työkalujen menetys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Työssäni joudun toimimaan millintarkasti. Lipsumista ei voida sallia. Tulos kärsii.
Kädet, siis käteni, vihaan niitä, koska eivät enää tottele, eivät suostu yhteistyöhön.
En edes puhuttele oikeaksi tai vasemmaksi, koska ovat minut pettäneet.
Kun tarkkaa työtä tekevän ihmisen kädet kieltäytyvät yhteistoiminnasta, on edessä Sahara tai joku muu vastaava autiomaa.
Onko kenelläkään muulla kokemuksia, miten selvisitte hengissä????
selvisittekö hengissä, kevennys suotakoon raskaan aiheen jälkeen.....
Sanokaa edes, että voi voi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kommentit (15)

Vierailija

Jos "menetys" on lopullinen, niin ei kannata surra. Jos ei mitään voi tehdä asian parantamiseksi, niin itselleen on parempi että totuttautuu ajatukseen että parannusta ei tule. Kun kykenee hyväksymään, ei se sitten enää niin paljoa painakkaan mieltä.

Onhan sairaskassa, Eikö vain? Ja eläkkeelle voi mennä? Sitten voi viettää leppoisaa elämää ja tehdä mitä tykkää, tai olla tekemättä mitään. Tähän tilaan kun pääsee, tuntuu olo hyvältä ja jopa nauttii elämästään.

Ei työ ole kaikki kaikessa maailmassa. Itse ihminen on tärkeämpi.
Jotta en aio sanoa voi voi.

Vierailija

Vaikeaa ei ole luopua rahasta, palkasta, vaan työstä. Olin hyvä siinä kun kädet vielä toimi. Nautin siitä, rakastin sitä. Se oli parasta elämässäni.
Kauan työssäolleelle ihmisellä on paljon tietoa, sitä hiljaistakin. Voi kertoa sellaista, mitä ei voi opettaa missään koulussa, ainoastaan työskentelyn yhteydessä voin kertoa asioista, joita ei ole tieteellisesti todistettu todeksi.
Empiirinen tieto on tärkeää. Mutta. Mutta..

Vierailija

Allekirjoittaneella tärisevät kädet aina. Kofeiini (eli kahvi) vain pahentaa asiaa, mutta pää vaatii kahvia aamusin, että sen saa käyntiiin.

Opetele elämään sen kanssa, tai kärsi.
Valinta on sinun.

Kaikkeen tottuu ja kaikken kanssa voi eläää nykyään.

Vierailija

Mulla ei tärise kädet koskaan, ei oo koskaan tärissy. Vakaat ja luotettavat ovat olleet.
Hienomotoriikka vain pakeni käsistä, joiden pitäis tehä tarkkaa työtä.
Kipuja, tuskaa, yövalvomista jo melko pitkään. Ennenkaikkea epävarmuutta työstä selviämisestä.
Tämmöisillä käsillä en voi potilaitani hoitaa. Sairaslomalla nyt.
Sanon itseni irti elleivät muu sitä tajua tehdä.

Vierailija
Tämmöisillä käsillä en voi potilaitani hoitaa.

Olet siis lääkäri? Oletko harkinnut toisen lääkärin puheille menemistä..? Siis jollekin neurologian tai lihassairauksien tms. erikoishemmolle? Ulkopuolinen voi huomata jotakin, mitä itse ei tule ajatelleeksi.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
cosini
Vaikeaa ei ole luopua rahasta, palkasta, vaan työstä. Olin hyvä siinä kun kädet vielä toimi. Nautin siitä, rakastin sitä. Se oli parasta elämässäni.
Kauan työssäolleelle ihmisellä on paljon tietoa, sitä hiljaistakin. Voi kertoa sellaista, mitä ei voi opettaa missään koulussa, ainoastaan työskentelyn yhteydessä voin kertoa asioista, joita ei ole tieteellisesti todistettu todeksi.
Empiirinen tieto on tärkeää. Mutta. Mutta..

Jos ei keksi mitään tekemistä rupee äkkiä tuleen henkiset oireet ja sairaudet.

Vierailija
Robotic surgery is the use of robots in performing surgery. Three major advances aided by surgical robots have been remote surgery, minimally invasive surgery, and unmanned surgery [1]. Major potential advantages of robotic surgery are precision and miniaturization. Further advantages are articulation beyond normal manipulation and three-dimensional magnification. Some surgical robots are autonomous, and they are not always under the control of a surgeon. They are only sometimes used as tools to extend the surgical skills of a trained surgeon.



http://en.wikipedia.org/wiki/Robotic_surgery

Usually, minimally invasive surgery is performed with the surgeon directly manipulating the surgical instruments. Range of motion at the operation site is limited. At the same time, the endoscope, a small flexible tube with a lighted optical system that is inserted through the tiny incision to view the surgery site, provides only a 2-dimensional image, and surgeons must learn to visualize the procedure by looking at a screen. All of the surgeon’s movements are counterintuitive as though he or she were operating while looking in a mirror. This way of operating is fine for procedures such as knee repair or gallbladder removal that do not call for the complex microsurgical movements needed for heart surgery. The instruments that are used for minimally invasive heart surgery are also longer than instruments used for other types of surgery; therefore, the effect of hand tremors is magnified, making delicate manipulations difficult.

To overcome these limitations with minimally invasive surgery, medical robots were developed. In robot-assisted surgery, instead of directly moving the instruments the surgeon uses a computer console to manipulate the instruments attached to multiple robot arms. Similar to a computer gaming console, the computer translates the surgeon’s movements, which are then carried out on the patient by the robot. Other features of the robotic system include, for example, an integrated tremor filter and the ability for scaling of movements (changing of the ratio between the extent of movements at the master console to the internal movements of the instruments attached to the robot).

http://en.wikipedia.org/wiki/Robot-Assi ... rt_Surgery

Lisäksi pari kiinnostavaa linkkiä:

http://www.intuitivesurgical.com/produc ... rview.aspx

http://biomed.brown.edu/Courses/BI108/B ... vinci.html

Vierailija

Olet rakentanut itsetuntosi työsi varaan. Pelko sen menettämisestä lisää ongelmaa, koska et osaa rentoutua ja suunnata energiaasi oikein. Tuollainen noidankehä on hyvin yleinen. Siitä ei pääse eroon muuten kuin luopumalla taakaksi muodostuneesta asiasta. Jos työstä katoaa ilo, se ei ole vaivan arvoista.
Elämänsisältöä on etsittävä muualta, jo osin tutusta asiasta. Onko sinua kiehtonut joskus jokin muunlainen työ, jossa näppäryys ei ole hallitseva asia.

Vierailija

Laitteita ja värkkejä Suomessa ja muuallakin on.
Mistään ammattikunnasta ei vain enää tahdo löytyä työntekijää-ammattilaista-ihmistä---joka haluaisi nähdä vähän kauemmas.
Tänään, 1.8.-06, puolisolle ja minulle tärkeä päivä. Puoliso lapsena ollessaan isänsä kera ajoi autolla junan alle v.1957. Säilyivät hengissä kumpikin. Vauhdit oli vähän eri kuin nykyään.
Menimme naimisiin v. 1970, siis tosiaankin 36v sitten.
Puolisolla kammottavia tapahtumia samana päivänä, eri vuosina. Eeei vaiteskaan. Kuolemahan asti vissiin pysytähän yhesä.
Kaikki muut tutut ja tuntemattomat ovat eronneet, karanneet ja kironneet. Paitsi kaksi läheistä ystäväpariskuntaa. On ollut konkursseja yms. Näköjään v. 1970 solmitut avioliitot säilyvät. Useimmiten.
Cosini menee töihin seuraavan kerran v2007, syyskuussa. JIHHUUU!!!!!
Ensin sairas-,vuosi-,ym.lomat.
Kyllä, varmasti nautin....

Uusimmat

Suosituimmat