, että osaa erottaa tuottavan päämäärän ja pyrkiä siihen nopeasti. Hän osaa saada projektit valmiiksi eikä jää hiomaan epäoleellisuuksia, mikä on monelle hyvin vaikeaa.

Sinänsä on ihan oikea tavoite saada projektit valmiiksi jumittamatta niiden miljoonan viimeisen detaljin hieromiseen. Projektin tulosten täytyisi kuitenkin myös tuottaa arvoa projektin omistajalle sekä sidosryhmille. Ongelma tällaisessa vastavalmistuneisiin keskittyvässä näkökulmassa on se, ettei kukaan (pl. jotkut tarkasti vakioidut, vähäistä muuntelua sisältävät tuotteet) pysty oikeasti tuottamaan johtamassaan projektissa hyviä tuloksia ilman pitkää kokemusta (kokemuksen olemattomasta arvostuksesta suomalaisessa työelämässä voisi avata toisen ketjun...)

Siinä missä vetkutteleva täydellisyyden hakija eksyy yksityiskohtien ja epäoleellisuuksien viidakkoon, ahkera tavoiteorientunut suorittaja sulkee silmänsä kaikilta varoitusmerkeiltä ja myös uusita mahdollisuuksilta - projekti painetaan loppuun "by-the-book" vaikka housunpersukset olisivat tulessa. Tietenkään firmojen ei kannata laskea sen varaan, että joku puoli-assburgeri sattuukin saamaan aikaan markkinat valloittavan menestystuotteen - mutta onko korkeintaan keskinkertainen räpellyskään sitten hyvä?

Jos ajatellaan pelkästään jotain haastavaa tuotekehitystä, niin fiksu detailjeihin ripustautuja oppii kyllä ajan kanssa hanskaamaan projekteja aikataulussa - ja osaa myös hoitaa projektin vetämisen jokapäiväiset ongelmat  - mikä on tärkeää, koska vaativien projektien veto on käytännössä pelkkää jatkuvaa pienempien tai isompien ongelmien ratkomista. Tällaiseen haasteeseen sen kuvitteellisen Ahkeran-Anteron/Anjan on vähän paha vastata, koska kognitiivinen kapasiteetti ei yleensä riitä muuhun kuin projektikäsikirjan orjalliseen seuraamiseen.

Sinänsä tämä taitaa olla yleismaailmallinen ongelma - vähänkään suuremmat yritykset eivät yleensä palkkaa kuin suorittajia, suorittajat etenevät esimiehiksi ja lopulta koko firman johto koostuu pelkistä suorittajista. Ja sitten ihmetellään, miten suuret firmat eivät kykene luomaan uusia innovaatioita ja miksi ne koittavat räpiköidä pinnalla vain ostamalla ketteriä start-uppeja (joiden avainhenkilöt kypsyvät suuryritysmenoon alta aikayksikön, vaihtavat maisemaa ja siten nollaavat koko 100 milj - X mrd. ostoksen arvon...)

Pattinero
Seuraa 
Viestejä162

Hyvä aloitus, ja pohdinta. Itse olen varustettu niin huonolla muistilla, että en pysty kovinkaan montaa asiaa hoitamaan pelkästään muistiini luottaen. Iän myötä muisti on, totta kai, vain tullut huonommaksi. Samasta syystä vaikutan aivan varmasti ainakin hiukan tyhmältä ja ymmärtämättömältä. Kuulun siis niihin, jotka tarvitsevat aikaa asioiden pureskeluun. Nopeus ei todellakaan kuulu valtteihini. Se on ominaisuus, joka ei näin laiskalle sovi.

Jo kouluaikana tuli hiukan ihmeteltyä sitä, että voiko tosiaan olla niin, että ulkoa opettelulla pärjää ymmärtämättä oikeasti paljoakaan. Myöhemmällä aikuisiällä tämä ilmiö on tullut vastaan jopa aika usein. Kukaan matemaattisesti taitava ei tosin ole ulkoa opetellut paljoakaan. Ehkä juuri siitä syystä ihmisen älyä mitataankin usein keinoilla, joita on erittäin vaikea tai mahdoton opetella ulkoa. Oikeiden johtopäätösten tekoa ei voi opetella ulkoa. Ei ainakaan aina. Ja juuri mm. tätä Tuhnuperä miettii. Ja myös sitä, että minkälaisia ihmisiä koulujärjestelmä tuottaa.

Onko sitten koulujärjestelmän tehtävä mitata tätä älyä aivan kuten sitä kuuluisaa "kiltteyttä" ja ahkeruuttakin? Ilmeisesti näin on. Suomalainen mies on armeijan käynnin yhteydessä testattu jo pidemmän aikaa jopa älyllisesti. Mutta olisiko ne koulumaailman testit sittenkään aivan tasa-arvoisia niiden "kilttien" ja ahkerien sekä luonnostaan älykkäiden välillä? Kiltteys on muuten typeryyden yksi muoto, aivan kuten on ahneus ja pahuus.

En äänestänyt, soitin vain kaverille.

Einstein: "Two things are infinite: the universe and human stupidity; and I'm not sure about the universe."

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

Reeta Tuhnuperä kirjoitti:
Sinänsä on ihan oikea tavoite saada projektit valmiiksi jumittamatta niiden miljoonan viimeisen detaljin hieromiseen. Projektin tulosten täytyisi kuitenkin myös tuottaa arvoa projektin omistajalle sekä sidosryhmille. Ongelma tällaisessa vastavalmistuneisiin keskittyvässä näkökulmassa on se, ettei kukaan (pl. jotkut tarkasti vakioidut, vähäistä muuntelua sisältävät tuotteet) pysty oikeasti tuottamaan johtamassaan projektissa hyviä tuloksia ilman pitkää kokemusta (kokemuksen olemattomasta arvostuksesta suomalaisessa työelämässä voisi avata toisen ketjun...)

Se, että projekti tuottaa arvoa on projektin omistajan tai alkuunpanevan omistajan edustajan asia. Heidän tehtävä on arivoida projektin mielekkyys ja onnistumisen mahdollisuudet. Ja palkata projektiin sopivat henkilöt.

En tiedä miksi sotket vastavalmistuneet ja projektien vetämisen, koska ei missään firmassa laiteta vastavalmistunutta projektipäälliköksi. Päällikkö on kokenut ja johtotehtävissä meritoitunut, asiantuntijat niitä puurtajia ja sitten joukossa voi olla joku visionääri (se on usein projektin käynnistäjien joukossa) ja niitä vastavalmistuneita hanttihommissa oppimassa je ylenemässä aikanaan osaamisensa ja lahjojensa mukaisiin tehtäviin.

Ehdotatko jotain konkreettista uutta tuohon yleiseen malliin? Pitäisikö sinusta vastavalmistuneen firmaan töihin otetun saada ensimmäiseksi työtehtäväkseen vastuullinen projekti? Tai luuletko, että jotenkin opetusta muuttamalla saadaan vastavalmistuneita, jotka kykenevät suoritutumaan menestyksekkäästi sellaisesta tehtävästä?

Lainaus:
mutta onko korkeintaan keskinkertainen räpellyskään sitten hyvä?

Tämänkaltaisessa maailmantaloudessa on. Sen todistaa jokainen massatuotevalmistaja. Ne myyvät hyvin keskinkertaisia räpellyksiä. Tärkeämpää on uudet mallit ja uusi rahastus joka vuosi. Jotkut firmat yrittävät toisenlaisia lähestymistapoja, mutta jäävät marginaaliin, koska ihmiset haluavat uudet keskinkertaiset mallit joka vuosi.

Lainaus:
Jos ajatellaan pelkästään jotain haastavaa tuotekehitystä, niin fiksu detailjeihin ripustautuja oppii kyllä ajan kanssa hanskaamaan projekteja aikataulussa - ja osaa myös hoitaa projektin vetämisen jokapäiväiset ongelmat  - mikä on tärkeää, koska vaativien projektien veto on käytännössä pelkkää jatkuvaa pienempien tai isompien ongelmien ratkomista. Tällaiseen haasteeseen sen kuvitteellisen Ahkeran-Anteron/Anjan on vähän paha vastata, koska kognitiivinen kapasiteetti ei yleensä riitä muuhun kuin projektikäsikirjan orjalliseen seuraamiseen.

Ei opi. Se on klassinen virhe, toivottaavsti nykyään jo harvinaisempi, että laitetaan firman paras asiantuntija johtamaan tuotekehitystä. Mutta se vaatii täysin erilaisen lahjakkuuden. Äärimmäisen harvoin sama ihminen on hyvä molemmissa. Johtajan pitää aina käsitellä ihmisiä, ja se on taito jota voi oppia vain hyvin rajallisessa määrin.

Ja käytänössä projektit organisoidaan niin, että ahkerat anterot tekevät työt ja joku edes hieman johtamista osaava on päällikkönä ohjaamassa anteroita. Muu on joko omistajien tai ylimmän johdon pätemättömyyttä.

Lainaus:
Sinänsä tämä taitaa olla yleismaailmallinen ongelma - vähänkään suuremmat yritykset eivät yleensä palkkaa kuin suorittajia, suorittajat etenevät esimiehiksi ja lopulta koko firman johto koostuu pelkistä suorittajista. Ja sitten ihmetellään, miten suuret firmat eivät kykene luomaan uusia innovaatioita ja miksi ne koittavat räpiköidä pinnalla vain ostamalla ketteriä start-uppeja (joiden avainhenkilöt kypsyvät suuryritysmenoon alta aikayksikön, vaihtavat maisemaa ja siten nollaavat koko 100 milj - X mrd. ostoksen arvon...)

Niin, ja sen muutoksen käynnistävät ne alkuperäisen rohkean pienfirman innovatiiviset omistajat. Nuo innovatiiviset riskinottajatyypit eivät pärjää siinä vaiheessa kun tuote vakiintuu ja firman pito muuttuu väkisinkin byrokraattisemmaksi saavutettuja asemia puolustavaksi ja he itsekin tajuavat sen ja palkkaavat niitä säntillisiä suorittajia. Yleensä myös omistuspohja muuttuu. Pienet firmat omistavat riskisijoittajat, jotka ovat valmiita menettämään rahaa suurien pikavoittojen toivossa, mutta isompien ja vakiintuneempien firmojen omistajat ovat yleensä kiinnostuneempia omaisuuden turvallisesta ylläpitämisestä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

ekvivalentti kirjoitti:
Ongelmalliset teinipojista jotkut keskeytettyään koulun ja oltuaan joitakin vuosia tehdashommissa, mäkkärillä tai vastaavissa, alakavt ymmärtää todellisuutta ja palaavat kouluun ja motivaatio on silloin kohdallaan. Osalle näistä löytyy huippupalkattujakin hommia. Osalla voi mennä vuosikymmen ennenkuin saavat ajatuksensa järjestykseen. Ihmiset ja heidän taustansa ovat niin erilaisia, että yhtä viisasten kiveä on vaikea  löytää tähän ongelmaan.

Joo, tuollaista tapahtuu ja on hyvä että siihen on mahdollisuuksia.

Lainaus:
Ne tapaukset, joissa älykkyyttä käytetään mahdollisimman helpolla selviämiseen, voisivat eri porukassa ja vaatimuksilla oppia työnteon merkitystä.

Kenties, mutta sellaisen porukan järjestäminen jokaiselle laiskurille on käytännössä mahdotonta. Se on siis turhaa spekulaatiota.

Lainaus:
Sellaisten myyttien ylläpito, että koulua käymättäkin voi menestyä, on aika epäeettistä. Usein palaute näiltä koulukäymättömiltä, mutta menestyneiltä on, että koulun kautta olisi selvinnyt helpommalla.

Olen eri mieltä. Koulutusta arvostetaan ja sen merkitystä lapsille ja nuorille painotetaan riittävästi, mikä on tietenkin oikein. Jokainen tietää sen, että jos haluaa parempiin hommiin, menestyminen koulussa on paras vaihtoehto. Mutta kuten itekin kirjoitit, kaikille se ei vain onnistu erilaisista syistä normaalissa kouluiässä, ja minusta on viisasta ja oikeudenmukaista antaa heille aikuisena uusi mahdollisuus ja myös kertoa, että mahdollisuus on olemassa. Se tieto voi jäädä kummittelemaan jonnekin takaraivoon ja sitten kuin järki alkaa kasvaa, olla yksi elämäntapojen muutokseen motivoiva tekijä. Siinä tilanteessa on takuulla tarjolla lannistavia faktoja ja uskomuksia enemmän kuin tarpeeksi.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

lokki kirjoitti:
Kommenttisi perusteella vaikutat tyypilliseltä, käytännöllisesti katsoen vain yliopistolla työskenneeltä, assaritasoiselta kaverilta, joka ei ole itse kirjoittanut rahoitushakemuksia, eikä koskaan oikeasti ollut "oikeissa" töissä ja siksi päätelmät siitä, mitä rahoitushakemuksiin tarvitaan ja mitä työnantajat suosivat kuulostavat oudoilta ja todellisuudenvastaisilta.

Mahtava kommentti. Näin laadukasta asiaperustelua saa harvoin lukea tällä palstalla.

Homer_Backland
Seuraa 
Viestejä5012

Neutroni kirjoitti:
lokki kirjoitti:
Kommenttisi perusteella vaikutat tyypilliseltä, käytännöllisesti katsoen vain yliopistolla työskenneeltä, assaritasoiselta kaverilta, joka ei ole itse kirjoittanut rahoitushakemuksia, eikä koskaan oikeasti ollut "oikeissa" töissä ja siksi päätelmät siitä, mitä rahoitushakemuksiin tarvitaan ja mitä työnantajat suosivat kuulostavat oudoilta ja todellisuudenvastaisilta.

Mahtava kommentti. Näin laadukasta asiaperustelua saa harvoin lukea tällä palstalla.

Lokki on fiksu kaveri...ei usko että torneihin törmäsi jetti....eikä siihen että kuussa kävi jenkki.

1 x VAWT = 9 x HAWT

“Before you diagnose yourself with depression or low self-esteem, first make sure that you are not, in fact, just surrounded by assholes.”
— Sigmund Freud

MooM
Seuraa 
Viestejä10741

Reeta Tuhnuperä kirjoitti:

Siinä missä vetkutteleva täydellisyyden hakija eksyy yksityiskohtien ja epäoleellisuuksien viidakkoon, ahkera tavoiteorientunut suorittaja sulkee silmänsä kaikilta varoitusmerkeiltä ja myös uusita mahdollisuuksilta - projekti painetaan loppuun "by-the-book" vaikka housunpersukset olisivat tulessa.

--

Jos ajatellaan pelkästään jotain haastavaa tuotekehitystä, niin fiksu detailjeihin ripustautuja oppii kyllä ajan kanssa hanskaamaan projekteja aikataulussa - ja osaa myös hoitaa projektin vetämisen jokapäiväiset ongelmat  - mikä on tärkeää, koska vaativien projektien veto on käytännössä pelkkää jatkuvaa pienempien tai isompien ongelmien ratkomista. Tällaiseen haasteeseen sen kuvitteellisen Ahkeran-Anteron/Anjan on vähän paha vastata, koska kognitiivinen kapasiteetti ei yleensä riitä muuhun kuin projektikäsikirjan orjalliseen seuraamiseen.

Oleellinen osa työelämää on oppia ymmärtämään, milloin pitää tehdä hyvin ja käyttää siihen tarvittava (aika)resurssi ja milloin vain siksi, että joku juttu nyt vaan on tehtävä ja lopputuloksella ei ole suuremmin väliä. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluu mm. monenlaista raportointia ja asioiden esittelyä ihmisille, joita ei oikeasti kiinnosta ja pahimmillaan kukaan ei edes lue raporttia muuta kuin todetakseen, että se on laadittu. Esimerkiksi rahoitusjutuissa (sekä tutkimuslaitoksissa että yrityksissä) näitä hommia on paljon. Noissa puppugeneraattorin liukas toiminta on vahvuus.

Se on sitten turhauttavampaa, jos (ja kun) pitää tehdä asialliset asiat niin nopeasti, että lopputulos nolottaa. Pitempään jatkuessaan tuo on tilanne, jossa ne fiksut, luovat ja asian hyvin ymmärtävät vaihtavat maisemaa.

Mutta työelämä kaipaa erityyppisiä ihmisiä. Myös niille ohjeen mukaan suorittaville on tarvetta ja esimerkiksi tuotekehityksen tai tutkimuksen tehtävissä on paljon testausta, laadunvalvontaa ja raportointia, jossa tuollainen luonne on vahvuus ja propelihattutyyppi joko turhautuu hengiltä tai sössii kokeiluinnossaan koko prosessin.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34062

elämäntapakeksijä kirjoitti:
Lokki on fiksu kaveri...ei usko että torneihin törmäsi jetti....eikä siihen että kuussa kävi jenkki.

Uskookohan hän sinun tuulimyllyihin ja avaruusaluksiin?

Vierailija

Neutroni kirjoitti:
Se, että projekti tuottaa arvoa on projektin omistajan tai alkuunpanevan omistajan edustajan asia. Heidän tehtävä on arivoida projektin mielekkyys ja onnistumisen mahdollisuudet. Ja palkata projektiin sopivat henkilöt.

Kyllä sen pitäisi olla myös (hyvän) projektipäällikön asia, mutta tämä menee jo ehkä vähän sivuun aiheesta...

Lainaus:
Tämänkaltaisessa maailmantaloudessa on. Sen todistaa jokainen massatuotevalmistaja. Ne myyvät hyvin keskinkertaisia räpellyksiä. Tärkeämpää on uudet mallit ja uusi rahastus joka vuosi. Jotkut firmat yrittävät toisenlaisia lähestymistapoja, mutta jäävät marginaaliin, koska ihmiset haluavat uudet keskinkertaiset mallit joka vuosi.

Tuotteen erinomaisuus ja tuotekehitysprosessin tai tuotannon tehokkuus taitavat kuitenkin olla aika eri asia? Jos  firman vahvuus on tuottaa tehokkaasti "keskinkertaisia räpellyksiä", niin tehokas tuotekehitys (kustannukset, aikatalut) lienee aika oleellinen tekijä. Tällähän Nokiakin pärjäsi ennen älypuhelimia - järjestelmä tuotti tehokkaasti kymmeniä uusia variaatioita saman tyyppisistä patukkapuhelimista vuosi toisensa jälkeen.

Lainaus:
Ei opi. Se on klassinen virhe, toivottaavsti nykyään jo harvinaisempi, että laitetaan firman paras asiantuntija johtamaan tuotekehitystä. Mutta se vaatii täysin erilaisen lahjakkuuden. Äärimmäisen harvoin sama ihminen on hyvä molemmissa. Johtajan pitää aina käsitellä ihmisiä, ja se on taito jota voi oppia vain hyvin rajallisessa määrin.

Oppii. Päinvastaisen väitäminen on sitkeä myytti. Jos ei nyt puhuta josta asperger-tapauksesta, niin älykäs ihminen oppii halutessaan johtamiseen tarvittavat sosiaaliset vuorovaikutustaidot. Kaikilla ei vain motivaatio riitä ja alun hankaluuksien jälkeen alkaa haikailu takaisin piirrustuspöydän ääreen.

Em. myyttiä tukee vielä se yleinen harhakäsitys, että joku erityisen empaattinen eksovertti olisi ihanteellinen esimies. Käytänössä tilanne on kuitenkin täysin eri - liikaa tunteella menevää esimiestä pidetään helposti epäoikeudenmukaisena kun taas jopa ehkä vähän etäistä, mutta faktapohjalla toimivaa esimiestä pidetään reiluna ja oikeudenmukaisena.

Ja näistä molemmista asioista löytyy ihan tutkimustietoakin - mikä ei tietysty muuta sitä faktaa, ettei ihmistä voi määrätä motivoitumaan olemaan hyvä johtaja.

Vierailija

MooM kirjoitti:
Oleellinen osa työelämää on oppia ymmärtämään, milloin pitää tehdä hyvin ja käyttää siihen tarvittava (aika)resurssi ja milloin vain siksi, että joku juttu nyt vaan on tehtävä ja lopputuloksella ei ole suuremmin väliä. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluu mm. monenlaista raportointia ja asioiden esittelyä ihmisille, joita ei oikeasti kiinnosta ja pahimmillaan kukaan ei edes lue raporttia muuta kuin todetakseen, että se on laadittu. Esimerkiksi rahoitusjutuissa (sekä tutkimuslaitoksissa että yrityksissä) näitä hommia on paljon. Noissa puppugeneraattorin liukas toiminta on vahvuus.

Sanopa muuta. Omalla kohdalla em. asioiden oppiminen ja hyväksyminen vei vuosikaudet ja ajoi usein syviin turhautumisiin, mutta, kun nykyisin olen enemmin "ketteryysherätyksen" saanut "tosiuskovainen", niin ympärilläolijat ovat enemmin alkaneet inhoamaan jatkuvaa kiirehtimistä ja muutosta. No, aikoinaan olisi tietysti ollut hyvä ymmärtää "kaiken turhan" merkitys - eli se, että ne raportit on vain tehtävä, vaikka niistä ei ole mitään käytännön hyötyä. Kun asiaan suhtatuu oikein (eli ei mitään väliä, kunhan minimikriteerit täyttää), niin elämä on huomattavasti helpompaa - ja saahan niiden jälkeen aina siirrettyä yhden kortin Trellossa "Done" -sarakkeeseen...

Lainaus:
Se on sitten turhauttavampaa, jos (ja kun) pitää tehdä asialliset asiat niin nopeasti, että lopputulos nolottaa. Pitempään jatkuessaan tuo on tilanne, jossa ne fiksut, luovat ja asian hyvin ymmärtävät vaihtavat maisemaa.

Viimeaikojen suuri ahaa elämys onkin ollut se, että on oppinut seulomaan oleellisimmat tavoitteet esiin ja vääntämään vaikka väkisin jonkun järkevän tuloksen aikaan olemattomilla resursseilla. No, tietysti ne erkka-purkka-rautalanka -viritykset usein nolottavat, mutta jos itse tuntee edes oppineensa jotain, niin ihan hyvä.

Tietysti tässä voi käydä ennenpitkään kuin entisen metsätyömiehen hevoselle, jonka kuormaan äijä lappaa lisää tukkeja periaatteella "jos tuonkin vielä jaksaa, niin..." tai entiselle rasistisen stereotyyppiselle erään etnisen ryhmän edustajalle, jonka hevonen kuoli juuri kun se oppi olemaan syömättä... ("Ai, ne noin vähillä resursseilla ja ajalla tekivät tuollaista, joten...")

Lainaus:
Mutta työelämä kaipaa erityyppisiä ihmisiä. Myös niille ohjeen mukaan suorittaville on tarvetta ja esimerkiksi tuotekehityksen tai tutkimuksen tehtävissä on paljon testausta, laadunvalvontaa ja raportointia, jossa tuollainen luonne on vahvuus ja propelihattutyyppi joko turhautuu hengiltä tai sössii kokeiluinnossaan koko prosessin.

Toki. Oma mussutukseni onkin lähinnä sitä vastaan, että niitä ohjeen mukaan suorittajia tupataan ainakin joissain organisaatioissa suosimaan urakehityksessä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat