Kuka suunnitteli suunnittelijan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Viitaten esimerkiksi tähän

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=8808

viisasteluun(vaikka tuo ID-hemmokaan ei ehkä ollut ihan parhaasta päästä) katson aiheelliseksi taas huomauttaa seuraavaa.

Ei ID-puolen tarvitse edes osata selittää mikä tarkkaanottaen oli se entiteetti,joka suunnitteli Maan elämän,joka on täynnä CS-informaatiota ja irredusoitumattomasti kompleksisia rakenteita.
Se on puhtaan matemaattinen ja siksi täsmällinen päättely,kun osoitetaan,että on kaikkien todennäköisyyksien alapuolella jo se,että sattumalta olisi ns.alkuliemen(tai muut sitä vastaavat teoriat) molekyylit osuneet yhteen niin että siitä olisi muodostunut ns.alkusolua vastaava CS-informaatiota sisältävä tietojenkäsittelyjärjestelmä, vaikka tätä "alkulientä" olisi ollut täynnä koko maailmankaikkeus ja aikaa olisi kulunut se väitetty(oletetaan tässä BB todeksi,vaikka sekin on hyvin kyseenalainen,mutta ei mennä nyt siihen) 13,7miljardia vuotta.

Tärkeä pointti tässä on juuri se,että luonnolliset syyt eivät mitenkään uskottavasti ole voineet Maan elämää tuottaa,vaan on tarvittu entiteetti,joka omaa älyä(Dembskin menetelmin älyäkin voi matemaattisesti formuloida).

Tämä on nyt vaan facta,jonka pohjalta kaikki jatkopäättely on tehtävä. ID-puolella oleva voi aivan hyvin sanoa,että tällaisen älyn omaavan entiteetin olemassaolo on IHME,joka ei enää tarvitse selitystä,vaan on selitys ITSESSÄÄN.

Evolutionistien pitäisi tunnustaa tosiasiat tuon päättelyn suhteen,mutta sensijaan he - tapansa mukaan - yrittävät väistää koko ongelman keskittymällä tuon ihme-käsitteen käytön perusteettomaan arvosteluun.

Tässä tulee kirjoitukseni pääkohta:

Jos te haluatte pysyä naturalismissanne,niin opettakaa sitten,että se nyt vaan oli käsittämätön ihme kun sattumalta(ja luonnonvalinta - kuin myös kaikki luonnollisesti toimivat syyt - on laskettu mukaan tähän sattuma-prosessiin,eli on taas turha jonkun evolutionistin saivarrella "luonnonvalinnan unohtamisesta",mitä ID-liike ei ole koskaan tehnytkään)hiukkaset osuivat kokoon tavalla,joka ei olisi ollut odotettavissa koko universumissa vaikka aikaa olisi kulunut esim. 10^(10^1000) vuotta.

Sensijaan te tosiasioiden vastaisesti opetatte,että Maan biodiversiteetin kaltaisen systeemin ilmaantuminen ainakin jonnekinpäin universumia oli (MUKA!!!) oikeastaan hyvin odotettavaakin,kun otetaan huomioon planeettojen yms. määrä(Mikä väite sekin on hyvin kyseenalainen,mutta siihen ei edes tarvitse mennä tässä), kulunut aika ja ennenkaikkea sattuma/valinta-prosessin merkitys.

Kun te ENSIN luovutte tästä todistettavasti(matemaattisesti) väärästä väitteestänne elämän syntymisen odotettavuutta koskien - tai ainakin lopetatte sen käytön väittelyissä ja ennenkaikkea lopetatte tämän valheen opettamista lapsillemme - ,niin sitten voidaan mennä siihen paljon pienempään kysymykseen siitä,että voiko ihmeisiin vetoamisen mahdollisuudesta olla tieteelle mahdollisesti joissain erikoistilanteissa jotain haittaa. Te ensin virheellisesti(yllä perusteltu)oletatte naturalismin,ja sitten haluatte arvioida kaiken tämän virheellisen oletuksen pohjalta,jolloin tietenkin myös tekemänne arviot ovat pielessä.

Täysin loogisesti ja moraalisesti oikeutettua on vaatia(vaikka unelmaksi se tulee jäämään),että evolutionismi vedettäisiin kokonaan pois niin populaari- kuin yliopistolaitos-tieteen piiristä(No,voisi sitä vielä tutkia sillä tavalla kuin tutkitaan muitakin jo tehtyjä virheitä(kommunistiset kokeilut valtioissa,jne.),jotta ei vastaavaan typeryyteen sorruttaisi enää tulevaisuudessa)ja koulussa opetettaisiin,että tiede ei yksinkertaisesti osaa vastata järkevällä tavalla kysymykseen siitä mistä elämä on tullut,vaan se jää jokaisen oman uskonnon/filosofian selitettäväksi.

Nuorisotyössäni olen huomannut,että evoluutioteorian "vain vahvin selviää(luonnonvalinta) - ja se homma toimii!!!(luonnonvalintamekanismin väittämänne mukatoimivuus luonnossa)"-ajattelu on hyvä pohja nuorten satanismille,joka hyvin pian kehittyy okkultismin ja saatananpalvonnan suuntaan ja sitten tulee sellaisia tuloksia kuin tämä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jarno_Elg

Sivut

Kommentit (204)

Vierailija

Niinpä,niin.
Tuskin evolutionistit edes kehtaavat yrittää vastata mitenkään järkevästi tähän. Lopettaisitte jo sen perusteettoman "kuka suunnitteli suunnittelijan" lässytyksenne.

Vierailija

Hyvä kysymyshän se on.

Kuka suunnitteli suunnittelijan?

Vaan voihan sitä kysyä, että mistä kaikki alusperin tuli ja siihen tuskin on vastausta edes me hänellä eli yhdellä ja samalla energialla eli luojalla eli älykkäällä suunnittelijalla, jota kenenkään ei ole tarvinnut suunnitella.

Koska energialla on todistettavasti ajatuksen voima, niin silloin kaiken energian ollessa tilassa saman tiheyden omaavana, olemme me kaikki yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnitelijaa, joka omaa ajatuksen voiman kaikkeen energiaan ja voi halutessaan saada saman tiheyden omavasta energiasta esim. havaitun kaltaisen maailmankaikkeuden.

Savor

;):)

Vierailija

Elämän, mitä se nyt onkaan, synnyn tyhjästä voi kuka tahansa kyseenalaistaa, eikö?

Mutta vuonna 2006 joku rinnastaa vielä evoluution ja luonnonvalinnan elämänkatsomukseen???
Herra isä, Missä mentiin pieleen?

Vierailija

ID-puolella oleva voi aivan hyvin sanoa,että tällaisen älyn omaavan entiteetin olemassaolo on IHME,joka ei enää tarvitse selitystä,vaan on selitys ITSESSÄÄN.

Olet ilmeisesti ymmärtänyt hieman väärin sen miksi "kuka ohjelmoi Suunnittelijan" -kysymys kysytään. Kysymyksen syy on seuraava:
Dembskin "displacement" -teoreema nojaa siihen oletukseen, että
"informaatio voi olla peräisin vain jostain jossa on enemmän informaatiota". Tältä pohjalta "naturalisti" voi täysin myöntää, että "informaatiomäärän synty sattumalta olisi ihme", mutta:
kun vaihtoehtoina on:
"Informaatiomäärä jonka havaisemme on syntynyt sattumalta/itsestään"
ja
"Tätä suurempi informaatiomäärä -jota emme edes pysty havaitsemaan- on syntynyt sattumalta/itsestään"
Naturalistit valitsevat näistä kahdesta yksinkertaisesti "pienemmän ihmeen". Pienempi ihme on "selitys itsessään", koska jos vastausta vaatii "miksi informaatiomäärä X on", niin vastaus "koska on informaatiomäärä X + vielä lisää" on itse asiassa "negatiivinen vastaus", joka siirtää kysymyksen suuremmaksi -ja vieläpä havaitsemattomaan ja meille "irrationaaliseen dimensioon".

Tätä mainiosti esiintuo lainaus:

koulussa opetettaisiin,että tiede ei yksinkertaisesti osaa vastata järkevällä tavalla kysymykseen siitä mistä elämä on tullut,vaan se jää jokaisen oman uskonnon/filosofian selitettäväksi.

Eli "Emme voi tietää mitään elämän synnystä, joten sitä ei saa edes yrittää tutkia ja sen takana on Älykäs Suunnittelija"..

Ja "toivottavuus" ei myöskään ole mikään teorian oikeudellisuuden lähtökohta ja satanisteihin rinnastaminen puhdasta parjaavaa propagandaa.

Selitän tarkemmin:

(ID)Kreationistit esittävät usein,että tiedemaailma "a priori"(~ennalta) rajaa Suunnittelijan tieteen ulkopuolelle. Kuitenkaan näin ei ole: on olemassa täysin naturalistinen tiede, kognitiotiede, joka tutkii empiirisin metodein havaitsemista, oppimista, muistamista, ajattelua, kieltä ja käsitteitä ja muuta joka liittyy nimenomaan älykkyyden ilmenemiseen. Kognitiotiede ei ole rajoittunut, vaan pyrkii olemaan nimenomaan yleinen tutkimus tietämisestä, koskien myös muita kuin eliöitä. Ja kun se vieläpä painottaa tiedon esittämisen ja informaation prosessoinnin näkökulmaa, on täysin käsittämätöntä väittää että naturalismi olisi jotenkin kieltänyt suunnitelmallisuuden tutkimuksen ja "unohtanut informaation" suhteessa tähän.
Kenties syynä tähän ID -kantaan on se, että ID -liikkeen tutkimus painottuu vain "epänaturalistiseen evoluutiokriittisyyteen" eikä niinkään siihen miten älykkyys ilmenee ja miten se voitaisiin empiirisesti tunnistaa Ovathan Dembskin ja Spetnerin mallinnukset nimenomaan "ei evoluutiolla = sattumalla vaan Suunnittelulla". Tämän "ID näkökulman rajoittuneisuuden" vuoksi ID -tutkimukset loistavat poissaolollaan kognitiotieteen piirissä. Tutkitaanhan kyseisen tieteen piirissä nimenomaan älykkyyttä ja sen havaitsemista eikä sitä missä ovat evoluution rajat.

Myös tieteenfilosofiassa on esitetty ainakin yksi tapa tuottaa pätevä Suunnitteluargumentti:
Hume esitti "Dialogues Concerning Natural Religion"issa vuodelta 1779 induktiivisen päätelmän, jossa Suunnitelma-argumentille esitettiin seuraavat ehdot:
1. Suora havainto Suunnittelijasta
2. Fysikaalinen konteksti, joka selittää Suunnittelijan
3. Havainto Suunnittelijan kyvyistä tehdä Suunnitelmia
4. Suunnittelijan tarkoituksen ja motiivien tunteminen

Hume todisti myös, että Suunnittelijaargumentin tulisi välttää seuraavat virheet:

1. Jotta Suunnitelmallisuus olisi mielekäs argumentti, sen edustamaa "tarkoitusta" tulisi esiintyä ainoastaan Suunnitelmallisuuden seurauksena. Jos piirre voi syntyä luonnollisesti ilman Suunnittelijaa, muuttuu Suunnitelmallisuus "ylimääräiseksi oletukseksi" piirteen synnyn selittymisessä.
On aina todennäköisempää, että tapahtuu vain tapahtuma P1 kuin että tapahtuisi sekä P1 että P2 silloin, kun todennäköisyys P2<1. Luonnonvakio itse on siis parempi selitys kuin luonnonvakio sekä sen takana oleva mahdollinen äly.

2. Suunnitelmallisuus ei saa perustua epätäydelliseen analogiaan. Fyysisiä kappaleita koskien meillä on tietoa SEKÄ ihmisen Suunnittelemista ja ETTÄ luonnollisista ilmentymistä. Näin saamme verrattua kohteita "ei-ihmisen Suunnittelemaan" ja "ihmisen Suunnittelemaan". Sen sijaan universumeiden Suunnittelusta meillä ei ole vertailukohtaa, emmekä tiedä voimmeko löytää universumin sisältä SEKÄ "Suunnittelijan tekemää" ETTÄ "ei Suunnittelijan tekemää". Suunnittelijan tekoset eivät välttämättä ole samanlaisia kuin ihmisten Suunnittelu. Minkä tahansa kahden asian kesken on aina jotain yhteisiä piirteitä. Näin ollen Suunnitelmallisuuden näkeminen luonnossa voi johtua jostain muusta, esimerkiksi luonnollisuuden näkemisestä suunnitelluissa tai antropomorfismia(inhimillisten ominaisuuksien liittämistä eläimiin tai elottomiin esineisiin.)
Dembski yrittää kirjassaan "Design revolution" kumota tämän kohdan sillä, että että "analogia-argumentti" edellyttää aina -jotta kaikki ei olis identtistä- että on myös "ei-analogia-argumentti", jotta ei olisi samaa täytyy olla jotain erilaista. Dembski on sinänsä oikeilla jäljillä, että mikään analogia ei ole "oikea" tai "väärä", sen sijaan ne ovat jotain identtisyyden ja erilaisuuden väliltä. Kaikki analogiat ovat tätä kautta "epätäydellisiä", mutta tähän vetoaminen on enemmänkin semantiikkaa. Tilanne ei ole niin, että "mikään ei riittäisi" ID vastustajille, sillä Humen "riittävän hyvän" analogian ehdot on vertailu tiedettyjen "kyllä piirre" ja "ei piirre" välillä. Humen esittämä "epätäydellinen analogia" on sellainen, josta jompikumpi puuttuu. Tämän valossa on helppoa huomata, että Dembskin esittämä sinänsä "epäanalogian pakotettu olemassaolo" ei kuitenkaan tarkoita sitä, että analogiassa olisi "kyllä" ja "ei" vaihtoehto. Esimerkiksi käsiteltäessä ihmisten Suunnittelua voimme tuottaa "epätäydellisen" analogiajoukon. Tälläinen voi olla esimerkiksi "viivoitin, T -paita, haulikko, suihkulähde, taulu, korituoli, tiiliseinä, taskukello, virtapiiri ja tietokoneohjelma." Koska joukon Kaikki ovat Suunniteltuja, vaikka eroavaisuuksia esineiden suhteen on. Vaikka kohteissa on suuriakin eroja, ei se tarkoita että niissä ei voisi olla kaikille yhteistä piirrettä. "Riittävän hyväksi analogiaksi" ihmisten Suunnittelun suhteen kyseinen joukko saadaan muuttumaan esimerkiksi lisäämällä siihen (yksinään "epätäydellinen") joukko "meteoriitti, ruohonkorsi, siirtolohkare, hiidenkirnu, pallosalama, atomi". ID -kannattaja ei voi piiloutua edes väitteen "voimme tutkia eritasoisia Suunnitteluja", kun heille asia Suunnittelu on "joko - tai" -ominaisuus, mikään ei esimerkiksi ole ½ Suunniteltu.

3. Piirteen synty ei saa vaatia samaa piirrettä isompana. Jos esimerkiksi luonnossa oleva informaatio vaatii syntyäkseen vielä suurempaa informaatiota, tulisi samalla selittää mistä se informaatio tuli siihen mistä informaatio lähti syntymään. Jos voimme katkaista ketjun jossain vaiheissa, tulee se katkaista mahdollisimman lyhyeltä, sillä jos esimerkiksi informaation synty vaatii selitystä, jokainen askel itse asiassa korvaa selvitettävän ongelman suuremmalla ongelmalla, ollen itse asiassa "negatiivinen vastaus" - vastaus joka on huonompi kuin tietämättömyys. Ihmettä ei voi selittää suuremmalla ihmeellä.

4. Jos "tarkoitukselta" tuntuu se, että X:llä on ominaisuus Y, jotta se saavuttaisi luonnossa toimivan lopputuloksen Z — on se paremmin selitettävissä suodatusprosessilla: "X ei voisi olla olemassa, jos sillä ei olisi ominaisuutta Y, ja tulos Z on kiinnostava ainoastaan kun se ilmenee luonnossa." Tämä kohta sekä osoittaa luonnonvalinnan selitysvoiman ja osoittaa teistisen antrooppisen periaatteen heikoksi
Lisäksi on mainittava, että Hume, Kant ja jopa Tuomas Akvinolainen osoittivat, että vaikka luonnossa ilmenisi ehdot täyttävää Suunnitelmallisuutta ja tämä oikeuttaisi Suunnittelijan olemassaolon, tämä eivät oikeuttaisi liittämään Suunnittelijaan mitään ominaisuuksia, kuten viisaus, hyvyys, lukumäärä, rakastavaisuus, ristillä kuolleiden poikien lukumäärä... Kant veti päätelmiään siihen, että Suunnitelmallisuus luonnossa ei pätevästi edes johta Jumala-johtopäätökseen: On yleisesti tunnettu tosiasia, että havaitsemme paljon suunnitelmallisuutta ilman, että sen takana on Jumala tai moraalisuus. Hume taas viittaa enemmänkin Suunnitelmallisuuden mahdolliseen näennäisyyteen. ID hyväksyy tämän päätelmäketjun -ainakin puheen tasolla. Vaikeaa sen sijaan on ymmärtää, miksi jotkut vakavalla naamalla voivat sanoa olevansa kristittyjä siksi, että havainnot viittaavat Suunnitelijaan..
Koska kyseinen ehtosarja on asetettu ja se on mahdollista täyttää, Suunnittelijaa EI ole rajattu "a priori" tieteen ulkopuolelle.

IDée fixe

Tyypillinen (ID)kreationistien argumentti on esittää päättelyketju, jossa "ehkä olemassaoleva" Suunnittelija ei "välttämättä" täytä jotain Humen ehtoa vaan "voi olla olemassa muutenkin" -tai jopa äärimmilleen vietynä, että Suunnittelija ja hänen toimintametodinsa ovat pakosti tälläisiä. Päättelyn huipennukseksi he sitten valittavat, että "Tiedemaailma ei rajoittuneisuudessaan suostu tutkimaan kaikkia vaihtoehtoja". Tosiasia on, että kaikki väitteet eivät ole testattavia - ne eivät ole eivätkä voi olla tieteellisiä. Designistä voidaan tietää(epistemologia) ja Designistä voidaan varmistua(metodologia) tietyin ehdoin, jos ID:n "metafyysinen" Suunnittelija ei näitä ehtoja täytä, se osoittaa että:
a: IDstä ei voi tietää eikä Designiä voi varmistaa tai testata = ID on epätiedettä.
b: ID kannattajat eivät joko ole halukkaita tutkimaan Suunnittelijaa eivätkä eivät ole valmiita esittämään -saati hyväksymään- tilannetta, jossa Suunnttelijasta "saataisiin ei vastaus".
Esimerkkinä tälläisestä päättelystä toimii väite, että Suunnittelu voi olla paitsi keksittyjen osien käyttöä, myös uusien innovaatioiden = eroavaisuuksien lähde, jolloin logiikan mukaan ei enää voida päätellä, ovatko Suunnittelun merkkinä "yhtäläisyydet" vai "eroavuudet". Toinen tälläinen on vedota "tuntemattomiin luomismekanismeihin" tai että "emme ymmärrä jonkin Suunnittelun piirteen tarkoitusta" tai että "Suunnittelun piirre on ollut mutta on tuhoutunut" tai väittämällä että "Suunnittelun välttämättömyys ja Suunnittelun hyödyllisyys ovat eri asia." Nämä ja muut kaltaisensa argumentit muuttavat tilanteen sellaiseksi, että "kaikki voidaan tulkita Suunnitelluksi -jos ei varmasti niin edes ehkä/mahdollisesti", eli Suunnittelu menettää falsifioitavuutensa ja selitysvoimansa. Tälläisestä Suunnittelusta ei voida edes logiikan kautta päätellä yhtään mitään koska "Totuustaulu näyttää aina ykköstä"(=tautologia).

Lisäksi esiintyy taipumusta ikuiseen regressioon: Tämä tulee hyvin esiin evoluutioalgoritmien kohdalla : Jos jokin piirre voikin kehittyä evolutiivisesti, vetoavat "Designistit" siihen, että "algoritmin syntyprosessi sisältää Suunnittelua joten se on Suunniteltu". Toisin sanoen heidän kantansa redusoituu "X:n Suunnittelu falsifioituu jos X:n syntynyt eiSuunnitellulla mekanismilla." Tässä siis tehdään niin, että "kohteen Suunnitteluongelma" korvataan "kohteen syntymekanismin Suunnitteluongelmalla" -ja tarpeen tullen tämä "kohteen syntymekanismin mekanismin...mekanismin Suunnitteluongelmalla". "Ongelma" vain siirtyy aina siihen mitä ei vielä tiedetä. Luomisintoilija voi aina kysyä ikuisessa regressiossa "mikä sen aiheutti" - ja jos systeemi on sellainen, että se "aiheuttaa itsensä", niin kysyä että "mikä tämän tilan asetti". Näinollen mikään havaintomäärä ei falsifioisi Suunnittelijaa. Samalla selittyy se, miksi kreationismi onnistuu vaikka ei olisi lukenut riviäkään - pelkkä tyhmän esittäminen ja "selityksen vaatiminen" riittää käytännössä kaikissa ongelmatilanteissa: Jos selitystä ei ole, kokee hän että "Suunnittelija on ainut selitysvaihtoehto". Se, että ominaisuuksiltaan tuntematon havaitsemattomissa piileskelevä entiteetti ei ole mikään selitysmalli, koska sen pohjalta ei voida tehdä mitattavia ennusteita, ei merkitse hänelle mitään - tuollaisen kriteerin vaatiminenhan on "naturalismia" ja sitä kautta "ahdasmielistä".

Mielenkiintoiseksi ahdasmielisyysnäkemyksen tekee se, että tyypillinen ID:istin reagointi siihen, jos joku kysyy että miten Suunnittelija on saanut informaationsa "itsestään" on, että he kiistävät ottavansa kantaa "alkusyykysymyksiin": Toisin sanoen kohde on Suunniteltu jos jossain ketjun vaiheessa on Suunnittelua -eli jos jokin kohde on syntynyt luonnollisesti, vaaditaan tietää että onko syntymekanismilla luonnollinen syy, ja jos on, niin toistetaan tämän mekanismin suhteen, mutta jos jossain välissä on Suunnittelija, ei tarvitse tietää mistä Suunnittelija on informaationsa saanut. Tähän ainut oikea reagointitapa on, että evoluutio ei ota kantaa "alkusyykysymyksiin" vaan ainoastaan siihen miten eliökunta on saanut informaatinsa: Jos joku vaatii tietää mistä "luonnonvalinta sai hyvyysfunktio -informaationsa", niin vastaus on "ympäröivistä luonnonlaeista" ja jos tietää jonkin mistä se informaatio on luonnonlakeihin tullut, voi toki esittää falsifioitavissa olevan & ennusteita antavan mekanismin väitteensä puolesta.

Designin luonne, falsifioitavuus ja tutkittavuus


"There is a belief among media commentators that intelligent design is unscientific because it is unfalsifiable or untestable: no empirical evidence can count against it. Though common, this charge is demonstrably false. Of course there’s no way to falsify a mere assertion that a cosmic designer exists. This much we are agreed on. But contemporary design arguments focus not on such vague claims, but on detectible evidence for design in the natural world. Therefore, the design arguments currently in play are falsifiable."
(Discovery institute, "Intelligent Design is Falsifiable", 2005)



Intelligent Design -kannattajat väittävät, että "Intelligent Design" on falsifioitavissa, koska jotkut heidän väitteensä -tyypillisesti muotoa "evoluutio/luonnolliset prosessit eivät voi tuottaa"- ovat falsifioitavissa ja koska ne nojaavat havaittuun analogiaan(~yhteisiin piirteisiin) luonnon ja koneiden kesken.
Avainkysymyksenä on "konfirmoitavuus": ID:n tulisi ratkaista kuinka tuottaa -vieläpä Suunnittelijasta irrallaan- havaintoaineistosta koe, jossa samanaikaisesti jokin tulos antaisi tukea väitteelle, mutta toisessa muodossa osoittaisi Suunnittelun vääräksi:
"Ei evoluutiolla" -väitteet ovat yleensä testattavissa, koska evoluutio on falsifioitavissa. Täten esimerkiksi jonkin piirteen esittäminen "joka ei millään voi kehittyä evolutiivisesti" voidaan toki aina falsifioida kehittämällä se evolutiivisesti, mutta sen väittäminen Suunnitelluksi olisikin jo täysin eri asia. Siitä, että todistaa, että on perusteltua olettaa, että Y ei ole syntynyt prosessilla X ei tarkoita että olisi jotenkin samalla todistanut että Y olisi syntynyt X -teorian vastustajan kannattamalla tavalla Q. Ei tarvita kovin kummoista tietäjää kertomaan, että evoluutioteorian falsifiointiyrityksen testattavuus ei kerro mistään muusta kuin evoluution falsifioitavuudesta -ja tätä kautta tieteellisyydestä. Eli väite voitaisiin kyllä kaataa, mutta se ei missään muodossa voisi antaa tukea Designille.

Analogia -argumentti taas esiintyy yhteisten piirteiden etsimisenä:
Esimerkiksi se, että jokin piirre esiintyy koneilla on muotoa "Suunnitellut sisältävät piirre Y:tä" - ei "piirre Y tarkoittaa Suunniteltua". Analogiaväite muistuttaa väitettä "X lentää ja koska linnut lentävät, X on lintu" -vaikka X voikin olla lentokone. On myös aina löydettävissä jotain yhteistä, vaikka kohteet olisivat kuinka erilaisia - kyse on vain mielikuvituksesta ja ajasta. Koska aika ja älymme ovat rajallisia, on suorastaan pakottavaa, että kaikkia yhteisiä piirteitä ei edes tiedetä. -Esimerkiksi korppi ja vinyylipatukka ovat paitsi mustia, myös koostuvat atomeista, eikä "atomianalogiaa" havaita ennen tietoa atomejen olemassaolosta. Tästä seuraa se, että analogia voi kyllä antaa jonkinlaista tukea Designille, mutta ei missään olosuhteissa kaataa sitä.

Edes näiden yhdisteleminen ei toimi pätevänä "Design -argumenttina", koska se, että emme tiedä piirteen Y syntymekanismia, ja se että samanaikaisesti Y "näyttää koneelta" ei vielä tarkoita, että sen takana olisi Suunnittelija, vaan Y piirteiden yhdistäminen Suunniteluun tapahtuu ad hoc, tavalla jota ei voi testata. Tätä, piirteen Y yhteyttä Suunnittelijaan tai Suunnittelijan olemassaoloon ei voida falsifioida. Mitä tahansa asiaa voidaan väittää Suunnitelluksi, jos "tarkoitus" otetaan mukaan.
Eikä siinä vielä kaikki: Koska analogioissa on aina löydettävissä jotain yhteisiä piirteitä, ei lause "Y ei ole syntynyt evolutiivisesti ja siinä on yhteisiä piirteitä koneiden kanssa" eroa informaatiosisällöltään lainkaan lauseesta "Y ei ole syntynyt evolutiivisesti".

Toisin sanoen, vaikka tksittäinen Design -väite voi hyvinkin olla falsifioitavissa, "Design -teoria" on falsifioimaton tästä riippumatta. Kenties parhaan todisteen tästä antaa Intelligent Designereiden oma kirjoitelma, Discovery instituten "Intelligent Design is Falsifiable", joka loppuu sanoihin:

"Therefore, honest commentators should stop claiming that ID is unfalsifiable. The claim itself is falsifiable, and it has been falsified. It's time to move on to other and more pertinent aspects of the debate over intelligent design."



Yksittäisen ID -väitteen kumoaminen ei siis riitä "designin" kumoamiseen- yksinkertaisesti siksi, että väitteillä ei alunperinkään ole ollut testattavaa ja falsifioitavissa olevaa yhteyttä "designiin" ja "designeriin". Siksi "Intelligent design" -strategia on pelkästään evoluution ja muiden teorioiden "aukkojen" listaamiseen perustuvaa väitetehtailua, jossa vääräksi todettu "Intelligent design" -väite kaataa kyseisen väitteen mutta ei "Designiä": "Design -keskustelu" vain siirtyy johonkin uuteen väitteeseen, joita falsifioitavuuteen nojautuvassa tieteessä löytyy pakotetusti. Tälläinen "keskustelu" on kuin tennisottelu jossa yksi pelaaja suostuu pelkästään syöttämään ja sitten ihmettelee miksi häntä ei päästetä pelaamaan Wimbledoniin.

Dembski on esittänyt toisenlaisen, falsifioimattomuuden hyväksyvän, kannan. Hänen mielestään mielestä ID ei ole falsifioitava teoria, vaan "eliminatiivinen filtteri". "Design Filtteri" antaa ennusteen omalla alueellaan luokitellessaan kohteita tiettyjen ennalta määritettyjen piirteiden nojalla ja jos filtteri antaa vastaukseksi "kyllä", on se "suunnittelusignaali" jolloin kohde on "Suunniteltu".
Toki vastaavanlaisia - esimerkiksi alkuaineiden jaksollinen järjestelmä tai taksonomia - luokittelusysteemeitä käytetään, ja ne ovat hyväksyttyjä. "Design -filtteri" ei kuitenkaan ole samanlainen, koska siltä puuttuu sisältö:
Siinä missä esimerkiksi alkuaineiden jaksollinen järjestelmä nojaa teoriaan aineiden protonimäärien suhteista tiettyihin ominaisuuksiin. Tätä kautta se luo yllättävän tarkkoja testejä tämän pohjaoletuksen todentamiseen, luomalla ennusteita esimerkiksi siitä, millaisia ovat "halogeenit". Taksonomia taas nojaa oletukseen hierarkisesta ja systemaattisesta rakenteesta ja testaa tätä ja tämän ominaisuuksia. Taksonomian pohjalta voidaan päätellä esimerkiksi seuraavaa:
Jos Orava(Sciurus vulgaris) on nisäkäs(mammalia), ja hierarkinen rakenne on totta, ovat muutkin saman alaheimon(Sciurinae) jäsenet nisäkkäitä. Ennusteet pätevät niin genetiikassa kuin rakenteessa että näiden yhdistelmässä. Näiden ennusteiden täyttymättä jääminen olisi taustaoletuksille kohtalokkaita. Nämä kategorisoinnit siis selvästi jäsentävät jonkin havaintokokonaisuuden(alkuaineet,eläinkunnan) ja tuovat luomiensa tarkkojen testejen kautta tietoa tästä. Suunnittelun tapauksessa tälläistä tietoa ei synny, koska Suunnittelu viittaa ainoastaan falsifioimattomissa olevaan Suunnittelijaan, eikä Suunnittelijan ominaisuudet jäsenny ID filtterillä koska:
*ID -teoreetikot korostavat toistuvasti sitä, että Suunnittelija voi olla "epänaturalistinen" jolloin Suunnittelu viittaa pätevästi siis ainoastaan Suunnittelijaan, ilmentäen ainoastaan tämän ominaisuuksia. Suunnittelu ei voi pätevästi jäsentää tai tuoda tietoa "naturalistisesta" havaittavasta todellisuudesta.
*Ja kun ID -teoreetikot korostavat sitäkin, että emme tiedä mitään Suunnittelusta tai tämän mekanismeista tai muusta, ei tämä tuo mitään tietoa, testausta tai varmennusta liittyen Suunnittelijaan, tämän toimintatapoihin, tai muihin ominaisuuksiin.
"Design Filtteri" on siis tiettyjen ennalta määrättyjen piirteiden mukaan tehty luokittelu, joka
*Tuottaa tulokseksi kahtiajaon JOKO "jotain" TAI "ehkä jotain". Emme edes voi tietää mitä tämä "jotain" on tai miten se on toiminut.
Ja tämä "jotain" viittaa ehdottomasti "johonkin". "Johonkin" on ominaisuuksiltaan tuntematon emmekä edes voi tietää mitä tämä on.
Tämähän vaatisi Suunnittelijan tarkoitusperien ymmärtämistä, ja tämän mahdollisuuden ID kiistää.
"Suunnittelukategorisointi" ei siis sisällä mitään, eikä luo ennusteita, jotka lisäisivät ymmärrystämme mistään.

Kolmas selitystapa on väittää, että Älykkyys on "vähentämätön voima", kuten painovoima. Tällöin Designiä ei voida havaita suoraan; voidaan vain havaita sen vaikutuksia. Tällöin älykkyys on vastuussa elävien olentojen monimutkaisuudesta ja tämä voidaan havaita tarkastelemalla älykkyyden tuottamia kohteita. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että "premissistä tehdään johtopäätös", eli päätetään, että jokin kohde on syntynyt tietyn prosessin seurauksena ja sitten päätellään, että kun kohde on syntynyt näin, on sen takana kyseinen voima. Tälläisellä päättelyllä kuka tahansa voi keksiä minkä tahansa voiman, nimetä sen ja väittää sen selittävän mitä haluaa sillä selittävän.

William Dembski esiintoi tämän hyvin "International Society for Complexity, Information and Designin" foorumilla:


'As for your example, I'm not going to take the bait. You're asking me to play a game: "Provide as much detail in terms of possible causal mechanisms for your ID position as I do for my Darwinian position." ID is not a mechanistic theory, and it's not ID's task to match your pathetic level of detail in telling mechanistic stories. If ID is correct and an intelligence is responsible and indispensable for certain structures, then it makes no sense to try to ape your method of connecting the dots.'



Elikkä
Suunnittelijan ottaminen tieteeseen ei ainakaan toistaiseksi lisää tietojamme universumistamme, koska toistaiseksi on olemassa vain kahdentyyppisiä Suunnittelijaviittauksia: Emme tiedä miten "eihavaittava" Suunnittelija erotellaan "eiolevasta" Suunnittelijasta:
*Suunnittelijaoletus ei tuota luonnontieteellisiä ennusteita = Ei vaikuta luonnonlakeihin: Jos eliökunta ei ole mahdollista tuottaa "naturalistisesti", ja Suunnittelija teki jotain; jotta voisimme päätellä näin pitäisi pitäisi ilmoittaa "mitä" Suunnittelija teki "missä vaiheessa" ja "miksi ei muuten" ja "miten falsifioida tämä kaikki." "Joku teki jotain joskus" ei ole selitys,vaan korkeintaan väistelevä välttely. Toki tämän epämääräisyyden taakse voi aina mennä ikävässä tilanteessa ja väittää ensiksi että "En tarkoittanut tuota" ja jos joku jatkaa kysymällä tarkoituksesta, selviää pulmasta vastaamalla tyyliin "voisit ITSE tutustua kreationistien oppeihin etkä vain kysellä kysymyksiäsi". Jotta Suunnittelun jälkiä voitaisiin edes teoriassa havaita, tarvittaisiin tietoa Suunnitteluprosessista -Vasta prosessin mekanismin pohjalta voidaan tehdä ennusteita.
*Suunnittelija on tosi, joten evoluutikoiden olisi vain hylättävä teoriansa ja tehtävä niin kuin kreationisti -eikun Suunnittelija- sanoo jossakin Pyhässä Kirjassa. Tälläinen eifalsifioitavissa oleva dogmaattinen asetelma ei ole minkäänlainen lähtökohta tutkimukselle: Totuuden etsinnän ja Totuus™ julistamisen välillä kun on ero. Meidän ei pohjimmiltaan tarvitse muistaa muuta kuin se, että myös olematon Suunnittelija on havaitsematon -ja se, että väite "Suunnittelijaa ei ole olemassa" on falsifioitavissa havainnolla Suunnittelijasta Suunnittelupuuhissa. Epikuroksen(Eπίkouρoς) Jumalakäsitys, jossa Jumalat ovat olemassa mutta eivät vaikuta aktiivisina toimijoina, on tieteenfilosofiselta kannalta vain ad hoc -selitys sille miksi Jumalista ei ole havaintoa.

Intelligent Designereiden on tässä vaiheessa turha puhua tutkimuksen rajoittamisesta, koska heidän esityksensä ovat lähinnä luonnollisten prosessejen falsifiointiyrityksiä: Samaa tehdään niidenkin piirissä. ID ei myöskään mitenkään lisää tutkimusta, vaan pikemminkin laittaa yhtäläisyysmerkit "tuntemattoman mekanismin" ja "mahdoton selvittää" -väliin. Tätä kuvaa erinomaisesti seuraava lausunto:

"Well, I think someone who thought an idea was incorrect such as intelligent design would be motivated to try to falsify that, and certainly there have been several people who have tried to do exactly that, and I myself would prefer to spend time in what I would consider to be more fruitful endeavors."
(Michael Behe,"Dover Trial",Day 12: PM session)



Eli pitkästä virsi kauhea:

"Intelligent design may mean that the ultimate explanation for life is beyond scientific explanation. That assessment is premature. But even if it is true, I would not be troubled. I don't want the best scientific explanation for the origins of life; I want the correct explanation."
(Behen lausunto 'The New York Timesissa' vuonna 1996 Dowerin oikeuden pöytäkirjan, päivä 11pm, s. 112 mukaan.)

ID:n tarkoitus ja tavoite ei ole olla "tiedettä",vaan saada ennalta päättämänsä "oikea vastaus" hinnalla millä hyvänsä. "ID on tiedettä ja kun näin ei ole, tulee tieteen metodia muuttaa niin että on."

Vierailija

On se surullista, että kuka tahansa pääsee tekemään nuorisotyötä. Meneppäs sinäkin tekemään sitä ja pysy siellä, kiitos.

Mitähän sinä nyt yritit tuolla jutullasi todistella? Hushus mene paratiisiisi nyt heti, pikalipun sinne saa vaikkapa köydenpätkällä ja korkeita rakennuksiakin riittää. Ei muuta kuin katolle kiipeilemään, niin pääset eroon hallusinaatiostasi.

Vierailija

Taas tätä. Usko sinä omaan maailmankuvaasi aivan rauhassa.

Lainaus Esko Valtaojalta:

Olemassaolon syvempi todellisuus

Keskiajan menestyskirjoja olivat bestiaarit, jotka sisälsivät kuvauksia eri eläimistä, madosta hevoseen ja aarnikotkaan. Mutta bestiaarit eivät olleet vain aikansa luontokirjoja; niiden varsinainen, syvempi tarkoitus oli osoittaa kuinka kukin eläin ilmensi maailman syvää todellisuutta, Jumalan tahtoa ja sen ilmenemistä luomakunnan pienimmässäkin yksityiskohdassa. Härkä oli ihmiselle välttämätön kotieläin, peltojen kyntäjä, mutta samalla se myös muistutti ihmistä kuningas Salomosta ja aistien himoihin sortumisen mielettömyydestä, sananjulistajan väkevästä voimasta ja Israelin kansan nöyryydestä. Poikasistaan pitkään huolehtiva varis taas opasti ihmistä pitämään huolta omista lapsistaan ja jakamaan omaisuutensa tasan heidän välillään. Joidenkin eläinten, kuten karitsan, symboliikka on säilynyt meidän aikaamme asti.

Ennen alkua on oman aikamme bestiaari, kuvaus siitä mitä maailmankaikkeutemme ilmiöt yksi toisensa jälkeen paljastavat olemassaolon syvemmästä todellisuudesta. Omaa elämäänsä elävät tähdet saavat energiansa ydinreaktioista, mutta sivutuotteena syntyvät ydinjätteet ovat välttämättömiä raaka-aineita joista kaikki elolliset olennot koostuvat. Sattumaa vai suunnittelua? Mustat aukot ovat kvasaarien energianlähteitä, mutta ne kertovat meille myös siitä mikä on aistiemme ja kojeittemme ulottumattomilla; ne voivat "kätkeä sisäänsä salaisen tiedon maailmankaikkeuden alusta ja jopa sen kytkennöistä muihin maailmankaikkeuksiin."

Amerikkalainen tutkija ja tieteenhistorioitsija Steven J. Dick on kuvannut maailman ja maailmankatsomusten suhdetta toisiinsa pyramidilla. Pyramidin alimman tason, perustan, muodostavat poliittiset, sosiaaliset ja psykologiset näkemykset, henkilökohtaiset maailmankatsomukset joiden kautta yksilö jäsentää häntä ympäröivän maailman. Näitä on luvuton määrä; yksi ainoa ihminen voi samanaikaisesti olla suomalainen, liberaali, kristitty, humanisti, tutkija, perheihminen ja epikurolainen nautinnontavoittelija. Pyramidin toiselle tasolle kuuluvat filosofiset ja uskonnolliset maailmankuvat. Niitä on jo paljon vähemmän, koska ne heijastavat meidän perimmäisiä käsityksiämme siitä, mitä maailmassa on tekeillä, ja vaihtoehtoja on vain rajoitettu määrä. Ihminen on kaiken mitta, tai sitten ei ole. Todellisuuden takana joko on jotain korkeampaa, yliluonnollista, henkistä, tai sitten siellä ei ole mitään. Pyramidin kärjessä ei enää ole tilaa vaihtoehdoille. Sieltä löytyy tieteen antama kuva maailmasta, siitä todellisuudesta johon uppoutuneena kaikki alemmat tasot ovat olemassa: kosmologia.

Ihminen on maailman sivu yrittänyt rakentaa pyramidin ylempiä tasoja alemmilta lähtien, mutta ainoa todellinen ja kestävä vaikutus voi tulla vain ylemmiltä tasoilta alas. Uskonnot, ideologiat ja filosofiat ovat kerran toisensa jälkeen koettaneet pakottaa ylemmät tasot alempien pakkopaitaan, aina yhtä surkein tuloksin. Raamattu ei anna oikeaa kuvaa maailman luomisesta ja kosmologiasta. Marxismi-leninismi ei lopulta ollutkaan se ratkaiseva kriteeri, jolla suhteellisuusteorian paikkansapitävyys ratkaistiin. Immanuel Kantin äpäräpojat ja postmodernit sosiologit voivat väittää että todellisuutta ei ole olemassa ja tiede luonnonlakeineen on vain sosiaalinen konstruktio, mutta kukaan heistä ei uhmaa painovoimaa hyppäämällä katolta alas. Maailma ei ole Schopenhauerin Wille und Vorstellung, tahtoa ja kuvitelmaa; sen on Wittgensteinin alles, was der Fall ist. Kaikki tosi mikä on olemassa, pyramidin kärki, määrittää lopulta alempien tasojen rajat ja mahdollisuudet, halusimme tai emme. Maailmankaikkeudella ei ole mitään velvollisuutta mukautua meidän pienten toiveidemme ja kuvitelmiemme kaltaiseksi, emmekä me ajatuksinemme voi olla olemassa muualla kuin maailmankaikkeudessa. Elämme erilaisessa poliittisessa, uskonnollisessa, filosofisessa ja sosiaalisessa ympäristössä kuin keskiajan ihmiset, suurelta osin sen vuoksi että emme enää luule kristillisfundamentalistisen, maakeskeisen kosmologian kuvaavan pyramidin huippua.

Pyramidi päättyy kärkeen, pisteeseen, geometriseen abstraktioon: singulariteettiin. Nykyinen tieteen maailmankuva päättyy myös singulariteettiin, alkuräjähdyksen nollakohtaan. Onko sen takana mitään, onko se todellinen nollapiste, kaiken lopullinen lähtökohta? Jotkut, kuten Stephen Hawking, ajattelevat niin. Maailmankaikkeus on itsessään täydellinen, sulkeutunut, vailla mitään ulkopuolista syytä tai selitystä. Nollahetki on kuin maapallon pohjoisnapa, singulariteetti vain siksi että olemme valinneet tietyn koordinaatiston, tietyn tavan kuvata; nollahetken 'takana' on vain oma kosmoksemme, samoin kuin pohjoisnavan takana on vain lisää maapalloa. Pohjoisnavalta ei voi enää mennä pohjoiseen - seikka joka pohditutti minua pitkään lukiessani lapsena kuvausta Nalle Puhin naparetkestä. Nollahetkestä ei voi enää mennä taaksepäin - vai voiko?

Yksi vaihtoehto sisältyy sanaan, jonka Rees mainitsee vain muutaman kerran: Jumala. (Englantilaisessa alkuperäisteoksen hakemistossa "Jumala" on saanut kaksi viitettä, mutta kääntäjä pakana on tiputtanut ne pois suomalaisesta versiosta.) Mistä maailmankaikkeus ilmestyi ja miksi se on juuri sellainen kuin se on? Koska Jumala loi sen, ja loi sen sellaiseksi että elämä sen sisällä on mahdollista. Tiede on karkottanut Jumalan näkyvästä maailmankaikkeudesta, tehnyt hänet tarpeettomaksi planeettojen liikuttajana tai ihmisen luojana, mutta voisiko jokin korkeampi voima piillä alkuräjähdyksen takana, todellisena alkusyynä? Ennen alkua - mitä muuta vaihtoehtoja meillä on kuin Jumala tai Hawkingin kosmos vailla todellisia rajoja? Reesin kirjan alaotsikko kertoo kolmannen vaihtoehdon, jota yhä useampi tutkija on alkanut harkita vakavissaan: oma maailmankaikkeutemme ja muut. Sir Martinin kilpakumppani on itse Iso J, vaikka hän varovaiseen tapaansa ei tätä suostukaan suoraan myöntämään. Hän perustelee lähestymistapaansa kirjan johdannossa:

"Cambridgen kollegani Stephen Hawking väitti Ajan lyhyessä historiassa, että jokainen kirjassa oleva kaava olisi puolittanut sen myynnin. Hän noudatti tuota määräystä ja niin olen minäkin tehnyt. Mutta sitten hän (tai hänen kustannustoimittajansa) esitti, että jokainen viittaus Jumalaan kaksinkertaistaisi myynnin. Kuin imartelevana jäljittelynä Jumalan nimi on saanut sijan useiden myöhempien kirjojen nimissä, kuten The God Particle (Jumalahiukkanen) [tai](1) The Mind of God (Jumalan mieli). Tässä jälkimmäisessä suhteessa en seuraa Stephenin esimerkkiä. Tiedemiesten hyökkäykset teologian tai filosofian alueelle voivat olla nolostuttavan naiiveja tai dogmaattisia. Kosmologian vaikutukset näillä ajattelun aloilla saattavat olla syvällisiä, mutta epävarmuus estää minua tunkeutumasta niille. Olen mieluummin samaa mieltä kuin toinen kollegani, kosmologi Joseph Silk: "Todellinen filosofia, joka modernilla fysiikalla on tarjottavanaan, on nöyryys ikuisen suuren tuntemattoman edessä."

Reesin itsehillintä on kunnioitettavaa, mutta ei ehkä aivan vilpitöntä. Stephen Hawking ei malta olla irvailematta vanhan ystävänsä lähestymistapaa kirjan esipuheessa: "Tämä kirja tuo lukijan kosketuksiin tähtitieteen todellisen aineksen kanssa - mainitsematta sanaa Jumala, jonka suhteen Martin tuntee olonsa niin vaivautuneeksi. Loppujen lopuksi se on teoreettinen käsite." Hawking on oikeassa. Jumala on alemman tason käsite, jonka olemassaolon voimme kyllä vapaasti olettaa oman uskonnollisen maailmankuvamme lähtökohdaksi, mutta josta emme voi johtaa ylemmän tason ilmiöitä. Jumala pyramidin kärkenä on vain yksi mahdollinen teoreettinen käsite, työhypoteesi siinä kuin rajaton maailmankaikkeus tai multiversumikin, ja tieteellisten hypoteesien paremmuus ratkaistaan viime kädessä niiden selitysvoimalla. Tiedettä moititaan joskus ateistiseksi, koska se ei suostu ottamaan vastaan alhaalta ylöspäin tapahtuvaa vaikutusta ja hyväksymään niin monien ihmisten hellimää Jumala-hypoteesia kaiken selityksen lähtökohdaksi. Jumalan voi kuitenkin nostaa pyramidin kärkeen vain "todellinen aines" - paremmuus kilpaileviin teorioihin nähden. "Tosiasiat kokonaisuudessaan määräävät sen, mikä on, ja myös sen, mikä ei ole," heristää sormeaan Wittgensteinin haamu.

Ennen alkua esittää kosmoksen tosiasiat kokonaisuudessaan, sellaisina kuin ne tänään tiedämme ja ymmärrämme, ja pohtii voisiko niiden selityksenä olla yksi mahdollinen hypoteesi, multiversumi. Kaiken lähtökohtana ovat kosmologian kaksi perimmäistä kysymystä: mistä ja miksi maailmankaikkeus syntyi, ja miksi sen syntyi juuri sellaiseksi kuin se on? Fysiikan teoriat kuvaavat onnistuneesti ja kattavasti laajenevan maailmankaikkeuden kehitystä ensimmäisen sekunnin pienestä murto-osasta miljardien vuosien ikäisiksi galakseiksi, tähdiksi ja planeetoiksi, mutta mikään teoria ei selitä miksi luonnonlait ja niihin liittyvät luonnonvakiot ovat juuri sellaisia kuin ne ovat. Tuoreessa kirjassaan Just Six Numbers, joka toivottavasti myös saadaan suomalaisten lukijoiden ulottuville, Rees esittää että maailmankaikkeutemme olennaiset piirteet, mukaanluettuna elämän synty ja kehittyminen, riippuvat vain kuudesta luvusta; yksi esimerkki näistä on maailmankaikkeuden keskitiheys, omega.

Mikään teoria ei ennusta miksi nämä luvut ovat juuri sen suuruisia kuin ne ovat. Pienikin muutos yhdessä lukuarvossa olisi saanut aikaiseksi tyystin erilaisen maailmankaikkeuden jossa elämän syntyminen ei olisi ollut mahdollista: kenties liian lyhytikäisen kosmoksen, kenties vailla sopivia rakennusaineita olevan, kenties maailman jossa aikaa ei ole tai ulottuvuuksien lukumäärä on väärä. Maailmankaikkeutemme on hienoviritetty elämälle suorastaan ruokottoman suurella tarkkuudella. Lopullisesta "kaiken teoriasta" uneksivat ajattelevat että vakioiden ja luonnonlakien lukumäärää voidaan vähentää niin että jäljellä on lopulta kenties vain yksi luonnonlaki ja yksi vakio, mutta sekään ei poistaisi hienoviritystä ja selittämisen tarvetta. Vain muutama Hawkingin sukulaissielu toivoo että lopullinen teoria pystyisi jollain tavalla luomaan itse itsensä, kiskaisemaan itsensä ylös todellisuuteen kuin paroni von Münchhausen omista saappaanrakseistaan, ja määräämään ilman valinnanvaraa oman muotonsa ja omat vakionsa.

"Alussa Jumala loi maan ja taivaan" on toinen mahdollinen teoreettinen selitysmalli, jonka pahana puutteena on se, että kukaan ei ole vielä onnistunut johtamaan siitä mitään selvästi testattavissa olevia ennusteita: kaikki vain on niinkuin on, koska Jumala teki niin. Ennen alkua kuvaa kolmatta selitysmallia, monimaailmankaikkeutta.

Jatkuvasti versova multimaailmankaikkeus

Ajatuksella siitä että maailmankaikkeuksia on useita on takanaan pitkä historia, mutta aivan viime aikoihin saakka se on ollut pelkästään mielikuvituksen ja sanan akrobaattien, filosofien ja tieteiskirjailijoiden omaisuutta. 1980-luvun alussa kosmologit, amerikkalainen Alan Guth ja venäläinen Andrei Linde etunenässä, loivat inflatorisen maailmankaikkeuden teorian. Inflaatio, eksponentiaalisesti kiihtyvä maailmankaikkeuden laajeneminen sen varhaisimmassa vaiheessa, selittää niin monia perinteisen kosmologian ongelmia, että siitä on tullut yleisesti hyväksytty täydennys alkuräjähdyksen klassiseen malliin.

Inflaatioteoriat toivat yllättäen mukanaan vakavasti otettavan tieteen piiriin myös monien maailmankaikkeuksien mahdollisuuden. Todellinen maailmankaikkeus, "multiversumi", on ääretön ja ikuinen, mutta siitä versoaa jatkuvasti uusia satunnaisia pullistumia jotka puhkeavat omiksi, erillisiksi universumeikseen. Se, mitä sanomme maailmankaikkeudeksi, on yksi tällainen pullistuma, kupla kuvittelukykymme (mutta ei matematiikan) tuolla puolen olevassa kosmisessa kaurapuurossa. Oman maailmankaikkeutemme alku oli vain yksi äärettömän monesta samanlaisesta satunnaistapahtumasta suuremmassa kokonaisuudessa. Jotkut, kuten amerikkalainen kosmologi Lee Smolin, ajattelevat että jokainen musta aukko voisi olla jäänne omasta maailmankaikkeudestamme erkautuneesta uudesta universumista. Tekniikan kehittyessä mekin voimme tehdä mustia aukkoja, kenties luoda uusia maailmankaikkeuksia. Ja entäpä oma kotikosmoksemme? "Oma maailmankaikkeutemme saattaisi olla (suunniteltua tai suunnitelmatonta) tulosta sellaisesta tapahtumasta jossakin edeltävässä maailmankaikkeudessa. Perinteinen teologinen "suunnitelman argumentti" tulee silloin esiin uudenlaisessa muodossa", pohtii sir Martin. Kenties maailmallamme todella on suunnittelija, mutta hän ei olekaan Jumala vaan insinööri?

Multiversumi selittää oman maailmankaikkeutemme synnyn puhtaana sattumana, jota voi verrata virtuaalihiukkasten syntyyn tyhjästä kvanttifysiikan mikromaailmoissa. Entäpä hienosäätö elämälle suotuisaksi? Näin asian tiivistää Martin Rees:

"Olemassa voi olla lukemattomia muita [universumeita], joissa vallitsevat toisenlaiset lait. Maailmankaikkeus, jossa me olemme kehittyneet, kuuluu poikkeukselliseen osajoukkoon, joka sallii monimuotoisuuden ja tietoisuuden kehittymisen. Jos hyväksymme tämän, meille eivät tuota yllätystä maailmankaikkeutemme monet näennäisesti erityislaatuiset ominaisuudet - joita monet teologit ovat esittäneet todisteina Kaitselmuksesta tai suunnitelmasta."

On turha ihmetellä, miksi autiomaan palmut kukoistavat juuri tällä kohdalla; ne kasvavat keitaalla, koska muualla ne eivät menestyisi. Maailmankaikkeuksien erämaassa elämä kukoistaa vain harvinaisissa keitaissa, epätavallisissa maailmankaikkeuksissa.

Kuinka multiversumi tulee pärjäämään kilpailussa muiden maailmanselitysten kanssa? On vielä aivan liian aikaista sanoa siitä mitään, mutta sir Martinilla on ollut tapana osua oikeaan aavistuksissaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Hän itse korostaa kuitenkin kerran toisensa jälkeen varovaisuutta asioissa, joista meillä ei vielä ole varmaa tietoa, ja siteeraa venäläistä nobel-fyysikkoa Lev Landauta: "Kosmologit ovat usein väärässä, mutta eivät koskaan epävarmoja!" Vähimmilläänkin inflaatio ja multiversumi tarjoavat kuitenkin uuden, testattavissa olevan teorian sille, miksi maailmankaikkeutemme on olemassa ja miksi se on sellainen kuin se on: mitä on pyramidin kärjessä, mikä on jokaisen alemman tason maailmankuvan väistämätön lähtökohta. Inflaatiota ja multiversumin olemassaoloa voidaan testata tieteen menetelmin; ne eivät ole pelkkää spekulaatiota, 'ironista tiedettä'. Kosmista taustasäteilyä lähivuosina kartoittavat MAP- ja Planck-satelliitit tulevat alkajaisiksi karsimaan inflaatioteorioiden jyvät akanoista, ja kunhan kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria saadaan yhdistetyksi, voimme myös alkaa selvittää piileksivätkö uudet taivaat ja uudet maat mustissa aukoissa. Meitä voi odottaa vallankumous, johon verrattuna ihmis- ja maakeskisestä maailmankuvasta luopuminen ei ollut juuri mitään.

Multiversumi: hyvä yritys maailmanselitykseksi

Kenties multiversumi osoittautuu aikanaan vääräksi hypoteesiksi. Mutta siihen saakka kunnes niin käy, jokaisen vakavasti otettavan maailmanselityksen, perustuipa se sitten kaikkien yhtenäisteorioiden äitiin tai Jumalaan, täytyy perustella mikä tekee siitä multiversumin veroisen teorian. Ne omissa maailmankatsomuksissaan vuorenvarmat ihmiset, joiden eniten kannattaisi lukea Martin Reesin kirja, eivät luultavasti koskaan tule edes selailemaan sitä. Mutta ei se mitään. Kun joku seuraavan kerran tulee kauppaamaan sinulle omaa kaikenkattavaa maailmankuvaansa, kysy onko hän lukenut Ennen alkua. Jos hän vastaa ei, voit huoletta jättää enemmän kuuntelemisen sikseen. Puhuja ei tiedä millaisessa maailmassa hän elää, eikä siksi voi myöskään tietää mistä todella on kyse. Ei sitä tiedä kukaan muukaan, ei edes sir Martin, mutta vältytpähän ajan haaskaamiselta ja tarpeettomalta kosmiselta angstilta.

Kirjoittaja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa.

1. 1 Kirjan käännös on sujuvaa, nautittavaa suomea, toimitustyö on tehty huolella ja asiavirheiden etsiminen Hannu Karttusen tasoisen ammattilaisen työstä on turhaa touhua. Tämä 'tai'-sanan puuttuminen on yksi niitä harvoja pikku erheitä koko kirjassa.

Vierailija

No hyvä!

Jos koululaisille tarjottaisiin "evoluutioteoria selittää elämän - yksinkertainen tosiasia"-iskulauseen sijasta vaikka tuo squirrelin sekava - ja ilmeisen muista teksteistä(ehkä omista kuitenkin) koottu - kyhäelmä,joka yrittää puolustaa naturalistista ajattelutapaa,niin silloin paljon useampi ajattelisi,että "Hetkinen! Onkohan tuo evoluutioteoria sittenkään niin uskottava juttu.". Siinä tuo squirrel esimerkiksi ottaa jonkun Humen jonakin auktoriteettina,jolla kyseenalaistamatta on hallussaan Totuus. Mutta tosiasia on,että

1)Dembskin todistukset ovat matemaattisella varmuudella,ja siksi paljon arvokkaampia kuin Humen käsienpyörittelyt.
2)Dembskillä on tohtorintutkinto myös filosofiasta,jolloin hän on ainakin squirrelia pätevämpi tekemään omaa filosofiaa ja arvioimaan,että mikä arvo kunkin historian filosofin ajatuksille on nykytiedon valossa annettava.

Kun muilta kiireiltäni ehdin,niin luultavasti palaan vastailemaan lisää. Tosin tuskin enää tänään ehdin paikalle,koska tuli juuri menoa.

Vierailija

Luin kyseisen viestin ja ensivaikutelmani oli kokolailla
"Ööh?"

Dembski ei ole onnistunut sitomaan matemaattista päättelyään edes perimään. Kerro toki miksi perimä edes olisi TMI:tä?
Dembskin mukaan informaatio on täsmennettyä, jos sitä vastaa "tietty muoto". Ehdot sille, että informaatio olisi muuta kuin merkityksetön symbolijono on:
*"Taustatieto" ja testattava patterni ovat "toisistaan riippumattomia." -esimerkiksi fraktaalien muoto riippuu täysin niiden syntyalgoritmista, jolloin niiden muoto ei ole riippumaton -> Ei TMI.
*Testattava patterni voidaan tuottaa "taustatiedon" avulla.
Jos spesifiointi on "toiminnallisuus", niin joudutaan olettamaan "ei evoluutio", koska evoluutio riippuu nimenomaan "toiminnallisuudesta". Tästä "ei evoluutiosta" sitten pääteltäisiin että "informaatio on TMI" josta pääteltäisiin että "ei ole evoluutiota sen takana" ja vasta tästä kehäpäätelmästä sitten johdettaisiin se, että takana Suunnittelija.
Minusta ei eroa mitenkään siitä, että oletettaisiin suoraan "ei evoluutiolla vaan suunnittelulla". Ilman tuota turhaa pelailua.
Ja kun Suunnittelun mekanismia ei voida tietää, miten jokin asia voidaan ikinä todistaa Suunnitelluksi? (Spesifiointipatternin ehto : "riippumaton syntymekanismista" vaatii tiedon kyseisestä mekanismista..)

En jutussani perustellut naturalismia puolella sanalla, vaan pikemminkin läpikävin Design -argumenttia. Humen on yleisesti hyväksytty ja täysin induktiivisesti perusteltu. Hume ei ole "auktoriteetti", vaan kyseinen päätelmäketju on "naturalistien hyväksymä" ja täysin "empirialta vaadittavan logiikan lakien" mukainen. Naturalistit eivät siis rajaa mitenkään Suunnittelua ulkopuolelleen vaikka muuta väitetäänkin.
Vai voitko kiistää tämän?
Väitit että Humen argumentti olisi "käsien pyörittelyä" eli "ad hoc" -väitteitä, joten hänen induktiossaan on ilmeisesti jokin virhe. Mikä. Tuo esiin -vai onko tuo syytöksesi pelkkä "käsien heiluttelu" ja lähteesi "intelligentdesign.fi"?

Voitko kiistää myöskään seuraavia faktoja:
a:Empiirisen tiedon hankinta on nojannut Galileista lähtien naturalismiin
b:Evoluutio on tämän hetken paras "naturalistinen selitysmalli" koskien eliökunnan informaatiota
c:ID on ainoastaan kritisoinut "naturalismia", mutta ei esittänyt sitä miten "naturalismin rajoitukset" voitaisiin poistaa: ts. se ei ole esittänyt uutta, parempaa "metodologista supernaturalismia" tms.
Ja kuten Kuhnista tiedämme, vanhaa paradigmaa ei vaihdeta ennen kuin saadaan uusi+parempi tilalle...

Dembskin taas...
Ja kun muistamme tosiaan sen, että Dembski väittää olevansa "empiirikko", kun kerran ottaa kantaa evoluutioon ja kaikkea, niin kaatuu tuo sinun auktoriteettiajatus. Eli syytit minua "auktoriteettiin nojaamisesta" kun takana oleva syy oli logiikan pätevyys+ se että "naturalistit" ovat hyväksyneet tämän ja itse nojasit väitteeseen "Dembski on vähä niiq kova jätkä" -tyyppiseen kuitenkin, suunnilleen seuraavassa lauseessa..

Nyt tulee se naturalismiperustelu sitten:
Metodologisena ilmiönä "naturalismi" tarkoittaa näkemystä siitä, että luonto (havainnotavissa oleva & säännönmukainen mikro- ja makrokosmos) on ainoa objektiivinen "pelikenttä" tieteelle. Jos ja vain jos jokin jättää jollain tapaa havainnoitavissa olevan jäljen luontoon, se on tutkittavissa tieteen keinoin.
"Raamattu opettaa hengellistä totuutta, maailma fysikaalista totuutta."
Näillä sanoin naturalismia kuvasi hyvin Galileo Galilei, jonka merkittävin tieteen kehitykseen vaikuttava tekijä ei suinkaan ollut optisen tähtitieteen aloittaminen ja sen välineistön kehittäminen, liikkeen ensimmäinen laki tai kopernikaanisen maailmankuvan todistaminen, vaan havaintoihin pohjaava empiirinen tieteen metodologian, eli naturalismin, kehittäminen.
Naturalismi ei sen "rajaa yliluonnollisen tutkimista" a priori ulos, koska tieteessä tutkimusta suunnataan nimenomaan alueille, joista ei vielä ole tietoa ~ Asioihin, jotka tällä hetkellä ovat mekanistisen tietämyksemme ulkopuolella eli "yliluonnollisia". Naturalismi vain lähtee siitä, että "yliluonnollisuutta" voidaan tutkia vain, jos sitä voidaan jotenkin havainnoida. Tältä kannalta metodologinen naturalismi on a posteriori -malli, raja menee juuri siinä missä on empirian kyky kyseisenä ajankohtana. Koska metodologinen naturalismi ei ole ontologinen vaan episteeminen se ratkaisee vanhan agnostismin paradoksin: "Ei voida tietää onko Jumala olemassa" ei enää pidä sisällään väittämää "Tiedetään, että Jumalasta ei voida tietää". Tapaa tietää ei ehkä ole nyt havaittavissa -ja tämä tiedetään- mutta se ei sido "Ei voida tietää Jumalasta" -lausetta ehdottomana totuutena myös tulevaisuudessa.
Seuraavaksi käsittelen tarkemmin sitä, miksi luonnontieteet ovat naturalistisia: eli perustelen sen miksi Naturalismi ei ole pelkkä "a priori" valittu teesi vaan sen sijaan tämä onkin "perustelluin lähtökohta".

Tietoteoreettinen syy
Havainnot ovat jotain havaitsijalle. Emme pysty sanomaan, mitä ne havainnot pohjimmiltaan ovat, mutta tiedämme että ne ovat olemassa. Muusta emme pysty sanomaan mitään: Esimerkiksi ajattelumme saattaa olla luonnonlakien tulos tai yliluonnollisen sielun aikaansaannos. Mutta havaintomaailma on ainut asia,jonka olemassaolosta voimme olla varmoja; eikä meillä ole tietoa, että muunlaista olisi. Näin ollen meillä ei ole syytä uskoa toisinkaan. Olemattomuutta ei voida koskaan osoittaa.
Naturalismi ei ole välttämättä ontologinen kannanotto: Newton uskoi Jumalaan, mutta hänen tieteensä oli tiukasti naturalistista. Toki naturalismi yksittäinen tiedemies saattaa uskoa tiukasti ontologiseen materialismiin, mutta naturalismi itsessään ei sisällä ontologista kannanottoa: se vain jättää ottamatta kantaa siihen,mitä ei tiedetä ja josta ei saada tietoa.

Kritisoitavuuden syy
Tiede nojaa siihen,että toiset asiat ovat enemmän tosia kuin toiset. Tiede etsii totuuksia. On mahdollista, että naturalistisin keinoin ei voida saada kaikkea tietoa maailmasta, josta elämme, mutta muutakaan tapaa ei ole: Esimerkiksi matemaattisen ilmiön olemassaolo riippuu täysin siitä,miten alkuarvot on asetettu. Jos alkuarvot ovat ympäristömme kannalta epätodet,on johtopäätös epätosi. Matematiikan todistusvoimalle vaikeutta tuo myös Kurt Gödelin 1931 todistama epätäydellisyysteoreema(Julkaistu nimellä "Über formal unentscheidbare Sätze der Principia Mathematica und verwandter Systeme"), jonka mukaan aksiomaattista järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien. Tämä siis voisi onnistua vain laajemmassa järjestelmässä, jota ei puolestaan voida osoittaa ristiriidattomaksi. Tämä tulos merkitsi kuoliniskua toiveille saada matematiikka varmasti ristiriidattomaksi aksiomatisoimalla se perusteellisesti. Kuten Bertrand Russell sanoi: "Matematiikka on tieteenala, jossa emme koskaan tiedä mistä puhumme emmekä myöskään pitääkö sanomamme paikkansa".
Matematiikka ja logiikka ansaitsevat paikkansa, koska niiden lainalaisuudet näyttävät toimivan universumissamme. Niiden käytön luonnontieteissä oikeuttaa siis pohjimmiltaan niiden sopiminen havaintoihin. Matematiikka ei siis kuvaa empiiristä todellisuutta, vaan sen kautta voidaan luoda empiirisiä testejä, jotka varmistavat sen, että kyseinen matematiikka sopii kyseiseen tilanteeseen. Tästä päädytäänkin Albert Einsteinin sanoihin "Jos matematiikka kuvaa todellisuutta, se ei ole puhdasta. Jos matematiikka on puhdasta, se ei kuvaa todellisuutta."
Jos taas puhutaan intuitiosta, niin eri yksilöiden intuitioiden ollessa ristiriidassa emme pystyisi päättelemään kumpi intuitio on oikeassa. Meidän on siis aina verrattava ennustetta -joka voi olla rationaalisesta, intuitiivisesta tai jopa deterministisestä luonnonlaeista saatu- siihen ympäristöön,joka meillä on. Muuten emme pysty testaamaan väitteidemme uskottavuutta. Jotta kritiikkiin olisi aihetta, tulisi antaa keino tutkia "einaturalistista", eli yliluonnollista maailmaa tavalla,joka ei olisi mielipidesidonnainen.
Dogmaattisten järjestelmien mukana taas joudumme ottamaan mukaan oletuksia, esimerkiksi Suunnittelijasta, joita emme voi tutkia. Näiden hyväksymättä jättämisessä ei ole enää kyse edes "ylinaturalistisen" olemassaolon tai tutkittavuuden kyseenalaistamisesta, vaan uskovaisten ihmisyksilöiden luotettavuudesta asian ontologisen laidan tietäjinä: on luotettavaa vain, jos nämä ihmiset ovat kaiken tietäviä..

Historiallinen syy
jokainen tuntemamme luonnonlaki on joskus ollut tuntematon, ja koska emme tiedä kaikkea, on perusteltua ajatella, että edelleen on olemassa tuntemattomia luonnollisia prosesseja. Useita yliluonnollisista prosesseiksi väitettyjä havaintoja on paljastettu luonnollisten ilmiöiden synnyttämiksi. Sen sijaan ainuttakaan ilmiötä -oli sitä väitetty luonnolliseksi tai yliluonnolliseksi- ei sen sijaan ole osoitettu yliluonnolliseksi. Yliluonnollisen vaihtoehdon perustelemiseksi olisi siis tehtävä lisäoletus naturalismin ulkopuolisen mahdollisesta olemassaolosta.

Yhteisöllinen syy
Tiede, joka nojaa kielen ja todellisuuden väliseen suhteeseen, määrittelee itsensä. Tiede noudattaa tiettyjä sääntöjä, joita voidaan muuttaa vain rajoitetuin ehdoin. Kaikkia pelejä pelataan niiden omilla säännöillä. Miksi tiedeyhteisön ulkopuolisen tahon tulisi päättää näistä ehdoista?

Käytännön syy
Käytännön hyötyä saadaan -olipa tieto sitten matemaattista tai empiiristä- vasta,kun tietoa sovelletaan naturalistiseen ympäristöön. Lisäksi naturalistinen tutkimus on osoittanut tehonsa tuottamalla runsaasti käytännössä havaittavia keksintöjä.

PS:
Toivoisin, että kykenisit "aitoon väittelyyn", esimerkiksi esittäisit argumentin sille miksi esittämäni syy sille että "Suunnittelijan informaatiosisällön lähteeseen -viittaaminen on perusteltua." on muka epäpätevä. Toivon muutakin, kuin "auktoriteettiuskoa" Dembskiin, koska sen voi vaihtaa esim. auktoriteettiuskoon H. Allen Orriin, Mark Perakhiin ja David Wolpertiin (joka muuten on johtanut niitä hakualgoritmijuttuja, joita Dembski käyttää...)
http://www.talkreason.org/articles/jello.cfm

Dembski ei päätä "kunkin filosofin arvosta" yksin, ja hänen taustamotivaationsa "maailmankatsomuksensa" taatusti vaikuttaa hänenkin tuloksiinsa. Vai "esimerkiksi otako sinä jonkun Dembskin jonakin auktoriteettina,jolla kyseenalaistamatta on hallussaan Totuus."?

Voisitko valaista että mitä "peer -läpimenneitä" filosofisia Design argumentteja Dembski muuten on kirjoittanut?

Vierailija

Tiede ja uskonto ovat tasan tarkkaan samanlaista humpuukia. Molemmat YRITTÄVÄT selittää jotain sellaista mistä kummallakaan ei ole mitään suoraa havaintoa. Molemmat keksivät omiansa ja selittävät suu vaahdossa asioiden oikeellisuutta.

Niin tiede kuin uskonto on oman aikakautensa pull shittia. Se mitä ne sanovat nykypäivänä on 100 vuoden kuluttua naurettavaa PASK*AA

Vierailija
Wolfram
miksi te evoluution tuotteet kinaatte näin tyhmästä asiasta.

No hei haloo.

Me hänellehän tulisi muuten aika pitkäksi, koska ikuisuus on sikäli pitkä aika ja näin välillä kannattaa hajottaa itsensä osiin ja kinata itsensä kanssa itsestään.

Savor

;):)

Vierailija

Olen aika lailla samaa mieltä siitä että nykyinen Tiede ja uskonto ovat molemmat vuosituhannen päästä "bullshittiä".

[size=75:11rnp0er]Vaikka esimerkiksi "matematiikka antaaa eksaktin oikeita tuloksia", niin tästä ei silti seuraa että "matemaattisella notaatiolla muotoillut, matemaattisesti pätevät, esitykset ovat kaikki eksakteja ja tosia"...[/size:11rnp0er]

Näin se vain on. Ja juuri siksi en edes yritä väitellä aiheesta Totuus(tm), se ei ole "varmana" kenenkään omistuksessa(ja jos on, emme tiedä korkeintaan kuin että se on "perusteltu uskomus") vaan pikemminkin aiheesta "kun väität että näkemyksesi on tiedettä niin miksi".

Vierailija
squirrel
Olen aika lailla samaa mieltä siitä että nykyinen Tiede ja uskonto ovat molemmat vuosituhannen päästä "bullshittiä".

[size=75:25lrdq9g]Vaikka esimerkiksi "matematiikka antaaa eksaktin oikeita tuloksia", niin tästä ei silti seuraa että "matemaattisella notaatiolla muotoillut, matemaattisesti pätevät, esitykset ovat kaikki eksakteja ja tosia"...[/size:25lrdq9g]

Näin se vain on. Ja juuri siksi en edes yritä väitellä aiheesta Totuus(tm), se ei ole "varmana" kenenkään omistuksessa(ja jos on, emme tiedä korkeintaan kuin että se on "perusteltu uskomus") vaan pikemminkin aiheesta "kun väität että näkemyksesi on tiedettä niin miksi".

Tiedemiehet selittivät kauniilla taiteilijan maalauksella, että olemme nähneet tällaisia eksoplaneettoja. Todellisuudessa laitteet rekisteröivät vain keskus?tähden huojuntaa. Todistetta planeetoista ei ole.

Tiedemiesten tieto ja näkeminen ovat vain numeroita tietokoneella. Numeroista he päättelevät näkymän. huh huh. Minä voin rakentaa tietokoneohjelman ja kameran joka näyttää kuun juustona(emmental) ja aurinko onkin iso appelsiini.

Vierailija

Niin, eksoplaneetathan tosiaan todistetaan "epäsuorilla todisteilla". Jos ei "eksoplaneetta", niin mikä ihme sen havaitun, aktuaalisen, huojunnan siinä mittarissa aiheutti?

Mielestäni Quine on vastaillut aiheeseen aika hienosti, ja Quinen ajatuksia soveltamalla sanon jotain sen suuntaista, että "ei me oikeasti tiedetä, onko huojunta säännönmukainen rakennevirhe mittarissamme, jonka teemme sen mukaan mikä teoria meillä on valon luonteesta. Emme me oikeasti tiedä että siellä on "tähti", meillä on vain se teoria siitä minkälaisen jäljen teoriaamme sopiva tähti antaisi teoriamme mukaisella valolla tähän mittalaitteeseen. Ja vasta kun tämä yhdistetään teoriamme planeetoista(ja sen painovoimasta) saadaan tulkinta eksoplaneetasta."

Sama koskee toki lämpötilaakin: Emme me havaitse "celsiusasteita"(tai muutakaan) emme me maistele kvarkkeja...
Elä nyt tämänkin tiedon kanssa sitten

Mikä tahansa osio noista voidaan "poistaa" tai "ottaa mukaan" jotta selitetään se miksi se "aktuaalinen heilunta tapahtuu", mutta poistetaan vain se määrä mitä vaaditaan, "ei yhtään yli": Jos/kun on pakko falsifioida, poistetaan teoriakokonaisuudesta ainoastaan se mikä hajottaisi "tiedeverkkoa" kokonaisuutena vähiten..

Vierailija

Jos puhutaan kaikkeuden Luojasta, niin vastaus on, että Luoja ei tavitse syytä, Hän on Ikuinen, Hän ei ole mistään riippuvainen, kuten syy seuraus suhteen alaisena olevat asiat jotka alkavat olla ja lakkaavat olemasta, ollen ajasta riippuvaisia sekä tulevat oleviksi suunnittelun tuloksena.

Ikuinen, Itseriittoinen, Luoja on tälläisten yläpuolella.

[size=200:162vwe8n]بِسْمِ اللهِ الرَّحْمنِ الرَّحِيمِ
قُلْ هُوَ اللَّهُ أَحَدٌ {1}
اللَّهُ الصَّمَدُ {2}
لَمْ يَلِدْ وَلَمْ يُولَدْ {3}
وَلَمْ يَكُن لَّهُ كُفُوًا أَحَدٌ {4}[/size:162vwe8n]

[size=150:162vwe8n]Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

1. Sano: »Hän, Jumala on yksi,

2. ainoa Jumala, kaikkivaltias.

3. Hän ei ole (toista) synnyttänyt

4. eikä ole (toisesta) syntynyt.

5. Ketään ei ole Hänen vertaistaan.»[/size:162vwe8n]

Rauha teille.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat