Protonin vetovoima sen pinnassa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g. Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g. Vaikutushiukkasen, saavuttaakseen Maakiihtyvyyden 9.8 m/s^2 on värähdeltävä luokkaa 10^20 siruvärähdystä. Protonissa 454 000 triljoonaa vaikutushiukkasta, värähdyksiä siis 4.54*10^43.

Protonejako Maan massassa välein 10^-8 m. jaa tällä Maan säde
6.37 miljoonaa m. = 6.37*10^14 protonia. Kunkin protonin värähdeltävä em. lukuun noin 10^29 kertaa/s Kunkin vaikutushiukkasen luokkaa
200 000 kertaa/s. Niitä on päällekkäin noin 3.56*10^7, eli päällekkäin värähdyksiä luokkaa 7*10^12/s. Verrattuna Maan vetovoimaan värähdysluku ja sen energia luokkaa 1/ 10 000 000 tai hiukan vähemmän.
Kiihtyvyysarvo vähemmän kuin 1/3000 Maan kiihtyvyysarvosta sen pinnassa. Eli luokkaa runsaat 0.3 cm/s^2. Eli Kuun arvostakin runsaat 15 prosenttia. Tämä kuitenkin on protonin todellinen arvo sen pinnassa, sen sijaan Kuun arvo itseisarvo, joka on suhtautettava Maan vetovoimana.

Siis 1/ 10 000 000 Maan massasta, sentään vastaisi möhkälettä
muutama satatuhatta biljoonaa tonnia, sädekö Maan tiheydellä puolen tuhatta kilometriä, suuri siis asteroidiksi, varsin pieni planeetaksi.
Sellainne vaikutukseltaan siis protonin vetovoima.

Nämä laskuthan tässä ovat hiukan ylimalkaisia. Luonnollisesti olen käyttänyt omaa gravitaation energian menetelmääni.

Kommentit (10)

Vierailija
ArKos itse
Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g. Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g. Vaikutushiukkasen, saavuttaakseen Maakiihtyvyyden 9.8 m/s^2 on värähdeltävä luokkaa 10^20 siruvärähdystä. Protonissa 454 000 triljoonaa vaikutushiukkasta, värähdyksiä siis 4.54*10^43.

Protonejako Maan massassa välein 10^-8 m. jaa tällä Maan säde
6.37 miljoonaa m. = 6.37*10^14 protonia. Kunkin protonin värähdeltävä em. lukuun noin 10^29 kertaa/s Kunkin vaikutushiukkasen luokkaa
200 000 kertaa/s. Niitä on päällekkäin noin 3.56*10^7, eli päällekkäin värähdyksiä luokkaa 7*10^12/s. Verrattuna Maan vetovoimaan värähdysluku ja sen energia luokkaa 1/ 10 000 000 tai hiukan vähemmän.
Kiihtyvyysarvo vähemmän kuin 1/3000 Maan kiihtyvyysarvosta sen pinnassa. Eli luokkaa runsaat 0.3 cm/s^2. Eli Kuun arvostakin runsaat 15 prosenttia. Tämä kuitenkin on protonin todellinen arvo sen pinnassa, sen sijaan Kuun arvo itseisarvo, joka on suhtautettava Maan vetovoimana.

Siis 1/ 10 000 000 Maan massasta, sentään vastaisi möhkälettä
muutama satatuhatta biljoonaa tonnia, sädekö Maan tiheydellä puolen tuhatta kilometriä, suuri siis asteroidiksi, varsin pieni planeetaksi.
Sellainne vaikutukseltaan siis protonin vetovoima.

Nämä laskuthan tässä ovat hiukan ylimalkaisia. Luonnollisesti olen käyttänyt omaa gravitaation energian menetelmääni.

Nyt täytyy nostaa kädet pystyyn ja heittää pyyhe kehään.
En ymmärrä tätä gravitaation energia menetelmää.

Ensinnäkin mistä saadaan alkuarvot:

Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g.

Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g.

No minä nyt olenkin vain tällainen nojatuoliteoreetikko enkä
välttämättä ole selvillä kaikista fysiikan uusimmista tutkimuksista.

ps.Ilmankos laskinkin osin eri tuloksen auringon pinnan gravitaatio
kiihtyvyydelle kuin ArKos. Tosin myös nimim. Tep laski väärin tosin
hänkin eri tuloksen kuin minä.

Mikähän tässä on lopullinen totuus?

Vierailija
morjens!
ArKos itse
Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g. Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g. Vaikutushiukkasen, saavuttaakseen Maakiihtyvyyden 9.8 m/s^2 on värähdeltävä luokkaa 10^20 siruvärähdystä. Protonissa 454 000 triljoonaa vaikutushiukkasta, värähdyksiä siis 4.54*10^43.

Protonejako Maan massassa välein 10^-8 m. jaa tällä Maan säde
6.37 miljoonaa m. = 6.37*10^14 protonia. Kunkin protonin värähdeltävä em. lukuun noin 10^29 kertaa/s Kunkin vaikutushiukkasen luokkaa
200 000 kertaa/s. Niitä on päällekkäin noin 3.56*10^7, eli päällekkäin värähdyksiä luokkaa 7*10^12/s. Verrattuna Maan vetovoimaan värähdysluku ja sen energia luokkaa 1/ 10 000 000 tai hiukan vähemmän.
Kiihtyvyysarvo vähemmän kuin 1/3000 Maan kiihtyvyysarvosta sen pinnassa. Eli luokkaa runsaat 0.3 cm/s^2. Eli Kuun arvostakin runsaat 15 prosenttia. Tämä kuitenkin on protonin todellinen arvo sen pinnassa, sen sijaan Kuun arvo itseisarvo, joka on suhtautettava Maan vetovoimana.

Siis 1/ 10 000 000 Maan massasta, sentään vastaisi möhkälettä
muutama satatuhatta biljoonaa tonnia, sädekö Maan tiheydellä puolen tuhatta kilometriä, suuri siis asteroidiksi, varsin pieni planeetaksi.
Sellainne vaikutukseltaan siis protonin vetovoima.

Nämä laskuthan tässä ovat hiukan ylimalkaisia. Luonnollisesti olen käyttänyt omaa gravitaation energian menetelmääni.




Nyt täytyy nostaa kädet pystyyn ja heittää pyyhe kehään.
En ymmärrä tätä gravitaation energia menetelmää.

Ensinnäkin mistä saadaan alkuarvot:

Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g.

Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g.

No minä nyt olenkin vain tällainen nojatuoliteoreetikko enkä
välttämättä ole selvillä kaikista fysiikan uusimmista tutkimuksista.

ps.Ilmankos laskinkin osin eri tuloksen auringon pinnan gravitaatio
kiihtyvyydelle kuin ArKos. Tosin myös nimim. Tep laski väärin tosin
hänkin eri tuloksen kuin minä.

Mikähän tässä on lopullinen totuus?

Näitä asioita on jauhettu vissiin jo pari vuotta, ja taas on alettava alusta.

Kidehiukkasen, fotonissa, koko massa Planckin vaikutuskvantista
kaavalla m=E/c^2, ja on 7.36*10^-48 g. Tästä puolet on perusmassa

3.68*10^-48 g. Sen ulottuvuus luokkaa 10^-23 m.

Lyhimmän ajan käsite niiinikään Planckilla 10^-43 s, josta johdetaan
siruhiukkasen ulottuvuus (Veneziano) 10^-35 m. Tälle siruhiukkasen massa noin

10^-83 g.

Merkitään tähän jatkoksi, vaikka ei tähän suoranaisesti kuulu Maan massa
pyöristäen noin 6*10^21 tn eli 6000 triljoonaa tonnia. Se oli minulta hukassa mutta oli nimim. derzillä.

Tai kuuluu sittenkin. Kyse oli möhkäleestä, jolla avaruudessa olisi protonin pintaa vastaava vetovoima. 1/10 000 000 Maan massasta = 6*10^14 tn. Kutistuu 500 kmn möhkäleestä 50 kmn luokkaan. Eli enää
vain suuri asteroidi. Se enää jäljellä protonin vetovoiman merkityksestä, josta oletin ensin hiukan enemmän.

Vierailija

Protonin vetovoima, vastaava siis 50 - 60 km asteroidia, tämän tilavuuskokohan riippuu siitäkin, mistä aineesta se olisi.

Nyt kuitenkin minun/meidän menetelmässämme tuon asteroidin kiihtvyysarvo ei ole 1/10 000 000 Maan kiihtyvyysarvosta Maan pinnassa, vaan Maan kiihtyvyysarvon suhde siihen runsaat 3 000. Eli sen pinnassa jotenkin voisi jo kävellä. Asiaahan voi kokeilla lähettämällä pari äijää sen kokoiselle asteroidille, ja kenen teorian mukaan sen pinnalla koetaan liikkuminen. Tepin ilmoittaman mukaan äijät tuskin tulevat pysymään asteroidilla ilman kiinnityksiä.

Reipas kävelyvauhti Maassa 6 km/h eli 1.67 m/s. Olisiko 2½ askelta
sekunnissa, kukin 66 2/3 cm. Vissiin äijä tai ämmä tuolla asteroidilla askeleella leijuisi pari kilometriä ja askel kestäisi peräti pari minuuttia.

Kuitenkin tuo muutos asteroidienkin suhteen otettava huomioon ajateltaessa protonin vetovoimaa sen pinnassa.

Vierailija

Tuossa äsken prtonn pintaa verattiin maan arvoiihin ja kävelyesimerkki
oli varsinaisesti kävelyä protonin pinnalla.

Asteroidin läpimitta, sehän oli supistettu 60 kmiin massan perusteella.
Tästä seuraisi nimenomaan asteroidin vetovoiman suhteen muutoksia, vaan ei protonimme vaikutukseen. Tepin menetelmässä säteen käänteinen neliösuhde peräti luokkaa 450 000. Jaa siillä 10 miljoonaa, ja jaa saadulla luvulla 9.8 m/s^2, ja saammekin kiihtvyysarvon noin 44 cm/s^2. Eli hänenkin äijänsä pysyvät varsin lujasti asteroidilla. Vastaavasti minun menetelmälläni runsaat 3 mm kerrottuna luvulla 212 antaa lukeman noin 64 cm/s^2. Eli askel lyhenikin parista kilometristä noin 10 metriin, ja Tepilläkin se on vain vajaat 15 metriä.

Eli jotta saataisiin varsinainen vertailukohta protonin vetovoimaan asteroidin koko ottaen huomioon asteroidin ulottuvuus pitäisikin alentaa lie muutamaan kilometriin.

Vierailija
ArKos itse
morjens!
ArKos itse
Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g. Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g. Vaikutushiukkasen, saavuttaakseen Maakiihtyvyyden 9.8 m/s^2 on värähdeltävä luokkaa 10^20 siruvärähdystä. Protonissa 454 000 triljoonaa vaikutushiukkasta, värähdyksiä siis 4.54*10^43.

Protonejako Maan massassa välein 10^-8 m. jaa tällä Maan säde
6.37 miljoonaa m. = 6.37*10^14 protonia. Kunkin protonin värähdeltävä em. lukuun noin 10^29 kertaa/s Kunkin vaikutushiukkasen luokkaa
200 000 kertaa/s. Niitä on päällekkäin noin 3.56*10^7, eli päällekkäin värähdyksiä luokkaa 7*10^12/s. Verrattuna Maan vetovoimaan värähdysluku ja sen energia luokkaa 1/ 10 000 000 tai hiukan vähemmän.
Kiihtyvyysarvo vähemmän kuin 1/3000 Maan kiihtyvyysarvosta sen pinnassa. Eli luokkaa runsaat 0.3 cm/s^2. Eli Kuun arvostakin runsaat 15 prosenttia. Tämä kuitenkin on protonin todellinen arvo sen pinnassa, sen sijaan Kuun arvo itseisarvo, joka on suhtautettava Maan vetovoimana.

Siis 1/ 10 000 000 Maan massasta, sentään vastaisi möhkälettä
muutama satatuhatta biljoonaa tonnia, sädekö Maan tiheydellä puolen tuhatta kilometriä, suuri siis asteroidiksi, varsin pieni planeetaksi.
Sellainne vaikutukseltaan siis protonin vetovoima.

Nämä laskuthan tässä ovat hiukan ylimalkaisia. Luonnollisesti olen käyttänyt omaa gravitaation energian menetelmääni.




Nyt täytyy nostaa kädet pystyyn ja heittää pyyhe kehään.
En ymmärrä tätä gravitaation energia menetelmää.

Ensinnäkin mistä saadaan alkuarvot:

Vaikutushiukkasen perusmassa 3.68*10^-48 g.

Gravitaation siruihiukkasen 10^83 g.

No minä nyt olenkin vain tällainen nojatuoliteoreetikko enkä
välttämättä ole selvillä kaikista fysiikan uusimmista tutkimuksista.

ps.Ilmankos laskinkin osin eri tuloksen auringon pinnan gravitaatio
kiihtyvyydelle kuin ArKos. Tosin myös nimim. Tep laski väärin tosin
hänkin eri tuloksen kuin minä.

Mikähän tässä on lopullinen totuus?




Näitä asioita on jauhettu vissiin jo pari vuotta, ja taas on alettava alusta.

Kidehiukkasen, fotonissa, koko massa Planckin vaikutuskvantista
kaavalla m=E/c^2, ja on 7.36*10^-48 g. Tästä puolet on perusmassa

3.68*10^-48 g. Sen ulottuvuus luokkaa 10^-23 m.

Lyhimmän ajan käsite niiinikään Planckilla 10^-43 s, josta johdetaan
siruhiukkasen ulottuvuus (Veneziano) 10^-35 m. Tälle siruhiukkasen massa noin

10^-83 g.

Merkitään tähän jatkoksi, vaikka ei tähän suoranaisesti kuulu Maan massa
pyöristäen noin 6*10^21 tn eli 6000 triljoonaa tonnia. Se oli minulta hukassa mutta oli nimim. derzillä.

Tai kuuluu sittenkin. Kyse oli möhkäleestä, jolla avaruudessa olisi protonin pintaa vastaava vetovoima. 1/10 000 000 Maan massasta = 6*10^14 tn. Kutistuu 500 kmn möhkäleestä 50 kmn luokkaan. Eli enää
vain suuri asteroidi. Se enää jäljellä protonin vetovoiman merkityksestä, josta oletin ensin hiukan enemmän.

Arvatkaapa mitä! Googletin sanan "siruhiukkanen", ja montako osumaa mahtoi tulla? Yksi, tälle palstalle. Eipä ole ihme jos peräti pari vuotta pitää valistaa tyhmää kansaa, joka ei älyä ottaa käyttöön nerokkaita uudissanoja, joita Savon Suuri Ajattelija meille laupeudessaan lahjoittaa. Usein.

Vierailija

Google, eikö se ole kansainvälinen hakusanasto. Jos siruhiukkanen
on siellä, sehän merkitsee, että lopultakin on murtauduttu avaraan maailmaan. Se ei ehkä ole suuri askel enää/vielä urallani, mutta se voi olla suuri askel ihmiskunnalle.

Savon Ajatusten Suuri Kallavesi on kyllä nimim. Savor. Jos vertaillaan noilla ilmaisuin, minä vissiin olen yhteensä jotakin Jalantinjärven ja Kemijoen tapaista. Jotkut muut Vantaita tai Helsingin Päijänne-tunnelia.
Että Helsingissä siis on avattu kaduille kaivuita ajatusten löytämiseksi?

Tuo siruhiukkanen, sekin juontuu jo Planckin ajoista viime vuosisadan ajoista, selvisi minulle kyllä vasta hiljan. Hänellä oli semmoinen kuin lyhimän ajan vakiokin, vrt. vaiktuskvanttivakio, luokkaa 10^-43 s.
Kyse mitä ilmeisimmin oli Planckin löytämästä lyhimmästä värähdyksestä.
Venezianolla kuulemma tästä oli johdettu säiehiukkanen, hän yhdisti sen jo gravitaatioon, ulotttuvuus luokkaa 10^-35 m. Minä siis luulin sitä
Venezianon keksinnöksi, mutta syyllinen oli tässäkion alkujaan Planck.

Tämä Planck siis alkujaan oli värähtelyjen löytäjä, mutta ei täysin lie käsittänyt, mitä löysi. Se vaikutskvanttivakio 6.62*10^-34 J, sehän on energiaa, liitettynä frekvenssi siihen/s tulee tehoa, ja tämä kerrottuna ajalla jälleen nergiaa jouleina. Planck kuitenkin käytti sekava yksikköä
Js eli joulesekunti. Kun minä alkujaan johdin vaikutusmassan siitä, johan
laitotieteen puoltajat selittivät, että ei niin saa tehdä, ja mikäs se semmoinen yksikkö on kuin grammasekunti. Kun minä siis vaihdoin yksikön kuten on edellä, johan he taas valittamaan, että se on jouilesekunti. Semmoiia känkäränkköjä nämä palstan horisevina vanhukisnakin lapset. Minä kuitenkin pidän kiinni tekemästäni muutioksesta, ja heillä on oikeus uskonsa mukaan käyttää joulesekuntiaan omiin korkemapiin tarkoituksiinsa.

Vaikutushiukkaskiteen vaikutusmassa siis laskettuna Planckin vakiosta jouleina on 7.36*10^-48 g. Tämän ulottuvuus noin 10^-23 m.
Ja näin myös voiin juontaa siruhiukkasen massa noin 10^-83 g.
Molemmat voivat olla olemassa vain valon nopeudessa ja niiden kummankin olomuoto on A-0-lämpötilassa oleva kide.

Vaikutushiukkaset ilman kidemuotoa, jokseenkin nollanopeudessa mutta
lämpötilassa lähes missä vain, niistä koostuu atomiaine. Perusmassa eli 0-nopeudesa siis puolet vaikutuskidemassasta eli 3.68*10^-48g.
Näitä on protonissa 444 000 triljoonaa, ja täydessä eli vedyn lisäksi 10 000
triljoonaa gammafotonien vaikutuskidettä.

Gravitaatio eli vetovoima lähtee vaikutusperushiukkasista. Ylimalkaisesti arvioiden jokainen lähettää sekunnissa 200 000 siruhiukkasta. Tai olisiko niin, että kuin gravitaatio on kahdensuuntaista, sittenkin vain 100 000.
Saman verran suunnilleen palaa avaruudesta.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Montako siruhiukkasta google löytää tänään?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Protoninkin vetovoima on suurin sen pinnassa. Siten protoni on kovempi ulkopinnaltaan kuin sisältä. Toisaalta, kun gravitaatio on tuollaista jopa pienen asteroidin luokkaa, vaikka värähtelysumma melko suuren, nythän olemme saaneet sen selville, protonin pinta ja vetovoima eivät estä vaikutushiukkasten liikettä ulos ja sisään. Tämähän on tärkeä sähköisessä yhteydessä elektroniin, ynnä myös fotonien synnyssä, lähdössä ja myös saapumisessa.

Protonin koossapysymiseen vaikuttaisi myös, että vaikutushiukkasen pinta, samoin kuin protonin pinta, on kuin tahmea, tarttuva. Kuitenkin
kaukana siitä, mitä laitostiede on esittänyt sidosvoimasta. Tämäkään tahmeus ei estä vaikutushiukkasia poistumasta ja saapumasta. Näille on vain tietty kynnys, ei varsinaista estävää tekijää.

Kolmas tekijä protonissa vaikutushiukkasten jatkuva värinä, siis vetovoiman ohella lämpö. Juuri tämän värinän kautta protoni jotenkin säätää määrämittaisuuteensa, eli sillä on taipumus omata aina sama määrä perushiukkasia. Tämä värinä lie myös näkyvnyt laitostieteen kvarkkikuvioina. Kvarkit eivät ole hiukkasia, ne ovat värinää!

Värinä, sen yhteydessä juuri vaikutushiukkaset poistuvat ja saapuvat.

Vaikutushiukkasen rakenne, se näyttäisi olevan hiukan joustava. Juuri siitä joustava värinäkin on mahdollinen. Se ei estä myöskään gravitaation siruhiukkasia kulkemasta läpi ikuista liikettään. Se ei siis ole ihan täysii ja ihan tiivis, eli niissäkin on hiukan tyhjää sisällä. Tieto nukleonitiheydestä
suurimpana tiheytenä on siis varustettava lisämääreellä ' jokseenkin'.

Vierailija
ArKos itse

Tämä Planck siis alkujaan oli värähtelyjen löytäjä, mutta ei täysin lie käsittänyt, mitä löysi. Se vaikutskvanttivakio 6.62*10^-34 J, sehän on energiaa, liitettynä frekvenssi siihen/s tulee tehoa, ja tämä kerrottuna ajalla jälleen nergiaa jouleina. Planck kuitenkin käytti sekava yksikköä
Js eli joulesekunti. Kun minä alkujaan johdin vaikutusmassan siitä, johan
laitotieteen puoltajat selittivät, että ei niin saa tehdä, ja mikäs se semmoinen yksikkö on kuin grammasekunti. Kun minä siis vaihdoin yksikön kuten on edellä, johan he taas valittamaan, että se on jouilesekunti. Semmoiia känkäränkköjä nämä palstan horisevina vanhukisnakin lapset. Minä kuitenkin pidän kiinni tekemästäni muutioksesta, ja heillä on oikeus uskonsa mukaan käyttää joulesekuntiaan omiin korkemapiin tarkoituksiinsa.

Vaikutushiukkaskiteen vaikutusmassa siis laskettuna Planckin vakiosta jouleina on 7.36*10^-48 g. Tämän ulottuvuus noin 10^-23 m.
Ja näin myös voiin juontaa siruhiukkasen massa noin 10^-83 g.
Molemmat voivat olla olemassa vain valon nopeudessa ja niiden kummankin olomuoto on A-0-lämpötilassa oleva kide.

Vaikutushiukkaset ilman kidemuotoa, jokseenkin nollanopeudessa mutta
lämpötilassa lähes missä vain, niistä koostuu atomiaine. Perusmassa eli 0-nopeudesa siis puolet vaikutuskidemassasta eli 3.68*10^-48g.
Näitä on protonissa 444 000 triljoonaa, ja täydessä eli vedyn lisäksi 10 000
triljoonaa gammafotonien vaikutuskidettä.

Gravitaatio eli vetovoima lähtee vaikutusperushiukkasista. Ylimalkaisesti arvioiden jokainen lähettää sekunnissa 200 000 siruhiukkasta. Tai olisiko niin, että kuin gravitaatio on kahdensuuntaista, sittenkin vain 100 000.
Saman verran suunnilleen palaa avaruudesta.

Kerrothan lisää A-0-lämpötilassa olevista kiteistä?

Uusimmat

Suosituimmat