Yhteys Heavy/muun metallin ja klassisen musiikin välillä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aloitetaan yksinkertaiselta vaikuttavalla kysymyksellä:

Miksi suuri osa ihmisistä, jotka kuuntelevat metallimusiikkia kuuntelee myös "klassista" eli taidemusiikkia?

Tällä palstalla on aiemminkin ollut pohdiskelua aiheeseen liittyen, mutta selkeää vastausta ei ole tainnut löytyä.

Itse(kin) kuuntelen/harrastan taidemusiikkia ja metallimusiikin eri lajeja. Metallimusiikkiin tutustuin muutama vuosi sitten ollessani yläasteella, ja pidin alusta lähtien Nightwishistä, ja sitä kautta syvensin eräiden ystävieni avulla metallimusiikin tuntemustani. Taidemusiikin harrastuksen aloitin jo vuosia aiemmin mennessäni musiikkiopistoon opiskelemaan kitaransoittoa. Onko yleistä, että ensin aletaan kuuntelemaan klassista, ja myöhemmin metallia, vai meneekö kuvio yleensä päinvastoin? Miksi, siitä huolimatta, että suuri osa metallin kuuntelijoista pitää klassisesta, niin useimmat klassisen kuuntelijat eivät pidä metallista?

Sivut

Kommentit (179)

Vierailija

Sinfoniallisella metallilla on paljon yhteisiä elementtejä klassisen kanssa.
Soittimissa on yhtäläisyyksiä, metallimusiikissa on paljon esimerkisi paljon jousi ja piano sovituksia.
Mahtipontisuus lienee myöskin yksi yhteinen tekijä.

Vierailija
wizard

Miksi suuri osa ihmisistä, jotka kuuntelevat metallimusiikkia kuuntelee myös "klassista" eli taidemusiikkia?

Kenties menee hieman asian vierestä, mutta minun mielestäni klassisella musiikilla ja taidemusiikilla on hyvin vähän tekemistä keskenään.
Vai mitä tarkoitit klassisella musiikilla?

Klassisesta musiikista tulee mieleen renessanssikaudelta varhaiselle 1900-luvulle peräisin oleva, "klassinen" musiikki.

Taidemusiikista taas tulee mieleen modernit orkesterikakofoniat ja fuusiojazzit.

Vierailija

Metallimusiikissa käytetään syntikkaa, josta sitten lähtee "sinfoniasaundeja", sen takia ne saattaa muistuttaa toisiaan... Itse vihaan syntikkää ja mielestäni se ei kuulu ollenkaan metallimusiikkiin.

Vierailija
Syfilis
Sinfoniallisella metallilla on paljon yhteisiä elementtejä klassisen kanssa.
Soittimissa on yhtäläisyyksiä, metallimusiikissa on paljon esimerkisi paljon jousi ja piano sovituksia.
Mahtipontisuus lienee myöskin yksi yhteinen tekijä.

Metallipellet yrittävät kopioida valmiita elementtejä klassisen puolelta, vaihtelevalla menestyksellä. Nehän on vuosisatojen kuluessa hiottu käytännössä täydellisiksi, eikä paremmaksi enää pääse. Se vain on niin, että niin rikasta sointia on mahdotonta sovittaa rokkibändille niin, että se tyydyttäisi musiikinystävän korvaa. Sen sijaan hyvä sovittaja kyllä saattaa saada surkeankin rokkikappaleen jotenkuten siedettävästi orkesterille.

Nythän Nightwishin T. Turunen esiintyi Savonlinnan oopperajuhlilla, mutta aika raakilehan se vielä on tuolla alalla. Eleet ovat edelleen kuin popparilla, eli mikrofoni (jota oikea oopperalaulaja ei ikinä tarvitsisi) on melkein kitarisoissa kiinni... eikä ääni siitäkään huolimatta kanna kunnolla. Vaikka laulelisi heviä kymmenen vuotta, ei opi oikeasti hyväksi laulajaksi. Olavinlinnan akustiikka ei tosin liene aivan optimaalinen täysin mikrofonittomaan esitykseen, toisin kuin siihen erityisesti suunnitellut konserttisalit ja -lavat, mutta silti.

Vierailija

Vaikka soittimet ovatkin erilaisia klassisessa musiikissa, kuin metallimusiikissa, ja vaikka usein klassinen musiikki sävellyksinäkin menee ehkä enemmän progen, kuin heavy metallin puolelle, on silti klassisella ja metallimusiikilla mielestäni jonkunlainen yhteys.

Ehkäpä syynä on molempien tyylilajien tietynlainen "raskaus", eihän klassinenkaan musiikki usein mitään kevyttä kuunneltavaa ole. Toinen syy saattaa olla se mahtipontisuus, jota molemmissa genreissä esiintyy.

Ehkäpä klassisen musiikin vannoutuneet kuuntelijat eivät pidä sitten metallimusiikin kitaroiden "räminästä", kuten sitä usein kutsutaan.. Tai ehkä he eivät sitten pidä ärjyvistä, örisevistä, yms. vokaaleista, tai laulun sekoittamisesta musiikkiin ylipäätään.

Vaikea sanoa, jokainen ihminen pitää vähän erilaisesta musiikista, ja mielestäni liian tarkka lokeroiminen on vain haitaksi.

Itse en siirtynyt progressiivisen tai heavy metallin pariin klassisen musiikin kautta, tai myöskään päinvastoin, vaan kumpikin tulivat vain jossain vaiheessa elämää vastaan - ja heti kolahtivat. Sen vain tiesi, että "tämä on hienoa musiikkia". Luultavasti altistuin ensin klassiselle musiikille, joskus nuoruudessani. Silloin ei metallia paljon soitettu radiossa, tai meillä kotonakaan.

Vierailija

Hienoa musiikkia molemmat, siitä se johtuu

Klassisesta musiikista metallimusiikkiin ei kuulosta yhtä todennäköiseltä kuin toisin päin. Klassisen musiikin kuuntelija kokee shokin metallibändien kanssa, joissa laulajat eivät yleensä ole perinteisiä ja joissa soittimet ovat erilaisia ja "menevämpiä".

Sen sijaan metallista klassiseen on varsin lyhyt matka. Metallimusiikin ystävä yleensä on "jalostunut" musiikinkuuntelija(tai ainakin joskus ), joka valmiiksi pureskeltuun mainstream-musiikkiin kyllästyneenä on siirtynyt haastavempaan musiikkiin. Yleistäähän ei voi, metallikin on genrenä niin laaja, että siihen sopii kaikenlaista. Kuitenkin metallimusiikissa uudistuminen on jatkuvaa ja artistit monesti luovempia(?) kuin esim. mainstream-popissa Omaa musiikkimakuani ((trash, alternative, satunnaisesti proge)Sikth, SoaD, Dream Theater...) ainakin usein leimaa kokeellisuus.

Entistä haastavempaan ja syvällisempään musiikkiin siirtyminen johtaa monesti klassiseen musiikkiin tutustumiseen. Monesti nämä kaksi genreä muodostuvat suosikeiksi musiikin taholla, kuten aloittajakin oli huomannut.

Vierailija

Metallimusiikin kuuntelijoissa on varmastikkin keskimääräistä enemmän myös itsekkin jotain instrumenttia soittavia, joten klassinen kenties tulee osalle tutuksi musiikkiopitojen mukana.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Viihdeteollisuudessa kierätetään samoja konsteja aina vaan uudestaa, koska ovat huomanneet että ne toimii. Siksi nykyinen musiikki kuulostaa samalta.

Jos tehdään liian taiteellista musiikkia, niin se vaatii ajattelua, eikä kaikki ihmiset osaa ajatella ja kuvittelevat että on joku yksi ja ainoa konsti miten pitää musiikkia ymmärtää. Oikeesti on niin monta konstia kuin on ihmisiäkin. Ei ole mitään aitoja konsteja ymmärtää. Sama juttu on kuvateiteessakin.

Ajatellaan suoraviivasesti, ei osata kehittää mielessään omia näkökulmia.

Vierailija
Andúril
Syfilis
Sinfoniallisella metallilla on paljon yhteisiä elementtejä klassisen kanssa.
Soittimissa on yhtäläisyyksiä, metallimusiikissa on paljon esimerkisi paljon jousi ja piano sovituksia.
Mahtipontisuus lienee myöskin yksi yhteinen tekijä.

Metallipellet yrittävät kopioida valmiita elementtejä klassisen puolelta, vaihtelevalla menestyksellä. Nehän on vuosisatojen kuluessa hiottu käytännössä täydellisiksi, eikä paremmaksi enää pääse. Se vain on niin, että niin rikasta sointia on mahdotonta sovittaa rokkibändille niin, että se tyydyttäisi musiikinystävän korvaa. Sen sijaan hyvä sovittaja kyllä saattaa saada surkeankin rokkikappaleen jotenkuten siedettävästi orkesterille.

Nythän Nightwishin T. Turunen esiintyi Savonlinnan oopperajuhlilla, mutta aika raakilehan se vielä on tuolla alalla. Eleet ovat edelleen kuin popparilla, eli mikrofoni (jota oikea oopperalaulaja ei ikinä tarvitsisi) on melkein kitarisoissa kiinni... eikä ääni siitäkään huolimatta kanna kunnolla. Vaikka laulelisi heviä kymmenen vuotta, ei opi oikeasti hyväksi laulajaksi. Olavinlinnan akustiikka ei tosin liene aivan optimaalinen täysin mikrofonittomaan esitykseen, toisin kuin siihen erityisesti suunnitellut konserttisalit ja -lavat, mutta silti.


Puhut mielipideasioista absoluuttisina totuuksina. Mitä tarkoitat musiikinystävällä? Itse pidän musiikista, joten olen musiikinystävä. Jotkut klassiset kappaleet tai kohdat niistä kuulostavat mielestäni paremmilta sähkökitaralla soitettuna. En nyt muista muita, mutta ainakin Vivaldin Kesän loppupuolella on yksi kohta, jonka olen kuullut orkesterilla ja kahdella sähkökitaralla. Se versio, jossa oli vain kaksi sähkökitaraa miellytti minun korvaani enemmän.

Vierailija
Andúril
mikrofoni (jota oikea oopperalaulaja ei ikinä tarvitsisi) on melkein kitarisoissa kiinni... eikä ääni siitäkään huolimatta kanna kunnolla. Vaikka laulelisi heviä kymmenen vuotta, ei opi oikeasti hyväksi laulajaksi.

Olenkin aina ihmetellyt mikä siinä oopperalaulussa on niin "hienoa". Se on siis volumen maksimointia, hyvä kun selkis. Metallimusiikissa on sentäs dynamiikkaa ja tunnelmointia myös, ei pelkkää täysillä huutamista. Siinä Tarjan setissä saattoi olla hiljaisempia kohtia jotka vaativat takapenkkiläisille vahvistusta ettei niissäkin kohdissa tarvitse huutaa etupenkkiä kumoon.

Tärkeintähän on kuitenkin ymmärtää vieraankieliset sanat, ei itse musiikkia?

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Puolihullu
Andúril
mikrofoni (jota oikea oopperalaulaja ei ikinä tarvitsisi) on melkein kitarisoissa kiinni... eikä ääni siitäkään huolimatta kanna kunnolla. Vaikka laulelisi heviä kymmenen vuotta, ei opi oikeasti hyväksi laulajaksi.

Olenkin aina ihmetellyt mikä siinä oopperalaulussa on niin "hienoa". Se on siis volumen maksimointia, hyvä kun selkis. Metallimusiikissa on sentäs dynamiikkaa ja tunnelmointia myös, ei pelkkää täysillä huutamista. Siinä Tarjan setissä saattoi olla hiljaisempia kohtia jotka vaativat takapenkkiläisille vahvistusta ettei niissäkin kohdissa tarvitse huutaa etupenkkiä kumoon.

Tärkeintähän on kuitenkin ymmärtää vieraankieliset sanat, ei itse musiikkia?

Sanojen ymmärtäminen tekeeki juuri sen junttimusiikin, ette pysty ajatteleema muuta kuin sitä mitä ymmärrätte.

Vierailija
tiäremiäs
Puolihullu
Andúril
mikrofoni (jota oikea oopperalaulaja ei ikinä tarvitsisi) on melkein kitarisoissa kiinni... eikä ääni siitäkään huolimatta kanna kunnolla. Vaikka laulelisi heviä kymmenen vuotta, ei opi oikeasti hyväksi laulajaksi.

Olenkin aina ihmetellyt mikä siinä oopperalaulussa on niin "hienoa". Se on siis volumen maksimointia, hyvä kun selkis. Metallimusiikissa on sentäs dynamiikkaa ja tunnelmointia myös, ei pelkkää täysillä huutamista. Siinä Tarjan setissä saattoi olla hiljaisempia kohtia jotka vaativat takapenkkiläisille vahvistusta ettei niissäkin kohdissa tarvitse huutaa etupenkkiä kumoon.

Tärkeintähän on kuitenkin ymmärtää vieraankieliset sanat, ei itse musiikkia?





Sanojen ymmärtäminen tekeeki juuri sen junttimusiikin, ette pysty ajatteleema muuta kuin sitä mitä ymmärrätte.

Mitä tohon laulamiseen tulee niin se on vähän suhteellista mikä on hyvä laulaja, koska vähän riippuu miten tuo mitataa ja jokainen tykkää ja vihaa jotain laulutyyliä. Mutta oopperalaulaminen on kyllä hankalaa omalla tavallaan niinkun on myös örisiminenki/rääkyminen ja kaikki vastaava. Josset usko niin voit koittaa öristä/rääkyä 1h yhtä putkee jonkun bändin tahdissa hyvän kuulosella örinällä/rääkymisellä, tuskin onnistuu ilman harjottelua sano minun sanoneen.

Monimutkaisuus on varmasti yksi yhdistävä tekijä ja kummatki vaativat korvan totuttautumista musiikkiin niin sanottuna, joka pätee ainakin metallin kohdalla (omakohtaista kokemusta). Metallikin on aika usein myös teknistä ja tarkkaa, siinä missä klassinen tai vastaava.

Muuten en oikein osaisi pahemmin metallia ja klassista yhdistää (tai ei nyt ainakaan tule mieleen mitää), tosin joku poppi on minun mielestä kauempana klassisesta kun metalli.

Itse henkilökohtaisella tasolla en tykkää klassisesta tai muusta popista tai kevyestä metallistakaan (tai ainakin harvemmin). Yleensä tulee kuunneltua black metallia.

Vierailija
tiäremiäs
Puolihullu

Tärkeintähän on kuitenkin ymmärtää vieraankieliset sanat, ei itse musiikkia?




Sanojen ymmärtäminen tekeeki juuri sen junttimusiikin, ette pysty ajatteleema muuta kuin sitä mitä ymmärrätte.

Niinpä, metallimusiikkia haukutaan aina ja kaikkialla ensimmäisenä seuraavasti:"Eihän niistä sanoistakaan saa mitään selvää."

Vierailija
Daimyo
wizard

Miksi suuri osa ihmisistä, jotka kuuntelevat metallimusiikkia kuuntelee myös "klassista" eli taidemusiikkia?



Kenties menee hieman asian vierestä, mutta minun mielestäni klassisella musiikilla ja taidemusiikilla on hyvin vähän tekemistä keskenään.
Vai mitä tarkoitit klassisella musiikilla?

Klassisesta musiikista tulee mieleen renessanssikaudelta varhaiselle 1900-luvulle peräisin oleva, "klassinen" musiikki.

Taidemusiikista taas tulee mieleen modernit orkesterikakofoniat ja fuusiojazzit.

Taidemusiikki on virallinen nimitys klassiselle musiikille, joskin se kattaa selkeämmin myös nykyään sävellettävän musiikin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taidemusiikki

Vierailija
Puolihullu
Andúril
mikrofoni (jota oikea oopperalaulaja ei ikinä tarvitsisi) on melkein kitarisoissa kiinni... eikä ääni siitäkään huolimatta kanna kunnolla. Vaikka laulelisi heviä kymmenen vuotta, ei opi oikeasti hyväksi laulajaksi.

Olenkin aina ihmetellyt mikä siinä oopperalaulussa on niin "hienoa". Se on siis volumen maksimointia, hyvä kun selkis.

Äänen on luonnollisesti kannettava satapäisen orkesterin yli, mutta säilyttäen samalla puhtautensa, mikä kyllä onnistuu hyvältä laulajalta. Poppari kun yrittää laulaa kovempaa -kääntämättä nuppeja kaakkoon- menee ääni kirkunaksi. Vaan ei oopperalaulajalla.

Siinä Tarjan setissä saattoi olla hiljaisempia kohtia jotka vaativat takapenkkiläisille vahvistusta ettei niissäkin kohdissa tarvitse huutaa etupenkkiä kumoon.

Vahvistus joka tapauksessa saisi "etupenkin kumoon". Klassinen musiikki on kuitenkin täynnä nyansseja, paljon enemmän kuin mikään metalli ikinä, joten nuo seikat on kyllä opittu huomioimaan jo aikoja sitten.

Tärkeintähän on kuitenkin ymmärtää vieraankieliset sanat, ei itse musiikkia?

Juntit keskittyvät sanoihin, musiikkia syvällisemmin tuntevat osaavat käsitellä sitä abstraktimmin.

Ooppera on tietysti muutakin kuin konsertti, se on samalla tarina. Joten sanojen ymmärtäminen on kohtalaisen oleellista, ne ovat välttämätön paha tarinan kertomiseksi. Jokaisen kuuntelijan ei kuitenkaan voi olettaa ymmärtävän saksaa tai italiaa; niinpä oopperassa on yleensä tekstitys. Joka tapauksessa librettoon kannattaa tutustua etukäteen, jos haluaa kokeumksesta irti maksimaalisen hyödyn. Ja sitä paremmin, mitä laajempi teos on kyseessä. Esimerkiksi Wagnerin kuusituntinen Parsifal, puhumattakaan Nibelungin Sormus -tetralogiasta, on aivan eri juttu kuin jonkun italiaanon parituntinen tragedia. Orkesteriakaan ei, varsinkaan Wagnerin teoksissa, tule unohtaa; se on yhtä oleellinen kuin vaikkapa elokuvamusiikki Tähtien sodassa, ja pystyisi leitmotifien nerokkaan käytön ansiosta periaatteessa kertomaan koko tarinan ilman lauluakin.

Muuten musiikissa ei sanoilla ole niin väliä, ainakaan omasta mielestäni. Vaikkapa Mozartin Requiemia voi hyvin kuunnella kokonaisuutena, vaikkei ymmärtäisi latinaa ollenkaan, ja miettiä orkestroinnin tavatonta nerokkuutta. Se meneekin sitten sinne abstraktimman puolelle, jonne poppareilla ei ole asiaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat