Voiko tieteelliseen maailmankuvaan pyrkivä olla uskova?

Seuraa 
Viestejä246
Liittynyt10.7.2006

Itse olen pohtinut viime aikoina sitä, että voisiko maailmankuvamme, laajemmin elämänkatsomuksemme sisältää ristiriitaisia elementtejä, tai pitäisikö se olla yhtenäinen koherentti kokonaisuus ? Oletan että jokaisella löytynee sisäisestä maailmastaan sekä rationaalisia että arkaaisia kerrostumia. SIIS pitäisikö meidän kuitenkin pyrkiä koherenttiin elämänkatsomukseen ( sisältää myös maailmankuvan ) ?. Niinpä jos arvostamme tieteellistä maailmankuvaa ja elämän katselemista, pitäisikö meidän yrittää kitkeä pois vähemmän rationaaliset ainekset kuten uskonnolliset ja uskomukselliset puolet?

Maailmankuva ja elämänkatsomus ovat käsitteitä, jotka vaatinevat hiukkasen selvennystä. Tässä yhteydessä käytettäköön Wikipediaa hyväksi.

WIKIPEDIASTA MÄÄRITELMÄT " Maailmankuva on yksilön tai yhteisön käsitys siitä, millainen ympäröivä maailma on, millainen on lähiympäristö, kotikaupunki, kotimaa, kotimaanosa ja koko maailmankaikkeus. Poliittisia maailmankuvia (=ideologia) ovat esimerkiksi kommunismi ja konservatismi.
"

" Elämänkatsomus muodostuu yksilön maailmankuvasta ja minäkuvasta. Se kertoo miten ihminen suhtautuu ympäröivään maailmaan ja itseensä. Maailma ei ole samanlainen kaikille. Ihminen itse päättää mitä asioita ympäristöstä havaitsee ja miten niistä ajattelee. Elämänkatsomusta säätelevät yksilön ulkopuoliset vaikuttajat, kuten ideologiat, uskonnolliset käsitykset, yhteiskunta- ja kulttuuritausta, sekä arvomaailma. "

Inspiraatioksi laitan tähän oman kommenttini, jonka kirjoitin joitakin aikoja sitten toisessa ketjussa.

" Itse olen pohtinut, että voisiko ihminen, joka rakentaa maailmankuvansa tieteellisen tiedon perustalle, ja pyrkii kaikessa toimimaan rationaalisesti ja naturalistisesti, pitämään itseään edelleen kristittynä ?

Itse ainakin ihmetellessä evoluution ihmeellistä maailmaa, katsellessa maailmankaikeutta täältä syrjäisestä linnunkodoltamme, ja tajutessaan, että joka askel vie kohti kuolemaa, tunnen pienuutta ihmisenä suhteessa tähän kaikkeen paljon valtavampaan ja suurempaan. Olen huomannut että olen jopa saattanut tuntea lievää pyhyden tunnetta istuessa Ylläksen huipulla ja katsellessa tähtitaivasta, tai lukiessa jotain tieteellistä tutkimusta evoluutiosta, elämän kehityksestä, taikka ihmetellessä keväällä elämän yleistä puhkeamista. Tämä pyhyyden tunne suhteessa suurempaan todellisuuteen voisi olla myös jotain sellaista mitä kutusutaan uskonnollisuudeksi. Nimittäin samanlaista pyhyyttä olen kokenut myös kirkossa sytyttäessäni kynttilän alttarin edessä. Koska olen syntynyt maassa, missä kristillinen perinne, on tosiasia, voisin ajatella, että siitä perinteestä käsin voisin löytää jotain symboleita ja käsitteitä ( risti rakkauden ja kärsimyksen symbolina, kynttilä elämän symbolina jne ) , joiden kautta voisin tätä kevyttä uskonnollisuuttani kanavoida.

Missään nimessä en voisi koskaan degenoroitua sille tasolle, että alkaisin uskomaan luomiskertomuksia, vedenpaisumusta jne totena. Edelleenkin ne olisivat kauniita satuja, jotka kertovat vain siitä, että jotkut edeltävät sukupolvetkin ovat todellisuuttamme ihmetelleet. "

Tähän haluaisin vielä jatkaa, että poissulkisin myös sellaisen ajatuksen, että jokin Jumala ohjaisi evoluutiota, koska tälläinenkin kuulostaisi hiukkasen arkaaiselta ja epärationaaliseta.

Paremminkin ajattelisin monien muiden mukana, että jos Jumala käsitettä yleensä käytetään, niin Jumala olkoon niin suuri ja määrittelemätön mysteeri, että hänen paikkansa löytynee paremminkin runouden ja taiteiden maailmassa, missä logiikka ja muut tieteelliset säännöt eivät hallitse . Ymmärtääkseni juuri Ludvig Witgenstainin kielipeliajattelussaan lähti siitä, että " luonnontieteilijä pelaa erilaista kielipeliä kuin esim. runoilija."

Mutta pystyykö yhdessä elämänkatsomuksessä olemaan rinnakkain monenlaisia kielipelejä, ajattelutapoja jne?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
taksikuski

Itse ainakin ihmetellessä evoluution ihmeellistä maailmaa, katsellessa maailmankaikeutta täältä syrjäisestä linnunkodoltamme, ja tajutessaan, että joka askel vie kohti kuolemaa, tunnen pienuutta ihmisenä suhteessa tähän kaikkeen paljon valtavampaan ja suurempaan. Olen huomannut että olen jopa saattanut tuntea lievää pyhyden tunnetta istuessa Ylläksen huipulla ja katsellessa tähtitaivasta, tai lukiessa jotain tieteellistä tutkimusta evoluutiosta, elämän kehityksestä, taikka ihmetellessä keväällä elämän yleistä puhkeamista. Tämä pyhyyden tunne suhteessa suurempaan todellisuuteen voisi olla myös jotain sellaista mitä kutusutaan uskonnollisuudeksi. Nimittäin samanlaista pyhyyttä olen kokenut myös kirkossa sytyttäessäni kynttilän alttarin edessä. Koska olen syntynyt maassa, missä kristillinen perinne, on tosiasia, voisin ajatella, että siitä perinteestä käsin voisin löytää jotain symboleita ja käsitteitä ( risti rakkauden ja kärsimyksen symbolina, kynttilä elämän symbolina jne ) , joiden kautta voisin tätä kevyttä uskonnollisuuttani kanavoida.



Ei sitä välttämättä tarvitse kanavoida mihinkään. Tuo kokemus voi olla hyvinkin vahva ilman että se saa mitään organisoidun ideologian muotoa, jota uskonnot ovat. Jos kuitenkin etsit tieteen kanssa sopusoinnussa olevaa uskomusjärjestelmää joka auttaa ymmärtämään itseä osana tuota pyhää niin itse suosittelen buddhalaisuutta. Kristinuskon kanssa päätyy jonkin "kahden totuuden" oppiin, eli toisaalta ihminen on kasvanut luonnosta ja sen osa, mutta "toisaalta" jotain muutakin. Asiat tapahtuvat oman omien lakiensa, syyn ja seurauksen mukaan, mutta "toisaalta" osana suurta kaitselmusta.


Mutta pystyykö yhdessä elämänkatsomuksessä olemaan rinnakkain monenlaisia kielipelejä, ajattelutapoja jne?

Toki, ihminen kuitenkin jonkinlaiseen koherenssiin pyrkii, mutta ei se niin tärkeää välttämättä ole.

Vierailija

Voidaanko uskonnollisuus ja tieteellinen katsomus yhdistää?

Riippuu täysin uskonnosta. Jos uskonto määrää, että "tietyt asiat ovat näin, sanoo havainnot mitä tahansa", niin niitä asioita ei tämä uskova oikein voi tutkia
Mutta metodologisessa naturalismissahan ei oteta kantaa kuin niihin asioihin, joita voidaan havaita. Ei siis kiistetä muiden asioiden olemassaoloa. Näinollen "eihavaittavissa asioissa" voi periaatteessa pitää minkälaista dogmaa haluaa. (kunhan ei väitä niitä tieteeksi) Uskonnon tosiasiaväitteet jotka koskevat havaittavaa todellisuutta ja uskonnon tosiasiaväitteet jotka koskevat jotain muuta ovat siis eri asioita ja jos tämän ymmärtää, voi uskoa ihan vapaasti:

vrt. Einstein oli uskovainen, mutta teki naturalistista tiedettä. Mitään ristiriitaa ei ollut. Toki, jos Einstein olisi ollut fundamentaali, olisi ongelma ollut todellinen, mutta tulokset olisivat jääneet saavuttamatta myös.

taksikuski
Seuraa 
Viestejä246
Liittynyt10.7.2006

Kiitos mielenkiintoisista kommenteista. Niiden rohkaisemana löysin uusia kysymyksiä, joiden äärellä olen pohdiskellut. Olen teemani äärellä melko tietämätön, joten mielellään syventyisin avullanne.

Ymmärtääkseni empirismin perinteen lisäksi mannermainen ajettelu on aina korostanut rationalismia yhtenä maailmankuvan muokkaajaana. Siksipä vaikka " metodologisessa naturalismissa ei oteta kantaa kuin niihin asioihin, joita voidan todeta" on kuitenkin olemassa joitakin edellytyksiä arvioida laajemmasta lähtökohdasta myös " ei havaittavia uskomuksia. " Kyseeseen tulisi jonkinlainen rationaalinen analyysi.

Ajatellaan vaikkapa niin, että koskapa empiristinen luonnontiede selittää maailman synnyn ja elämän kehityksen naturalistisesti, niin Ockamin partaveitsi periaateen ja yleisen ration perusteella olisi ainakin loogista tipauttaa omasta uskomusmaailmasta pois rinnakkaisia selitysmallia tai niiden kylkeen rakennettuja uskomuksia, joita ei enään tarvita selittämään kyseistä todellisuutta. Tämä tiputtaisi pois liberaalimmankin kreationismin, joka siis uskoo, että Jumala ohjasi elämän kehitystä.

Lisäksi uskoisin myös tietynlaisen maailmankuvallisen koherentin periaatteen rajoittavan, että " voi periaatteessa pitää minkälaista dogmaa haluaa. " Ainakin tuntuisi vaikealta käsittää, että yhden ihmisen sisäisestä maailmasta löytyisi samaan aikaan ja kerroksittain sekä luonnontieteeseen perustuvia käsityksiä ja ajattelumalleja että lisäksi käsittämättömiä uskomusolentoja, jollei sitten rakenna niitä TIETOISESTI erilaiseen todellisuusperustaan. Uskomusolennot käsitteinä eivät silloin heijasteli jotakin empiirisestä todellisuudesta, vaan ovat jo lähtökohdittain satumaailman ja runomaailman olentoja. Jumala ei esim. olisi olemassa siinä mielessä kuin olisi mm kissat ja koirat.

(kunhan ei väitä niitä tieteeksi) Uskonnon tosiasiaväitteet jotka koskevat havaittavaa todellisuutta ja uskonnon tosiasiaväitteet jotka koskevat jotain muuta ovat siis eri asioita ja jos tämän ymmärtää, voi uskoa ihan vapaasti:

vrt. Einstein oli uskovainen, mutta teki naturalistista tiedettä. Mitään ristiriitaa ei ollut. Toki, jos Einstein olisi ollut fundamentaali, olisi ongelma ollut todellinen, mutta tulokset olisivat jääneet saavuttamatta myös.[/quote]

Vierailija

Ateismin voi toki johtaa "metodologisesta naturalismista" sillä, että "todistustaakka ei ole sillä joka väittää olemattomaksi vaan sillä joka väittää olevaksi" jos unohdetaan "havaintojen puute ei ole todiste puutteesta."

Toki, jos Jumalan olemassaoloa ei käsitellä "totuusarvoisena lauseena", niin kokolailla mitä tahansa saa sanoa

taksikuski
Seuraa 
Viestejä246
Liittynyt10.7.2006

Lähdin pohtimaan tätä teema juuri siltä implisiittisestä ajatuksen häiveneestä, että todennäköisesti rehelliseen tieteelliseen tutkimukseen ja havaintoihin maailmankuvaansa reflektoiva ihminen voisi kuitenkin säilyttää sisällänsä uskomuksia. Nyt olen ymmärtänyt että ei-empiiriseen todellisuuteen uskominen on mahdollista jos ei väitäkään näiden uskomuksien perustuvan tosiasia väitteisiin, ja sekä korostamalla että nämä uskomuskäsitteet eivät heijasta siis havaittavaa todellisuutta vaan ne kuuluvat erilaiseen todellisuuden tasoon, missä esiintyvät myös erilaiset tavat ja asiat ilmaista asioita. Mielestäni hyväksymällä edelliset edellytykset ei myöskään tehdä väkivaltaa uskonnollisille tunteille. Onhan jo käsite " Jumala " merkitykseltään sellainen, että tässä meidän havaittavassa todellisuudessa ei tällä käsitteellä voi operoida. Tarvitaan juuri runouden symboliikkaa ja taiteelllista mielikuvitusta ymmärtäessä jotain Jumalan kaltaista ei -empiiristä todellisuutta.

Shalom!

Vierailija

Tässä on mielestäni jotain sovittamattoman ristiriitaista. Aluksi lainausta omilla korostuksillani:

taksikuski
" Itse olen pohtinut, että voisiko ihminen, joka rakentaa maailmankuvansa tieteellisen tiedon perustalle, ja pyrkii kaikessa toimimaan rationaalisesti ja naturalistisesti, pitämään itseään edelleen kristittynä ?

Itse ainakin ihmetellessä evoluution ihmeellistä maailmaa, katsellessa maailmankaikeutta täältä syrjäisestä linnunkodoltamme, ja tajutessaan, että joka askel vie kohti kuolemaa, tunnen pienuutta ihmisenä suhteessa tähän kaikkeen paljon valtavampaan ja suurempaan. Olen huomannut että olen jopa saattanut tuntea lievää pyhyden tunnetta istuessa Ylläksen huipulla ja katsellessa tähtitaivasta, tai lukiessa jotain tieteellistä tutkimusta evoluutiosta, elämän kehityksestä, taikka ihmetellessä keväällä elämän yleistä puhkeamista. Tämä pyhyyden tunne suhteessa suurempaan todellisuuteen voisi olla myös jotain sellaista mitä kutusutaan uskonnollisuudeksi. Nimittäin samanlaista pyhyyttä olen kokenut myös kirkossa sytyttäessäni kynttilän alttarin edessä. Koska olen syntynyt maassa, missä kristillinen perinne, on tosiasia, voisin ajatella, että siitä perinteestä käsin voisin löytää jotain symboleita ja käsitteitä ( risti rakkauden ja kärsimyksen symbolina, kynttilä elämän symbolina jne ) , joiden kautta voisin tätä kevyttä uskonnollisuuttani kanavoida.

Missään nimessä en voisi koskaan degenoroitua sille tasolle, että alkaisin uskomaan luomiskertomuksia, vedenpaisumusta jne totena.
Edelleenkin ne olisivat kauniita satuja, jotka kertovat vain siitä, että jotkut edeltävät sukupolvetkin ovat todellisuuttamme ihmetelleet. "

Tähän haluaisin vielä jatkaa, että poissulkisin myös sellaisen ajatuksen, että jokin Jumala ohjaisi evoluutiota, koska tälläinenkin kuulostaisi hiukkasen arkaaiselta ja epärationaaliseta.




taksikuski
Ajatellaan vaikkapa niin, että koskapa empiristinen luonnontiede selittää maailman synnyn ja elämän kehityksen naturalistisesti, niin Ockamin partaveitsi periaateen ja yleisen ration perusteella olisi ainakin loogista tipauttaa omasta uskomusmaailmasta pois rinnakkaisia selitysmallia tai niiden kylkeen rakennettuja uskomuksia, joita ei enään tarvita selittämään kyseistä todellisuutta. Tämä tiputtaisi pois liberaalimmankin kreationismin, joka siis uskoo, että Jumala ohjasi elämän kehitystä.

Lisäksi uskoisin myös tietynlaisen maailmankuvallisen koherentin periaatteen rajoittavan, että " voi periaatteessa pitää minkälaista dogmaa haluaa. " Ainakin tuntuisi vaikealta käsittää, että yhden ihmisen sisäisestä maailmasta löytyisi samaan aikaan ja kerroksittain sekä luonnontieteeseen perustuvia käsityksiä ja ajattelumalleja että lisäksi käsittämättömiä uskomusolentoja, jollei sitten rakenna niitä TIETOISESTI erilaiseen todellisuusperustaan. Uskomusolennot käsitteinä eivät silloin heijasteli jotakin empiirisestä todellisuudesta, vaan ovat jo lähtökohdittain satumaailman ja runomaailman olentoja. Jumala ei esim. olisi olemassa siinä mielessä kuin olisi mm kissat ja koirat.




Mutta sitten edellisestä viestistä:

taksikuski
Lähdin pohtimaan tätä teema juuri siltä implisiittisestä ajatuksen häiveneestä, että todennäköisesti rehelliseen tieteelliseen tutkimukseen ja havaintoihin maailmankuvaansa reflektoiva ihminen voisi kuitenkin säilyttää sisällänsä uskomuksia. Nyt olen ymmärtänyt että ei-empiiriseen todellisuuteen uskominen on mahdollista jos ei väitäkään näiden uskomuksien perustuvan tosiasia väitteisiin, ja sekä korostamalla että nämä uskomuskäsitteet eivät heijasta siis havaittavaa todellisuutta vaan ne kuuluvat erilaiseen todellisuuden tasoon, missä esiintyvät myös erilaiset tavat ja asiat ilmaista asioita. Mielestäni hyväksymällä edelliset edellytykset ei myöskään tehdä väkivaltaa uskonnollisille tunteille. Onhan jo käsite " Jumala " merkitykseltään sellainen, että tässä meidän havaittavassa todellisuudessa ei tällä käsitteellä voi operoida. Tarvitaan juuri runouden symboliikkaa ja taiteelllista mielikuvitusta ymmärtäessä jotain Jumalan kaltaista ei -empiiristä todellisuutta.

Shalom! (!?)

Periaatteessa hienon syvällistä pohdintaa, mutta jonkinlaisen loogisen kuperkeikan olen tässä näkevinäni. Miksi ihminen, joka "rakentaa maailmankuvansa tieteellisen tiedon pohjalle" jne. haluaisi välttämättä säilyttää sisällänsä uskomuksia johonkin "erilaiseen todellisuuden tasoon"? (Ja mikähän se olisi?)

Myönnän itsekin tuntevani itseni kovin pieneksi esimerkiksi pää kenossa tummaa tähtitaivasta tähyillessäni. Kutsu sitä tunnetta "pyhän kokemiseksi" jos haluat, mutta se pyhä on käsitykseni mukaan samassa todellisuudessa kanssani. Se on havaittavissa ja mitattavissa. Kyllä siitä, ja kauniista maisemista muutenkin, lohkeaa silti sitä "runouden symboliikkaa ja taiteellista mielikuvitusta".

Ennen edellistä viestiäsi antamillasi määreillä asioita pohdiskeltaessa ei siis mielestäni ole tarvetta kuvitella mitään "ei-empiiristä todellisuutta".

Vierailija

Katsokaa miten nimimerkki iamsnail reuhaa tuolla Kemia, fysiikka ja matematiikka palstalla. Onkos siinä mitään järkeä? Koraanin ayoja joka puolella. Huonosti näkyy uskovaisuus sopivan yhteen tieteen kanssa.

Nimimerkki iamsnail

Vierailija
Ayla
Katsokaa miten nimimerkki iamsnail reuhaa tuolla Kemia, fysiikka ja matematiikka palstalla. Onkos siinä mitään järkeä? Koraanin ayoja joka puolella. Huonosti näkyy uskovaisuus sopivan yhteen tieteen kanssa.
Ei iamsnail kuitenkaan edusta kuin yhdenlaista uskovaisuutta, ei hänen subjektiivista todellisuuskäsitystään saa yleistää koskemaan kaikkea uskovaisuutta. Kaikki uskovat jollain tasolla johonkin.

Vierailija
h&h

Ei iamsnail kuitenkaan edusta kuin yhdenlaista uskovaisuutta, ei hänen subjektiivista todellisuuskäsitystään saa yleistää koskemaan kaikkea uskovaisuutta. Kaikki uskovat jollain tasolla johonkin.

Eikä kaikki oo netissä sitä, miltä se näyttää.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Ainaki tiethen autuvhaksi tekevhän voimhan on uskottava.
Eihän maailmaa luotu tyhjästä , seki luothin materiasta .
Jos tässä maailmassa ei usko johonki ,mikä se semmosestaki tulis ?
Pitäs uskova ainaki Einsteinhin , jos meinaa tierthellisen maailmankuvan hommata ittellens. Sonki jo vaikeja paikka, paljo helpompi son uskova Jeesukshen ku Einsteinin aivotukshin.
Jos makamisten jäät kotia , ja velitollo lähtee maailmalle ja reissaa siellä vähäsen hopummin , niin se koratus ei ees vanhene.
Parin vuojen päästäkö kotia vääntyy, sonki nuori mies vaikka itte olet jo Äijjäijässä. Vaikka lähtiissä oli sinua nuorempi.
On ne väithekki kovempia ko raamatussa.
Se se Kiesusvainaja selitti tuonki velitolloasijan paljo uskottavammin.
No sen mieki uskon että jokku saattavat polveutuva apinoista, se sevain ei ole mikhän ihme. Mutta Aslakki son senverran fiini mies että polveutuu
Päiviöstä, eikä jostaki afriikan marakatista.

Ja pitäkhön uskons nekki raukat ,jokka haluavat apinjaaroista polveutuva.

Vierailija
Aslak
Ainaki tiethen autuvhaksi tekevhän voimhan on uskottava.
Eihän maailmaa luotu tyhjästä , seki luothin materiasta .
Jos tässä maailmassa ei usko johonki ,mikä se semmosestaki tulis ?
Pitäs uskova ainaki Einsteinhin , jos meinaa tierthellisen maailmankuvan hommata ittellens. Sonki jo vaikeja paikka, paljo helpompi son uskova Jeesukshen ku Einsteinin aivotukshin.
Jos makamisten jäät kotia , ja velitollo lähtee maailmalle ja reissaa siellä vähäsen hopummin , niin se koratus ei ees vanhene.
Parin vuojen päästäkö kotia vääntyy, sonki nuori mies vaikka itte olet jo Äijjäijässä. Vaikka lähtiissä oli sinua nuorempi.
On ne väithekki kovempia ko raamatussa.
Se se Kiesusvainaja selitti tuonki velitolloasijan paljo uskottavammin.
No sen mieki uskon että jokku saattavat polveutuva apinoista, se sevain ei ole mikhän ihme. Mutta Aslakki son senverran fiini mies että polveutuu
Päiviöstä, eikä jostaki afriikan marakatista.

Ja pitäkhön uskons nekki raukat ,jokka haluavat apinjaaroista polveutuva.

Idea on siinä, että Einsteiniin pitää luottaa kunnes joku saa järkevästi perusteltua että mitenkä asiat oikeasti ovat ja vieläpä näytettyä että näin se menee eikä noin. Sen jälkeen luotetaan siihen heppuun, eikä Einsteiniin. Einsteinin tekemiä ennustuksiahan on testattu ja nähty että kyllä ne ainakin pääpiirteittäin näyttäisivät pitävän paikkansa. GPS satelliitit ja kaikki laskeskelevat korjauslukemia sen perusteella, mitä se mies laskeskeli silloin kun koko systeemi oli vielä pilke insinöörin silmäkulmassa ja ihan oikein näyttää tulokset olevan.

Jos homma perustuisi uskoon, niin sillon uskottaisiin että Einstein on oikeassa vaikka kuinka tulisi luurankoja takaisin sieltä avaruusmatkalta.

Jos taas joku selittää ihan höpöjä, jotka voivat olla totta tai sitten ei, niin niihin saa uskoa jota huvittaa ja kenet se autuaaksi tekee, mutta jos niistä alkaa mitään johtopäätöksiä tekemään niin sitten vedetään markan paini ja katsotaan kuka oli oikeassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat