Päivitystä ihmeelliseen vetovoimaan

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuo Maan aiheuttama 48 Watin teho kilon massaan, jonka nostin
esiin, sehän onkin keskiteho vapaan putoamisen ensimmäisen kiihtyvyyssekunnin aikana. Tuo tehon jatkossa nousee varsinkin ensi sekuntien aikana. Tuhatkertainen eli numeroarvon kilowattien teho saavutetaan jo runsaan 30 sekunnin aikana.

Ikäänkuin vetovoima eli gravitaatio olisi paikallaan, ja sen kohde saisi
energiaa sen mukaan, kuinka nopeasti se gravitaatiota pyyhkäisee.
Siis paikallaan oleva säikeinen kenttä?

Vetovoiman kaksisuuntainen liike, josta olen puhunut jo puoli vuotta.
Ei se olekaan kahden vastakkaisen virtauksen liikettä, vaan vetovoiman
siruhiukkasten jatkuvaa törmäilyä toisiinsa. Tämä edestakainen liike se on paikallaan, sitä putoava massa pyyhkäisee, tai sen veto ottaa negatiivisena kiihtyvytenä energiaa nousevasta.

Pidämme edelleenkin kiinni siitä, että massoissa muodostuuu siruhiukkasten jonoja, gravitoneja, jotka vaikuttavat massan mukaisena vetovoimana ulkona avaruudessa. Varsin varmasti nämä gravitonit pilkkoutuvat ainakin muutaman sadan tuhannen valovuoden matkan kuluessa. Nyt tiedämme siihen varman syyn, ne pilkkoutuvat, lyhenevät, törmäyksistä yksilösiruhiukkasiin. Gravitonien pyrstöistä sinkoutuu
sirukiteitä tulosuuntaan. Mutta nämä eivät pääse perille takaisin, paluuvirtausta ei siis ole, vaan törmäilevät toisiin yksilöihin ja myös uusiin gravitoneihin. Näin vetovoiman siruhiukkasto on jatkuvassa edestakaisessa liikkeessä.

Massojen kohdalla siruhiukkastossa on kuitenkin aukkoja. Massan viereiset sirut sujahtavatkin valon nopeudella sissään, ja massa kokoaa niistä uusia gravitoneja. Näin siruhiukkasten massaa ympäröivä ja käänteisessä suhteessa etäisyyden neliöön harveneva pilvi laskeutuu koko ajan alemmas. - On tämäkin paluuvirtaus, mutta yleensä valoa huomattavasti hitaampi. Tämä selittää myös, miksi vetovoima ei karkaa " kauas" avaruuteen.

Aukko selittää myös ihan riittävästi kohdemassan liikkeen kohti vetovoiman lähdettä. Tässä päivitetyssä mallissa en näe enää mitään
toiselta puolen pukkaavaa eli painovoiman virtausta. Gravitaatio on
yksiselitteisesti vetovoimaa.

Päinvastoin lähdemassan vaikutus heikentää jossakin määrin kohteen omaa vetovoimaa sen vastapuolella. Kuten Kuu vaikuttaessaan maahan, tai syy siihen, että Auringon ja Kuun yhteisvaikutus on suurimmillaan täydenkuun aikana, eikä uudenkuun.

Gravitonien lähettäminen avaruuteen puolestaan tekee lähettävän massan
pinnasta jossakin määrin pehmeän. Se on ainakin osaselitys siihen, miksi massoilla on avaruudessa taipumus olla pyöreitä, ja miksi niillä usein on ohuita pintakerroksia.

Energiaperiaatetta edelleen pidän vetovoimalle yleisesti oikeana. Kun kuitenkin siruhiukkasto laskeutuu kohti massaa, ja sekin kiihtyy putoamisessaan, lie kiihtyvyysarvoja, vaika varsin varovasti, tarkistettava laitostieteen/Tepin suuntaan. Mm. planeetat, ne suurella nopeudellaan pyyhkäisevät vetovoiman kenttää. Samoin aurinkokuntamme Linnunradan ulkoreunaa. Vetovoimasta näinkin tulee hiukan suurempi kuin pelkällä energiaperiaatteella.

Tiheämassat, niiden vetovoimalle tulisi miljoonan tai muutaman aurinkomassan tuolla puolen raja-arvo lähelle valon nopeutta.
Ei tässä valon pysäyttämisestä ole kyse. Tälle on varma selitys tiheämassan vahva elektroniverho. Vaan tämä antaa vastauksen, miksi suurempia tiheämassoja ei ole. Ne jakaantuvat kahtia vetovoiman saavuttaessa äärirajansa. Näiden jakaantumisten ynnä supernovien tuotetta ovat galaksien keskustojen loistavat kvasaarit.

PÄIVITYSLISÄYS TÄHÄN AVAUSVIESTIIN. Kun Savor esitti toivomuksen äänestyksestä, huomasinpa, että olen unoihtanut sen tästä aiheesta.
Tähän aiheeseeni poikkeukiseni muista aiheistani on tutustunut harvinaisen moni. Edellytykset ottaa kantaa pitäisi olla tiedollisesti olemassa.

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija

Lähettääkö aine itse vetovoiman siruhiukkastoa, vai onko se ikuisessa
liikkeessä irtomatta atomiaineesta ynnä liittymättä siihen? Nyt on varsin varmaa, että siruhiukkasto on omassa ilkuisessa liikkeessään, irtoamatta atomiaineesta tai myös liittymättä siihen. Massat ovat aukkoja, joihin siruhiukkasto putoaa, ne ovat järjestäjiä gravitoneiksi, ne ovat vetovoiman vaikutuksen kohteita.

Vierailija

Aamun yhdistyneessä pöpperössä ja innostuksessa tietysti piti sotkea energian kilojoulet ja tehon kilowatit. Runsaassa 30 sekunnissa Maan
vetovoiman aiheuttama liike-energia kilon massaan kasvaa kilojouleina tuhatkertaiseksi, sen sijaan energian lisäys sekunnissa eli teho kiihdytykseen watteina vain runsaat 60-kertaiseksi. - Kas, kun kukaan ei vielä huomauttanut, niin vähän näitä luetaan. - Teho kiihdytykseen
wattteina kasvaisi tuhatkertaiseksi vasta 1000 sekunnin kuluttua.
Tällöin massa kuitenkin olisi tehnyt matkaa 4900 km. Näin pitkällä etäisyydellä vakio kyllä muuttuu aika paljon. Tuhatkertaiseen tehoonkin kyllä päästään ottaen lähtöpiste jo " aika kaukaa" Maan ulkopuolelta.
Osoitus kuitenkin, kuinka suuriin energioihin ja tehoihin putoamisella päästään.

Vierailija

Hyvä Arkos!

Sinähän alat lähestyä ajatustani ja näin totuutta maailmankaikkeudesta.

Huomaatko yhtäläisyyden ajatukseeni siinä mielessä että noiden sinun siruhiukkastesi edestakainen liike vastaa ajatukseni energia-aaltoja, jotka avautuvat atomeista ja taipuvat vierellä olevien atomien ytimiin jossa ne palavat loppuun tempatuakseen ulospäin avautuvien energia-aaltojen mukaan, joiden mukana ne taipuvat taas toisen atomin ytimeen jne.

Jatka samaan malliin, niin pääset sinne missä minä jo olen, tosin eri tietä.

Ja kun meidän Savolaisten piti tulla asiaan kiertotietä, niin johan löytyy Arkos, joka kiertää asiaan vieläkin kauempaa.

Savor

;):)

Vierailija

Yhteisestä mallsita ollaan kaukana edes siruhiukkastenkaan kohdalla.
Massoista, atomiaineesta, ei avaudu energian aaltoja, vaan aukkoja, joihin edestakaisin lähinnä massaa olevat siruhiukkaset putoavat, ja järjestetään massa jälleen gravitoneiksi.

Aukon käsitys sinänsä on esitetty varhain myös laitostieteessä. Musta aukko oli alkujaan ajateltu ylivertainen aukko. Minulla se siis on tiheämassan ominaisuus, jossa pääroolia ei suinkaan esitä vetovoima, vaan elektroniverho, sen negatiivinen sähköinen vaikutusvoima.

Et tajua, Savor.

--------

Fotonithan tunnetaan huomattavasti gravitaatiota ja siruhiukkasia paremmin. Tunnetaan laitostieteessäkin, jos niin halutaan, eli ponssari antaa luvan. Tämä tuntemus kuitenkin on vääristänyt käsitystä vetovoimasta, myös omalta kohdaltani. Vetovoimaa ja sen siruhiukkasia
tulee käsitellä ihan omana alueenaan, välittämättä siitä, mitä fotoneista tiedetään tai luullaan tiedettävän. Vain hiukkasten valon nopeus on yhteinen ja kideominaisuus.

Vierailija

No ajatuksesi, joka ei ole vielä lähelläkään totuutta, antoi vuorostaan minulle lisäselvityksen.

Eli hankautuminen antaa lisää energiaa kappaleelle joka hankautuu.

No tämähän selittää sen, miksi luotaimia kannattaa kiepauttaa muiden planeettojen ohi, jos haluaa saada ne liikkumaan nopeammin.

Savor

;):)

Vierailija
Savor
Samoin selittyy pioneerluotaimien selittämätön kiihtyvyys kohti aurinkoa.

Savor

;):)

Marsia kohti Pioneer-luotaimet muistaakseni ammuttiin. Vetovoimaselitykseni mukaan Auringon aiheuttaman vetovoimakiihtyyden tulee Maan radasta ulos ollakin suurempi kuin laitostieteen mukaan. Maan radalta kohjti Aurinkoa taas pienempi.

Vierailija
ArKos itse
Savor
Samoin selittyy pioneerluotaimien selittämätön kiihtyvyys kohti aurinkoa.

Savor

;):)




Marsia kohti Pioneer-luotaimet muistaakseni ammuttiin. Vetovoimaselitykseni mukaan Auringon aiheuttaman vetovoimakiihtyyden tulee Maan radasta ulos ollakin suurempi kuin laitostieteen mukaan. Maan radalta kohjti Aurinkoa taas pienempi.

Perustele.

Savor

;):)

Vierailija

Laitostieteessä PAINOVOIMAN kiihtyvyysarvo suhtautuu käänteisesti etäisyyden neliöön, niin setä Tep on meille kertonut. ArKosilla VETOVOIMAN energia suhtatuu käänteisesti etäsiyyden neliöön, sen sijaan kiihtyvyysarvoon käänteisessä suorassa suhteessa etäisyyteen.

Vierailija

Saimme aiemmissa aiheissa tuloksen, että Maan vetovoima aiheuttaakseen protonin vaikutushiukkasessa kiihtyvyytensä 9.8 m/s^2
pitää värisyttää sitä satata triljoonaa eli 10^20/s. Vaikutushiukkanen on tilava, yhden ulottuuuuden suunnassa osumia pitää olla luokkaa 5 miljoonaa. Oletammepa, että Maan vetovoiman gravitonit pääsevät
avaruuden tyhjäsäs tilassa valovuoden päähän, ja vuodessahan on 31.5 miljoonaa eli 3.15*10^7 sekuntia. Näyttäisi, että gravitoni voi tehdä matkaa kymmenisen sekuntia, enmnekuin kolauttaa yhteen vastaan tulevan yksilöhiukkasen kanssa. Se kuitenkin olettamuksessaamme, jo lie melko lähellä todellista, pääsee valovuioden päähän. Sen yksilönä
siruhiukkane pääsee vain 3 miljoonan kilometrin päähän, kun jo kolahtaa.

Opimme tuosta: vetovoiman sirut yksilöinä eivät pääse massosita varsin kauaksi. Opimme tuosta, että vetovoiman yksilösiruhiukkasten liike todella on edestakaista. Ainoastaan massoissa ovat aukot poistua. Yksilösiruhiukkasto kulkee niihin.

Garavitoni ovat siis edullinen matkantekomuoto, kun sen jonossa
on valtava määrä siruja yhden takana.

Meidän ei pitänyt verrata fotonihin, mutta tehdään se kuitenkin, tuon matkamuodon osalta. Yleinen punasiirtymä johtuu fotonien törmäämisestä toisiinsa, jolloin jaksot ja energiat tasoittuvat mikrosäteilyn alueelle. - Mikrosäteily ja gravisiruhiukkasto muistuttavatkin jotenkin toisiaan. - Mikrosäteilyhän tuele luoksemme hajahiukkastona.
Samoin radiojakson yksilökide jonkin ajan päästä törmää, joskin etäisyys on paljon suurempi kuin vetovoiman gravisiruilla sen törmätessä kavereihinsa. Säteinä ynnä siinä vielä yksilöinä fotonit voivat päästä 13 miljardin valovuoden päähän, niinhän kertovat.

Vierailija

Tuon gravisirujen toisiinsa törmäämisen todennäköisyyden, Maan vetovoimassa, luullakseni arvioin varsin varovasti. Pikemminkin törmäys tapahtuu vähintään joka sekunti. Gravipilvihän kyllä harvenee mitä kauemmas massasta mennään.

Aukko massan ympärillä, sekin on kaksipuolinen. Massa aiheuttaa aukon gravisiruille, jotka pääsevät esteettömästi sisään. Nämä puolestaan aiheuttavat vetävän aukon kohti lähdemassaa. Tämän vaikutus yhdistyy gravitonien vaikutukseen.

Osa gravitoneista tai gravisiruista voi kulkeutua kauaskin. Tässä on laita
sama kuin mikrosäteilyllä ja fotoneillakin: ne kohtaavat aikanaan jonkin suuren massan, tässä tapauksessa lähinnä ensin sen vaikutusalueen.

Lähdemassan vetovoima heikentää kohteen omavetovoimaa molempien välisellä suoralla, eikä taas lainkaan kohtisuoralla sitä vastaan. Tämä nähdään Maassakin vuoksiluodeilmiönä ynnä Kuun ja Auringon yhteisenä tulvavuoksena. Kun suuri massa avaruudessa on joutunut lähelle vielä suurempaa toista massaa, tämän vetovoima uhkaa hajottaa sen.

Singulariteetti eli yksö, reaalisena aineen kutistumisen ilmiönä se on kumottu. Suurin mahdollinen tiheys on vaikutushiukkasten tiheys/ jokseenkin ydinhiukkasten tiheys. Matemattisesti se kuitenkin ilmaisee tiheämassan aineen pyrkimyksen yhteen pisteeseen. Tämä voisi toteutua, jos muodostuisi railo, jonka reunat vetätyvät syrjään kuin faaraon joukot Mooseksen lauman tieltä. Ja tämän edellytys olisi gravitonien niin suuri tiheys tiheämassan keskuksessa, että kolisevat toisiinsa ja vetämisen yhteinen ilmiö alkaa jakaantua kahteen osaan. Lisäksi railon avautumiseksi johonkin kohtaan tarvitaan tasapainon häiriö. Tähänhän sopisi mainittu toisen suuren massan vetovoiman vuoksiluodevaikutus. Massa alkaa siis aueta vaikutussuoran kummaltakin puolen kohti keskustaa. Myös poistuvat vety ja helium aiheuttavat värinää ja rakoilua. Näin tiheämassa käsitykseni mukaan aina jakaantuu kahtia, vähintään kahtia, kun se on saavuttanut tietyn kriittisen koon, ilmeisesti muutaman miljoonan aurinkomassaa. Tätähän on vaikea nähdä, kun tiheämassat muutenkin ovat vaikea nähdä. Sekä loistavissa kvasaareissa että " pimeässä avaruudessa" kuitenkin on havaittu syiltään selittämättömiä gammapurkauksia. Selittäisin niin, että tiheämassan jakaantuessa jo
ylisuureksi käyneen vetovoiman sitomaa vetyä tahi alkujaan neutroneita pääsee avaruuteen ja fuusioituu. Selittämättömiksi jääneet gammapurkaukset avaruudessa käsitykseni mukaan johtuvat nimenomaan tiehämassojen jakaantumisista.

Vierailija
ArKos itse
Tuon gravisirujen toisiinsa törmäämisen todennäköisyyden, Maan vetovoimassa, luullakseni arvioin varsin varovasti. Pikemminkin törmäys tapahtuu vähintään joka sekunti. Gravipilvihän kyllä harvenee mitä kauemmas massasta mennään.

Lähdemassan vetovoima heikentää kohteen omavetovoimaa molempien välisellä suoralla....

[url=http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=233977&highlight=#233977] [size=150:1dvjmqpn]Tässä linkki kirjoitukseen ,jossa on asiaa
juuri sinulle ArKos. Lue tarkkaan ja harkiten.[/size:1dvjmqpn] ==>>

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... ht=#233977

Vierailija

Arkos vajoaa suohon aina vain syvemmälle ja syvemmälle, aivan kuten laitostiedekin.

Miten aukon vetävä voima välittyy?

Kiihtyykö avaruusaluksien vauhti avaruudessa ja venyykö niiden jono, jos jokainen aluksista omaa enemmän energiaa kuin edellä menevä ja aluksien eteenpäin menevä liike perustuu siihen, että takaa tuleva alus saa omalla energiallaan edellä menevän energian palamaan aina vain nopeammin ja nopeammin, jolloin edellä menevän vauhti kiihtyy ja siitä avautuva energia hidastaa takana tulevan aluksen vauhdin kiihtymistä?

Entäpä kun on aivan selvää, että kohti maapallon keskustaa menetäessä, vastaan tulee aina vain tiheämpää ainetta, joka avautuessaan vähemmän tiheäksi energiaksi saa edellä poispäin maapallon keskipisteestä menevän aineen palamaan/räjähtämään/avautumaan aina vain nopeammin ja nopeammin, jolloin pysymme tukevasti maan pinnalla saman ilmiön avulla, joka selittää valon yleisen punasiirtymän ja sen miten supergalaksijoukotkin loittonevat toisistaan.

Eli kun jokainen alun vertauksen avaruusalus kuvaa yhtä supergalaksijoukkoa näkyvässä maailmankaikkeudessa, niin siitähän se syntyy vastaava supergalaksijoukkojen loittoneminen, kun ymmärtää niiden liikkeen poispäin yhdestä pisteestä, niin että niiden kiihtyvä liike poispäin tuosta yhdestä pisteestä perustuu paineeseen joka välittyy tähdistä avautuvilla energia-aalloilla.

Savor

;):)

Vierailija

Olet kyllä ajanut asiaasi ihan riittävästi. Ilmoittamallasi lisämateriaalilla on ihan sama merkitys kuin monissa oikeuskäsittelyissä: ainoastaan
asiakirjapino kasvaa mahtaviin mittoihin. Kannastasi kuin loppulausunnon esität joka kerta allekirjoituksessasi. Ei ole yhdistettävissä kantaani.

Ylempänä oikeusasteenahan istuu oikeutta Suomen ns. Teideyhteisö, ja korkeimpana sitä nimittävä korkein valta, ja hallinto-oikeutena sponsorit eli ponssarit. Lisämateriaalisi oikeastaan onkin tarkoitettu niihin vetoamiseen. - Minun kantani siellä on jatkuvasti hyllytetty.

Oikeudet istuvat ja asianajat tienaavat, näin myös tieteen lakeja ja niiden rikkomista tutkittaessa. Ynnä tuomarit tienaavat, jos ei ole kiireempää tekemistä, ihan vain istuen ja kuunnellen. On ennenkin tieteessä juttu voinut venyä 20 vuotta, ennenkuin on päästy Nobel-komitean ratkaisuun saakka. Jotkut osalliset ennättäneet kuollakin, joten
rahat ovat säästyneet ainakin heidän palkitsemisestaan, toisille mutta elossa palkintoon asti säilyneille.

Vierailija

Savorille. Vetävän aukon voima seuraa massaan esteettömästi pääsevistä gravisiruista. Sekäö gravisiruyksilöiden että niiden jonojen garavitonien ominaisuus on aiheuttaa kohtaamasaan massassa liike tulosuuntaansa kohden.

Huomatkaa siis, että kuitenkin masan ulkopuolella yksilögravisirujen liike on kahdensuuntaista. Kun siis vapaassa putomisessa massan vauhti kiihtyy, se ottaa gravitaatiokentästä yhä suuremman määrän energiaa, näin gravitaatiovakio on sinänsä vakio, mutta muuttuu kylläkin etäisyyden lähdemassasta muuutessa. Vastaavasti, mitä nopeammin nouseva massa kiitää vetovoimassa, sitä enemmän se luovuttaa energiaa gravikenttään.

Savor itse Kallaveden pohjassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat