Ryhmänjohtajan ja esimiehen vastuu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sotamies Riitaoja Tuntematon-eepoksessa, miksi hänellä oli heikko kunto?
Kas, esimies alikersantti Lehto halusi antaa ryhmän suorituksista, silloin rauhan aikana, mahdollisimman edullisen kuvan. Sotames Riitaoja ei yleensä koskaan kantanut varsinaista tai jalustaa, rauhan aikana ei patruunalaatikoitakaan. Ylempien esimiesten näkemänä ryhmä selvisi
harjoituksista hyvin. Sota tuli, ja rankemmat hommat, Riitaoja ei jaksanut.
Toisaalta, ryhmänjohtajan asenne heikompaan olisi lähinnä pitänyt olla auttava, ei sättivä ja kimppuun käyvä. Tätäkin asennetta on vaikeata käyttää mieheen, joka ei kerta kaikkiaan jaksa.

Myös näkymä Riitaojan pelkoon. Hän ei koskaan ollut ollut ampujan tai edes syöttäjän paikalla, jossa omaa valtaa myös viholliseen.

Lahtisen ryhmä. Lähdetäänpä siitä, että tehtäviä, koulutusta, rauhan aikana, oli jaettu tasaisemmin. Niin myös sotamies Salo jaksoi välttävästi ja hillitsi pelkonsakin välttävästi.

Sitten vaikka omaan palvelusaikaani. Helmikuun loppu 1961, olen vielä korpraali. En ollut alokkaiden ryhmänjohtaja, mutta oli määrätty viemään
heitä iltapalalle, ilmeisesti koko kasarmirakennuksen eli koko patteriston letka, toista sataa mölliä. Oli ilmeisesti iltalomailta, alokkaille ei siihen aikaan, ja eivät käyneet usein sotilaskodissakaan munkkikahvilla.
Jotenkin tietyt aateveljet halusivat aiheuttaa vaikeuksia, ainakin kokeilla, vrt. nimim. Lenin täällä. Minä annoin selvän komennon paluusta järjestykseen. Myös parille ohjaajalle asema ja tilanne lie ollut selvä, he antoivat oman kehoituksensa, ja loppuosa ohjelmaa sujuikin ongelmitta.
Olisipa ollutkin tapaus, jos aateveljieni asian olisin joutunut ilmoittamaan, ja käsitelty sotaoikeudessa.

Oman ikäluokkani ryhmänjohtajat patterissa. Kaikki tietyssä määriin valettu Suomen armeijan muottiin ja antamaan rooliin, silti kaikki yhä myös omia yksilöitään, kuten ovat jopa USAn asevoimissa. Kaikki myös ainakin onnistuivat vähintään tyydyttävästi tehtävissään. Olimme keskenämmekin jonkinlainen joukko. Minä hiukan etäämpänä, koska epäkätevänä en ollut alokkaiden kouluttajakaan. Mutta oli myös yksi
patterin kirjuri, toinen kasarmialueen viestikeskuksessa, ja kolmas jossakin tehtävässä patteriston esikunnassa. Minusta hiukan myöhään tuli alikersantti vasta maaliskuun loppupuolella Rovajärven leirin aikana.

Päällystösta kapteeni Uotila, ei paha mies muuten, harvoin toki näimmekään häntä, mutta melkoinen valehtelija. Ne 60 000 sotaharjoituksiin kuollutta Kiovan hautausmaalla. Ylivääpeli Karhumäki. muistutti hiukan Tuntemattoman Korsumäkeä, mutta oli tykistön ja uudemman ajankin miehenä sivistyneempi. Kanta-aliupseerit yleensä, sikäli kuin olivat koulun jo käyneitä, ammatissaan osaavia ja jokseenkin asiallisia. Vasta värvättyjen kersanttien järjenjuoksu sen sijaan saattoi
heittää. Oman patterin jonkun, nimeä en muisita, ei niinkään mutta vastuuntunto. Lainasi harjoituksissa tammikuussa minulta kenttäkirveen
ja hukkasi, vaan eipä korvannut, vaan minä, kylläkin ryhmänjohtajiemme yhteisö kävi osallsiksi siihen. Hänellehän oikeastaan olisi kuulunut merkintä asiasta sotilasuratietoihinsa.

Ylipääpeli Karhumäen lipsaus kerran, että tuvassani ei oikeastaan olisi ollut ryhmäjohtajaa. Kyseessä oli lokakuun saapumiserän vanhojen tupa, valiomiesten suurelta osalta, sillä olivat erilaisin nääs terveydellisin perustein pystyneet vältttämään AUKn. Että muodollista valta-asemaa ei tullut käyttää sopimattoman vahvasti, sen nämä kyllä tekivätkin selväksi eräässä yhteiselomme alkupuolen yölliseksi keskustelussa. Minun etuni oli kuitenkin, että en kokenut epäselvyyksiä annettujen käskyjen ymmärtämisessä. Samoin heistä useimmat melko vähästä puheesta ymmärsivät, mitä tuli tehdä. Eli tämä valioryhmä toimi hyvin, vaikka muodollinen johtajuus ei näkynytkään. Lähinnä vain minä en ollut valiomies. Jokseenkin kestävää lajia kuitenkin.

Ikäluokkamme ryhmänjohtajistamme patterissamme ei kenestäkään tullut kersanttia. Taidoiltaan lähinnä olisi ollut Pertti Tiainen, se sama, joka
kertoi nuorisoliittolaisten Keski-Suomess laulaneen Nuorta tiedustelijaa. Ei hän aktivisti ollut ollut, mutta mukana hiukan seuraillut. Häneltä kuitenkin tuntuivat palavan päreet, kuten eepoksen Lehdoltakin, turhan usein.
Nähtävästi se aiheutti turhaa kitkaa, ja olivat huomanneet ylemmätkin.
Kitkaa oli meidänkin välillämme. Enemmän kuitenkin siten, että
hän ymmärsi aatteen asioista puolia, joiden suhteen minä olin tyhmä.
Eli oikeastaan siis kiitos opetuksesta!

Hänet tapasinkin vielä siviilissä juhannuksen aikaan Kemissä jossakin SDNLn mutta avoimessa tapaamisessa. Minulle hiukan kevennystä armeijan jälkeen. Pari varhemmin lähes tuttua tyttöä Kemistä kuin nartun roolissa. Toisella edes oli suomalainen, toinen hieroi ulkomaalaista.
Minä hiukan aktiivisemmin olisin voinu saada juoksijan Koskelankylän Riennosta. Hieman hitaasti kehittyneenä, ei seksi vielä silloin paljon jaksanut innostaa.

Etrtä tämmöistä tämä vaari muisteli tällä kertaa. Esimiehet, tuntekaa vastuunne!

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat